Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni on hyvä mies, mutta haluan silti erota, koska haluan alkaa elämäni uudelleen
27.09.2023 |
Nuorin lapsi lensi juuri pesästä, kun lähti opiskelemaan muualle.
Minä haluan nyt jotain täysin uutta. Olen halunnut jo pitkään.
Miehessä ei ole mitään isoa vikaa, hän on minulle rakaskin.
Mutta ajatus siitä, että jämähdän tähän kahdestaan hänen kanssaan loppuelämäksi, tuntuu masentavalta. Haluan isoja muutoksia. Muuttaa, olla niin vapaa kuin mahdollista, tutustua uusiin ihmisiin. Monella tasolla.
Tiedän että tämä on itsekästä. Mieheni rakastaa minua ja haluaa olla loppuelämänsä kanssani. Mutta en kai voi jäädä vain siksi, että hän niin haluaa, kun itse en?
Kommentit (805)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synninpäästöäkö sä meiltä haet? Elät elämäsi just niin kuin tuntuu, ei siihen meillä muilla ole mitään kommentoitavaa.
Haen näkökulmia. Miten ihmiset reagoivat. Osaan varautua siten ehkä lähipiirinkin reaktioihin?
Ap
Jos oikeasti olet valmis lähtemään ja aloittamaan uuden elämän, et mieti muitten reaktioita. Nehän ovat heidän asiansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synninpäästöäkö sä meiltä haet? Elät elämäsi just niin kuin tuntuu, ei siihen meillä muilla ole mitään kommentoitavaa.
Haen näkökulmia. Miten ihmiset reagoivat. Osaan varautua siten ehkä lähipiirinkin reaktioihin?
Ap
Jos oikeasti olet valmis lähtemään ja aloittamaan uuden elämän, et mieti muitten reaktioita. Nehän ovat heidän asiansa.
Se että ap miettii tuollaista kertoo jonkin sorttisesta epärehellisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukahan katuja myöntäisi, että tuli mentyä hormonien mukaan, ja pieleen meni?
Pari miestä tunnen jotka lähti viidenkympin villityksessä, ei päättynyt hyvin.
Jos ei edes tiedä mikä mättää, niin sitten päättelee että suhde se tietenkin on?
Eiköhän useimmat normaalit keski-ikäiset naiset ala tuntea itsensä aika hyvin.
Jos parisuhde ei maita vaikka miehessä ei ole pinnalta katsoen mitään vikaa, niin kyse on siitä että kumminkin parisuhteessa joutuu elämään usein miehen vaatimusten mukaan tai mies ei kykene kompromisseihin jotka tyydyttäisivät naista. Keski-ikäiset miehet kun eivät ole yleisesti kovinkaan sosiaalisia, joustavia ja huomioonottavia saati seikkailunhaluisia. Mutta naiset voivat olla!
Ja jos nainen on joutunut lasten takia olemaan kotona tai elämään perhe-elämää, niin keski-iässä alkaa olla hyvä aika ottaa ammattillisesti ja harrastusten kanssa takaisin se, minkä lapsiarjelle menetti. Miehillä harvemmin on tätä samaa tunnetta.
Itse tunnen useamman keski-ikäisen naisen, joka on myös halunnut ruveta tekemään jotain hyvintekeväisyyttä tai muuta yhteiskunnallista, joku on jopa siirtynyt politiikkaan tai ruvennut harrastamaan teatteria tai tanssia, kuka mitäkin, siis ihan esiintymäänkin. Aviomiehille tämä ei välttämättä käy, koska he ovat jo keski-iässä jo vähän kuin vanhuksia, jotka haluavat kököttää kotona ja että vaimo passaa ja palvelee.
Silloin ainoa vaihtoehto on lähteä ja luoda itselle se uusi elämä. Kukaan ei nuorru, joten turha haaskata elämäänsä yhden ukon kanssa telkkarin edessä nököttämiseen.
Voihan sitä stereotypisoida. Mutta ei vastaa tosiasioita.
Kyllä vastaa todellisuutta. Sulla lienee omia ongelmia hyväksyä tosiasiat.
Ei vastaa. Ainakin minun laajassa ystävä ja tuttavapiirissä ei ole miehiä jotka vaatisivat ystäviäni kököttömään kotona passaajana ja palvelijana. Onko joku weetee juttu tuo?
Jos mies on tottunut siihen, että ruoka on valmiina, kun hän tulee töistä, niin onhan se iso pudotus, kun jatkossa ei niin olekaan. Mikäli nainen on ollut se, joka kokkaa, niin ne kokkaushalut voi lähteä samaa matkaa lasten kanssa. Naisella onkin aikaa ja energiaa tehdä jotain muuta uuden elämänvaiheen alkaessa. Kyllä tuollaiset isot elämänmuutokset vaikuttaa kumpaankin. Toinen on innoissaan ja toinen ihmettelee, että mikä sille tuli, kun meillä oli kaikki hyvin.
Kyllähän nyt jokainen sivistynyt ja moderni mies kokkaa ja mielellään. Sehän on trendikästä nykyään. Missä tynnyrissä sä elät?
Kaikki 50-60-vuotiaat miehet eivät ole moderneja. Osa on jopa laiskoja.
Ei alunperinkään ole järkevää valita sellaista miestä. Oma syy jos niin tekee.
