Lue keskustelun säännöt.
Yle: Autistinen Kiia 14 on tavannut 40 ammattilaista, mutta hänen tilanteensa on vain pahentunut
27.10.2023 |
Koulussa Kiia ei ole käynyt kolmeen vuoteen eikä kykene poistumaan asunnosta. Kiia ei pysty ilman äitiä syömään eikä peseytymään. Äiti on kirjolla myös ja riitaantunut sote -henkilöstön kanssa. Äiti haluaa Kiialle henkilökohtaisen avustajan ja kuljetuspalvelut. Perheen mielestä oli kohtuutonta, että päiväosastopaikkaa nuorisopsykiatrisessa pitää odottaa puoli vuotta ja nuoren pitää sinne itse suoriutua aamuisin. Kiia ei pääse sinne edes kuljetettuna.
Vammaispalvelut ovat Suomessa rajalliset. Näin mittaviin palveluihin ei ole nepsyoireisella juurikaan asiaa. Edellytettäisiin esimerkiksi kehitysvammaisuutta, jota Kiialla ei ole. Lastensuojelulla ei ole vammaispalveluja, kuten henkilökohtaisia avustajia tai kuljetuspalveluita tarjottavana. Kiia ei myöskään ole ainoa tämän kaltainen tai muuten oireileva nuori ja nuorisopsykiatrian vaikea tilanne on ollut tiedossa jo vuosia. Puolen vuoden odotusaika on vielä lyhyt ottaen huomioon, että Kiia ei ole hoitoon mitenkään sitoutunut, koska häntä ei saada edes paikalle. Ostastopaikkaa ei saa edes itsemurhaa yrittämällä käytännössä. Syy tähän on, että apua tarvitsevia nuoria on niin paljon ja osastopaikkoja hyvin vähän. Lisäksi psykiatreista on huutava pula. Millään nepsyvalmennuksella Kiia ei ole autettavissa edelleen siitä syystä, että ei tulisi sinne paikalle.
Ihan kauniisti kysyn. Millä nämä Kiiat pitäisi hoitaa, jos hoitoon ei tulla, kouluun ei tulla? Kun ne hoidot ja tuet on siellä kouluissa, sairaalaosastoilla, valmennuksilla. Meillä ei nytkään resurssit riitä hoitamaan edes näitä, jotka tulevat paikan päälle ja sitoutuvat hoitoon. Kotiin vastentahtoisia hoitamaan ei yksinkertaisesti riitä resurssit.
Kommentit (410)
Suurin ongelma taitaa olla äiti, joka tietää kaiken paremmin. Jos 14-vuotiaalle on jo ehditty kokeilla kymmeniä eri tukimuotoja, siitä voi laskea aika helposti, miten hyvin niihin on kodin puolelta sitouduttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Eikö voi olla kotihoitoa niinkuin ennen vanhaan? Ennen vahnaan lääkärit meni potilaiden luokse ja potilaiden kotiin eikä toiste päin. Kotona jopa synnytettiin. Minua tympii, että ihmisien pitäisi henkihieverissäkin hilata itsensä lääkäriin. Huonokuntoisimmat jää ilman hoitoa riittävän ajoissa.
Saahan noita yksityislääkäreitä tilattua kotikäynneille. Äiti on ihan vapaa niin tekemään. Julkisen sektorin ilmaiset lääkäripalvelut eivät sitten ihan mihin tahansa taivu. Eikä kuulukaan taipua. Lääkärin aika on kalliimpaa kuin potilaan, potilas saa odottaa lääkärin odotushuoneessa, ei toisinpäin.
Vierailija wrote:
Suurin ongelma taitaa olla äiti, joka tietää kaiken paremmin. Jos 14-vuotiaalle on jo ehditty kokeilla kymmeniä eri tukimuotoja, siitä voi laskea aika helposti, miten hyvin niihin on kodin puolelta sitouduttu.
Äitit yleensä tietää😊
En allekirjoita lainkaan sitoutumisen laiminlyöntiä.Ei minuunkaan uppoo sana tukimuoto et se välttis on jotain upeeta ja hienoo.Se tarkoittaa et joku henkilö sitä tekee ja voi olla täysin sopimaton/osaamaton kohtaamaan nepsyn.
Nostan hattua ja kumarran vanhemmille, jaksakaa taistella oikeuksia lapsille ja uskaltakaa sanoa ja puhua.
