Köyhä lapsuus - seitikeittoa ja juureksia. Voi helvetti 70-luvulla kaikki perheet söi noin.

Hm, minulle tuli myös samat vibat. Ei sentään syrjintäkorttia vilauteltu. Ehkä ovat kuitenkin ihan valtavirtaa.

Ja luulisi, että jos kuulutaan yhteisöön, yhteisössä pidetään huolta siitä, etteivät lapset kulje nälissään.

Vierailija kirjoitti:

Me ei eletään enää missään 70-luvulla

Me elimme.

Osaamme kirjoittaa äidinkieltämme ja osaamme laittaa terveellistä ruokaa edullisesti. Emme halveksi isänmaatamme emmekä kanssaihmisiä. Osaamme kutoa ja parsia sukkamme. Me emme kerskakuluta, puolukoiden ja lantun henki asuu meissä edelleen. Naapuria emme pelkää vaan tervehdimme.

Ilo pintaan vaikka sydän märkänisi - ja leipään puolet petäjäistä.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko yksi ongelma olla se, että nykyiset nuoret aikuiset eivät omaa riittävän laajaa ymmärrystä nykyisestä yhteiskunnasta, sen sosiaaliluokista ja siitä, mitä muilla heidän ikäisillään on tai ei ole? Ollaanko tilanteessa, että some luo nuorille kuvan, että kaikilla pitäisi olla varaa kaikkeen?

Media tekee näitä juttuja eri tavoin ongelmallisista perheistä meidän alemman ja ylemmän keskiluokan luettaviksi poikkeuksetta ainoastaan "Raha", "Köyhyys", "Pienituloisuus" -teemojen kautta. Vaikka kysymys on kuitenkin lähtökohtaisesti jostain ihan muusta.

Entä jos tämänkin "Jennan" jutun olisi kirjoittanut vaikkapa mielenterveysongelmien näkökulmasta? Tai varoittavana esimerkkinä siitä, mitä tapahtuu, kun menettää luottotiedot? Siinä kohtaa vielä syntymätön lapsenlapsikin on vaarassa. Jennan äiti on ehkä 30-40 vuotta sitten päätynyt menettämään luottotietonsa, ja osin sen seurauksena Jenna on lapsena saanut syödäkseen liia

Sinä löysit idean. Pidä siitä kiinni ja jatka asiaa konkreettisesti. Suomi nousuun! Olen mukana!

Täällä nyt verrataan johonkin 70- ja 80-lukuun ja ihmetellään, mikä ihmisissä on muuttunut.Ei kai keneltäkään ole voinut mennä ohi se tosiasia, että Suomessa tuloerot ovat nousseet aika paljon tällä vuosituhannella. Se tarkoittaa sitä, että ihmisten ja perheiden elintasot ja elämäntyylit ovat myös eriytyneet.

Jos nyt muistelen vaikka omaa lapsuuttani 70- ja 80- luvuilla maaseudulla, niin olihan se nyt rahaa ja elintasoa ajatellen ihan erilaista kuin mitä lasten elämä on nykyisin. Kyllä se meilläkin tiedossa oli, että joidenkin kodit olivat varakkaampia kuin toisten, mutta se ei juurikaan näkynyt lasten arjessa. Kyllä kai tämän nyt moni muukin allekirjoittaa.

Kaikilla oli aika lailla samanlaiset vaatteet, kotona syötiin samoja ruokia, harrastettiinkin pitkälti samoja asioita eivätkä ne juuri maksaneet. Mitään ohjattuja harrastuksia ei tainnut olla edes olemassa. Liikunta oli sitä, että potkittiin, heitettiin ja lyötiin palloa pihoilla, talvella hiihdettiin ja luisteltin. Ja ne sukset ja luistimet oli ainoat vähän kalliimmat välineet, jotka piti jo kouluakin varten hankkia. Mutta nekin olivat kaikilla saman tyyppiset, ei kukaan brassaillut millään hienoilla välineillä kuten ei vaatteillakaan.

Ulkomaanmatkoja ei tehnyt kukaan. Lomat vietettiin lähinnä kotona, ehkä joku kävi jossain Lintsillä korkeintaan. Kenenkään ei tarvinnut tuntea huonommuutta tai osattomuutta, jos ei ollut varaa hienoihin lomamatkoihin.

