Aloitin uudessa työpaikassa ja työkavereita ärsyttää kun mua ei löydy somesta ja kun en kerro itsestäni paljoa.

Ei työpaikalla tarvi puhua kenellekään jos ei halua. Sinne mennään voimaan pahoin ja kireä puhumaton ilmapiiri edesauttaa sitä hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Voin samaistua sinuun, ap. En ole enää työelämässä, mutta muutamat sukulaiset ja tuttavat motkottavat aina, kun en ole myöskään somessa (siis Facebookissa tai Instagramissa yms.) ja moittivat, kun olen muka niin salaperäinen, kun en kerro kaikkia itsestäni. Olen kyllä seurallinen ja sosiaalinenkin tiettyyn rajaan asti, mutta minun rajani tulee kai nopeammin vastaan kuin useimmilla muilla. Olen kuitenkin ollut aina sitä mieltä, että yksityisasiat ovat juurikin yksityisasioita eikä niitä levitellä pitkin kyliä. Nuorena minua otti usein päähän, kun äitini oli kertoillut minusta asioita tuttavilleen, ja kun ne jutut sitten tulivat minun korviini, olivat ne jo ehtineet muuttaa monesti muotoaan, eli en tuntenut enää, mitä olin äidille kertonut. Vähensin kertomusta entisestään. Olen joskus kyselijöille vastannut, että en katso tarpeelliseksi tilittää somessa, mitä päivän aikaan teen tai julkaista kuvia vaikka parvekekukistani tai ruoka-annoksistani. Mut

Samaistun varsinkin tuohon että äiti levittelee asioita pitkin kyliä. Ahdistavaa ettei mikään voi pysyä vaan omissa piireissä, joten en sitten kerro mitään ylimääräistä. Ja sitten motkotetaan kun en kerro hänelle enää asioistani.

No enpä minäkään ole missään somessa, joku saattaa ihmetellä mutta aivan sama. Ei vain kiinnosta. Kukaan tuskin kovin kieroon katsoo. Oma asenne ja käytös ratkaisee enemmän, kun jotkut tikit ja tokit. Talomme tietoturvatyypit karttavat näitä joutavia tilejä. Olen myös introvertti, mutta ei se estä minua juttelemasta työkavereiden tai asiakkaidemme kanssa. Kotona saa onneksi viettää yksinäistä laatuikaa. N49

Vierailija kirjoitti:

Aivan samat kokemukset uudesta työpaikasta. Miten voi ollakin ihmiset niin jumalattoman kiinnostuneita toisten yksityiselämästä. Ja intetään samoja kysymyksiä, jos en halua vastata. 

Taidatte olla naisvaltaisilla aloilla, kun tällaisiin ongelmiin törmäätte? Kun työkaverit on pääosin miehiä, ja harvat naiset myös joukkoon sopivia (siis ei sellaisia tyhjänjauhajia tiktokkaajia vaan teknisellä alalla konkreettisemmin kaikkiin muihinkin asioihin suhtautuvia) niin enpä ole moiseen uteluun törmännyt. Menee päinvastoin niin päin, että aiemmat työntekijät juttelee omasta viikonlopustaan tms ja voi joko osallistua keskusteluun tai olla osallistumatta.

Itse olen isommassa porukassa hiljainen, mutta kun joku tulee juttelemaan suoraan minulle tyyliin auto ei lähtenyt aamulla käyntiin, niin meni vähän hankalaksi, kun piti viedä ensin vaimo töihin, että sain siltä auton lainaan ja lapset päiväkotiin. Tuohon voin tarttua, joko vastaamalla henkilökohtaisella asialla, että onneksi lapset on jo kouluikäisiä niin ei tarvitse niiden viemisestä huolehtia tai toteamalla yleisemmin, että viime viikolla kun käytin oman autoni vuosihuollossa, niin onneksi vaihtoivat samalla akun, pärjää nyt näilläkin pakkasilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille tuli viime vuonna uusi työntekijä, joka tietysti heti etsittiin somesta kun nimi ilmestyi tuleville vuorolistoille. Hänestä tiedettiin kaikki, hänen miesvalintaansa ja entistäkin kumppaniaan päiviteltiin. Hänelle ehti jopa kehittyä lempinimikin ennen kuin olimme edes nähneet häntä. Kun hän sitten ensimmäisenä päivänään tuli töihin, tuli paikalle täysin eri henkilö kuin se, jonka kuvaa ja jonka profiileistä otettuja kuvakaappauksia oli viikkokaudet työntekijöiden kesken kierrätetty. 

