24-vuotias Saara ei halua lapsia, koska ilman lapsia saa nukkua pitempään
Ilman lapsia saa myös tehdä asioita vapaasti ja spontaanisti.
Kommentit (854)
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
10 vuoden päästä tuo etsii epätoivoisesti miestä isäksi.
Tai sitten ei. Itse tiesin 22-vuotiaana etten halua lapsia. Olen nyt 56 eikä mieli koskaan muuttunut, ei edes kun tapasin elämäni miehen 25 vuotta sitten. Onneksi hänkään ei halunnut lapsia.
Joo ei kaikki muuta mieltään, mutta hyvin moni kuitenkin. Lapsettomuushoitoja tehdään lähes 40 v vaikka kuinka paljon.
Mikä saa sinut luulemaan että nelikymppisenä lapsettomuushoitoihin hakeutuva on mieltään muuttanut entinen vela??
Voi kuule, esimerkiksi minä olen. Uskallan myös väittää, että jos on nelikymp
Esimerkiksi toive sopivan kumppanin löytymisestä. Havahtuu viime metreillä siihen että lapsi on hankittava ilman kumppania nyt tai ei koskaan.
Vierailija wrote:
Lapsettomien kannattaa tiedostaa, ettei vanhuus ole lapsettomana mukavaa. Silloin on täysin riepu yhteiskunnan hampaissa. Kukaan ei hoida sairauksia tai raha-asioita tai edunvalvoja vie kaikki rahat, kukaan ei käy tai juttele jne. Pitäisi ymmärtää myös ne lapsettomuuden haitat, koska ne ovat kamalia. Aamuherääminen viikonloppuisin jaetussa vanhemmuudessa max 10 vuotta on pientä ja kun itse menee aikaisin nukkumaan lasten rytmin mukaan niin aikainen aamu ei ole ongelma.
Sara ei oikeasti ymmärrä asiaa ihan täysin ja siksi luulee, että tuo aikainen herääminen on jotenkin vaikeaa. Eri asia, jos hänellä on joku (ehkä jopa periytyvä) sairaus, joka estää tuon aikaisin heräämisen.
No eivät ne aikuiset lapset tai lapsenlapsetkaan mitenkään automaattisesti auta vanhuksia. Ja voihan lapsettomillakin olla esim. sukulaisia tai hyviä ystäviä auttamassa. Ja mitä ovat nuo mainitsemasi lapsettomuuden "kamalat haitat"?
Vierailija wrote:
Enemmän kiinnostaa tällä hetkellä keski-ikäisten ja vanhusten näkemykset: kuinka montaa jälkikäteen kaduttaa ja kuinka montaa ei kaduta, että lapsia ei ole syystä tai toisesta, vaikka olisi ollut mahdollisuus? Miten he, joita kaduttaa, ajattelivat asiaa 20-40 vuotiaana?
Yleisesti tutkimusten mukaan elämässä kaduttaa enemmän mahdollisuudet, jotka jäivät ottamatta kuin ne, jotka tuli otettua, menivät päin persettä ja aiheuttivat vaikeuksia ja harmia sen jälkeen. Kun jätetään rikokset ja päihteet yms. "mahdollisuudet" tämän tarkastelun ulkopuolelle.
En siis sitä väitä, että kaikkia jää jälkikäteen kaduttamaan valinta olla tekemättä lapsia. Veikkaan kuitenkin, että vanhenemisen myötä hohto himmenee niistä asioista, jotka olivat tärkeitä nuorena.
Kaikkia jää joka tapauksessa kaduttamaan monenlaiset asiat, teki elämässään niin tai näin.
Olen keski-ikäinen, en voi enää lisääntyä - ei kaduta. Päinvastoin olen entistäkin onnellisempi että en toiminut omaa tunnettani ja vakaumustani vastaan.
En kyllä ymmärrä miksi itselleni tärkeät asiat olisivat yhtään himmentyneet - tärkeää on rakkaus, ystävyys, perhe (huom! Ei vain biologinen vaan myös valittu), rauha, itseni kehittäminen, uuden oppiminen, luovuus, itseni haastaminen, hidas elämä, suorittamisen vähentäminen, hetkessä eläminen, jne jne.
