Aloitin uudessa työpaikassa ja työkavereita ärsyttää kun mua ei löydy somesta ja kun en kerro itsestäni paljoa.

Olen aina ollut melko yksityinen ihminen. Tämä piirre vahvistui lisää kun elin asuntolassa jossa oli muiden asioista erittäin kiinnostuneita ihmisiä, erityisesti amerikkalaisia. Kaikki piti tietää ja juoruta eteenpäin, ja jos ei jotain saatu selville, keksittiin kaiken maailman teorioita ja niitä leviteltiin sitten. 

On todella hauskaa kuulla itsestään kierron kautta jotain huhuja joissa ei ole mitään todenperäisyyttä, mutta nyt moni luulee niitä todeksi. Lisäksi muutama ihminen joille sitten kerroin jotain hiukan pintaa syvemmältä käyttivät niitä tietoja hyväkseen, eikä tämä ole millään muotoa ensimmäinen kerta elämässä kun näin käy, mutta olin vähän unohtanut millaisia ihmisiä sitä on ja rentouduin liikaa.

Ihmiset osaavat olla rasittavia ja siksi ei kiinnosta kertoa itsestäni puolitutuille, eikä enää oikein tutuillekaan.

Normaali ihminen kykenee kanssakäymiseen toisten kanssa eikä koe siitä mitään ihmeen stressiä. Samoin empatian tunteminen tai ylipäätään jonkinlaisen kiinnostuksen osoittaminen työkavereita kohtaan kuuluu normaaliin työyhteisöön. Tuollainen salaileva j valehteleva työkaveri olisi kyllä karmiva kokemus. 

Juoruilijoiden ja tuppisuiden väliin mahtuu melkoinen valikoima ihmisiä. Kumpikaan ääripää ei ole kovin miellyttävää seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vaihda työpaikkaan jossa on pääsääntöisesti vain miehiä niin siellä ei kysellä mitään, kunhan suoritat työsi ja olet ajallaan töissä niin ketään ei kiinnosta asiasi. raksalla tietysti on sellanen peruskoulu meininki ja juoruillaan niinkuin akat että sinne ei kannata mennä.

Tämä on myytti. Miehet ovat ihan yhtä lailla kykeneviä ja halukkaita juoruiluun, usein kykenevämpiäkin.

Se dynamiikka naisena miesvaltaisella työpaikalla on erilaista ja juoruilukin voi olla erilaista, mutta juoruilua silti.

Onko hoitoala? Muistan kun nuoret hoitajat aloittivat uudessa työpaikassa ja kertoivat kuinka työntekijät stalkkaavat Terhikistä iän ja somesta kaverit ja kaiken.. Ovat sairaalloisen uteliaita, ällöttävää tuollainen. Nythän hoitsuja on jäänyt kiinni työkavereiden terveystietojen katsomisestakin.

Vierailija kirjoitti:

raksalla tietysti on sellanen peruskoulu meininki ja juoruillaan niinkuin akat että sinne ei kannata mennä.

Joidenkin tutkimusten mukaan miehet juoruilevat enemmän kuin naiset. Jostain syystä sitä ei vaan rekisteröidä samalla tavalla.

Tuon sanonnan pitäisi olla "juoruillaan niin kuin ukot".

En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka levittelee yksityisasioitaan niin somessa kuin muutenkin, mutta sehän on heidän asiansa. En koe jääneeni mistään paitsi, vaikken heidän tilejään näe. Ei ole tahtia haitannut työelämässä, vaikken omista asioista kellekään puhu, ovat ymmärtäneet jättää siltä osin rauhaan. Jokaisella ihan tarpeeksi töiden miettimisessä.

Vierailija kirjoitti:

Onko duunarityötä? Ei missään akateemisissa töissä ainakaan kytätä kollegoiden somea.

Veikkaan hoitoalaa. Minulla on kokemusta tuollaisesta työpaikasta; pakon sanelemana (lopulta olikin suuri sienaus) irtisanouduin vaikka uudesta työstä ei ollut tietoa.

Löysin uuden työpaikan tuon kauhujen paikan jälkeen. Nykyinen työyhteisö on terve, esimies suhteellisen selväjärkisen oloinen.

Sen opin, etten missään ikinä kerro itsestäni, elämästäni, lapsistani tai kotioloistani yhtään mitään tai jotain hyvin ympäripyöreää olen voinut tokaista.

Eivät työpaikat ole mitään reiluus kerhoja.

Kun kerran on kovimman kautta kokenut ihmisluonnon raadollisuuden, ihmisten petollisuuden työpaikkakiusaamisen kautta, sitä oppii varovaiseksi.