Meinaat, että ihmiset ei muutu 30 tai 40 vuodessa? Oletko sinä vielä samanlainen kuin olit parikymppisenä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukahan katuja myöntäisi, että tuli mentyä hormonien mukaan, ja pieleen meni?
Pari miestä tunnen jotka lähti viidenkympin villityksessä, ei päättynyt hyvin.
Jos ei edes tiedä mikä mättää, niin sitten päättelee että suhde se tietenkin on?
Eiköhän useimmat normaalit keski-ikäiset naiset ala tuntea itsensä aika hyvin.
Jos parisuhde ei maita vaikka miehessä ei ole pinnalta katsoen mitään vikaa, niin kyse on siitä että kumminkin parisuhteessa joutuu elämään usein miehen vaatimusten mukaan tai mies ei kykene kompromisseihin jotka tyydyttäisivät naista. Keski-ikäiset miehet kun eivät ole yleisesti kovinkaan sosiaalisia, joustavia ja huomioonottavia saati seikkailunhaluisia. Mutta naiset voivat olla!
Ja jos nainen on joutunut lasten takia olemaan kotona tai elämään perhe-elämää, niin keski-iässä alkaa olla hyvä aika ottaa ammattillisesti ja harrastusten kanssa takaisin se, minkä lapsiarjelle menetti. Miehillä harvemmin on tätä samaa tunnetta.
Itse tunnen useamman keski-ikäisen naisen, joka on myös halunnut ruveta tekemään jotain hyvintekeväisyyttä tai muuta yhteiskunnallista, joku on jopa siirtynyt politiikkaan tai ruvennut harrastamaan teatteria tai tanssia, kuka mitäkin, siis ihan esiintymäänkin. Aviomiehille tämä ei välttämättä käy, koska he ovat jo keski-iässä jo vähän kuin vanhuksia, jotka haluavat kököttää kotona ja että vaimo passaa ja palvelee.
Silloin ainoa vaihtoehto on lähteä ja luoda itselle se uusi elämä. Kukaan ei nuorru, joten turha haaskata elämäänsä yhden ukon kanssa telkkarin edessä nököttämiseen.
Voihan sitä stereotypisoida. Mutta ei vastaa tosiasioita.
Kyllä vastaa todellisuutta. Sulla lienee omia ongelmia hyväksyä tosiasiat.
Ei vastaa. Ainakin minun laajassa ystävä ja tuttavapiirissä ei ole miehiä jotka vaatisivat ystäviäni kököttömään kotona passaajana ja palvelijana. Onko joku weetee juttu tuo?
Jos mies on tottunut siihen, että ruoka on valmiina, kun hän tulee töistä, niin onhan se iso pudotus, kun jatkossa ei niin olekaan. Mikäli nainen on ollut se, joka kokkaa, niin ne kokkaushalut voi lähteä samaa matkaa lasten kanssa. Naisella onkin aikaa ja energiaa tehdä jotain muuta uuden elämänvaiheen alkaessa. Kyllä tuollaiset isot elämänmuutokset vaikuttaa kumpaankin. Toinen on innoissaan ja toinen ihmettelee, että mikä sille tuli, kun meillä oli kaikki hyvin.
Silloinhan se nainen voi vilkaista syyllistä peilistä jos on halunnut marttyyrinkruunun uhrautumalla perheen eteen. Oma valinta.
On kuitenkin ollut vuosia aikaa opettaa (sallia) muitakin tekemään taloustöitä mutta kun arvon rouva on ollut ainoa joka tekee asiat oikein. Kompuroi omaan nokkeluuteensa ja on onneton.Lapsiperheessä ruuan tekee yleensä se, joka ehtii ensin kotiin. Onhan se outoa odotella vaikka tunti, että puoliso tulee kotiin ja alkaa tehdä ruokaa omalla ruuanlaittovuorollaan. Ja mitä vaikka tekisi? Joskus viisikymppisenä se homma loppuu ja saa olla ainakin parikymmentä vuotta kokkaamatta. Ehkäpä sitten on miehen vuoro, jos ruokaa haluaa.
Minulla ei tullut mieleenkään patistaa lapsia tekemään viikolla ruokaa. Heillä oli koulut ja harrastukset. Viikonloput oli ihan eri asia.
Marttyyri puhuu. Ei tuo ole yleistä todellisuutta ollut enää pitkään aikaan. Jos roolittaa itsensä noin ei ole kuin oma syy jos ja kun katkeroituu. Toivottavasti miehesi on tajunnut ottaa eron sinusta.
En minä ole katkeroitunut, päin vastoin. Nyt on miehellä tilaa opetella gourmet-kokiksi, jos tahtoo. Pakkohan sen on ruokaa tehdä itse, jos haluaa syödä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukahan katuja myöntäisi, että tuli mentyä hormonien mukaan, ja pieleen meni?
Pari miestä tunnen jotka lähti viidenkympin villityksessä, ei päättynyt hyvin.
Jos ei edes tiedä mikä mättää, niin sitten päättelee että suhde se tietenkin on?
Eiköhän useimmat normaalit keski-ikäiset naiset ala tuntea itsensä aika hyvin.
