Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni on hyvä mies, mutta haluan silti erota, koska haluan alkaa elämäni uudelleen
27.09.2023 |
Nuorin lapsi lensi juuri pesästä, kun lähti opiskelemaan muualle.
Minä haluan nyt jotain täysin uutta. Olen halunnut jo pitkään.
Miehessä ei ole mitään isoa vikaa, hän on minulle rakaskin.
Mutta ajatus siitä, että jämähdän tähän kahdestaan hänen kanssaan loppuelämäksi, tuntuu masentavalta. Haluan isoja muutoksia. Muuttaa, olla niin vapaa kuin mahdollista, tutustua uusiin ihmisiin. Monella tasolla.
Tiedän että tämä on itsekästä. Mieheni rakastaa minua ja haluaa olla loppuelämänsä kanssani. Mutta en kai voi jäädä vain siksi, että hän niin haluaa, kun itse en?
Kommentit (805)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synninpäästöäkö sä meiltä haet? Elät elämäsi just niin kuin tuntuu, ei siihen meillä muilla ole mitään kommentoitavaa.
Haen näkökulmia. Miten ihmiset reagoivat. Osaan varautua siten ehkä lähipiirinkin reaktioihin?
Ap
Taidat hakea jutun juurta siihen roskalehteen johon kirjoitat puolivillaisia ihmissuhdejuttuja. IS/IL?
Tai johonkin blogiin ns tarinoita.
Tämä palsta on siihen hyvä. Aloittaa vain tarpeeksi provokatiivisen ketjun, jossa on joku älytön "tositarina" tai eron pohdiskelu, niin johan tulee 25 sivua älyttömiä vastauksia yhtenä tykityksenä. Ei kukaan oikeasti eroa harkitseva tänne sitä ensin kirjoita.
Pitää paikkansa. Ketju omalla tavallaan antaa totuudenmukaisemman kuvan ihmisten ajattelusta kuin monella muulla sivustolla oleva kultin omainen propaganda. Mutta pakkohan sitä on leipänsä jokaisen alhaisillakin keinoilla tienata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulle käy niinkuin Hjallis Harkimolle. Erosi hyvästä vaimostaan ja nyt on loppuelämän yksin. Kysyi Leenaa jopa takaisin, mutta hänellä oli jo uusi.
Mistä tiedät minulle käyvän näin? Mikä on sinun motiivisi maalailla tällainen tulevaisuudennäkymä? Puhdas huoli hyvinvoinnistani? Oma kokemus? Vai omat pelkosi ja syysi jäädä omaan suhteeseesi?
Ap
No kokeile! Sillähän se selviää. Meillä ei ole mitään menetettävää, ainoastaan sinulla on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulle käy niinkuin Hjallis Harkimolle. Erosi hyvästä vaimostaan ja nyt on loppuelämän yksin. Kysyi Leenaa jopa takaisin, mutta hänellä oli jo uusi.
Mistä tiedät minulle käyvän näin? Mikä on sinun motiivisi maalailla tällainen tulevaisuudennäkymä? Puhdas huoli hyvinvoinnistani? Oma kokemus? Vai omat pelkosi ja syysi jäädä omaan suhteeseesi?
Ap
No kokeile! Sillähän se selviää. Meillä ei ole mitään menetettävää, ainoastaan sinulla on.
On tainnut kokeilla jo aiemmin. Ja epäonnistuneesti. 😉 Sitten tekee siitä hyveen. Pakon edessä.
Tyypillinen tilanne. Naisella on kolme elämänvaihetta, ja vain yhdessä niistä on tarvetta luotettavalle tavismiehelle (1.Juoksut 2.Vakiintuminen 3.Menot -121212:n teoria).
Tästä syystä miehen ei kannata laskea mitään parisuhteen varaan.
Kannattaa pitää itsensä kuosissa, vaikka nainen mussuttaisi liiasta salilla olemisesta ja turhasta itsensä tuunaamisesta. Kannattaa pitää kavereihin yhteyttä, vaikka nainen valittaisi että hänen pitää olla etusijalla. Ja kannattaa pitää huolta ettei puolet kaikesta mene vaimolle, eikä kaikkia rahoja ladata kotipesään tai naisen hemmotteluun.
