Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yle: Autistinen Kiia 14 on tavannut 40 ammattilaista, mutta hänen tilanteensa on vain pahentunut
27.10.2023 |
Koulussa Kiia ei ole käynyt kolmeen vuoteen eikä kykene poistumaan asunnosta. Kiia ei pysty ilman äitiä syömään eikä peseytymään. Äiti on kirjolla myös ja riitaantunut sote -henkilöstön kanssa. Äiti haluaa Kiialle henkilökohtaisen avustajan ja kuljetuspalvelut. Perheen mielestä oli kohtuutonta, että päiväosastopaikkaa nuorisopsykiatrisessa pitää odottaa puoli vuotta ja nuoren pitää sinne itse suoriutua aamuisin. Kiia ei pääse sinne edes kuljetettuna.
Vammaispalvelut ovat Suomessa rajalliset. Näin mittaviin palveluihin ei ole nepsyoireisella juurikaan asiaa. Edellytettäisiin esimerkiksi kehitysvammaisuutta, jota Kiialla ei ole. Lastensuojelulla ei ole vammaispalveluja, kuten henkilökohtaisia avustajia tai kuljetuspalveluita tarjottavana. Kiia ei myöskään ole ainoa tämän kaltainen tai muuten oireileva nuori ja nuorisopsykiatrian vaikea tilanne on ollut tiedossa jo vuosia. Puolen vuoden odotusaika on vielä lyhyt ottaen huomioon, että Kiia ei ole hoitoon mitenkään sitoutunut, koska häntä ei saada edes paikalle. Ostastopaikkaa ei saa edes itsemurhaa yrittämällä käytännössä. Syy tähän on, että apua tarvitsevia nuoria on niin paljon ja osastopaikkoja hyvin vähän. Lisäksi psykiatreista on huutava pula. Millään nepsyvalmennuksella Kiia ei ole autettavissa edelleen siitä syystä, että ei tulisi sinne paikalle.
Ihan kauniisti kysyn. Millä nämä Kiiat pitäisi hoitaa, jos hoitoon ei tulla, kouluun ei tulla? Kun ne hoidot ja tuet on siellä kouluissa, sairaalaosastoilla, valmennuksilla. Meillä ei nytkään resurssit riitä hoitamaan edes näitä, jotka tulevat paikan päälle ja sitoutuvat hoitoon. Kotiin vastentahtoisia hoitamaan ei yksinkertaisesti riitä resurssit.
Kommentit (410)
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
En ymmärrä näitä tuohtuneita kirjoittelijoita, jotka liioittelevat asioita ja luulevat tietävänsä ne paremmin kuin me nepsyjen äidit ja isät. Sari toivoi lapselleen lähinnä vain kuljetuspalveluita ja tukihenkilöä. Nyt jotkut ketjulaiset suurentelevat tarpeen ympärivuorokautisen ammattilaisjoukkion vaatimiseksi. Hyvät ihmiset, älkää jauhako asioista, joista ette mitään tiedä. Olkaa mieluummin tiedonjanoisia, niin viisastutte. Ei tässä ole kyse teidän verovarojenne tuhlauksesta, vaan inhimillisen elämän turvaamisesta heikompiosaisille.
Luen tuota Ylen aiempaa juttua. Tosi surullista, että lapselle lähetettä laatiessa äiti on jättänyt kaikki arviointilomakkeet täyttämättä! Tietenkin se viivästyttää diagnoosia.
Tässäkin neurotyypillinen (?) isä olisi voinut kantaa vastuuta tyttärensä hoidosta.
Täyttämättä jättäminen on silti huonoin mahdollinen vaihtoehto. Diagnoosi olisi voinut tulla aiemmin ja äitikin saada tiedon siitä paremmin, jos olisi lähtenyt liikenteeseen rakentavammin. Tai miksei toinen vanhempi eli isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
En ymmärrä näitä tuohtuneita kirjoittelijoita, jotka liioittelevat asioita ja luulevat tietävänsä ne paremmin kuin me nepsyjen äidit ja isät. Sari toivoi lapselleen lähinnä vain kuljetuspalveluita ja tukihenkilöä. Nyt jotkut ketjulaiset suurentelevat tarpeen ympärivuorokautisen ammattilaisjoukkion vaatimiseksi. Hyvät ihmiset, älkää jauhako asioista, joista ette mitään tiedä. Olkaa mieluummin tiedonjanoisia, niin viisastutte. Ei tässä ole kyse teidän verovarojenne tuhlauksesta, vaan inhimillisen elämän turvaamisesta heikompiosaisille.