Lapsiperheköyhyys on siis tänä päivänä ihan eri asia kuin mitä se oli 40-50 vuotta sitten. Mutta onhan se tietysti kätevää aina laittaa kaikki yksilöiden syyksi, vaikka kyseessä olisivat laajemmat ilmiöt. Sekin on nykyajalle tyyppillistä. Ennen tajuttiin paremmin, että kaikki ei ole aina ihmisen omaa ansiota tai vikaa.

Missä lehdessä tämä artikkeli on?

Tästä muistui mieleeni miten jossain lehdessä joku ihminen muisteli lapsuuttaan 90-luvun laman aikoihin, vähävaraisuus hänen mukaansa näkyi niin että perheessä syötiin mm. silakkapihvejä ja jälkiruoaksi kiisseliä. Ja voihan olla, ettei lapsi noista ruoista pitänyt, mutta nehän ovat maukkaita ja terveellisiä (ja halpoja).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi pelottaa laittaa kaupassa ne vähäiset rahansa vaikka kasviskeiton aineksiin, jos ei luota osaavansa sellaista valmistaa. Täällä ehdotettu "marttakoulu" tekisi varmasti hyvää niin nais- kuin miespuolisillekin "Jennoille". 

Todella alentuvaa ajattelua.

Kuinka niin?

Suhtaudutaan köyhiin kuin lapsiin, joita hyväosainen voi opettaa alentuvasti. Kyse ei todellakaan ole mistään, mitä marttakoulu ratkaisee. Minulle tai sinulle se marttakouöu voi auttaa, kun olemme hyväosaisia.

Tämä on nykypäivän köyhyyskestustelun ydin. Heristellään sormea, "kannustetaan" eli leikataan vielä pienemmiksi tulot, holhotaan ja puhutaan kuin toisen luokan kansalaisista.

Täällä nämä köyhistä kertovat artikkelit herättää aina p

Hyväosainen todellakin voi opettaa, jos hänellä on tieto ja taito. Mistä sen alentuvaisuuden tähän vedit? Eikä lapsi opi alentuvaisuudella sen paremmin kuin aikuinen.

Kyse on siitä, että ihmiset oppisivat itse parantamaan omaa elämäänsä. Kyse on myös menetetystä yhteisöllisyydestä ja yhteishengestä, niiden takaisinsaamisesta ja ottamisesta. Nöyryydestä sekä auttajalla että autetulla - me olemme kaikki ihmisiä ja ihmisinä ihan yhtä arvokkaita. Aina on hyväosaisempia kuin sinä ja minä, aina on huonompiosaisia kuin sinä tai minä. Olisi paljon oppimista ja paljon opettamista.

Todella, ei ollut Arvo Ylppö alentuvainen eikä muuten ollut Aurora Karamzin eikä moni muu hyväosainen. Suuri osa meistä ei ymmärrä, mitä olemme menettäneet. Vanhoista ajoista olisi voinut säästää sen, mikä oli hyvää ja oikeaa, olisi voinut heittää pois vain sen, mikä oli turhaa ja vahingollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi pelottaa laittaa kaupassa ne vähäiset rahansa vaikka kasviskeiton aineksiin, jos ei luota osaavansa sellaista valmistaa. Täällä ehdotettu "marttakoulu" tekisi varmasti hyvää niin nais- kuin miespuolisillekin "Jennoille". 

Todella alentuvaa ajattelua.

Ei lainkaan. Täyttä realismia tuo on. Se on realismia, joka on arkipäivää joka päivä sellaisille pienituloisille ja määritelmällisesti köyhille, jotka eivät pidä meteliä itsestään ja omasta köyhyydestään. Sellaisia ihmisiä on Suomessa paljon, eikä heitä käy Yle haastattelemassa, eivätkä varsinkaan IL ja IS. Osin siitä syystä, että heidän hiljaisesta sisukkuudestaan ei löytyisi tuollaista sosiaalip..noaspektia, jolla saa "keskustelua" aikaan tälläkin palstalla.