Jos tuntuu siltä niin go for it! Meillä on vaan yksi, lyhyt elämä. Mutta puhu miehellesi ensin ennen kuin teet mitään hätiköityä.
Ilonpilaajille palstalla voisi sanoa, että mitään miestähän ei välttämättä tarvitse. Joten ei tarvitse löytää uutta "parempaa" jos ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista on nykylasten kannalta tämä meno.
Eivät opi vanhemmiltaan muuta kuin sen että kehenkään ei voi luottaa.
Selkään voidaan puukottaa tai matto viedä alta minä hetkenä hyvänsä riippumatta itsestäsi. Eli ei kannata panostaa ihmissuhteisiin syvällä tunteella vaan ottaa hyödyt irti. Pelon ilmapiiri vallitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulle käy niinkuin Hjallis Harkimolle. Erosi hyvästä vaimostaan ja nyt on loppuelämän yksin. Kysyi Leenaa jopa takaisin, mutta hänellä oli jo uusi.
Mistä tiedät minulle käyvän näin? Mikä on sinun motiivisi maalailla tällainen tulevaisuudennäkymä? Puhdas huoli hyvinvoinnistani? Oma kokemus? Vai omat pelkosi ja syysi jäädä omaan suhteeseesi?
Ap
Yhdelle ihmiselle ei ole liikaa hyvää tarjolla täällä, sen olen oppinut. Ei kannata olla ylimielinen.
Riippuu siitä haluaako ap ylipäätään elää parisuhteessa vai yksin. Kannattaisko ensin kokeilla? Joku pitkä matka yksin tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sovitaas niin, että ensiksi katsot, saatko löydettyä itsestäsi ilon ilman että heti eroat siitä "hyvästä" miehestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannoitko suuremman kokonaiskuorman kuin miehesi silloin, kun lapset olivat pieniä? Saiko mies mennä silloin vapaammin kuin sinä?
Minulla on samanlaiset ajatukset kuin ap:lla, ja ainakin itse olin todella kuormittunu kun lapset olivat pieniä. Mies on koko ajan jatkanut harrastuksiaan ja omia menojaan, kävi jopa sairaalasta käsinkin harrastusvuorolla kun olin juuri synnyttänyt esikoisemme. Nyt olemme yli nelikymppisiä ja minulla on vihdoin aikaa itselleni, harrastuksille ja omalle uralle, lapset ovat teini-ikäisiä. Mutta olen huomannut, ettei meillä ole miehen kanssa enää hirveästi muuta yhteistä kuin lapset ja asuntolaina. Suhteemme on muuttunut enemmän kaverilliseksi, ja olen sanonut miehelle etten ole hirveän onnellinen enää. Ero on käynyt mielessä ja minulla on ollut tunteita yhtä toista ihmistä kohtaan. Miehenikin on hyvä isä ja mukava ihminen, mutta tunteeni ovat hiipuneet.
Itsepähän olet sen aiheuttanut. Uhriudut nyt. Ja ratkot asiaa kohta salasuhteella. Miksi et vaatinut tasa-arvoista perhe-elämää? Mitä sinä olet tehnyt suhteen eteen? Oma syysi on tilanteesi ja tuleva erosi.
Ja mieheltäkö ei tässäkään asiassa voi odottaa mitään vastuuta?
Kumma homma kun miehet vinkuvat päivät pitkät etteivät kelpaa naisille ja sitten kun kelpaavat niin perseilevät itse suhteen vastuuttomuudellaan ja sitten siitä syytetään naista että mitäs kelpuutit tuollaisen miehen.
Oi tätä miesten logiikkaa.Missä niin on sanottu ettei vastuuta voisi odottaa? Mutta suhteessa pitää puhua avoimesti ja piilottelematta tunteistaan toiveistaan ja tarpeistaan. Jos senkin jälkeen mies ei ota puhuttuja asioita vakavasti on asia toisenlainen. Suora puhe auttaa. Eivät kiertoilmaukset.
