Mieheni on hyvä mies, mutta haluan silti erota, koska haluan alkaa elämäni uudelleen

Monesti miehen silmitön väkivaltaisuus tai muu psykoottisuus pajastuu juuri eron yhteydessä.

Vierailija kirjoitti:

Monesti miehen silmitön väkivaltaisuus tai muu psykoottisuus pajastuu juuri eron yhteydessä.

Millä tavalla?

Antakaa tytöt vaan pyllyä ja piparia.

Voihan monta asiaa tehdä eri tavalla kuin ennen vaikka ei eroaisikaan, kuten uusi harrastus. Uusia ystäviäkin voi löytyä ilman, että pitää erota.

Hyvä mies ei käy. Kummallista! Niitähän palsta alati peräänkuuluttaa.

Mutta kun ei käy, niin ei käy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukahan katuja myöntäisi, että tuli mentyä hormonien mukaan, ja pieleen meni?

Pari miestä tunnen jotka lähti viidenkympin villityksessä, ei päättynyt hyvin.

Jos ei edes tiedä mikä mättää, niin sitten päättelee että suhde se tietenkin on?

Eiköhän useimmat normaalit keski-ikäiset naiset ala tuntea itsensä aika hyvin.

Jos parisuhde ei maita vaikka miehessä ei ole pinnalta katsoen mitään vikaa, niin kyse on siitä että kumminkin parisuhteessa joutuu elämään usein miehen vaatimusten mukaan tai mies ei kykene kompromisseihin jotka tyydyttäisivät naista. Keski-ikäiset miehet kun eivät ole yleisesti kovinkaan sosiaalisia, joustavia ja huomioonottavia saati seikkailunhaluisia. Mutta naiset voivat olla!

Ja jos nainen on joutunut lasten takia olemaan kotona tai elämään perhe-elämää, niin keski-iässä alkaa olla hyvä aika ottaa ammattillisesti ja harrastusten kanssa takaisin se, minkä lapsiarjelle menetti. Miehillä harvemmin on tätä samaa tunnetta.

Itse tunnen useamman keski-ikäisen naisen, joka on myös halunnut ruveta tekemään jotain hyvintekeväisyyttä tai muuta yhteiskunnallista, joku on jopa siirtynyt politiikkaan tai ruvennut harrastamaan teatteria tai tanssia, kuka mitäkin, siis ihan esiintymäänkin. Aviomiehille tämä ei välttämättä käy, koska he ovat jo keski-iässä jo vähän kuin vanhuksia, jotka haluavat kököttää kotona ja että vaimo passaa ja palvelee.

Silloin ainoa vaihtoehto on lähteä ja luoda itselle se uusi elämä. Kukaan ei nuorru, joten turha haaskata elämäänsä yhden ukon kanssa telkkarin edessä nököttämiseen.

Voihan sitä stereotypisoida. Mutta ei vastaa tosiasioita.

Kyllä vastaa todellisuutta. Sulla lienee omia ongelmia hyväksyä tosiasiat.

Ei vastaa. Ainakin minun laajassa ystävä ja tuttavapiirissä ei ole miehiä jotka vaatisivat ystäviäni kököttömään kotona passaajana ja palvelijana. Onko joku weetee juttu tuo?

Ei ole WT vaan todellakin normaaleja hyvin toimeentulevia keskiluokkaisia ihmisiä pääkaupunkiseudulla. Tyypillinen kuvio on se, että vaimo haluaisi tavata ihmisiä, matkustella, käydä kulttuuririennoissa ja harrastaa liikuntaa -- mies ei halua mennä mukaan mutta ei halua myöskään olla yksin kotona.

Olet ehkä vielä liian nuori, mutta ainakin ikäluokissa 60+ tuollaista on paljonkin.

Tuossa kai viitattiin keski-ikäisiin eikä eläkeikäisiin.

Kuule kyllä monet ovat vielä 60-70 -vuotiaina töissä. Ja lisäksi kyllä ainakin 65-vuotiaaksi on vielä keski-ikäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukahan katuja myöntäisi, että tuli mentyä hormonien mukaan, ja pieleen meni?

Pari miestä tunnen jotka lähti viidenkympin villityksessä, ei päättynyt hyvin.

