Lue keskustelun säännöt.
Köyhä lapsuus - seitikeittoa ja juureksia. Voi helvetti 70-luvulla kaikki perheet söi noin.
01.12.2023 |
Jenna on köyhän lapsuuden elänyt äiti
Kun olin lapsi, ruoat olivat hiilaripainotteisia. Oli perunaa ja pastaa. Tuoreita kasviksia ja hedelmiä ei juurikaan ollut. Salaatteja ruoan kanssa ei ollut ikinä.
Kalakeitto oli tehty halvemmasta kalasta. Se oli seitikeittoa ja sekaan laitettiin keittojuureksia. Meillä oli purkkihernekeittoa todella paljon. En terveyssyistä pystynyt syömään sitä.
Meillä oli aina kotona lämmin ruoka kerran päivässä, mutta jos siitä jäi nälkä, söimme leipää.
Kommentit (524)
Meillä ei purkkihernekeittoa syöty kuin mökillä. Äiti keitti itse kuivatuista herneistä jättikattilallisen hernekeittoa ja sitä syötiin monta päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi pelottaa laittaa kaupassa ne vähäiset rahansa vaikka kasviskeiton aineksiin, jos ei luota osaavansa sellaista valmistaa. Täällä ehdotettu "marttakoulu" tekisi varmasti hyvää niin nais- kuin miespuolisillekin "Jennoille".
Voisiko yksi ongelma olla se, että nykyiset nuoret aikuiset eivät omaa riittävän laajaa ymmärrystä nykyisestä yhteiskunnasta, sen sosiaaliluokista ja siitä, mitä muilla heidän ikäisillään on tai ei ole? Ollaanko tilanteessa, että some luo nuorille kuvan, että kaikilla pitäisi olla varaa kaikkeen?
Media tekee näitä juttuja eri tavoin ongelmallisista perheistä meidän alemman ja ylemmän keskiluokan luettaviksi poikkeuksetta ainoastaan "Raha", "Köyhyys", "Pienituloisuus" -teemojen kautta. Vaikka kysymys on kuitenkin lähtökohtaisesti jostain ihan muusta.
Entä jos tämänkin "Jennan" jutun olisi kirjoittanut vaikkapa mielenterveysongelmien näkökulmasta? Tai varoittavana esimerkkinä siitä, mitä tapahtuu, kun menettää luottotiedot? Siinä kohtaa vielä syntymätön lapsenlapsikin on vaarassa. Jennan äiti on ehkä 30-40 vuotta sitten päätynyt menettämään luottotietonsa, ja osin sen seurauksena Jenna on lapsena saanut syödäkseen liian vähän ja traumatisoitunut ja passivoitunut ja nyt pistää taas osaltaan tuota perintöä eteenpäin. Eikö Ylen pitäisi kansansivistäjänä tehdä isoja juttuja siitä, millaiset vuosikymmeniset seuraukset ovat pikavipeistä ja luottotietojen menettämisistä? Sillä tavalla saataisiin estettyä ainakin muutamia tapauksia, joissa 30 vuoden päästä taas luetaan sen ajan "Jennasta".
Eikö pitäisi sen sijasta, että kauhistellaan nykyisen (tai minkä tahansa) hallituksen suunnitelmista viedä yhteiskunnan tuilla eläviltä, elämänhallinnan puutteesta kärsiviltä ihmisiltä heille kuukausittain tulevista rahoista osa, ryhtyä luomaan yleistä ja yhteistä kansallista ryhtiliikettä, jopa kampanjaa: näin tulet toimeen pienellä rahalla. Enkä puhu mistään iltapäivälehtien vinkkipalstoista vaan siitä, että katsottaisiin asiaa useammasta näkökulmasta ja pitkäjänteisesti. Ja ne "Jennat", jotka eivät ole saaneet kotoaan mallia asioiden hoitamiseen, pääsisivät yhteiskunnan ja kansalaisjärjestöjen yhdessä tuottamiin ohjelmiin, joissa aikuisillekin ihmisille hyvin matalalla kynnyksellä pidetään köksäntunteja. Uskoisin, että moni ns. asiansa hoitavakin keskiluokkainen haluaisi päästä mukaan tuollaiseen ohjelmaan.