Ja minulla ei ole mitään some tililejä tms.

Vierailija kirjoitti:

En yhtään ihmettele. Narsistit, psykopaatit ja sosiopaatti ovat hiljaisia, tuijottavat eivätkä ole somessa.

Arvioni on että savustavat sinut pihalle niin pian kuin mahdollista. Pienikin virhe tai väärä liike = toimisto kutsuu.

Taitaa olla pikemminkin toisinpäin. Miksi pitäisi olla? tylsään elämään juoruja ja vallankäyttöä?

Vierailija kirjoitti:

Normaali ihminen kykenee kanssakäymiseen toisten kanssa eikä koe siitä mitään ihmeen stressiä. Samoin empatian tunteminen tai ylipäätään jonkinlaisen kiinnostuksen osoittaminen työkavereita kohtaan kuuluu normaaliin työyhteisöön. Tuollainen salaileva j valehteleva työkaveri olisi kyllä karmiva kokemus. 

Kanssakäymiseen kyllä, mutta miksi sen pitäisi tarkoittaa omista yksityisasioista puhumista? Ja miksi se edes on "salailua" jos ei halua kertoa omista asioistaan? Ihan kuin se jotenkin lähtökohtaisesti kuuluisi muille.

Omista asioista kertominen stressaa monia siksi että niitä asioita levitellään, vääristellään ja niistä ilkeästi juoruillaan selän takana. Kaiken maailman uteliaille ei kannata paljastaa mitään viatontakaan kun se on kohta revitelty auki ja vääristelty toiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi vıtussa noille tuppisuille pitäisi itse olla jotenkin mukava, jos itse kokee heidät raskaaksi seuraksi heidän käytöksensä takia. Vıttuako minäkään olen heitä miellyttämään.

Oikein tursuat empatiaa ja lämminhenkisyyttä. Olet varmasti hieno ihminen jota kaikki rakastavat. Oletko koskaan voittanut vuoden päivänsäde -palkintoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaali ihminen kykenee kanssakäymiseen toisten kanssa eikä koe siitä mitään ihmeen stressiä. Samoin empatian tunteminen tai ylipäätään jonkinlaisen kiinnostuksen osoittaminen työkavereita kohtaan kuuluu normaaliin työyhteisöön. Tuollainen salaileva j valehteleva työkaveri olisi kyllä karmiva kokemus. 

 

Omista asioista kertominen stressaa monia siksi että niitä asioita levitellään, vääristellään ja niistä ilkeästi juoruillaan selän takana. Kaiken maailman uteliaille ei kannata paljastaa mitään viatontakaan kun se on kohta revitelty auki ja vääristelty toiseksi.

Ja sitten toisaalta ihmiset myös tulevat äärettömän uteliaaksi salaperäisestä tyypistä joka ei kerro itsestään mitään ja alkavat keksiä kaikenlaista. Olisi kiva jos ihmisillä olisi oma elämä johon keskittyä mutta useilla tuntuu olevan liikaa aikaa muiden ihmisten asioiden ruotimiseen.

Mä sanoin kerran ihan tonninseteli-ilmeellä että ei oo someja, mutta käyn yliksellä ja vauvapalstalla. Menivät kumman hiljaiseksi sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi vıtussa noille tuppisuille pitäisi itse olla jotenkin mukava, jos itse kokee heidät raskaaksi seuraksi heidän käytöksensä takia. Vıttuako minäkään olen heitä miellyttämään.

Oikein tursuat empatiaa ja lämminhenkisyyttä. Olet varmasti hieno ihminen jota kaikki rakastavat. Oletko koskaan voittanut vuoden päivänsäde -palkintoa?

Hän raivostuu kun ei saa muista tietoja juoruiltavaksi. Tämä ei häntä "miellytä", joten sama olla sitten supertöykeä noille töykeille tuppisuille jotka eivät suostu levittelemään asioitaan arvon juorujoosepin ruodittavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot vaan, että et ole missään tuollaisissa alustoissa, mutta et ala selittelemään mitään, että sinulla on tärkeämpääkin tekemistä ja ne kaikki alustat ihan yhtä peetä. 

Se on juuri näin. Se on ihan fine jos et kuulu mihinkään someen, mutta jos olet ylimielinen somea kohtaan ja pidät sitä turhakkeena niin ei kannata ihmetellä jos sinusta ei pidetä.

Parhaimmillaan sinua pidetään vain ajastaan vähän jälkeenjääneenä, mutta ylimielisyydellä sinua pidetään ärsyttävänä paskiaisena.

