Parisuhteessa olijat, onko puolisonne teille se tärkein ihminen?
Ja siis kysymys lähinnä niille jotka ovat ihan toimivassa suhteessa eikä eron partaalla. Mä sain eilen kuulla mieheltäni, että hänellä tulee aina ystävät ekana ja ovat hänen elämänsä tärkeimpiä ihmisiä. Tätä ei huudettu vihaisena riidan yhteydessä vaan tuli esille keskustelun sivulauseessa. Hän sanoi että ystävät ovat hänelle tärkeintä elämässä ja ihmetteli miksi minulla ei ole näin, kun itse taas sanoin hänen olevan mulle maailman tärkein. Meillä ei ole lapsia ja ikääkin yli 40v. Mulle jäi siitä vähän hassu fiilis ja olen miettinyt tätä.
Ei hän kapakoissa niiden kanssa juokse tai mitään. Saattaa mennä jopa puoli vuotta ennen kuin edes näkee heitä. Mietin lähinnä että onko yleistäkin että ystävät menee hyvässä rakastavassa parisuhteessa puolison edelle? Ja kysyin häneltä vielä typerän kysymyksen siihen että kumman pelastaisi palavasta talosta, niin ystävän kuulemma.
Kommentit (403)
En luota puolisooni niin paljon kuin lapsuuden ystävääni, joten ei ole.
Vierailija wrote:
En luota puolisooni niin paljon kuin lapsuuden ystävääni, joten ei ole.
Sama. Ihan missä tahansa parisuhteessa voidaan syystä tai toisesta päätyä eroon, jonka jälkeen ollaan helposti toisilleen vieraita, pahimmillaan vastustajia. Hyvässä ja pitkässä ystävyyssuhteessa pitää tapahtua aivan todella paljon enemmän, jotta se katkeaa kuin seinään, eikä ole palautettavissa.
Puolisoni on minulle tärkein. Hän on myös paras ystäväni ja, jos uskoisin sellaiseen, voisin sanoa häntä myös sielunkumppanikseni. En vaivaituisi jakamaan elämääni vähemmän tärkeän kanssa.
Lapset, lastenlapset ja mieheni ovat tärkeimmät. Mies läheisin koska hänen kanssaan olen elänyt pisimpään yhdessä
Puoliso on tietysti tärkeä, mutta ei se tärkein vaan hyvä ystäväni menee puolisonkin edelle.
Kun lapset ovat aikuisia ja elävät omaa elämäänsä ,niin kyllä se puoliso on tärkein
Minulle tärkein ihminen on puolisoni. Seuraavaksi tärkeimmät ovat jo keski-iän kynnyksellä olevat lapseni.
Hyvä luottoystävä menee puolisonkin edelle.
Vierailija wrote:
Ei ole. Poikani ja veljeni tulevat ensin. Ja jos palavasta talosta pitäisi pelastaa joko mieheni tai koirani, valitsisin jälkimmäisen. Olen tosissani.
Tää on normien mielestä ihan hirveetä tiedän mutta oon samaa mieltä kanssasi. Jos pitäisi valita pelastanko puolison lapsen vai kissat niin kissat, ne oli ensin ja on mulle kaikki kaikessa. Jos taas puoliso niin varmaan vähän tönäisin eteenpäin ja syöksyisin hakemaan kissat mutta jos tulisi lapsi ja se olisi allerginen kissoille niin lapsi lähtisi .tästä syystä tuli hirveät riidat exän kanssa , onneksi ei saatu lapsia mutta en todellakaan kissoista luopuisi .
Vierailija wrote:
Jos palavasta talosta pitäisi pelastaa joko mies tai paras, elinikäinen ystävä, ei se mitenkään itsestään selvä valinta olisi. Lasten takia varmaan pelastaisin miehen, mutta ilman lapsia ehkä sen ystävän, joka on aina pysynyt silloinkin kun miehet ovat vaihtuneet. Vaikkei nyt olekaan vaihtunut pariin vuosikymmeneen, niin silti. En tiedä. Ehkä vain jäisin sinne taloon itsekin, jos kertakaikkiaan pitäisi valita jompikumpi ja sitten elää ratkaisunsa kanssa.
Mulla sama. En vois pelastaa kumpaakaan vaan kuolisin mieluummin sitten yhdessä kolmistaan.
Miehelleni olen tärkeämpi kuin meidän yhteiset lapset. Mies itse myöntänyt tämän. Pahinta on, että lapsetkin ovat tämän huomanneet. Vanhin poikani on valittanut tästä asiasta.
