Yle: Autistinen Kiia 14 on tavannut 40 ammattilaista, mutta hänen tilanteensa on vain pahentunut

Kuulostaa huolestuttavalta tuo tytön äidin tapa hokea, että mikään apu ei auta. Toki äiti itsekin on kirjolla, mikä saattaa vaikeuttaa yhteistyötä ammattiauttajien kanssa. Olen itse työssä erityislasten parissa ja yleensä vanhemmat haluavat tukea lapselle siihen, että lapsi voi käydä koulua, psyykkinen vointi kohenee, lapsi saa tukihenkilön ym. muutakin apua kuin vanhemman tarjoaman hoivan. Eli antavat laosen elämöön tulla muitakin ihmisiä.

Tässä Kiian tapauksessa äiti sitoo lapsen ts. 14-vuotiaan nuoren itseensä. Antaako äiti tälle tytölle lupaa olla terapeutin tai muun ammattilaisen kanssa kahden kesken? Ahdistuuko äiti pienestäkin asiasta, josta Kiia ahdistuu? Kyllä autistinenkin oppii lopulta luottamaan niihin hyviin tyyppeihin, jos vanhemmat antavat luvan. Kuulostaa, että äiti ei tue Kiaa ikätasoiseen kasvuun.

Voiko Kiia edes oikeasti tunnistaa tai löytää omaa ääntään noin tunkeutuvan ja hyökkäävän äidin rinnalla?Voiko äidistä itsenäistyä? Voiko hänen kanssaan olla lapsena eri mieltä?

Hyvinvointialueen velvollisuus on järjestää Kiialle sairaalakoulupaikka, kuljetus sinne, saattaja taksiin, iltapäivätoimintaa ja toimintaterapiaa, sopiva ruokailu ettei nuori kuormitu, neuropsykologin tapaamiset, kotiin tukea ja vanhemmille apua että saavat hengähtää. Eikä näitä voi odottaa, nuori on vielä peruskoululainen! Vanhempia on kuultava eikä nuorta saa kuormittaa, joten hoitavat henkilöt ja opettajat eivät saa vaihtua.

Lastensuojelun tehtävää on suojella lapsia joko heidän omalta itseään vahingoittavalta toiminnalta tai sitten heidän vanhempiensa vanhemmuuden puutteilta. Lastensuojelu ei ole terveydenhuoltoa, vaikkakin Suomessa esim. psyykkisesti vaikeasti oireilevien lasten ja nuorten pitkäaikainen osastohoito on sälytetty lastensuojelulle eikä terveydenhuollolle. Nepsylasten kohdalla edellytetään ihan samaa vanhemmuutta kuin muidenkin lasten osalta. Lasta ei saa hakata, dissata, hänen terveydenhuoltoaan tai koulunkäyntiään ei voi skipata ja häntä tulee rakastaa ja hoivata niin arjessa kuin juhlassakin. Tietenkin se on nepsylapsen kanssa haastavampaa kuin normaalilapsen kanssa, mutta vanhemman on kyettävä vastata siihen haasteeseen. Terveydenhuolto voi asiassa auttaa ja esim. perheneuvolassa on palveluja nepsylasten vanhempien tukemiseen.

Jostain syystä nepsylasten vanhemmat eivät kuitenkaan kaikki pärjää. On näitä Sareja, jotka eivät saa lasta kouluun eikä syömään normaalisti. Sarin lapsi ei saa edes raitista ulkoilmaa eikä auringonvaloa, koska Sari ei saa lasta ulos asunnosta. Terveydenhuolto on pyrkinyt tukemaan Saria, mutta terveydenhuollonkaan tarjoamat avut eivät ole Sarille aina kelvanneet. Osastojaksosta kieltäydyttiin. Vastuu siitä lapsen arjen sujumisesta, koulusta ja terveellisestä ruuasta, liikunnasta on lapsen huoltajalla, sillä Sarilla ja sillä olemattomalla miehellä, joka ei ilmeisesti osallistu asiaan ollenkaan. Sari pyrkii kuitenkin sysäämään vastuun viranomaisille. Vika on terveydenhuollon, lastensuojelun ties kenen. Vastuu on kuitenkin yksin lapsen huoltajilla. Huoltaja vastaa siitä, että lapsi menee kouluun. Huoltaja vastaa siitä, että lapsi tuodaan lääkäriin. Suurin ongelma asiassa on, että Sari ja hänen miehensä eivät kykene ottamaan asiassa huoltajan vastuuta.