Luen tuota Ylen aiempaa juttua. Tosi surullista, että lapselle lähetettä laatiessa äiti on jättänyt kaikki arviointilomakkeet täyttämättä! Tietenkin se viivästyttää diagnoosia.
Tässäkin neurotyypillinen (?) isä olisi voinut kantaa vastu
Jos Sari olisi täyttänyt lomakkeen Kiian ollessa esikouluikäinen, testin pisteet olisivat jääneet alhaisiksi eikä Kiia niiden perusteella olisi saanut autismidiagnoosia... Siis ymmärräthän, että tuo testilomake ei sopinut tytöille?
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
En ymmärrä näitä tuohtuneita kirjoittelijoita, jotka liioittelevat asioita ja luulevat tietävänsä ne paremmin kuin me nepsyjen äidit ja isät. Sari toivoi lapselleen lähinnä vain kuljetuspalveluita ja tukihenkilöä. Nyt jotkut ketjulaiset suurentelevat tarpeen ympärivuorokautisen ammattilaisjoukkion vaatimiseksi. Hyvät ihmiset, älkää jauhako asioista, joista ette mitään tiedä. Olkaa mieluummin tiedonjanoisia, niin viisastutte. Ei tässä ole kyse teidän verovarojenne tuhlauksesta, vaan inhimillisen elämän turvaamisesta heikompiosaisille.
Luen tuota Ylen aiempaa juttua. Tosi surullista, että lapselle lähetettä laatiessa äiti on jättänyt kaikki arviointilomakkeet täyttämättä! Tietenkin se viivästyttää diagnoosia.
Tässäkin neu
Ymmärrätkö sinä, että lomakkeen voi täyttää monella tavalla ja se, ettei sitä täytä ollenkaan, lähettää vahvan viestin?
Ei kannata jumittua niiden laatikoiden sisältöihin ja loukkaantua niistä. Lapsen etu on tärkein.
Miksi ihmeessä noin paljon alapeukkuja autisminkirjon testilomakkeeseen liittyen?? Oletteko itse edes nähneet ko. kyselylomaketta? Se kuvasti poikiin paremmin sopivaa tilannetta. Mitä itse vastaisitte, jos teiltä esimerkiksi kysyttäisiin, onko tyttärenne kiinnostunut juna-aikatauluista tai postimerkkeilystä? Uudemmat testit ottavat onneksi huomioon sen, että autismi näkyy naisilla eri muodossa kuin miehillä. Autistinaisten aivojen on sanottu muistuttavan enemmän neurotyypillisten miesten aivoja.
Kyllä Sari varmaan on kertonut suullisesti, miksi ei täyttänyt lomakkeita eli kun ne eivät sopineet Kiiaan. Ei kai kukaan psykologi olisi muutoin jättänyt asiaa silleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Tämä on jumalaton kasvava ongelma ja mitä tämä maksaa?
Joskus muistan lukeneeni, että nuoren aikuisen syrjäytyminen maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa.
Vierailija wrote:
Minulla oli lapsena selektiivinen mutismi, enkä pystynyt puhumaan juuri kenellekään. Olin riippuvainen äidistä, vaikka myöhemmin tajusin, että ongelmani juurisyy oli hänessä. Sitten kun kasvoin ja pääsin äidistä irti, ongelmani alkoivat hävitä palanen kerrallaan.
Ehkä luen tätä tapausta omista kokemuksista käsin, mutta minusta vaikuttaa siltä, että tämänkin tytön vaikeudet johtuvat hänen äidistään. Hän tuntuu todella pelottavalta.
Minullakin on ollut todella vaikea äitisuhde ja lapsuus ,olen kanssasi samaa mieltä ja luulen myös että tässä iso osa ongelmista johtuu äidistä, tuo äiti vaikuttaa kyvyttömältä normaaliin kanssakäymiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viekä tyttö kirkkoon, lukekaa Raamattua ja rukoilkaa.
