Lue keskustelun säännöt.
Köyhä lapsuus - seitikeittoa ja juureksia. Voi helvetti 70-luvulla kaikki perheet söi noin.
01.12.2023 |
Jenna on köyhän lapsuuden elänyt äiti
Kun olin lapsi, ruoat olivat hiilaripainotteisia. Oli perunaa ja pastaa. Tuoreita kasviksia ja hedelmiä ei juurikaan ollut. Salaatteja ruoan kanssa ei ollut ikinä.
Kalakeitto oli tehty halvemmasta kalasta. Se oli seitikeittoa ja sekaan laitettiin keittojuureksia. Meillä oli purkkihernekeittoa todella paljon. En terveyssyistä pystynyt syömään sitä.
Meillä oli aina kotona lämmin ruoka kerran päivässä, mutta jos siitä jäi nälkä, söimme leipää.
Kommentit (524)
Vierailija kirjoitti:
70-luvun ruokavalioon pitäisi siirtyä ihan kaikkien nykypäivänä. Lihavia ei juurikaan ollut. Itsekin olin peruskoulun päättyessä mallin mitoissa: 170 cm ja 48 kg, täysin terve.
Vielä tärkeämpää olisi siirtyä 70-luvun ruokailutapoihin.
Koko perhe yhdessä pöydän ääressä aina kaikki samaa ruokaa, samaan aikaan joka päivä, eikä jääkaappia availla ruoka-aikojen väillä eikä kaupasta ostella mitään pientä. Jos ei päivän menyy kelpaa, niin syömättäkin saa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ei eletään enää missään 70-luvulla
Tuo Jennahan on 24-vuotias! Ja täällä ihmiset puhuvat, mitä syötiin 70-luvulla. :D
En oikein ymmärrä vertailun tarkoituksenmukaisuutta.
Sitä paitsi omassa lapsuudessani 70-luvulla syötiin monipuolisemmin kuin mitä tuon Jennan kodissa on syöty. Meillä syötiin myös kaksi lämmintä ateriaa päivässä, ei vain yhtä niin kuin hänen kodissaan. Ja me oltiin vähävarainen työläisperhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä harvoin lähden mukaan näiden esimerkkiköyhien arvosteluun, mutta nyt oli aika paksua luettavaa näin 60-luvulla syntyneelle. Oikeaa kalaa, ei mitään seitiä, ja jotkut alueet ovat liian vaarallisia asumiseen! Omg, omassa lapsuudessani ruuaksi oli perunoita omasta maasta ja jotain läskisoosia, tai lihakeittoa jossa muutama sitkeä lihamöykky. Ei päässyt lihomaan, kun ruoka oli pahaa. Lisäksi oli jotain lantunpaloja (omasta maasta). Kiinankaali oli harvinainen ylellisyys ja broileri juhlaruokaa. Kalaa oli kesäkaudella, kun isä kävi kalassa. Ei oltu köyhiä. Itse olin oikeasti köyhä lasten ollessa pieniä, mutta koin halpisruokavaliomme aika rikkaaksi verrattuna omaan lapsuuteen, ja tykkäsin asua Itä-Helsingissä. Olen kai ollut samalla tasolla tuon Jennan kanssa, mutta pystyin sentään ostamaan kaupasta ihan ok ruokia kuten seitiä.
Sinun lapsuudessa saattoi se Itä-Helsinkikin
Lapsena asuin maalla. Itä-Helsingissä ei niin kovin kauan sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valittaa köyhää lapsuuttaan ja sitten on tehnyt itse lapsen huonoon rahatilanteeseen - koska mä haluuuuuun.
Olen syntynyt -71 ja meillä ruoka oli makaronimoskaa (nistipataa, pääkallopataa), ruskeita kastikkeita, makkarasoppaa, kaloja katiskasta tai pilkiltä, verilettuja. Kyljyksen sai joskus viikonloppuisin. Äiti kasvatti itse salaattia, mutta en kyllä muista, että tehtiinkö siitä varsinaisesti salaattia (tomaattia, kurkkua tms. lisänä). Elintaso oli paljon matalampi kuin nykyään ja kaupoissa ei ollut tarjolla kuin perusjuttuja esim. kana oli kokonaisena pakastealtaassa eli ollut siitä mitään suikaleita, pihvejä tms. Koipireisiä tuli jossain vaiheessa lihatiskeihin.