Vierailija wrote:

Hyvinvointialueen velvollisuus on järjestää Kiialle sairaalakoulupaikka, kuljetus sinne, saattaja taksiin, iltapäivätoimintaa ja toimintaterapiaa, sopiva ruokailu ettei nuori kuormitu, neuropsykologin tapaamiset, kotiin tukea ja vanhemmille apua että saavat hengähtää. Eikä näitä voi odottaa, nuori on vielä peruskoululainen! Vanhempia on kuultava eikä nuorta saa kuormittaa, joten hoitavat henkilöt ja opettajat eivät saa vaihtua.

Sairaalakoulu on ensisijaisesti sairaalahoidossa oleville lapsille tarkoitettu koulu. Siellä on esim. syöpälapsia. Koulukyyti tarkoittaa sitä, että taksi vie. Mitään saattajia ei ole tarjolla kenellekään.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Hyvinvointialueen velvollisuus on järjestää Kiialle sairaalakoulupaikka, kuljetus sinne, saattaja taksiin, iltapäivätoimintaa ja toimintaterapiaa, sopiva ruokailu ettei nuori kuormitu, neuropsykologin tapaamiset, kotiin tukea ja vanhemmille apua että saavat hengähtää. Eikä näitä voi odottaa, nuori on vielä peruskoululainen! Vanhempia on kuultava eikä nuorta saa kuormittaa, joten hoitavat henkilöt ja opettajat eivät saa vaihtua.

Sairaalakoulu on ensisijaisesti sairaalahoidossa oleville lapsille tarkoitettu koulu. Siellä on esim. syöpälapsia. Koulukyyti tarkoittaa sitä, että taksi vie. Mitään saattajia ei ole tarjolla kenellekään.

 

Sairaalakoulussa on myös mt ongelmista kärsiviä lapsia. 

-ohis

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Hyvinvointialueen velvollisuus on järjestää Kiialle sairaalakoulupaikka, kuljetus sinne, saattaja taksiin, iltapäivätoimintaa ja toimintaterapiaa, sopiva ruokailu ettei nuori kuormitu, neuropsykologin tapaamiset, kotiin tukea ja vanhemmille apua että saavat hengähtää. Eikä näitä voi odottaa, nuori on vielä peruskoululainen! Vanhempia on kuultava eikä nuorta saa kuormittaa, joten hoitavat henkilöt ja opettajat eivät saa vaihtua.

Sairaalakoulu on ensisijaisesti sairaalahoidossa oleville lapsille tarkoitettu koulu. Siellä on esim. syöpälapsia. Koulukyyti tarkoittaa sitä, että taksi vie. Mitään saattajia ei ole tarjolla kenellekään.

 

Sairaalakoulussa on myös mt ongelmista kärsiviä lapsia. 

-ohis

On, jos on tilaa. Autisteille on olemassa erityiskouluja ja luokkia esim. Helsingissä Naulakallion koulu. Autisteille on olemassa myös omia laitoksia, joissa hoidetaan vaikeimmin autistisia ihmisiä. Kiia voisi pystyä elämään sellaisessa.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Minulla oli lapsena selektiivinen mutismi, enkä pystynyt puhumaan juuri kenellekään. Olin riippuvainen äidistä, vaikka myöhemmin tajusin, että ongelmani juurisyy oli hänessä. Sitten kun kasvoin ja pääsin äidistä irti, ongelmani alkoivat hävitä palanen kerrallaan. 

Ehkä luen tätä tapausta omista kokemuksista käsin, mutta minusta vaikuttaa siltä, että tämänkin tytön vaikeudet johtuvat hänen äidistään. Hän tuntuu todella pelottavalta.

Minullakin on ollut todella vaikea äitisuhde ja lapsuus ,olen kanssasi samaa mieltä ja luulen myös että tässä iso osa ongelmista johtuu äidistä, tuo äiti vaikuttaa kyvyttömältä normaaliin kanssakäymiseen.

Ette taida ymmärtää, että nyt puhutaan nuoresta, joka on diagnosoitu autisminkirjolaiseksi. Ette voi rinnastaa omia tapauksianne häneen.

