Parisuhteessa olijat, onko puolisonne teille se tärkein ihminen?
Ja siis kysymys lähinnä niille jotka ovat ihan toimivassa suhteessa eikä eron partaalla. Mä sain eilen kuulla mieheltäni, että hänellä tulee aina ystävät ekana ja ovat hänen elämänsä tärkeimpiä ihmisiä. Tätä ei huudettu vihaisena riidan yhteydessä vaan tuli esille keskustelun sivulauseessa. Hän sanoi että ystävät ovat hänelle tärkeintä elämässä ja ihmetteli miksi minulla ei ole näin, kun itse taas sanoin hänen olevan mulle maailman tärkein. Meillä ei ole lapsia ja ikääkin yli 40v. Mulle jäi siitä vähän hassu fiilis ja olen miettinyt tätä.
Ei hän kapakoissa niiden kanssa juokse tai mitään. Saattaa mennä jopa puoli vuotta ennen kuin edes näkee heitä. Mietin lähinnä että onko yleistäkin että ystävät menee hyvässä rakastavassa parisuhteessa puolison edelle? Ja kysyin häneltä vielä typerän kysymyksen siihen että kumman pelastaisi palavasta talosta, niin ystävän kuulemma.
Kommentit (403)
Ei ole. Lapset on tärkeimmät. Ehkä kun he joskus aloittaa oman aikuisen elämänsä niin miehestä tulee tärkein, mutta just nyt lapset tarvii mua koko ajan ihan vaan hengissä pysymiseen. Kaikesta muusta puhumattakaan. Jos mies sanoo, että olen hänelle lapsia tärkeämpi niin pitäisin huonona isänä. Lasten kuuluu olla puolison edellä.
Vierailija wrote:
Vanhempani ja siskon lapset menee miehen edelle. Samalla tavalla ajattelen, että mieheni lapsi ja miehen vanhemmat tärkeämpiä kuin minä.
Ajattelen sen jotenkin niin, että kuka/ketkä tarvitsevat eniten suojeluani, mies pärjää terveenä aikuisena itse.
Siinä nähdään taas uusperheen rikkautta. Kummin kaimat ja naapurin reiskat menee sen uuspuolison edelle, lapsista puhumattakaan.
No ei tod ole.
Itseasiassa vaimon sisko on minulle tärkeämpi,läheisempi ja rakkaampi. Hän on jopa kauniimpikin sillä hän ei ole edes synnyttänyt. Vaimoni on peräti kaksi ja lapsemme ovatkin kyllä ihania. Niin se vaan on, että siinä menee rinnat ja vartalo vasn niin pilalle. Sääli.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vanhempani ja siskon lapset menee miehen edelle. Samalla tavalla ajattelen, että mieheni lapsi ja miehen vanhemmat tärkeämpiä kuin minä.
Ajattelen sen jotenkin niin, että kuka/ketkä tarvitsevat eniten suojeluani, mies pärjää terveenä aikuisena itse.
Siinä nähdään taas uusperheen rikkautta. Kummin kaimat ja naapurin reiskat menee sen uuspuolison edelle, lapsista puhumattakaan.
Vältä yyhhoota. Sen tästäkin jälleen opimme.👍
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Myönnän, että on vaikea valita puolison ja sisarusteni välillä. Sanoisin, että ovat yhtä tärkeitä. Palavasta talosta pelastaisin silti koirani ennen kuin ketään ihmistä, koska olen ne vastuulleni ottanut ja velvollisuuteni on niistä huolehtia. Terve, aikuinen ihminen kykenee auttamaan itseään, pieni, ihmiseen turvaamaan tottunut eläin ei välttämättä edes ymmärrä tuollaisessa tilanteessa paeta ulos.
Ai jos puolisosi makaisi palavassa talossa lattialla tajuttomana niin pelastaisit koirat eka? Tuosta sais jo syytteet niskaan
Naisia saa aina uusia,mutta hyviä koiria on vaikeampi löytää.
En minä sille voi mitään että yli 20 vuotiaasta avioliitossa mieheni eniten rakastaa vaimoaan ja vasta sen jälkeen yhteisiä lapsiaan.
Olen miehelleni hänen rakastajatar, ja paras ystävä. Mieheni keskittyy minuun. Olen yrittänyt tuupata miestäni työpaikan miesten saunailtaan, baareihin kaljalle, tai mihin vaan. Ei. Mies haluaa kököttää kotona minun kanssa. Jutella ja katsella yhdessä leffoja ja TV:tä. Jutella kirjallisuudesta, historiasta, politiikasta. Käydä yhdessä saunassa, katsella takkatulta ja syödä hyvin kynttilän valossa.,
Mieheni on 60 v ja minä vaimona 48 v.
Pojat ovat 12 ja -19 v.
Mieheni haluaa kaiken tehdä minun kanssani. Inhoaa olla erossa. Olen huomannut että iän myötä mies ripustautuu minuun. Nelikymppisenä oli vielä itsenäinen. Nyt kuusikymmpisenä kaikki keskittyy minun kautta tekemiseen. Kuin iso vauva joka kiinnittyy äitiin. Sad but true.
Vierailija wrote:
Omat lapseni ovat tärkeimmät, sitten tulee parisuhde.
Omat lapset? Miksi omit lapset? Nehän on myös puolison lapsia.
Sillonkun oli parisuhde niin mies oli aina minulle tärkein. (Lapsia ei ollut).
