Yle: Autistinen Kiia 14 on tavannut 40 ammattilaista, mutta hänen tilanteensa on vain pahentunut

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Tuo äidin kommunikointi on hirveän aggressiivista. 

Se on meillä nepsyillä sellaista, koska ilmaisujen säätely ei välttämättä toimi. Voidaan näyttää hyvin vihaisille ja agressiivisille vaikka oltaisiin tyytyväisiä ja rauhallisia, koska ne toiminnot nyt vain menee miten sattuu eikä ole järjestetty oikein ulospäin.

Fiksu nepsy osaisi kertoa sen myös eikä vaan olisi aggressiivinen ja törkeä.

Eipä se tekstissä näy ihmisille millä tuulella hän on. Neurotyypillinen lukee sen omasta maailmastaan ja nepsytietoinen miettii, että henkilöllä on tässä paljon stressiä ja huolta sekä turhautumista joka purkautuu vaikeutena säädellä ilmaisuaan, mikä on taas täysin tyypillistä nepsylle eikä sitä erityisem

Tämä! Koettu niin monta kertaa itsekin. Yleensä penään vain että hoitaisivat oman työnsä.

Miksi lehdissä on vain juttuja tällaisista täysin mahdottomista tapauksista, joille ei ole mitään hoitoa olemassa? Antaa kuvan, niinkuin terveydenhoito olisi täysin kädetöntä. 

Kyllä se joku ongelma on, ettei kotoa pysty poistumaan. Minkä ulkopuoliset ajattelevat. Ei voi olla, että lapsi on riippuvainen äidistään. Ei äiti tule olemaan siinä lopun elämää, että lapsi saa syötyä. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

"Et taida ihan täysin ymmärtää, millä perusteella lastensuojelussa tehdään huostaanoton päätöksiä. Lastensuojelun huostaanoton kriteereinä ei ole se, että lapsen vakavasti kehitystä ja hyvinvointia vaarantava käytös ei johdu vammasta tai sairaudesta. Huostaanoton kriteerinä on se, että lapsi vakavasti vaarantaa oman kehityksensä ja hyvinvointinsa. Ottamatta suoraan kantaa tähän Kiian tapaukseen, niin vammaisilla ja neuropsykiatrisen diagnoosin omaavilla lapsilla, jotka huostaanotetaan, on yleensä hyvin aggressiivista ja itsetuhoista käytöstä. Kyse ei ole useinkaan siitä, etteikö lastensuojelussa ymmärrettäisi lapsen erityispiirteitä vaan siitä, että lapsi vakavasti vaarantaa paitsi omansa myös toisten ihmisten terveyden, usein jopa hengen. Lapsen erityispiirteiden ymmärtäminen ei ole edes ensisijaisesti lastensuojelun tehtävä "

Se että lapsi kuormittuu niin paljon tavanomaisessa kasvuympäristössään, että vaarantaa vakavasti oman terveytensä ja kehityksensä voi toki olla korjattavissa sillä, että ympäristöä muutetaan tukitoimin ja vanhempaa tuetaan muuttamaan omaa toimintaansa. Ennen huostaanottoa tätä on pääsääntöisesti yritetty vuosikausia, mutta sekään ei välttämättä ole vaikuttavaa johtuen esimerkiksi joko auttajien ammattitaidon puutteesta, vanhempien kyvyttömyydestä ottaa apua vastaan tai molemmista. Yleensä huostaanotetuille lapsille onkin tarjottu vuosikausia avohuollon tukitoimia, kuten perhetyötä ja ammatillista tukihenkilötoimintaa. Se ei tapahdu tuosta vain, että lapsi huostaanotetaan, mutta ikävä kyllä olet oikeassa siinä, että lastensuojelun tukitoimilla ei voi useinkaan auttaa lasta, jos ongelmat juontuvat suurelta osin lapsen erityisyydestä. Myöskään monet erikoissairaanhoidon tai vammaispalvelujen tukitoimet eivät välttämättä tuo pysyvää ratkaisua. Niiden resurssointi ja palvelujen kehittäminen sopimaan myös haastavammille lapsille estäisi toki monia "turhia" huostaanottoja, mutta se ei ole yksittäisen lastensuojelun sosiaalityöntekijän päätäntävallassa ja tällaisia tukitoimia pitäisi kyetä tarjoamaan pitkäjänteisesti näille vammaisille tai neuropsykiatrisesti oireileville lapsille, ja lisäksi tuen pitäisi alkaa riittävän varhain.