I

Tietysti voin, oman kokemukseni kautta, äidilläni on asperger. 

Tuossa on hyviä pointteja monella, kun sanoitte että äiti ei mahdollista hoitoa lapselle. Hän ei ehkä kestä sitä, että se apu ei tule hänen kauttaan.

Hän hakee apua, mutta mikään ei kelpaa, jos hän ei saa päättää mitä sen pitäisi olla.

muistan nuorena terkkarina kun olin työharjoittelussa nuorten psykiatrisella osastolla. Siellä oli yksi äiti, joka oli osaston ovella hakkaamassa monta kertaa päivässä ja soitteli osastolle koko ajan. Hän ei kestänyt sitä, että lapsi saisi apua muilta kuin häneltä.

Lapsi oli saanut sanottua sairaalassa henkilökunnalle, että äiti ahdistaa, kun tämä soittelee koko ajan. Kun yhteydenpitoa rajoitettiin, lapsen vointi alkoi kohenemaan.

Vierailija wrote:

jos tyttö on kuitenkin voinut käydä koulua aiemminkin, niin pakkohan hän on ollut oppis syömään itse. Miksi on nyt taantunut että tarvitsee äidin hoitamaan syömisensä? Joku outo kuvio voi olla, että tyttöä ei karaista tai pana selviytymään omtoimisesti, vaan liikaa annetaan periksi mielen oikuille. Mutta en tiedä , ehkä se on vaikeampi tila. Oudolta kuulostaa. Miten se henkilökohtainen avustaja saisi tytön syömään, usein ne on työttömiä ei ammattiosaajia itse,

Nyt et ymmärrä asiaa, koska et ymmärrä autisminkirjoa. Siinä toimintakyky voi muuttua. Sitä paitsi kouluunkin voi saada avustajan, joka syöttää. Usein autisminkirjon lapset eivät kykene syömään ruokalassa muiden kanssa (äänet, hälina, liike  ja muut ihmiset kuormittavat liikaa), jolloin autisminkirjon ihminen syö yksin omassa rauhassa ennen muita, omassa tilassa tai luokassa. Osa tarvitsee jopa letkuravintoa tai syömiseen apua. Silloin kun toimintakyky on parempi, niin lapsi/aikuinen saattaa kyetä syömään itse, välillä taas tarvitsee siihen tukea ja apua eli vaikka syöttämistä. MIten tämä voi olla vaikeaa ymmärtää? Kyllähän se ymmärretään MS-taudinkin suhteen, että toimintakyky vaihtelee pyörätuolista jälleen kävelykykyyn. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Kyllä Sari varmaan on kertonut suullisesti, miksi ei täyttänyt lomakkeita eli kun ne eivät sopineet Kiiaan. Ei kai kukaan psykologi olisi muutoin jättänyt asiaa silleen.

Äidin kommunikointityylistä oli artikkelissa näyte sähköpostin muodossa, se saattaa antaa osviittaa yhteistyötyylistä eri tahojen kanssa. Psykologitkin saattaneet olla hämillään kumpaan kiinnittää enemmän huomiota ja onko lapseen edes saatu kontaktia, kun äiti vie paljon tilaa tapaamisten aikana.

 

Noh noh, et voi tehdä päätelmiä äidin luonteesta ja yhteistyökyvystä yhden epätoivon vallassa kirjoitetun s-postin perusteella. Sari on sentään yrittänyt hakea apua lapselleen jo 10 vuotta. Lapsella on myös selektiivinen mutismi, joten äidin on pitänyt puhua lapsen puolesta, ei hän muutoin "veisi tilaa".

Kaffebulla wrote:

Tuossa on hyviä pointteja monella, kun sanoitte että äiti ei mahdollista hoitoa lapselle. Hän ei ehkä kestä sitä, että se apu ei tule hänen kauttaan.

Hän hakee apua, mutta mikään ei kelpaa, jos hän ei saa päättää mitä sen pitäisi olla.

muistan nuorena terkkarina kun olin työharjoittelussa nuorten psykiatrisella osastolla. Siellä oli yksi äiti, joka oli osaston ovella hakkaamassa monta kertaa päivässä ja soitteli osastolle koko ajan. Hän ei kestänyt sitä, että lapsi saisi apua muilta kuin häneltä.