Jos ei edes tiedä mikä mättää, niin sitten päättelee että suhde se tietenkin on?

Eiköhän useimmat normaalit keski-ikäiset naiset ala tuntea itsensä aika hyvin.

Jos parisuhde ei maita vaikka miehessä ei ole pinnalta katsoen mitään vikaa, niin kyse on siitä että kumminkin parisuhteessa joutuu elämään usein miehen vaatimusten mukaan tai mies ei kykene kompromisseihin jotka tyydyttäisivät naista. Keski-ikäiset miehet kun eivät ole yleisesti kovinkaan sosiaalisia, joustavia ja huomioonottavia saati seikkailunhaluisia. Mutta naiset voivat olla!

Ja jos nainen on joutunut lasten takia olemaan kotona tai elämään perhe-elämää, niin keski-iässä alkaa olla hyvä aika ottaa ammattillisesti ja harrastusten kanssa takaisin se, minkä lapsiarjelle menetti. Miehillä harvemmin on tätä samaa tunnetta.

Itse tunnen useamman keski-ikäisen naisen, joka on myös halunnut ruveta tekemään jotain hyvintekeväisyyttä tai muuta yhteiskunnallista, joku on jopa siirtynyt politiikkaan tai ruvennut harrastamaan teatteria tai tanssia, kuka mitäkin, siis ihan esiintymäänkin. Aviomiehille tämä ei välttämättä käy, koska he ovat jo keski-iässä jo vähän kuin vanhuksia, jotka haluavat kököttää kotona ja että vaimo passaa ja palvelee.

Silloin ainoa vaihtoehto on lähteä ja luoda itselle se uusi elämä. Kukaan ei nuorru, joten turha haaskata elämäänsä yhden ukon kanssa telkkarin edessä nököttämiseen.

Voihan sitä stereotypisoida. Mutta ei vastaa tosiasioita.

Kyllä vastaa todellisuutta. Sulla lienee omia ongelmia hyväksyä tosiasiat.

Ei vastaa. Ainakin minun laajassa ystävä ja tuttavapiirissä ei ole miehiä jotka vaatisivat ystäviäni kököttömään kotona passaajana ja palvelijana. Onko joku weetee juttu tuo?

Ei ole WT vaan todellakin normaaleja hyvin toimeentulevia keskiluokkaisia ihmisiä pääkaupunkiseudulla. Tyypillinen kuvio on se, että vaimo haluaisi tavata ihmisiä, matkustella, käydä kulttuuririennoissa ja harrastaa liikuntaa -- mies ei halua mennä mukaan mutta ei halua myöskään olla yksin kotona.

Olet ehkä vielä liian nuori, mutta ainakin ikäluokissa 60+ tuollaista on paljonkin.

Tuossa kai viitattiin keski-ikäisiin eikä eläkeikäisiin.

Kuule kyllä monet ovat vielä 60-70 -vuotiaina töissä. Ja lisäksi kyllä ainakin 65-vuotiaaksi on vielä keski-ikäinen.

Varmaan 65 v korvilla tuollaista voi olla mutta ei nuoremmissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti miehen silmitön väkivaltaisuus tai muu psykoottisuus pajastuu juuri eron yhteydessä.

Millä tavalla?

Minuakin kiinnostelee että millä tavalla? On aika pelkurimaista heitellä väitteitä ilman perusteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukahan katuja myöntäisi, että tuli mentyä hormonien mukaan, ja pieleen meni?

Pari miestä tunnen jotka lähti viidenkympin villityksessä, ei päättynyt hyvin.

Jos ei edes tiedä mikä mättää, niin sitten päättelee että suhde se tietenkin on?

Eiköhän useimmat normaalit keski-ikäiset naiset ala tuntea itsensä aika hyvin.

Jos parisuhde ei maita vaikka miehessä ei ole pinnalta katsoen mitään vikaa, niin kyse on siitä että kumminkin parisuhteessa joutuu elämään usein miehen vaatimusten mukaan tai mies ei kykene kompromisseihin jotka tyydyttäisivät naista. Keski-ikäiset miehet kun eivät ole yleisesti kovinkaan sosiaalisia, joustavia ja huomioonottavia saati seikkailunhaluisia. Mutta naiset voivat olla!