Tällä en tarkoita, että kannatan nykyhallituksen politiikkaa ja suunnitelmia. Mutta kuten tässäkin keskustelussa on käynyt ilmi, hyvin moni aiemman sukupolven ihminen (etenkin 1960-70-luvuilla elänyt) kokee, että tuolla "Jennalla" ei ole oikeasti mitään hätää. Että vaikeammistakin asioista on selvitty. Että "Jenna" vain kuvittelee, että (kaikilla) muilla on paremmin, koska "Jenna" ei tiedä tarpeeksi - ei menneisyydestä, lähihistoriasta, eikä näköjään nykyhetkestäkään. Niihin aikuisten köksäntunteihin voisi sisällyttää myös oppitunteja suomalaisesta yhteiskunnasta, sen vaiheista ja siitä, miten suomalaisilla ihmisillä nyt tällä hetkellä menee, riippuen asuinpaikasta, koulutuksesta, työllisyystilanteesta ym. Tällöin "Jenna" saisi oman elämänsä, myös lapsuuden traumat, perspektiiviin ja parhaassa tapauksessa hän piristyisi: "Eihän mun asiat nyt niin poikkeuksellisia olekaan olleet. Eihän mun asiat oikeasti olekaan niin pahasti kuin olen luullut." Ja jos tuota tapahtuisi kymmenille, sadoille tai jopa tuhansille ihmisille, uskon, että meidän yhteiskuntamme alkaisi pikku hiljaa muuttua paremmaksi.
Aikoinaan sanottiin, omassa muistissani se liittyi kehitysmaakeskusteluun ja kehitysapuun, mutta voin muistaa väärin: älä anna ihmiselle kalaa, anna hänelle onki ja opeta onkimaan.
Kuka opettaisi meidän nyky-Suomen "Jennat" onkimaan?
Voi pelottaa laittaa kaupassa ne vähäiset rahansa vaikka kasviskeiton aineksiin, jos ei luota osaavansa sellaista valmistaa. Täällä ehdotettu "marttakoulu" tekisi varmasti hyvää niin nais- kuin miespuolisillekin "Jennoille".
Vierailija kirjoitti:
Voi pelottaa laittaa kaupassa ne vähäiset rahansa vaikka kasviskeiton aineksiin, jos ei luota osaavansa sellaista valmistaa. Täällä ehdotettu "marttakoulu" tekisi varmasti hyvää niin nais- kuin miespuolisillekin "Jennoille".
Todella alentuvaa ajattelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoret aikuiset eivät omaa riittävän laajaa ymmärrystä nykyisestä yhteiskunnasta, sen sosiaaliluokista ja siitä, mitä muilla heidän ikäisillään on tai ei ole? Ovatko some ja media luoneet kuvan, että kaikilla pitäisi olla varaa kaikkeen?
Media tekee näitä juttuja eri tavoin ongelmallisista perheistä meidän alemman ja ylemmän keskiluokan luettaviksi poikkeuksetta ainoastaan "Raha", "Köyhyys", "Pienituloisuus" -teemojen kautta. Vaikka kysymys on kuitenkin lähtökohtaisesti jostain ihan muusta.
Entä jos tämänkin "Jennan" jutun olisi kirjoittanut vaikkapa mielenterveysongelmien näkökulmasta? Tai varoittavana esimerkkinä siitä, mitä tapahtuu, kun menettää luottotiedot? Siinä kohtaa vielä syntymätön lapsenlapsikin on vaarassa. Jennan äiti on ehkä 30-40 vuotta sitten päätynyt menettämään luottotietonsa, ja osin sen seurauksena Jenna on lapsena saanut syödäkseen liian vähän ja traumatisoitunut ja passivoitunut ja nyt pistää taas osaltaan tuota perintöä eteenpäin. Eikö Ylen pitäisi kansansivistäjänä tehdä isoja juttuja siitä, millaiset vuosikymmeniset seuraukset ovat pikavipeistä ja luottotietojen menettämisistä? Sillä tavalla saataisiin estettyä ainakin muutamia tapauksia, joissa 30 vuoden päästä taas luetaan sen ajan "Jennasta".
Eikö pitäisi sen sijasta, että kauhistellaan nykyisen (tai minkä tahansa) hallituksen suunnitelmista viedä elämänhallinnan puutteesta kärsiviltä ihmisiltä tukia, ryhtyä luomaan yleistä ja yhteistä kansallista ryhtiliikettä, jopa kampanjaa: näin tulet toimeen pienellä rahalla. Ja ne "Jennat", jotka eivät ole saaneet kotoaan mallia asioiden hoitamiseen, pääsisivät yhteiskunnan ja kansalaisjärjestöjen yhdessä tuottamiin ohjelmiin, joissa aikuisille ihmisille hyvin matalalla kynnyksellä pidetään kotitalouden tunteja.
