Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhteessa olijat, onko puolisonne teille se tärkein ihminen?
Ja siis kysymys lähinnä niille jotka ovat ihan toimivassa suhteessa eikä eron partaalla. Mä sain eilen kuulla mieheltäni, että hänellä tulee aina ystävät ekana ja ovat hänen elämänsä tärkeimpiä ihmisiä. Tätä ei huudettu vihaisena riidan yhteydessä vaan tuli esille keskustelun sivulauseessa. Hän sanoi että ystävät ovat hänelle tärkeintä elämässä ja ihmetteli miksi minulla ei ole näin, kun itse taas sanoin hänen olevan mulle maailman tärkein. Meillä ei ole lapsia ja ikääkin yli 40v. Mulle jäi siitä vähän hassu fiilis ja olen miettinyt tätä.
Ei hän kapakoissa niiden kanssa juokse tai mitään. Saattaa mennä jopa puoli vuotta ennen kuin edes näkee heitä. Mietin lähinnä että onko yleistäkin että ystävät menee hyvässä rakastavassa parisuhteessa puolison edelle? Ja kysyin häneltä vielä typerän kysymyksen siihen että kumman pelastaisi palavasta talosta, niin ystävän kuulemma.
Kommentit (497)
Kyllä puolison pitäisi olla se tärkein ihminen, sukupuolesta viis. Vanhempien parisuhde on lasten koti ja he kyllä huomaavat, jos siinä on jotain pielessä. Tällä en tarkoita, että lapset jätettäisi jotenkin huonommalle, mutta en ihmettele yhtään jos parisuhteet voivat huonosti, jos lasta aletaan suosia puolison kustannuksella. Toki siinä joukossa on varmasti hirveästi niitä parisuhteita, missä puoliso ei yllättäen olekaan hoitanut omaa osaansa arjesta silloin on täysin ymmärrettävää, että suhde kuihtuu.
En ymmärrä, miksi jakaisin elämäni jonkun kanssa, joka ei ole itselleni kaikista tärkein. Täällä vaikuttaa vastausten perusteella moni olevan huonossa parisuhteessa ehkä lastenkin takia tai tottumustaan. Mun mielestä parempi yksin. Enkä voisi kuvitella jääväni parisuhteeseen, jossa olen toiselle joku toisiksi tärkein.
T. sinkku velanainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole missään väittänytkään, että sisaruksilleni minä olisin tärkein. Heillä on lapsia, jotka ovat tottakai heille tärkeimpiä. Minulle kuitenkin vanhempani ja sisarukseni ovat tärkeysjärjestyksessä ensimmäisiä ja puolisoni vasta sitten.
Jokainen tyylillään. Itselleni olisi kuitenkin itsetutkiskelun paikka siinä kohtaa, jos valitsemani elämänkumppani ei tulisi ennen lapsuudenperhettäni edes vuosikymmenen yhdessäolon ja arjen jakamisen jälkeen. Hän on kuitenkin se, jolle voin jakaa itsestäni ihan kaiken ja luottaa vaikeissakin tilanteissa. En myös halua ajatella kumppania vain lapsentekovälineenä, vaan ihmisenä jonka kanssa vietän loppuelämäni. Lapsuudenperheen kanssa on aina jokin muuri välissä. Ei voi olla aivan oma itsensä tai kertoa vaikeimpia asioita.
Tietenkin puolisoni on tärkein, hän on sielunkumppanini ja paras ystäväni.
Kyllä mieheni on minulle se tärkein ihminen. Aikuisilla lapsilla on onneksi oma elämänsä niinkuin pitääkin. Toki he ovat tärkeitä ja rakkaita. Kun lapset oli pieniä niin he tulivat aina ensin ja sitten me vanhemmat. Mutta meidän hyvä parisuhde oli heidän koti.
Vierailija kirjoitti:
puoliso on tärkein,1971 lähtien yhdessä oltu, naimisiin 1985.
Muilla ei merkitystä samalla tasolla. Seuraavaksi tulee kissamme...joka jää lohduksi kun jompikumpi lähtee ensin.
Siis aiotteko kuolla lähiaikoina vai ajattelitko et se kissa vaan elää ja elää ja elää ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat kaikkein tärkeimmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omat lapset #1. Muut tulevat perässä, omat vanhemmat ja veli ennen aviomiestä. Tämä on tilanne nyt, valitettavasti. :(
Yritän sanoa itselleni, että oma aviomies on tärkeä maadoittaja perheessäni.
Aikuiset lapset perheineen. Sen jälkeen kumminkaimat sun muut. Siis ei ongelmaa näistä kuvioista.
Seura-juttukavereita tottakai, naapurit ja muut hyvän päivän tutut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Olen parisuhteessa ja lapseni on aina ykkönen ja onneksi kumppanini ymmärtää sen.
Eipä noita muiden valintoja oikein voi arvostella. Se on kuitenkin jokaisen oma valinta.
Tästä syntyy se nk. ainoan lapsen pissipäisyys.
Jos lapsia olisi useampi alkaisi merkkaamaan se puolisokin ja joutuisitte miettimään tärkeysjärjestyksen uudelleen.
Miten lasten lukumäärä vaikuttaa tuohon, ei se tilanne muutu tuolloin, päinvastoin.
Lastenhoitaja löytyy lasten isästä, jos löytyy, jollei löydy, niin haetaan kodin ulkopuolelta, kun lapsikatras kasvaa.
