Köyhä lapsuus - seitikeittoa ja juureksia. Voi helvetti 70-luvulla kaikki perheet söi noin.

Eikös peruskoulussa ole kotitaloustunnit tuota varten? Ei mitään erillisiä marttakursseja tarvita. Vapaaehtoisissa marttakursseissa on se vika, ettei niille hakeudu kuin ne, jotka on muutenkin jo valmiiksi kiinnostuneita ruoanlaitosta. Lisäksi ne yleensä maksaa, joten köyhimmät ei mene. Jos ei köyhällä ole rahaa edes kunnon ruokaan.

Mitävittua mä just luin? Tuohan on ihan normaalia kotiruokaa jollaista ainakin minä olen syönyt niin lapsuudessani kuin aikuisenakin eikä ole mitään syytä kitistä tai vinkua, että pahaa ruokaa ja en syö yök. Sen sijaan nuo nuudelit on pahaa ruokaa (eikä täytä yhtään) ja ranskikset uunissa nyt vielä menee satunnaisesti, mutta ei ne kyllä mitään säästeliään ihmisen ruokaa ole. Itse tehdyt lohkoperunat on paljon parempia ja edullisempiakin.

kilon pussi perunasipulisekoitusta, kinkkusuikaleet ja joku kermaviritys, suolaa ja pippuria ja uuniin. Siinä syö 2-3 päivää 2 aikuista ihan kivasti. Siinä lienee ongelmana vain se ettei haluta laajentaa siitä uhrin asemasta ulos, vain uskotaan että yhteiskunta on heille jotakin velkaa. Tai sitten saattaa olla perinteinen roskaruokaa rakastava pariskunta, jotka kuvittelevat että muut wolttaavat koko ajan, ehkä jotkut influensserit juu. Omassa lähipiirissä ei ole kun muutama wolttailua harrastava, pääosin normi keskituloisetkin syövät ihan perusruokaa.

höh. Me jaettiin työkavereiden kanssa seiti reseptejä ihan vaan siksi, että sitä ei tarvitse niin paljoa käsitellä eli on nopea tapa koittaa syödä se 3 krt viikossa kalaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just alan tehdä seitikeittoa.

On hyvää ja terveellistä.

Tuhlaat raaka-ainetta. Terveellisyys ei ollut 70-luvulla minkäänlainen juttu. Ruuassa täytyi olla paljon energiaa ja ruuan täytyi olla tuhtia ja täyttävää, keitot eivät ole.

Mikä ihmeen juttu tämä on? Kyllmä minä muistan 70-luvusta ja 80-luvun alusta sen, että paljonkin puhuttiin ruuan terveellisyydestä, että ei läskiä, ei sokeria. Ehkä meillä oli liian valveutunut terveydenhoitaja (hän kiersi toimialueellaan kaikki vanhukset/lapset/sydänsairaat/diabeetikot/muuten vaivaiset säännöllisesti, mittasi verenpaineet jne ja samalla valisti ruuasta ja liikunnasta, samoin koulussa kun teki terveystarkastukset). Koulun ruokalan seinällä oli ruokaympyrä. Ehkä teidän umpiossa noin oli, mutta ei enää yleisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko yksi ongelma olla se, että nykyiset nuoret aikuiset eivät omaa riittävän laajaa ymmärrystä nykyisestä yhteiskunnasta, sen sosiaaliluokista ja siitä, mitä muilla heidän ikäisillään on tai ei ole? Ollaanko tilanteessa, että some luo nuorille kuvan, että kaikilla pitäisi olla varaa kaikkeen?

Media tekee näitä juttuja eri tavoin ongelmallisista perheistä meidän alemman ja ylemmän keskiluokan luettaviksi poikkeuksetta ainoastaan "Raha", "Köyhyys", "Pienituloisuus" -teemojen kautta. Vaikka kysymys on kuitenkin lähtökohtaisesti jostain ihan muusta.

