Parisuhteessa olijat, onko puolisonne teille se tärkein ihminen?
Ja siis kysymys lähinnä niille jotka ovat ihan toimivassa suhteessa eikä eron partaalla. Mä sain eilen kuulla mieheltäni, että hänellä tulee aina ystävät ekana ja ovat hänen elämänsä tärkeimpiä ihmisiä. Tätä ei huudettu vihaisena riidan yhteydessä vaan tuli esille keskustelun sivulauseessa. Hän sanoi että ystävät ovat hänelle tärkeintä elämässä ja ihmetteli miksi minulla ei ole näin, kun itse taas sanoin hänen olevan mulle maailman tärkein. Meillä ei ole lapsia ja ikääkin yli 40v. Mulle jäi siitä vähän hassu fiilis ja olen miettinyt tätä.
Ei hän kapakoissa niiden kanssa juokse tai mitään. Saattaa mennä jopa puoli vuotta ennen kuin edes näkee heitä. Mietin lähinnä että onko yleistäkin että ystävät menee hyvässä rakastavassa parisuhteessa puolison edelle? Ja kysyin häneltä vielä typerän kysymyksen siihen että kumman pelastaisi palavasta talosta, niin ystävän kuulemma.
Kommentit (497)
Vierailija kirjoitti:
Ei, lapset tulevat kyllä ennen puolisoa.
Sama täällä. Eiköhän tuo ole aika luonnollista. Eikä se vähennä vaimoni tärkeyttä. Tämä sanomattakin selvää meille kumpaisellekin, että ensin pelastettaisiin lapset.
Lapset tietenkin ensin, vaikka on puolisokin tärkeä.
Olen hänelle. Mulle hän tulee toisena heti lapsen jälkeen.
Ei kannata tuhlata aikaa ikuisen miesvauvan kanssa. Jos lapsia tuollaiseen suhteeseen hankkii niin varma ero edessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkosena tulee, lapset on ykkösenä
Mä ajattelen kans näin. Ja jokaisen isän ja äidin pitäisi myös ajatella näin. Lapsi ei ole voinut valita perhettään, tai vanhempiaan, mutta puolison voi valita. Lapsuus on ainutkertainen ja jos lapsen vanhempi sen sotkee, siinä kohtaa pitäisi osata tehdä valinta lapsen hyväksi.
Miten ihmeessä oma parisuhde voi olla tärkeämpi kuin oma lapsi. En tule ikinä käsittämään tätä. Mutta kyllähän näitä on. Lapsi saattaa jopa lentää kodistaan ulos, jos on parisuhteen tiellä.
Alaikäisten lasten tarpeet tulevat tietenkin ensimmäisenä, mutta kumppani on se, jonka kanssa (toivottavasti) vietät lopun elämääsi, kun lapset aikuistuvat ja itsenäistyvät. Kumppanin laittaminen ykköseksi ei tarkoita sitä, että lapset eivät olisi rakkaimpia ja heidän tarpeitaan ei täytettäisi. Se tarkoittaa sitä, että parisuhteesta pidetään huolta ruuhkavuosienkin keskellä, koska hyvä parisuhde on kaiken perusta perhe-elämälle. Samalla näytät lapsille mallia, että miten kohdella omia kumppaneitaan sitten tulevaisuudessa.
Ei ole. Lapsi on aina ensin. Sitten mies. Pelastaisin lapsen tietenkin, mies aikuisena pelastaa itse itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Ei, lapset tulevat kyllä ennen puolisoa.
Itsestäänselvyys, mutta että kaverit ennen puolisoa tai omat vanhemmat? Ei, ei, ei!
Kyllä on, ehdottomasti. Jos ei ole, niin on parisuhteessa väärän ihmisen kanssa.
Olisahan tuota kiva kokeilla. Mutta todennäköisesti olisi tärkein jo siitäkin syystä ettei muitakaan ihmiskontakteja ole. Ulosottohenkilöä en lähelle päästä. Joutuisin varmaan elinkautiseen.