"Miksi et vaatinut tasa-arvoista perhe-elämää?"
Eli kyllä tuossa selvästi viitattiin että mieheltä sitä pitää erikseen vaatia.
Kukaan ei jaksa aina vaatia vaan aikuselta pitää voida odottaa omatoimisuutta ilman vaatimista.Kyllä. Mutta jos vain tyytyy rooliinsa ja on hiljainen marttyyri eikä pyydä sitä mitä haluaa niin silloin saa syyttää itseään. Ei se toinen tiedä jollei sano. Jos on sanonut niin asia ihan toinen. Ei voi vastuuttaa ihmistä olemaan ajatustenlukija.
Jos nyt ajatellaan että on vaikka lapsia niin haetko sinä ne hoidosta ainoastaan silloin kun sinulle siitä erikseen sanotaan? Kotona jääkaappi näyttää tyhjältä, menetkö kauppaan vasta kun vaimo on sinulle siitä sanonut ja kirjoittanut kauppalistan valmiiksi? Valitat ettei ole vaimon kanssa oikein yhteistä aikaa mutta koska vaimo ei teille sitä yhteistä aikaa ole järjestänyt niin sinäkään et sitä tee? Puhtaat vaatteet on loppu mutta et laita pyykkejä pesuun kun ei ole kukaan sanonut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surullista on nykylasten kannalta tämä meno.
Eivät opi vanhemmiltaan muuta kuin sen että kehenkään ei voi luottaa.
Selkään voidaan puukottaa tai matto viedä alta minä hetkenä hyvänsä riippumatta itsestäsi. Eli ei kannata panostaa ihmissuhteisiin syvällä tunteella vaan ottaa hyödyt irti. Pelon ilmapiiri vallitsee.
Jos lapsi kasvaa ilmapiirissä jossa epärehellisyydestä tehdään hyve niin eihän sellaisesta kovin tasapainoista aikuista kasva. Niitä haavoja sitten hoidetaan kalliilla terapiassa myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä vapaudellani tekisin, kysyi muutama.
Tässä muutama asia jotka haluaisin tehdä mutta joita en voi tehdä, koska olen mieheni kanssa:
Haluan muuttaa ekoyhteisökommuuniin ja kokeilla siellä asumista.
Haluan myös muuttaa hetkeksi isoon kaupunkiin ennen sitä. (mies ei halua kumpaakaan)Haluan uusia kokemuksia seksin saralta, haluan kokea vielä joskus järjen päästä vievää ihastusta, ja kenties polyamorisia suhteita. (pitkässä suhteessa näistä mitään ei ole eikä lupaa kokeillakaan)
Haluan luopua autosta ja ryhtyä kasvissyöjäksi. (mies nauraa näille ja ruoka ilman lihaa ei ole ruokaa ensinkään)
Haluan kissan tai koiran. (mies allerginen)
Haluan ettei kukaan kyseenalaista, tyrmää tai kiellä minua toteuttamasta haaveitani.
Voi olla, että minulla on keski-iänkriisi kuten joku epäili, lähestynhän jo 50 vuotta. Mutta en haluaisi katua että jätin haaveitani tekemättä tai edes kokeilematta. Vielä kun pystyisin ne kokemaan, olen terve ja elossa.
Ap
Toi mies nauraa näille kertoo paljon. Eli toisin sanoen olette menneet tähän asti liikaa miehen ehdoilla ja nyt ap on kyllästynyt aina joustamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen tilanne. Naisella on kolme elämänvaihetta, ja vain yhdessä niistä on tarvetta luotettavalle tavismiehelle (1.Juoksut 2.Vakiintuminen 3.Menot -121212:n teoria).
Tästä syystä miehen ei kannata laskea mitään parisuhteen varaan.
Kannattaa pitää itsensä kuosissa, vaikka nainen mussuttaisi liiasta salilla olemisesta ja turhasta itsensä tuunaamisesta. Kannattaa pitää kavereihin yhteyttä, vaikka nainen valittaisi että hänen pitää olla etusijalla. Ja kannattaa pitää huolta ettei puolet kaikesta mene vaimolle, eikä kaikkia rahoja ladata kotipesään tai naisen hemmotteluun.