Jos parisuhde ei maita vaikka miehessä ei ole pinnalta katsoen mitään vikaa, niin kyse on siitä että kumminkin parisuhteessa joutuu elämään usein miehen vaatimusten mukaan tai mies ei kykene kompromisseihin jotka tyydyttäisivät naista. Keski-ikäiset miehet kun eivät ole yleisesti kovinkaan sosiaalisia, joustavia ja huomioonottavia saati seikkailunhaluisia. Mutta naiset voivat olla!
Ja jos nainen on joutunut lasten takia olemaan kotona tai elämään perhe-elämää, niin keski-iässä alkaa olla hyvä aika ottaa ammattillisesti ja harrastusten kanssa takaisin se, minkä lapsiarjelle menetti. Miehillä harvemmin on tätä samaa tunnetta.
Itse tunnen useamman keski-ikäisen naisen, joka on myös halunnut ruveta tekemään jotain hyvintekeväisyyttä tai muuta yhteiskunnallista, joku on jopa siirtynyt politiikkaan tai ruvennut harrastamaan teatteria tai tanssia, kuka mitäkin, siis ihan esiintymäänkin. Aviomiehille tämä ei välttämättä käy, koska he ovat jo keski-iässä jo vähän kuin vanhuksia, jotka haluavat kököttää kotona ja että vaimo passaa ja palvelee.
Silloin ainoa vaihtoehto on lähteä ja luoda itselle se uusi elämä. Kukaan ei nuorru, joten turha haaskata elämäänsä yhden ukon kanssa telkkarin edessä nököttämiseen.
Voihan sitä stereotypisoida. Mutta ei vastaa tosiasioita.
Kyllä vastaa todellisuutta. Sulla lienee omia ongelmia hyväksyä tosiasiat.
Ei vastaa. Ainakin minun laajassa ystävä ja tuttavapiirissä ei ole miehiä jotka vaatisivat ystäviäni kököttömään kotona passaajana ja palvelijana. Onko joku weetee juttu tuo?
Jos mies on tottunut siihen, että ruoka on valmiina, kun hän tulee töistä, niin onhan se iso pudotus, kun jatkossa ei niin olekaan. Mikäli nainen on ollut se, joka kokkaa, niin ne kokkaushalut voi lähteä samaa matkaa lasten kanssa. Naisella onkin aikaa ja energiaa tehdä jotain muuta uuden elämänvaiheen alkaessa. Kyllä tuollaiset isot elämänmuutokset vaikuttaa kumpaankin. Toinen on innoissaan ja toinen ihmettelee, että mikä sille tuli, kun meillä oli kaikki hyvin.
Kyllähän nyt jokainen sivistynyt ja moderni mies kokkaa ja mielellään. Sehän on trendikästä nykyään. Missä tynnyrissä sä elät?
Kaikki 50-60-vuotiaat miehet eivät ole moderneja. Osa on jopa laiskoja.
Ei alunperinkään ole järkevää valita sellaista miestä. Oma syy jos niin tekee.
Meinaat, että ihmiset ei muutu 30 tai 40 vuodessa? Oletko sinä vielä samanlainen kuin olit parikymppisenä?
Tietyt perustavaa laatua olevat asiat ovat samoja ihmisessä yli ajan. Niin hyvässä kuin pahassa.
Jos olet luotettava, sitoutunut, rakastava, empaattinen, avoin, sekä rehellisesti puhut tunteistasi ja tarpeistasi toiselle parikymppisenä niin teet sitä todennäköisesti myös viisissäkymmenissä. Ei pidä vetää mitään rooleja vaan olla nuoresta saakka reilusti oma itsensä. Se on tosi helppoa ja rentoa,
Toisaalta jos ratkot parisuhdeongelmiasi parinkympin kohdalla epätervein keinoin niin teet sitä myös keski-ikäisenä tai 60 v ikäisenä. Pidemmän päälle varmaan ahdistavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukahan katuja myöntäisi, että tuli mentyä hormonien mukaan, ja pieleen meni?
Pari miestä tunnen jotka lähti viidenkympin villityksessä, ei päättynyt hyvin.
Jos ei edes tiedä mikä mättää, niin sitten päättelee että suhde se tietenkin on?
Eiköhän useimmat normaalit keski-ikäiset naiset ala tuntea itsensä aika hyvin.
Jos parisuhde ei maita vaikka miehessä ei ole pinnalta katsoen mitään vikaa, niin kyse on siitä että kumminkin parisuhteessa joutuu elämään usein miehen vaatimusten mukaan tai mies ei kykene kompromisseihin jotka tyydyttäisivät naista. Keski-ikäiset miehet kun eivät ole yleisesti kovinkaan sosiaalisia, joustavia ja huomioonottavia saati seikkailunhaluisia. Mutta naiset voivat olla!
Ja jos nainen on joutunut lasten takia olemaan kotona tai elämään perhe-elämää, niin keski-iässä alkaa olla hyvä aika ottaa ammattillisesti ja harrastusten kanssa takaisin se, minkä lapsiarjelle menetti. Miehillä harvemmin on tätä samaa tunnetta.
Itse tunnen useamman keski-ikäisen naisen, joka on myös halunnut ruveta tekemään jotain hyvintekeväisyyttä tai muuta yhteiskunnallista, joku on jopa siirtynyt politiikkaan tai ruvennut harrastamaan teatteria tai tanssia, kuka mitäkin, siis ihan esiintymäänkin. Aviomiehille tämä ei välttämättä käy, koska he ovat jo keski-iässä jo vähän kuin vanhuksia, jotka haluavat kököttää kotona ja että vaimo passaa ja palvelee.
