Kuinka löysit onnellisuuden?

Sanoisin, että elämänasenne ja yleisesti luonteenpiirre ajatella asioita positiivisen kautta. Elämä ei ole aina ollut ruusuilla tanssimista,  mutta olen päättänyt keskittyä niihin asioihin, jotka on hyvin ja joista voin olla kiitollinen. En ole halunnut hukata energiaani märehtimällä jatkuvasti sitä mitä olisin elämääni halunnut, mikä on ollut vaikeaa tai mistä voisin olla katkera. Näen joka päivä paljon pieniä hyviä asioita, vaikka välillä ottaa jokin asia päähän tai tuntuu, että elämä on epäreilua. 

Päätin vaan olla onnellinen, opettelin olemaan kiitollinen siitä mitä minulla on enkä olla kateellinen muille. 

Elämänasenne ehdottomasti! Se on tasapainoa ja hyvinvointia. Vaatii sen että puhuu kun on asiaa, sanoo kun on asiaa, tuntee tunteensa, käy kaiken paskan läpi eikä häpeä tuntea kipeitäkään tunteita. Kannattaa olla nöyrä kuitenkin ja muistaa pitää järki päässä kaikessa. Suosittelen jos haluaa olla mahdollisimman luonnollisella tavalla onnellinen.

Ei kannata myöskään hävetä itseänsä mutta ei myöskään kannata kieltää sitäkään tunnetta, kaikessa on viisautta. 

Onneni on aina ollut aaltoilevaa. Välillä olen pakahtua onnesta ja välillä tuntuu todella onnettomalta. Tietysti luonne vaikuttaa ja jotkut ovat keskimäärin onnellisemia kuin toiset. 

Vaikka olen keskimäärin onnellinen, vaikeuksien keskellä onni ei ole asia, joka ensimmäisenä tulisi mieleen. Vaikkapa, kun jäin työttömäksi, sairastuin masennukseen ja erosin. Ei siitä suosta positiivisuudella noustu vaan omilla teoilla ja ulkopuolisella avulla.

Ei se onnellisuutta poista jos on vaikeita aikoja tai mielentila vaihtelee. Onnellinen ihminen ei ole koko ajan naama naurussa koska se ei ole normaalia eikä luonnollista. Se onnellisuus ei siis tarkoita sitä vaan ymmärrystä, elämänasenteellisuutta sekä kiitollisuutta.

Hävettää myöntää että tulin onnelliseksi vasta kun löysin täydellisen miehen. 

Elämänasenne, ehdottomasti. Se, että nauttii pienistä asioista. Sateen äänestä kun menee nukkumaan illalla sänkyyn, siitä kun on hommannut salmiakkipussin pitkän työpäivän piristykseksi , se kun on vielä valoisaa kun pääsee töistä kotiin. Tässä esimerkkejä :)

N32

En kerro. :)

Minä olin onnellisin ehkä 20v sitten, kun kolme poikaani oli peruskouluikäisiä, mieheni ei alkon vietävissä, ja kokonaisuutena kaikki oli hyvin. Sittemmin ei moni asia niinkään hyvin. 

Nyt onnelliseksi tekee yksittäiset asiat ja asenne. Koulu tämän oppimiseen on aina ollut kova ja vaativa. Tappavan vaativa. Vaatinut kirjaimellisen välikuoleman toisesta syystä, ja sydäninfarktin ilman kuolemanpelkoa. Edellisen jälkeen.

Nyt saan onnellisuuteni rippeet/pienet aidot timantit pienistä asioista. Esim. siitä, että sain toispuolihalvauksen jälkeen apinanraivomotivaatiolla liikuntakykyni takaisin, vaikka en saanutkaan hyvää kestävyyttäni ja kuntoani.