Jos luette koko tämän ketjun läpi, voitte saada jonkinlaisen käsityksen siitä, minkälaisia vääriä tulkintoja vastaan me nepsyjen vanhemmat joudumme taistelemaan jopa viranomaistahojen luona. Eikö olekin niin, että täälläkin suurimmaksi pahaksi nähdään äiti? Itselleni on kotioloissa ollut paljon iloa fiksusta ja lahjakkaasta nepsylapsestani, mutta muiden ihmisten suhtautuminen meihin on usein ollut käsittämättömän tylyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Kyllä Sari varmaan on kertonut suullisesti, miksi ei täyttänyt lomakkeita eli kun ne eivät sopineet Kiiaan. Ei kai kukaan psykologi olisi muutoin jättänyt asiaa silleen.
Äidin kommunikointityylistä oli artikkelissa näyte sähköpostin muodossa, se saattaa antaa osviittaa yhteistyötyylistä eri tahojen kanssa. Psykologitkin saattaneet olla hämillään kumpaan kiinnittää enemmän huomiota ja onko lapseen edes saatu kontaktia, kun äiti vie paljon tilaa tapaamisten aikana.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Minulla oli lapsena selektiivinen mutismi, enkä pystynyt puhumaan juuri kenellekään. Olin riippuvainen äidistä, vaikka myöhemmin tajusin, että ongelmani juurisyy oli hänessä. Sitten kun kasvoin ja pääsin äidistä irti, ongelmani alkoivat hävitä palanen kerrallaan.
Ehkä luen tätä tapausta omista kokemuksista käsin, mutta minusta vaikuttaa siltä, että tämänkin tytön vaikeudet johtuvat hänen äidistään. Hän tuntuu todella pelottavalta.
Minullakin on ollut todella vaikea äitisuhde ja lapsuus ,olen kanssasi samaa mieltä ja luulen myös että tässä iso osa ongelmista johtuu äidistä, tuo äiti vaikuttaa kyvyttömältä normaaliin kanssakäymiseen.
Ette taida ymmärtää, että nyt puhutaan nuoresta, joka on diagnosoitu autisminkirjolaiseksi. Ette voi rinnastaa omia tapauksianne häneen.
Itse olen ollut lapsena lievästi valikoivasti puhumaton. Syy ei ollut vanhempieni. Suvussani on tosin muitakin, joilla taistele tai pakene -reaktio toimii liian herkästi eli lamauttaa puheen. Perinnöllistä kyllä, muttei kasvatuksen vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Murrosikä on usein autisteille vaikea. Eikä tuo huostaanotto ole silloin mitenkään tavatonta. Ongelma vain on, ettei siellä lastenkodissa (vaimitäneon) välttämättä ole ollenkaan tarvittavaa nepsyosaamista ja autisti on siellä sitten joidenkin päihdeongelmaisten nuorten kanssa ihan väärässä seurassa, saamatta kuitenkaan apua itselleen.
Tiedän itsekin yhden tällaisen, joka joutui nuorena huostaanotetuksi ja kävi koulunsa osittain sieltä hoitopaikasta käsin. Mutta älykäs kun on, niin korkeakouluopinnoissa on pärjännyt hienosti ja päässyt myös työelämään.
Asperger-jankkaajille tiedoksi: Jo monen vuoden ajan nämä kaikki on niputettu autismin kirjon häiriön alle. Enää ei siis anneta Asperger-diagnooseja. Ne poikkeuksellisen älykkäät autistit on nykyisin ihan vaan autisteja.
Oma lapseni sai diagnoosin vasta reilusti yli 20-vuotiaana. Itse maksoimme tutkimukset. Koulussa pystyi käymään hyvin eikä murrosikäkään ollut myrkyisä. Masennusta ja ahdistusta on ollut, mutta niitä tulee helposti kun on ADHD ja autisti eikä ole vielä diagnoosia eikä saa oikeanlaista apua ja tukea. Diagnoosien jälkeen on ollut helpompaa, kun tietää mistä kiikastaa ja toki ADHD-lääkkeetkin auttaa.
Minä: tarvitsen apua
Viranomainen: yrmyti yrmyti yrmyti
Minä: tiedän ne palvelut mitä meille kuuluu ja mitkä meiltä puuttuu
Viranomainen: me ollaan seurattu teidän tilannetta ja koska teillä on ylivoimaisia ymmärtämisvaikeuksia kuinka lapsi tulee kasvattaa, otamme lapsenne kiireellisesti pois teiltä
Minä: millä oikeudella
Viranomainen: ihan meidän omalla oikeudella. Meillä lapsi on kivasti säilössä ja pysyy. Meidän kirjaukset ja lakimiehet pitää siitä huolen. Avi on meidän hyvä ystävä ja sinne voi lähettää kanteluita käsiteltäväksi.
