Lue keskustelun säännöt.
Voiko joku selittää minulle mistä kaverini suuttui?
22.01.2024 |
Olin pahassa flunssassa viime viikolla ja parikin kaveriani tarjoutui käymään kaupassa puolestani, toki niin että maksoin ostokset ja he jättivät ne oven taakse etteivät saa tartuntaa. Asumme kaikki lähekkäin joten tämä oli helpompaa kuin tilata kotiinkuljetus kaupasta.
Sovin yhden kanssa, mutta sitten hän sanoi, että ehtii käydä vain pienessä lähikaupassa ja ostaa mitä siellä on valikoimissa. Kävi sitten tuossa kaupassa ja useampi juttu ostoslistalta jäi pois koska niitä ei ollut kyseisessä lähikaupassa. Hyväksyin sitten toisenkin kaverin auttamistarjouksen kun hän sanoi, että voi käydä isommassa kaupassa ja ostaa mitä jäi puuttumaan. Tämä ihan siksi, etten tiennyt milloin itse pääsisin kauppaan enkä halunnut jäädä ilman useampia tuotteita.
Ensimmäinen kaupassa käynyt sai sitten tietää, että toinenkin kaveri oli käynyt puolestani kaupassa ja suuttui ihan valtavasti. Yritin selittää miksi näin tapahtui mutta ei auttanut. Nyt tämä kaveri ei suostu puhumaan minulle.
Voiko joku selittää, miksi joku suuttuu tuollaisesta niin valtavasti? Joo, ymmärrän että hänen mielestään halveksin hänen tarjoamaansa apua mutta ihan tosissaan pitää nyt mykkäkoulua tuon takia? Ja uskomatonta kyllä, olemme tosiaan kaikki aikuisia. Pitänee tilata kotiinkuljetus jatkossa ettei tapahdu tällaisia.
Kommentit (205)
Tässä käytännön neuvo, hiukan asian ohi, mutta toimii. Ensi kerralla niin, että teet ostoslistan sellaisista tuotteista, joita tiedät lähikaupassa löytyvän helposti. Jätä ne fiilistelytuotteet siihen asti, että itse pystyt niitä hakemaan.
Ei tule niin paljon melua tyhjästä. Pahaa mieltä, rikkoutuneita kaverisuhteita ja ties mitä hömppää vielä tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se ensimmäinen kaveri taisi loukkaantua siksi, että hän kiireiltään uhrautui mutta sitten kävi selväksi, että ei olisi tarvinnutkaan vaan se toinen kaveri olisi voinut hoitaa koko homman ja paremmin.
Noin ajateltuna sen ärsyyntymisen voi ymmärtää. Että se hänen uhrautumisensa meni hukkaan ja oli ihan turhaa.
Ymmärrän, että suuttui, jos peruit jo sovitun homman myöhemmin ja oli ehkä perunut omia juttujaan tms eli kalasteltiin parempaa diiliä. Toki tää saattoi olla vaan se kuuluisa viimeinen tikki, jolloin kamelinselkä katkee.
Vierailija kirjoitti:
"No en itse kehtaisi lähettää toista kaveriani kauppaan sen takia että tekisi mieli laittaa inkivääriä teen sekaan, jos nyt ensimmäinen on jo varmistanut että en ole kuolemassa nälkään.
Minulle taas ei olisi mikään ongelma viedä terveellekin kaverille inkivääriä muutaman sadan metrin päähän, jos muutenkin kävisin kaupassa.
En ymmärrä mitä kehtaamista siinä on. Ainahan toinen voi kieltäytyä, jos hänelle ei sovi. No hard feelings.
Mitä selitystä sinä tarvitset? Etkö tosiaan tiedä, että on olemassa typeriä ja itsekkäitä ihmisiä, jotka suuttuvat milloin mistäkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverisi halusi olla sankari, joka kaiken kiireen keskellä ehtii auttamaan sairasta kaveriaan. Kun otit toisen ihmisen tekemään saman, niin hänen sankarin viittansa tippui. Siis ihan puhdas egon loukkaus kyseessä. Ja todella pikkumaista aikuiselta ihmiseltä.
Kiitos vastauksista. Jäin vielä miettimään tuota. Kaveri ei edelleenkään puhu minulle vaikka olen pyytänyt anteeksi. Tuntuu siksikin pahalta, että vain pari viikkoa sitten hän oli flunssassa ja kokkasin hänelle varta vasten keittoa kun hän sitä toivoi. Kävin hakemassa kaikki raaka-aineet kaupasta, tein keiton ja vein sen hänelle, samalla kun vein laatikollisen klementiinejä ja yrttiteetä. Kiitteli tuolloin suuresti avusta ja hoivasta. Joten siksikään ei tullut mieleen, että hänen avuntarjouksensa hyväksyminen olisi ollut niin iso juttu koska olin juuri häntä auttanut vielä suuremmin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaverisi halusi olla sankari, joka kaiken kiireen keskellä ehtii auttamaan sairasta kaveriaan. Kun otit toisen ihmisen tekemään saman, niin hänen sankarin viittansa tippui. Siis ihan puhdas egon loukkaus kyseessä. Ja todella pikkumaista aikuiselta ihmiseltä.
