Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten kestää se, että oma mies ei huomioi merkkipäivinä?
22.10.2023 |
Tai muinakaan tärkeinä elämän etappeina? Olen asiasta sanonut ja lähetin kerran kirjeenkin, jossa kerroin mitä tunteita tämä herättää. Ja siksi tiedän, että miehelle on vaikeaa ostaa kortti/kukka/lahja. Ei tiedä millainen sen pitäisi olla, eikä auta vaikka sanon, että ihan mikä vaan. Oikeastaan se, että olen asiasta sanonut näinkin painokkaasti, on pahentanut asiaa. Ennen saatoin kuvitella, että mies ei ymmärrä, että asia on mulle tärkeä, eikä tahallaan loukkaa. Nyt tuo ei ole enää uskottava ajatus.
Ensi kuussa on tulossa yksi sellainen hetki, että tulen saamaan muistamisia muilta. Ehkä kuuluisi varailla pöytä jostain kivasta ravintolasta ja juhlistaa lähipiirin kanssa. Isompia juhlia en kuitenkaan aio pitää. Tiedän jo etukäteen, että mies ohittaa tämän asian. Jos varaan sen ravintolan, niin sinne lähtee kyllä, mutta muutoin ohittaa.
Neuvokaa, miten tätä voisi helpommin sietää? Asian puheeksiottaminen on vain pahentanut tilannetta, joten nyt en enää tiedä, mikä voisi auttaa.
Kommentit (249)
Yleensä tuollainen huomioimattomuus liittyy välinpitämättömyyteen, laiskuuteen tai pihiyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vaikuttaa vahvasti siltä että mies ei rakasta sua. Ei tuollaista huomiotta jättämistä voi kuitata miehen luonteella vai vaikeudella osoittaa kiintymystä, mies voisi muuttaa toimintaansa kyllä, ei ole kovinkaan vaikeaa. Taitaa olla lapanen joka pysyy suhteessa vain mukavuudenhalusta, ei oikeasta kiintymyksestä ja kunnioituksesta. Kannattaa erota. Oikeasti, elämä on liian lyhyt tuollaiseen suhteeseen.
Mutta annas olla kun ilmoitat tuollaiselle kivireelle että meille tulee nyt ero, niin johan mankuvat ja ovat sydänjuuriaan myöten järkyttyneitä. Huoh.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Kun täytin 50 sain mieheltäni kuohuviinipullon. En juo lainkaan alkoholia vaan tämä lahja meni parempiin suihin. Nyt jo naurattaa.
Tässä on hyvä esimerkki lahjasta, jonka ei ole tarkoitus ilahduttaa saajaa.
Kupoukseni oli 8v, kun sain häneltä joululahjaksi magneettiset rakennuspalikat. Kyllä samppanjapullon antajaa, voi pitää samantasoisena lahjanantajana.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vaikuttaa vahvasti siltä että mies ei rakasta sua. Ei tuollaista huomiotta jättämistä voi kuitata miehen luonteella vai vaikeudella osoittaa kiintymystä, mies voisi muuttaa toimintaansa kyllä, ei ole kovinkaan vaikeaa. Taitaa olla lapanen joka pysyy suhteessa vain mukavuudenhalusta, ei oikeasta kiintymyksestä ja kunnioituksesta. Kannattaa erota. Oikeasti, elämä on liian lyhyt tuollaiseen suhteeseen.
Mutta annas olla kun ilmoitat tuollaiselle kivireelle että meille tulee nyt ero, niin johan mankuvat ja ovat sydänjuuriaan myöten järkyttyneitä. Huoh.
Jep. Sitä itkun määrää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli toissapäivänä synttärit. Olin leiponut kakunkin, ei täytekakku vaan porkkanakakku, niin että ei se niin synttärikakulta välttämättä vaikuttanut. Mies ei muistanut koko päivää, vaikka syötiin kakkua kahvin kanssa. Vähän mietin, että tuleeko sieltä onnitteluita, mutta ehei. Vähän jännittää, muistaako se vaikka ens viikolla että "ainiin, sullahan oli viime viikolla synttärit, onneksi olkoon näin vähän myöhässä!"
Mulla oli viime viikolla synttärit.Muistutin monta päivää etukäteen, jotta minuakin joku muistaisi.Sanoin miehelle että haluan uuden korun tai kukkia.Sanoin että minulle tärkein on lahja. Mies sanoi onneksi olkoon ja antoi pusun.Muuta en saanut. Ja jälkikäteen hän sanoi, etten minä muka halunnut lahjaa.Huomautin että nimenomaan toistin monta kertaa että lahja on tärkeä. Sitten hän syytti sitä, ettei ole rahaa. Tänään kuitenkin kävi kaupassa ja osti laatikollisen konvehteja. Kukat jostain prismasta olisi maksaneet saman verran tai jopa vähemmän. Sanoin hänelle ettei hän tule saamaan mitään syntymäpäiväksi. Toisen huomioiminen on tärkeää, ja tämä katkaisi kamelin selän. En koe että olemme enää suhteessa, rakkaus loppui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Toihan on henkistä väkivaltaa, itse lähtisin vaikka muuten olisi kuinka kiva mies.
mies tietää, että asia on sinulle tärkeä, ei voi ymmärtää.