Silloin ainoa vaihtoehto on lähteä ja luoda itselle se uusi elämä. Kukaan ei nuorru, joten turha haaskata elämäänsä yhden ukon kanssa telkkarin edessä nököttämiseen.
Voihan sitä stereotypisoida. Mutta ei vastaa tosiasioita.
Kyllä vastaa todellisuutta. Sulla lienee omia ongelmia hyväksyä tosiasiat.
Ei vastaa. Ainakin minun laajassa ystävä ja tuttavapiirissä ei ole miehiä jotka vaatisivat ystäviäni kököttömään kotona passaajana ja palvelijana. Onko joku weetee juttu tuo?
Jos mies on tottunut siihen, että ruoka on valmiina, kun hän tulee töistä, niin onhan se iso pudotus, kun jatkossa ei niin olekaan. Mikäli nainen on ollut se, joka kokkaa, niin ne kokkaushalut voi lähteä samaa matkaa lasten kanssa. Naisella onkin aikaa ja energiaa tehdä jotain muuta uuden elämänvaiheen alkaessa. Kyllä tuollaiset isot elämänmuutokset vaikuttaa kumpaankin. Toinen on innoissaan ja toinen ihmettelee, että mikä sille tuli, kun meillä oli kaikki hyvin.
Kyllähän nyt jokainen sivistynyt ja moderni mies kokkaa ja mielellään. Sehän on trendikästä nykyään. Missä tynnyrissä sä elät?
Ite ainaki tykkään ryypätä kuus kaljaa samalla kun panen illallista tulee perheelleni.
Oikeestaan sama myös duunissa kun teen ruokaa niin juon ja kuuntelen musiikkia ja duunaan ruokaa hymy huulillani.
Parasta mitä tiedän elämässä on tehdä ihmisille ruokaa pienessä tuiterissa ja samaan aikaan jammailla musiikin tahdissa ja varoa kuumia juttuja ja teräviäkin juttuja.
Pitää olla skarppina ettei tipu veitsi jalkapöydälle tai saa tulikuumia rasvoja päälleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukahan katuja myöntäisi, että tuli mentyä hormonien mukaan, ja pieleen meni?
Pari miestä tunnen jotka lähti viidenkympin villityksessä, ei päättynyt hyvin.
Jos ei edes tiedä mikä mättää, niin sitten päättelee että suhde se tietenkin on?
Eiköhän useimmat normaalit keski-ikäiset naiset ala tuntea itsensä aika hyvin.
Jos parisuhde ei maita vaikka miehessä ei ole pinnalta katsoen mitään vikaa, niin kyse on siitä että kumminkin parisuhteessa joutuu elämään usein miehen vaatimusten mukaan tai mies ei kykene kompromisseihin jotka tyydyttäisivät naista. Keski-ikäiset miehet kun eivät ole yleisesti kovinkaan sosiaalisia, joustavia ja huomioonottavia saati seikkailunhaluisia. Mutta naiset voivat olla!
Ja jos nainen on joutunut lasten takia olemaan kotona tai elämään perhe-elämää, niin keski-iässä alkaa olla hyvä aika ottaa ammattillisesti ja harrastusten kanssa takaisin se, minkä lapsiarjelle menetti. Miehillä harvemmin on tätä samaa tunnetta.
Itse tunnen useamman keski-ikäisen naisen, joka on myös halunnut ruveta tekemään jotain hyvintekeväisyyttä tai muuta yhteiskunnallista, joku on jopa siirtynyt politiikkaan tai ruvennut harrastamaan teatteria tai tanssia, kuka mitäkin, siis ihan esiintymäänkin. Aviomiehille tämä ei välttämättä käy, koska he ovat jo keski-iässä jo vähän kuin vanhuksia, jotka haluavat kököttää kotona ja että vaimo passaa ja palvelee.
Silloin ainoa vaihtoehto on lähteä ja luoda itselle se uusi elämä. Kukaan ei nuorru, joten turha haaskata elämäänsä yhden ukon kanssa telkkarin edessä nököttämiseen.
Voihan sitä stereotypisoida. Mutta ei vastaa tosiasioita.
Kyllä vastaa todellisuutta. Sulla lienee omia ongelmia hyväksyä tosiasiat.
Ei vastaa. Ainakin minun laajassa ystävä ja tuttavapiirissä ei ole miehiä jotka vaatisivat ystäviäni kököttömään kotona passaajana ja palvelijana. Onko joku weetee juttu tuo?
Jos mies on tottunut siihen, että ruoka on valmiina, kun hän tulee töistä, niin onhan se iso pudotus, kun jatkossa ei niin olekaan. Mikäli nainen on ollut se, joka kokkaa, niin ne kokkaushalut voi lähteä samaa matkaa lasten kanssa. Naisella onkin aikaa ja energiaa tehdä jotain muuta uuden elämänvaiheen alkaessa. Kyllä tuollaiset isot elämänmuutokset vaikuttaa kumpaankin. Toinen on innoissaan ja toinen ihmettelee, että mikä sille tuli, kun meillä oli kaikki hyvin.