Ihmisiä pitää

Katkeruus ei kaunista ja kateellisuus vie kalatkin vedestä, hyökkäys on paras puolustus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi pelottaa laittaa kaupassa ne vähäiset rahansa vaikka kasviskeiton aineksiin, jos ei luota osaavansa sellaista valmistaa. Täällä ehdotettu "marttakoulu" tekisi varmasti hyvää niin nais- kuin miespuolisillekin "Jennoille". 

Todella alentuvaa ajattelua.

Kuinka niin?

Suhtaudutaan köyhiin kuin lapsiin, joita hyväosainen voi opettaa alentuvasti. Kyse ei todellakaan ole mistään, mitä marttakoulu ratkaisee. Minulle tai sinulle se marttakouöu voi auttaa, kun olemme hyväosaisia.

Tämä on nykypäivän köyhyyskestustelun ydin. Heristellään sormea, "kannustetaan" eli leikataan vielä pienemmiksi tulot, holhotaan ja puhutaan kuin toisen luokan kansalaisista.

Täällä näm

Kyllä, menneistä vuosikymmenistä voisi säästää sen, että hyvinvointivaltiota pyrittiin rakentamaan eikä tuhoamaan. Koska oltiin nähty, mihin suuret yhteiskunnalliset ongelmat ja eriarvoisuus johtaa.

Siksi on syytä olla huolissaan hallituksesta, joka salailee köyhiin kohdistuvien leikkausten vaikutuksia.

Ihan ihme rähjäämistä boldauksineen tuolta yhdeltä tyypiltä.

Itsekin pohdiskelin aiemmin ketjussa, mikä kaikki lienee muuttunut 30 vuodessa.

Yksi vastaus tulikin: ihmisiltä puuttuu sisu, odotetaan valmista ja elellään tuilla. Muutkin vastaukset ovat varmasti totta.

Nyt tuli sitten kuvailua jostain syystä raivokkaasti siitä, millaista elämä oli 70-80-luvuilla.

Ja itse en ainakaan ole kommenteissani syyllistänyt yksilöitä. Pikemminkin olen sosialistisessa hengessä esittänyt, että yksittäisiä ihmisiä autettaisiin ensin heidän mielenterveysongelmissaan ja sen jälkeen antamalla heille tukea ja opetusta kodin ja talouden hoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Tästä muistui mieleeni miten jossain lehdessä joku ihminen muisteli lapsuuttaan 90-luvun laman aikoihin, vähävaraisuus hänen mukaansa näkyi niin että perheessä syötiin mm. silakkapihvejä ja jälkiruoaksi kiisseliä. Ja voihan olla, ettei lapsi noista ruoista pitänyt, mutta nehän ovat maukkaita ja terveellisiä (ja halpoja).

Jotenkin naurattaa, kun luet lehdestä mitä joku on sanonut 90-luvun lamakokemuksista. Palstalla on vaikka kuinka paljon lamavuodet lapsena elänyttä, ei me olla edes nelikymppistä vanhempia... 

Vierailija kirjoitti:

Ihan ihme rähjäämistä boldauksineen tuolta yhdeltä tyypiltä.

Itsekin pohdiskelin aiemmin ketjussa, mikä kaikki lienee muuttunut 30 vuodessa.

Yksi vastaus tulikin: ihmisiltä puuttuu sisu, odotetaan valmista ja elellään tuilla. Muutkin vastaukset ovat varmasti totta.

Nyt tuli sitten kuvailua jostain syystä raivokkaasti siitä, millaista elämä oli 70-80-luvuilla.

Ja itse en ainakaan ole kommenteissani syyllistänyt yksilöitä. Pikemminkin olen sosialistisessa hengessä esittänyt, että yksittäisiä ihmisiä autettaisiin ensin heidän mielenterveysongelmissaan ja sen jälkeen antamalla heille tukea ja opetusta kodin ja talouden hoidossa.

Tirsk! Suomessa oli aikalailla 30 vuotta sitten puoli miljoonaa työtöntä. Oli lama ja todellakin lukuisat ihmiset eli sosiaalituilla. Minkä ikäinen oikein olet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ei eletään enää missään 70-luvulla

Me elimme.