Ja jos nainen on joutunut lasten takia olemaan kotona tai elämään perhe-elämää, niin keski-iässä alkaa olla hyvä aika ottaa ammattillisesti ja harrastusten kanssa takaisin se, minkä lapsiarjelle menetti. Miehillä harvemmin on tätä samaa tunnetta.

Itse tunnen useamman keski-ikäisen naisen, joka on myös halunnut ruveta tekemään jotain hyvintekeväisyyttä tai muuta yhteiskunnallista, joku on jopa siirtynyt politiikkaan tai ruvennut harrastamaan teatteria tai tanssia, kuka mitäkin, siis ihan esiintymäänkin. Aviomiehille tämä ei välttämättä käy, koska he ovat jo keski-iässä jo vähän kuin vanhuksia, jotka haluavat kököttää kotona ja että vaimo passaa ja palvelee.

Silloin ainoa vaihtoehto on lähteä ja luoda itselle se uusi elämä. Kukaan ei nuorru, joten turha haaskata elämäänsä yhden ukon kanssa telkkarin edessä nököttämiseen.

Voihan sitä stereotypisoida. Mutta ei vastaa tosiasioita.

Kyllä vastaa todellisuutta. Sulla lienee omia ongelmia hyväksyä tosiasiat.

Ei vastaa. Ainakin minun laajassa ystävä ja tuttavapiirissä ei ole miehiä jotka vaatisivat ystäviäni kököttömään kotona passaajana ja palvelijana. Onko joku weetee juttu tuo?

Jos mies on tottunut siihen, että ruoka on valmiina, kun hän tulee töistä, niin onhan se iso pudotus, kun jatkossa ei niin olekaan. Mikäli nainen on ollut se, joka kokkaa, niin ne kokkaushalut voi lähteä samaa matkaa lasten kanssa. Naisella onkin aikaa ja energiaa tehdä jotain muuta uuden elämänvaiheen alkaessa. Kyllä tuollaiset isot elämänmuutokset vaikuttaa kumpaankin. Toinen on innoissaan ja toinen ihmettelee, että mikä sille tuli, kun meillä oli kaikki hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukahan katuja myöntäisi, että tuli mentyä hormonien mukaan, ja pieleen meni?

Pari miestä tunnen jotka lähti viidenkympin villityksessä, ei päättynyt hyvin.

Jos ei edes tiedä mikä mättää, niin sitten päättelee että suhde se tietenkin on?

Eiköhän useimmat normaalit keski-ikäiset naiset ala tuntea itsensä aika hyvin.

Jos parisuhde ei maita vaikka miehessä ei ole pinnalta katsoen mitään vikaa, niin kyse on siitä että kumminkin parisuhteessa joutuu elämään usein miehen vaatimusten mukaan tai mies ei kykene kompromisseihin jotka tyydyttäisivät naista. Keski-ikäiset miehet kun eivät ole yleisesti kovinkaan sosiaalisia, joustavia ja huomioonottavia saati seikkailunhaluisia. Mutta naiset voivat olla!

Ja jos nainen on joutunut lasten takia olemaan kotona tai elämään perhe-elämää, niin keski-iässä alkaa olla hyvä aika ottaa ammattillisesti ja harrastusten kanssa takaisin se, minkä lapsiarjelle menetti. Miehillä harvemmin on tätä samaa tunnetta.

Itse tunnen useamman keski-ikäisen naisen, joka on myös halunnut ruveta tekemään jotain hyvintekeväisyyttä tai muuta yhteiskunnallista, joku on jopa siirtynyt politiikkaan tai ruvennut harrastamaan teatteria tai tanssia, kuka mitäkin, siis ihan esiintymäänkin. Aviomiehille tämä ei välttämättä käy, koska he ovat jo keski-iässä jo vähän kuin vanhuksia, jotka haluavat kököttää kotona ja että vaimo passaa ja palvelee.

Silloin ainoa vaihtoehto on lähteä ja luoda itselle se uusi elämä. Kukaan ei nuorru, joten turha haaskata elämäänsä yhden ukon kanssa telkkarin edessä nököttämiseen.

Voihan sitä stereotypisoida. Mutta ei vastaa tosiasioita.