(Ja ennen kuin joku tulee urputtamaan että kaikkea tuotahan voi tehdä myös lasten saamisen jälkeen - en kai väitäkään ettei voisi. Minulle vain lapset ei kuulu elämään millään tavalla ja minulta he estäisivät sen hitauden ja vapauden mitä elämääni haluan. Miksi siis näistä asioista katoaisi "hohto" lapsettomana ikääntymisen myötä, se on tässä se kysymys.)
Vierailija wrote:
Enemmän kiinnostaa tällä hetkellä keski-ikäisten ja vanhusten näkemykset: kuinka montaa jälkikäteen kaduttaa ja kuinka montaa ei kaduta, että lapsia ei ole syystä tai toisesta, vaikka olisi ollut mahdollisuus? Miten he, joita kaduttaa, ajattelivat asiaa 20-40 vuotiaana?
Yleisesti tutkimusten mukaan elämässä kaduttaa enemmän mahdollisuudet, jotka jäivät ottamatta kuin ne, jotka tuli otettua, menivät päin persettä ja aiheuttivat vaikeuksia ja harmia sen jälkeen. Kun jätetään rikokset ja päihteet yms. "mahdollisuudet" tämän tarkastelun ulkopuolelle.
En siis sitä väitä, että kaikkia jää jälkikäteen kaduttamaan valinta olla tekemättä lapsia. Veikkaan kuitenkin, että vanhenemisen myötä hohto himmenee niistä asioista, jotka olivat tärkeitä nuorena.
Kaikkia jää joka tapauksessa kaduttamaan monenlaiset asiat, teki elämässään niin tai näin.
Olisiko tuosta jotain tilastoa tai tutkimusta linkittää, että enemmän kaduttaa ottamatta jätetyt mahdollisuudet kuin päin per settä menneet mahdollisuudet (ja niiden tuomat vaikeudet) jotka otettiin?
Ihmiset aikuistuu nykyään näemmä hyvin hitaasti
Vierailija wrote:
Lapsettomien kannattaa tiedostaa, ettei vanhuus ole lapsettomana mukavaa. Silloin on täysin riepu yhteiskunnan hampaissa. Kukaan ei hoida sairauksia tai raha-asioita tai edunvalvoja vie kaikki rahat, kukaan ei käy tai juttele jne. Pitäisi ymmärtää myös ne lapsettomuuden haitat, koska ne ovat kamalia. Aamuherääminen viikonloppuisin jaetussa vanhemmuudessa max 10 vuotta on pientä ja kun itse menee aikaisin nukkumaan lasten rytmin mukaan niin aikainen aamu ei ole ongelma.
Sara ei oikeasti ymmärrä asiaa ihan täysin ja siksi luulee, että tuo aikainen herääminen on jotenkin vaikeaa. Eri asia, jos hänellä on joku (ehkä jopa periytyvä) sairaus, joka estää tuon aikaisin heräämisen.
Ei kai kukaan oikeasti ole näin naivi. Eihän?
Vierailija wrote:
Ihmisenä kasvaminen jää väistämättä välistä jos ei hanki lapsia. Suurimmalla osalla näin. En ikinä palkkaisi esim lapsetonta henkilöä pomon asemaan.
😂😂😂
Vierailija wrote:
Minä minä minä. Tällaisia ovat tuntemani lapsettomat. Kannattaa pohtia tarkkaan, haluaako jäädä lapsettomaksi.
Haluan ❤️❤️❤️
Tää on kyllä jännä kun tämä aihe nostattaa tällä palstalla täyden p as kamyrskyn ihan joka kerta. Minä en ensin halunnut lapsia, ja olin ihan varma että näin on aina, mutta sitten halusinkin. En näe tämän sanomisessa mitään provokatiivista, ja silti tällaiselle kommentille annetaan aina ihan raivolla alapeukkua, koska jostain syystä näin ei pitäisi olla.
Vierailija wrote:
Kuinkahan paljon on lapsettomia, jotka on aivopesty miesten tai vihreän ideologisen taholta? Itselläni meinasi jäädä lapset tekemättä juuri tällaisen aivopesun takia. Silloinen mies ei halunnut lapsia, mutta onneksi tajusin erota hänestä ja minulle tuli vauvakuume, kun tilanne oli vain oikea. Mies oli kontrolloinut mieltäni, mutta en sitä silloin ymmärtänyt. Vielä viisi vuotta hoettiin sitä, että lapsia ei kannata hankkia ilmaston takia. Onneksi nykyään saa oikeaakin tietoa, ettei Euroopan älykkäin kansa jätä lisääntymättä. Lasten saaminen on isänmaallinen teko.
