24-vuotias Saara ei halua lapsia, koska ilman lapsia saa nukkua pitempään

Vierailija wrote:

Hyvä perustelu. Ei myöskään huolta js murheita, miten niiden tässä maailmassa käy.

Tässä maailmassa, jossa on kaikesta huolimatta paljon turvallisempaa kuin esimerkiksi keskiajalla.

Vierailija wrote:

"Omaan elämääni turvaa ja pysyvyyttä tuo se, että tiedän elämäni suuret päätökset ja tulevat muutokset itse ja voin olla niistä avoin myös muille"

Tämä pisti silmään. Useilla ihmisillä, varsinkin nuorilla naisilla on syntynyt ajatusvääristymä, että elämää voi kontrolloida, voi suunnitella kaiken jo etukäteen. Tämä sama lapsia "hankkivillakin", mietitään synnytys valmiiksi musiikkeja ja eväitä myöten. Häät suunnitellaan pienintä yksityiskohtaa myöten. 

Valitettavasti ne suurimmat elämän muutokset tulevat suunnittelematta: tulee eroja, sairauksia, kuolemia ilman etukäteisbuukkauksia kalenteriin. Tulee myös mahdollisuuksia yllättäen. Kun katselen itse omaa ja tuttavieni elämää 60 vuoden kokemuksella onnellisimpia ovat ne, jotka eivät ole fiksanneet liian tiukasti omia käsityksiään hyvästä elämästä, vaan ovat ottaneet vastaan niin hyvän kuin surut. Ne kontrollihaluisimmat ovat monet katkeroituneet, elämä

Nyt taisit vetää vähän mutkat suoriksi. Se että tietää ettei halua tai haluaa lapsia, ei tarkoita että koko elämä pitää etukäteen suunnitella tietyn kaavan mukaan ja suuttua sitten kun vaikka sairastuu tai jää työttömäksi. Lasten hankinnasta kun voi pääsääntöisesti itse päättää, sitä ei tarvitse jättää sattuman varaan ja ottaa vastaan mitä tulee (poislukien ne jotka eivät saa lapsia tahdostaan huolimatta). Lapsia joko hankitaan tai ei, ei koko elämää tarvitse suunnitella vaikka perhesuunnitelmat olisivatkin selvät. Tai perheettömyyssuunnitelmat.

Vierailija wrote:

Kenen te kuvittelette teitä haluavan hoivata jos lisääntyminen on itsekästä ja lapsia ei tule hankkia? Mikään raha ei saisi minua hoitamaan tuntematonta omien vanhempien sijasta, jos olisivat jäämässä heitteille. Ei rahalla saa kaikkea. Mukavan eutanasian ehkä. 

"jos lisääntyminen on itsekästä ja lapsia ei tule hankkia"

Kuka näin on sanonut? Miksi oletat, että me velat haudotaan jotain kansanits*emurh*a, vai mitä oikein selität?

Lapsia hankkikoon ne, jotka niitä haluavat sekä voivat hankkia.

Jos velan kantaa kyseenalaistetaan ja väitetään itsekkääksi, on kuitenkin aiheellista kysyä lapsellisilta, millaiset motiivit saivat heidät hankkimaan lapsia. Sieltä voi löytyä ihan yhtä paljon "itsekkyyttä" tai sitten ei.

Tästä hoiva-asiasta väittely ei kyllä kiinnosta v*ttuakaan. Olkaa onnellisia, että täällä maassa on vielä meitä "kehittäjämuurahaisiakin". Mitä täällä olisi, jos kaikki hokisi vain hoiva hoiva hoiva hoiva hoiva.

Onkohan hän hoksannut, että töihinkään ei kannata mennä, ettei tarvitse herätä aikaisn tai käyttää aikaansa siihen. Elämä on paljon helpompaa ilman kaikenlaisia sitoumuksia.

Vierailija wrote:

46-vuotiaana lapsettomana naisena totean, että kyllä se pitkään nukkuminen on ihanaa. Edelleen! 