Osaamme kirjoittaa äidinkieltämme ja osaamme laittaa terveellistä ruokaa edullisesti. Emme halveksi isänmaatamme emmekä kanssaihmisiä. Osaamme kutoa ja parsia sukkamme. Me emme kerskakuluta, puolukoiden ja lantun henki asuu meissä edelleen. Naapuria emme pelkää vaan tervehdimme.

Ilo pintaan vaikka sydän märkänisi - ja leipään puolet petäjäistä.

Niin me elettiin, mutta Jenna ei elänyt. Jenna syntyi aikaan, jolloin Suomessa elettiin vahvaa nousukautta. Nokiat ja muut. Silloin hyvin monella meni Suomessa ihan helevetin hyvin. Jennan äidillä ei mennyt eikä siten mennyt Jennallakaan. Uskoisin, että suurin osa Jenna ongelmista on syntynyt hänen lapsuutensa aiheuttamista traumoista. Jednna syntyio aikana, jolloin lasten kilpavarustelu alkoi. 



Lapsi on aika herkkä olento. Havannoi ympäristöään ja muodostaa omat mielipiteensä näkemänsä ja kokemansa perusteella. Ei lapsi tai teini ymmärrä, vaikka miten selittäisi, että olet ihan samanarvoinen kuin muutkin, vaikka kukaan ei haluakaan olal kaverisi, koska sullöa ei ole varaa tehdä samoja asioita kuin mitä kaveripiireissä tehdään. Jenna oli  tietyllä tavalla "vammainen", koska hän ei pystynyt samaan kuin ikätoverinsa. Tavallaan Jenna istui pyörätuolissa katsellen kiikarilla, miten kaverit kiipesivät Himalajalle. 



Mitä tälle tilanteella nyt sitten pitäisi tehdä? Antaa Jennalle niin paljon rahaa, että kaikki olisi taas hyvin? En tarkoita mitään miljoonia vaan sen verran, että saisi saman verran kuin pienituloinen työssäkäyväkin. Miksi kukaan kävisi töissä, jos saman saisi töitä tekemättäkin? En mä ainakaan kävisi. 

Sivusta sanon, etten ole kokenut marttojen tarjoamia neuvoja alentuvina tai ylhäältä päin annettuina.

Marttojen ohjeilla kudoin ensimmäiset villasukkani ja olen myöhemmin kysynyt chatissa neuvoa useampaankin asiaan.

Iloisesti ovat neuvoneet ja opettaneet. Ei ole tarvinnut niiata, normaali kiitos on kelvannut.

"Kyllä, menneistä vuosikymmenistä voisi säästää sen, että hyvinvointivaltiota pyrittiin rakentamaan eikä tuhoamaan. Koska oltiin nähty, mihin suuret yhteiskunnalliset ongelmat ja eriarvoisuus johtaa.

Siksi on syytä olla huolissaan hallituksesta, joka salailee köyhiin kohdistuvien leikkausten vaikutuksia."

Jep. Venäjän sisällissodan seurauksista vieläkin kärsitään ko. maan sisällä ja taas vaihteeksi sen ulkopuolella. Suomessa sisällissota oli yksi Euroopan verisimmistä.

Sen verran historiaa lukenut, että jo penskana tajusin, että jos osa porukasta on aina vaan köyhiä, jossain kohtaa ne nousee niitä rikkaampiaan vastaan. Ja taas se sama kierre. Joka pahimmillaan väkivaltaa.

Sitä minä en tajua, miksi tieten tahtoen halutaan Suomea ja suomalaisia hajottaa. Meitä on vaan se reilu 5,5M. Kukaan muu ei puhu kieltämme, kukaan muu ei ymmärrä tuskastua Kalevalaan, Kiveen ja Tuntemattomaan niin kuin me. Miten voi olla mahdotonta, että jokaisesta 5,5M yksilöstä pidettäisiin huolta. Kun me pääsääntöisesti - aivan uusimpia tulokkaita lukuunottamatta - ollaan kuitenkin vähintään viidensiä pikkuserkkuja toisillemme. Lisäksi kaikki suomalaisten keskuuteen tehty tai meidän keskuudessamme itsestään syntyvä  ja kasvava erimielisyys hyödyttää tuota jo aiemmin mainittua naapurimaata. Minkä sanomalla en tarkoita sitä, etteikö poliittisia, yhteiskunnallisia ja muita arvokeskusteluja pitäisi käydä avoimesti ja sivistyneesti myös asioista täysin eri mieltä olevien kanssa. Ketään ei pidä vaientaa.