Tämä saattaa olla selitys. Koska en ymmärrä miten muuten hänelle kuului se, että joku muukin auttoi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Jäin vielä miettimään tuota. Kaveri ei edelleenkään puhu minulle vaikka olen pyytänyt anteeksi. Tuntuu siksikin pahalta, että vain pari viikkoa sitten hän oli flunssassa ja kokkasin hänelle varta vasten keittoa kun hän sitä toivoi. Kävin hakemassa kaikki raaka-aineet kaupasta, tein keiton ja vein sen hänelle, samalla kun vein laatikollisen klementiinejä ja yrttiteetä. Kiitteli tuolloin suuresti avusta ja hoivasta. Joten siksikään ei tullut mieleen, että hänen avuntarjouksensa hyväksyminen olisi ollut niin iso juttu koska olin juuri häntä auttanut vielä suuremmin.
ap
Minä aikuislasten auttamis- ja hoivakilpailu teillä on meneillään? Kuulostat hemmetin rasittavalta ihmiseltä, AP.
Uskomattomin lause oli tämä "olin juuri häntä auttanut vielä suuremmin".
Olit tainnut vain itse tyrkyttää apuasi, ja kaveri ei kehdannut tai jaksanut kieltäytyä.
Kyllä aikuinen ihminen selviää normaalista flunssasta ilman erityisempää "hoivaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Jäin vielä miettimään tuota. Kaveri ei edelleenkään puhu minulle vaikka olen pyytänyt anteeksi. Tuntuu siksikin pahalta, että vain pari viikkoa sitten hän oli flunssassa ja kokkasin hänelle varta vasten keittoa kun hän sitä toivoi. Kävin hakemassa kaikki raaka-aineet kaupasta, tein keiton ja vein sen hänelle, samalla kun vein laatikollisen klementiinejä ja yrttiteetä. Kiitteli tuolloin suuresti avusta ja hoivasta. Joten siksikään ei tullut mieleen, että hänen avuntarjouksensa hyväksyminen olisi ollut niin iso juttu koska olin juuri häntä auttanut vielä suuremmin.
ap
Minä aikuislasten auttamis- ja hoivakilpailu teillä on meneillään? Kuulostat hemmetin rasittavalta ihmiseltä, AP.
Uskomattomin lause oli tämä "olin juuri häntä auttanut vielä suuremmin".
Olit tainnut vain itse tyrkyttää apuasi, ja
Rasittavaa auttaa muita? Just. Omissa ihmissuhteissani se on normaalia ja vastavuoroista. Olisi kauheaa elää elämää ilman läheisiä ihmissuhteita joissa autetaan toisia.
Ja jos aikuinen ihminen ei osaa kieltäytyä avusta niin se nyt tosi typerää onkin. Ei ole vaikeaa sanoa "ei kiitos" sen sijaan että pyytää toista auttamaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Lähikauppa jossa ei ollut mitään leipää tai mitään vihanneksia? Melkoinen pikkukauppa tosiaan.
Tai kiusaaja, auttaja numero 1, jätti ne vain tuomatta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Jäin vielä miettimään tuota. Kaveri ei edelleenkään puhu minulle vaikka olen pyytänyt anteeksi. Tuntuu siksikin pahalta, että vain pari viikkoa sitten hän oli flunssassa ja kokkasin hänelle varta vasten keittoa kun hän sitä toivoi. Kävin hakemassa kaikki raaka-aineet kaupasta, tein keiton ja vein sen hänelle, samalla kun vein laatikollisen klementiinejä ja yrttiteetä. Kiitteli tuolloin suuresti avusta ja hoivasta. Joten siksikään ei tullut mieleen, että hänen avuntarjouksensa hyväksyminen olisi ollut niin iso juttu koska olin juuri häntä auttanut vielä suuremmin.
ap
Minä aikuislasten auttamis- ja hoivakilpailu teillä on meneillään? Kuulostat hemmetin rasittavalta ihmiseltä, AP.
Uskomattomin lause oli tämä "olin juuri häntä auttanut vielä suuremmin".
