Lue keskustelun säännöt.
Miten saavuttaa sellaisen itsetunnon, ettei oikeasti välitä yhtään siitä mitä muut ajattelee?
Ei välitä ollenkaan siitä mitä muut ajattelee sinun elämäntavasta, elämänvalinnoista, ulkonäöstä, arvoista, kannanotoista, mielipiteistä. Ei juuri edes uhraa ajatustakaan sille, että mitä muut sinusta ajattelevat. Tietenkin siis edellyttäen, että ei tee muille pahaa tai ole ilkeä tms, eli välittää tottakai kuitenkin siitä, ettei loukkaa ketään tai aiheuta kärsimystä muille. Ymmärrätte varmasti mitä ajan takaa. Miten saavuttaa tällaisen hyvän itsetunnon?
Kommentit (565)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala Lemmyksi. Lemmyä ei kiinnostanut vähääkään mitä muut ajattelee.
Mulle teki ikä. 58v, en välitä paskaakaan muiden mielipiteistä. Teen juuri niinkuin itsestä hyvältä tuntuu. Tietenkin huomioiden lailliset ja moraaliset lähtökohdat. N58
Minua ei ole oikeastaan koskaan kiinnostanut, mitä muut minusta ajattelevat. Lähinnä oletan, ettei heitä edes kiinnosta, kun ei minuakaan kiinnosta.
Kannattaa tutustua Let Them-teoriaan. Siinä oli hyviä pointteja juuri tähän, että miten olla välittämättä muiden mielipiteistä ja tekemisistä.
Usein tähän mitä muut aattelee-asiaan kuulee "lohdutukseksi", että kukaan ei niin paljon ajattele sun tekemisiä, kuin sinä itse. No kun mun mielestä ajattelee? Usein tuntuu, että kaikki mun virheet ja sanomiset nostetaan uusiksi esille ja naureskellaan ja pyöritellään. Siis tuntuu usein, että kyllä ihmisiä vaikuttais kiinnostavan.
Täytyisi jotenkin kehittää ulkokuorta ja ulosantia niin, ettei olisi niin kiva kohde tuolle härkkimiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että tuo olisi tavoittelemisen arvoinen asia.
Tuollainen ihminen on usein kylmä, kova ja etäinen.
Kannattaisi harjoitella itsemyötätuntoa. Jos vaikka töissä mokaa, asiaa voi käsitellä myötätunnolla itseään kohtaan.
Ja kannattaa tiedostaa, että kaikki ovat kiinnostuneita itsestään. Ei ketään jaksa kiinnostaa sun jutut tai mokat. Ainakaan kauaa.
Ei pidä kuvitella olevansa kiinnostava maailmannapa, jonka jokaista liikettä seurataan herkeämättä.
Miksi niistä muista ihmisistä ja heidän mielipiteistään pitäisi ylipäätään välittää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleinen elämänkokemus ja tunteita säätelevien aivoalueiden vähittäinen kalkkeutuminen, molemmista on hyötyä tässä. Myös sen tajuaminen, että ihmiset ajattelevat lähinnä itseään, eivät minua. (poislukien tietysti vauva-palstan Miksi kaikki naiset sitä ja tätä-tyypit)
Ketä nämä 'muut' ovat, joiden mielipiteistä ei tarvitse välittää?
Itse näen, että niiden ihmisten mielipiteistä ei tarvitse välittää, joiden elämään minun valintani eivät vaikuta. Toinen ryhmä, jonka mielipiteistä ei kamalasti kannata välittää, ovat ihmiset, jotka kritisoivat ihan kaikkea tekemistäsi.
Sellaisten ihmisten mielipiteitä kannattaa kuunnella, jotka ottavat huomioon sinun mielipiteesi ja tarpeesi, kun tekevät omia valintojaan.
Ihmiset, joita ei millään tavalla kiinnosta, mitä sinä ajattelet, kannattaa lempata ulos lähipiiristä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli iän mukana. Nuorempana aina mietti miltä näyttää muiden silmissä ja mitä muut ajattelee mistäkin, keski-iässä ei enää välitä, tai siis on sellainen itsevarma olo.
Vierailija kirjoitti:
Juttele itsellesi kuin parhaalle kaverillesi kun ei mene putkeen. Ja kiitollisuusharjoituksilla ja mindfullness-harjoituksilla on ihan tutkittujakin positiivisia vaikutuksia.
Ei, ei, ei!!! Mindfulness on peiteltyä hinduismiä, joten jos et halua riivaajia elämääsi kummittelemaan, älä ole missään tekemisissä moisen peto-opin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketä nämä 'muut' ovat, joiden mielipiteistä ei tarvitse välittää?
Itse näen, että niiden ihmisten mielipiteistä ei tarvitse välittää, joiden elämään minun valintani eivät vaikuta. Toinen ryhmä, jonka mielipiteistä ei kamalasti kannata välittää, ovat ihmiset, jotka kritisoivat ihan kaikkea tekemistäsi.
Sellaisten ihmisten mielipiteitä kannattaa kuunnella, jotka ottavat huomioon sinun mielipiteesi ja tarpeesi, kun tekevät omia valintojaan.
Ihmiset, joita ei millään tavalla kiinnosta, mitä sinä ajattelet, kannattaa lempata ulos lähipiiristä.
Itse heitin elämästäni pahimman mieltäni masentavan, kritisoivanja ahdistavan tyypin, narsistin lähisukulaiseni, joka on aina haukkunut ja ilkeillyt mulle. Nyt on hyvä olla ilman häntä ja on auttanut myös itsetuntooni parantavasti.