Kyllähän nyt jokainen sivistynyt ja moderni mies kokkaa ja mielellään. Sehän on trendikästä nykyään. Missä tynnyrissä sä elät?
Kaikki 50-60-vuotiaat miehet eivät ole moderneja. Osa on jopa laiskoja.
Ei alunperinkään ole järkevää valita sellaista miestä. Oma syy jos niin tekee.
Meinaat, että ihmiset ei muutu 30 tai 40 vuodessa? Oletko sinä vielä samanlainen kuin olit parikymppisenä?
Tietyt perustavaa laatua olevat asiat ovat samoja ihmisessä yli ajan. Niin hyvässä kuin pahassa.
Jos olet luotettava, sitoutunut, rakastava, empaattinen, avoin, sekä rehellisesti puhut tunteistasi ja tarpeistasi toiselle parikymppisenä niin teet sitä todennäköisesti myös viisissäkymmenissä. Ei pidä vetää mitään rooleja vaan olla nuoresta saakka reilusti oma itsensä. Se on tosi helppoa ja rentoa,
Toisaalta jos ratkot parisuhdeongelmiasi parinkympin kohdalla epätervein keinoin niin teet sitä myös keski-ikäisenä tai 60 v ikäisenä. Pidemmän päälle varmaan ahdistavaa.
Näinpä. Ei kai nyt kukaan ala opettelemaan rehellisyyttä tai itsenäisenä ihmisenä olemista esimerkiksi nelikymppisenä. Ihan sairas ajatuksenakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukahan katuja myöntäisi, että tuli mentyä hormonien mukaan, ja pieleen meni?
Pari miestä tunnen jotka lähti viidenkympin villityksessä, ei päättynyt hyvin.
Jos ei edes tiedä mikä mättää, niin sitten päättelee että suhde se tietenkin on?
Eiköhän useimmat normaalit keski-ikäiset naiset ala tuntea itsensä aika hyvin.
Jos parisuhde ei maita vaikka miehessä ei ole pinnalta katsoen mitään vikaa, niin kyse on siitä että kumminkin parisuhteessa joutuu elämään usein miehen vaatimusten mukaan tai mies ei kykene kompromisseihin jotka tyydyttäisivät naista. Keski-ikäiset miehet kun eivät ole yleisesti kovinkaan sosiaalisia, joustavia ja huomioonottavia saati seikkailunhaluisia. Mutta naiset voivat olla!
Ja jos nainen on joutunut lasten takia olemaan kotona tai elämään perhe-elämää, niin keski-iässä alkaa olla hyvä aika ottaa ammattillisesti ja harrastusten kanssa takaisin se, minkä lapsiarjelle menetti. Miehillä harvemmin on tätä samaa tunnetta.
Itse tunnen useamman keski-ikäisen naisen, joka on myös halunnut ruveta tekemään jotain hyvintekeväisyyttä tai muuta yhteiskunnallista, joku on jopa siirtynyt politiikkaan tai ruvennut harrastamaan teatteria tai tanssia, kuka mitäkin, siis ihan esiintymäänkin. Aviomiehille tämä ei välttämättä käy, koska he ovat jo keski-iässä jo vähän kuin vanhuksia, jotka haluavat kököttää kotona ja että vaimo passaa ja palvelee.
Silloin ainoa vaihtoehto on lähteä ja luoda itselle se uusi elämä. Kukaan ei nuorru, joten turha haaskata elämäänsä yhden ukon kanssa telkkarin edessä nököttämiseen.
Voihan sitä stereotypisoida. Mutta ei vastaa tosiasioita.
Kyllä vastaa todellisuutta. Sulla lienee omia ongelmia hyväksyä tosiasiat.
Ei vastaa. Ainakin minun laajassa ystävä ja tuttavapiirissä ei ole miehiä jotka vaatisivat ystäviäni kököttömään kotona passaajana ja palvelijana. Onko joku weetee juttu tuo?
Jos mies on tottunut siihen, että ruoka on valmiina, kun hän tulee töistä, niin onhan se iso pudotus, kun jatkossa ei niin olekaan. Mikäli nainen on ollut se, joka kokkaa, niin ne kokkaushalut voi lähteä samaa matkaa lasten kanssa. Naisella onkin aikaa ja energiaa tehdä jotain muuta uuden elämänvaiheen alkaessa. Kyllä tuollaiset isot elämänmuutokset vaikuttaa kumpaankin. Toinen on innoissaan ja toinen ihmettelee, että mikä sille tuli, kun meillä oli kaikki hyvin.
Kyllähän nyt jokainen sivistynyt ja moderni mies kokkaa ja mielellään. Sehän on trendikästä nykyään. Missä tynnyrissä sä elät?
Kaikki 50-60-vuotiaat miehet eivät ole moderneja. Osa on jopa laiskoja.
Ei alunperinkään ole järkevää valita sellaista miestä. Oma syy jos niin tekee.
Meinaat, että ihmiset ei muutu 30 tai 40 vuodessa? Oletko sinä vielä samanlainen kuin olit parikymppisenä?
Tietyt perustavaa laatua olevat asiat ovat samoja ihmisessä yli ajan. Niin hyvässä kuin pahassa.