Entä jos tämänkin "Jennan" jutun olisi kirjoittanut vaikkapa mielenterveysongelmien näkökulmasta? Tai varoittavana esimerkkinä siitä, mitä tapahtuu, kun menettää luottotiedot? Siinä kohtaa vielä syntymätön lapsenlapsikin on vaarassa. Jennan äiti on ehkä 30-40 vuotta sitten pä

Miksi sinun pitäisi tietää Jennan äidin luottotiedoista mitään. Hän eli köyhän lapsuuden. Se on fakta. Ja nyt kärsii edelleen tästä.seurauksia. aivan kuten kaikki tutkimukset osoittavat.

Sinun mallisi ei yksinkertaisesti riitä. Ei köyhyys poistu aluntuvilla kursseilla. Hyvin alentuvaa ja yksinkertaistettua on ajattelusi.

Mielenterveysongelmista kyllä.puhutaan paljon. Hoitoon on yhä vaikeampi päästä ja köyhyyden lisääminen varmasti pahentaa ongelmia.

Tähänkään ei ole mitään yhtä syytä. Mielenterveysongelmat eivät ole niin yksinkertainen asia että x johtaa y.

Jennan tilanteessa varmasti riittävä tpimerntulo on asia numero 1. Seuraavaksi hän tarvitsee tukea arkeensa. Sitten koulutusmahdollisuuksia ym. Ei niin että tässäsinulle kurssi ruuanlaittoon tai muuta heristelyä. 

Vierailija kirjoitti:

Mitävittua mä just luin? Tuohan on ihan normaalia kotiruokaa jollaista ainakin minä olen syönyt niin lapsuudessani kuin aikuisenakin eikä ole mitään syytä kitistä tai vinkua, että pahaa ruokaa ja en syö yök. Sen sijaan nuo nuudelit on pahaa ruokaa (eikä täytä yhtään) ja ranskikset uunissa nyt vielä menee satunnaisesti, mutta ei ne kyllä mitään säästeliään ihmisen ruokaa ole. Itse tehdyt lohkoperunat on paljon parempia ja edullisempiakin.

Juuri tätä nämä ketjut aina on. Ei ole köyhä, ei ole laiha, väärin syöty, väärin eletty. Soooo sooo!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko yksi ongelma olla se, että nykyiset nuoret aikuiset eivät omaa riittävän laajaa ymmärrystä nykyisestä yhteiskunnasta, sen sosiaaliluokista ja siitä, mitä muilla heidän ikäisillään on tai ei ole? Ollaanko tilanteessa, että some luo nuorille kuvan, että kaikilla pitäisi olla varaa kaikkeen?

Media tekee näitä juttuja eri tavoin ongelmallisista perheistä meidän alemman ja ylemmän keskiluokan luettaviksi poikkeuksetta ainoastaan "Raha", "Köyhyys", "Pienituloisuus" -teemojen kautta. Vaikka kysymys on kuitenkin lähtökohtaisesti jostain ihan muusta.

Entä jos tämänkin "Jennan" jutun olisi kirjoittanut vaikkapa mielenterveysongelmien näkökulmasta? Tai varoittavana esimerkkinä siitä, mitä tapahtuu, kun menettää luottotiedot? Siinä kohtaa vielä syntymätön lapsenlapsikin on vaa

 

Minkälaista se tuki arkeen voisi olla? 

Vierailija kirjoitti:

kilon pussi perunasipulisekoitusta, kinkkusuikaleet ja joku kermaviritys, suolaa ja pippuria ja uuniin. Siinä syö 2-3 päivää 2 aikuista ihan kivasti. Siinä lienee ongelmana vain se ettei haluta laajentaa siitä uhrin asemasta ulos, vain uskotaan että yhteiskunta on heille jotakin velkaa. Tai sitten saattaa olla perinteinen roskaruokaa rakastava pariskunta, jotka kuvittelevat että muut wolttaavat koko ajan, ehkä jotkut influensserit juu. Omassa lähipiirissä ei ole kun muutama wolttailua harrastava, pääosin normi keskituloisetkin syövät ihan perusruokaa.