Hahaa, et sitten tajunnut että tämä oli miehen provo koko aloitus ;) Koska juurikin piti saada tuo mahtava teoria todistettua.
Samaa mieltä kyllä siitä, että salilla kannattaa aina käydä ja omista ystävistään pitää kiinni, oli sitten mies tai nainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannoitko suuremman kokonaiskuorman kuin miehesi silloin, kun lapset olivat pieniä? Saiko mies mennä silloin vapaammin kuin sinä?
Minulla on samanlaiset ajatukset kuin ap:lla, ja ainakin itse olin todella kuormittunu kun lapset olivat pieniä. Mies on koko ajan jatkanut harrastuksiaan ja omia menojaan, kävi jopa sairaalasta käsinkin harrastusvuorolla kun olin juuri synnyttänyt esikoisemme. Nyt olemme yli nelikymppisiä ja minulla on vihdoin aikaa itselleni, harrastuksille ja omalle uralle, lapset ovat teini-ikäisiä. Mutta olen huomannut, ettei meillä ole miehen kanssa enää hirveästi muuta yhteistä kuin lapset ja asuntolaina. Suhteemme on muuttunut enemmän kaverilliseksi, ja olen sanonut miehelle etten ole hirveän onnellinen enää. Ero on käynyt mielessä ja minulla on ollut tunteita yhtä toista ihmistä kohtaan. Miehenikin on hyvä isä ja mukava ihminen, mutta tunteeni ovat hiipuneet.
Itsepähän olet sen aiheuttanut. Uhriudut nyt. Ja ratkot asiaa kohta salasuhteella. Miksi et vaatinut tasa-arvoista perhe-elämää? Mitä sinä olet tehnyt suhteen eteen? Oma syysi on tilanteesi ja tuleva erosi.
Ja mieheltäkö ei tässäkään asiassa voi odottaa mitään vastuuta?
Kumma homma kun miehet vinkuvat päivät pitkät etteivät kelpaa naisille ja sitten kun kelpaavat niin perseilevät itse suhteen vastuuttomuudellaan ja sitten siitä syytetään naista että mitäs kelpuutit tuollaisen miehen.
Oi tätä miesten logiikkaa.Missä niin on sanottu ettei vastuuta voisi odottaa? Mutta suhteessa pitää puhua avoimesti ja piilottelematta tunteistaan toiveistaan ja tarpeistaan. Jos senkin jälkeen mies ei ota puhuttuja asioita vakavasti on asia toisenlainen. Suora puhe auttaa. Eivät kiertoilmaukset.
"Miksi et vaatinut tasa-arvoista perhe-elämää?"
Eli kyllä tuossa selvästi viitattiin että mieheltä sitä pitää erikseen vaatia.
Kukaan ei jaksa aina vaatia vaan aikuselta pitää voida odottaa omatoimisuutta ilman vaatimista.Kyllä. Mutta jos vain tyytyy rooliinsa ja on hiljainen marttyyri eikä pyydä sitä mitä haluaa niin silloin saa syyttää itseään. Ei se toinen tiedä jollei sano. Jos on sanonut niin asia ihan toinen. Ei voi vastuuttaa ihmistä olemaan ajatustenlukija.
Jos nyt ajatellaan että on vaikka lapsia niin haetko sinä ne hoidosta ainoastaan silloin kun sinulle siitä erikseen sanotaan? Kotona jääkaappi näyttää tyhjältä, menetkö kauppaan vasta kun vaimo on sinulle siitä sanonut ja kirjoittanut kauppalistan valmiiksi? Valitat ettei ole vaimon kanssa oikein yhteistä aikaa mutta koska vaimo ei teille sitä yhteistä aikaa ole järjestänyt niin sinäkään et sitä tee? Puhtaat vaatteet on loppu mutta et laita pyykkejä pesuun kun ei ole kukaan sanonut?