En tajua pelkkien nuudelien syömistä tai sama ranskalaisissa. Pelkkää hiilaria ja suolaa.
Valittaa myös harrastusten puutteesta. 70-luvulla oli kotipaikkakunnallani ilmaisia kerhoja. Itsekin kävin urheiluke
Ranskalaiset kannattaa itse asiassa korvata lohkoperunoilla: pese riittävä määrä perunoita (ei tarvi edes kuoria), lohko pitkittäissuunnassa (tai miten haluat) levitä leivinpaperille, ripottele päälle ruokaöljyä (ei pakko) ja hiukan aromisuolaa / kuivattua yrttiä / suolaa / vapkosipulisuolaa (ei pakko) ja työnnä n200asteen, levyllinen herkullisia lohkoranskiksia halvalla valmistuu uunin lämmöstä riippuen 20-30min
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon syntynyt 1971 ja vaikka kuinka yritän muistella, en muista ikinä syöneeni seitikeittioa. Saisikohan tuota jossain, että voisi edes kerran elämässään kokeilla? Ja hedelmiä meillä oli aina kotona tarjolla, vaikka varmasti oltiin köyhempiä kuin tuo kertoja tuoss.
Mä olen syntynyt 1973 ja meillä kyllä syötiin seitistä eli pakastekalasta tehtä kalakeittoa. Se ihan tavalline kalakeitto vaaleasta kalasta on tänäkin päivänä nimenomaan seitistä tehtyä. Tee ihan samalla tavalla kuin tekisit lohikeiton mutta kala vaan on pakasteseitä, ei filettä vaan nk. laatikkokalaa.
Hedelmiä ei talvisin kauheasti ollut toki, meni enemmän sesonkien mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä harvoin lähden mukaan näiden esimerkkiköyhien arvosteluun, mutta nyt oli aika paksua luettavaa näin 60-luvulla syntyneelle. Oikeaa kalaa, ei mitään seitiä, ja jotkut alueet ovat liian vaarallisia asumiseen! Omg, omassa lapsuudessani ruuaksi oli perunoita omasta maasta ja jotain läskisoosia, tai lihakeittoa jossa muutama sitkeä lihamöykky. Ei päässyt lihomaan, kun ruoka oli pahaa. Lisäksi oli jotain lantunpaloja (omasta maasta). Kiinankaali oli harvinainen ylellisyys ja broileri juhlaruokaa. Kalaa oli kesäkaudella, kun isä kävi kalassa. Ei oltu köyhiä. Itse olin oikeasti köyhä lasten ollessa pieniä, mutta koin halpisruokavaliomme aika rikkaaksi verrattuna omaan lapsuuteen, ja tykkäsin asua Itä-Helsingissä. Olen kai ollut samalla tasolla tuon Jennan kanssa, mutta pystyin sentään ostamaan kaupasta ihan ok ruokia kuten seitiä.
Sinun lapsuudessa saattoi se Itä-Helsinkikin
Jennan tuskin tarvitsee pelätä tulevansa ryöstetyksi jos hän on köyhä kuten kertoo. Tuskin on iphoneja, tonnin takkia ja hienoa merkkilaukkua mikä teiniryöstäjiä kiinnostaisi. Pari vuotta halvalla alueella eläen säästäisi jo pienen pesämunan ja sitten voisi muuttaa muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se pakastekalasta tehty kalakeittohan oli mielettömän hyvää! Kala oli siis sitä seitiä.
Perunaa, sipulia, kalapaloja ja pakastevihanneksia, liemeen lisättiin maitoa ja kalamaustetta. Se oli ihan hirmu hyvää. Äiti vielä jollain suurusti sen keiton, olisiko ihan vehnäjauhoilla. Ja silloin sai jo kalaliemikuutioitakin.
Yritin kerran tässä tehdä sitä, mutta enää ei saa pakasteseitä sellaisena kuin ennen. Ohuita levyjä nykyään eikä ole edes saman makuista. Jotain on tapahtunut.
Taas kerran monelta menee jutun pointti täysin ohi.
On ihan eri asia valita jokin ruoka kuin olla pakotettu syömään sitä.
On ihan eri asia valita jokin tietty elämäntapa kuin olla pakotettu siihen.