Toivottavasti kukaan muu ei jää lapsettomaksi miehen tai vihreän ideologian takia.
Minulle tärkein syy lapsettomuuteen on ympäristöystävällisyys. Ympäristö, luonto ja eläimet ovat itselleni tärkeitä asioita, ja ovat olleet sitä aina. Ei minua ole tarvinnut siihen mitenkään aivopestä.
Yhdenkään miehen takia en tee niin isoja päätöksiä elämässä kuin mitä lisääntyminen tai lisääntymättä jättäminen on. Eikä kannata muidenkaan tehdä.
Vierailija wrote:
Olen hoivakodissa töissä ja on yllättävän paljon vanhuksia joiden luona lapset eivät koskaan käy. Eivät jouluna tai edes merkkipäivinä. Etenkin joulun pyhinä se monia vanhuksia surettaa jos vielä riittävän hyväkuntoisia ymmärtääkseen asian. Sitten on ne vanhukset joiden luona käy ystäviä sekä lapset jos heitä on yms sukua. Ei lasten olemassaolo takaa että kukaan kävisi. Usein juuri vaikka jouluna tulee pohdirrua mitä mahtaa olla taustalla kun vanhus saattaa kertoa lapsen perheineen asuvan jopa samassa kaupungissa.
Vanhuksen asioissa on paljon muutakin hoitamista. He voivat vaikka siivota vanhuksen jäljelle jäänyttä taloa, tekevät pihatöitä, hoitavat raha-asioita. Pelkkä vierailu ei kuvaa pelkästään työmäärää, jonka vanhus aiheuttaa omaisille.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Minä minä minä. Tällaisia ovat tuntemani lapsettomat. Kannattaa pohtia tarkkaan, haluaako jäädä lapsettomaksi.
Haluan ❤️❤️❤️
Koska olet se minä-henkilö, joka jaksaa jauhaa olemattomista saavutuksistaan maan tappiin. Onnea!?
Vierailija wrote:
Justiinsa noin, olen lähempänä 40v mies ja kauhulla seurannut tuttujen lapsiperhearkea. Aikaisia aamuja, jatkuvaa säätämistä ja selvittelyä. Ei kiitos, onneksi toinen puolisko on ollut samaa mieltä ja kiistaa ei tullut.
jotenkin vaikea uskoa ystäviä, jotka potkii kiviä Pihalla taaperon kanssa ja viettää ”parasta aikaa elämässä” . Valehtelevat, koska tässä yhteiskunnassa ole soveliasta sanoa, että lapset eivät Ole mukavia.
saan matkustaa ja mennä ihan kuten haluan. Ja sen verran pistän sukan varteen, että loppuelämästä ei tarvitse kituuttaa.
tämä yhteiskunta on aivan liian lapsikeskeinen. Lapsiperheille ei tarvita mitään ylimääräisiä tukia. Tympeää se on minun maksaa muiden lapsiperheiden kuluja. Lapsia tulee aina olemaan siihen ei tarvita sen suurempaa kannustusta. Se, että Väki vähenee on vaan tämän kuulan kannalta positiivinen juttu. Vähemmän ku
Päinvastoin, meidän yhteiskunta on aivan liian itsekeskeinen. Kenenkään kituuttaminen ei johdu siitä, että on halunnut lapsia, vaan siitä että meillä on liikaa ihmisiä joille ei mikään määrä materiaa riitä.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Yli miljoona lapsetonta ei kyllä ole mikään vähemmistö eikä syrjäyttävä tekijä yhteiskunnasta.
Ja tottakai lapsiperheille tulee myöntää enemmän tukia, koska ne on niitä lapsia varten. Niitä, jotka kuitenkin on meidän yhteiskunnan tulevaisuus.
Noin muuten, ei ketään enää nykyään ole liiemmin kiinnostunut kenenkään lapsettomuudesta. Yhtä paljon saa selitellä sitäkin että miksi hankkii lapsia, etenkin useampia.
Mummelit ja papat nyt viljelee kaikissa muissakin asioissa ummehtuneita käsityksiään ja todennäköisesti teemme niin myös itse vanhaksi tullessamme. Se on normaalia että eri sukupolvet omaa erilaisia arvoja ja käsityksiä.
