Aloitin uudessa työpaikassa ja työkavereita ärsyttää kun mua ei löydy somesta ja kun en kerro itsestäni paljoa.

Vierailija kirjoitti:

Onko sun työkaverit peruskouluikäisiä, vai miksi niille on jotenkin merkityksellistä tuo sometus ja muiden ihmisten yksityiselämä?

Ei ne voi olla, koska kyselivät facebookin perään. Eihän siellä ole kuin jotain mummoja.

Et kerro, mitä työtä teet, mutta tietyissä työtehtävissä puhumattomuus häiritsee. Olin kerran eräässä työssä, jossa työtehtäviä suoritettiin eri työntekopaikoissa ja näiden välillä siirryttiin pareittain firman autolla. Matka oli pisimmillään yli 100 km. Sellainen työkaveri, joka ei puhunut eikä pukahtanut matkan aikan oli todella rasittava. Oli piinaavaa ajaa toista tuntia täydessä hiljaisuudessa.

Ei tosiaan tartte yksityisasioitaan muille levitellä. Vain niille,kelle haluaa. Jotkut on vaan niin uteliaita ja kärkkyvät vaikka ostoskorisi sisältöä. Joillekin on ainoastaan tärkeää tietää kaikki sinusta,salaiset niksisi ym. mutta ei kuitenkaan olla tosiystäväsi. Joku taas voi lyöttäytyä ystäväksesi voidakseen hyväksikäyttää sinua jollain keinolla.

En pidä itse mitenkään erikoisena, että joku ei halua käyttää FB:tä tai Instaa. Oletteko mahdollisesti kuulleet yksityisyydestä/halusta suojella sitä? Itsellä on FB ollut vuosia, mutta aika harvan työkaverin tai entisen työkaverin olen ottanut kaveriksi.

Vierailija kirjoitti:

Minun työpaikallani ei ole yhtään sellaista tyyppiä, joka olisi kanssani samalla aaltopituudella. Jengiä on kuitenkin kymmeniä, lähemmäs sata. Ehkä viitisen sellaista tyyppiä on, joiden kanssa on ihan mukava jutella ja heittää huulta, mutta heidänkään kanssaan en puhu itsestäni ja elämästäni mitään pintaa syvempää. Ei ole mukavaa, mutta minkäs teet. Olen hyväksynyt sen asian, että merkittävät ihmissuhteeni ovat muualla kyin työpaikalla.

Oli sama juttu itsellä. Juttelen yksityiselämästäni vain parin työkaverin kanssa ja tiedän etteivät he juoruile. Uteliaita kyllä riittää. Olen kyllä eräissä someyhteisöissä mutta kaikki työkaverit ja pomot olen estänyt. Turha yrittää urkkia. Puhelinta käytän soittamiseen ja sähköpostien tarkistamiseen. Työ on työ eikä minua kiinnosta jonkun hauvelin elämän selostaminen vielä netissä. Työpaikalla sitä kuulee ihan tarpeeksi. Tai uusi auto. On siinä älykäs vakionopeudensäädin ja kaistavahti ja ajonvaikeutusjärjestelmä...muutaman kerran kehumista kuunneltuani totesin että osaan kyllä ihan itse vielä ajaa autoani. Sitten kun en osaa, annan ajokortin pois. Ystäväpiirini on laaja ja sukuni pieni, ihan hyvä tilanne. 

Vierailija kirjoitti:

Myös tämä Vauva-palsta lasketaan kyllä sosiaaliseksi mediaksi

Ei lasketa koska täällä ollaan anonyymeja.

Vierailija kirjoitti:

Et kerro, mitä työtä teet, mutta tietyissä työtehtävissä puhumattomuus häiritsee. Olin kerran eräässä työssä, jossa työtehtäviä suoritettiin eri työntekopaikoissa ja näiden välillä siirryttiin pareittain firman autolla. Matka oli pisimmillään yli 100 km. Sellainen työkaveri, joka ei puhunut eikä pukahtanut matkan aikan oli todella rasittava. Oli piinaavaa ajaa toista tuntia täydessä hiljaisuudessa.