Ettekö te oikeasti tajua, miten suuri ja merkittävä asia valinnanvapaus on ihan kaikissa asioissa elämässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä itse muistan 80-luvulta niin mistä silloin olisi edes monenkirjavia salaatteja, eksoottisia hedelmiä tai tuoretta kalaa ostettu. Ruokakauppa - lähiön perus T kauppa vai mitä ne silloin oli - oli aika erinäköinen kuin nykyään. Totta on että nuukailtiinkin - leivottiin itse, marjastettiin tietysti itse, kotitarveviljeltiin jne - mutta ei ruokaa ollut samalla tavalla saatavillakaan kuin nykyään, eli ei kyse ollut varsinaisesti köyhäilystä.
Artikkelin äiti on ollut lapsi vuosituhannen vaihteessa ja alussa ja jos heillä on pöydästä puuttunut kaikki tuore ja ruoka on ollut useimmiten keittoa niin kyllä se on köyhää ollut. Hienoa on että hänellä on tahtoa katkaista ketju.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kaikki uhrautumaan, se on tämän ajan muotijuttu! Minäkään en lapsena saanut koskaan toivomaani rattikelkkaa, yhyy, ja siksi minusta tuli vain tämmöinen kun muuten olisi tullut vaikka mitä!
Perkele! Minäkin haaveilin tuosta Stigasta!
Tämä! Vieläkin kirvelee nyt 53vee.
Kaverin Stigaa sain pari kertaa lainata. Se oli kuin Ferrarin olisi saanut lainaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän perheen ruokia 70-luvulta: leipäpaisti (kuivia leivänpaloja haudutettiin vedessä, lopuksi lisättiin vähän voita ja syötiin maidon kanssa), maitoperunakeitto (perunoita ja sipulia keitettiin maidossa), perunamuusi ihan ilman muita lisäkkeitä kuin leipää ja maitoa, perunat ja ruskea kastike/maitokastike, perunavelli, makaronivelli. Oli tietysti parempiakin ruokia, kuten just tuo pakastekalakeitto, jauhelihaa/makkarakastike. Jälkiruuat oli marjakiisseleitä, vispipuuroa, mannapuuroa. Edelleen meillä syödään pakastekalaa, nakkikeittoa, jauhelihakastiketta yms, ihan normiruokaahan tuo on. Juhlaruuat erikseen.
Ei tuo ole köyhyyttä nähnytkään. Meillä on aina ollut pienet tulot ja on eletty sen mukaan. Vinkkinä, että kannattaa muuttaa maaseudulle, kaikki on helvempaa ja omassa pihassa voi kasvattaa ruokaa, kerätä marjoja ja sieniä. Ostamme myös lihat ja maidon suoraan tuottajilta, mies kalastaa. Vaatteet kirpparilta, leivon kaiken itse. Mitään ylimääräisiä tukia ei olla koskaan saatu, opintotukea aikoinaan, sitten sain äitiyspvrahaa ja kotihoidon tukea (250 e miinus verot). Asumistukea ei koskaan, opiskeluaikana sai pientä asumislisää, joka yhdessä opintotuen kanssa riitti vuokraan.
Köyhyyttä on oikeastikin, mutta se on kyllä vähän toisenlaista kuin jutussa. Tulee usein mieleen, että kuinka paljon niitä tukia oikein pitäisi maksaa, että kaikki olisivat tyytyväisiä? Mistä rahat tukiin? Ei meistä kaikkensa yrittävistä ole kiva maksella veroja, kun ne menevät muiden taskuun ja itsellä ei ole työnteosta huolimatta juuri enempää rahaa. Eikö ihmisiä voi velvoittaa vaikka muuttamaan halvemmalle seudulle? Pienillä paikkakunnilla on halvempia asuntoja ja tosiaan voi leipää leventää ihan omatoimisesti. Kyllä täällä töitäkin on. Marjanpoiminnallakin jotkut tienaavat jopa useampia tuhansia puhtaana käteen.
Vierailija kirjoitti:
Me ei eletään enää missään 70-luvulla
Entä jos elinolosuhteet muuttuu vielä sellaisiksi että joutuu tosissaan miettimään mitä suuhunsa on varaa pistää? Nuo keitot ja puurot ei olleet silloin suosittuja sattumalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä äiti teki kaikki ruuat itse, haki Hakaniemen hallista edullisempia raaka-aineita bussilla. Kesällä kerättiin marjat ja syksyllä sienet. Säilöttiin talven varalta kaikki mitä vaan pystyi. Pieni viljelypalstakin oli kävelymatkan päässä.