Millä lailla tuo nyt sitten on parempaa ruokaa kuin ranskalaiset ja makkara? Halvemmaksi se ainakaan ei tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko yksi ongelma olla se, että nykyiset nuoret aikuiset eivät omaa riittävän laajaa ymmärrystä nykyisestä yhteiskunnasta, sen sosiaaliluokista ja siitä, mitä muilla heidän ikäisillään on tai ei ole? Ollaanko tilanteessa, että some luo nuorille kuvan, että kaikilla pitäisi olla varaa kaikkeen?

Media tekee näitä juttuja eri tavoin ongelmallisista perheistä meidän alemman ja ylemmän keskiluokan luettaviksi poikkeuksetta ainoastaan "Raha", "Köyhyys", "Pienituloisuus" -teemojen kautta. Vaikka kysymys on kuitenkin lähtökohtaisesti jostain ihan muusta.

Entä jos tämänkin "Jennan" jutun olisi kirjoittanut vaikkapa mielenterveysongelmien näkökulmasta? Tai varoittavana esimerkkinä siitä, mitä tapahtuu, kun menettää luottotiedot? Sii

Jenna on 24-vuotias. Hänelle voi olla hyvä saada tukea esim lapsen kanssa toimiseen, työllistymiseen, koulutukseen. Suomessa on paljon tällaista toimintaa. Esim erilaisia matalan kynnyksen valmennuksia, joita järjestöt tuottavat. Aina sellaista tukea, jota hän tarvitsee ja johon on motivoitunut. Ei ylhäältä annettua marttakoulua yms.

Toki hallitus vähentää näidenkin rahoitusta.

"Saan vanhempainpäivärahaa, joka on 820 euroa kuussa verojen jälkeen. Miehellä jää työmarkkinatuesta käteen 600 euroa kuussa. Saamme asumistukea 380 euroa kuussa.

Asumme kalliimmassa asunnossa kuin mihin meillä olisi varaa. Jotkut asuinalueet ovat kuitenkin niin vaarallisia, etten halua muuttaa sinne. Rahat loppuvat meillä aina viikko ennen tukien saamista. Minua hävettää, että joudumme pyytämään sukulaisilta rahaa loppukuusta, jotta voimme ostaa ruokaa itsellemme."

Mitkä asuinalueet Suomessa ovat noin vaarallisia ettei sinne voi muuttaa jos perheen talous paranisi ja saisivat esimerkiksi ruokaan enemmän rahaa? Jenna haluaa opettaa lapselle tulevaisuudessa paremmat ruokailutottumukset eikä laittaa seitä ruoaksi. Mutta eihän se ole noilla tuloilla kovinkaan todennäköistä. Kovinkaan moni ei olisi lasta tehnyt tuohon tilanteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Suhtaudutaan köyhiin kuin lapsiin, joita hyväosainen voi opettaa alentuvasti. Kyse ei todellakaan ole mistään, mitä marttakoulu ratkaisee. Minulle tai sinulle se marttakouöu voi auttaa, kun olemme hyväosaisia.

Tämä on nykypäivän köyhyyskestustelun ydin. Heristellään sormea, "kannustetaan" eli leikataan vielä pienemmiksi tulot, holhotaan ja puhutaan kuin toisen luokan kansalaisista.

Täällä nämä köyhistä kertovat artikkelit herättää aina p

En ole tuo, jolle vastaat. Kysymys "köyhyydestä" liittyy usein siihen, että mukana on joko mt-ongelmia ja/tai elämänhallinnan vaikeuksia. Nämä pitäisi erottaa toisistaan ja taklata jokainen ongelma erikseen mutta toisiinsa yhteydessä. Jani Kaaron ansiokkaassa artikkelissaan "Köyhyys on aivoja syövä loinen" kuvaa, miten köyhyys kaventaa ihmisen kognitiivista kapasiteettia. Siis tyhmentää. Auli Viitalan kolumnit ovat minulle myös tuttuja, joskin hänellä(kin)  juuri mielenterveysongelmat suistivat hänet köyhyyteen.