Myös tästä syystä kritisoin tuota Ylen juttua ja vastaavia juttuja. Niissä väitetään perusongelmien johtuvan rahasta, sen puutteesta. Mutta annetaan ymmärtää, että siltä yksilöltä puuttuu sitä rahaa. Kun ainakin minun silmiini se rahanpuute, joka tuossa jutun tapauksessa näkyy, on tapahtunut silloin, kun päähenkilön äiti on ollut (meille tuntemattomissa) vaikeuksissa ja menettänyt luottotietonsa. Ja silloin, kun kukaan koulussa tai lähipiirissä ei ole huomannut tytön nälkää (nyt puhutaan siis 2000-luvusta). Eikö ole ollut koulukuraattoria, terveydenhoitajaa, eikö ole ollut luotettua opettajaa - onko opettajalla ollut 30 opiskelijaa, jotka kaikki ovat voineet huonosti?

Nyt edelleen niitetään ja pahimmassa tapauksessa siirretään taas seuraavalle "syrjäytyvälle" sukupolvelle sitä laskua, joka jäi 1990-luvun lamasta päälle.

Ei ihmisille pidä antaa rahaa, vaan heille pitää antaa apua. Ammattilaisten antamaa apua ja tukea. Miten voidaan perustella minkään muun alan rahoitustarvetta, jos ei löydy rahaa lasten ja nuorten asioiden ja elämisen kuntoon pistämiseen? Lapset, nuoret, sairaat, vammaiset ja vanhukset. He ensin. Sitten me muut, jos rahaa vielä jää. Me muut pystymme hoitamaan itsemme ja yhteiskuntamme kyllä, edellä mainitut eivät pysty. Siinä on ero.

Mikä on muuttunut 30 vuodessa? Ei mikään. Taas on oikeistohallitus kuten silloinkin. Taas ihmisiä kurjistetaan ja työttömyys kasvaa.

Erona 90-lukuun on se, että silloin ansiosidonnainen oli parempi kuin nykyisen hallituksen jäljiltä ja kotihoidon tukea maksettiin myös työttömään perheeseen toisin kuin nykyään.

Jos ajateltaisiin satokalenterin mukaan syomista ja laitettaisiin lahiruoka kunniaan niin juurekset ja kalakeitto olisi oikeasti sellaisia ruokia joita oman maamme antimista voi valmistaa ympari vuodenkin. Varmasti nykyihmisesta tuntuisi kuitenkin ankealta kun ei olisikaan etelasta lentokoneella rahdattua salaattia, avokadoja, espanjalaisia appelsiineja ja tuoreita marjoja tai tuoretta lohta poydassa vahan valia. Ei meista ole enaa elamaan oman maamme antimilla vaan on saatava eksoottisia herkkuja paivittain tai tuntee itsensa koyhaksi. Koska muillakin on sellaisia ja itse tuntee jaavansa paitsi.

Koyhyyden tunne on aina suhteellista. 60 ja 70-luvulla ei tosiaan ollut lohta tavallisen pulliaisen ruokapoydassa kuin ehka juuri jouluna jos silloinkaan. Karvalakkikansa soi paistettuja silakoita, pakastekalaa ja jouluna lipeakalaa valkokastikkeessa. Kukaan ei huomannut olevansa koyha kun kaikkien kotona porisi samanlaiset keitokset hellalla.

Tätähän minä sanoin jo silloin kun Rikkaat ja rahattomat ohjelmia näytettiin että eivät ole rahatonta päivää nähneetkään ne muka köyhät ihmiset jotka itkua väänsivät että kun ollaan niin köyhiä. Kämpät täynnä tavaraa, kalliita lemmikkejä joiden elättäminen maksaa satoja euroja kuukaudessa. Olisivat näyttäneet oikeita köyhiä, niitä joilla on vain välttämättömät huonekalut ja tavarat ja hakevat ruokaa leipäjonosta.