Lapsen etua yleensä arvioidaan lastensuojelussa huostaanotossa silloin, kun vaihtoehtona on se että jätetään vaikka henkisesti viisivuotias ja fyysisesti 16-vuotias autistinen nuori kotiin lyömään vanhempiaan ja sisaruksiaan turpiin joka aamu tavanomaisissa siirtymätilanteissa tai vaihtoehtoisesti traumatisoidaan hänet ja rikotaan hänen herkkä psyykkeensä sillä, että sijoitetaan hänet erittäin kalliiseen kehitysvammaisille tarkoitettuun laitoshoitoon. Lapsen etu voi olla myös interventio, joka on traumaattinen ja hirveä kokemus lapselle, koska vaihtoehto pitkällä aikavälillä voi olla vieläkin pahempi. Toisin sanoen aina huostaanottopäätöksissä ei ole useinkaan olemassa sellaista vaihtoehtoa, joka ei vahingoittaisi lasta jollakin tasolla. Kyse on aina riskien minimoimisesta, valintojen tekemistä huonoista vaihtoehdoista.  Se miksi lastensuojelulaitoksissa joudutaan ottamaan vastuu kehitysvammaisista, itsetuhoisista, neuropsykiatrisista haasteista kärsivistä lapsista ei johdu ensisijaisesti siitä, että lastensuojelussa ei ymmärretä näiden lasten tuen tarpeita. Kyse on palvelujärjestelmän toimimattomuudesta ja resurssien vääränlaisesta kohdistamisesta.  

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

"Et taida ihan täysin ymmärtää, millä perusteella lastensuojelussa tehdään huostaanoton päätöksiä. Lastensuojelun huostaanoton kriteereinä ei ole se, että lapsen vakavasti kehitystä ja hyvinvointia vaarantava käytös ei johdu vammasta tai sairaudesta. Huostaanoton kriteerinä on se, että lapsi vakavasti vaarantaa oman kehityksensä ja hyvinvointinsa. Ottamatta suoraan kantaa tähän Kiian tapaukseen, niin vammaisilla ja neuropsykiatrisen diagnoosin omaavilla lapsilla, jotka huostaanotetaan, on yleensä hyvin aggressiivista ja itsetuhoista käytöstä. Kyse ei ole useinkaan siitä, etteikö lastensuojelussa ymmärrettäisi lapsen erityispiirteitä vaan siitä, että lapsi vakavasti vaarantaa paitsi omansa myös toisten ihmisten terveyden, usein jopa hengen. Lapsen erityispiirteiden ymmärtäminen ei ole edes ensisijaisesti lastensuojelun tehtävä "

Lastensuojelun avohuollon käytettävissä olevat keinot ovat esim. perhetyö, eri intensiteeteillä, tukiperheet, ammatilliset tukihenkilöt, jotka tapaavat lasta esim. kerran viikossa 2h jne. Kiian perheen vaatimia palveluja ei löydy lastensuojelusta. Mikäli olet yhtään lukenut lehtiä, tietäisit, että myös lastensuojelun määrärahat ovat soten myötä täysin romahtaneet. tämä tarkoittaa sitä, että hyvinvointialueilla ei ole mahdollisuutta räätälöidä Kiioille yksilöllisiä palveluita. Perhe voi toki halutessaan ostaa itse palveluita yksityisiltä, jos kokevat ne hyödyllisiksi.

"Se että lapsi kuormittuu niin paljon tavanomaisessa kasvuympäristössään, että vaarantaa vakavasti oman terveytensä ja kehityksensä voi toki olla korjattavissa sillä, että ympäristöä muutetaan tukitoimin ". Jep, mutta sitä * kouluympäristöä* pitiäisi muuttaa ja saada tarvittava tuki sinne, että kykenee käymään koulua. Huostaanotto ei ole ratkaisu eikä oikea tukitoimi kuten tuli ilmi.