Täydellinen puhumattomuus on eri asia kuin omasta yksityiselämästä vaikeneminen. On olemassa niin paljon muitakin puheenaiheita kuin omat asiat ja tekemiset. Joskus on myös niin, että toiselle osapuolelle ei "kelpaa" se, jos joku puhuu yksityiselämästään mutta harkiten. Puheenaiheiden pitäisi olla aina mahdollisimman henkilökohtaisia terveys-, parisuhde-, ymv. asioita. Tätä ei tietenkään esiinny kaikissa työyhteisöissä mutta varsinkin tietyillä naisvaltaisilla aloilla tällaista muiden elämään sekaantumista vielä paikka paikoin ilmenee.

Itse olen töissä miesvaltaisella alalla. Kaikki kolkegat naimisissa olevia miehiä. Onneksi heiltä ei tule mitään Facebook tai instakutsuja. Linkedinissä olen tutuimpien kanssa kontakti, mutta en halua heitä siviilielämääni. Yleisiä asioita jaetaan kahvitunnilla omasta elämästä, mutta onneksi ei mitään avautumisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et kerro, mitä työtä teet, mutta tietyissä työtehtävissä puhumattomuus häiritsee. Olin kerran eräässä työssä, jossa työtehtäviä suoritettiin eri työntekopaikoissa ja näiden välillä siirryttiin pareittain firman autolla. Matka oli pisimmillään yli 100 km. Sellainen työkaveri, joka ei puhunut eikä pukahtanut matkan aikan oli todella rasittava. Oli piinaavaa ajaa toista tuntia täydessä hiljaisuudessa.

Täydellinen puhumattomuus on eri asia kuin omasta yksityiselämästä vaikeneminen. On olemassa niin paljon muitakin puheenaiheita kuin omat asiat ja tekemiset. Joskus on myös niin, että toiselle osapuolelle ei "kelpaa" se, jos joku puhuu yksityiselämästään mutta harkiten. Puheenaiheiden pitäisi olla aina mahdollisimman henkilökohtaisia terveys-, parisuhde-, ymv. asioita. Tätä ei tietenkään esiinny kaikissa työyhteisöissä mutta varsinkin tietyillä naisvaltaisilla aloilla

Helppoa on keksiä muitakin puheenaiheita kuin omat yksityisasiat,mm. mitä maailmalla tapahtuu.

Älä murehdi.

Kun työkavereille tulee ikää yli 20, unohtuu nettihömpötykset ja aikuistuvat.

Toisilla vie vain vähän kauemmin.

Meidän älykkäiden ja normaalien ihmisten taakka on kestää näitä "lapsosia" työpaikoilla.

Voit myös olla muilla tavoin ärsyttävä tyyppi, ja tuo somessa olemattomuus onkin ihan sivuseikka. Ehkä heitä ärsyttää olemuksessaan jokin aivan muu?

Jos ei halua avautua yksityiselämästään,niin ei ole tietenkään pakko. On näitä ihmisiä,joilla ei ole omaa elämää,niin kyylätään tai tuijotellaan vaikka ohikulkiessa toisten ikkunoihin,että jos jotain näkis🙄. Kuka hemmetti haluaa avautua jollekin randomille ja jos en ole elettäkään tehnyt tutustuakseni?Mielestäni fiksut ihmiset ei ylitä toisten rajoja. Kohtelias voi olla ja moikata ohikulkiessaan. 

Nimim.jaan asiat vain mieheni kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä varmaan pieret nyrkkiisikin, ettei vaan kukaan pääse jaolle?

Kuvittelet liikoja ja olet omahyväinen jos luulet, että muita kauheasti kiinnostaa sun asiat. Se on vain normaalia sosiaalisuutta pyytää facessa työkavereita kavereiksi. 

Yhdessä työpaikassa erehdyin ottamaan työkavereita facekavereiksi ja opin kerrasta, että ei ikinä enää!

Joukossa on aina joku rajaton, joka ei osaa erottaa vapaa-ajan foorumia työfoorumista ja kauhee itku ja kitinä ja ihmettely joka saamarin tykkäyksestä ja ei-tykkäyksestä ja kuka kaveeraa tai ei kaveeraa kenenkin kanssa jne.. Voi kiesus! 