60 syntyneenä stadilaisena voin sanoa että elämä oli aika leppoisaa. Kesällä matkustimme maalle mummolaan. Fillaroitiin joka paikkaan, varsinkin Stadin rannoille uimaan
Anteeksi, siis Hakaniemen torilta. Hallista löytyi vähän parempaa lihaa ja kalaa joita myös joskus osti.
Minäkin itäisessä Helsingissä asuin.
Hakaniemen tori näkyy ikkunastani tässä somettaessa. Elämä oli silloin leppoisaa juu, omalla tavallaan. Tehtiin ja touhuttiin paljon, mutta leppoisasti, ei tavoitteellisesti jossain aikataulussa.
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran monelta menee jutun pointti täysin ohi.
On ihan eri asia valita jokin ruoka kuin olla pakotettu syömään sitä.
On ihan eri asia valita jokin tietty elämäntapa kuin olla pakotettu siihen.
Ettekö te oikeasti tajua, miten suuri ja merkittävä asia valinnanvapaus on ihan kaikissa asioissa elämässä?
Pitäisi varmaan alkaa puhumaan pakkoavioliitoista, niin porukalla alkaisi raksuttaa.
Olemme erittäin hyvätuloisia emmekä silti syö sisäfilettä ja hanhenmaksapalleroita. Koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei eletään enää missään 70-luvulla
Entä jos elinolosuhteet muuttuu vielä sellaisiksi että joutuu tosissaan miettimään mitä suuhunsa on varaa pistää? Nuo keitot ja puurot ei olleet silloin suosittuja sattumalta.
Mun mielestä keitot eivät olleet silloin mitenkään erityisen suosittuja. Niissä ei ole paljoa energiaa, ei tule maha täyteen.
Jos oli esim kalaa, niin sitä jatkettiin perunoilla että siitä sai täyttävän ruuan. Puurot olivat kyllä hyvin suosittuja silloin.
Voi jestas. Lähinnä tulee mieleen, että Jennalle voisi tehdä ihan hyvää vähän opiskella ja integroitua sitä kautta yhteiskuntaan paremmin. Tässä ei ole suurimpana ongelmana rahanpuute vaan henkinen köyhyys. Todella kummallisia käsityksiä koko juttu täynnä. Ihan kuin edelleenkään normaalit palkansaajat söisivät arkiruokana lohta. Minä olen myös syönyt lapsena halpaa kalaa: en mitään pröystäilevää pakasteseitiä vaan silakkaa, jonka äiti perkasi itse (halvempaa kuin valmiit fileet). Leikkelettä sai laittaa leivän päälle yhden, ja ruokaa piti aina jättää myös seuraavalle päivälle. Kaaliruuat, silakkaruuat ja isot keitot olivat normijuttu. Olen myös itse saanut esikoisen opiskeluaikana 24-vuotiaana. Asuimme halvassa opiskelija-asunnossa, kaikki ostettiin käytettynä ja teimme edullista ruokaa. Broilerinkoipia, linssejä ja herneitä. Pienet lapset eivät tarvitse harrastuksia tai uusia tavaroita.
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran monelta menee jutun pointti täysin ohi.
On ihan eri asia valita jokin ruoka kuin olla pakotettu syömään sitä.
On ihan eri asia valita jokin tietty elämäntapa kuin olla pakotettu siihen.
Ettekö te oikeasti tajua, miten suuri ja merkittävä asia valinnanvapaus on ihan kaikissa asioissa elämässä?
Tajuan, koska olen itsekin ollut köyhä. Mutta ruuan suhteen valinnanvaraa kyllä on vähälläkin rahalla kohtuullisesti, kun vähän käyttää mielikuvitusta. Toinen asia sitten on köyhyyden muu henkinen rassaavuus pitemmän päälle, kun pihistää kuukaudesta ja vuodesta toiseen, ja silti pakka hajoaa esim. siihen kuuluisaan pesukoneen hajoamiseen.
Anteeksi, siis Hakaniemen torilta. Hallista löytyi vähän parempaa lihaa ja kalaa joita myös joskus osti.
Minäkin itäisessä Helsingissä asuin.