Vierailija wrote:

"Se että lapsi kuormittuu niin paljon tavanomaisessa kasvuympäristössään, että vaarantaa vakavasti oman terveytensä ja kehityksensä voi toki olla korjattavissa sillä, että ympäristöä muutetaan tukitoimin ". Jep, mutta sitä * kouluympäristöä* pitiäisi muuttaa ja saada tarvittava tuki sinne, että kykenee käymään koulua. Huostaanotto ei ole ratkaisu eikä oikea tukitoimi kuten tuli ilmi.

Kiian tapauksessa mikään koulun muutos ei vaikuta hitusvinkulaakaan, koska Kiia ei pääse kodistaan ulos ja kouluun. Se Kiian ongelma on selvästi Kiian kodissa. Jokin estää Kiiaa lähtemästä ulos ja hyvin suurella todennäköisyydellä sen nimi on Sari.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

tässä tulee myös mieleen, että paljonko äidin käytös triggeröi lapsen käytöstä? ei kirjoilla oleva äiti ehkä yrittäisi saada lasta lapsen ehdoin osaksi ns. normaalia yhteiskuntaa. Jutun äiti ei osaa säädellä omaa käyttäytymistään eli lapsi ei sieltä saa turvaa. Paljonko se jatkuva on the edge olo pahentaa tytön tilaa. Tämä siis ihan vilpitöntä pohdintaa asiasta. Apua halutaan, mutta mikään apu ei kelpaa, äiti ei kykene järkevään kommunikointiin hoitotahojen kanssa, tämä on sellainen itseään pyröittävä loputon himmeli ja lapsi ei siinä ainakaan voita.

 

Siis miten niin mikään apu ei kelpaa? Lapsella ollut erityisopen tuki jolloin pystynyt käymään koulua, mutta enää ei ole tätä tukea. Perhe haluaisi kokoaikaisen osastohoidon, henkilökohtaisen avustajan tai tukihenkilön ja kyydin kouluun. Perheelle t

Käytännössähän vanhemmat vaativat Kiialle kokonaista avustushenkilöiden armeijaa, koska yksi ihminen on töissä vain 8h kerrallaan. Kiialla pitäisi olla useampi opettaja, avustaja ruokkimassa ja omat kuskit. Täysin mielipuolinen vaatimus. Jos avun tarve on näin massiivista, silloin asutaan laitoksessa. Suomalaisessa yhteiskunnassa alaikäisten laitoshoito järjestetään kaikkein vaikeavammaisimpia lukuun ottamatta lastensuojeluyksiköissä.

Systeemin huono johtaminen. Jokainen taho toimii itsenäisenä yksikkönä, joka ei "tallo toisen varpaille". Kuolataan titteleitä. Ehkä joku on väitellyt tohtoriksi, koska ei pärjää kentällä. Ne taas jotka näkee asiakkaan ja tietäisi keinot, vaiennetaan ja lyödään puskista sillä että sinun toimivaltasi päättyy tähän! Terveydenhuolto systeemissä kiksit johtajille tulee sanasta toimivalta, VALTA. Sairaat miehet ja naiset johtaa systeemejä ja estävät eri tahojen yhteistyön jottei heidän huonouttaan huomattaisi.

Olisikin joku tehtäväkierto. Päättäjät kohtaisivat potilaan. Ja kenttätyöntekijät voisivat vaikuttaa asioiden edistymiseen.

Aloitukseen liittyen, monta aina vaihtuvaa työntekijää olisi rasittavaa perusterveellekin. Vielä jos on vuokratyöntekijä, ei tarvi ottaa vastuuta vaan voi jättää asian kuin lehmä läjänsä niitylle.

Vierailija wrote:

"

Viiltely ja it se mur hayritykset eivät mielestäsi ole henkeä uhkaavia? Luitko juttua ollenkaan?

Onko meillä Kiian äiti linjoilla kenties?"

 

Asiat eivät ole noin yksioikoisia. Jos lapsi, jolla on epilepsia ja kohtauksia, jossa on vaarallinen itselleen ja voi olla jopa ympäristölleen, niin ei häntä kuulu huostaanottaa. Se ei hänen tilannettaan paranna tai auta. Se ei ole lapsen etu. Sama liittyy autisminkirjon kuormittumisesta johtaviin agrressiiviin kohtauksiin. Huostaanotto eikä sijoitus siihen auta eikä se ole lapsen etu. Kenet kaikki sinun mielestäsi tulee sijoittaa? Myös aivosyöpää sairastavat, jotka voivat saada agressiivisia kohtauksia sairaudesta johtuen. Sekään sijoitus tai huosta ei heitä paranna vai oletko sitä mieltä, että vammaiset autisminkirjon henkiöitä vain tulee kohdella näin ja syrjiä.