Jos olet luotettava, sitoutunut, rakastava, empaattinen, avoin, sekä rehellisesti puhut tunteistasi ja tarpeistasi toiselle parikymppisenä niin teet sitä todennäköisesti myös viisissäkymmenissä. Ei pidä vetää mitään rooleja vaan olla nuoresta saakka reilusti oma itsensä. Se on tosi helppoa ja rentoa,
Toisaalta jos ratkot parisuhdeongelmiasi parinkympin kohdalla epätervein keinoin niin teet sitä myös keski-ikäisenä tai 60 v ikäisenä. Pidemmän päälle varmaan ahdistavaa.
Millä tavalla nuo luettelemasi asiat liittyvät innokkuuteen laittaa ruokaa? Tai siivoamiseen? Harrastuksetkin muuttuvat monella iän myötä. Noiden suhteen olen nyt ihan erilainen mitä 30-40 vuotta sitten.
Toivottavasti tuo ei ole totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap on elävä esimerkki siitä, että huoruus ei lähde naisesta edes lyömällä.
Ja siinä siitä että tutkitustikin naiset elävät onnellisempina yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, noni aloittaa avioliiton kokeilun liian herkästi ja haluaa jatkaa vaikka onkin ongelmia. Tarkoitan ongelmia ekan kuukauden aikana ja myöhemmin. Jos on ongelmia, ei missään nimessä olisi syytä yrittää ratkoa niitä, vaan lopettaa, .... siis jos ei ole lapsia.
Koska sen oikean tuntee heti , sen tuntee molemmat heti.
Oikean kanssa ei ole mitään ongelmia ensimmäisen vuoden aikana. Ongelmia tulee vasta kun lapsi on ollut talossa muutaman kk tai sitten myöhemmin.
Meillä tuli ensimmäiset riidat kun lapset tuli 4-5v , olisin halunnut heille tukiopetusta lukemiseen ja muuhun. Vaimo ei pitänyt kiirettä lukemiseen.
Korostan vielä toiseen kertaan. Tapailin silloin -60 luvun lopusta 1972 vuoteen lähes sataa. Kaikki olivat mukavia, liian hyviä minulle tai päinvastoin.
kun tapasin sen oikean 1972 jonka kanssa vieläkin, molemmat halusi jatkaa heti ja sain jäädä hänen luokseen koko viikonlopuksi ja pois lähtiessä sain avaimet. Asuin 120 km päässä. Alle 3 kk kuluttua hän muutti luokseni , heti kun pääsi työpaikastaan eroon.
Silloin tapailtiin kirjeenvaihdolla, voisano että joka kuukausi näin vähintään 2 uutta, joskus 8 uutta kuukaudessa.
vielä kerran , sen oikean kyllä huomaa.
se oikea on ruumiinrakenteeltaan vähän samanlainen ja ihonväriltään samanlainen.
Alussa tapailin ruskeatukkaisia , kun itse olen vaaleatukkainen, se oli suurin virhe.
Näkymätön käsi
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa jokseenkin harhaiselta tuo haluan alkaa elämäni uudelleen.
Pakenemista se on.
Jos et ole tyytyväinen ihmisen kanssa, niin etiäpäin. Ole rehellinen sille toiselle myös.
Sinä haluat nyt mennä. Mene.
Anna mahdollisuus itsellesi ja anna mahdollisuus sille toiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukahan katuja myöntäisi, että tuli mentyä hormonien mukaan, ja pieleen meni?
Pari miestä tunnen jotka lähti viidenkympin villityksessä, ei päättynyt hyvin.
Jos ei edes tiedä mikä mättää, niin sitten päättelee että suhde se tietenkin on?
Eiköhän useimmat normaalit keski-ikäiset naiset ala tuntea itsensä aika hyvin.
Jos parisuhde ei maita vaikka miehessä ei ole pinnalta katsoen mitään vikaa, niin kyse on siitä että kumminkin parisuhteessa joutuu elämään usein miehen vaatimusten mukaan tai mies ei kykene kompromisseihin jotka tyydyttäisivät naista. Keski-ikäiset miehet kun eivät ole yleisesti kovinkaan sosiaalisia, joustavia ja huomioonottavia saati seikkailunhaluisia. Mutta naiset voivat olla!
Ja jos nainen on joutunut lasten takia olemaan kotona tai elämään perhe-elämää, niin keski-iässä alkaa olla hyvä aika ottaa ammattillisesti ja harrastusten kanssa takaisin se, minkä lapsiarjelle menetti. Miehillä harvemmin on tätä samaa tunnetta.
Itse tunnen useamman keski-ikäisen naisen, joka on myös halunnut ruveta tekemään jotain hyvintekeväisyyttä tai muuta yhteiskunnallista, joku on jopa siirtynyt politiikkaan tai ruvennut harrastamaan teatteria tai tanssia, kuka mitäkin, siis ihan esiintymäänkin. Aviomiehille tämä ei välttämättä käy, koska he ovat jo keski-iässä jo vähän kuin vanhuksia, jotka haluavat kököttää kotona ja että vaimo passaa ja palvelee.
Silloin ainoa vaihtoehto on lähteä ja luoda itselle se uusi elämä. Kukaan ei nuorru, joten turha haaskata elämäänsä yhden ukon kanssa telkkarin edessä nököttämiseen.
Voihan sitä stereotypisoida. Mutta ei vastaa tosiasioita.