Vierailija kirjoitti:
Lapset tietenkin ensin, vaikka on puolisokin tärkeä.
Itsellä vaimo ja kolme lasta. Vaimo silti ihmisenä tärkein. Ei kuitenkaan tarkoita, etteikö lapset olisi mielettömän tärkeitä minulle. Suhde omaan puolisoon on vaan erilainen kuin lapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Bros before hoes!
Sit varmaan voit hankkia kumppanin niistä sun kavereistasi? Eikö se olisi kaikkien kannalta parasta, olisit elämäsi tärkeimmän ihmisen kanssa yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni ja minä olemme toistemme myös paras ystävä, joten tottakai olemme toisillemme tärkeämpiä kuin muut ystävät. Vähemmän tärkeän ihmisen kanssa olisi minusta vähän turhaa olla pitkässä parisuhteessa. Vietämme puolisoni kanssa tosi paljon aikaa yhdessä, koska olemme toisillemme parasta mahdollista seuraa. Muilta olemme saaneet kommenttia, että heille tulisi ero jos näkisivät omaa puolisoaan näin paljon. Itse ottaisin saman tien eron jos olisin parisuhteessa henkilön kanssa jota sietää noin huonosti.
Tämä. Teen vuorotyötä ja en välillä ehdi nähdä miestäni ollenkaan kunnolla moneen päivään. Voin aidosti sanoa, että tämmöisillä viikoilla ehdin jo kaivata ja ikävöidä hänen seuraansa. Vaikka yöt tietysti nukumme vierekkäin, ei ole siis yövuoroja, ja olemme olleet jo vuosia yhdessä. Toisinaan mietin, miten onnekas olen, että olen saanut rinnalleni tämmöisen miehen. Lapset asuvat jo muualla, ja toki on myös omat harrastukset ja ystävät, mutta kyllä, hän on tärkeämpääkin tärkeämpi minulle.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tämä on provo. Mistä kolosta olet kaivanut tuon mieslapsen? Seuraavaksi hän varmasti kertoo, että äidin tissimaito on ikuisesti lempijuomansa. Tuollainen kaverisidonnaisuus kuuluu teini-ikään ja nuoruuteen.
Joo, puolisoni on elämäni tärkein ihminen. Olemme olleet lähes 30 vuotta naimisissa.
30v itsekin ollut naimisissa mut lapset pelastaisin ekana palavasta talosta, sit mun vanhemmat ja sit vasta mun miehen. Ystävät tulis tosi myöhään, ehkä serkkujen jälkeen jotka pelastaisin.
Mut silti ihmetyttää et suurin osa pelastaisi koiransa palavasta talosta ennemmin kuin vieraan lapsen. Se on sairasta mutta näin tutkittu.
Mulle omat vanhemmat ja sisarukset tulee ennen puolisoa. Lapsia meillä ei ole. Puolisosta voi tulla ero, mutta vanhemmista tai sisaruksista en eroa. Puolisollekin lapsuudenperhe tulee ensin ja niin sen kuuluukin mun mielestä mennä.
Vierailija kirjoitti:
Mulle omat vanhemmat ja sisarukset tulee ennen puolisoa. Lapsia meillä ei ole. Puolisosta voi tulla ero, mutta vanhemmista tai sisaruksista en eroa. Puolisollekin lapsuudenperhe tulee ensin ja niin sen kuuluukin mun mielestä mennä.
Ja olet sitä mieltä että äitisi ja isäsi eivät voi tulla toisilleen ensin, vaan heidän vanhemmat ja sisarukset tulevat ennen toisiaan? Olen melko varma, että et tule sisaruksellesi tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä, jos hänelle on OMA perhe, eli puoliso tai lapset.
>Parisuhteessa olijat, onko puolisonne teille se tärkein ihminen?
🙄 eiku tuntematon naapuri
Kyllä soon aina ollu ja on tästä erespäinkki. Siihe ei trenkää välihi tukkia ! Taikka porraspää täyttyy rumihiista...