Olit tainnut vain itse tyrkyttää apuasi, ja
Tällaisia kommentteja kun lukee niin ei yhtään ihmettele miksi jotkut ovat yksinäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Jäin vielä miettimään tuota. Kaveri ei edelleenkään puhu minulle vaikka olen pyytänyt anteeksi. Tuntuu siksikin pahalta, että vain pari viikkoa sitten hän oli flunssassa ja kokkasin hänelle varta vasten keittoa kun hän sitä toivoi. Kävin hakemassa kaikki raaka-aineet kaupasta, tein keiton ja vein sen hänelle, samalla kun vein laatikollisen klementiinejä ja yrttiteetä. Kiitteli tuolloin suuresti avusta ja hoivasta. Joten siksikään ei tullut mieleen, että hänen avuntarjouksensa hyväksyminen olisi ollut niin iso juttu koska olin juuri häntä auttanut vielä suuremmin.
ap
Minä aikuislasten auttamis- ja hoivakilpailu teillä on meneillään? Kuulostat hemmetin rasittavalta ihmiseltä, AP.
Uskomattomin lause oli tämä "olin juuri häntä auttanut vielä suuremmin".
Olit tainnut vain itse tyrkyttää apuasi, ja
Tämä kommentti oli kyllä absurdiuden huippu. Rasittavaa auttaa muita? Ja aikuinen ihminen ei kehtaisi kieltäytyä tarjotusta avusta? Sulla ei taida olla yhtään ihmistä elämässä jos ihmissuhdetaitosi ovat noin huonot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Jäin vielä miettimään tuota. Kaveri ei edelleenkään puhu minulle vaikka olen pyytänyt anteeksi. Tuntuu siksikin pahalta, että vain pari viikkoa sitten hän oli flunssassa ja kokkasin hänelle varta vasten keittoa kun hän sitä toivoi. Kävin hakemassa kaikki raaka-aineet kaupasta, tein keiton ja vein sen hänelle, samalla kun vein laatikollisen klementiinejä ja yrttiteetä. Kiitteli tuolloin suuresti avusta ja hoivasta. Joten siksikään ei tullut mieleen, että hänen avuntarjouksensa hyväksyminen olisi ollut niin iso juttu koska olin juuri häntä auttanut vielä suuremmin.
ap
Minä aikuislasten auttamis- ja hoivakilpailu teillä on meneillään? Kuulostat hemmetin rasittavalta ihmiseltä, AP.
Uskomattomin lause oli tämä "olin juuri häntä auttanut vielä suuremmin".
Olit tainnut vain itse tyrkyttää apuasi, ja
Oho, oletpa sinä kateellinen muiden hyvistä ystävyyssuhteista. Jos sinua ei kukaan koskaan auta niin älä kadehdi sitä noin paljon muilta. Ja jos sinä et koskaan auta ketään niin se on sinun häpeäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Jäin vielä miettimään tuota. Kaveri ei edelleenkään puhu minulle vaikka olen pyytänyt anteeksi. Tuntuu siksikin pahalta, että vain pari viikkoa sitten hän oli flunssassa ja kokkasin hänelle varta vasten keittoa kun hän sitä toivoi. Kävin hakemassa kaikki raaka-aineet kaupasta, tein keiton ja vein sen hänelle, samalla kun vein laatikollisen klementiinejä ja yrttiteetä. Kiitteli tuolloin suuresti avusta ja hoivasta. Joten siksikään ei tullut mieleen, että hänen avuntarjouksensa hyväksyminen olisi ollut niin iso juttu koska olin juuri häntä auttanut vielä suuremmin.
ap
Minä aikuislasten auttamis- ja hoivakilpailu teillä on meneillään? Kuulostat hemmetin rasittavalta ihmiseltä, AP.
Uskomattomin lause oli tämä "olin juuri häntä auttanut vielä suuremmin".
Olit tainnut vain itse tyrkyttää apuasi, ja
Aikuiset ihmiset auttavat läheisiään ja ystäviään. Sitä kutsutaan välittämiseksi. Ikävä ettei sinusta kukaan välitä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Jäin vielä miettimään tuota. Kaveri ei edelleenkään puhu minulle vaikka olen pyytänyt anteeksi. Tuntuu siksikin pahalta, että vain pari viikkoa sitten hän oli flunssassa ja kokkasin hänelle varta vasten keittoa kun hän sitä toivoi. Kävin hakemassa kaikki raaka-aineet kaupasta, tein keiton ja vein sen hänelle, samalla kun vein laatikollisen klementiinejä ja yrttiteetä. Kiitteli tuolloin suuresti avusta ja hoivasta. Joten siksikään ei tullut mieleen, että hänen avuntarjouksensa hyväksyminen olisi ollut niin iso juttu koska olin juuri häntä auttanut vielä suuremmin.
ap
kaverisi ehkä ei olisi oikeasti ehtinyt tai halunnut auttaa, mutta tunsi sen velvollisuudeksi, koska sinä olit auttanut häntä. Ja sitten kun kävi ilmi, että hänen apunsa oli loppujen lopuksi turhaa, niin suuttui.
