Parisuhteessa olijat, onko puolisonne teille se tärkein ihminen?
Ja siis kysymys lähinnä niille jotka ovat ihan toimivassa suhteessa eikä eron partaalla. Mä sain eilen kuulla mieheltäni, että hänellä tulee aina ystävät ekana ja ovat hänen elämänsä tärkeimpiä ihmisiä. Tätä ei huudettu vihaisena riidan yhteydessä vaan tuli esille keskustelun sivulauseessa. Hän sanoi että ystävät ovat hänelle tärkeintä elämässä ja ihmetteli miksi minulla ei ole näin, kun itse taas sanoin hänen olevan mulle maailman tärkein. Meillä ei ole lapsia ja ikääkin yli 40v. Mulle jäi siitä vähän hassu fiilis ja olen miettinyt tätä.
Ei hän kapakoissa niiden kanssa juokse tai mitään. Saattaa mennä jopa puoli vuotta ennen kuin edes näkee heitä. Mietin lähinnä että onko yleistäkin että ystävät menee hyvässä rakastavassa parisuhteessa puolison edelle? Ja kysyin häneltä vielä typerän kysymyksen siihen että kumman pelastaisi palavasta talosta, niin ystävän kuulemma.
Kommentit (428)
Kyllä puolison pitäisi olla se tärkein ihminen, sukupuolesta viis. Vanhempien parisuhde on lasten koti ja he kyllä huomaavat, jos siinä on jotain pielessä. Tällä en tarkoita, että lapset jätettäisi jotenkin huonommalle, mutta en ihmettele yhtään jos parisuhteet voivat huonosti, jos lasta aletaan suosia puolison kustannuksella. Toki siinä joukossa on varmasti hirveästi niitä parisuhteita, missä puoliso ei yllättäen olekaan hoitanut omaa osaansa arjesta silloin on täysin ymmärrettävää, että suhde kuihtuu.
En ymmärrä, miksi jakaisin elämäni jonkun kanssa, joka ei ole itselleni kaikista tärkein. Täällä vaikuttaa vastausten perusteella moni olevan huonossa parisuhteessa ehkä lastenkin takia tai tottumustaan. Mun mielestä parempi yksin. Enkä voisi kuvitella jääväni parisuhteeseen, jossa olen toiselle joku toisiksi tärkein.
T. sinkku velanainen
Vierailija kirjoitti:
En ole missään väittänytkään, että sisaruksilleni minä olisin tärkein. Heillä on lapsia, jotka ovat tottakai heille tärkeimpiä. Minulle kuitenkin vanhempani ja sisarukseni ovat tärkeysjärjestyksessä ensimmäisiä ja puolisoni vasta sitten.
Jokainen tyylillään. Itselleni olisi kuitenkin itsetutkiskelun paikka siinä kohtaa, jos valitsemani elämänkumppani ei tulisi ennen lapsuudenperhettäni edes vuosikymmenen yhdessäolon ja arjen jakamisen jälkeen. Hän on kuitenkin se, jolle voin jakaa itsestäni ihan kaiken ja luottaa vaikeissakin tilanteissa. En myös halua ajatella kumppania vain lapsentekovälineenä, vaan ihmisenä jonka kanssa vietän loppuelämäni. Lapsuudenperheen kanssa on aina jokin muuri välissä. Ei voi olla aivan oma itsensä tai kertoa vaikeimpia asioita.
Tietenkin puolisoni on tärkein, hän on sielunkumppanini ja paras ystäväni.
Kyllä mieheni on minulle se tärkein ihminen. Aikuisilla lapsilla on onneksi oma elämänsä niinkuin pitääkin. Toki he ovat tärkeitä ja rakkaita. Kun lapset oli pieniä niin he tulivat aina ensin ja sitten me vanhemmat. Mutta meidän hyvä parisuhde oli heidän koti.
Vierailija kirjoitti:
puoliso on tärkein,1971 lähtien yhdessä oltu, naimisiin 1985.
Muilla ei merkitystä samalla tasolla. Seuraavaksi tulee kissamme...joka jää lohduksi kun jompikumpi lähtee ensin.
Siis aiotteko kuolla lähiaikoina vai ajattelitko et se kissa vaan elää ja elää ja elää ?
Lapset ovat kaikkein tärkeimmät.
En ole missään väittänytkään, että sisaruksilleni minä olisin tärkein. Heillä on lapsia, jotka ovat tottakai heille tärkeimpiä. Minulle kuitenkin vanhempani ja sisarukseni ovat tärkeysjärjestyksessä ensimmäisiä ja puolisoni vasta sitten.