Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteessa olijat, onko puolisonne teille se tärkein ihminen?
Ja siis kysymys lähinnä niille jotka ovat ihan toimivassa suhteessa eikä eron partaalla. Mä sain eilen kuulla mieheltäni, että hänellä tulee aina ystävät ekana ja ovat hänen elämänsä tärkeimpiä ihmisiä. Tätä ei huudettu vihaisena riidan yhteydessä vaan tuli esille keskustelun sivulauseessa. Hän sanoi että ystävät ovat hänelle tärkeintä elämässä ja ihmetteli miksi minulla ei ole näin, kun itse taas sanoin hänen olevan mulle maailman tärkein. Meillä ei ole lapsia ja ikääkin yli 40v. Mulle jäi siitä vähän hassu fiilis ja olen miettinyt tätä.
Ei hän kapakoissa niiden kanssa juokse tai mitään. Saattaa mennä jopa puoli vuotta ennen kuin edes näkee heitä. Mietin lähinnä että onko yleistäkin että ystävät menee hyvässä rakastavassa parisuhteessa puolison edelle? Ja kysyin häneltä vielä typerän kysymyksen siihen että kumman pelastaisi palavasta talosta, niin ystävän kuulemma.
Kommentit (400)
Kun tapasin mieheni, vanha koirani oli ehdottomasti tärkeämpi vielä useamman vuoden. Sen jälkeen miehestä on kasvanut se tärkein, nyt ollaan oltu jo parikymmentä vuotta yhdessä.
Ne, joiden menettäminen saa tällä hetkellä maailmani järkkymään ovat mies, nykyiset koirat ja vanha äitini. Myös yksi ystävä on niin tärkeä, että häntäkin itkisin lohduttomasti, mutta ei maailmani silti romahtaisi. Jaamme tämän ystävän kanssa arkea melkein päivittäin ainakin viestien kautta. Kaikkien muiden elämässäni mukana olevien olentojen menettämistä pystyn ajattelemaan jotenkin "ulkopuolisen" silmin: menetys ei menisi samalla lailla ihon alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koirani menee puolison edelle vaikka koirani ei ole ihminen, jos joku nyt siitä nillittää.
Meillä on niin että minä vaimona olen miehelleni kaikista tärkein hänelle. Olen hänelle tärkeämpi kuin yhteiset lapsemme. Jopa lapset ovat huomanneet saman ja se surettaa minua. :(
Minulle lapset ovat tärkeimmät maailmassa ja vasta sitten tulee mies.
No kyllä ne kaikki yhtä tärkeitä on. Ei voi sanoa että joku olisi tärkein. Mies, parhaat ystävät, vanhemmat ja isoveli - kaikki ihan yhtä tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Eikös onnellisissa suhteissa puoliso aina tärkein tai korkeintaan pienet lapset voivat olla tärkeämpiä tai yhtä tärkeitä. Minusta tämä on parisuhteen perusta että ollaan toisille ne tärkeimmät ja yhteiset lapset.
Minun mielestäni sillä tärkeysjärjestyksellä ei ole onnellisen suhteen kanssa mitään tekemistä. Onnellisessa suhteessa molemmat hyväksyvät toisensa. Jos toisella on niitä tärkeitä suhteita vain ehkä se puoliso on huomattavasti paremmat lähtökohdat suhteelle kuin tilanteessa jossa sitä ei hyväksytä. Samoin myös siinä tilanteessa että tärkeitä on niin ystävät kuin esim. omat vanhemmat. Jos puoliso ei sitä syystä tai toisesta hyväksy tuskin se suhteen onnellisuuteen vaikuttaa oli järjestys mikä hyvänsä.
Ei ole.
Minulla kaikki verisukulaiset menevät edelle eli ensin lapsi, sitten sisareni lapsi, sitten sisar jne.
Tosiaan koira menisi minullakin miehen edelle tulipalossa, luultavasti myös miehellä minun edelleni. Ihan normaalia mielestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettomana ihmisenä puoliso on tärkein. Jos olisi (alaikäisiä) lapsia, mun näkemykseni mukaan lasten kuuluisi mennä puolison edelle. Ihan miehen kantapäillä tulee kyllä meidän koira, joka tietyllä tavalla korvaa sitä puuttuvaa lasta. Ei sitä lapsena kohdella, mutta hoivavietti siihen kohdistuu.