No. Onneksi lapset tietävät, että minulle tärkeimmät ovat lapset sitten vasta kumppani.
Kyllä nyt on jotenkin prioriteetit kateissa miehelläsi. Ei ihme että meillä on niin vähäinen syntyvyys, rakkautta ei meillä arvosteta ainakaan niin paljoa kuin muualla maailmassa. On ystävänpäivä vaikka pitäisi olla rakastavaisten päivä. Minulle tärkeintä on rakkaus. Ensin soittaisin palokunnan ja pelastaisin ensin lapset ja sitten vaimon.
Vierailija wrote:
Miehelleni olen tärkeämpi kuin meidän yhteiset lapset. Mies itse myöntänyt tämän. Pahinta on, että lapsetkin ovat tämän huomanneet. Vanhin poikani on valittanut tästä asiasta.
No. Onneksi lapset tietävät, että minulle tärkeimmät ovat lapset sitten vasta kumppani.
Hyi kauhee, erosin itse miehestä joka sanoi vaikeasta lapsestaan että voidaan se antaa pois kyllä et saadaan olla kaksistaan. Toinen poika sijoituksessa myös. Toi oli niin kamalasti sanottu että jätin miehen, edelleen on viikko viikko systeemillä varmaan mutta oli oikeasti valmis luopumaan lapsestansa kun toinenkin sijotuksessa. En kaipaa tollasta miestä , en luota tollaseen suoraan sanottuna p a s k a k a s a a n.
Myönnän, että on vaikea valita puolison ja sisarusteni välillä. Sanoisin, että ovat yhtä tärkeitä. Palavasta talosta pelastaisin silti koirani ennen kuin ketään ihmistä, koska olen ne vastuulleni ottanut ja velvollisuuteni on niistä huolehtia. Terve, aikuinen ihminen kykenee auttamaan itseään, pieni, ihmiseen turvaamaan tottunut eläin ei välttämättä edes ymmärrä tuollaisessa tilanteessa paeta ulos.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Ei ole. Poikani ja veljeni tulevat ensin. Ja jos palavasta talosta pitäisi pelastaa joko mieheni tai koirani, valitsisin jälkimmäisen. Olen tosissani.
Tää on normien mielestä ihan hirveetä tiedän mutta oon samaa mieltä kanssasi. Jos pitäisi valita pelastanko puolison lapsen vai kissat niin kissat, ne oli ensin ja on mulle kaikki kaikessa. Jos taas puoliso niin varmaan vähän tönäisin eteenpäin ja syöksyisin hakemaan kissat mutta jos tulisi lapsi ja se olisi allerginen kissoille niin lapsi lähtisi .tästä syystä tuli hirveät riidat exän kanssa , onneksi ei saatu lapsia mutta en todellakaan kissoista luopuisi .
Mä oon oikeesti järkyttynyt. Ne on vaan KISSOJA!?! Eläimiä, ei koskaan ihmisen veroisia. Uskomatonta miten paljon mielenterveyden häiriöitä Suomessa on...
Tietenkin jos ei lapsia ole niin puoliso tärkein eikä joku random kaveri
Vierailija wrote:
Myönnän, että on vaikea valita puolison ja sisarusteni välillä. Sanoisin, että ovat yhtä tärkeitä. Palavasta talosta pelastaisin silti koirani ennen kuin ketään ihmistä, koska olen ne vastuulleni ottanut ja velvollisuuteni on niistä huolehtia. Terve, aikuinen ihminen kykenee auttamaan itseään, pieni, ihmiseen turvaamaan tottunut eläin ei välttämättä edes ymmärrä tuollaisessa tilanteessa paeta ulos.
Ai jos puolisosi makaisi palavassa talossa lattialla tajuttomana niin pelastaisit koirat eka? Tuosta sais jo syytteet niskaan
Mies on tärkein. Me teemme lapsillemme kodin. Tavallaan ovat samalla viivalla kaikki, tavallaan pelastaisin lapset eka, tavallaan mies silti tärkein.
Se että onko puoliso tärkein, samalla mittaa myös millainen suhde teillä on. Ja että tuleeko se toimimaan ja kestämään. Meillä näin on.
Lapseni on tärkein. Puolisoni sitten . Lapsuusperheeni tämän jälkeen Ja tuntuu ihan hirveältä arvottaa näin.