Totta hemskatissa riippuu täysin tapauksesta, missä järjestyksessä ongelmia pitää lähteä purkamaan. Mutta ikävä kyllä oma elämänkokemus ja yhteiskunnan seuraaminen eri tavoilla ovat osoittaneet, että jos ihminen on masentunut, pahimmassa tapauksessa mitkään rikkaudet eivät ole avuksi. Miten tämä liittyy aiheeseen? Siten, että jos ihmisellä on mielenterveyden tai elämänhallinnan ongelmia, hänen ongelmansa eivät ratkea sillä, että hänelle annetaan joka kuukausi tuhat tai vaikka viisituhatta euroa lisää rahaa. Joillakuilla, joiden ainoa ongelma on rahan puute, se tietenkin auttaa. Ja jossain tilanteessa "viiden tonnin lottovoitto" voi todella kääntää elämän suunnan. Raha voi ratkaista asian.

Mutta entä Ylen jutun "Jennan" tapauksessa? Hänellä on todella pahat traumat lapsuudenperheestään ja äidistään. Sitä traumaa eivät mitkään tuet voi poistaa. Jennan pitäisi saada apua mielenterveyden alan ammattilaiselta. Sen jälkeen hänen voisi olla hyvä käydä sellaisilla kursseilla, jotka sinun mielestäsi auttavat VAIN hyväosaisia (marttakoulu).

Nämä molemmat asiat voitaisiin - yhteiskunnan eli sinun, minun ja muiden - niin halutessa hoitaa ilman, että "Jennan" tulisi tässä tilanteessa maksaa niistä mitään. Jos niin haluttaisiin verorahoja käyttää. Eli mielenterveysongelmien poistaminen ensimmäisenä asiana, elämänhallinnan ongelmien taklaaminen siinä vaiheessa, kun psykologinen tilanne on parantunut uusien asioiden opettelun mahdollisuuteen.

Meillä näyttää olevan suuri määrä nuoria ja ei-enää-niin-nuoria aikuisia, jotka oman lapsuus- ja nuoruusajan kokemustensa vuoksi ovat joko syrjäytyneet tai suuressa vaarassa syrjäytyä yhteiskunnasta. Olisi yhteiskunnallekin (meille kaikille) halvempaa hoitaa asiat ja ihmiset kuvailemallani tavalla kuntoon. Niissä tilanteissa, joissa perustellusti voidaan katsoa, että ihminen tarvitsee apua pärjätäkseen.

Jos se on holhoamista, niin sitten se on. Kysehän on siitä, että syystä tai toisesta ihmisen vanhempi ei ole aikoinaan kyennyt riittävässä määrin "holhoamaan" lastaan ja nuortaan - ja sillä puutteella on seurauksensa. Tarkoitukseni ei ole sanoa, että köyhät vaan jonnekin uudelleenkoulutusleirille; kyllä meillä koulutetut sosiaalityöntekijät, psykologit ja muut ammattilaiset tietävät, miten tärkeää on ihmisen oma sitoutuminen muutokseen. 

Joku minua haukkui tuolla Orpon hallituksen kannattajaksi, mutta itse kun luen tätä tekstiäni mietin, että sosialismilta nämä minun ajatukseni enemmän kuulostavat.

Veikkaan, että asuvat liian kalliisti. Ilmeisesti jollain suhteellisen hyvällä alueella. Eikä siinä mitään, turvallisuus on tärkeä asia. Asuinpaikat eivät ole kuitenkaan näin mustavalkoisia. Asuminen kahmaisee suuren osan tuloista, joten sillä voi vaikuttaa paljonkin omaan talouteen.

Kun minä erosin, olisin halunnut jäädä mukavalle asuinalueelle Espoon puolelle. Etsin monta kuukautta asuntoa kunnes ymmärsin, että pitää alkaa etsiä sieltä, mihin on varaa. Päädyin Vantaan puolelle Kaivokselaan ja oli hyvä päätös. Rahaa jäi tarpeeksi elämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko yksi ongelma olla se, että nykyiset nuoret aikuiset eivät omaa riittävän laajaa ymmärrystä nykyisestä yhteiskunnasta, sen sosiaaliluokista ja siitä, mitä muilla heidän ikäisillään on tai ei ole? Ollaanko tilanteessa, että some luo nuorille kuvan, että kaikilla pitäisi olla varaa kaikkeen?