MITÄ sinun mielestäsi kuuluisi tehdä? Henki koko ajan uhattuna, kun teet päätöstä tai jätät tekemättä  

Lastensuojelu ei voi tehdä terveydenhuollon ratkaisuja. 

 

Itse en tajua, miksi esim. Kiian isä ei voi järjestää elämäänsä niin, että vaikka kuukauden ajan vie tyttären aamuisin avohoitoon. Apua voisi ottaa vastaan, jos todella yrittäisi. 

 

Näen tässä aika paljon vastustusta ja lapsen parhaan ohittamista. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

äiti on "kouluttanut" tyttärensä siihen, ettei hän pärjää ilman häntä. Eihän se ole mikään huostaanotto, jossa vanhempi on koko ajan puhelinyhteydessä lapseen ja vahvistaa vain epätervettä suhdetta. Tytär saattaa kuvitella olevansa vastuussa myös äidin pahasta mielestä ja siksi päätynyt nälkälakkoon. Tämänikäistä pitäisi jo ohjata itsenäisyyteen, ei pahempaan riippuvuuteen. Tytöllä ei ole varmaan pahemmin ollut tilaa olla oma itsensä äitinsä varjossa. Jotenkin on erikoista että 40 ammattilaista olisivat täysin tunareita, joku muu jarru tässä on. 3v pois koulusta vain pahentaa tätä tilannetta, kun kontaktit ulkomaailmaan käytännössä puuttuu.

 

 

On täysin tavallista, että erilaiset syömisen ongelmat kuuluvat autisminkirjoon. Se on sitä vammaisuuden kirjoa. Osa joutuvat letkuruokintaa, osa syö vain tietyn merkkistä ruokaa jne. Se on t

Kumpi autismi siis on, vamma vai voitoksikin käännettävä ominaisuus?

Molempia ei oikein voi saada, ainakaan jos tukitoimista keskustellaan. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

"

Viiltely ja it se mur hayritykset eivät mielestäsi ole henkeä uhkaavia? Luitko juttua ollenkaan?

Onko meillä Kiian äiti linjoilla kenties?"

 

Asiat eivät ole noin yksioikoisia. Jos lapsi, jolla on epilepsia ja kohtauksia, jossa on vaarallinen itselleen ja voi olla jopa ympäristölleen, niin ei häntä kuulu huostaanottaa. Se ei hänen tilannettaan paranna tai auta. Se ei ole lapsen etu. Sama liittyy autisminkirjon kuormittumisesta johtaviin agrressiiviin kohtauksiin. Huostaanotto eikä sijoitus siihen auta eikä se ole lapsen etu. Kenet kaikki sinun mielestäsi tulee sijoittaa? Myös aivosyöpää sairastavat, jotka voivat saada agressiivisia kohtauksia sairaudesta johtuen. Sekään sijoitus tai huosta ei heitä paranna vai oletko sitä mieltä, että vammaiset autisminkirjon henkiöitä vain tulee kohdella näin ja syrjiä.

MITÄ sinun mielestäsi kuuluisi

Oletko sossuhuora?

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

äiti on "kouluttanut" tyttärensä siihen, ettei hän pärjää ilman häntä. Eihän se ole mikään huostaanotto, jossa vanhempi on koko ajan puhelinyhteydessä lapseen ja vahvistaa vain epätervettä suhdetta. Tytär saattaa kuvitella olevansa vastuussa myös äidin pahasta mielestä ja siksi päätynyt nälkälakkoon. Tämänikäistä pitäisi jo ohjata itsenäisyyteen, ei pahempaan riippuvuuteen. Tytöllä ei ole varmaan pahemmin ollut tilaa olla oma itsensä äitinsä varjossa. Jotenkin on erikoista että 40 ammattilaista olisivat täysin tunareita, joku muu jarru tässä on. 3v pois koulusta vain pahentaa tätä tilannetta, kun kontaktit ulkomaailmaan käytännössä puuttuu.