Kyllä vastaa todellisuutta. Sulla lienee omia ongelmia hyväksyä tosiasiat.

Ei vastaa. Ainakin minun laajassa ystävä ja tuttavapiirissä ei ole miehiä jotka vaatisivat ystäviäni kököttömään kotona passaajana ja palvelijana. Onko joku weetee juttu tuo?

Jos mies on tottunut siihen, että ruoka on valmiina, kun hän tulee töistä, niin onhan se iso pudotus, kun jatkossa ei niin olekaan. Mikäli nainen on ollut se, joka kokkaa, niin ne kokkaushalut voi lähteä samaa matkaa lasten kanssa. Naisella onkin aikaa ja energiaa tehdä jotain muuta uuden elämänvaiheen alkaessa. Kyllä tuollaiset isot elämänmuutokset vaikuttaa kumpaankin. Toinen on innoissaan ja toinen ihmettelee, että mikä sille tuli, kun meillä oli kaikki hyvin.

Kyllähän nyt jokainen sivistynyt ja moderni mies kokkaa ja mielellään. Sehän on trendikästä nykyään. Missä tynnyrissä sä elät?

Olipa kerran pääministeri, joka teki kaiken tuon mistä ap haaveilee...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukahan katuja myöntäisi, että tuli mentyä hormonien mukaan, ja pieleen meni?

Pari miestä tunnen jotka lähti viidenkympin villityksessä, ei päättynyt hyvin.

Jos ei edes tiedä mikä mättää, niin sitten päättelee että suhde se tietenkin on?

Eiköhän useimmat normaalit keski-ikäiset naiset ala tuntea itsensä aika hyvin.

Jos parisuhde ei maita vaikka miehessä ei ole pinnalta katsoen mitään vikaa, niin kyse on siitä että kumminkin parisuhteessa joutuu elämään usein miehen vaatimusten mukaan tai mies ei kykene kompromisseihin jotka tyydyttäisivät naista. Keski-ikäiset miehet kun eivät ole yleisesti kovinkaan sosiaalisia, joustavia ja huomioonottavia saati seikkailunhaluisia. Mutta naiset voivat olla!

Ja jos nainen on joutunut lasten takia olemaan kotona tai elämään perhe-elämää, niin keski-iässä alkaa olla hyvä aika ottaa ammattillisesti ja harrastusten kanssa takaisin se, minkä lapsiarjelle menetti. Miehillä harvemmin on tätä samaa tunnetta.

Itse tunnen useamman keski-ikäisen naisen, joka on myös halunnut ruveta tekemään jotain hyvintekeväisyyttä tai muuta yhteiskunnallista, joku on jopa siirtynyt politiikkaan tai ruvennut harrastamaan teatteria tai tanssia, kuka mitäkin, siis ihan esiintymäänkin. Aviomiehille tämä ei välttämättä käy, koska he ovat jo keski-iässä jo vähän kuin vanhuksia, jotka haluavat kököttää kotona ja että vaimo passaa ja palvelee.

Silloin ainoa vaihtoehto on lähteä ja luoda itselle se uusi elämä. Kukaan ei nuorru, joten turha haaskata elämäänsä yhden ukon kanssa telkkarin edessä nököttämiseen.

Voihan sitä stereotypisoida. Mutta ei vastaa tosiasioita.

Kyllä vastaa todellisuutta. Sulla lienee omia ongelmia hyväksyä tosiasiat.

Ei vastaa. Ainakin minun laajassa ystävä ja tuttavapiirissä ei ole miehiä jotka vaatisivat ystäviäni kököttömään kotona passaajana ja palvelijana. Onko joku weetee juttu tuo?

Jos mies on tottunut siihen, että ruoka on valmiina, kun hän tulee töistä, niin onhan se iso pudotus, kun jatkossa ei niin olekaan. Mikäli nainen on ollut se, joka kokkaa, niin ne kokkaushalut voi lähteä samaa matkaa lasten kanssa. Naisella onkin aikaa ja energiaa tehdä jotain muuta uuden elämänvaiheen alkaessa. Kyllä tuollaiset isot elämänmuutokset vaikuttaa kumpaankin. Toinen on innoissaan ja toinen ihmettelee, että mikä sille tuli, kun meillä oli kaikki hyvin.