Jokainen noista on normaalille miehelle päivänselvä asia. Kaupassa käydään itse, ei siihen listoja puolison tarvitse erikseen kirjoittaa, pyykkejä pestään yhteisessä kodissa ihan samaan tapaam kuin yksinasuessa. Yhteistä tekemistä tietenkin tehdään. Lasten päivähoitojen ja harrastusten kuljetukset jaetaan sovitusti.
Aivan itsestäänselviä asioita mitkä siis peruslähtökohta että miehen voi kelpuuttaa. Nuo piirteet lukuunottamatta lasten kuljetuksia tulevat esiin jo ennen yhteenmuuttoa kun molemmat ovat asuneet pitkään yksin.
Edelleen ihmettelen tätä että missä tynnyrissä ihmiset oikein elävät? Perusasioita ei osata edellyttää puolisoa valittaessa ja sitten uhriudutaan.
Jos muutatte vaihteeksi omiin asuntoihin niin voit ottaa sitten vaikka sen kissan vaikka mies allerginen.
Sanoit että mies kieltää toteuttamasta unelmiasi tms. Jos mies aidosti rakastaa sinua, hän haluaa että saat toteuttaa unelmasi. Meillä on vain yksi elämä ja vaikka sitä jakaakin jonkun kanssa ei se tarkoita sitä että omista unelmista täytyisi luopua tai että kaikkien unelmien täytyisi olla yhteisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannoitko suuremman kokonaiskuorman kuin miehesi silloin, kun lapset olivat pieniä? Saiko mies mennä silloin vapaammin kuin sinä?
Minulla on samanlaiset ajatukset kuin ap:lla, ja ainakin itse olin todella kuormittunu kun lapset olivat pieniä. Mies on koko ajan jatkanut harrastuksiaan ja omia menojaan, kävi jopa sairaalasta käsinkin harrastusvuorolla kun olin juuri synnyttänyt esikoisemme. Nyt olemme yli nelikymppisiä ja minulla on vihdoin aikaa itselleni, harrastuksille ja omalle uralle, lapset ovat teini-ikäisiä. Mutta olen huomannut, ettei meillä ole miehen kanssa enää hirveästi muuta yhteistä kuin lapset ja asuntolaina. Suhteemme on muuttunut enemmän kaverilliseksi, ja olen sanonut miehelle etten ole hirveän onnellinen enää. Ero on käynyt mielessä ja minulla on ollut tunteita yhtä toista ihmistä kohtaan. Miehenikin on hyvä isä ja mukava ihminen, mutta tunteeni ovat hiipuneet.
Itsepähän olet sen aiheuttanut. Uhriudut nyt. Ja ratkot asiaa kohta salasuhteella. Miksi et vaatinut tasa-arvoista perhe-elämää? Mitä sinä olet tehnyt suhteen eteen? Oma syysi on tilanteesi ja tuleva erosi.
Ja mieheltäkö ei tässäkään asiassa voi odottaa mitään vastuuta?
Kumma homma kun miehet vinkuvat päivät pitkät etteivät kelpaa naisille ja sitten kun kelpaavat niin perseilevät itse suhteen vastuuttomuudellaan ja sitten siitä syytetään naista että mitäs kelpuutit tuollaisen miehen.
Oi tätä miesten logiikkaa.Missä niin on sanottu ettei vastuuta voisi odottaa? Mutta suhteessa pitää puhua avoimesti ja piilottelematta tunteistaan toiveistaan ja tarpeistaan. Jos senkin jälkeen mies ei ota puhuttuja asioita vakavasti on asia toisenlainen. Suora puhe auttaa. Eivät kiertoilmaukset.
"Miksi et vaatinut tasa-arvoista perhe-elämää?"
Eli kyllä tuossa selvästi viitattiin että mieheltä sitä pitää erikseen vaatia.