Joissain tilanteissa laitan koiran miehen edelle. En ehkä palavassa talossa, mutta vastuunkantamisessa kyllä. Mies pystyy pitämään huolen itsestään, koira ei. Vasta jos mies olisi tilanteessa jossa hän ei pysty pitämään huolta itsestään (esim. unessa), menisi hän koiran edelle.
Olin ap:n kaltaisessa liitossa melkein parikymmentä vuotta. Miehelle omat kaverit ykkönen, minun olemassa oloni tuntui miehelle aika ajoin täysin yhdentekevältä. Lopulta tajusin lähteä.
Ehkä sanoisin tuohon, että itseään täytyy pitää itselleen tärkeimpänä ihmisenä, aina, myös parisuhteessa. Jos sen unohtaa ja laittaa toisen edelle niin saa pian huomata olevansa kynnysmatto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Mies oli elämäni tärkein ihminen 32 vuotta. Me emme saaneet valitettavasti lapsia. Eikä sitten adoptoitukaan. Mies kuoli puoli vuotta sitten. Tällä hetkellä minulta puuttuu se elämän tärkein ihminen. En tiedä kuka se voisi näistä edelleen elämässäni olevista olla. Surullista...
❤️❤️ Voimia sinulle. Toivottavasti vielä tulee elämääsi tärkein ihminen.
Kaikki ihmiseni ovat tärkeitä, kukin tavallaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi on siis niitä ikuisia lapsia joille aikuisenakin se "poikaporukka" ja niiden mielipide on numero 1. Vaimo on näille usein vain joku akka jonka kanssa elämä on helpompaa kuin yksin.
Minun mieheni on minun paras ystävä. Minä olen mieheni paras ystävä. Emme luota keneenkään niin paljon kuin toisiimme. Eli olemme maailman tärkeimmät ihmiset toisillemme. Meillä on myös lapsia, osa jo aikuisia.
Toinen kehen luotan, on oma äiti, ei juorua muiden asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Ei, lapset tulevat kyllä ennen puolisoa.
ilman puolisoa sulla ei olisi lapsia eikä elättäjää
Vierailija wrote:
Ei ole.
Minulla kaikki verisukulaiset menevät edelle eli ensin lapsi, sitten sisareni lapsi, sitten sisar jne.
Tosiaan koira menisi minullakin miehen edelle tulipalossa, luultavasti myös miehellä minun edelleni. Ihan normaalia mielestäni.kuinka
Kuinka noin tunteettomissa suhteissa voi elää.
Vierailija wrote:
Lähes joka naiselle mies on arvoasteikossa aika pirun matalalla mutta lähes joka nainen loukkaantuu ja suuttuu jos ei ole miehelle se arvokkain ja tärkein
Kuinka niin? Mieshän on arvoasteikolla se korkein ja rakkain naiselle, ellei sitten ole lapsia. Tuntuu kyllä hassulta eritellä kuka perheenjäsenistä on tärkein. Perhe ennen muita, on varmaan useimmille se oikea ajatus.
En ole enää parisuhteessa mutta joka kerta kun olen ollut, niin hän on aina minulle tärkein. Ystävät ja ne muutamat sukulaiset tulee sitten sen jälkeen.Lapsia ei ole.
Vierailija wrote:
En ole enää parisuhteessa mutta joka kerta kun olen ollut, niin hän on aina minulle tärkein. Ystävät ja ne muutamat sukulaiset tulee sitten sen jälkeen.Lapsia ei ole.
Oletko niitä tyyppejä, joka unohtaa kaikki ystävät, kun uusi äijä astuu kuvioon?
Jos palavasta talosta pitäisi pelastaa joko mies tai paras, elinikäinen ystävä, ei se mitenkään itsestään selvä valinta olisi. Lasten takia varmaan pelastaisin miehen, mutta ilman lapsia ehkä sen ystävän, joka on aina pysynyt silloinkin kun miehet ovat vaihtuneet. Vaikkei nyt olekaan vaihtunut pariin vuosikymmeneen, niin silti. En tiedä. Ehkä vain jäisin sinne taloon itsekin, jos kertakaikkiaan pitäisi valita jompikumpi ja sitten elää ratkaisunsa kanssa.
Mies on tärkein ja jo aikuiset lapset ovat tärkeimmät - en kykene enkä halua rankata heitä, he ovat se ydin.