Yhden ja kahden lapsosen kanssa on sulle mulle hoitosatsi helppoa. Pari muksua lisää, tulee lapsijoukko, sisaruskatras
ja on jo aika jakaa tuota lapsi-iloa itsensäkin ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole. Naapurin "Johanna" on tärkein.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tämä on provo. Mistä kolosta olet kaivanut tuon mieslapsen? Seuraavaksi hän varmasti kertoo, että äidin tissimaito on ikuisesti lempijuomansa. Tuollainen kaverisidonnaisuus kuuluu teini-ikään ja nuoruuteen.
Joo, puolisoni on elämäni tärkein ihminen. Olemme olleet lähes 30 vuotta naimisissa.
Olet oikea riippakivi parisuhteessa kai toisella saa olla joka on tärkeämpi kuin sinä lahkeessae roikkuva aikuislapsi. Jos hän ei jaksa valtaasi enää ja tyytyy kohtaloonsa Oletko saanut toisen jo niin nyrkkisi alle että kumppani makaa kuin hauki kuivalla maalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Eikös siinä Suomessakin kiinnostusta saaneessa ranskalaisessa kasvatustyylissä ole kyse juuri siitä, että vanhemmat nostavat toisensa jalustalle, ei lapsia. Näin avioliitot voi paremmin, äideillä on enemmän aikaa ja motivaatiota huolehtia itsestään ja pitää itsensä hoikkana ja kauniina, lapsista kasvaa hyväkäytöksisiä, eikä tarvitse erota saadakseen mieheltä huomiota.
Ei niitä lapsia tarvitse palvoa, kunhan huolehtii niistä. Suomessa lapset nostetaan (tai äidit lähinnä nostaa) ykköseksi ja meillä on tutkitusti maailman uupuneimmat äidit.
Onko mikään ihme? Äidit palvoo lapsiaan ja isit kavereitaan. Mihin muuhun se voisi johtaa kuin eroon."
Lainasin kirjoitusta yllä. Sanoista kumpuaa pieni elämänkokemus. Kun huolehtii itsestä, niin lapset hoituu mukana.
Tämä ei ole vain helppo yhtälö kun lapset pieniä, alle kymmenvuotiaita. Edelleenkin tuntuu siltä,
että miesten on himpun helpompi kuin naisten laittaa kotiovi kiinni,
'kun eletään pikkulapsivaihetta. Ja aina on poikkeuksia, jotka iloisesti vahvistavat säännön.
"Mutta lapsi muuttaa pois. Kumppani ei, ellei tule se ero. Lapsesta ei siis tarvitse erota, vaan ero tulee joka tapauksessa.
Todella moni valittaa yksinäisyyttä, vaikka on lapsia ja lapsenlapsia."
Kun lapset perustavat oman perheen,
lapsi saa omia lapsia, niin tottakai lapsen vanhempi saa ikää ja
jää / saa oman uuden sijansa isovanhempana, taustatukijana
nuorille. Siksi saattaa tyhjä pesä tuntua yksinäiseltä huoneelta,
mutta lusikka vaan sekaan nuorison menoihin, niin rallia riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Uuden puolison löytäisin kyllä niin halutessani nykyisen tilalle mutta tiettyjä ystäviä ei korvaisi mikään. Ovat olleet elämässäni jo kymmeniävuosia ja kutsuttu toisiamme aina sisaruksiksi. Läheisempiä ihmisiä en voisi kuvitellakaan, ei edes puoliso yllä tähän. Bros befor hoes...
On ja on edelleen vuodesta 1978.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tämä on provo. Mistä kolosta olet kaivanut tuon mieslapsen? Seuraavaksi hän varmasti kertoo, että äidin tissimaito on ikuisesti lempijuomansa. Tuollainen kaverisidonnaisuus kuuluu teini-ikään ja nuoruuteen.
Joo, puolisoni on elämäni tärkein ihminen. Olemme olleet lähes 30 vuotta naimisissa.
Olet oikea riippakivi parisuhteessa kai toisella saa olla joka on tärkeämpi kuin sinä lahkeessae roikkuva aikuislapsi. Jos hän ei jaksa valtaasi enää ja tyytyy kohtaloonsa Oletko saanut toisen jo niin nyrkkisi alle että kumppani makaa kuin hauki kuivalla maalla.
Katkeran ihmisen puhetta, joka on joutunut pettymään rakkaudessa? Toisaalta, on varmasti rankkaa jäädä varasijalle kun kaveri perustaa oman perheen tai löytää rinnalle sielunkumppanin.
Ei. Lapset ja sukulaiset sekä ystävät menevät heittämällä edelle.
On mielenkiintoista, monelta kantilta pohdintaa tässä ketjussa, kiitos kirjoittajille.
Aamu on iltaa viisaampi näissä kirjoitus-ajatus-oma idea- tunnelmissa,
hyvää jatkoa ja yöunia.
En ole koskaan ollut edes naimisissa eikä mulla ole lapsia, mutta kun olen ollut parisuhteessa (avoliitossakin) kumppani on aina etusijalla. Tietenkin.
Alue: Aihe vapaa
En ole missään väittänytkään, että sisaruksilleni minä olisin tärkein. Heillä on lapsia, jotka ovat tottakai heille tärkeimpiä. Minulle kuitenkin vanhempani ja sisarukseni ovat tärkeysjärjestyksessä ensimmäisiä ja puolisoni vasta sitten.