Köyhä lapsuus - seitikeittoa ja juureksia. Voi helvetti 70-luvulla kaikki perheet söi noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko yksi ongelma olla se, että nykyiset nuoret aikuiset eivät omaa riittävän laajaa ymmärrystä nykyisestä yhteiskunnasta, sen sosiaaliluokista ja siitä, mitä muilla heidän ikäisillään on tai ei ole? Ollaanko tilanteessa, että some luo nuorille kuvan, että kaikilla pitäisi olla varaa kaikkeen?

Media tekee näitä juttuja eri tavoin ongelmallisista perheistä meidän alemman ja ylemmän keskiluokan luettaviksi poikkeuksetta ainoastaan "Raha", "Köyhyys", "Pienituloisuus" -teemojen kautta. Vaikka kysymys on kuitenkin lähtökohtaisesti jostain ihan muusta.

Entä jos tämänkin "Jennan" jutun olisi kirjoittanut vaikkapa mielenterveysongelmien näkökulmasta? Tai varoittavana esimerkkinä siit

Mistä kohtaa marttakoulu on "ylhäältä annettu", ja miten se, mitä edellä on ehdotettu, eroaa nyt esitetyistä matalan kynnyksen järjestöjen antamasta avusta, tuesta, ohjauksesta ja opastuksesta?

Onko se sana "martta", joka tässä nyt on jonkunlainen kirosana?

Ihan sama kuka järjestää, kunhan apua tarvitsevat ihmiset sinne menevät ja opettelevat pärjäämään vähän paremmin kuin tähän asti.

Kyllähän köyhänä olo nöyryyttä vaatii - jokaiselta. Etenkin, jos siitä köyhyydestä on tarkoitus nousta ja tehdä itse jotain asioidensa eteen. Niin on joutunut tekemään jokainen, joka aloittaa nollasta ja tulee ns. omillaan toimeen. Kyse ei ole mistään kyykytyksestä, kuten moni kuvittelee, vaan siitä, että varakkaana on vara valita monia asioita.

ongelman juurisyy on se, että meillä on valtava määrä vanhempia, joiden on mahdotonta laittaa lapsensa ja nuorensa tekemään ns hommia, vaikkei huvittaisi, siksi kun on vaan yksinkertaisesti pakko. Siksi meillä on myös valtava määrä itsenäistä elämää aloittelevia nuoria, jotka ei pysty menemään töihin, tai hoitamaan kotia tai edes omaa ravitsemustaan. Ja tämä kierre voi olla jo useammassa sukupolvessa.

Tiedän ihan omasta puolesta kuinka uskomattoman sitkeä tuollainen nuori lapsi tai teini on viivyttelemään ja vastustelemaan kotitöiden tekoa. Tai läksyjen. Itselläkin on vaikeuksia saada oma poika jotain roskista viemään ja se vaatii jatkuvaa muistuttelua ja naputtamista. En toiedä tekeekö kännykät niistä niin velttoja vai mistä ihmeestä on kyse, mutta tunnistan vaikeuden. Vanhempana on vaan pakko jaksaa painaa päälle.

Kyseessä varmasti pinttynyt ajatusmaailma osin. Seiti on halveksuttavaa koska sitä oli usein. Lohi mitä ei saanut olisi jotain todella hyvää. Marttojen ruokakursseilla on taloudellisuus yksi lähtökohta ja se ei sopisi silloin Jennalle lainkaan. Marttojen penninvenyttäjän kokkikirja olisi hyvää lukemista hänelle mutta tuskin edes koskisi siihen. Kuitenkin tänä päivänä esimerkiksi valtaosa perheistä laskee taas ruokamenot hyvin tarkkaan. Osa aivan pakon edestä ja osa vain siitä syystä että ruoka on fiksu kohde säästää. 

Vierailija kirjoitti:

Onkohan kehittyvissä maissa paljonkin köyhiä, jotka eivät pysty tekemään mitään oman toimeentulonsa eteen siksi että ovat traumatisoituneita ja näköalattomia?

Uskon, ettei traumat ole ainakaan hellemmin kohdelleet vaikkapa Eritrealaista kuin suomalaista nuorta äitiä tai näköalat ole laajempia ainakaan Brasilialaisessa Favelassa kuin Helsinkiläisessä lähiössä. Jääköhän siis edellämainituissakin moni nuori äiti tai isä kotiin istumaan kädet suorana, odottaen, että joku tai jokin pelastaisi ja kertoisi mihin suuntaan lähteä`? Tai antaisi edes lisää rahaa.