Silloinhan se nainen voi vilkaista syyllistä peilistä jos on halunnut marttyyrinkruunun uhrautumalla perheen eteen. Oma valinta.

On kuitenkin ollut vuosia aikaa opettaa (sallia) muitakin tekemään taloustöitä mutta kun arvon rouva on ollut ainoa joka tekee asiat oikein. Kompuroi omaan nokkeluuteensa ja on onneton.

Vierailija kirjoitti:

Olipa kerran pääministeri, joka teki kaiken tuon mistä ap haaveilee...

Ja kuinkas sitten kävikään? Hupsista keikkaa vaan. Kitkeränkatkeraa suolaa avoimeen sielunsa haavaan hierottiin. Suutahtikin somessa. Sitten piti hylätä lapsikin ja lähteä maanpakoon.

Minkä ikäinen sun miehesi on? Missäpäin asutte? Milloin olisi vapaa uuteen suhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukahan katuja myöntäisi, että tuli mentyä hormonien mukaan, ja pieleen meni?

Pari miestä tunnen jotka lähti viidenkympin villityksessä, ei päättynyt hyvin.

Jos ei edes tiedä mikä mättää, niin sitten päättelee että suhde se tietenkin on?

Eiköhän useimmat normaalit keski-ikäiset naiset ala tuntea itsensä aika hyvin.

Jos parisuhde ei maita vaikka miehessä ei ole pinnalta katsoen mitään vikaa, niin kyse on siitä että kumminkin parisuhteessa joutuu elämään usein miehen vaatimusten mukaan tai mies ei kykene kompromisseihin jotka tyydyttäisivät naista. Keski-ikäiset miehet kun eivät ole yleisesti kovinkaan sosiaalisia, joustavia ja huomioonottavia saati seikkailunhaluisia. Mutta naiset voivat olla!

Ja jos nainen on joutunut lasten takia olemaan kotona tai elämään perhe-elämää, niin keski-iässä alkaa olla hyvä aika ottaa ammattillisesti ja harrastusten kanssa takaisin se, minkä lapsiarjelle menetti. Miehillä harvemmin on tätä samaa tunnetta.

Itse tunnen useamman keski-ikäisen naisen, joka on myös halunnut ruveta tekemään jotain hyvintekeväisyyttä tai muuta yhteiskunnallista, joku on jopa siirtynyt politiikkaan tai ruvennut harrastamaan teatteria tai tanssia, kuka mitäkin, siis ihan esiintymäänkin. Aviomiehille tämä ei välttämättä käy, koska he ovat jo keski-iässä jo vähän kuin vanhuksia, jotka haluavat kököttää kotona ja että vaimo passaa ja palvelee.

Silloin ainoa vaihtoehto on lähteä ja luoda itselle se uusi elämä. Kukaan ei nuorru, joten turha haaskata elämäänsä yhden ukon kanssa telkkarin edessä nököttämiseen.

Voihan sitä stereotypisoida. Mutta ei vastaa tosiasioita.

Kyllä vastaa todellisuutta. Sulla lienee omia ongelmia hyväksyä tosiasiat.

Ei vastaa. Ainakin minun laajassa ystävä ja tuttavapiirissä ei ole miehiä jotka vaatisivat ystäviäni kököttömään kotona passaajana ja palvelijana. Onko joku weetee juttu tuo?

Jos mies on tottunut siihen, että ruoka on valmiina, kun hän tulee töistä, niin onhan se iso pudotus, kun jatkossa ei niin olekaan. Mikäli nainen on ollut se, joka kokkaa, niin ne kokkaushalut voi lähteä samaa matkaa lasten kanssa. Naisella onkin aikaa ja energiaa tehdä jotain muuta uuden elämänvaiheen alkaessa. Kyllä tuollaiset isot elämänmuutokset vaikuttaa kumpaankin. Toinen on innoissaan ja toinen ihmettelee, että mikä sille tuli, kun meillä oli kaikki hyvin.

Silloinhan se nainen voi vilkaista syyllistä peilistä jos on halunnut marttyyrinkruunun uhrautumalla perheen eteen. Oma valinta.