Teen asiantuntijatyötä pääosin etänä. Arkena herään vähän ennen yhdeksää, napsautan kahvinkeittimen päälle ja vastailen sähköposteihin. Aamupäivän aikana pukeudun ja meikkaan. Etäpalaverit sovin yleensä iltapäivään. Iltaisin harrastan ja sosialisoin enkä pidä kiirettä kotiin.



Viikonloppuisin en ota mitään ohjelmaa ennen puoltapäivää.

Ok. Muista olla onnellinen siitä, että aiemmat sukupolvet ovat tuon mahdollistaneet. Tuleville sukupolville tuskin tuota on kauheasti tarjolla. 

Vierailija wrote:

Kenen te kuvittelette teitä haluavan hoivata jos lisääntyminen on itsekästä ja lapsia ei tule hankkia? Mikään raha ei saisi minua hoitamaan tuntematonta omien vanhempien sijasta, jos olisivat jäämässä heitteille. Ei rahalla saa kaikkea. Mukavan eutanasian ehkä. 

Ei kai se lasten hankkiminen ole syy, miksi ihmiset hakeutuvat sosiaali- ja terveysalalle töihin. Haloo nyt. Sinä et selvästikään sinne sovellu ja se on ihan ok. Tuntemattoman hoivaaminen voi olla monesti helpompaa ja kevyempää, kuin oman sairaan vanhemman, johon liittyy kaikenlaisia tuntemuksia ja muistoja, hyviä ja huonoja.

Rahalla saa kyllä, kun riittävästi maksaa. Sen sijaan omilta lapsilta ei aina saa, vaikka kuinka antaa. Elämä ei ole sillä tavalla reilua, ne lapset kun on yksilöitä ja kaikkia ei hoivaaminen kiinnosta vaikka olisi oma äiti tai puoliso kyseessä.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

46-vuotiaana lapsettomana naisena totean, että kyllä se pitkään nukkuminen on ihanaa. Edelleen! 

Teen asiantuntijatyötä pääosin etänä. Arkena herään vähän ennen yhdeksää, napsautan kahvinkeittimen päälle ja vastailen sähköposteihin. Aamupäivän aikana pukeudun ja meikkaan. Etäpalaverit sovin yleensä iltapäivään. Iltaisin harrastan ja sosialisoin enkä pidä kiirettä kotiin.



Viikonloppuisin en ota mitään ohjelmaa ennen puoltapäivää.

Ok. Muista olla onnellinen siitä, että aiemmat sukupolvet ovat tuon mahdollistaneet. Tuleville sukupolville tuskin tuota on kauheasti tarjolla. 

Siksi onkin aivan järkyttävän itsekästä tehdä omasta halustaan lisää lapsia maapallolle.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

10 vuoden päästä tuo etsii epätoivoisesti miestä isäksi.

Tai sitten ei. Itse tiesin 22-vuotiaana etten halua lapsia. Olen nyt 56 eikä mieli koskaan muuttunut, ei edes kun tapasin elämäni miehen 25 vuotta sitten. Onneksi hänkään ei halunnut lapsia.

 

Joo ei kaikki muuta mieltään, mutta hyvin moni kuitenkin. Lapsettomuushoitoja tehdään lähes 40 v vaikka kuinka paljon. 

Mikä saa sinut luulemaan että nelikymppisenä lapsettomuushoitoihin hakeutuva on mieltään muuttanut entinen vela??