Kyllä vastaa todellisuutta. Sulla lienee omia ongelmia hyväksyä tosiasiat.
Ei vastaa. Ainakin minun laajassa ystävä ja tuttavapiirissä ei ole miehiä jotka vaatisivat ystäviäni kököttömään kotona passaajana ja palvelijana. Onko joku weetee juttu tuo?
Jos mies on tottunut siihen, että ruoka on valmiina, kun hän tulee töistä, niin onhan se iso pudotus, kun jatkossa ei niin olekaan. Mikäli nainen on ollut se, joka kokkaa, niin ne kokkaushalut voi lähteä samaa matkaa lasten kanssa. Naisella onkin aikaa ja energiaa tehdä jotain muuta uuden elämänvaiheen alkaessa. Kyllä tuollaiset isot elämänmuutokset vaikuttaa kumpaankin. Toinen on innoissaan ja toinen ihmettelee, että mikä sille tuli, kun meillä oli kaikki hyvin.
Kyllähän nyt jokainen sivistynyt ja moderni mies kokkaa ja mielellään. Sehän on trendikästä nykyään. Missä tynnyrissä sä elät?
Kaikki 50-60-vuotiaat miehet eivät ole moderneja. Osa on jopa laiskoja.
Ei alunperinkään ole järkevää valita sellaista miestä. Oma syy jos niin tekee.
Meinaat, että ihmiset ei muutu 30 tai 40 vuodessa? Oletko sinä vielä samanlainen kuin olit parikymppisenä?
Tietyt perustavaa laatua olevat asiat ovat samoja ihmisessä yli ajan. Niin hyvässä kuin pahassa.
Jos olet luotettava, sitoutunut, rakastava, empaattinen, avoin, sekä rehellisesti puhut tunteistasi ja tarpeistasi toiselle parikymppisenä niin teet sitä todennäköisesti myös viisissäkymmenissä. Ei pidä vetää mitään rooleja vaan olla nuoresta saakka reilusti oma itsensä. Se on tosi helppoa ja rentoa,
Toisaalta jos ratkot parisuhdeongelmiasi parinkympin kohdalla epätervein keinoin niin teet sitä myös keski-ikäisenä tai 60 v ikäisenä. Pidemmän päälle varmaan ahdistavaa.
Millä tavalla nuo luettelemasi asiat liittyvät innokkuuteen laittaa ruokaa? Tai siivoamiseen? Harrastuksetkin muuttuvat monella iän myötä. Noiden suhteen olen nyt ihan erilainen mitä 30-40 vuotta sitten.
Kai nyt jokainen mies osaa ruokaa laittaa ja siivota.
Ei kai nyt kukaan enää vuosikymmeniin ole ottanut sellaista miestä joka ei ole asunut ensin vuosia yksinään ennen yhteenmuuttoa ja perheen perustamista. Mitä tynnyrissä eläviä täällä oikeasti on? Toihan on peruslähtökohta että mies on itsenäistynyt kunnolla että on kelvollinen. Mitä väkeä oikeesti täällä on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et voi olla vapaa, matkustella ja tutustua uusiin ihmisiin SEKÄ olla yhdessä miehesi kanssa?
Eli haluat hässiä pitkin poikin?
Mietipä nyt vielä. Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Onko sen arvoista,että olet sitten loppuelämäsi mahdollisesti yksin?
Mltä vikaa yksinolossa on? Ja kai ihmisen elämässä muitakin ihmisiä on kuin se puoliso. Ystäviä, sisaruksia jne.
Täällä koko ajan käännetään AP:n halu muutokseen haluksi löytää uusi mies.
Hyvään suhteeseen verrattuna yksielo on ankeaa. Osa herää haikailemaan kadonnutta nuoruutta eikä ymmärrä, ettei se elämä muutu paremmaksi yksin, nuoruus on mennyt.
Ne jotka ovat tehneet pakosta hyveen, sitten selittävät kuinka onnellisia ovatkaan yksin.
En ikinä vaihtaisi hyvää suhdetta johonkin pintaliitoon ja kapakkaan.
>> Pintaliitoon ja kapakkaan >>
Hyvänen aika! Mistä edes keksit tuommoisia?! Etkö näe elämässä kuin nuo vaihtoehdot? Onpa köyhä käsitys!
Olen mykistynyt.
Vierailija kirjoitti:
Kannoitko suuremman kokonaiskuorman kuin miehesi silloin, kun lapset olivat pieniä? Saiko mies mennä silloin vapaammin kuin sinä?
Minulla on samanlaiset ajatukset kuin ap:lla, ja ainakin itse olin todella kuormittunu kun lapset olivat pieniä. Mies on koko ajan jatkanut harrastuksiaan ja omia menojaan, kävi jopa sairaalasta käsinkin harrastusvuorolla kun olin juuri synnyttänyt esikoisemme. Nyt olemme yli nelikymppisiä ja minulla on vihdoin aikaa itselleni, harrastuksille ja omalle uralle, lapset ovat teini-ikäisiä. Mutta olen huomannut, ettei meillä ole miehen kanssa enää hirveästi muuta yhteistä kuin lapset ja asuntolaina. Suhteemme on muuttunut enemmän kaverilliseksi, ja olen sanonut miehelle etten ole hirveän onnellinen enää. Ero on käynyt mielessä ja minulla on ollut tunteita yhtä toista ihmistä kohtaan. Miehenikin on hyvä isä ja mukava ihminen, mutta tunteeni ovat hiipuneet.
