Kuinka rehellinen ensimmäisessä kehityskeskustelussa kannattaa olla?

Näinä aikoina pitää olla vain kiitollinen.

Miksi? Ketä se kehitys keskustelu silloin palvelee, jos menet sinne jeesjees-asenteella. 

Kehityskeskustelun idea on kuitenkin tuoda esiin omia (ja esihenkilön) heikkouksia ja vahvuuksia, tunnistaa sitä omaa osaamista ja kiinnostuksenaiheita. Jos jokin työtehtävät ei tunnu omalta, niin ei niihin koskaan saa muutosta, ellei asiasta mainitse. 

Ennemmin neuvoisin, että keskity siihen, miten tuot asiat esiin, mitä ideoita sulla on, miten otat vastaan ehkä kritiikin tai omat kehityskohteesi. Anna positiivista palautetta kun sille on aihetta, mutta ei sitä asiallisesti ja rakentavasti esitettyä negatiivistakaan aihetta kannata pelätä. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi? Ketä se kehitys keskustelu silloin palvelee, jos menet sinne jeesjees-asenteella. 

Kehityskeskustelun idea on kuitenkin tuoda esiin omia (ja esihenkilön) heikkouksia ja vahvuuksia, tunnistaa sitä omaa osaamista ja kiinnostuksenaiheita. Jos jokin työtehtävät ei tunnu omalta, niin ei niihin koskaan saa muutosta, ellei asiasta mainitse. 

Ennemmin neuvoisin, että keskity siihen, miten tuot asiat esiin, mitä ideoita sulla on, miten otat vastaan ehkä kritiikin tai omat kehityskohteesi. Anna positiivista palautetta kun sille on aihetta, mutta ei sitä asiallisesti ja rakentavasti esitettyä negatiivistakaan aihetta kannata pelätä. 

Ei kehityskeskustelu muutenkaan palvele nykyisin mitään. Minulla on ollut diipadaapa kehityskohteet siellä vuodesta toiseen koskaan valmistumatta, ei kiinnosta itseä eikä esimiestä. Palkankorotukset tulleet joka vuosi kuten myös ura edennyt sutjakkaasti.

Kieli ruskeeksi vaan, rehellistä ei palkita. Jotain kriittistä tarvii aina vähän sanoa, esim. toiveita esihenkilölle, mutta toiveiden kannattaa olla tosi maltillisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi? Ketä se kehitys keskustelu silloin palvelee, jos menet sinne jeesjees-asenteella. 

Kehityskeskustelun idea on kuitenkin tuoda esiin omia (ja esihenkilön) heikkouksia ja vahvuuksia, tunnistaa sitä omaa osaamista ja kiinnostuksenaiheita. Jos jokin työtehtävät ei tunnu omalta, niin ei niihin koskaan saa muutosta, ellei asiasta mainitse. 

Ennemmin neuvoisin, että keskity siihen, miten tuot asiat esiin, mitä ideoita sulla on, miten otat vastaan ehkä kritiikin tai omat kehityskohteesi. Anna positiivista palautetta kun sille on aihetta, mutta ei sitä asiallisesti ja rakentavasti esitettyä negatiivistakaan aihetta kannata pelätä. 

Ei kehityskeskustelu muutenkaan palvele nykyisin mitään. Minulla on ollut diipadaapa kehityskohteet siellä vuodesta toiseen koskaan valmistumatta, ei kiinnosta itseä eikä esimiestä. Palkankorotukset tulleet joka vuosi kuten myö

Munkin kehityskohteet on aina sellaisia, joissa olen jo saavuttanut toivotun tason ennen kehityskeskustelua.

Jep, esihenkilön kritisoinnista ei oo koskaan ollut mitään hyötyä, jos nyt ei haittaakaan (tietääkseni).

Koeaikakin jos vielä menossa niin keksit jotain hyvin kevyttä kehitettävää vaan, jos jotain on pakko sanoa.

