Kissanpennut tappelee

normaalia saalistuksen harjoittelua ja leikkiä

Kissanpentujen kesken raju painiminen, takaa-ajot ja kaulasta pureminen ovat usein täysin normaalia leikkiä, ja ne opettelevat samalla sosiaalisia taitoja. Se, että toinen on välillä alakynnessä, ei yksinään tarkoita ongelmaa.

Se, että kerrot toisen pennun selvästi ahdistuvan ja juoksevan karkuun, on kuitenkin asia, jota kannattaa seurata tarkasti.

Hyviä merkkejä siitä, että kyse on vielä normaalista leikistä:

Roolit vaihtuvat välillä, eli molemmat ovat joskus niskan päällä.

Takaa-ajon jälkeen pennut rauhoittuvat ja voivat myöhemmin nukkua lähekkäin.

Kumpikaan ei saa haavoja tai menetä karvaa tukoittain.

Ei kuulu jatkuvaa voimakasta sähinää, murinaa tai kivusta kiljumista.

Merkkejä siitä, että tilanne voi mennä liian rajuksi:

Toinen yrittää jatkuvasti paeta eikä saa koskaan olla rauhassa.

Toinen seuraa ja hyökkää heti uudelleen, vaikka toinen yrittää lopettaa.

Tulee haavoja, verenvuotoa tai paljon irtokarvaa.

Pelokas pentu alkaa vältellä ruokaa, hiekkalaatikkoa tai piilottelee jatkuvasti.

Mitä voitte tehdä nyt:

Tarjotkaa molemmille paljon yhteistä ja erillistä leikkiä esimerkiksi onkileluilla, jotta energia purkautuu muualle.

Varmistakaa, että kodissa on useita pakopaikkoja, kiipeilypaikkoja, petipaikkoja sekä vähintään kaksi hiekkalaatikkoa ja useita ruokailupaikkoja.

Jos leikki menee selvästi liian rajuksi, keskeyttäkää se rauhallisesti houkuttelemalla hyökkäävä pentu lelun perään tai erottamalla ne hetkeksi eri huoneisiin. Niitä ei tarvitse rangaista.

Viikon yhdessäolon jälkeen en vielä lähtisi ajattelemaan uutta kotia toiselle. Monet pennut hakevat vielä yhteistä rytmiä ensimmäisten viikkojen aikana. Jos kuitenkin näyttää siltä, että toinen on jatkuvasti stressaantunut eikä tilanne ala helpottaa, kannattaa ottaa yhteyttä eläinlääkäriin tai kissakäyttäytymiseen perehtyneeseen asiantuntijaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kissanpentujen kesken raju painiminen, takaa-ajot ja kaulasta pureminen ovat usein täysin normaalia leikkiä, ja ne opettelevat samalla sosiaalisia taitoja. Se, että toinen on välillä alakynnessä, ei yksinään tarkoita ongelmaa.

Se, että kerrot toisen pennun selvästi ahdistuvan ja juoksevan karkuun, on kuitenkin asia, jota kannattaa seurata tarkasti.

Hyviä merkkejä siitä, että kyse on vielä normaalista leikistä:

Roolit vaihtuvat välillä, eli molemmat ovat joskus niskan päällä.

Takaa-ajon jälkeen pennut rauhoittuvat ja voivat myöhemmin nukkua lähekkäin.

Kumpikaan ei saa haavoja tai menetä karvaa tukoittain.

Ei kuulu jatkuvaa voimakasta sähinää, murinaa tai kivusta kiljumista.

Merkkejä siitä, että tilanne voi mennä liian rajuksi:

Toinen yrittää jatkuvasti paeta eikä saa koskaan olla rauhassa.

Toinen seuraa ja hyökkää heti uudelleen, vaikka toinen yrittää lopettaa.

Tulee haavoja, verenvuotoa tai paljon irtokarvaa.

Pelokas pentu alkaa vältellä ruokaa, hiekkalaatikkoa tai piilottelee jatkuvasti.

Mitä voitte tehdä nyt:

Tarjotkaa molemmille paljon yhteistä ja erillistä leikkiä esimerkiksi onkileluilla, jotta energia purkautuu muualle.