Minä: hv
Viranomainen: luimme juuri tilaamistamme papereista että teillä on 45 diagnoosia ja kymmenen vuotta osastohoitoa
Minä: .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ap joku sotetapaus? Tässä ei selvästikään ole kuultu perhettä ja äiti on toiminut laillisesti joskin turhautuneesti.
Kun lapsi revitään kotoa pois jopa ilman lastensuojelun asiakkuutta, ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien vastaisesti, tulee tästä trauma.
Traumaa ei voi käsitellä eikä ulkoistaa. Lastensuojelussa lain mukaan kuuluu toimia pienimmän funktion mukaan. Jos tarvii perustellusti siivous- tai kauppa-apua, silloin kuuluu sitä saada.
Byrokratiassa on paljon piiloväkivaltaa.
Se että on virka-ammatti, ei ole mikään tae päätösten järkevyydestä.
Voimia "neurodivergenteille".
Vierailija wrote:
Oletko ap joku sotetapaus? Tässä ei selvästikään ole kuultu perhettä ja äiti on toiminut laillisesti joskin turhautuneesti.
Kun lapsi revitään kotoa pois jopa ilman lastensuojelun asiakkuutta, ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien vastaisesti, tulee tästä trauma.
Traumaa ei voi käsitellä eikä ulkoistaa. Lastensuojelussa lain mukaan kuuluu toimia pienimmän funktion mukaan. Jos tarvii perustellusti siivous- tai kauppa-apua, silloin kuuluu sitä saada.
Byrokratiassa on paljon piiloväkivaltaa.
Se että on virka-ammatti, ei ole mikään tae päätösten järkevyydestä.
Voimia "neurodivergenteille".
Ja jos luet jutun, niin oman henkensä vaarantaneen teinin kohdalla ihan pieni interventio ei riitä.
Näen monia tapoja, joilla tämäkin vanhempi olisi voinut toimia rakentavammin.
Voi että joku oli kirjoittanut hyvin, se että on virka-ammatti, ei ole mikään tae päätösten järkevyydestä. Asiaa!
Aivan sama minkä pätevyyden on suorittanut opinnoillaan ei ole mikään tae miten osaa kohdata toisen ihmisen.
Vierailija wrote:
Olen nepsy, lapseni on nepsy. Tämä on raskasta, mutta tuo on ihan helvettiä jo. Armahtakaa sitä äitiä ja muksu eläkkeelle suoraan kun täyttää 16v ja johonkin palveluasuntoon.
Oon samaa mieltä. Mutta suostuuko se nuori edes sinne palveluasuntoon?
Joku aika sitten oli juttua miehestä, jolla vakava tourette ym. ja kulki asunnottomana Helsingin kaduilla. Olisi saanut avustajan, mutta ei suostunut asumaan missään.
Ja yksi vanha pariskunta vei ruokaa metsään skitsofreeniselle pojalleen. Hän asui siellä teltassa.
On ihmisiä, joita ei vaan voi auttaa.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija wrote:
Voi että joku oli kirjoittanut hyvin, se että on virka-ammatti, ei ole mikään tae päätösten järkevyydestä. Asiaa!
Aivan sama minkä pätevyyden on suorittanut opinnoillaan ei ole mikään tae miten osaa kohdata toisen ihmisen.
Ja samaan aikaan on niin, että perhe itse ei voi sanella terveydenhuoltoon, millaisia toimenpiteitä sille tarjotaan. Myöskään lastensuojelu ei voi päättää psykiatrisesta hoidosta, silti heillä on vastuu asiakaslapsen turvallisuudesta. Näköjään moni aikuinenkaan ei tätä ymmärrä.