Media tekee näitä juttuja eri tavoin ongelmallisista perheistä meidän alemman ja ylemmän keskiluokan luettaviksi poikkeuksetta ainoastaan "Raha", "Köyhyys", "Pienituloisuus" -teemojen kautta. Vaikka kysymys on kuitenkin lähtökohtaisesti jostain ihan muusta.

Entä jos tämänkin "Jennan" jutun olisi kirjoittanut vaikkapa mielenterveysongelmien näkökulmasta? Tai varoittavana esimerkkinä siitä, mitä tapahtuu, kun menettää luottotiedot? Sii

 

e kukaan osaa sanoa. Se ei saisi olla alentevaa opettamista eli otaksun, että kyseessä olisi jonkinlainen apuna tekeminen, ei tekemisen opettaminen? Eli joku toisen perheen äiti tulisi ammattinaan heille valmistamaan terveellistä ja edullista ruokaa ja ehkä siivoamaan? Sitten työpäivän päätteeksi menisi omaan kotiinsa laittamaan ruokaa omille lapsilleen sekä hoitamaan omaa kotiaan.

Jep. Jälleen kerran esimerkki siitä, että osa kansasta on oikeasti sitä mieltä, että 40% kansasta saapi luvan tehdä aivan kaiken hyödyllisen ja rakentavan mitä tässä maassa tehdään kun loput on eläkkeellä /lapsia / etsii vielä itseään tahi sitä 'omaa juttua' tai hoitaa masennusta /sosiaalisten tilanteiden pelkoa/  psykosomaattisia kipuoireita /päihdeongelmaa jne jne. Sillä kotiapua tarjoavalla matalapalkkaisella kun on 'etuoikeutettu asema' ihmisenä jolla on kyky tarttua jollain lailla toimeen, enemmän tunteja vuorokaudessa eikä mystisiä oireita ja kipuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko yksi ongelma olla se, että nykyiset nuoret aikuiset eivät omaa riittävän laajaa ymmärrystä nykyisestä yhteiskunnasta, sen sosiaaliluokista ja siitä, mitä muilla heidän ikäisillään on tai ei ole? Ollaanko tilanteessa, että some luo nuorille kuvan, että kaikilla pitäisi olla varaa kaikkeen?

Media tekee näitä juttuja eri tavoin ongelmallisista perheistä meidän alemman ja ylemmän keskiluokan luettaviksi poikkeuksetta ainoastaan "Raha", "Köyhyys", "Pienituloisuus" -teemojen kautta. Vaikka kysymys on kuitenkin lähtökohtaisesti jostain ihan muusta.

Entä jos tämänkin "Jennan" jutun olisi kirjoittanut vaikkapa mielenterveysongelmien näkökulmasta? Tai varoittavana esimerkkinä siit

 

"matalan kynnyksen valmennusta", ei kuitenkaan "ylhäältä päin annettua marttakoulutusta". Näillä joku ero? Ruoanlaiton ja taloustaitojen opetus on aika yksinkertaista. En tiedä kuinka monella sapluunalla sitä voi tarjota niin, että joku olisi enemmän alentavaa ja toinen vähemmän. 

Vierailija kirjoitti:

5 kk ikäisen vauvan ruokaan ei tarvisi panna euroakaan, voisi olla vielä täysimetyksellä tai saada jotain perunaa... Mutta joo, pisti kyllä silmään miten monta kertaa voi sanan "lohi" tunkea yhteen haastatteluun.

Jospa vauva ei ole täysimetyksellä, tai jos imetys on joko jouduttu lopettamaan tai ei ole alunperinkään onnistunut? Tiedän ihmisiä, joille on käynyt näin imetyshalusta huolimatta. Yksi ystäväni joutui sairaalaan niin pitkäksi aikaa, että maidon pumppaamisyrityksistä huolimatta imetys piti lopettaa - en muista eikö se pumppaaminen vain oikein toiminut vai kävikö se jatkuva pumppaaminen sairaalassa ollessa muuten vain liian hankalaksi. Että kaikenlaista voi tapahtua. Ja jos korvikkeita joutuu ostamaan,niin meneehän niihin rahaa, ja silloin kiinteisiin myös siirrytään aiemmin. Nykyisin taitaa muutenkin suositus olla, että kiinteät aloitettaisiin 4 kk:n iässä (en ole varma), joten jos neuvolan ohjeita noudattaa, ei 5 kk:n ikäinen olisi enää täysimetyksessä muutenkaan.