Mun kaveri on valitellut samasta asiasta ja kertonut myös meille, kun mies ei muista mitään merkkijuttuja jne. Pidin sitä miestä vähän jotenkin ikävänä ihmisenä, koska mulle annettiin sellainen mielikuva hänestä.
Totuus oli kuitenkin se, että kaverini ei edes ansaitse mitään muistamisia, kun on täysi kpää sitä miestä kohtaan ja mies on ottamassa eroa sen kpääisyden takia.
Kaikesta sydämestä, jätä se sika! Tuollaiset ”ei osaa valita” ei ole muuta kuin naurettavia tekosyitä, ei tätä vaan kiinnosta niin paljoa, että jaksaisi edes siellä kaupoilla käydä kukkia hakemassa.
Miten onnellinen olenkaan avioerostani ja siitä, että uskalsin laittaa yhden vastaavan laiskan p**kan menemään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aaah, kyllä taas kannatti olla lapseton sinkku, niin ei tarvitse tuhrata aikaa johonkin jonninjoutaviin kissanristiäisiin. Pikkulapset juhlii jotain synttäreitä ja muita merkkipäiviä, mutta ei enää enää aikuiset ihmiset :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Toihan on henkistä väkivaltaa, itse lähtisin vaikka muuten olisi kuinka kiva mies.
mies tietää, että asia on sinulle tärkeä, ei voi ymmärtää.
Mun kaveri on valitellut samasta asiasta ja kertonut myös meille, kun mies ei muista mitään merkkijuttuja jne. Pidin sitä miestä vähän jotenkin ikävänä ihmisenä, koska mulle annettiin sellainen mielikuva hänestä.
Totuus oli kuitenkin se, että kaverini ei edes ansaitse mitään muistamisia, kun on täysi kpää sitä miestä kohtaan ja mies on ottamassa eroa sen kpääisyden takia.
Tulee mieleen, että kumpi oli ensin, tämä kpäisyys vai se, ettei miestä muistamiset kiinnostaneet.
On minustakin valitettavasti, kuinka suhteen alussa olen ollut ihana, mutta myöhemmin muuttunut ikäväksi.
Niin no. Huonossa suhteessa harva pysyy iloisena ja pirteänä. Nykyään sentään tämän tunnistan, enkä silloin siihen suhteeseen jää.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Toihan on henkistä väkivaltaa, itse lähtisin vaikka muuten olisi kuinka kiva mies.
mies tietää, että asia on sinulle tärkeä, ei voi ymmärtää.
Mun kaveri on valitellut samasta asiasta ja kertonut myös meille, kun mies ei muista mitään merkkijuttuja jne. Pidin sitä miestä vähän jotenkin ikävänä ihmisenä, koska mulle annettiin sellainen mielikuva hänestä.
Totuus oli kuitenkin se, että kaverini ei edes ansaitse mitään muistamisia, kun on täysi kpää sitä miestä kohtaan ja mies on ottamassa eroa sen kpääisyden takia.
Jännä, ettet tuntenut kaveriasi niin hyvin, että olisit tiennyt. Vai onko kusipää mies satuillut sinulle kaveristasi? Kyllä minä tiedän, kuka kaverini on kohtuuton miehelleen ja kuka ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle naisena tuottaa stressiä lahjat miehelle. Nyt kolme juhlaa peräkkäin. Isänpäivä, synttärit ja joulu.
Pitäisi väkisin keksiä jotain, vaikka mies ei tarvitse mitään.
Minä en myös tarvitse mitään ja on todella vaikeaa keksiä, mitä vihjaisisin miehelle lahjaksi. Korvakoruja ja muuta on jo tullut 30 vuoden aikana vaikka kuinka paljon. Suklaata en syö jne..
Olen monesti sanonut, että älä osta mitään, kun en tarvitse mitään. Silti ostaa. Sitten tulee itselle olo, että miehellekkin on pakko taas keksiä väkisin kolme lahjaa.
Onneksi ystävänpäivän ja naistenpäivän unohtaa. Tulisi minulle niistä vielä enemmän stressiä
Hyvin tuttu miestyyppi. Minua ärsyttää eniten näistä joulu. Synttärit ja vuosipäivä vielä menee. Mies ei mukamas muista. Okei.
Mutta joulu. Hän muistaa kaikkien muiden joululahjat mutta ei minun. Toisten nähden. Tämä on pelkästään syvältä ja poikittain.
Ei tähän tule muutosta kuin eroamalla. Keskusteluja on käyty monta vuosien varrella.
Jokainen media ja kauppa tuuttaa myös naistenpäivää, äitienpäivää ja ystävänpäivää. Näitäkään ei voi oikeasti kukaan olla huomaamatta. Mutta mieheni ei muka muista näitä. Nämä eivät minua hetkauta mutta syntymäpäivä, joulu ja vuosipäivä loukkaavat.