En kannata nykyhallituksen politiikkaa ja suunnitelmia. Mutta tässäkin keskustelussa on käynyt ilmi, että hyvin moni etenkin 1960-70-luvuilla elänyt kokee, että "Jennalla" ei ole oikeasti mitään hätää. Että vaikeammistakin asioista on selvitty. Että "Jennan" kokemukset ovat olleet ihan tavallisia.
Ainakin minulle näyttää siltä, että "Jenna" vain kuvittelee, että (kaikilla) muilla on paremmin, koska "Jenna" ei tiedä tarpeeksi - ei menneisyydestä, lähihistoriasta, eikä näköjään nykyhetkestäkään. Niihin aikuisten köksäntunteihin voisi sisällyttää myös oppitunteja suomalaisesta yhteiskunnasta, sen vaiheista ja siitä, miten suomalaisilla ihmisillä nyt tällä hetkellä menee, riippuen asuinpaikasta, koulutuksesta, työllisyystilanteesta ym. Ja että moniin asioihin voi itse vaikuttaa. Ei kaikkiin, mutta moniin.
Tällöin "Jenna" saisi oman elämänsä, myös lapsuuden traumat, perspektiiviin ja parhaassa tapauksessa hän piristyisi: "Eihän mun asiat nyt niin poikkeuksellisia olekaan olleet. Eihän mun asiat oikeasti olekaan niin pahasti kuin olen luullut." Ja jos tuota tapahtuisi kymmenille, sadoille tai jopa tuhansille ihmisille, uskon, että meidän yhteiskuntamme alkaisi pikku hiljaa muuttua paremmaksi.
Aikoinaan sanottiin, omassa muistissani se liittyi kehitysmaakeskusteluun ja kehitysapuun, mutta voin muistaa väärin: älä anna ihmiselle kalaa, anna hänelle onki ja opeta onkimaan.
Kuka opettaisi meidän nyky-Suomen "Jennat" onkimaan?
Vierailija kirjoitti:
Voisiko yksi ongelma olla se, että nykyiset nuoret aikuiset eivät omaa riittävän laajaa ymmärrystä nykyisestä yhteiskunnasta, sen sosiaaliluokista ja siitä, mitä muilla heidän ikäisillään on tai ei ole? Ollaanko tilanteessa, että some luo nuorille kuvan, että kaikilla pitäisi olla varaa kaikkeen?
Media tekee näitä juttuja eri tavoin ongelmallisista perheistä meidän alemman ja ylemmän keskiluokan luettaviksi poikkeuksetta ainoastaan "Raha", "Köyhyys", "Pienituloisuus" -teemojen kautta. Vaikka kysymys on kuitenkin lähtökohtaisesti jostain ihan muusta.
Entä jos tämänkin "Jennan" jutun olisi kirjoittanut vaikkapa mielenterveysongelmien näkökulmasta? Tai varoittavana esimerkkinä siitä, mitä tapahtuu, kun menettää luottotiedot? Siinä kohtaa vielä syntymätön lapsenlapsikin on vaarassa. Jennan äiti on ehkä 30-40 vuotta sitten päätynyt menettämään luottotietonsa, ja osin sen seurauksena Jenna on lapsena saanut syödäkseen liia
Kyllä sinunkin asenteesi on sama kuin orpon hallituksella. Köyhät kyykkyyn ja sinun sormen heristrlyllä nöyriksi onkimaan omat kalansa.
Lapsiperheiden köyhyys aiheuttaa niin suuret tuhot, ettei se korjaannu sinun sormien heristelyllä. 1990-luvun laman köyhyydessä eläneet lapset syrjäytyivät pysyvästi. Tästä on paljon tutkimusta. Nyt hallitus tekee saman.
Jennan tarina on esimerkki siitä miltä köyhyys tekee ja miten se periytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi pelottaa laittaa kaupassa ne vähäiset rahansa vaikka kasviskeiton aineksiin, jos ei luota osaavansa sellaista valmistaa. Täällä ehdotettu "marttakoulu" tekisi varmasti hyvää niin nais- kuin miespuolisillekin "Jennoille".
Todella alentuvaa ajattelua.
Kuinka niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi pelottaa laittaa kaupassa ne vähäiset rahansa vaikka kasviskeiton aineksiin, jos ei luota osaavansa sellaista valmistaa. Täällä ehdotettu "marttakoulu" tekisi varmasti hyvää niin nais- kuin miespuolisillekin "Jennoille".