On kuitenkin ollut vuosia aikaa opettaa (sallia) muitakin tekemään taloustöitä mutta kun arvon rouva on ollut ainoa joka tekee asiat oikein. Kompuroi omaan nokkeluuteensa ja on onneton.

Lapsiperheessä ruuan tekee yleensä se, joka ehtii ensin kotiin. Onhan se outoa odotella vaikka tunti, että puoliso tulee kotiin ja alkaa tehdä ruokaa omalla ruuanlaittovuorollaan. Ja mitä vaikka tekisi? Joskus viisikymppisenä se homma loppuu ja saa olla ainakin parikymmentä vuotta kokkaamatta. Ehkäpä sitten on miehen vuoro, jos ruokaa haluaa.

Minulla ei tullut mieleenkään patistaa lapsia tekemään viikolla ruokaa. Heillä oli koulut ja harrastukset. Viikonloput oli ihan eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukahan katuja myöntäisi, että tuli mentyä hormonien mukaan, ja pieleen meni?

Pari miestä tunnen jotka lähti viidenkympin villityksessä, ei päättynyt hyvin.

Jos ei edes tiedä mikä mättää, niin sitten päättelee että suhde se tietenkin on?

Eiköhän useimmat normaalit keski-ikäiset naiset ala tuntea itsensä aika hyvin.

Jos parisuhde ei maita vaikka miehessä ei ole pinnalta katsoen mitään vikaa, niin kyse on siitä että kumminkin parisuhteessa joutuu elämään usein miehen vaatimusten mukaan tai mies ei kykene kompromisseihin jotka tyydyttäisivät naista. Keski-ikäiset miehet kun eivät ole yleisesti kovinkaan sosiaalisia, joustavia ja huomioonottavia saati seikkailunhaluisia. Mutta naiset voivat olla!

Ja jos nainen on joutunut lasten takia olemaan kotona tai elämään perhe-elämää, niin keski-iässä alkaa olla hyvä aika ottaa ammattillisesti ja harrastusten kanssa takaisin se, minkä lapsiarjelle menetti. Miehillä harvemmin on tätä samaa tunnetta.

Itse tunnen useamman keski-ikäisen naisen, joka on myös halunnut ruveta tekemään jotain hyvintekeväisyyttä tai muuta yhteiskunnallista, joku on jopa siirtynyt politiikkaan tai ruvennut harrastamaan teatteria tai tanssia, kuka mitäkin, siis ihan esiintymäänkin. Aviomiehille tämä ei välttämättä käy, koska he ovat jo keski-iässä jo vähän kuin vanhuksia, jotka haluavat kököttää kotona ja että vaimo passaa ja palvelee.

Silloin ainoa vaihtoehto on lähteä ja luoda itselle se uusi elämä. Kukaan ei nuorru, joten turha haaskata elämäänsä yhden ukon kanssa telkkarin edessä nököttämiseen.

Voihan sitä stereotypisoida. Mutta ei vastaa tosiasioita.

Kyllä vastaa todellisuutta. Sulla lienee omia ongelmia hyväksyä tosiasiat.

Ei vastaa. Ainakin minun laajassa ystävä ja tuttavapiirissä ei ole miehiä jotka vaatisivat ystäviäni kököttömään kotona passaajana ja palvelijana. Onko joku weetee juttu tuo?

Jos mies on tottunut siihen, että ruoka on valmiina, kun hän tulee töistä, niin onhan se iso pudotus, kun jatkossa ei niin olekaan. Mikäli nainen on ollut se, joka kokkaa, niin ne kokkaushalut voi lähteä samaa matkaa lasten kanssa. Naisella onkin aikaa ja energiaa tehdä jotain muuta uuden elämänvaiheen alkaessa. Kyllä tuollaiset isot elämänmuutokset vaikuttaa kumpaankin. Toinen on innoissaan ja toinen ihmettelee, että mikä sille tuli, kun meillä oli kaikki hyvin.

Kyllähän nyt jokainen sivistynyt ja moderni mies kokkaa ja mielellään. Sehän on trendikästä nykyään. Missä tynnyrissä sä elät?

Kaikki 50-60-vuotiaat miehet eivät ole moderneja. Osa on jopa laiskoja.