Nepsyjä tuntematon/kokematon ei usein tiedä miten heidän kaa toimitaan.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
"Pitääkö kaikkilla olla oikeus tehdä lapsia? Ei välttämättä pitäisi...yhteiskuntahan nämäkin elättää ja asperger on vahvasti periytyvä ominaisuus, joyen tuskin tuo äitikään on veronmaksaja."
No just, oletat suoraan ettei asperger maksa veroja.... Meidän 6-henkisessä perheessä on useita kirjolaisia, myös molemmat vanhemmat. Perheemme vuositulot vaihtelevat 150 000 - 300 000 e välillä, veroja maksetaan kyllä ihan reippaasti.
Aspergereita on monia esimerkiksi lääkäreissä. Eli veronmaksukykyä kyllä löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Miten tuollaiset eli vaikka 150 vuotta sitten?
Kun ei ollut mitään tukimuotoja. Tokko vaivaistaloon pääsi noin lievillä oireilla.
Yhteiskunta oli silloin erilainen ja myös nepsyt pystyivät elämään sen osana. Olen seurannut tätä omassa suvussa, josta tunnen selvästi autismin kirjolla olevia kolmessa, jopa neljässä sukupolvessa. Sukupolvesta toiseen yhteiskunta on muuttunut hankalammaksi autisteille. Isoäitini eli täysin normaalin elämän, isäni myös, sisaruksistani nuorin ei ole pärjännyt työelämässä ja nuorimmalla sukupolvella onkin sitten ties vaikka mitä haasteita. Yhteiskuntamme on rikki.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Miten tuollaiset eli vaikka 150 vuotta sitten?
Kun ei ollut mitään tukimuotoja. Tokko vaivaistaloon pääsi noin lievillä oireilla.
Yhteiskunta oli silloin erilainen ja myös nepsyt pystyivät elämään sen osana. Olen seurannut tätä omassa suvussa, josta tunnen selvästi autismin kirjolla olevia kolmessa, jopa neljässä sukupolvessa. Sukupolvesta toiseen yhteiskunta on muuttunut hankalammaksi autisteille. Isoäitini eli täysin normaalin elämän, isäni myös, sisaruksistani nuorin ei ole pärjännyt työelämässä ja nuorimmalla sukupolvella onkin sitten ties vaikka mitä haasteita. Yhteiskuntamme on rikki.
Tämä yhteiskunta muuttuu jatkuvasti aistiesteelliseksi -liikaa mainosvaloja, kirkkaita valoja (valosaastetta) ja melua. Pienilläkin asioilla saadaan sitä jaksamista lisättyä: ei pidetä päivävalon kirkkautta julkisissa tiloissa vaan peheämpi ja himmennettäissä oleva valaistus olisi parempi. Valomainostaulut rajattaisiin vain isojen kaupunkin keskustaan.
Kouluissa on oppimiseen avoimia tiloja eikä omia luokkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin ongelma taitaa olla äiti, joka tietää kaiken paremmin. Jos 14-vuotiaalle on jo ehditty kokeilla kymmeniä eri tukimuotoja, siitä voi laskea aika helposti, miten hyvin niihin on kodin puolelta sitouduttu.
En suinkaan allekirjoita.
Tuulen liikuttamia huulia on rekisteröity juu kyl maar.En lainkaan luo katsetta vanhempaan ettei oltaisi sitouduttu.Ne tukimuodot ei ole olleet oikeat, toimivat.Puhutaan kovin herkästä aiheesta ja sitä aluetta tuntemattomat,täysin kokemattomat eivä tajua joskus yhtikäs mithään.
Kaikkia vain ei voi auttaa. Työssäni tämän nähnyt, vaikka kuinka haluaisi.
Ihmettelen kommentteja joissa kirjoitetaan et laitokseen.
Miks lapselta pitäisi riistää koti ja läheiset?
Se vaan on paljon kiinni miten kukin työntekijä saa kontaktin.Lässyttävät(ei pidä loukkaantua mutta jokainen kokenut tietää mitä lässytys tarkoittaa), pää kallellaan tuijottavat terapeutit ei varmasti nappaa ja kun ei toimi niin ei toimi.
Joillakin työntekijöillä on luontainen kyky lähestyä niin että hänet nuori päästää elämäänsä, väkisin ja pakolla ei onnistu.
vaihtoehtoja on, se vaan vaatii.