Miten saavuttaa sellaisen itsetunnon, ettei oikeasti välitä yhtään siitä mitä muut ajattelee?

Täydellinen "autonomia" voi olla vaikeaa, mutta oman kokemukseni mukaan ikääntyminen auttaa ja antaa suhteellisuudentajua. N 60+.

Muut saavat ajatella vaikka mitä, kunhan eivät sano sitä ääneen loukatakseen. 

Ihminen on lajina niin itsekeskeinen että kuvittelee että muut miettivät aamusta iltaan juuri hänen elämäänsä, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa, joten ei syytä huoleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täyttää 70v.

Kyllä 50 riittää. 

 

Ei, mulla riitti 40v. Alkoi itse asiassa jo pari vuotta sitten kehittymään vaan itsestään. 

Mitään vinkkejä mulla ei ole, mulle se vain tuli. Olen tosin aina ollut luonteeltani sellainen omapäinen ja vahva, ei nuorempanakaan muiden mielipiteet aivan hirveästi hetkauttaneet. Nyt ei enää edes sitä vähääkään. 

En tiedä onko kyse välttämättä itsetunnosta, enemmän se on omasta asenteesta kiinni. Niillä muiden ihmisten kommenteilla ei ole mitään vaikutusta elämääsi, jos päätät niin. Voit elää omaa elämääsi kuten haluat, vaikka joku sukulainen tai tuttu ei sitä hyväksyisikään. Mietipä asiaa siltä kannalta, että kumpaa asiaa todennäköisemmin tulet katumaan kuolinvuoteellasi: sitä ettet elänyt elämääsi kuten muut halusivat vai sitä ettet elänyt elämääsi kuten itse halusit?

Elämänkokemuksella. Itsepetoksesta ei myöskään kannata elää.

Varjopuolena asiassa on, ettei saa antaa itsetunnon johtaa harhaan. Pitää olla ihmistuntemusta, että osaa suhtautua muihin ihmisiin ja heidän odotuksiinsa oikein.

Vaikka itse et kaipaisi hyväksyntää ja kiitosta etkä pelkäisi kritiikkiä, se ei tarkoita etteivät muut tekisi niin. Johtavissa asemissa on paljon herkkähipiäistä porukkaa ja narsistisia persoonia, jotka edellyttävät että myötäilet ja ihailet kaikessa, jotta asiasi sujuvat.

Itse voit sisimmässäsi tietysti ajatella mitä haluat.

Spiritual awakening, olisiko sitten henkinen herääminen suomeksi. Kun tajuat olevasi osa universumia tai jumalaa tai miksi sitä sitten haluatkaan kutsua.

Vierailija kirjoitti:

Totuus on aikamoinen kainalosauva, siihen kun laittaa koko elämänsä, saattaa hyvinkin pysyä pystyssä.

Pidättäytykää siis totuudessa!

Niin itsetuntoa voi pönkittää hyvän tittelin varallisuuden tai jonkin muun ulkoisen seikan avulla, mutta kaiken tuon voi menettää aivan itsestä riipumattomista syistä.

Totuuden voi menettää vain luopumalla siitä.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko kyse välttämättä itsetunnosta, enemmän se on omasta asenteesta kiinni. Niillä muiden ihmisten kommenteilla ei ole mitään vaikutusta elämääsi, jos päätät niin. Voit elää omaa elämääsi kuten haluat, vaikka joku sukulainen tai tuttu ei sitä hyväksyisikään. Mietipä asiaa siltä kannalta, että kumpaa asiaa todennäköisemmin tulet katumaan kuolinvuoteellasi: sitä ettet elänyt elämääsi kuten muut halusivat vai sitä ettet elänyt elämääsi kuten itse halusit?

Onkohan se ihan näin? Hyvä itsetunto tarkoittaa, että kestät kritiikkiä etkä pelästy pienestä. Et myöskään kerjää jatkuvaa hyväksyntää muilta, vaan sinulla on oma selkeä arvomaailma. 

Osaat myös ottaa huomioon muut ihmiset ja heidän odotuksensa ja kunnioitat heidän erilaisuuttaan. Tällöin käyttäytymisesi on sosiaalista. Pidät omat rajasi kohteliaasti ja kykenet rakentamaan ihmissuhteita ja hyväksymään erilaisia näkemyksiä ilman, että vastentahtoisesti alistuisit muiden tahtoon.