Minut irtisanottiin tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Se syöksi minut paariaksi (koska 50+), mutta johdatteli myös ruuhkavuosien ja työelämäjoustojen alle jääneen rakkaimman harrastukseni pariin. Nautin todella siitä, kun saan lukea rauhassa, ja sivistää itseäni uudemmalla tiedolla ja teknologisilla saavutuksilla. Ja se on minun onnellisuuteni suurin lähde. Toiseksi suurin on se, ettei tarvitse enää altistua kaikenmaailman itsensäpätijä-moottoriturville, jotka täysin rajattomia on käytöksellisesti. Eikä tarvi olla se, joka tekee, mutta ei lässytä erinomaisuuttaan (tai kuviteltua pääsääntöisesti), ja muuta pintaliibalaabaa, sekä täysin sivistymättöminä kysy randomikuulijaoukon "pomona" henkilökohtaisia kysymyksiä "smalltalk"-tekosyyn nojalla.

Se on tehnyt onnelisemmaksi, kun välikuolin, ja tajusin, että toisten miellyttäminen/hyödyttäminen on suurimmalta osin turhaa/typerää/nöyryyttävää.

Ja siihen ansaan astuin ruuhkavuosina minäkin, ja se hävettää. Nyt ei minua haittaa, tai paljoakaan edes kiinnosta, mitä joku minusta ajattelee. Ja sen omaksuminen vei vuosia. Ja nyt, niin kuin varhausnuorenakin, suhtaudun kaikkiin ulkopuolisiin sen mukaisesti. "Heräsin unesta". Ja minä olen se jälleen, joka olin joskus kauan sitten. Eikä se ole taantumista tai negatiivista. Päinvastoin. Tiedonjano on ahneena jäljellä, ja kognitiivinen kyky korkeammalla tasolla, jolloin on helpompi nähdä ja omaksua kokonaisuuksia puolueettomasti, ja ilman elämänkokemuksia.

Oon kai aina ollut perusonnellinen. Siitä on kiittäminen hyvää lapsuudenperhettä. Vaadittiin riittävästi,  opetettiin vastuuntuntoa ja itsenäisyyttä. Oli ongelmia perheessä mutta aina sai puhua mitä oli mielen päällä. Sitten lapsi, hän teki elämästä täyden. Omasta lapsuudesta saatu oppi antoi rohkeutta erota huonosta liitosta. Eron jälkeen opin taas tuntemaan itseni ja nauttimaan pienistä asioista ja ennen kaikkea luonnosta. Uskalsin jättää taakse ihmissuhteet joista tuli enemmän ahdistusta kuin hyvää oloa. Riidoissa en ole, mutta jätin vaan ne pois harteiltani.  Olen aika paljon yksin, myös vaikka minulla on hyvä tasapainoinen parisuhde, ihana lapsi ja muutana hyvä ystävä. Tunnen kuitenkin nyt itseni ja vapautin itseni sosiaalisuuden paineesta. En välitä mitä muut ajattelevat valinnoistani, elän taloudellisesta tilanteestani huolimatta oman näköistä, yksinkertaista elämää.

Eli itsetuntemus, se on tärkein ja siinä on auttanut lapsuuden perheen opettama itevarmuus.

Vierailija kirjoitti:

Hävettää myöntää että tulin onnelliseksi vasta kun löysin täydellisen miehen. 

Tavallaan sama, paitsi että about täydellisen naisen, hän vain löysi itselleen täydellisen miehen toisaalta. Nainen perusti perheen ja minä jäin sinkuksi. Lehdestä luin hänen saaneen tyttären, jostain syystä maailma tuntui sen jälkeen säästämisen arvoiselta, vaikken tule itse kokemaan perheonnea, tai parisuhdetta.

Miten se sanonta menee, olen onnellinen hänen puolestaan. Huono sanonta, olen hänen kanssaan onnellinen, että hän sai mitä halusi, vaikken olekaan hänen kanssaan.

Vonko olla onnellinen hänen onnestaan?

Palstan luonteen tuntien, niin naiset vastaa että onni löytyi kun jätin sen sian ja aloin elämään itsenäistä voimanaisen pelkäämätöntä elämää. Miehet vastaavat, että onni löytyi kun muutin Thaimaahan. Sain nuoren ja hoikan vaimon, joka pukeutuu naisellisesti ja tekee kotityöt. Lisäksi vielä että kaljakin on halpaa.