Voi kuule, esimerkiksi minä olen. Uskallan myös väittää, että jos on nelikymppisenä hoidoissa yrittämässä nimenomaan ensimmäistä lastaan (ja näitä on paljon) kyse ei ole siitä että niitä olisi toivottu hartaasti parikymppisestä asti ja lähdetty silti hoitoihin vasta tuossa vaiheessa, vaan nämä ovat juuri niitä jotka ovat muuttaneet mieltään . -eri

Tämä nyt on maailman helpoin asia ratkaista.  On keksitty hyvät ehkäisymenetelmät, sterilisaatiota myöten. Ei tarvitse edes pidättäytyä seksistä.  Lapsia ei todellakaan tarvitse , eikä kannata, tehdä, jos niitä ei halua eikä halua sitoutua vanhemmuuteen.  Toisaalta jos haluaa geenejänsä ja perintöänsä jatkaa ja kokee lapset elämää rikastuttavaksi asiaksi ja omaa tarvittavat voimavarat, niin on onnellista saada jälkeläisiä ja nauttia jälkikasvustaan.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

10 vuoden päästä tuo etsii epätoivoisesti miestä isäksi.

Tai sitten ei. Itse tiesin 22-vuotiaana etten halua lapsia. Olen nyt 56 eikä mieli koskaan muuttunut, ei edes kun tapasin elämäni miehen 25 vuotta sitten. Onneksi hänkään ei halunnut lapsia.

 

Joo ei kaikki muuta mieltään, mutta hyvin moni kuitenkin. Lapsettomuushoitoja tehdään lähes 40 v vaikka kuinka paljon. 

Mikä saa sinut luulemaan että nelikymppisenä lapsettomuushoitoihin hakeutuva on mieltään muuttanut entinen vela??

Voi kuule, esimerkiksi minä olen. Uskallan myös väittää, että jos on nelikymppisenä hoidoissa yrittämässä nimenomaan ensimmäistä lastaan (ja näitä on paljon) kyse ei

Eli siinä välissä ei ole mitään? On joko toivottu lasta hartaasti parikymppisestä asti, tai oltu varmoja ettei sellaisia haluta?

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

10 vuoden päästä tuo etsii epätoivoisesti miestä isäksi.

Miksi ihmeessä hän etsisi epätoivoisesti miestä isäksi? Se kuuluisa luetun ymmärtäinen. Myös puoliso ei halua lapsia, vaan tukee päätöstä..

"Minulle on tärkeää, että saan elää oman näköistä elämää. Arvostan omaa vapautta, spontaaniutta ja sitä, että kotona on rauhallista ja hiljaista. Myös maailman tila mietityttää.

Puoliso ja moni kavereista tukee Ronkaisen päätöstä."

           Mutta JOS mies myöhemmin yhtäkkiä keksiikin, että kuitenkin haluaa lapsen tai pari, niin hänen tarvitsee vain

            jättää vaimo ja etsiä joku, joka ikänsä puolesta vielä voi saada lapsia.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

10 vuoden päästä tuo etsii epätoivoisesti miestä isäksi.

Miksi ihmeessä hän etsisi epätoivoisesti miestä isäksi? Se kuuluisa luetun ymmärtäinen. Myös puoliso ei halua lapsia, vaan tukee päätöstä..

"Minulle on tärkeää, että saan elää oman näköistä elämää. Arvostan omaa vapautta, spontaaniutta ja sitä, että kotona on rauhallista ja hiljaista. Myös maailman tila mietityttää.

Puoliso ja moni kavereista tukee Ronkaisen päätöstä."

 

           Mutta JOS mies myöhemmin yhtäkkiä keksiikin, että kuitenkin haluaa lapsen tai pari, niin hänen tarvitsee vain

            jättää vaimo ja etsiä joku, joka ikänsä puolesta vielä voi saada lapsia.

&nb

Niin, ja Ronkainenkin voi lähteä suhteesta jos tuntee ettei se enää vastaa omia toiveita ja odotuksia. Sellaista se elämä on.

Vai meinaatko että lapsia haluamattoman parin kannattaisi tehdä lapsia, jotta jompi kumpi ei myöhemmin eroa koska haluaakin lapsia?

Itse olen lapseton ja huono nukkuja. Olen onnellinen kun olen joskus nukkunut kunnolla. Kyllä tässä yks päivä mietin että saavatko äidit nukkua tarpeeksi tai ylipäänsä edes muutaman tunnin? Todella hyväuninen saa olla että saa nukutuksi äiti-ihmisenä.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

46-vuotiaana lapsettomana naisena totean, että kyllä se pitkään nukkuminen on ihanaa. Edelleen! 