Lapsi oli saanut sanottua sairaalassa henkilökunnalle, että äiti ahdistaa, kun tämä soittelee koko ajan. Kun yhteydenpitoa rajoitettiin, lapsen vointi alkoi kohenemaan.

Mitä kohtaa et ymmärrä artikkelissa tai kirjoitetussa teksissä? Jos auttaa, niin pyydä joku muu lukemaan artikkeli sinulle.  Ei tuossa ole ollut tilannetta, että äiti ei ole mahdollistanut hoitoa lapselle!!! Äiti yritti mahdollistaa lapsen hoidon, minkä lasu ja vammaispalvelu torpedoi. Avustaja ja kyyti tarvittiin, eikä niistä lainmukaan saa kieltäytyä. Äiti voisi kannella asiasta AVIin. 

Miksi sinä sotket ja kerrot jostain ahdistustapauksesta, mikä ei liity tähän miten autisminkirjon henkilöitä täällä kohdellaan -suoraan syrjitään. Tämäkin ihan asiatonta jos terveydenhuollon koulutusta löytyy.

Terveydenhoitajan ehkä ymmärrät jotain MS-taudista. Mielestäni se on erittäin hyvä tauti kertomaan ja kuvaamaan autisminkirjon haasteita, koska nykyään moni ymmärtää MS-tautia ja sen tuomia haasteita eikä syyllistä potilasta luulotautiseksi, laiskaksi tai syytä omaisia siitä, että ovat aiheuttaneet taudin tai toimintarjoitteet sairastuneelle. Terveydenhoitajana ymmärrät varmaan, että MS-taudissa voi olla vaiheita kun potilas ei kykene kävelemään itse vaan tarvitsee pyörätuolin, ei ehkä onnistu syöminenkään itse vaan tarvitsee syöttäjän jne. Kyse on aivoista ja siitä miten ne toimii samoin kuin autisminkirjossa. Autisminkirjon henkilökään ei voi välttämättä välillä kävellä, vaikka siihen välillä pystyy. Autisminrkijon henkilökään ei voi välttämättä syödä ilman ilman avustajaa vaikka toisinaan siihen kykenee. Kyse on aivoista! MS-tauti eikä autisminkirjo johdu vanhemmista. Kumpaakin kuuluu toimintakyvyn muutokset.

Kysymys kuuluu miksi autisminkirjolaisia syrjitään ja haukutaan näin paljon. Heidän perheitään, jotka tekevät raskasta työtä omaishoitajana haukutaan. Heitä, joita pitäisi auttaa, niin syyllistetään. MIten eritavoin kohdellaan MS-tautisia. Miettikää mikä julkinen haloo syntyisi jos MS-tautisia syrjittäisiin ja kohdeltaisiin näin kuin autisminkirjon henkilöitä. 

Terveydenhoitajana, sinulta luulisi löytyvät hieman enemmän ymmärrystä liittyen vammoihin ja haasteisiin, mitkä johtuvat aivoista!

Vierailija wrote:

Kuulostaa huolestuttavalta tuo tytön äidin tapa hokea, että mikään apu ei auta. Toki äiti itsekin on kirjolla, mikä saattaa vaikeuttaa yhteistyötä ammattiauttajien kanssa. Olen itse työssä erityislasten parissa ja yleensä vanhemmat haluavat tukea lapselle siihen, että lapsi voi käydä koulua, psyykkinen vointi kohenee, lapsi saa tukihenkilön ym. muutakin apua kuin vanhemman tarjoaman hoivan. Eli antavat laosen elämöön tulla muitakin ihmisiä.

Tässä Kiian tapauksessa äiti sitoo lapsen ts. 14-vuotiaan nuoren itseensä. Antaako äiti tälle tytölle lupaa olla terapeutin tai muun ammattilaisen kanssa kahden kesken? Ahdistuuko äiti pienestäkin asiasta, josta Kiia ahdistuu? Kyllä autistinenkin oppii lopulta luottamaan niihin hyviin tyyppeihin, jos vanhemmat antavat luvan. Kuulostaa, että äiti ei tue Kiaa ikätasoiseen kasvuun.

Voiko Kiia edes oikeasti tunnistaa tai löytää omaa ääntään noin tunkeutuvan ja hyökkäävän äidin rinnalla?