Itse en koe olleeni koskaan kellekään se kaikkein tärkein, en lapsena äidilleni enkä parisuhteessakaan miehelleni. Pikemminkin päinvastoin välillä tuntui että lähes kaikki meni minun edelleni vaikka muuten ihan ok suhde olikin.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Myönnän, että on vaikea valita puolison ja sisarusteni välillä. Sanoisin, että ovat yhtä tärkeitä. Palavasta talosta pelastaisin silti koirani ennen kuin ketään ihmistä, koska olen ne vastuulleni ottanut ja velvollisuuteni on niistä huolehtia. Terve, aikuinen ihminen kykenee auttamaan itseään, pieni, ihmiseen turvaamaan tottunut eläin ei välttämättä edes ymmärrä tuollaisessa tilanteessa paeta ulos.
Ai jos puolisosi makaisi palavassa talossa lattialla tajuttomana niin pelastaisit koirat eka? Tuosta sais jo syytteet niskaan
No voi voi , ai oikein syytteet niskaan? Saisit sakkoa maksimissaan mutta et sitäkään Suomen "oikeus" järjestelmässä.mullekkin eläimeni tärkeämpi kuin joku mies joka jossain vaiheessa tekee kuitenkin jotain p a s k a a tai jättää nuoremman takia. Ei oo mun maailmassa miehen henki todellakaan tärkeämpi kuin koirani joka on aina uskollinen.
Ei ole. Minä olen elämäni tärkein ihminen ja sen jälkeen mun lapset. Sitten puoliso.
Heti nuoresta ajattelin että jos lapsia saan niin tietysti he ovat ykkösiä. Kolme lasta sain mieheni kanssa. Lapset ykkösiä, mies kakkosena muitten lähisukulaisteni kanssa. 33 vuotta yhteiseloa, niin paljastui että mieheni, nyt ex, harrastanut tinderiä ja syrjähyppyjä.
Tolla pettämisellä ei sitten ole mitään tekemistä sen kanssa että ei ole seissyt elämässäni ensimmäisellä palkintopallilla, vaan se on hänen luonteensa ja valintansa. Kaipasi jännitystä.
Neuvoisin naisia ja miehiä että älkää sössikö suhteitanne lapsiinne. Rakkauksia tulee ja menee. Mutta ne lapset ovat sulla mitkä ovat.
Lasteni jälkeen heti seuraavana. Tietenkin. Ellei jopa omalla tavallaan tärkeinkin. Lapset kasvaa ja muuttaa pois, elää omaa elämäänsä. Kumppani on ja pysyy ja voin olla pidempään erossa aikuisista lapsistani kuin tuosta mun ihanasta kumppanista.
Vierailija wrote:
Mies on tärkein. Me teemme lapsillemme kodin. Tavallaan ovat samalla viivalla kaikki, tavallaan pelastaisin lapset eka, tavallaan mies silti tärkein.
Se että onko puoliso tärkein, samalla mittaa myös millainen suhde teillä on. Ja että tuleeko se toimimaan ja kestämään. Meillä näin on.
Palaa asiaan kun olette olleet vaikka 20 v yhdessä. Jos enää sillon olette yhdessä.
Jos sulle tulee joskus uus partneri kuvioihin niin onko sekin tärkeämpi sulle kun sun lapsi?
Tuleeko sun lapsi ikänä olemaan sulle se tärkein ihminen?
Kyllä veri on vettä sakeampaa eli lapset ovat tärkeämpiä kuin vaimo. Minusta se on aivan luonnollista. Vaimo on valittu perheenjäsen, ei ole biologista suhdetta.
Vierailija wrote:
En minä sille voi mitään että yli 20 vuotiaasta avioliitossa mieheni eniten rakastaa vaimoaan ja vasta sen jälkeen yhteisiä lapsiaan.
Olen miehelleni hänen rakastajatar, ja paras ystävä. Mieheni keskittyy minuun. Olen yrittänyt tuupata miestäni työpaikan miesten saunailtaan, baareihin kaljalle, tai mihin vaan. Ei. Mies haluaa kököttää kotona minun kanssa. Jutella ja katsella yhdessä leffoja ja TV:tä. Jutella kirjallisuudesta, historiasta, politiikasta. Käydä yhdessä saunassa, katsella takkatulta ja syödä hyvin kynttilän valossa.,
Mieheni on 60 v ja minä vaimona 48 v.
Pojat ovat 12 ja -19 v.
Mieheni haluaa kaiken tehdä minun kanssani. Inhoaa olla erossa. Olen huomannut että iän myötä mies ripustautuu minuun. Nelikymppisenä oli vielä itsenäinen. Nyt kuusikymmpisenä kaikki keskittyy minun kautta tekemiseen. Kuin iso vauva joka kiinnittyy äitiin. Sad but true.&nb
Tee jotain asialle, ennenku sun päreet palaa ja etsit oman ikästä seuraa itsellesi.
Et vastannut kysymykseen, onko sinulle lapset vai se parisuhde tärkein?
Vastasit miehesi puolesta.
Vierailija wrote:
Olen parisuhteessa ja lapseni on aina ykkönen ja onneksi kumppanini ymmärtää sen.
Eipä noita muiden valintoja oikein voi arvostella. Se on kuitenkin jokaisen oma valinta.
Lapsesi on "aina ykkönen"? Entä kun hän muuttaa pois ja aloittaa oman elämän? Perustaa perheen jne? Onko silloinkin?
Mulla kyllä omat vanhemmat ja sisarukset tulee ennen poikaystävää. Poikaystävästä voisin erota ja olla vielä onnellinen, lapsuuden perheen menetyäminen olisi huomattavasti pahempi isku.
Lähisuku on tärkein. Veri on vettä sakeampaa.
Omat lapseni ovat tärkeimmät, sitten tulee parisuhde.