Todella alentuvaa ajattelua.
Ei lainkaan. Täyttä realismia tuo on. Se on realismia, joka on arkipäivää joka päivä sellaisille pienituloisille ja määritelmällisesti köyhille, jotka eivät pidä meteliä itsestään ja omasta köyhyydestään. Sellaisia ihmisiä on Suomessa paljon, eikä heitä käy Yle haastattelemassa, eivätkä varsinkaan IL ja IS. Osin siitä syystä, että heidän hiljaisesta sisukkuudestaan ei löytyisi tuollaista sosiaalip..noaspektia, jolla saa "keskustelua" aikaan tälläkin palstalla.
Ihmisiä pitää rohkaista menemään vaikka sinne marttakurssille tai hankkimaan apua ja tukea siihen, että rohkaistuu ostamaan niitä kasviksia ja opettelemaan kokeilun kautta tekemään sitä edullista ja terveellistä ruokaa.
Vielä pari sukupolvea sitten nämä olivat aivan selviä asioita kaikille suomalaisille. Etenkin naisille, mutta myös osalle miehistä. Nyt ollaan menetetty kaikki tuo hiljainen tieto. Ihmiset ovat passivoituneet, masentuneet, löpsähtäneet, muuttuneet uhreiksi: kaikki muut ovat syypäitä. Niin voi olla, mutta paras tapa nousta sieltä uhrin asemasta on löytää oma toimijuutensa ja ruveta tekemään asioita toisin. Vaikka sitten niin, että yhtenä päivänä kokeilee sitä kasviskeiton tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just alan tehdä seitikeittoa.
On hyvää ja terveellistä.
Vierailija kirjoitti:
En ikinä syö purkkihernekeittoa. Teen itse, jos siinä paljon tekemistä on.
En myöskään syö ranskalaisia perunoita, enkä nuudeleita. Ovat sen verran kaalliita.
Purkkihernekeitosta saa hyvää, kun laittaa siihen palvilihaa sekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi pelottaa laittaa kaupassa ne vähäiset rahansa vaikka kasviskeiton aineksiin, jos ei luota osaavansa sellaista valmistaa. Täällä ehdotettu "marttakoulu" tekisi varmasti hyvää niin nais- kuin miespuolisillekin "Jennoille".
Todella alentuvaa ajattelua.
Kuinka niin?
Suhtaudutaan köyhiin kuin lapsiin, joita hyväosainen voi opettaa alentuvasti. Kyse ei todellakaan ole mistään, mitä marttakoulu ratkaisee. Minulle tai sinulle se marttakouöu voi auttaa, kun olemme hyväosaisia.
Tämä on nykypäivän köyhyyskestustelun ydin. Heristellään sormea, "kannustetaan" eli leikataan vielä pienemmiksi tulot, holhotaan ja puhutaan kuin toisen luokan kansalaisista.
Täällä nämä köyhistä kertovat artikkelit herättää aina paheksuntaa ja ihan aina on neuvojia ja paheksujia ketjut täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Just alan tehdä seitikeittoa.
On hyvää ja terveellistä.
Tuhlaat raaka-ainetta. Terveellisyys ei ollut 70-luvulla minkäänlainen juttu. Ruuassa täytyi olla paljon energiaa ja ruuan täytyi olla tuhtia ja täyttävää, keitot eivät ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kalakeitto oli joo pakasteseitistä tehtyä. Meillä oli sen kanssa perunaa. Perunaa syötiin muutenkin todella paljon. Ihan perunavelliä ruisleivän kanssa ja perunakeittoa maitoliemellä. Hyviä oli kaikki. Ruisleipää oli aina ruokapöydässä. Leivän päälle tyypillisesti kurkkua. Maitoa juotiin ruokajuomaksi.
Niinhän se tietenkin on, että maajussilla se viimeiseksi nälkä tulee. Hyvin syötiin 70-luvulla, mutta rahaa ei tarvittu juuri muuhun kuin kahviin, sokeriin ja suolaan. Omasta maasta perunat, porkkanat, sipuli, herukat. Pellosta ohrajauhot. Kun liha loppui, teurastettiin itse mullikka. Metsästettiin lintuja ja jäniksiä. Hirviporukasta jonkun verran hirvenlihaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi pelottaa laittaa kaupassa ne vähäiset rahansa vaikka kasviskeiton aineksiin, jos ei luota osaavansa sellaista valmistaa. Täällä ehdotettu "marttakoulu" tekisi varmasti hyvää niin nais- kuin miespuolisillekin "Jennoille".