 

 

On täysin tavallista, että erilaiset syömisen ongelmat kuuluvat autisminkirjoon. Se on sitä vammaisuuden kirjoa. Osa joutuvat letkuruokintaa, osaA

 

Autismi on juuri sitä, miten se halutaan nähdä ja tulkita. Vamma tai rikkaus. Autismin kuntoutuksen mielekkyyttä tulisi myös arvioida. Autistinen henkilö on arvokas ihan sellaisenaan.

”Ei varmaan syö eikä peseydy sen takia, että elämässä on ihan riittävästi kuormittavia tekijöitä muutenkin. Tuntuu siltä, että kaikki aika ja energia Kiian elämässä menee "avun" saamiseen. Tuossa artikkelissa kuvaillaan, miten Kiiaa on pompoteltu erinäisissä sijoituspaikoissa ja mm. ehdotettu päivittäisiä vierailuita sairaalassa tätä apua hakemassa. Onko sinulla mitään ymmärrystä, miten kuluttavaa ja raskasta tuollainen apu on autismista kärsivälle, joka usein vihaa kaikkea muutosta ja sosiaalisia kontakteja muutenkin. Kiian vitutuskäyrä lienee niin katossa, että energiaa ei jää enää noiden auttajien lisäksi mihinkään muuhun.”

Erikoista, että uskot tietäväsi tämän. Tiedän vakavasti autistisia, jotka eivät koskaan opi mm. puhumaan ja tarvitsevat myös perustoimintoihin apua. Vaikea uskoa, että pelkkä vitutus olisi tähän syynä. 

 

Eiköhän kaikkien vittuuntuneiden kirjolaisten kannattaisi perustaa omavarainen ekokylä, jos ainoa ongelma on ärsyttävät neurotyypilliset?

Vai kelpaako kuitenkin neuronormaalien veroäyreillä tuotettu tuki ja apu?

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

äiti on "kouluttanut" tyttärensä siihen, ettei hän pärjää ilman häntä. Eihän se ole mikään huostaanotto, jossa vanhempi on koko ajan puhelinyhteydessä lapseen ja vahvistaa vain epätervettä suhdetta. Tytär saattaa kuvitella olevansa vastuussa myös äidin pahasta mielestä ja siksi päätynyt nälkälakkoon. Tämänikäistä pitäisi jo ohjata itsenäisyyteen, ei pahempaan riippuvuuteen. Tytöllä ei ole varmaan pahemmin ollut tilaa olla oma itsensä äitinsä varjossa. Jotenkin on erikoista että 40 ammattilaista olisivat täysin tunareita, joku muu jarru tässä on. 3v pois koulusta vain pahentaa tätä tilannetta, kun kontaktit ulkomaailmaan käytännössä puuttuu.

 

 

On täysin tavallista, että erilaiset syömisen ongelmat kuuluvat autisminkirjoon. Se on sitä vamma

 

Eli 

- muiden täytyy elättää hänet , tarvittaessa kolmivuorotukihenkilöstön kanssa, niinkö?

- ja jos hän ”sellaisenaan” kieltäytyy syömästä tai haluaa alaikäisenä päättää päivänsä, häntä ei tule estää?

Mitä tarkoitat ihan käytännössä?

Näissä jutuissa on aina se ikävä puoli, että ammattilaisten versiota tapahtuneesta ei vaitiolovelvollisuuden vuoksi kuulla koskaan. 

En ymmärrä näitä tuohtuneita kirjoittelijoita, jotka liioittelevat asioita ja luulevat tietävänsä ne paremmin kuin me nepsyjen äidit ja isät. Sari toivoi lapselleen lähinnä vain kuljetuspalveluita ja tukihenkilöä. Nyt jotkut ketjulaiset suurentelevat tarpeen ympärivuorokautisen ammattilaisjoukkion vaatimiseksi. Hyvät ihmiset, älkää jauhako asioista, joista ette mitään tiedä. Olkaa mieluummin tiedonjanoisia, niin viisastutte. Ei tässä ole kyse teidän verovarojenne tuhlauksesta, vaan inhimillisen elämän turvaamisesta heikompiosaisille.