Varmistakaa, että kodissa on useita pakopaikkoja, kiipeilypaikkoja, petipaikkoja sekä vähintään kaksi hiekkalaatikkoa ja useita ruokailupaikkoja.

Jos leikki menee selvästi liian rajuksi, keskeyttäkää se rauhallisesti houkuttelemalla hyökkäävä pentu lelun perään tai erottamalla ne hetkeksi eri huoneisiin. Niitä ei tarvitse rangaista.

Viikon yhdessäolon jälkeen en vielä lähtisi ajattelemaan uutta kotia toiselle. Monet pennut hakevat vielä yhteistä rytmiä ensimmäisten viikkojen aikana. Jos kuitenkin näyttää siltä, että toinen on jatkuvasti stressaantunut eikä tilanne ala helpottaa, kannattaa ottaa yhteyttä eläinlääkäriin tai kissakäyttäytymiseen perehtyneeseen asiantuntijaan. 

Kiitos kattavasta neuvoista. Tätä toisesta erottamista ollaan tehty ja leikitetty hyökkäävää pentua jollain jos koko ajan toista kiusaa.

Ap

Onko leikattu? Hyvin usein eri sukupuolten väliset leikit ei mätsää yhteen koska kolli isompi eikä osaa niin sanotusti himmata voimien kanssa. 90% kasvaessaan alkavat tapella niin että karvat pöllyää. Välttääksesi tämän ratkaisu on hankkia kolmas pentu, urospuoleinen, tai etsiä jommalle kummalle uusi koti ja hankkia kotiin jäävälle kaveriksi samaa sukupuolta olevan.

Ihmeen vähän tästä asiasta puhutaan kissapiireissä ja yritetään kaiken maailman poppakonstit mielialalääkkeistä eristämiseen vaikka totuus on se että uros ja naaras eivät sovi kavereiksi, ainoastaan silloin kun on kiima.

Vierailija kirjoitti:

Onko leikattu? Hyvin usein eri sukupuolten väliset leikit ei mätsää yhteen koska kolli isompi eikä osaa niin sanotusti himmata voimien kanssa. 90% kasvaessaan alkavat tapella niin että karvat pöllyää. Välttääksesi tämän ratkaisu on hankkia kolmas pentu, urospuoleinen, tai etsiä jommalle kummalle uusi koti ja hankkia kotiin jäävälle kaveriksi samaa sukupuolta olevan.

 

Ihmeen vähän tästä asiasta puhutaan kissapiireissä ja yritetään kaiken maailman poppakonstit mielialalääkkeistä eristämiseen vaikka totuus on se että uros ja naaras eivät sovi kavereiksi, ainoastaan silloin kun on kiima.

Ei kai nyt kukaan leikkaamatonta kissaa pidä kotikissana. Nartuille kiima-aika on aika kauheaa, ja leikkaamattomilla uroksilla on jatkuva merkkailutarve. 

Julma peto

Vierailija kirjoitti:

Kissanpentujen kesken raju painiminen, takaa-ajot ja kaulasta pureminen ovat usein täysin normaalia leikkiä, ja ne opettelevat samalla sosiaalisia taitoja. Se, että toinen on välillä alakynnessä, ei yksinään tarkoita ongelmaa.

Se, että kerrot toisen pennun selvästi ahdistuvan ja juoksevan karkuun, on kuitenkin asia, jota kannattaa seurata tarkasti.

Hyviä merkkejä siitä, että kyse on vielä normaalista leikistä:

Roolit vaihtuvat välillä, eli molemmat ovat joskus niskan päällä.

Takaa-ajon jälkeen pennut rauhoittuvat ja voivat myöhemmin nukkua lähekkäin.

Kumpikaan ei saa haavoja tai menetä karvaa tukoittain.

Ei kuulu jatkuvaa voimakasta sähinää, murinaa tai kivusta kiljumista.

Merkkejä siitä, että tilanne voi mennä liian rajuksi:

Toinen yrittää jatkuvasti paeta eikä saa koskaan olla rauhassa.

Toinen seuraa ja hyökkää heti uudelleen, vaikka toinen yrittää lopettaa.

Tulee haavoja, verenvuotoa tai paljon irtokarvaa.

Pelokas pentu alkaa vältellä ruokaa, hiekkalaatikkoa tai piilottelee jatkuvasti.