Omia lapsiani imetin 2-vuotiaaksi ja olivat puoli vuotta täysimetyksellä, eli turha tulle minulle kuittailemaan aiheesta. Kykenen kuitenkin ajattelemaan asioita muutenkin kuin omasta näkökulmastani käsin.

Kaikki on suhteellista. Itse inhoan lohta. Voimakkaasti maustettu sei tai savustettu kala (ei lohi) menettelee.

Vierailija kirjoitti:

Eikös peruskoulussa ole kotitaloustunnit tuota varten? Ei mitään erillisiä marttakursseja tarvita. Vapaaehtoisissa marttakursseissa on se vika, ettei niille hakeudu kuin ne, jotka on muutenkin jo valmiiksi kiinnostuneita ruoanlaitosta. Lisäksi ne yleensä maksaa, joten köyhimmät ei mene. Jos ei köyhällä ole rahaa edes kunnon ruokaan.

Olisiko mahdollista, että verorahoilla maksettaisiin marttojen vetämiä kursseja (+ joissa mukana myös muuta opetusta, esim. kodin rahataloudesta) ihmisille, joilla on elämänhallinnan ongelmia? En toki tiedä, miten tuo saataisiin järjestettyä, mutta useimmiten köyhyys liittyy työttömyyteen, joten kenties TE-toimisto voisi olla sopiva taho, joka organisoisi tuota.

Tämä on toki vain minun näkemykseni, mutta silti: ongelma peruskoulussa on siinä, että siellä käsitellään kutakuinkin kaikki asiat, jotka ovat tärkeitä yhteiskunnassa toimimisen ja pärjäämisen kannalta - mutta juuri ne lapset ja nuoret, joille tuo oppi olisi kaikkein tärkeintä (=jotka eivät saa sitä perusopetusta kotoa käsin), eivät useimmiten kuuntele sitä opetusta. Joko niin, että "ei kiinnosta" (onko kouluasioiden kiinnostamattomuus opittu kotoa?), tai sitten ei ole kognitiivisia voimia painaa mieleen niitä köksäntuntien opetuksia, jos on esim. kodin ruokavalion vuoksi jatkuva puutostila päällä. Juuri tuon vuoksi aikoinaan, jo 1940-luvulla, Suomessa kehitettiin kouluruokailu: jotta lapset pystyvät oppimaan ja opiskelemaan. Nälkä haittaa kaikkea, etenkin aivotoimintaa ja uuden tiedon ja uusien taitojen omaksumista.

Minä rohkenen väittää (asiasta en tiedä, enkä väitä tietäväni), että ne ihmiset, jotka ovat oikeasti opiskelleet sen, mitä peruskoulun oppimäärään kuuluu, eivät ole ainakaan ajautuneet tietämättömyyttään köyhiksi. Oppimäärän hyvä omaksuminen merkitsee vähintään ysin keskiarvoa, ja valtaosa ysin oppilaista menee lukioon ja sieltä korkeakouluun. Osa toki hakeutuu tunnetusti pienipalkkaisille aloille tai aloille, joissa kilpailun vuoksi työsuhteet ovat pääsääntöisesti pätkittäisiä ja toimeentulo epävarmaa (tutkijat, taiteilijat, muusikot jne.), mutta näissäkin tapauksissa tuo ammatinvalinta on tehty tietoisesti.

Tämä typerä jaaritus sen vuoksi, että "peruskoulun köksäntunnit" on vähän väsynyt ja laiska argumentti, kun selvää on, että esim. nyt puheena olevassa tapauksessa ranskalaisilla perunoilla ja nuudeleleilla elävä nuori äiti ei silminnähden hyödynnä mitään yläasteen köksäntunnilla oppimaansa.