Oikea syy on, että hän on hyvin itsekäs, tunnekylmä, laiska ja todella pihi ihminen. On hän sitä muutenkin joten tottakai on sitä myös merkkipäivinä. Tämän toteaminen ja uskominen auttaa.
Olen tietysti vähentänyt omaa muistamistani hänen suuntaansa. Enkä ole tällaisen kanssa ikinä menossa naimisiin. En halua vaikka ikävä kyllä rakastan häntä kovasti.
Olen jo vuosia yrittänyt saada itseäni eroamaan. Se on yllättävän vaikeaa kun hän on hyvä isä pienille lapsillemme.
Tietenkään tällainen mies ei myöskään kosi, koska mitä väliä millään on. Turhaa rahanmenoa vain.
Vierailija wrote:
Minulle naisena tuottaa stressiä lahjat miehelle. Nyt kolme juhlaa peräkkäin. Isänpäivä, synttärit ja joulu.
Pitäisi väkisin keksiä jotain, vaikka mies ei tarvitse mitään.
Minä en myös tarvitse mitään ja on todella vaikeaa keksiä, mitä vihjaisisin miehelle lahjaksi. Korvakoruja ja muuta on jo tullut 30 vuoden aikana vaikka kuinka paljon. Suklaata en syö jne..
Olen monesti sanonut, että älä osta mitään, kun en tarvitse mitään. Silti ostaa. Sitten tulee itselle olo, että miehellekkin on pakko taas keksiä väkisin kolme lahjaa.
Onneksi ystävänpäivän ja naistenpäivän unohtaa. Tulisi minulle niistä vielä enemmän stressiä
Lahjanhan ei tarvitse olla tavaraa, vaan esim. ostat teille kylpyläviikonlopun hotelleineen ja lapsille tietty järjestänyt hoitopaikan siksi aikaa valmiiksi.
Mun mies on aina ollut huono muistamaan merkkipäiviä ja surkea lahjojen kanssa silloin harvoin kun olen sellaisia saanut. Ei puhettakaan että ajatuksella valitsisi jotain kaunista juuri minulle, meni aiemmin esim kultakauppaan ja sanoi myyjälle, anna joku timanttikoru, rouva sai vauvan🤣
Itse olen kyllä järjestänyt hänelle erityisyllätyksiä ympäri maailmaa kiinnostuksen ja unelmien mukaan.
Mutta toisaalta, hän on maailman ihanin aviomies ja isä ja antaa mulle vaikka kuun taivaalta jos pyydän. Esim kun olen kärsinyt kovista kivuista vuosia hänen mielestään oli itsestään selvää ostaa meille koti etelästä missä voin paremmin. Olisi tinkinyt mistä vaan jotta saimme sen hankittua. Tai huomaa että mun mieli tekee jäätelöä niin kipaisee heti kauppaan sitä hakemaan. Oikeasti nämä lahjat on niitä tärkeimpiä, viis päivästä!
Vierailija wrote:
Hyvin tuttu miestyyppi. Minua ärsyttää eniten näistä joulu. Synttärit ja vuosipäivä vielä menee. Mies ei mukamas muista. Okei.
Mutta joulu. Hän muistaa kaikkien muiden joululahjat mutta ei minun. Toisten nähden. Tämä on pelkästään syvältä ja poikittain.
Ei tähän tule muutosta kuin eroamalla. Keskusteluja on käyty monta vuosien varrella.
Jokainen media ja kauppa tuuttaa myös naistenpäivää, äitienpäivää ja ystävänpäivää. Näitäkään ei voi oikeasti kukaan olla huomaamatta. Mutta mieheni ei muka muista näitä. Nämä eivät minua hetkauta mutta syntymäpäivä, joulu ja vuosipäivä loukkaavat.
Oikea syy on, että hän on hyvin itsekäs, tunnekylmä, laiska ja todella pihi ihminen. On hän sitä muutenkin joten tottakai on sitä myös merkkipäivinä. Tämän toteaminen ja uskominen auttaa.
Olen tietysti vähentänyt omaa muistamistani hänen suuntaansa. Enkä ole tällaisen kanssa
Hei, olet narsistin tai narsistin tavoin tahallaan käyttäytyvän ihmisen kanssa. Kuten itse sanot, ero on ainoa helpotus. Veikkaan, että olet jo fyysisesti tai henkisesti sairastunut. Keskitä voimasi hetkeksi ja eroa, sitten helpottaa. Terapiassa voi hoidattaa omia pohjasyitään olemattomalle omanarvontunnolle (miksi olet ihmisen kanssa, joka ei arvosta sinua?) ja miehen jättämille haavoille.
Alue: Aihe vapaa
Vaikuttaa vahvasti siltä että mies ei rakasta sua. Ei tuollaista huomiotta jättämistä voi kuitata miehen luonteella vai vaikeudella osoittaa kiintymystä, mies voisi muuttaa toimintaansa kyllä, ei ole kovinkaan vaikeaa. Taitaa olla lapanen joka pysyy suhteessa vain mukavuudenhalusta, ei oikeasta kiintymyksestä ja kunnioituksesta. Kannattaa erota. Oikeasti, elämä on liian lyhyt tuollaiseen suhteeseen.