Tämä on ilmiö joka jää piilo
Plus että on aika eri asia olla lapseton elämäntilanteesta johtuen ja joskus lapsia haluten, kuin lapseton niin että haluaa asianlaidan olevan pysyvä.
Minäkin olen elänyt elämääni ilman kissaa ja korkeakoulutusta, mutta en voi samaistua ihmiseen joka ei nyt eikä tulevaisuudessa halua itselleen kissaa ja korkeakoulutusta. Koska minä halusin myös silloin kun olin niitä vailla.
Vierailija wrote:
Tää on kyllä jännä kun tämä aihe nostattaa tällä palstalla täyden p as kamyrskyn ihan joka kerta. Minä en ensin halunnut lapsia, ja olin ihan varma että näin on aina, mutta sitten halusinkin. En näe tämän sanomisessa mitään provokatiivista, ja silti tällaiselle kommentille annetaan aina ihan raivolla alapeukkua, koska jostain syystä näin ei pitäisi olla.
En minä ainakaan provosoidu tuosta. Ihan ok.
Mutta jos sinä tulisit sen lisäksi väittämään, että kaikille "käy samalla tavalla, että lapset sitten kuitenkin halutaan", niin tottakai minä sanon ja olen sanonutkin vastaan. Ei ole ok tuputtaa omia ajatuksia toisten päähän ainoana totuutena.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
10 vuoden päästä tuo etsii epätoivoisesti miestä isäksi.
Tai sitten ei. Itse tiesin 22-vuotiaana etten halua lapsia. Olen nyt 56 eikä mieli koskaan muuttunut, ei edes kun tapasin elämäni miehen 25 vuotta sitten. Onneksi hänkään ei halunnut lapsia.
Joo ei kaikki muuta mieltään, mutta hyvin moni kuitenkin. Lapsettomuushoitoja tehdään lähes 40 v vaikka kuinka paljon.
Mikä saa sinut luulemaan että nelikymppisenä lapsettomuushoitoihin hakeutuva on mieltään muuttanut entinen vela??
Voi kuule, esimerkiksi minä olen.
Tuossakin tapauksessa jokainen täysijärkinen hakeutuu hoitoihin jo paljon ennen 40-vuotispäiväänsä. En tiedä, miksi asia tuntuu olevan joillekin epäselvä, mutta useimmat *eivät* saa enää nelikymppisenä lasta edes hoidoilla, ellei ole kyse lahjasoluista.
Vierailija wrote:
Tää on kyllä jännä kun tämä aihe nostattaa tällä palstalla täyden p as kamyrskyn ihan joka kerta. Minä en ensin halunnut lapsia, ja olin ihan varma että näin on aina, mutta sitten halusinkin. En näe tämän sanomisessa mitään provokatiivista, ja silti tällaiselle kommentille annetaan aina ihan raivolla alapeukkua, koska jostain syystä näin ei pitäisi olla.
Tätä samaa oon ihmetellyt. Mulla myös käynyt tuo sama kuin sinulle, niin mikä siinä on kamalaa? Joskus en halunnut yhtään ja nyt haaveilen vielä kolmannesta. Kaikenlaista voi tapahtua.
Ei yllätä Saaran mietteet. Jonon jatkoksi. Suuri osa ihmistä ovat pelkkiä kuoria, tyhjää täynnä.
Miksi se ei voisi olla ihan jokaisen oma, henkilökohtainen asia, haluaako lapsia vai ei? En ole ikinä ymmärtänyt, miksi sitä pitää perustella muille. Eiväthän kaikki halua myöskään esim. kissaa tai koiraa, eikä sitäkään tarvitse perustella muille.
Olen hoivakodissa töissä ja on yllättävän paljon vanhuksia joiden luona lapset eivät koskaan käy. Eivät jouluna tai edes merkkipäivinä. Etenkin joulun pyhinä se monia vanhuksia surettaa jos vielä riittävän hyväkuntoisia ymmärtääkseen asian. Sitten on ne vanhukset joiden luona käy ystäviä sekä lapset jos heitä on yms sukua. Ei lasten olemassaolo takaa että kukaan kävisi. Usein juuri vaikka jouluna tulee pohdirrua mitä mahtaa olla taustalla kun vanhus saattaa kertoa lapsen perheineen asuvan jopa samassa kaupungissa.