Jos ei jää, niin osaatteko kuvitella miksi? Onko oikea apu siis tukisumman korotus vai päinvastoin?

Kiitos, tämä oli tärkeä ja keskustelua avartava kommentti. Itse kirjoitin aiemmin, miten alkaa vaikuttaa siltä, että alkaa olla faktisesti liikaa nuoria ja aikuisia, jotka näkevät asiat erittäin kapeakatseisesti ja osittain siitä kumpuavasta tietämättömyydestä johtuen myös itsensä uhriuttaen. Taustalla todennäköisesti on mielenterveyden oireilua mutta myös epäterveellisiä elintapoja, jotka molemmat ruokkivat toisiaan.

En sano, että kaikki esim. Jennan tapauksessa on vain "asennevammaa", mutta aivan varmasti häntä kuten montaa muutakin ei-voimakasasteisesti-masentunutta oikeasti auttaisi näkökulman laajentaminen ja asenteen muuttaminen.

Vaikka tässä keskustelussa on esitetty useita hyviä argumentteja suuntaan ja toiseen, olen itse edelleenkin ja vielä toistaiseksi sitä mieltä, että jutun Jennan tilannetta ei mikään lisäraha parantaisi. Ongelmat ovat muualla, ja niitä ongelmia pitää lähteä ratkomaan sieltäkäsin, missä ne ovat pahimmillaan.

Itseäni ärsyttävästi toistaen sanon vielä kerran: näissä median jutuissa, jotka markkinoidaan lukijoille "Köyhyys", "Raha", "Lapsiperheköyhyys" ym. teemoilla, on minun kokemukseni mukaan AINA kysymys ensi sijassa jostain muusta ongelmasta kuin rahan puutteesta.

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelin samaa. Mikä ihmeen vika on seitikeitossa, se on hyvää. Ja olen hyvätuloinen toimihenkilö. Toinen mikä pisti silmään oli tuo "vaaralliset alueet" joissa ei voi asua.

Yksi juttu näissä on harrastukset.Näille "köyhille" näyttää kelpaavan vain maksullinen toiminta,mikään ilmainen aktiviteetti ei ole näille oikea harrastus.

Ai mäkin olen siis elänyt köyhän lapsuuden, ruoka oli meillä ihan samanlaista kun olin lapsi. Olen syntynyt 90-luvulla.  Mitä kauheaa hernarissa ja seitikeitossa on? Meillä syödään vieläkin välillä molempia, ja hyvää on.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 161: No totta, itsestään ne herneet likoavat ja myös porisevat hellallakin sitten ihan itsekseen.Tarkoitin lähinnä sitä, että purkkihernarin voit päättää tehdä nyt ja se on alle 10 minuutissa lautasella. Jos teet kuivatuista herneistä itse, joudut laittamaan herneet likoamaan jo paljon aiemmin (esim just yöksi) ja myös keiton kypsyminen kestää kauemmin kuin sen 10 minuuttia. 



Mä mainitsin einekset ihan sen vuoksi, että kun kasarilla sain esikoiseni, neuvolassa kehotettiin menemään sieltä, missä aita on matalin. Ei esitetty äideille sellaisia vaatimuksia, että kaikki pitäisi tehdä alusta lähtien itse. Varmaan siksi, että sekä mitä erilaisimmat kodinkoneet sekä kauppojen puolivalmisteet ja einekset olivat tarkoitettu helpottamaan arkea. Neuvolan terveydenhoitajilla oli vielä hyvin muistissa aika, kun näitä helppoja vaihtoehtoja ei ollut. 