Työ työnä. Jokunen vuosi sitten pikkupomo perusti työpaikalla meille huoltomiehille whatsap- ryhmän. Parin työkaverin kanssa sanottiin heti ettei tehdä mitään työasioita omalla puhelimella ellei saada siitä erillistä korvausta. Ei myöskään vastattu pomojen puheluihin työajan ulkopuolella. Jostain syystä heillä oli käsitys että sitä eletään työtä ja työpaikkaa varten. Kahvitauollakin vanhin työkaveri joutui ilmoittamaan pari kertaa kovaan ääneen että se on tauko nyt. Jos puhutaan työasioista, tauko siirtyy sitten eteenpäin. No, saatiin sitten puhelimet työn puolesta. Siellä oli kunnossapitojärjestelmät ja whatsapit ym. ja netit ja soitellakin sai parinkympin edestä kuukausittain. Minä jätin aina työpuhelimem pukukaappiin, joku otti mukaansa. Katselin työjutut sitten työajalla. Homma toimi ihan hyvin, tosin 15 hengen työporukassa olisi pärjätty paremmin ilman mitään järjestelmiä. Ne vaan hidastivat ja söivät työaikaa kun kuitenkin nähtiin keskenään joka työpäivä.

Nykyään moni on tuollainen liian utelias. Kenellekään ei kuulu toisen yksityisasiat ellei asianomainen itse halua kertoa. En kertonut edes pahinpaan koronahysteria aikaan kenellekään rokotusstatusta, toisen terveysasiat ei kuulu muille edes esimiehelle korkeintaan lääkärille ja ehkä terveydenhoitajalle.

Juoruilla voi niin somessa kuin livenä, ei eroa. Työasioista voi toisen puolesta märehtiä niinkuin ylsityisasioistakin. Ei ainakaan haittaa itteeni niinpaljon töihin liityvä arvostelu kuin yksityiselämän ruotiminen.

Vierailija kirjoitti:

Oletkohan minun uusi työkaverini? Se hiljaisuutesi ja tuijottaminen on pelottavaa.

Hmm. Koeta kestää. Hölpötä ja säädä sinä niitten muitten kanssa. 

Voinet jutella jostain tavallisista asioista? Ei tarvi tähteillä ja hihkua jossain somessa.

Mä en myöskään ole somessa. Olin. Ahdistuin siitä. Pinnallista ja teennäistä. En vaan tykkää. 

On paljon rauhallisempi sielu näin.

 

Vierailija kirjoitti:

Voit myös olla muilla tavoin ärsyttävä tyyppi, ja tuo somessa olemattomuus onkin ihan sivuseikka. Ehkä heitä ärsyttää olemuksessaan jokin aivan muu?

Luepa nyt se aloitus. Aapee ei ole somessa. Lopeta tommonen vääntäminen.

Kuulostat ihan siltä aapeen vänkyttävältä työkaverilta.

Ymmärrän ettei esimerkiksi määräaikaisessa työsuhteessa oleva halua kertoa itsestään, mutta varmasti vakituisessa työsuhteessa on hyvä hieman ystävystyäkin työkavareiden kanssa.

Surullisen paljon näyttää olevan todella kurjia työpaikkoja tai ainakin niihin sopeutumattomia ihmisiä. Itse en ole somessa yhdenkään työkaverin kaveri enkä "jaa kaikkea elämästäni", mutta ei kai tämän asian suhteen tarvitse vetää ihan toiseenkaan laitaan. En jaksa miettiä onko työkaverit "samanhenkisiä" tms., mutta kyllä mä ihan sujuvasti keksin smalltalkia kenen tahansa normaalin ihmisen kanssa.

Sen, ettei puhu mitään, ja sen, ettei puhu kovin tarkasti yksityisasioitaan välillä on ihan valtavasti vaihtoehtoja. 

 

Puhu yleisistä asioista. Puhu niin tavallisista arjen asioista, että niiden kertomisella ei ole mitään väliä.