Kukaan ei jaksa aina vaatia vaan aikuselta pitää voida odottaa omatoimisuutta ilman vaatimista.Kyllä. Mutta jos vain tyytyy rooliinsa ja on hiljainen marttyyri eikä pyydä sitä mitä haluaa niin silloin saa syyttää itseään. Ei se toinen tiedä jollei sano. Jos on sanonut niin asia ihan toinen. Ei voi vastuuttaa ihmistä olemaan ajatustenlukija.
Jos nyt ajatellaan että on vaikka lapsia niin haetko sinä ne hoidosta ainoastaan silloin kun sinulle siitä erikseen sanotaan? Kotona jääkaappi näyttää tyhjältä, menetkö kauppaan vasta kun vaimo on sinulle siitä sanonut ja kirjoittanut kauppalistan valmiiksi? Valitat ettei ole vaimon kanssa oikein yhteistä aikaa mutta koska vaimo ei teille sitä yhteistä aikaa ole järjestänyt niin sinäkään et sitä tee? Puhtaat vaatteet on loppu mutta et laita pyykkejä pesuun kun ei ole kukaan sanonut?
Jokainen noista on normaalille miehelle päivänselvä asia. Kaupassa käydään itse, ei siihen listoja puolison tarvitse erikseen kirjoittaa, pyykkejä pestään yhteisessä kodissa ihan samaan tapaam kuin yksinasuessa. Yhteistä tekemistä tietenkin tehdään. Lasten päivähoitojen ja harrastusten kuljetukset jaetaan sovitusti.
Aivan itsestäänselviä asioita mitkä siis peruslähtökohta että miehen voi kelpuuttaa. Nuo piirteet lukuunottamatta lasten kuljetuksia tulevat esiin jo ennen yhteenmuuttoa kun molemmat ovat asuneet pitkään yksin.
Edelleen ihmettelen tätä että missä tynnyrissä ihmiset oikein elävät? Perusasioita ei osata edellyttää puolisoa valittaessa ja sitten uhriudutaan.
Noin kun kaikki muutkin toimisi niin ei kenenkään tarvitsisi uhriutua ajatuksenlukutaidon puutteestaan.
Voi olla myös, että kaipaat enemmän huomiota.
Toiveesi ja unelmasi kaipaavat enemmän huomiota. Naiseutesi kaipaa enemmän huomiota. Saattaa olla, että lapset ovat pari vuosikymmentä vieneet sen huomion eikä mieskään välttämättä enää joka tilanteessa huomioi kuin suhteen alussa?
Sinun täytyy nyt huomioida itseäsi.
Voisit sanoa myös miehellesi, että kaipaat enemmän huomiota, myös naisena.
On inhimillistä kaivata hullaannuttavaa ihastumisen tunnetta. Mutta sekin on jonkunlaista todellisuuspakoa, joka kestää vain hetken, se ihana tunne.
Kun lapset ovat pois pesästä, on hyvä vaihe määritellä ja rakentaa suhdetta uudenlaiseksi.
Mieti miten paljon enemmän sinulle jää aikaa suhteen sisällä toteuttaa omia toiveitasi kun se aika ei mene lapsille. Ja mahdollisuus myös aloittaa miehen kanssa yhdessä jotain uutta.
Terapiasta voi olla myös paljon hyötyä, kun pohdit millaista elämää haluat jatkossa elää.
Voi tuntua helpommalta vaihtoehdolta vaan laittaa kaikki säpäleiksi ja aloittaa puhtaalta pöydältä kuin käsitellä asioita, mutta menneisyys seuraa aina mukana tavalla tai toisella ja jossain vaiheessa se sieltä kummittelee esiin, vaikka hetken liihottelisikin arjen yläpuolella.
Ei! Älä eroa! Se olisi virhe.
Tein niin ja se oli valtava virhe. Ex oli paras, mitä ikinä sain. Jäin yksin ja se siitä.
Alue: Aihe vapaa
Tämä palsta on siihen hyvä. Aloittaa vain tarpeeksi provokatiivisen ketjun, jossa on joku älytön "tositarina" tai eron pohdiskelu, niin johan tulee 25 sivua älyttömiä vastauksia yhtenä tykityksenä. Ei kukaan oikeasti eroa harkitseva tänne sitä ensin kirjoita.