Olen samaa mieltä kanssasi, että hyvin suuri osa kauppojen valikoim

Meitä on moneksi ja joillakin ei ole jaksamista, se on totta. Itse ajattelen - elän nyt iäkkäänä yksin kun olen leski - että keitän viisikertaisen annoksen hernerokkaa ja pakastan neljä annosta, joskus kolmekin vain kun tykkäänkin rokasta niin, että syön sitä kaksi päivää peräkkäin. Kalakeittoa aina pariksi päiväksi. Makaroonilootaa teen myös monta pientä lootaa ja pakastan. Välillä sitten wokkaan ja kesällä on hyvää kun syö uusia perunoita ja silliä ja paljon salaatteja. En siis kokkaa alusta asti joka päivä, vaan pakasteesta löytyy aina annosrasioita useammanlaisia. Tämä on minulle sitä helppoutta. Vain kerran viikossa käyn kaupassa, en jaksa haaskata aikaani joka päivä kauppaan tai ruoanlaittoon. Teen muita kivoja hommia, kesällä puutarhaa ja kasvimaata, talvella muuta tuolla työpajassani jossa tällä hetkellä restauroin paria vanhaa tuolia kun tulee ruoka-aika, pakasteesta on hyvä ottaa mitä milloinkin huvittaa. Vaikka yleisesti ottaen tykkään tehdä ruokaa ja leipoa sekä säilöä kasvimaalta ja puutarhasta, marjassa ja sienessä käyn, kalastamaan en enää lähde. N74

Jotenkin ihan utopistinen koko juttu. Nuo ruuat ovat ihan normaaleja, joita muutkin syövät, ei mitään syytä dramatisoida johonkin köyhyyden mittariin niitä. Ja mitä tämä horina vaarallisesta asuinalueesta oli, ymmärrän jos asuisimme jossain Meksikossa? 

Nyt alkoi tekemään mieli ranuja ja nakkeja. 

Juuri laitoin lapselle ja itselleni keitettyjä perunoita ja jauhelihakastiketta ruuaksi. Lisukkeena tuoretta kaalia ja lasi piimää. Kai tämä oli köyhäilyruokaa, mutta meille maistui. Parempaa kuitenkin kuin jotkut ranskikset ja nugetit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelin samaa. Mikä ihmeen vika on seitikeitossa, se on hyvää. Ja olen hyvätuloinen toimihenkilö. Toinen mikä pisti silmään oli tuo "vaaralliset alueet" joissa ei voi asua.

 

 

Yksi juttu näissä on harrastukset.Näille "köyhille" näyttää kelpaavan vain maksullinen toiminta,mikään ilmainen aktiviteetti ei ole näille oikea harrastus.

Sanon rumasti, mutta sanon silti. Usein näiden juttujen taloudelliseen köyhyyteen liittyy aivan olennaisena osana asia, jota minä sanon henkiseksi köyhyydeksi.

Siinä ajattelu on kapeaa ja ajatellaan, että kaikki muut vain saavat kaiken kutakuinkin tekemättä mitään. Siihen sitten aimo annos kateutta mukaan. Ja nähtävästi sekä media yleisesti että perheet yksilöllisesti suorastaan lyövät bensaa liekkeihin.

Toki on niin, että rikkaan perheen saman ikäinen lapsi saa enemmän "tekemättä mitään" kuin köyhän perheen lapsi (joka sitä paitsi saattaa joutua tekemään esim. kotitöitä enemmän). Mutta nämä asiat pitää lapsiperheissä selittää tarvittaessa aina uudelleen ikätasoon sovitellen. On faktaa, eikä se ole varsinaisesti kenenkään "syy", että rikkaaseen sukuun syntyminen merkitsee tiettyjä asioita, ja pitkäaikaistyöttömään sukuun syntyminen merkitsee hyvin monien rikkaiden elämässä luonnollisten asioiden puuttumista. Ja sama sitten ylemmän ja alemman keskiluokan jne. välillä

Jos tämä ottaa päähän, voi tarttua toimeen ja yrittää muuttaa asiaa kahta kautta: joko pyrkimällä omassa elämässä vaurastumaan niillä resursseilla, jotka itsellä on käytössä (mm. lahjakkuus, älykkyys, ne verkostot, joita on, itsensä kehittäminen ja kouluttaminen) - tai pyrkimällä yhteiskunnallisen ja poliittisen aktiivisuuden kautta muuttamaan esim. verotuksen pelisääntöjä yhteiskunnassa.

Nyt ollaan tilanteessa, jossa ihmiset ovat niin passivoituneita, että eivät osaa muuta kuin valittaa. Ja kun vertailukohtana voi nykypäivänä olla melkein mikä ja kuka tahansa, silloin ollaan edellisen kommentoijan kuvaamassa tilanteessa, että harrastukseksi ei kelpaa mikään maksuton tekeminen.