Voi olla että sillä ex. pm naisella on rahaakin tehdä mitä tahtoo 😀

Mieti mistä jäät paitsi jos lähdet liitään liitosta, onko sen väärti? Eikö nyt voi tehdä ja mennä omia juttuja enempi. Vai vahtiiko mies koko ajan sinua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukahan katuja myöntäisi, että tuli mentyä hormonien mukaan, ja pieleen meni?

Pari miestä tunnen jotka lähti viidenkympin villityksessä, ei päättynyt hyvin.

Jos ei edes tiedä mikä mättää, niin sitten päättelee että suhde se tietenkin on?

Eiköhän useimmat normaalit keski-ikäiset naiset ala tuntea itsensä aika hyvin.

Jos parisuhde ei maita vaikka miehessä ei ole pinnalta katsoen mitään vikaa, niin kyse on siitä että kumminkin parisuhteessa joutuu elämään usein miehen vaatimusten mukaan tai mies ei kykene kompromisseihin jotka tyydyttäisivät naista. Keski-ikäiset miehet kun eivät ole yleisesti kovinkaan sosiaalisia, joustavia ja huomioonottavia saati seikkailunhaluisia. Mutta naiset voivat olla!

Ja jos nainen on joutunut lasten takia olemaan kotona tai elämään perhe-elämää, niin keski-iässä alkaa olla hyvä aika ottaa ammattillisesti ja harrastusten kanssa takaisin se, minkä lapsiarjelle menetti. Miehillä harvemmin on tätä samaa tunnetta.

Itse tunnen useamman keski-ikäisen naisen, joka on myös halunnut ruveta tekemään jotain hyvintekeväisyyttä tai muuta yhteiskunnallista, joku on jopa siirtynyt politiikkaan tai ruvennut harrastamaan teatteria tai tanssia, kuka mitäkin, siis ihan esiintymäänkin. Aviomiehille tämä ei välttämättä käy, koska he ovat jo keski-iässä jo vähän kuin vanhuksia, jotka haluavat kököttää kotona ja että vaimo passaa ja palvelee.

Silloin ainoa vaihtoehto on lähteä ja luoda itselle se uusi elämä. Kukaan ei nuorru, joten turha haaskata elämäänsä yhden ukon kanssa telkkarin edessä nököttämiseen.

Voihan sitä stereotypisoida. Mutta ei vastaa tosiasioita.

Kyllä vastaa todellisuutta. Sulla lienee omia ongelmia hyväksyä tosiasiat.

Ei vastaa. Ainakin minun laajassa ystävä ja tuttavapiirissä ei ole miehiä jotka vaatisivat ystäviäni kököttömään kotona passaajana ja palvelijana. Onko joku weetee juttu tuo?

Jos mies on tottunut siihen, että ruoka on valmiina, kun hän tulee töistä, niin onhan se iso pudotus, kun jatkossa ei niin olekaan. Mikäli nainen on ollut se, joka kokkaa, niin ne kokkaushalut voi lähteä samaa matkaa lasten kanssa. Naisella onkin aikaa ja energiaa tehdä jotain muuta uuden elämänvaiheen alkaessa. Kyllä tuollaiset isot elämänmuutokset vaikuttaa kumpaankin. Toinen on innoissaan ja toinen ihmettelee, että mikä sille tuli, kun meillä oli kaikki hyvin.

Silloinhan se nainen voi vilkaista syyllistä peilistä jos on halunnut marttyyrinkruunun uhrautumalla perheen eteen. Oma valinta.

On kuitenkin ollut vuosia aikaa opettaa (sallia) muitakin tekemään taloustöitä mutta kun arvon rouva on ollut ainoa joka tekee asiat oikein. Kompuroi omaan nokkeluuteensa ja on onneton.

Lapsiperheessä ruuan tekee yleensä se, joka ehtii ensin kotiin. Onhan se outoa odotella vaikka tunti, että puoliso tulee kotiin ja alkaa tehdä ruokaa omalla ruuanlaittovuorollaan. Ja mitä vaikka tekisi? Joskus viisikymppisenä se homma loppuu ja saa olla ainakin parikymmentä vuotta kokkaamatta. Ehkäpä sitten on miehen vuoro, jos ruokaa haluaa.