Itse kun olin nuori 80-luvulla, meillä syötiin lähinnä perunoita ja ruskeaa itsetehtyä kastiketta ja halvinta makkaraa, tai spagettia ja jotain lisuketta. Tuoretta kalaa ei ollut koskaan. Vihanneksiakin vähän, samoin hedelmiä. Ei ollut varaa pitää edes autoa. Enkä pitänyt meitä köyhinä.

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä, menneistä vuosikymmenistä voisi säästää sen, että hyvinvointivaltiota pyrittiin rakentamaan eikä tuhoamaan. Koska oltiin nähty, mihin suuret yhteiskunnalliset ongelmat ja eriarvoisuus johtaa.

Siksi on syytä olla huolissaan hallituksesta, joka salailee köyhiin kohdistuvien leikkausten vaikutuksia."

Jep. Venäjän sisällissodan seurauksista vieläkin kärsitään ko. maan sisällä ja taas vaihteeksi sen ulkopuolella. Suomessa sisällissota oli yksi Euroopan verisimmistä.

Sen verran historiaa lukenut, että jo penskana tajusin, että jos osa porukasta on aina vaan köyhiä, jossain kohtaa ne nousee niitä rikkaampiaan vastaan. Ja taas se sama kierre. Joka pahimmillaan väkivaltaa.

Sitä minä en tajua, miksi tieten tahtoen halutaan Suomea ja suomalaisia hajottaa. Meitä on vaan se reilu 5,5M. Kukaan muu ei puhu kieltämme, kukaan muu ei ymmärrä tuskastua Kalevalaan, Kiveen ja Tuntemattomaan niin kuin me. Miten voi olla ma

Voi hyvää päivää sun juttuja. Se apu vaatii rahaa. Ei ole ilmaista pitää yllä lastensuojelua, koulukuraattoria ja kaikkia niitä tahoja, jotka lapsia auttavat. Mitä suuremmat luokkakoot, sitä huonommin opettaja huomaa yksittäistä oppilasta. Niihin kohdistuvista leikkauksista nyt ollaan huolissaan myös.

Mutta väite, ettei nälkäinen perhe tartte rahaa on posketon. Jokaisella ihmisellä on oikeus tulla toimeen. Mitään ongelmaa ei voi ratkoa, jos ei ole varaa elää. Ei asunnottomuuttakaan ratkota niin päin, että asunnottoman pitää ensin päästä muista ongelmistaan (päihde, mielenterveys jne. )vaan se asunto on ensimmäinen askel.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ihme rähjäämistä boldauksineen tuolta yhdeltä tyypiltä.

Itsekin pohdiskelin aiemmin ketjussa, mikä kaikki lienee muuttunut 30 vuodessa.

Yksi vastaus tulikin: ihmisiltä puuttuu sisu, odotetaan valmista ja elellään tuilla. Muutkin vastaukset ovat varmasti totta.

Nyt tuli sitten kuvailua jostain syystä raivokkaasti siitä, millaista elämä oli 70-80-luvuilla.

Ja itse en ainakaan ole kommenteissani syyllistänyt yksilöitä. Pikemminkin olen sosialistisessa hengessä esittänyt, että yksittäisiä ihmisiä autettaisiin ensin heidän mielenterveysongelmissaan ja sen jälkeen antamalla heille tukea ja opetusta kodin ja talouden hoidossa.

Ai minäkö ihan rähjäsin? :D Yritin tuoda esille lähinnä sen tosiasian, että tulo- ja varallisuuserot ovat lisääntyneet. Tämä on fakta, jonka voi tarkistaa ihan mistä tahansa tilastoista. Ei ole mikään mielipideasia. Ja totta kai tällä on vaikutusta monella tavalla ihmisiin ja yhteiskuntaan.

Ja sinähän nimenomaan syyllistät yksilöitä: "Ihmisiltä puuttuu sisu, odotetaan valmista ja eletään tuilla". Vai onko tuo sisu joku yhteiskunnallinen kollektiivinen ilmiö, joka jotenkin ilmenee yksilöissä mutta ei ole yksilön ominaisuutta eikä hänen vastuullaan?