Enkä edes aloita siitä, miten ilmiselvästi 2020-luvulla ei ole olemassakaan sellaista harrastusta, joka oli 1980- ja 1990-luvuilla ainakin kaverikirjojen ja kirjekaveri-ilmoitusten perusteella hyvin yleinen: lukeminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelin samaa. Mikä ihmeen vika on seitikeitossa, se on hyvää. Ja olen hyvätuloinen toimihenkilö. Toinen mikä pisti silmään oli tuo "vaaralliset alueet" joissa ei voi asua.

 

 

Yksi juttu näissä on harrastukset.Näille "köyhille" näyttää kelpaavan vain maksullinen toiminta,mikään ilmainen aktiviteetti ei ole näille oikea harrastus.

Jep,meilläkin lapsi käy seurakunnan järjestämässä, ilmaisessa harrastustoiminnassa ja tykkää kovasti. Kaikkialla ei ehkä tällaista ole, mutta monella paikkakunnalla on vastaavaa toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelin samaa. Mikä ihmeen vika on seitikeitossa, se on hyvää. Ja olen hyvätuloinen toimihenkilö. Toinen mikä pisti silmään oli tuo "vaaralliset alueet" joissa ei voi asua.

 

 

Yksi juttu näissä on harrastukset.Näille "köyhille" näyttää kelpaavan vain maksullinen toiminta,mikään ilmainen aktiviteetti ei ole näille oikea harrastus.

Puhutaanko nyt lasten vai aikuisten harrastuksista? Aika usein harrastuksista syntyy jotain kuluja, ja harrastusten idea kuitenkin olisi olla mieluisaa tekemistä. Esim. jos lapsi haluaa harrastaa kuvataidekerhoa, on vähän eri asia, että vain piirtelee yksikseen kotona - ai niin, ja tuleehan siitäkin kuluja. Tai jos haluaa harrastaa vaikka voimistelua, ei ratkaisu ole seurakunnan ilmainen tyttökerho tai koulun ilmainen kuoro.



Tai esim. minä harrastan fysioterapeutin suosituksesta uimista ja käyn kuntosalilla. Kyllä näistäkin kuluja tulee. Ei se yhtään erilaista ole köyhienkään kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko yksi ongelma olla se, että nykyiset nuoret aikuiset eivät omaa riittävän laajaa ymmärrystä nykyisestä yhteiskunnasta, sen sosiaaliluokista ja siitä, mitä muilla heidän ikäisillään on tai ei ole? Ollaanko tilanteessa, että some luo nuorille kuvan, että kaikilla pitäisi olla varaa kaikkeen?

Media tekee näitä juttuja eri tavoin ongelmallisista perheistä meidän alemman ja ylemmän keskiluokan luettaviksi poikkeuksetta ainoastaan "Raha", "Köyhyys", "Pienituloisuus" -teemojen kautta. Vaikka kysymys on kuitenkin lähtökohtaisesti jostain ihan muusta.

Entä jos tämänkin "Jennan" jutun olisi kirjoittanut vaikkapa mielenterveysongelmie

Se Tukii ei ole mitään kuvaamaasi opettelee pärjäämään eli toisen haukkumista ja sormella osoittamista.

Tuki lähtee siitä mitä.ihminen tarvitsee ja mikä on hänen tavoitteensa. Ei niin, että sinä päätät holhota ja osoittaa ylemmyyttäsi.

Nämä iltapäivälehtien ja Ylen esille tuomat tapaukset voisi melkein kannella jonnekin julkisensananneuvostoon tai journalistien eettiseen lautakuntaan tai johonkin muuhun median itsevalvontaelimeen, koska niiden sosiaali''''':n aste vain vaihtelee. Nämä toimittajat EIVÄT osaa tehdä sellaisia juttuja, joissa heillä on aidosti tärkeä yhteiskunnallinen asia käsiteltävänä ja joissa he olisivat valinneet haastateltavan, jonka kautta voitaisiin nimenomaan käsitellä sitä yhteiskunnallista asiaa niin, että sen asian yhteiskunnallisuus nimenomaan korostuisi. Viime joulun alla oli iltapäivälehdistössä kaksi "köyhyys"-juttua, jotka aiheuttivat paitsi "keskustelua" (täälläkin palstalla) myös ja ennen kaikkea someraivoa. Yksi oli se "köyhä Suvi" (tmv.), joka osti pikkutomaatteja ja haukkui porsaanlihaa ulosteeksi. Toinen oli jättiperheen äiti, jolla ei näyttänyt olevan oikein mikään kunnossa.