Vaikeaa on arvioida missä on vika. Jotenkin tuntuu, että lapsi kuuluisi vammaispalveluiden piiriin eikä lastensuojeluun. Henkilökohtainen avustaja olisi pitänyt olla jo alun alkaen, kun ongelmia ilmaantui, erityisesti koulussa. Jokaisella lapsella on oikeus oppimiseen ja oikeus saada oikeanlaista opetusta. Ei lapsi viihdy koulussa, jos hän ei kykene opiskelemaan. Vastaani on tullut vanhempia, jotka eivät tukea hyväksy eivätkä diagnoosia, koska se heidän mielestään leimaa lapsen. Mutta asia on toisin päin, oppimattomuus ja ongelmat koulussa leimaavat enemmän. Toinen vastustamisen aihe on lääkitys, jota ei suostuta ottamaan vastaan. Kun lapsi muuttuu lääkityksen alkaessa, sitä säikähdetään. Kuitenkin lääkitys ei heti tuo toivottuja tuloksia, vaan pitää olla malttia katsoa toimiiko lääke. En tiedä onko Kiialla lääkitystä kokeiltu, mutta hyvin usein se loppujen lopuksi auttaa vaikeissa tilanteissa.
Lastensuojelun ongelma on usein se, ettei ole aikaa ja se, ettei ole riittävää osaamista ja koulusta/ moniammatillisuutta heti lähtötilanteessa käydä läpi lapsen/perheen ongelmia. Ei siis ole tietotaitoa ja siksi keskustelut ovat pintaraapaisuja. Usein hoidetaan enemmän vanhempia kuin lasta, koska lapsi ei osaa kertoa omasta tilanteestaan, kun taas vanhemmat osaavat. Lastensuojelu on Suomessa erittäin huonossa jamassa ja vaatisi pikaista muutosta ja tarkempaa tarkastelua. On hyvin vaikeaa kokemattoman, lapsettoman ihmisen ymmärtää asioita, johon tarvittaisiin sekä lakimiestä että asiantuntijoita selvittämään mistä on kyse. Lisäksi kun resurssit ovat mitä ovat sekä koulussa että sote-puolella, niin ongelmia on mahdoton purkaa nopeasti. Oikeanlaiset tukitoimet kotiin ja kouluun olisivat kuitenkin mielestäni ne tärkeimmät. Henkilökohtainen tuki lapselle on samalla apu ja turva vanhemmille.
Oman poikani kohdalla otin itse vastuun kaikesta. Koska näin, ettei koulunkäynti sujunut, opetin häntä illat, koulussa hän teki mitä kykeni. Opettajilla ei ollut aikaa eikä aina edes kiinnostusta opettaa poikaani ja tarttua ongelmiin. Onnekseni poikani oli luonteeltaan kiltti ja kavereitakin oli. Yläasteella tuli suurempia ongelmia, mutta hyvä erityisopettaja oli hyvä apu kun kyselin opetukseen liittyviä neuvoja. Ammatillinen koulutus meni erityiskoulussa läpi, kun opettajat katsoivat asioita nk sormien läpi, tutkinto oli täysin väärä eikä töihin niillä taidoilla ollut asiaa. Mutta tsemppasin lastani, vein harrastuksiin, elokuviin, annoin tehdä mitä hän halusi tehdä. Onneksi kuntoutus toimi ja kuntouttavasta tuli pojalle kuin isoveli joka opetti pojalleni liikkumisen ihanuuden, kun vihdoin aikuisiällä lääkäri totesi lääkityksen tarpeellisuuden ja se myös toimi, niin poikani suoritti uuden ammatillisen tutkinnon hyvin arvosanoin oppimiseen liittyvistä ongelmista huolimatta. Nyt hän on töissä, tulee hyvin toimeen ja nauttii elämästä. Hän tietää mihin pystyy ja mitä se vaatii. Oma panos on ollut todella tärkeä ja olen luopunut monista omista suunnitelmistani auttaakseni poikaani, rahaa on mennyt ja aikaa. Mutta kaikki on ollut sen arvoista, vaikka välillä on epätoivokin nostanut päätään. Periksi ei olla annettu tuumaakaan.
Alue: Aihe vapaa
Mikäli luit tuon vuoden 2022 jutun kunnolla, olisit huomannut, että äiti kertoi jättäneensä arviointilomakkeen täyttämättä tytön ollessa esikouluikäinen, koska sen kohdat eivät sopineet hänestä ollenkaan Kiiaan. Syy ei ole äidin laiminlyönnissä vaan siinä, että tuolloiset lomakkeet oli laadittu poikiin sopivien piirteiden pohjalta. Olen itsekin joutunut täyttelemään noita lomakkeita, eikä se tuntunut sopivan minunkaan tyttäreeni. Vasta myöhemmin huomattiin, että autismi näyttäytyy tytöillä ja naisilla eri tavalla. Nythän Kiia on diagnosoitu.