Siis oliko hänellä julkinen profiili somessa ja kaikki mies/elämän asiat oli kerrottu siellä? Oliko miesystävistä ihan kuvat esillä yms? Nyt vähän epäilen tätä stooria. Nykyään harvempi enää kertoilee paljoa mitään somessa, eikä varsinkaan julkisesti. Toki poikkeuksia on. Miksi teitä ylipäätään kiinnosti noin kovast

Eli vahingossa katsoivat jonkun muun samannimisen henkilön tietoja somesta? Eli työkaverit itse möhlivät kun suu vaahdossa kyttäsivät väärää ihmistä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille tuli viime vuonna uusi työntekijä, joka tietysti heti etsittiin somesta kun nimi ilmestyi tuleville vuorolistoille. Hänestä tiedettiin kaikki, hänen miesvalintaansa ja entistäkin kumppaniaan päiviteltiin. Hänelle ehti jopa kehittyä lempinimikin ennen kuin olimme edes nähneet häntä. Kun hän sitten ensimmäisenä päivänään tuli töihin, tuli paikalle täysin eri henkilö kuin se, jonka kuvaa ja jonka profiileistä otettuja kuvakaappauksia oli viikkokaudet työntekijöiden kesken kierrätetty. 

Siis oliko hänellä julkinen profiili somessa ja kaikki mies/elämän asiat oli kerrottu siellä? Oliko miesystävistä ihan kuvat esillä yms? Nyt vähän epäilen tätä stooria. Nykyään harvempi enää kertoilee paljoa mitään somessa, eikä varsinkaan julkisesti. Toki poikkeuksia o

No kaivoivat itselleen kuopan ne työkaverit kun olivat niin varmoja että tuollainen on tuleva uusi työkaveri somen perusteella, eivät olleet sittenkään selvitelleet tarpeeksi somen tietojen perusteella et onko kyseessä oikea tyyppi edes. Eli opetus on se et olkaa tarkkoja profiilien yms kanssa somessa, koska on samannimisiä henkilöitä olemassa jne. 

Myös tämä Vauva-palsta lasketaan kyllä sosiaaliseksi mediaksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot vaan, että et ole missään tuollaisissa alustoissa, mutta et ala selittelemään mitään, että sinulla on tärkeämpääkin tekemistä ja ne kaikki alustat ihan yhtä peetä. 

Se on juuri näin. Se on ihan fine jos et kuulu mihinkään someen, mutta jos olet ylimielinen somea kohtaan ja pidät sitä turhakkeena niin ei kannata ihmetellä jos sinusta ei pidetä.

Parhaimmillaan sinua pidetään vain ajastaan vähän jälkeenjääneenä, mutta ylimielisyydellä sinua pidetään ärsyttävänä paskiaisena.

Haluttiimpa tai ei niin sosiaalinen media on suuri osa monen ihmisen identiteettiä, jolloin sitä ei pidä kevyin perustein pilkatakkaan.

O tempora O mores 

No ei siellä töissä tarvitse mitään yksityiskohtia elämästään puhua mutta sellanen yleinen small talk nyt kuitenkin on ihan normaalia kanssakäymistä. Toki jokaiseen työpaikkaan mahtuu näitä utelijoita ja juoruilijoita mutta useimpia ei oikeasti edes kiinnosta sun elämä pätkääkään.

Työelämässä nyt yleensäkin pärjää helpoiten kun ei tee itsestään mitään lumihiutaletta.

Voi kyllä ihmisiä kiinnostaa muiden elämä ihan hitosti vaikka tällä haukutte ap:ta ettei muka kiinnosta. Ei minullakaan ole sometiliä, töitä olen siitä huolimatta saanut mutta muistan kuinka tämä somettomuus häiritsi yhtä deittiäni monta vuotta sitten. Mies närkästyi kun ei minusta löytynyt juuri mitään muuta tietoa netistä kuin lyhyt maininta työpaikastani ja mitä siellä tein, tämä mies oli jopa seikoittanut minut toiseen samannimiseen henkilöön (joka asui Ruotsissa) ja väitti kivenkovaa että minä olen se henkilö. No aika huvittava tapaus mutta kyllä se jaksoi marista siitä ettei minulla ollut sometiliä, tapailu loppui lyhyeen koska mies valitti muutenkin turhista.