Teen asiantuntijatyötä pääosin etänä. Arkena herään vähän ennen yhdeksää, napsautan kahvinkeittimen päälle ja vastailen sähköposteihin. Aamupäivän aikana pukeudun ja meikkaan. Etäpalaverit sovin yleensä iltapäivään. Iltaisin harrastan ja sosialisoin enkä pidä kiirettä kotiin.



Viikonloppuisin en ota mitään ohjelmaa ennen puoltapäivää.

Ok. Muista olla onnellinen siitä, että aiemmat sukupolvet ovat tuon mahdollistaneet. Tuleville sukupolville tuskin tuota on kauheasti tarjolla. 

Sinulla on köyhä elämä, kun sanelet muille mistä niiden pitää olla kiitollisia. Keskittyisit vaan itsesi kehittämiseen. 

Vierailija wrote:

"Omaan elämääni turvaa ja pysyvyyttä tuo se, että tiedän elämäni suuret päätökset ja tulevat muutokset itse ja voin olla niistä avoin myös muille"

Tämä pisti silmään. Useilla ihmisillä, varsinkin nuorilla naisilla on syntynyt ajatusvääristymä, että elämää voi kontrolloida, voi suunnitella kaiken jo etukäteen. Tämä sama lapsia "hankkivillakin", mietitään synnytys valmiiksi musiikkeja ja eväitä myöten. Häät suunnitellaan pienintä yksityiskohtaa myöten. 

Valitettavasti ne suurimmat elämän muutokset tulevat suunnittelematta: tulee eroja, sairauksia, kuolemia ilman etukäteisbuukkauksia kalenteriin. Tulee myös mahdollisuuksia yllättäen. Kun katselen itse omaa ja tuttavieni elämää 60 vuoden kokemuksella onnellisimpia ovat ne, jotka eivät ole fiksanneet liian tiukasti omia käsityksiään hyvästä elämästä, vaan ovat ottaneet vastaan niin hyvän kuin surut. Ne kontrollihaluisimmat ovat monet katkeroituneet, elämä ei mennyt niin kuin itse olisi halunnut.

Elämää ei voi suunnitella, mutta jos ei halua lapsia niin ei niitä kannata hankkia varmuuden vuoksi vain, koska joskus tulevaisuudessa voi olla iloinen että sai lapsia nuorena. Se fakta että elämä ei ole aina omassa hallinnassa antaa minusta ihan syystä aihetta suunnitella niitä asioita, mihin voi vaikuttaa. Oma lisääntyminen on yksi näistä asioista ja lapsen saamisella on pitkäaikaisia seurauksia, joista on otettava sitten vastuu vaikka elämä heittäisi mitä paskaa niskaan. Jos ei ole tähän valmis tai halukas, niin parempi jättää lapset niille jotka voivat heittäytyä tai uskovat kestävänsä mitä tahansa tapahtuu.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

10 vuoden päästä tuo etsii epätoivoisesti miestä isäksi.

Tai sitten ei. Itse tiesin 22-vuotiaana etten halua lapsia. Olen nyt 56 eikä mieli koskaan muuttunut, ei edes kun tapasin elämäni miehen 25 vuotta sitten. Onneksi hänkään ei halunnut lapsia.

 

Joo ei kaikki muuta mieltään, mutta hyvin moni kuitenkin. Lapsettomuushoitoja tehdään lähes 40 v vaikka kuinka paljon. 

Mikä saa sinut luulemaan että nelikymppisenä lapsettomuushoitoihin hakeutuva on mieltään muuttanut entinen vela??

Voi kuule, esimerkiksi minä olen. Uskallan myös väittää, että jos on nelikymppisenä hoidoissa yrittämässä nimenomaan ensi

Mitä yrität sanoa? Mikä on se skenaario, jossa nelikymppinen nainen on halunnut lapsia jo hedelmällisessä iässä ollessaan ja hakeutuu silti vasta keski-ikäisenä ekaa kertaa hoitoihin? 