Se, että katkaisee välejä ja elelee omilla säännöillä, kertoo, ettei itsetunto ole kunnossa. Silloin tavallaan pakenee asioitten kohtaamista ja vastuuta niiden sujumisesta. Samalla eristäytyy monipuolisista ihmissuhteista. Ihmissuhteiden tärkeys on siinä, että ne ovat meille peili, jonka kautta opimme ymmärtämään itseämme. 

Mitättömiä ihmisiä ei ole. Jokainen voi aiheuttaa halutessaan sinulle harmia, jos kohtelet häntä huonosti. Levittää juoruja, valittaa isännöitsijälle, hidastaa asiasi etenemistä jne. Kohtelemalla ihmisiä huonosti, et voita mitään. Tämä ei tarkoita, että pitäisi olla läheisissä väleissä henkilöiden kanssa,  joista ei pidä. 

Olet hyvällä tiellä, vapaus odottaa!

Itse olen tehnyt töitä tämän asian eteen ja saanut oivalluksia eri kautta.

Yksi opettajistani on ollut äitini, jolle ei koskaan riitä se, mitä teen. Vaikka olen menestyvä yrittäjä, niin aina tulee neuvoja ja ohjeita ja "ollaan huolissaan" siitä ja tästä. Vuosia sitten ymmärsin, että sillä mitä teen ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa, vaan arvosteleminen on hänen tapansa ja tyylinsä, ja sille en voi mitään. Mutta sille miten itse suhtaudun hänen arvosteluunsa voin jotain. Nyt annan tosiaan juttujensa mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Tämä koskee kaikkia muitakin ihmisiä, suhtaudun samoin myös heidän ajatuksiinsa siitä miten minun tulisi elämääni elää.

Sinä olet ainoa joka elää sinun elämääsi, ja muiden ohjeet/toiveet/arvostelut eivät muuta sitä muuksi. Jokaisella meistä on oma, täysin ainutlaatuinen kokemuksemme elämästä, eikä sitä voi tietää kukaan muu kuin sinä itse mitä haluat. Kuitenkin, ihminen tarvitsee myös muita ihmisiä, joten jos minua neuvotaan tai arvostellaan en käske ihmisiä pitämään tu*pansa kiinni tai suksimaan suolle, vaan yleensä yritän käyttäytyä. Olen kuuntelevinani olettaen että ei ihan henkilökohtaisuuksiin mennä, mutta en kuitenkaan piittaa sanomisistaan mitään.

Ja jos joku on erityisen myrkyllinen tapaus, ja huomaan että minulla on aina huono olo kyseisen ihmisen tapaamisen/puhelun jälkeen, vähennän kanssakäymistä tai mahdollisuuksien mukaan lopetan sen kokonaan. Esim. äitiäni en ole sulkenut kokonaan elämästäni, koska tiedän että kärsisin siitä omantunnon tuskia. Olen kuitenkin vähentänyt yhteydenpitoa ja kyläilyä sen mukaan mikä tuntuu hyvältä tai ei tunnu hyvältä. En myöskään aina vastaa hänen puheluihinsa, soittelen sitten kun minulle on parempi hetki - henkisesti ja muuten. Osa ihmisistä käyttää puhelinta hallinnan välineenä, siksi en halua opettaa ketään siihen että vastaan aina heti puhelimeen. Tämä lisää myös vapauttasi.

Toki jos teet saman virheen toistamiseen elämässäsi ja sen vuoksi elämästäsi tulee kohtuuttoman hankalaa, niin silloin ehkä kuuntelisin vähän mitä muut neuvovat. Jos sama tilanne toistuu elämässäsi usein, esim. väkivaltaiset tai pettävät puolisot, niin et ole oppinut ensimmäisestä tai ehkä toisestakaan kerrasta sitä, mitä sinun oli tarkoitus tästä kokemuksesta oppia. Tämä vähän ot, mutta tärkeä huomio.

Ryhdy harrastamaan meditaatiota, joka johtaa puhtaan (=ajatuksettoman, itseensäviitttaavan) tietoisuuden tilaan. Aluksi tuo tapahtuu meditaatiosession aikana tyypillisesti useina (jopa erittäin) lyhyinä "sukelluksina" tuohon tilaan, mikä jälkikäteen ilmenee mm. siten että luulit meditoineesi vasta esim. viitisen minuuttia vaikka suositeltu aika (15 - 20) minuuttia olisi jo kulunut umpeen.