Pystyn ymmärtämään, että kaveria harmittaa, jos kovassa kiireessä yritti kuitenkin auttaa eikä se sitten riittänytkään. Voi olla, että hän on suuttunut sinulle siksi, että on helpompi olla vihainen sinulle kuin myöntää itselleen se, että oikeasti hän ei olisi halunnut auttaa vaan teki sen velvollisuudesta, mikä hävettää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Jäin vielä miettimään tuota. Kaveri ei edelleenkään puhu minulle vaikka olen pyytänyt anteeksi. Tuntuu siksikin pahalta, että vain pari viikkoa sitten hän oli flunssassa ja kokkasin hänelle varta vasten keittoa kun hän sitä toivoi. Kävin hakemassa kaikki raaka-aineet kaupasta, tein keiton ja vein sen hänelle, samalla kun vein laatikollisen klementiinejä ja yrttiteetä. Kiitteli tuolloin suuresti avusta ja hoivasta. Joten siksikään ei tullut mieleen, että hänen avuntarjouksensa hyväksyminen olisi ollut niin iso juttu koska olin juuri häntä auttanut vielä suuremmin.
ap
Minä aikuislasten auttamis- ja hoivakilpailu teillä on meneillään? Kuulostat hemmetin rasittavalta ihmiseltä, AP.
Uskomattomin lause oli tämä "olin juuri häntä auttanut vielä suuremmin".
Olit tainnut vain itse tyrkyttää apuasi, ja
Siis onko tällaisia ihmisiä oikeasti olemassa kuten tämän viestin kirjoittanut? Miten tuollaiset elävät elämäänsä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Jäin vielä miettimään tuota. Kaveri ei edelleenkään puhu minulle vaikka olen pyytänyt anteeksi. Tuntuu siksikin pahalta, että vain pari viikkoa sitten hän oli flunssassa ja kokkasin hänelle varta vasten keittoa kun hän sitä toivoi. Kävin hakemassa kaikki raaka-aineet kaupasta, tein keiton ja vein sen hänelle, samalla kun vein laatikollisen klementiinejä ja yrttiteetä. Kiitteli tuolloin suuresti avusta ja hoivasta. Joten siksikään ei tullut mieleen, että hänen avuntarjouksensa hyväksyminen olisi ollut niin iso juttu koska olin juuri häntä auttanut vielä suuremmin.
ap
kaverisi ehkä ei olisi oikeasti ehtinyt tai halunnut auttaa, mutta tunsi sen velvollisuudeksi, koska sinä olit auttanut häntä. Ja sitten kun kävi ilmi, että hänen apunsa oli loppujen lopuksi turhaa, niin suuttui.
Pystyn ymmärtämään, että kaveria harmittaa, j
Aika lapsellista kyllä koska tosiaan, hänen apunsa ei ollut mitenkään välttämätöntä. Jos olisi sanonut heti ettei ehdi tai viitsi auttaa niin olisin samantien hoitanut asiaan muuten.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Jäin vielä miettimään tuota. Kaveri ei edelleenkään puhu minulle vaikka olen pyytänyt anteeksi. Tuntuu siksikin pahalta, että vain pari viikkoa sitten hän oli flunssassa ja kokkasin hänelle varta vasten keittoa kun hän sitä toivoi. Kävin hakemassa kaikki raaka-aineet kaupasta, tein keiton ja vein sen hänelle, samalla kun vein laatikollisen klementiinejä ja yrttiteetä. Kiitteli tuolloin suuresti avusta ja hoivasta. Joten siksikään ei tullut mieleen, että hänen avuntarjouksensa hyväksyminen olisi ollut niin iso juttu koska olin juuri häntä auttanut vielä suuremmin.
ap
kaverisi ehkä ei olisi oikeasti ehtinyt tai halunnut auttaa, mutta tunsi sen velvollisuudeksi, koska sinä olit auttanut häntä. Ja sitten kun kävi ilmi, että hänen apunsa oli loppujen lopuksi turhaa, niin suuttui.
<
Kun kaveri kertoi että ehtii vain pienempään kauppaan, kerroitko hänelle että haluat myös luksusleipää ja erikoisvihanneksia joita sieltä ei saa, sekä sen että olet saanut myös toisen avuntarjouksen?
Tuo olisi kyllä ihan uskomattoman lapsellista. Eli ensin vapaaehtoisesti tarjoaa apuaan, sitten suuttuu ja sitten ei kykenisi aikuinen ihminen sanomaan, ettei ehdi?