Mikä siinä on, että toimittajat oikeastaan suorastaan valitsevat sellaiset niin moniongelmaiset "köyhät", että he suorastaan tekevät vaalien välistä vaalityötä oikeistopuolueille? Kaikki nämä keissit ikään kuin alleviivaavat sitä äärikokoomukselaista ajattelua, että on ihmisten oma vika, että he ovat köyhiä.

Tekevätkö toimittajat tämän tahallaan, vai ovatko he vain niin heikosti koulutettuja ja/tai eivät sivistä itseään vapaa-ajalla siitä, miten tämä yhteiskuntamme toimii ja millaisia tieteellisiä teorioita esimerkiksi on eri yhteiskuntapoliittisten linjausten takana?

En nimittäin halua uskoa sitä oikeiston mantraa, että jokainen köyhä on syypää köyhyyteensä ja pystyy myös nostamaan itsensä köyhyydestä pois.

Olisiko mahdollista löytää haastateltaviksi sellaisia ihmisiä, jotka ovat köyhiä mutta eivät valita? Köyhiä, joiden köyhyyteen on selkeät yhteiskunnalliset syyt? Tai sellaiset henkilökohtaiset syyt, että ei esim. haeta niitä yhteiskunnan tukia, joihin jokainen suomalainen on oikeutettu?

Kaipaan median köyhyyskeskusteluun oikeasti yhteiskunnallista otetta ja sitä, että haastateltaviksi valitaan ihmisiä, joilla ei ole mielenterveysongelmia tai haasteita elämänhallinnan kanssa. Jos näitä ei meinaa löytyä, sitten pitää tehdä tutkimus ja toistuvia mediajuttuja siitä, miten nämä asiat ovat aina kytköksissä toisiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän köyhänä olo nöyryyttä vaatii - jokaiselta. Etenkin, jos siitä köyhyydestä on tarkoitus nousta ja tehdä itse jotain asioidensa eteen. Niin on joutunut tekemään jokainen, joka aloittaa nollasta ja tulee ns. omillaan toimeen. Kyse ei ole mistään kyykytyksestä, kuten moni kuvittelee, vaan siitä, että varakkaana on vara valita monia asioita.

Suomi sinimustana aikana: köyhät kyykkyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelin samaa. Mikä ihmeen vika on seitikeitossa, se on hyvää. Ja olen hyvätuloinen toimihenkilö. Toinen mikä pisti silmään oli tuo "vaaralliset alueet" joissa ei voi asua.

 

 

Yksi juttu näissä on harrastukset.Näille "köyhille" näyttää kelpaavan vain maksullinen toiminta,mikään ilmainen aktiviteetti ei ole näille oikea harrastus.

Samalla ihmisellä voi olla sen maksullisen harrastuksen lisäksi ilmaisiakin harrastuksia. 

Meillä syötiin vihanneksia, kun minä olin lapsi. Syödään nytkin. On välillä lohtakin. Pelkkä pasta on tosiaan ravintoköyhää. En ymmärrä niitä kommentteja, joissa tätä Jennan perheen ruokavaliota väitetään tavalliseksi tai hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan kehittyvissä maissa paljonkin köyhiä, jotka eivät pysty tekemään mitään oman toimeentulonsa eteen siksi että ovat traumatisoituneita ja näköalattomia?

Uskon, ettei traumat ole ainakaan hellemmin kohdelleet vaikkapa Eritrealaista kuin suomalaista nuorta äitiä tai näköalat ole laajempia ainakaan Brasilialaisessa Favelassa kuin Helsinkiläisessä lähiössä. Jääköhän siis edellämainituissakin moni nuori äiti tai isä kotiin istumaan kädet suorana, odottaen, että joku tai jokin pelastaisi ja kertoisi mihin suuntaan lähteä`? Tai antaisi edes lisää rahaa.

Jos ei jää, niin osaatteko kuvitella miksi? Onko oikea apu siis tukisumman korotus vai päinvastoin?

Kiitos, tämä oli tärkeä ja keskustelua avartava kommentti. Itse kirjoitin aiemmin, miten alkaa vaikuttaa siltä, että alkaa olla faktisesti liikaa nuoria ja aikuisia, jotka näkevät asiat erittäin k

Eli sinäkin kannatat kehittyvien maiden köyhyyttä Suomeen.

Se on hallituksen toimien myötä kyllä tulossa.hyvinvointivaltio on ohi.