Onkohan kehittyvissä maissa paljonkin köyhiä, jotka eivät pysty tekemään mitään oman toimeentulonsa eteen siksi että ovat traumatisoituneita ja näköalattomia?

Uskon, ettei traumat ole ainakaan hellemmin kohdelleet vaikkapa Eritrealaista kuin suomalaista nuorta äitiä tai näköalat ole laajempia ainakaan Brasilialaisessa Favelassa kuin Helsinkiläisessä lähiössä. Jääköhän siis edellämainituissakin moni nuori äiti tai isä kotiin istumaan kädet suorana, odottaen, että joku tai jokin pelastaisi ja kertoisi mihin suuntaan lähteä`? Tai antaisi edes lisää rahaa.

Jos ei jää, niin osaatteko kuvitella miksi? Onko oikea apu siis tukisumman korotus vai päinvastoin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko yksi ongelma olla se, että nykyiset nuoret aikuiset eivät omaa riittävän laajaa ymmärrystä nykyisestä yhteiskunnasta, sen sosiaaliluokista ja siitä, mitä muilla heidän ikäisillään on tai ei ole? Ollaanko tilanteessa, että some luo nuorille kuvan, että kaikilla pitäisi olla varaa kaikkeen?

Media tekee näitä juttuja eri tavoin ongelmallisista perheistä meidän alemman ja ylemmän keskiluokan luettaviksi poikkeuksetta ainoastaan "Raha", "Köyhyys", "Pienituloisuus" -teemojen kautta. Vaikka kysymys on kuitenkin lähtökohtaisesti jostain ihan muusta.

Entä jos tämänkin "Jennan" jutun olisi kirjoittanut vaikkapa mielenterveysongelmien näkökulmasta? Tai varoittavana esimerkkinä siitä, mitä tapahtuu, kun menettää luottotiedot? Siinä kohtaa vielä syntymätön lapsenlapsikin on vaa

Keskustelu on yhteiskunnallisista asioista. Sekä perhetilanteista ja niiden ylisukupolvisista vaikutuksista. Siitä, miten tietyt valinnat, joskus myös todella paha sattuma, voivat vaikuttaa sukupolvien päähän. Puhuin siitä. "Korkoa korolle" vaikutus menee joka suuntaan, myös pienituloisuus ja huonot valinnat kasvavat negatiivisesti korkoa korolle.

Olen koko ajan sanonut, että mielenterveysongelmat ensimmäiseksi kuntoon. Siinä yhteydessä Jennan, joka jutussa toi avoimesti esiin äitinsä ulosoton ja luottotietojen menetykset, pitää käsitellä äitinsä väärät tai huonot valinnat tai huonot elämänkokemukset. Sen jälkeen juurikin se apu ja tuki sinne kotiin. Miksi Jenna ei voisi mennä kurssille? Onko siinä jotain hävettävää - etenkin kun tuolla yllä sanottiin, että keskiluokkaiset käyvät marttarkursseilla ja maksavat niistä? Onko tämä sittenkin joku luokkataistelu, jota tässä käydään: että on hävettävää käydä keskiluokkaisilla marttakursseilla? Parempi on syödä kotona ranskalaisia ja valittaa köyhyttään ja surkutella sitä, miten äiti teki aikoinaan väärin?

Väännän rautalangasta: jos ihminen ei osaa käyttää rahaa oikein ja tehdä terveytensä kannalta järkeviä priorisointeja, kysymyksessä on joko psykologinen tai kognitiivinen/tiedonpuutteellinen ongelma. Se, mihin kukakin rahansa käyttää, on tietenkin aikuisen ihmisen oma asia. Mutta jos asian kanssa tekee näyttävän ulostulon, johon tarkoitus on kerätä kommentteja ihmisiltä (Ylen kommenttipalsta), silloin nimenomaan tarkassa syynissä ovat sekä yksilön tapa käyttää rahaa että asian se yhteiskunnallinen puoli, että viime kädessä yhteiskunta verovaroin maksaa edelleen siitä, että 30 vuotta sitten joku on menettänyt luottotietonsa.