Todella alentuvaa ajattelua.
Ei lainkaan. Täyttä realismia tuo on. Se on realismia, joka on arkipäivää joka päivä sellaisille pienituloisille ja määritelmällisesti köyhille, jotka eivät pidä meteliä itsestään ja omasta köyhyydestään. Sellaisia ihmisiä on Suomessa paljon, eikä heitä käy Yle haastattelemassa, eivätkä varsinkaan IL ja IS. Osin siitä syystä, että heidän hiljaisesta sisukkuudestaan ei löytyisi tuollaista sosiaalip..noaspektia, jolla saa "keskustelua" aikaan tälläkin palstalla.
Ihmisiä pitää rohkaista menemään vaikka sinne marttakurssille ta
Vain nöyrä köyhä on hyvä köyhä.
Lakkia pois vaan päästä, kun porvarilta käy kerjäämässä leipää. Niiaus on myös suotavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko yksi ongelma olla se, että nykyiset nuoret aikuiset eivät omaa riittävän laajaa ymmärrystä nykyisestä yhteiskunnasta, sen sosiaaliluokista ja siitä, mitä muilla heidän ikäisillään on tai ei ole? Ollaanko tilanteessa, että some luo nuorille kuvan, että kaikilla pitäisi olla varaa kaikkeen?
Media tekee näitä juttuja eri tavoin ongelmallisista perheistä meidän alemman ja ylemmän keskiluokan luettaviksi poikkeuksetta ainoastaan "Raha", "Köyhyys", "Pienituloisuus" -teemojen kautta. Vaikka kysymys on kuitenkin lähtökohtaisesti jostain ihan muusta.
Entä jos tämänkin "Jennan" jutun olisi kirjoittanut vaikkapa mielenterveysongelmien näkökulmasta? Tai varoittavana esimerkkinä siitä, mitä tapahtuu, kun menettää luottotiedot? Siinä kohtaa vielä syntymätön lapsenlapsikin on vaarassa. Jennan äiti on ehkä 30-40 vuotta sitten päätynyt menettämään luottotietonsa, ja osin sen s
No, en kannata Orpon hallitusta enkä sen puolueita, mitään niistä. Lapsiperheiden köyhyys aiheuttaa ongelmia, sukupolvisia, ja siitä juuri kirjoitin omassa liian pitkässä tekstissäni. Mutta kuka on vastuussa lapsiperheen köyhyydestä? Nyt 25-vuotias "Jenna" on syntynyt noin vuonna 1998. Mikä on saanut perheenäidin menettämään luottotietonsa? Minkä vuoksi perheenäiti ei ole hankkinut apua: itselleen ja perheelleen? Onko hän edes yrittänyt?
Mitä valtio voisi tässä asiassa tehdä? Jos "Jenna" itse mieluummin syö ranskanperunoita ja nuudelia kuin keittää itse omat perunansa?
Minun ehdotukseni oli, että opastetaan pitkäjänteisesti Ylen toimesta ihan kaikkia suomalaisia syömään ja elämään varojen mukaan monipuolisesti. Ja että etenkin sosioekonomiselta asemaltaan heikommille järjestettäisiin yhteiskunnan ja kansalaisjärjestöjen (mietin marttoja, muitakin varmasti on) tekemiä kursseja, joilla opetetaan sitä elämän- ja (koti)talouden hallintaa.
Sekö tekee minusta oikeistolaisen, kun ajattelen, että samassa yhteydessä opetettaisiin yhteiskuntaoppia ja osoitettaisiin ihan tilastollisesti, mitä missäkin ammatissa tienaa ja mitä koulutusta vaaditaan. Ja että jos pienipalkkainen ihminen haluaa hankkia jotain, kuinka kauan siihen säästämiseen kuluu aikaa? Ja että luottotietoja EI kannata menettää - joskin sen ainakin jutun "Jenna" ilmeisesti on jo karvaasti joutunut oppimaan.
Lisäksi osittain aihetta sivuten, olen sitä mieltä, että kaikkien ikäryhmien mielenterveysongelmien hoitoon pitää pystyä panostamaan niin paljon, että ne ongelmat vähenevät. Siitä, mikä mt-ongelmia aiheuttaa, pitää myös puhua mediassa aiempaa enemmän ja avoimemmin. Jos kysymys on ihmisten masentumisesta, kun he huomaavat, etteivät he pysty pysymään perässä kulutusyhteiskunnan menossa, silloin asiasta pitää puhua ja siihen asiaan pitää pyrkiä tekemään asenteellisia muutoksia koko yhteiskunnan laajuudessa. Osa ihmisistä on herkempiä ottamaan median rumputuksen sellaisenaan vastaan ja kuvittelevat, että muilla on paremmin ja heillä vain huonosti, ja lannistuvat siitä.