Haluttiimpa tai ei niin sosiaalinen media on suuri osa monen ihmisen identiteettiä, jolloin sitä ei pidä kevyin perustein pilkatakkaan.

Sosiaalinen media ei ole kenenkään identiteetti. Se on julkista itsensä tyrkyttämistä ja tykkäyksien ja hyväksynnän epätoivoista hakemista.

Sori, pidän hiemam nolona tyyppiä joka kuvittelee että insta tili on tärkeä hänen olemassaololleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

raksalla tietysti on sellanen peruskoulu meininki ja juoruillaan niinkuin akat että sinne ei kannata mennä.

Joidenkin tutkimusten mukaan miehet juoruilevat enemmän kuin naiset. Jostain syystä sitä ei vaan rekisteröidä samalla tavalla.

Tuon sanonnan pitäisi olla "juoruillaan niin kuin ukot".

"Mutta kun minun anekdoottini" -tyypit taas alapeukuttamassa? 

Kovin ikävää etteivät tutkimukset vahvista kokemusperäistä näkemystänne.

Voin samaistua sinuun, ap. En ole enää työelämässä, mutta muutamat sukulaiset ja tuttavat motkottavat aina, kun en ole myöskään somessa (siis Facebookissa tai Instagramissa yms.) ja moittivat, kun olen muka niin salaperäinen, kun en kerro kaikkia itsestäni. Olen kyllä seurallinen ja sosiaalinenkin tiettyyn rajaan asti, mutta minun rajani tulee kai nopeammin vastaan kuin useimmilla muilla. Olen kuitenkin ollut aina sitä mieltä, että yksityisasiat ovat juurikin yksityisasioita eikä niitä levitellä pitkin kyliä. Nuorena minua otti usein päähän, kun äitini oli kertoillut minusta asioita tuttavilleen, ja kun ne jutut sitten tulivat minun korviini, olivat ne jo ehtineet muuttaa monesti muotoaan, eli en tuntenut enää, mitä olin äidille kertonut. Vähensin kertomusta entisestään. Olen joskus kyselijöille vastannut, että en katso tarpeelliseksi tilittää somessa, mitä päivän aikaan teen tai julkaista kuvia vaikka parvekekukistani tai ruoka-annoksistani. Mutta kun kuulemma somen kautta on helpompi pitää yhteyttä. Katin kontit! Jos ei sähköposti, tekstiviestit ja ihan vaan puhelin riitä, niin olkoon sitten.

Oon ite samanlainen ku ap ja työtön. Jos töitä saan niin ei voi mitään että ei ole enää facebookkia. Koskaan ollut mitää instaa tms

Vaihdoin työpaikkaa ja tulevat kollegat yrittivät kuulemma etsiä etukäteen tietoa minusta somesta. Katselivat toisen henkilön profiilia, kun itse en somessa ole. Hehe heh. 

Sitten kun yksi kollega lopetti, kyseli toinen kollega olenko kuullut mitä sille kuuluu nykyään. En. Ei mulla sen numeroa ole. Ja varsinkin kun tiedän tällä utelevalla olevan tän lähteneen kollegan numero. Mut olen muutenkin kuullu, et sillä on monenkin numero, lupailee pitää yhteyttä mutta ei pidä ja toivoo saavansa juorut sitten muilta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot vaan, että et ole missään tuollaisissa alustoissa, mutta et ala selittelemään mitään, että sinulla on tärkeämpääkin tekemistä ja ne kaikki alustat ihan yhtä peetä. 

Se on juuri näin. Se on ihan fine jos et kuulu mihinkään someen, mutta jos olet ylimielinen somea kohtaan ja pidät sitä turhakkeena niin ei kannata ihmetellä jos sinusta ei pidetä.

Parhaimmillaan sinua pidetään vain ajastaan vähän jälkeenjääneenä, mutta ylimielisyydellä sinua pidetään ärsyttävänä paskiaisena.

Haluttiimpa tai ei niin sosiaalinen media on suuri osa monen ihmisen identiteettiä, jolloin sitä ei pidä kevyin perustein pilkatakkaan.

Some on osa identiteettiä? Kaikkea sitä kuulee.

Jos se olisikin vain osa elämää niin mikäs siinä, mutta jos se on todella jollekin osa identiteettiä niin sietäisi vähän palauttaa sellaista ihmistä maanpinnalle. Teiniltä tuon nyt ymmärtää mutta ei se teinillekään tervettä ole.

Ilmankos se että uskaltaa kritisoida arvon somea sanomalla että on parempaakin tekemistä osuu joillakin niin syvälle. Siinä pilkataankin jonkun pyhää identiteettiä.