Tee mitä haluat. Gambiaan ja Turkkiin lomalle aluksi ja siitä se lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukahan katuja myöntäisi, että tuli mentyä hormonien mukaan, ja pieleen meni?
Pari miestä tunnen jotka lähti viidenkympin villityksessä, ei päättynyt hyvin.
Jos ei edes tiedä mikä mättää, niin sitten päättelee että suhde se tietenkin on?
Eiköhän useimmat normaalit keski-ikäiset naiset ala tuntea itsensä aika hyvin.
Jos parisuhde ei maita vaikka miehessä ei ole pinnalta katsoen mitään vikaa, niin kyse on siitä että kumminkin parisuhteessa joutuu elämään usein miehen vaatimusten mukaan tai mies ei kykene kompromisseihin jotka tyydyttäisivät naista. Keski-ikäiset miehet kun eivät ole yleisesti kovinkaan sosiaalisia, joustavia ja huomioonottavia saati seikkailunhaluisia. Mutta naiset voivat olla!
Ja jos nainen on joutunut lasten takia olemaan kotona tai elämään perhe-elämää, niin keski-iässä alkaa olla hyvä aika ottaa ammattillisesti ja harrastusten kanssa takaisin se, minkä lapsiarjelle menetti. Miehillä harvemmin on tätä samaa tunnetta.
Itse tunnen useamman keski-ikäisen naisen, joka on myös halunnut ruveta tekemään jotain hyvintekeväisyyttä tai muuta yhteiskunnallista, joku on jopa siirtynyt politiikkaan tai ruvennut harrastamaan teatteria tai tanssia, kuka mitäkin, siis ihan esiintymäänkin. Aviomiehille tämä ei välttämättä käy, koska he ovat jo keski-iässä jo vähän kuin vanhuksia, jotka haluavat kököttää kotona ja että vaimo passaa ja palvelee.
Silloin ainoa vaihtoehto on lähteä ja luoda itselle se uusi elämä. Kukaan ei nuorru, joten turha haaskata elämäänsä yhden ukon kanssa telkkarin edessä nököttämiseen.
Voihan sitä stereotypisoida. Mutta ei vastaa tosiasioita.
Kyllä vastaa todellisuutta. Sulla lienee omia ongelmia hyväksyä tosiasiat.
Ei vastaa. Ainakin minun laajassa ystävä ja tuttavapiirissä ei ole miehiä jotka vaatisivat ystäviäni kököttömään kotona passaajana ja palvelijana. Onko joku weetee juttu tuo?
Jos mies on tottunut siihen, että ruoka on valmiina, kun hän tulee töistä, niin onhan se iso pudotus, kun jatkossa ei niin olekaan. Mikäli nainen on ollut se, joka kokkaa, niin ne kokkaushalut voi lähteä samaa matkaa lasten kanssa. Naisella onkin aikaa ja energiaa tehdä jotain muuta uuden elämänvaiheen alkaessa. Kyllä tuollaiset isot elämänmuutokset vaikuttaa kumpaankin. Toinen on innoissaan ja toinen ihmettelee, että mikä sille tuli, kun meillä oli kaikki hyvin.
Kyllähän nyt jokainen sivistynyt ja moderni mies kokkaa ja mielellään. Sehän on trendikästä nykyään. Missä tynnyrissä sä elät?
Kaikki 50-60-vuotiaat miehet eivät ole moderneja. Osa on jopa laiskoja.
Ei alunperinkään ole järkevää valita sellaista miestä. Oma syy jos niin tekee.
Meinaat, että ihmiset ei muutu 30 tai 40 vuodessa? Oletko sinä vielä samanlainen kuin olit parikymppisenä?
Tietyt perustavaa laatua olevat asiat ovat samoja ihmisessä yli ajan. Niin hyvässä kuin pahassa.
Jos olet luotettava, sitoutunut, rakastava, empaattinen, avoin, sekä rehellisesti puhut tunteistasi ja tarpeistasi toiselle parikymppisenä niin teet sitä todennäköisesti myös viisissäkymmenissä. Ei pidä vetää mitään rooleja vaan olla nuoresta saakka reilusti oma itsensä. Se on tosi helppoa ja rentoa,
Toisaalta jos ratkot parisuhdeongelmiasi parinkympin kohdalla epätervein keinoin niin teet sitä myös keski-ikäisenä tai 60 v ikäisenä. Pidemmän päälle varmaan ahdistavaa.
Näinpä. Ei kai nyt kukaan ala opettelemaan rehellisyyttä tai itsenäisenä ihmisenä olemista esimerkiksi nelikymppisenä. Ihan sairas ajatuksenakin.
Lähinnä absurdi vitsi jos mies sanoisi alkaneensa itsenäistymään nelikymppisenä. Vielä suurempi vitsi jos olisi lapsia ollut pitkään tuossa vaiheessa. Eli talossa lapsi ja mieslapsi. 🤣
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen sun miehesi on? Missäpäin asutte? Milloin olisi vapaa uuteen suhteeseen?
MUNAHAUKKVAROITUS!
Alue: Aihe vapaa
Tässä apn avauksessa ap selvästi jo haaveilee vieraasta.