Vierailija wrote:

Kiian sijoitus epäonnistui. Kiia pysyi omassa huoneessaan ja kommunikoi ohjaajien kanssa vain äitinsä välittämänä. Kiia ja äiti olivat ilmeisesti koko ajan puhelinyhteydessä ja äiti vastusti sijoitusta. Kiian tilanne huononi, koska häntä ei saatu osastolla syömään eikä peseytymään. Lastensuojelussa tämä on hyvin tyypillistä. Lapselle ei anneta lupaa luottaa häntä hoitaviin ohjaajiin eikä asettumaan lastenkotiin. Kotoa ylläpidetään jatkuvasti haitallista suhdetta ja kielletään asettuminen osastolle. Todennäköisesti äiti on jopa itse kieltänyt syömästä ja peseytymästä osastolla ja 14 -vuotias ei kykene äidilleen panemaan vielä yhtään vastaan. Tällaiset vanhemmat sabotoivat itse lastensa ja nuortensa hoidon vielä osastollakin, koska se ei suju kuten he haluavat, keinoilla, jotka he sanelevat ja he itse jäävät keskiöstä sivuun koko tapahtumissa.

Hemmetti lopeta nyt toisen puolesta valehtelu kuulostaa nyt paska puheelta nuo "kieltänyt syömästä väitteet". Huhhuh!

Värität toisesta kuvaa oman mielesi mukaan ja kuvittelet että se menee läpi. Manipulointia. 

- sivullinen

Vierailija wrote:

En ymmärrä näitä tuohtuneita kirjoittelijoita, jotka liioittelevat asioita ja luulevat tietävänsä ne paremmin kuin me nepsyjen äidit ja isät. Sari toivoi lapselleen lähinnä vain kuljetuspalveluita ja tukihenkilöä. Nyt jotkut ketjulaiset suurentelevat tarpeen ympärivuorokautisen ammattilaisjoukkion vaatimiseksi. Hyvät ihmiset, älkää jauhako asioista, joista ette mitään tiedä. Olkaa mieluummin tiedonjanoisia, niin viisastutte. Ei tässä ole kyse teidän verovarojenne tuhlauksesta, vaan inhimillisen elämän turvaamisesta heikompiosaisille.

Luen tuota Ylen aiempaa juttua. Tosi surullista, että lapselle lähetettä laatiessa äiti on jättänyt kaikki arviointilomakkeet täyttämättä! Tietenkin se viivästyttää diagnoosia.

Tässäkin neurotyypillinen (?) isä olisi voinut kantaa vastuuta tyttärensä hoidosta. 

 

Moni asia on mennyt huonosti, eikä kaikesta voi syyttää viranomaisia. 

Vierailija wrote:

Minä olen assburger mies vähän alle 40v ja olen käynyt opiskeluni ja tehnyt aina töitä, vaikka kukaan ei ole minua auttanut ja vaikka minua on aina syrjitty. Valivali!

Ehkä ennen ei tarkasteltu suurennuslasilla kaikkia puutteita niin lapsi eikä äiti päässyt omaksumaan jotain roolia.  Läpsy perseelle jotta kyllä sä pärjäät. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

äiti on "kouluttanut" tyttärensä siihen, ettei hän pärjää ilman häntä. Eihän se ole mikään huostaanotto, jossa vanhempi on koko ajan puhelinyhteydessä lapseen ja vahvistaa vain epätervettä suhdetta. Tytär saattaa kuvitella olevansa vastuussa myös äidin pahasta mielestä ja siksi päätynyt nälkälakkoon. Tämänikäistä pitäisi jo ohjata itsenäisyyteen, ei pahempaan riippuvuuteen. Tytöllä ei ole varmaan pahemmin ollut tilaa olla oma itsensä äitinsä varjossa. Jotenkin on erikoista että 40 ammattilaista olisivat täysin tunareita, joku muu jarru tässä on. 3v pois koulusta vain pahentaa tätä tilannetta, kun kontaktit ulkomaailmaan käytännössä puuttuu.

 

 

On täysin tavallista, että erilaiset syömisen ongelmat kuuluvat autisminkirjoon. Se on sitä vamma

Vamman puolelle tuo menee jos ei pysty opiskelemaan, tekemään mitään eikä olemaan itsenäinen. Mitä se rikkaus voisi olla, edes itselle?