Kun tuota tarpeeksi usein ja säännöllisesti tekee, ennen "pitkää" valkenee että tuo puhtaan tietoisuuden tila on todellinen itsesi/Itsesi* , jolla ei ole mitään tekemistä materian (prakRti) eri karkeustasojen kanssa (keho, mieli, äly, astraalikeho, jne), ja joka vähät välittää siitä miten egosi reagoi toisten edesottamuksiin. Silloin jokainen kokemus, miellyttävä tai epämiellyttävä, on kuin veteen piirretty viiva, joka häviää liki saman tien kuin se piirretään.

Se kuinka kauan tuota saa harrastaa ennen kuin Totuus valkenee, riippunee mm. lähtötilanteesta. Mikäli olet edellisissä inkarnaatioissasi harrastanut meditaatiota tai muuta tietoisuutta kehittävää aktiviteettia, voit kenties ns. valaistua jopa tämänkertaisen inkarnaatiosi aikana! 

* puruSa, aatmaa, draSTaa, grahitaa, jne; rakkaalla lapsella on rutkasti nimiä.

Ajattele, että olet niin mitätön olento, ettei sinua edes huomata vaikka päin kävellään, ja sinun tekemisesi tai tekemättä jättämisesi ei kiinnosta ketään, vaan naapurin kuollut kissakin on innostavampi puheenaihe kuin itse olet, se auttaa, ja sen jäkeen kun olet polkenut itsesi mutakuoppaan voi unohtaa kaikki muut ihmiset, eivät he sinua huomaa, eikä sinun tarvitse piitata muiden tuumailuista. Terveisin suoselmäkkeen pohjalta 50 v kokemuksella

Joitakin ihmisiä harmittaa minun elämäntapani. Taloyhtiön johtava naaras on vuosia yrittänyt saada minut muuttamaan muualle. Minun mustamaalaus uusille asukkaille, minun omaisuuden rikkominen ja varastaminen. Siitä huolimatta elän omaa elämääni. Ärsyttäköön se muita miten paljon tahansa. Muut saavat elää miten haluavat. Ei voisi vähempää kiinnostaa. No, joskus kerron naapureiden hölmöilyistä jollekin satunnaiselle tutulle. 

Avain: Itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on. Toisten kautta haettu hyväksyntä ei ole pitkän tähtäimen juttu. Eli päätät, että olet elämäsi päähenkilö. Ja voin sanoa, että ketään ei kiinnosta. Ja kun oivallat ja alat toteuttaa omaa elämääsi, johan alkaa kiinnnostaa ;) Jokainen pohjimmiltaan ajattelee vain omaa napaa, joten anna mennä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla auttaa vain se, että olen riittävän vähän tekemisissä ihmisten kanssa.

Vanha voi saada tästä apua, mutta nuorelle päinvastainen neuvo. Niin kauan kuin itsetuntosi kehittyy, eli on vielä heikko, elä mahdollisimman sosiaalista elämää. Se on ainoa keino oppia olemaan ihmisten kanssa. Ei ole mitään muuta keinoa.

Kassa ja kuosi kuntoon, siitä se lähtee.

Vaikeaahan se on olla ollenkaan välittämättä, jos omin korvin kuulee, kuinka muut ihan avoimesti nauravat tai pilkkaavat. Mutta on mahdollista vain ohittaa sellaiset. Se on jokseenkin myös valintakysymys. Asiat voi laittaa leikiksi tai sitten vain tokaista, että tälläinen minä olen, imekää siitä. Siitä loukkaantumisesta tuskin kukaan loukkaaja piittaa, joten yhtä hyvin voi olla loukkaantumattakin. Ja jos loukkaantuu, päättää antaa asian vain olla. Mikä ei tapa, se vahvistaa, sanotaan.

Helppo vastaus, raha.

Kun on rahaa PALJON huomaat ettei muiden mielipiteillä ole merkitystä. Eikä ketään tarvitse kumarrella

Vierailija kirjoitti:

Spiritual awakening, olisiko sitten henkinen herääminen suomeksi. Kun tajuat olevasi osa universumia tai jumalaa tai miksi sitä sitten haluatkaan kutsua.

Tunnen muutaman tälläisen henkilön. Mielestäni he ovat lähinnä paenneet realiteetteja ja heistä on tullut ylimielisiä, katsovat ja jotkut jopa naureskelevat ' ei herränneille' pitävät heitä tyhminä ja itseään fiksuna kun ovat " tajunneet" totuuden. Tylsää porukkaa, pidän etäisyyttä.