Ja kyllä somet sun muut tiedot ja juorut kiinnostavat yhtä paljon akateemisia kuin duunareita, vaihdoin työpaikkaa ja muutin toiselle paikkakunnalle ja myöhemmin takaisin kotikaupunkiini niin eiköhän yksi vanha työkaveri kun minut näki kahvilassa käynyt heti jutustelemassa ja osasi kertoa että olin muuttanut ja vähän muutakin, en vaan hänelle enkä kellekään siellä työpaikassa ollut kertonut mitään muutosta tai töistä mutta silti tiesivät ja juoruilivat, ihme akateemisia kun noin kiinnostaa muiden asiat, kieroja ihmisiä vielä.

Ihmettelen kovasti miksi minusta ollaan niin kiinnostuneita ja juoruillaan selän takana aika paljonkin mutta kun kaupungilla nähdään niin eivät ole tuntevinaankaan, silti saan kyllä kuulla ketä minusta kyselee.

Vierailija kirjoitti:

Sinä varmaan pieret nyrkkiisikin, ettei vaan kukaan pääse jaolle?

Kuvittelet liikoja ja olet omahyväinen jos luulet, että muita kauheasti kiinnostaa sun asiat. Se on vain normaalia sosiaalisuutta pyytää facessa työkavereita kavereiksi. 

Yhdessä työpaikassa erehdyin ottamaan työkavereita facekavereiksi ja opin kerrasta, että ei ikinä enää!

Joukossa on aina joku rajaton, joka ei osaa erottaa vapaa-ajan foorumia työfoorumista ja kauhee itku ja kitinä ja ihmettely joka saamarin tykkäyksestä ja ei-tykkäyksestä ja kuka kaveeraa tai ei kaveeraa kenenkin kanssa jne.. Voi kiesus! 

Ihmisiä kiinnostaa toiset ihmiset ja niiden asiat. Joitain kiinnostaa liikaa. Ihmiset haluavat usein myös työpaikalla kokea kaveruutta ja olla väleissä kaikkien kanssa. Suomessa ei ole pakko olla, se on ihan okei. Ulkopuoliseksi jättäytyvä voi tuntua toisista hankalalta. Miksi et halua kertoa yhtään mitään? Miksi et halua olla henkilökohtaisissa väleissä muihin? Ei ole oikeasti pakko olla ja myös muiden ihmisten siellä työpaikalla täytyy vaan kestää se että joku ei halua olla kaveri, mutta teet olemisen itsellesi hieman helpommaksi jos pystyt antamaan vähän jotain. Tai opettelet vaikuttamaan kiinnostuneelta toisten asioista jos et halua jakaa itse mitään.

Hankala juttu kyllä koska toisaalta just toi että työpaikallakin on sosiaaliset piirinsä mutta niihin ei ole välttämätöntä osallistua, mutta toisaalta moni on jotenkin niin lapsellinen että ei osaa arvostaa pelkkää ystävällisyyttä ja hyvää työmoraalia. Ihmettelen kyllä jos pelkkä työasioista jauhaminen työkaverin kanssa aiheuttaa jotain ongelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä varmaan pieret nyrkkiisikin, ettei vaan kukaan pääse jaolle?

Kuvittelet liikoja ja olet omahyväinen jos luulet, että muita kauheasti kiinnostaa sun asiat. Se on vain normaalia sosiaalisuutta pyytää facessa työkavereita kavereiksi. 

Yhdessä työpaikassa erehdyin ottamaan työkavereita facekavereiksi ja opin kerrasta, että ei ikinä enää!

Joukossa on aina joku rajaton, joka ei osaa erottaa vapaa-ajan foorumia työfoorumista ja kauhee itku ja kitinä ja ihmettely joka saamarin tykkäyksestä ja ei-tykkäyksestä ja kuka kaveeraa tai ei kaveeraa kenenkin kanssa jne.. Voi kiesus! 

Minä myös pidän selkeän linjan: ei työkavereita face ym kavereiksi. 

Jos joku pyytää, niin kerron, että en vaan pidä työkavereita facekavereina. Ollenkaan. 

Ja kun yhdelle kertoo, niin juoru leviää, eikä kukaan muukaan enää kinua "kaveriksi".

Entisiä työkavereita kyllä on kaverilistalla - niitä, jotka on täyspäisiä ja joiden kanssa on oikeasti kiva pitää yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

 Niin varmaan.

Ei oo mullakaan instaa, facea, tiktokkia yms...