Vähän OT, mutta tiedän pari ihmistä, ketkä on vaan niin yksinkertaisia, mustavalkoisia ja itsekeskeisiä, että ei ne vaan tuu ajatelleeksi koko asiaa. Siis ei niillä käy mielessäkään selvästi, että joku nyt vois jotain ajatella.
Pyöritetään vaan laput silmillä sitä omaa rutiinia ja tuijotetaan omaa napaa. Ei siihen vaan mahdu muut ihmiset, miksi mahtuis kun eihän se heihin vaikuta?
Tämä tuntuu olevan persoonallisuuspiirre, en usko että täysin tuota pystyy opettelemaan.
Itse jopa lievästi kadehdin kaveriani, joka oikeasti keskittyy siihen mikä on tässä ja nyt, mikä vaikuttaa häneen ja hänen elämään, mitä hän haluaa tai ei halua jne. Ei mitään syvällisyyttä.
Itsellä aina ns 10 välilehteä auki ja oon sellainen paljon kelaaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle oli ennen tosi tärkeetä oikoa heti jos joku oletti musta jotain. Jos vaikka joku sanoi, että näytän tai kuulostan siltä että mua jännittää, niin aloin heti selittämään ja todistelemaan, että enpäs jännitä, mitenniin?
Yksi entinen työkaveri myös jostain syystä oli keksinyt että mä oon vähän hömelö ja aina pihalla, tosta yritti aina tehdä jotain vitsiä.
Sitten huomasin ton, että oon tosi altis tuollaiselle ja tietoisesti opettelin pois tuosta. Eli en jää kyselemään ja todistelemaan ja vakuuttelemaan.
Mulle yksi kaveri haluaa koko ajan tuoda esille, että mulla on "mom brain". En kysy mitään, en kommentoi, vaihdan puheenaihetta.
Vierailija kirjoitti:
Noin yhdeksän vuotta koulukiusattuna oleminen antaa hyvän suhteellisuudentajun.
Miten toi on mahdollista? Eikö vanhempasi osanneet puuttua tarpeeksi tiukasti asiaan?
Mun kaveri jutteli lapsensa kiusaamisesta ensin open kanssa ja sen jälkeen soitti kiusaajan kotiin, jossa lateli varsin tiukasti säännöt miten kiusaajapentu pysyy erossa hänen pojastaan.
Toimi tosi hyvin ja se kiusaajakin voi paremmin kun ei tarvinnut kiusata enää ja sai itsekin olla vaan tavallinen lapsi!
Kiusaamiseen pitää puuttua yhtä napakasti kuin varoittaa lastaan ettei auton alle saa juosta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi niistä muista ihmisistä ja heidän mielipiteistään pitäisi ylipäätään välittää?
Vaikkapa siksi, että tulisi toimeen heidän kanssaan esim työpaikalla, naapurustossa, liikenteessä, taloyhtiössä ymym!
Kaameita noi tylsäilmeiset tuppisuutuijottajat tässä maassa! Varmaan osaksi siksi noi eläväiset suomalaiset pakenee Espanjaan normaalien ihmisten pariin!
Miksi pitäisi olla välinpitämätön? Se, että uskaltaa sanoa oman mielipiteen asiaan on jo vahvuutta. Ja parhaimmistoon kuuluu myös vaikeneminen.
Vierailija kirjoitti:
Ala Lemmyksi. Lemmyä ei kiinnostanut vähääkään mitä muut ajattelee.
No kerro miten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin yhdeksän vuotta koulukiusattuna oleminen antaa hyvän suhteellisuudentajun.
Miten toi on mahdollista? Eikö vanhempasi osanneet puuttua tarpeeksi tiukasti asiaan?
Mun kaveri jutteli lapsensa kiusaamisesta ensin open kanssa ja sen jälkeen soitti kiusaajan kotiin, jossa lateli varsin tiukasti säännöt miten kiusaajapentu pysyy erossa hänen pojastaan.Toimi tosi hyvin ja se kiusaajakin voi paremmin kun ei tarvinnut kiusata enää ja sai itsekin olla vaan tavallinen lapsi!
Kiusaamiseen pitää puuttua yhtä napakasti kuin varoittaa lastaan ettei auton alle saa juosta.
Ei niitä vanhempia yleensä kiinnosta
-toinen (vähintään) 9v koulukiusattu
Olosuhteisiin ja tilanteisiin turtuminen, tottuminen, tilanne-minä, näkymätön betoniseinä ihmisten mielipiteille. Tämä tosin ei liity itsetuntoon vaan olosuhteiden ohjaamana ja pakosta rakennettuihin itsen suojamekanismeihin. Toimii hyvässä ja pahassa, ainakin ensinalkuun.
Kyllä se itsetuntokin on siellä olemassa, jos on omatunto. Joskus psyykkisen elossa säilymisen kannalta on pakko suojautua, poteroitua, se on inhimillistä. Kun pääsee tavalla tai toisella eroon näistä latistavista olosuhteista tai ihmisistä, löytää itsestään yllättäviä keinoja ja vahvuuksia, mutta ennenkaikkea oppii, mihin pazkaan ei enää ikinä nyrkkejään tyrkkää. Tästä itsetunto ja itsetuntemus saa rautaisannoksen vahvistusta, alkaa löytyä ne minän rajat.