Olet erityislasten parissa työskentelevä ammattilainen ja kirjoitat tällaista... Toivottavasti kyse on vain siitä, ettet lukenut artikkelia kunnolla. Äiti on toivonut kuljetuspalveluita ja henkilökohtaista avustajaa lapselleen, mutta niitä ei ole myönnetty. Aiemmin kirjoitetussa artikkelissa kerrotaan, miten korona-aikaan etäkoulu oli sujunut nuorelta hyvin.

Tytöllä on autismi. Se ei poissulje sitä mahdollisuutta, etteikö myös äiti ole tyttären vointia huonontava tekijä. Äiti sitoo 14-vuotiaan nuoren itseensä. 

Rauhoitu nyt. Ei kukaan hauku tätä äitiä, en minä ainakaan. 

olen itse nähnyt työni kautta paljon tällaisia tapauksia läheltä. Olen tehnyt neuvolatyötä pitkään.

osa vanhemmista valitettavasti luulee, että kunta on palveluaitonaatti jolta voi tilata mitä haluaa. Näin ei asia ole. Resurssit on rajalliset ja niitä tukia tarvitaan niille, jotka niitä oikeasti tarvitsevat. Aina ei vanhemmat voi valita mikä heille sopii, vaan pitää yrittää hyödyntää niitä palveluita, joita kunta tarjoaa.

tuo tyttö on vakavasti autistinen eri rinnastuu kehitysvammaiseen. Kuten joku jo sanoi täällä, hän kuuluisi vammaispalvelujen piiriin. 

se miksi tilanne on nyt tuo mikä on, ei välttämättä ole ihan koko kuva. Usein vanhemmat näissä jutuissa jättävät kertomatta aika paljon.

Vierailija wrote:

Hyvinvointialueen velvollisuus on järjestää Kiialle sairaalakoulupaikka, kuljetus sinne, saattaja taksiin, iltapäivätoimintaa ja toimintaterapiaa, sopiva ruokailu ettei nuori kuormitu, neuropsykologin tapaamiset, kotiin tukea ja vanhemmille apua että saavat hengähtää. Eikä näitä voi odottaa, nuori on vielä peruskoululainen! Vanhempia on kuultava eikä nuorta saa kuormittaa, joten hoitavat henkilöt ja opettajat eivät saa vaihtua.

”Hoitavat henkilöt ja opettajat eivät saa vaihtua”

Toistaiseksi hoito- ja opetustyö hoidetaan tässä maassa vapaaehtoisella palkkatyöllä, ei pakko-orjuudella. Oikeus sairauslomiin, vanhempainvapaisiin ja jopa työpaikan vaihtoon kuuluu kaikille. 

 

Nämä vaatimukset kertovat yksisilmäisyydestä ja syvästä itsekkyydestä. Itsellä on oikeuksia, muilla velvollisuuksia. 

Autismin kirjoilla oleva saa asiaa ymmärtämättömiltä usein aivan poskettomia kommentteja.Ei nämä, usein assit, tahallansa näitä omia juttujaan tee.He näkevät erilailla asioita ja se on aivan ok, he elävät niin.

Ruokailutilanteisiin pakottaminen on kauhistus, täys vääryys.

Altistaminen, jo sanana kauhistuttava.

Vanhemmat, pitäkää lapsenne oikeuksista kiinni ja tuokaa julki epäkohtia koulusta, terapioista jne.

Nepsylapsen vanhempana voin kertoa, ettei minulla ole ollut sitä salaista tietoa resurssien riittämättömyydestä. Ei kukaan ole sitä suoraan kertonut. Ei varhaiskasvatus, ei koulu, ei terveydenhuolto. Pitkään ihmettelin, miksi mistään ei saa kunnollista tukea ajoissa, jotta asiat eivät pahenisi. Vasta kun lehdistössä alkoi ilmestyä juttuja nepsyasioista, aloin ymmärtää kokonaistilannetta. Varmaan minutkin oli jo ehditty leimata vaativaksi vanhemmaksi. Millainen olisi pitänyt olla? Olisiko pitänyt vain surkutella yhdessä opettajien ja hoitajien surkeita työoloja ja alkaa kirjelmöimään poliittisia päättäjiä? Arjessa kuitenkin se oma lapsi on tärkeintä.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Kuulostaa huolestuttavalta tuo tytön äidin tapa hokea, että mikään apu ei auta. Toki äiti itsekin on kirjolla, mikä saattaa vaikeuttaa yhteistyötä ammattiauttajien kanssa. Olen itse työssä erityislasten parissa ja yleensä vanhemmat haluavat tukea lapselle siihen, että lapsi voi käydä koulua, psyykkinen vointi kohenee, lapsi saa tukihenkilön ym. muutakin apua kuin vanhemman tarjoaman hoivan. Eli antavat laosen elämöön tulla muitakin ihmisiä.