Minulla ei tullut mieleenkään patistaa lapsia tekemään viikolla ruokaa. Heillä oli koulut ja harrastukset. Viikonloput oli ihan eri asia.

Marttyyri puhuu. Ei tuo ole yleistä todellisuutta ollut enää pitkään aikaan. Jos roolittaa itsensä noin ei ole kuin oma syy jos ja kun katkeroituu. Toivottavasti miehesi on tajunnut ottaa eron sinusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukahan katuja myöntäisi, että tuli mentyä hormonien mukaan, ja pieleen meni?

Pari miestä tunnen jotka lähti viidenkympin villityksessä, ei päättynyt hyvin.

Jos ei edes tiedä mikä mättää, niin sitten päättelee että suhde se tietenkin on?

Eiköhän useimmat normaalit keski-ikäiset naiset ala tuntea itsensä aika hyvin.

Jos parisuhde ei maita vaikka miehessä ei ole pinnalta katsoen mitään vikaa, niin kyse on siitä että kumminkin parisuhteessa joutuu elämään usein miehen vaatimusten mukaan tai mies ei kykene kompromisseihin jotka tyydyttäisivät naista. Keski-ikäiset miehet kun eivät ole yleisesti kovinkaan sosiaalisia, joustavia ja huomioonottavia saati seikkailunhaluisia. Mutta naiset voivat olla!

Ja jos nainen on joutunut lasten takia olemaan kotona tai elämään perhe-elämää, niin keski-iässä alkaa olla hyvä aika ottaa ammattillisesti ja harrastusten kanssa takaisin se, minkä lapsiarjelle menetti. Miehillä harvemmin on tätä samaa tunnetta.

Itse tunnen useamman keski-ikäisen naisen, joka on myös halunnut ruveta tekemään jotain hyvintekeväisyyttä tai muuta yhteiskunnallista, joku on jopa siirtynyt politiikkaan tai ruvennut harrastamaan teatteria tai tanssia, kuka mitäkin, siis ihan esiintymäänkin. Aviomiehille tämä ei välttämättä käy, koska he ovat jo keski-iässä jo vähän kuin vanhuksia, jotka haluavat kököttää kotona ja että vaimo passaa ja palvelee.

Silloin ainoa vaihtoehto on lähteä ja luoda itselle se uusi elämä. Kukaan ei nuorru, joten turha haaskata elämäänsä yhden ukon kanssa telkkarin edessä nököttämiseen.

Voihan sitä stereotypisoida. Mutta ei vastaa tosiasioita.

Kyllä vastaa todellisuutta. Sulla lienee omia ongelmia hyväksyä tosiasiat.

Ei vastaa. Ainakin minun laajassa ystävä ja tuttavapiirissä ei ole miehiä jotka vaatisivat ystäviäni kököttömään kotona passaajana ja palvelijana. Onko joku weetee juttu tuo?

Jos mies on tottunut siihen, että ruoka on valmiina, kun hän tulee töistä, niin onhan se iso pudotus, kun jatkossa ei niin olekaan. Mikäli nainen on ollut se, joka kokkaa, niin ne kokkaushalut voi lähteä samaa matkaa lasten kanssa. Naisella onkin aikaa ja energiaa tehdä jotain muuta uuden elämänvaiheen alkaessa. Kyllä tuollaiset isot elämänmuutokset vaikuttaa kumpaankin. Toinen on innoissaan ja toinen ihmettelee, että mikä sille tuli, kun meillä oli kaikki hyvin.

Kyllähän nyt jokainen sivistynyt ja moderni mies kokkaa ja mielellään. Sehän on trendikästä nykyään. Missä tynnyrissä sä elät?

Kaikki 50-60-vuotiaat miehet eivät ole moderneja. Osa on jopa laiskoja.

Ei alunperinkään ole järkevää valita sellaista miestä. Oma syy jos niin tekee.

Vierailija kirjoitti:

Ei ihminen ole yksiavioinen eläin, voisin panna eri naista joka päivä tietämättä edes nimeä kuka lienee 😆😁

Voi pyhä yksinkertaisuus? Ei tässä kyllä ole panemisesta ollut kysymys. Ja eikö sitä irtoriistaa  löydy lähimmästä juottolasta hyvinkin, tai ehkä ei kuitenkaan noin hölmölle tyypille.