Ja ihan sama, jos oon jonkun mielestä psykopaatti. 😅

N49

Samma häär. En koe tarpeelliseksi. Olen kyllä kuullut asiasta mutta miksi pitäisi. Minut saa kiinni puhelimella ja soita sille, kenelle minulla on asiaa tai lyhyet asiat textaan. En koe mitään menettäneeni ilman sossualustoja. Mutta säästynyt paljon johtavalta.

Vierailija kirjoitti:

Minä haluan tutustua työkavereihin, vaikka olenkin introvertti. On todella raskasta, jos ei voi puhua koko päivänä kuin työasioista. On ihan mukava kuulla miten kollegat viettää vapaata ja ratkoo jotain yleisiä ongelmia yms. Osasta on tullut hyviä ystäviä. Puhuminen helpottaa yhteistyötä ja kasvattaa luottamusta. Ig ja fb on toisarvoisia, niissä on vain pinta ihmisestä.

Työkavereiden kanssa voi jutella päivät pitkät. Ei niille silti tarvitse yksityisasioitaan kertoa. Näin ainakin itse olen toiminut. Sitähän voi jutella vaikka mistä yleisestä. Työpaikalla on parempi olla menemättä mihinkään syviin kerroksiin. Tulee vielä poliittiset, uskonnolliset tms. ristiriidat esiin. Toiseksikin tenttaus ei ole musta mitään tutustumista. Se on melko aggressiivisenkin sorttista toimintaa. 

 "Ai eikö sulla ole facebookkia tai instaakaan?"

Olen itsekin utelias ja taipuvainen etsimään ihmisistä tietoa netistä. Mutta tuo menee jo nolon puolelle, että tunnustaa avoimesti yrittäneensä stalkata!

Kuten muutkin jo kertoi, ei puheliaisuus tai hiljainen oleminen ole haitaksi.

Kaikki riippuu kemioista ja kun ihmisiin tutustuu paremmin on helpompi avautua asioista.

Itse suojelu vaistosta on hyötyä siinä. Kaikki ei ole aina niin yksipuolista ja suurin osa on uteliaita.

Selkään puukottajia ja kilpailua on alalla kuin alalla. Siksi kannattaa olla varovainen puheissa muutenkin. Aina joku koittaa kääntää asiat haitaksi vaikka työpaikan ylennys kilpailussa musta maalaus jne.. voi kostautua liian avoimesta ulostulosta.

Luottamusta luodaan myös työyhteisössä ja muuallakin pitemmällä ajalla. Asioilla on kuitenkin tapana levitä ja niistä on välillä myös haittaakin.

Ei kannata olla utelias muiden tekemisistä liikaa. Asioilla on tapana lähteä väärille raiteille lopulta. Motiivit ja syyt löytyy asenteista myöskin. Ahdasmielisyys ym nostaa päätään kun ihmisiin tutustuu ajan kautta. Samoin saa muutakin tietoa ilman uteluitakin.

FB jne.. on vain itsensä esittelyä ja nekään ei ole paikkansa pitäviä. Luodaan kuva joka halutaan näyttää muille. Vääristelyllä on siinä suurin vaikutus uteliaiden ja näkyvyyttä haluaville narsisteille. Heille ne on kalastelua ja heikkojen lenkkien löydön kannalta tarpeellisia paikkoja paikata vajaavuuksiaan. Vaarallisia paikkoja siis kaikille. Siksi ei kannata uskoa kaikkea sokeasti niissäkään.

Vierailija kirjoitti:

Myös tämä Vauva-palsta lasketaan kyllä sosiaaliseksi mediaksi

Jos luot itsellesi tunnuksen omalla naamalla ja nimellä. Muuten täällä ollaan ihan anonyymejä jota ei kovin sosiaaliseksi voi kutsua.

Ei työpaikallaan kannata ystävystyä kenen kanssa tahansa😊selkäänpuukottajia ja kateellisia riittää. Ystävät kannattaa valita viisaasti ja hitaasti. Pintapuolista,kevyttä jutustelua voi tietenkin harrastaa useammankin kanssa. Hyvä olis työpaikalla edes hieman sosiaalinen olla.

Ihminen on loppupeleissä aika yksinkertainen olento.

Jos et toimi kuten muut, olet outo, vaikka toimintasi olisi järkevää. Massat eivät välttämättä aina tajua olevansa median talutusnuorassa vaan ihmettelevät avoimesti, miksi joku ei seuraa aivottomasti median manipulointia. Sama koskee sosiaalista mediaa.

Tee vain niin kuin sinusta hyvältä tuntuu.