Tässä Kiian tapauksessa äiti sitoo lapsen ts. 14-vuotiaan nuoren itseensä. Antaako äiti tälle tytölle lupaa olla terapeutin tai muun ammattilaisen kanssa kahden kesken? Ahdistuuko äiti pienestäkin asiasta, josta Kiia ahdistuu? Kyllä autistinenkin oppii lopulta luottamaan niihin hyviin tyyppeihin, jos vanhemmat antavat luvan. Kuulostaa, että äiti ei tue Kiaa ikätasoiseen kasvuun.

Voiko Kiia edes oikeasti tunnistaa tai löytää omaa ääntään noi

Olen ammattilainen, ja on tärkeää kuulla kaikkien verkoston edustajien näkemys. Artikkeli oli äidin näkemystä ja kokemusta kuvaava. Mitäköhän nuo 40 ammattilaista kertoisivat havainnoistaan Kiian toimintakyvystä ja tämän suhteesta äitiinsä? Jos ammattilaisena uskoisin kritiikittä yhden ihmisen kertoman tarinan -tässä äidin tarinan-niin olisin epäammatillinen. Lisäksi pitäisi olla suoria havaintoja lapsesta-onko äiti lapsen vointia tukeva ja eteenpäin vievä vai sitä taannuttava  Eli tuo artikkeli antaa vaan osan tarvittavasta tiedosta koskien  lapsen tilannetta.

Vierailija wrote:

Autismin kirjoilla oleva saa asiaa ymmärtämättömiltä usein aivan poskettomia kommentteja.Ei nämä, usein assit, tahallansa näitä omia juttujaan tee.He näkevät erilailla asioita ja se on aivan ok, he elävät niin.

Ruokailutilanteisiin pakottaminen on kauhistus, täys vääryys.

Altistaminen, jo sanana kauhistuttava.

Vanhemmat, pitäkää lapsenne oikeuksista kiinni ja tuokaa julki epäkohtia koulusta, terapioista jne.

 

Osa kommenteista on kyllä asiattomia, ja auttavien tahojen resursseissakin parantamisen varaa.

Huomaat varmaan kuitenkin myös, että nepsyperheiden taholta esitetään aivan poskettomia vaatimuksia, jotka kävelevät yli muiden ihmisten itsemääräämisoikeuden – esimerkiksi tuo esitetty vaatimus, että henkilöstö ei saa vaihtua. Sitä ei voi taata millään muulla kuin vapaudenriistolla, eikä sitä taata kenellekään muullekaan. Samoin kukaan ei saa itse päättää, mitä hoitoa saa julkisesta terveydenhuollosta, vaan päätöksen tekevät ammattilaiset.

Nämä asiattomat vaatimukset omalta osaltaan kärjistävät keskustelua, ja varmasti aiheuttavat ongelmia myös viranomaisten kanssa asioidessa  

Vierailija wrote:

Lastensuojelun tehtävää on suojella lapsia joko heidän omalta itseään..... Lasta ei saa hakata, dissata, hänen terveydenhuoltoaan tai koulunkäyntiään ei voi skipata ja häntä tulee rakastaa ja hoivata niin arjessa kuin juhlassakin. 

Arvaapa toteutuuko tuo ihana haaveesi ongelmaperheissä? Ei toteudu! Lastensuojelussa mennään hyvin usein vanhempia holhoten ja heidän vaatimuksia noudattaen, lasten suojelu siinä on kaukana. Tämän olen omin silmin nähnyt. Ja miksi se syytön vanhempi jää usein alakynteen? Siksi kun toinen on pahasti narsisti tai psykopaatti ja saa kaiken selitettyä omaksi hyväkseen.