Jotenkin noin.

Real escort serviceen soitan kun haluan kokea onnellisen lopun. Kiva on aina päästä purkautumaan mättääseen

MGTOW on polku rauhaan ja vapauteen

Ensin tekemällä omia juttuja oman pään mukaan, sitten löytämällä pullean naisen kumppaniksi.

Vierailija kirjoitti:

En kerro. :)

Vihaan kaltaisiasi.

Vierailija kirjoitti:

Oon kai aina ollut perusonnellinen. Siitä on kiittäminen hyvää lapsuudenperhettä. Vaadittiin riittävästi,  opetettiin vastuuntuntoa ja itsenäisyyttä. Oli ongelmia perheessä mutta aina sai puhua mitä oli mielen päällä. Sitten lapsi, hän teki elämästä täyden. Omasta lapsuudesta saatu oppi antoi rohkeutta erota huonosta liitosta. Eron jälkeen opin taas tuntemaan itseni ja nauttimaan pienistä asioista ja ennen kaikkea luonnosta. Uskalsin jättää taakse ihmissuhteet joista tuli enemmän ahdistusta kuin hyvää oloa. Riidoissa en ole, mutta jätin vaan ne pois harteiltani.  Olen aika paljon yksin, myös vaikka minulla on hyvä tasapainoinen parisuhde, ihana lapsi ja muutana hyvä ystävä. Tunnen kuitenkin nyt itseni ja vapautin itseni sosiaalisuuden paineesta. En välitä mitä muut ajattelevat valinnoistani, elän taloudellisesta tilanteestani huolimatta oman näköistä, yksinkertaista elämää.

Eli itsetuntemus, se on tärkein ja siinä on a

Jos koiran touhuja seuraillessa metsälenkillä tuntee syvää riemua ja kiitollisuutta ja illanvietossa kaveriseurassa väsymystä ja stressiä, niin kumman valitset ensi la iltana? Siitä on kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Oon kai aina ollut perusonnellinen. Siitä on kiittäminen hyvää lapsuudenperhettä. Vaadittiin riittävästi,  opetettiin vastuuntuntoa ja itsenäisyyttä. Oli ongelmia perheessä mutta aina sai puhua mitä oli mielen päällä. Sitten lapsi, hän teki elämästä täyden. Omasta lapsuudesta saatu oppi antoi rohkeutta erota huonosta liitosta. Eron jälkeen opin taas tuntemaan itseni ja nauttimaan pienistä asioista ja ennen kaikkea luonnosta. Uskalsin jättää taakse ihmissuhteet joista tuli enemmän ahdistusta kuin hyvää oloa. Riidoissa en ole, mutta jätin vaan ne pois harteiltani.  Olen aika paljon yksin, myös vaikka minulla on hyvä tasapainoinen parisuhde, ihana lapsi ja muutana hyvä ystävä. Tunnen kuitenkin nyt itseni ja vapautin itseni sosiaalisuuden paineesta. En välitä mitä muut ajattelevat valinnoistani, elän taloudellisesta tilanteestani huolimatta oman näköistä, yksinkertaista elämää.

Eli itsetuntemus, se on tärkein ja siinä on a

Tuo on tärkeää että tiedostaa että 'helpon' onnen löytämisen taustalla on se miten on saanut kasvaa lapsena. Se ei tarkoita sitä että saa kaiken mitä haluaa. Tai että kaikki edes olisi yhtä auringonpaistetta. Vaan saako lapsi kasvaa riittävän tasapainoisessa ympäristössä ja oppiiko elämäntaidot jotka on tulevaisuudessa tarpeen. Tämä vanhemmille ohjenuoraksi 👍 Ei tarvita täydellisyyttä vaan pelkästään hyvää vanhemmuutta.  Sisäsyntyinen temperamentti on toki yksi tekijä.

Tulin onnelliseksi kun sain tosi hyväpalkkaisen työn josta vielä tykkään.