Vierailija wrote:

On se ihme kun jotkut vapaaehtoisesti lapsettomat vinkuvat että kohdellaan huonosti ja syrjitään. Miten muka syrjitään? Lapsettomana elämä on ihan pirun paljon helpompaa kun ei tarvitse taloudellisestikaan huolehtia mistään muusta kuin itsestään. Työpäivän jälkeen voi rentoutua koko loppu päivän ja illan jos haluaa.  Olin itse peräti nelikymppiseksi asti ihan vapaaehtoisesti lapseton ja voin sanoa että helpompaa oli kaikin puolin. Mitä sitten jos joku sukulainen tai tuntematon vanhus kyselee jotain tai ihmettelee..  

           Esimerkkinä mahdollisesta syrjinnästä voi mainita epäluuloisuuden, kun nuori nainen hakee työtä. Toinen on se,

           kuinka työpaikoilla järjestetään kesäloman ajankohdat. Lapseton voi olla viimeinen, jonka toiveella on merkitystä.

           Ymmärrän kyllä, että päväkoti voi olla kiinni kesällä ja ettei ujoa lasta mielellään viedä vieraaseen hoitopaikkaan

           vieraiden hoitajien keskelle.

Vierailija wrote:

Ihmetellään, miksi suhtaudutaan erikoisesti. Kyseessä on kuitenkin geneettinen itsemurha. Tuo geenikompinaatio on selviytynyt läpi nälänhätien, lukemattomien sotien ja sairauksien vain kohdatakseen loppunsa hyvinvointiyhteiskunnan tuottamassa saamattomuudessa. Sanoisin, että uhrauksia tehneet esivanhemmat eivät päät selittelisi.

No nyt oli ylilautamaista kommentointia :'D

Enemmän kiinnostaa tällä hetkellä keski-ikäisten ja vanhusten näkemykset: kuinka montaa jälkikäteen kaduttaa ja kuinka montaa ei kaduta, että lapsia ei ole syystä tai toisesta, vaikka olisi ollut mahdollisuus? Miten he, joita kaduttaa, ajattelivat asiaa 20-40 vuotiaana?

Yleisesti tutkimusten mukaan elämässä kaduttaa enemmän mahdollisuudet, jotka jäivät ottamatta kuin ne, jotka tuli otettua, menivät päin persettä ja aiheuttivat vaikeuksia ja harmia sen jälkeen. Kun jätetään rikokset ja päihteet yms. "mahdollisuudet" tämän tarkastelun ulkopuolelle.

En siis sitä väitä, että kaikkia jää jälkikäteen kaduttamaan valinta olla tekemättä lapsia. Veikkaan kuitenkin, että vanhenemisen myötä hohto himmenee niistä asioista, jotka olivat tärkeitä nuorena.

Kaikkia jää joka tapauksessa kaduttamaan monenlaiset asiat, teki elämässään niin tai näin.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Kuka käy katsomassa kun tulee vanhaksi ja sukulaiset ei halua olla tekemisissä eikä ole varaa palkata apulaisia 

Vieläkin tätä virttä jaksetaan veisata?! Oletko kertonut lapsillesi että teit heidät vain palvelijoiksi vanhuuttasi varten? Olet niin kamala ihminen että kukaan muu ei halua olla tekemisissä kanssasi, ja pakotat lapsesi pitämään itsellesi seuraa?

                   Monet ihmiset ovat nykyisin melko itsekkäitä. He eivät kovin mielellään uhraudu jonkun puolesta. Iäkkään,                        ehkä ikävystyttävän sukulaisen tapaaminen tuntuu suorastaan ylivoimaiselta, kun ei millään viitsisi käyttää                         viikonloppuna vapaa-aikaa tämän tapaamiseen. Useimmat kuitenkin tapaavat joskus vanhempaansa.