Mitä voitte tehdä nyt:

Tarjotkaa molemmille paljon yhteistä ja erillistä leikkiä esimerkiksi onkileluilla, jotta energia purkautuu muualle.

Varmistakaa, että kodissa on useita pakopaikkoja, kiipeilypaikkoja, petipaikkoja sekä vähintään kaksi hiekkalaatikkoa ja useita ruokailupaikkoja.

Jos leikki menee selvästi liian rajuksi, keskeyttäkää se rauhallisesti houkuttelemalla hyökkäävä pentu lelun perään tai erottamalla ne hetkeksi eri huoneisiin. Niitä ei tarvitse rangaista.

Viikon yhdessäolon jälkeen en vielä lähtisi ajattelemaan uutta kotia toiselle. Monet pennut hakevat vielä yhteistä rytmiä ensimmäisten viikkojen aikana. Jos kuitenkin näyttää siltä, että toinen on jatkuvasti stressaantunut eikä tilanne ala helpottaa, kannattaa ottaa yhteyttä eläinlääkäriin tai kissakäyttäytymiseen perehtyneeseen asiantuntijaan. 

Jos lainaat jotain, laita linkki! Ei taatusti ollut oma kirjoitelmasi! AI taisi generoida, joten tieto siitä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko leikattu? Hyvin usein eri sukupuolten väliset leikit ei mätsää yhteen koska kolli isompi eikä osaa niin sanotusti himmata voimien kanssa. 90% kasvaessaan alkavat tapella niin että karvat pöllyää. Välttääksesi tämän ratkaisu on hankkia kolmas pentu, urospuoleinen, tai etsiä jommalle kummalle uusi koti ja hankkia kotiin jäävälle kaveriksi samaa sukupuolta olevan.

 

Ihmeen vähän tästä asiasta puhutaan kissapiireissä ja yritetään kaiken maailman poppakonstit mielialalääkkeistä eristämiseen vaikka totuus on se että uros ja naaras eivät sovi kavereiksi, ainoastaan silloin kun on kiima.

Ei kai nyt kukaan leikkaamatonta kissaa pidä kotikissana. Nartuille kiima-aika on aika kauheaa, ja leikkaamattomilla uroksilla on jatkuva merkkailutarve. 

Kissanpennun leikkaus (kastraatio tai sterilisaatio) tehdään yleensä 4–6 kuukauden iässä. Toimenpide on suositeltavaa suorittaa ennen kuin kissa saavuttaa sukukypsyyden, joka voi alkaa rodusta riippuen jo 3–4 kuukauden iässä.

Perinteinen leikkausikä on noin 6 kuukautta, mutta nykyään yhä useampi eläinlääkäri suosittelee varhaiskastraatiota jo 10–14 viikon iässä.

Minulla on ollut elämäni aikana paljon kissoja, joiden keskinäiseen käytökseen kuuluvat myös "tappelut".  Meteli voi olla karmivan kuuloista.
Yksi tyttökissoistani oli luonteeltaan vilkas, utelias ja energinen. Se ärsytti poikakissaa jatkuvalla touhuamisella ja leikkiin kutsumisella, niin tappeluhan siitä välillä syntyi. Tyttökissa huusi hurjana ja poikakissa ns pisti sitä ojennukseen. En puuttunut heidän välehinsä. Tyttökissa jäi  lopulta hörheltämään minun kanssani ja poikakissa marssi toiseen huoneeseen pitkille päikkäreilleen. 
Sama tappelu käydään myös, jos narttukissa on ollut lauman pää ja vanhenee. Tappelut käydään johtajuudesta, mutta siihen riittää muutama rähinä. Ei se kivaa ole katsella, mutta jos minä siihen puuttuisin tilanne kiristyisi vain lisää kissojen kesken. Kissoillakin on laumajärjetys ja niin se tulee olemaan ap;n kissoillakin.
Älä vaan erota pentuja toisistaan. Teet niille ikävän tempun, koska ne tarvitset selvästi toisiaan olipa se sinusta kuinka kauheaa katsottavaa. Ne ovat vasta pentuja. Huolestu parin vuoden kuluttua, jos toinen selkeästi pelkää ja ahdistuu.