Kehua vain, sekä itselle että esihenkilölle. Palkankorotukset ovat nykyisin +-0 eli nöyrällä asenteella menee omat mahdolliset palkankorotukset työkavereillesi. Ei voita mitään rehellisyydellä tai rakentavalla palautteella.

Pomo aloittaa rakentavasti: onks sulla jotain valittamista?

Kehut vain. Valittajia ei kauan katsella. Positiivisempia on jonossa tulossa töihin.

Täyttä paskaa ne kehityskeskustelut on, mutta ne on höpötettävä alta pois. Sano kaikkeen jotain ympäripyöreää äläkä nosta mitään ongelmaa esiin niin esihenkilökin on onnellinen.

Ei siellä sydäntä tarvitse avata.

Vierailija kirjoitti:

Kehut vain. Valittajia ei kauan katsella. Positiivisempia on jonossa tulossa töihin.

Näitä firmoja on nähty, missä valitaan henkilöstö sen perusteella että ovat hiljaa ja hymyilevät kiltisti. Firman suoritustaso on ala-arvoinen. Eivät oikeasti taidokkaat tekijät ole mitään suppusuita.

Sanot asiat juuri niin kuin parhaalta kuulostaa sekä sinun että työnantajan kannalta mutta uskottavasti. 

Siis sehän on näytelmä. Näyttelet oman roolisuorituksesi. Älä vahingossakaan kaada korttitaloa, kritisoimalla. 

Palauta mieleesi pari-kolme pomon viimeisintä ideaa, vitsiä, sutkautusta, jääkiekkokommenttia. Sitten tartut niihin, ja kerrot miten helvetin hyvä, hauska, jne ja miten nauraa hekottelit päiväkausia. Kyllä se hyvin sujuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehut vain. Valittajia ei kauan katsella. Positiivisempia on jonossa tulossa töihin.

Näitä firmoja on nähty, missä valitaan henkilöstö sen perusteella että ovat hiljaa ja hymyilevät kiltisti. Firman suoritustaso on ala-arvoinen. Eivät oikeasti taidokkaat tekijät ole mitään suppusuita.

Siis tää, terveessä työyhteisössä on myös niitä vastarannankiiskiä jotka kehittää sitä tekemistä ihan eri tavalla kuin ne, jotka vaan nyökyttelee että juu tehään vaan noin joo, hyvä idea pomo *taputitaputitaputi* :D

Kehitys ehdotuksia voi toki antaa, mutta valittaminen ja työnantajan haukkuminen kuuluu sinne kahvihuoneeseen.

Ei kannata valittaa mistään. Otat kaiken vastaan ja käännät vielä toisenkin posken. Niin kiitollinen pitää nykyään olla jos on onnistunut työpaikan saamaan. En ainakaan itse koeajalla ottaisi sitä riskiä, että menisin avautumaan huonoista asioista. Se lauluja laulat kenen leipää syöt. Se on hyvä periaate.

Vierailija kirjoitti:

Täyttä paskaa ne kehityskeskustelut on, mutta ne on höpötettävä alta pois. Sano kaikkeen jotain ympäripyöreää äläkä nosta mitään ongelmaa esiin niin esihenkilökin on onnellinen.

Joo riippuu esihenkilöstä, mitä siellä kannattaa puhua. Itselläni eräässä aiemmassa työpaikassa oli esimies, jonka kanssa piti todellakin varoa avautumasta liikaa, koska hän käytti sitä myöhemmin sinua vastaan. Jos toit ilmi jonkin heikkoutesi, niin kyllä sen jossain nosti esiin, että sinulla on tämä "heikkous". Liittoutui muutenkin mielellään ylempien esimiesten kanssa (ollaan "me") omia alaisiaan vastaan ja haukkui ja arvosteli näitä.

Vierailija kirjoitti:

Ei siellä sydäntä tarvitse avata.

Aina sanotaan "tuo koko persoonasi töihin" ja "ole oma itsesi". Koskaan näistä ei ole mitään hyötyä ollut. Eikä kiinnosta muidenkaan persoonat ja henkilökohtaiset ongelmat.

Entäpä... Kannattaako tuoda esiin muiden puutteita ja mokia?