Köyhät ovat jo kyykyssä. Mutta "Jennan" tilanne ei muutu, pahoin pelkään, vaikka hän saisi tuhat euroa enemmän rahaa kuussa puhtaana käteen. Jotakin
nopean googletuksen pohjalta pakastesei maksaa 10-13 euro kilolta.
Ostin Lidlistä D leikattua lohifileetä hintaan 9,50 eur/kg, puolikas fileestä on vielä pakastimessa.
Ostin myös lämminsavustettua lohta eräänä iltana -30% hinnalla eli noin 17 euroa kilo ja tein salaatin.
Heidän ongelmansa ei ole köyhyys vaan aloitekyvyttömyys.
Nuudelit äkkiä vilkaistuna esim 9,45 eur kilo, ranut 4,18 euroa kilo. Perunaa saa alle kahdella eurolla kilon ja siihen vajaan euron maustepussi ja taas on säästetty rahaa sekä terveyttä.
Tyypit on päivät kotona, mutta ruokaa ei opita laittamaan. En kertakaikkiaan ymmärrä, enkä usko, että tukien tuplaaminenkaan heidän elämäänsä parantaisi kuin hetken maksupäivänä.
Nro 224: "Ollaanko tilanteessa, että some luo nuorille kuvan, että kaikilla pitäisi olla varaa kaikkeen?"
Ollaan. Ja vaikka en nuori olekaan, ymmärrän tämän ihan hyvin. Kun mä olin nuori, me luettiin aikakauslehdistä rokkistarojen ja filmitähtien elämästä, mutta ei me koskaan ajateltu, että me itse voitaisiin saada sama. Nyt jo hyvin nuoret ottavat lainaa päästäkseen erilaisiin kauneusleikkauksiin ja toivovat siten pääsevänsä "piireihin" ja viettämään ylellistä elämää. Mun nuoruudessani piti syntyä kauniiksi, jotta oli mitään mahdollisuuksia päästä ulkonäöllään "piireihin". Kun nuoret nyt näkevät, että siitä ihan tavallisen näköisestäkin tytöstä saa plastiikkakirurgin käsittelyssa kaunottaren, ajatellaan, että kaikki on mahdollista.
Toisaalta yhteiskunnassa on tapahtunut myös se muutos, että yhä useammin hyvätuloiset pariutuvat keskenään ja huonotuloiset keskenään. Lääkäri ei enää pariudukaan hoitajan kanssa vaan juristin, liikemiehen tai dippainssin kanssa. Koska vuosituhannen alussa alkoi lasten ja nuorten kilpavarustelu eli vanhemmat olivat mieluummin vaikka itse ilman ja lapset saivat kaikkea kallista, tästä seurasi, että kun kaikki on kuitenkin nissä samoissa päiväkodeissa ja samoissa peruskouluissa, vähävaraisten perheiden lapset alkoivat erottua kavereistaan yhä selkeämmin. Kuten jutussa Jennakin sanoi, hänen kaverinsa pyysivät aikoinaan mukaansa, mutta kun Jenna joutui aina milloin milläkin tekosyyllä kieltäytymään (koska hänen äidillään ei ollut antaa niihin juttuihin rahaa), lopulta kaverit lakkasivat pyytämästä mukaan. Tämä on sitä osattomuutta ja syrjäytymistä, mistä lapsiasianvaltuutettukin on puhunut. Peruskoulu on ajatuksena - eli kaikki saavat samantasoisen perusopetuksen vanhempiensa varallisuudesta riippumatta - ihan hyvä, mutta eihän se näiden lasten ja nuorten perheiden tuloeroon mitenkään vaikuta. Samalla luokalla kun on niin hyvätuloisten, keskituloisten kuin pienituloistenkin vanhempien lapsia ja nuoria. Aiemmin peruskoulussakaan tämä erottuminen ei ollut niin selvää, koska pidettiin ihan hulluna ostaa lapselle kaikista hienointa ja kalleinta. Kalliit merkkitavarat, jos sellaisia hankittiin, hankittiin aikuisille eikä lapsille tai teineille.
Onneksi olen köyhä. Ei tarvitse edes miettiä sellaista eläinrääkkäystä kuin sinisimpukoiden syöminen.