Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on hyvä mies, mutta haluan silti erota, koska haluan alkaa elämäni uudelleen
27.09.2023 |
Nuorin lapsi lensi juuri pesästä, kun lähti opiskelemaan muualle.
Minä haluan nyt jotain täysin uutta. Olen halunnut jo pitkään.
Miehessä ei ole mitään isoa vikaa, hän on minulle rakaskin.
Mutta ajatus siitä, että jämähdän tähän kahdestaan hänen kanssaan loppuelämäksi, tuntuu masentavalta. Haluan isoja muutoksia. Muuttaa, olla niin vapaa kuin mahdollista, tutustua uusiin ihmisiin. Monella tasolla.
Tiedän että tämä on itsekästä. Mieheni rakastaa minua ja haluaa olla loppuelämänsä kanssani. Mutta en kai voi jäädä vain siksi, että hän niin haluaa, kun itse en?
Kommentit (805)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus elämässä saattaa tulla tilanne, jolloin on repäistävä itsensä irti, koska kasetti hajoaa muuten. Niin minulle kävi. Oli pakko, koska olisin kuollut sisältä vanhassa suhteessa, vaikka "kaikki oli hyvin". Meillä on vain yksi elämä täällä. En edes tiedä, mitä lähdin hakemaan, enkä tiedä sainko sitä, mutta elämäni on erilaista ja tyydyttävä nyt. Sen tiedän, että vanhaan jos olisin jäänyt, niin en olisi onnellinen. Puolisolle tosiaan riitti elämänsisällöksi ne neljä seinää ja televisio. En usko, että se asia olisi ikinä muuttunut, ei toista voi muuttaa, vain itseään voi, mutta en tiedä kuinka tai millaiseksi minun olisi pitänyt muuttua tullakseni onnelliseksi.
Kävittekö parisuhdeterapiassa ennen eroa, kerroitko avoimesti ex-puolisollesi ajatuksistasi? Teitkö muita elämänmuutoksia ennen eroa?
Et voi tietää, olisiko puolisosi voinut muuttua jos et edes yrittänyt. "En edes tiedä, mitä lähdin hakemaan, enkä tiedä sainko sitä" kirjoitat ja silti väität elämäsi olevan tyydyttävä. Mutta oletko onnellinen?
Joskus ihmiset ei edes tajua, että onnellisuus ei ole mikään pysyvä olotila, ihminen on aina enemmän tai vähemmän tyytymätön. Pitää muuttaa sitä, tätä ja tuota, eikä siltikään olla tyytyväisiä. Sellainen ihmisluonto vain on.
Voi tehdä isojakin muutoksia elämäänsä ilman että tarvitsee erota ja pistää kaikkea uusiksi. Eikö ole paradoksi, että nykyään ihmisellä on enemmän vaihtoehtoja täällä länsimaissa kuin koskaan aiemmin ja silti niin moni kokee itsensä onnettomaksi tai tyytymättömäksi?
Ei se aina olosuhteista johdu jos kokee tyytymättömyyttä. Nykyaika vain on niin itsekäs ja minäminä-mentaliteetti pinnalla, että ihmiset kokevat jatkuvaa halua ja tarvetta etsiä ja saada enemmän ja silti ei tulla tyytyväisiksi
Terapia ei kantanut hedelmää, koska mies ei pystynyt tai halunnut käsitellä mitään asioita. Asiaan voi olla syynä se, että hän oli kokenut aivoinfarktin ja hänen tunne-elämänsä oli latistunut. Oikeastaan sillä ei ole merkitystä, minulla on, koska jäin kahden lapsen yksinhuoltajaksi jo tavallaan silloin, kun mies sairastui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synninpäästöäkö sä meiltä haet? Elät elämäsi just niin kuin tuntuu, ei siihen meillä muilla ole mitään kommentoitavaa.
Haen näkökulmia. Miten ihmiset reagoivat. Osaan varautua siten ehkä lähipiirinkin reaktioihin?
Ap
No täysin itsekästähän tuo on. Aikuiset lapsetkin reagoivat vanhempiensa eroon. Ja ylipäätään hyvän parisuhteen heittäminen roskiin itsekkäistä syistä on mielestäni idioottimaista, mutta itse tiedät. Todennäköisesti tulee kadottamaan ja takaisin et tehtyä saa.
Siis ketä varten niissä parisuhteissa eletään? Sitä toista? Aikuisia lapsia? Eikö ole itsekkäämpää pysyä suhteessa jossa ei halua olla? Siinä varastaa toiselta mahdollisuuden parempaan.
Voihan sitä käännellä noinkin. Ydinkysymys on mistä se johtuu että ei halua olla? Apn avauksessa syy ei ole kumppanissa vaan apssa itsessään.
Ei tuossa ollut mitään kääntelyä, vaan kysymyksiä joihin et vastannut. Sillähän ei edes ole merkitystä miksi suhteessa ei enää viihdy, jos tietää ettei tilanne muutu.
Jos siis olettaa puhumatta ettei mikään muutu.
Tai jos tietää että haluaa lähteä vaikka kaikki muuttuisi.
Eli pakenee. Itsensä kohtaamista.
Ap on kohdannut itsensä ja tietää mitä haluaa.
Mikä vaikeus hänellä oli sitten itsensä kohtaamisessa suhteen alussa? Oliko jotenkin vajaa tai epänormaali?
Nainen on aina vähän vajaa kunnes löytää miehen joka tekee hänestä itselleen täydellisen pienellä koulutuksella.
Tässä on kyllä perä vaikka kuulostaakin tasa-arvoa korostavassa kultturissamme oudolta. Naisen tehtävähän lopulta on löytää se puuttuva puolikas, joka saattaa hänet sitten siunattuun tilaan ja perustaa jälkikasvulle turvallisen kodin. Sukupuolten roolit on vähentyneet kun MIES on suunnitellut ja rakentanut maailman täyteen laitteita joiden avulla nainen pärjää arvessa ilman miestäkin.
Kehitysmaissa mies on vielä tärkeä naiselle miehenä, alkuperäiasessä tarkoituksessaan. Meidän kulttuurissamme mies joutuu kilpailemaan naaraista - niistä, joista se itse teki sellaisia että niillä on ravaa valita. Paradoksi.
Toivottavasti kukaan ei oikeasti ole näin tyhmä muuta kuin anonyymillä vauvapalstalla.
Eihän se hauskalta kuulosta mutta naiset asuisivat todennäköisesti vielä luolissa jos miehiä ei olisi. Näin ei vaan saa sanoa.
Eikä se tee naisista yhtään vähempiarvoisia kuin mihistäkään.
Mihin ihmeeseen tällainen väite perustuu? :D Olisi oikeasti kiintoisaa kuulla, sillä naurahdin ääneen.
Minusta vaan tuntuu että naiset ei perinteisesti viime vuosikymmeniin asti ole suunnitelleet eikä rakentaneet oikeastaan mitään laitteita tai asioita joita me elämässämme käytämme.
Jos tulee mieleen niin kerro.
Nykyään kulttuurin muuttmisen myötä toki heitä on teknisilläkin aloilla vauraissa maissa.
Eivät kai, kun miehet ovat sulkeneet heiltä koulujen ovet ja jättäneet koteihin hoitamaan lapsia. Jos naiset eivät olisi hoitaneet perustason duuneja ja lapsia siinä ohella, nykyistä yhteiskuntaa ei olisi olemassakaan.
Nythän tämäkin asia on taas isossa murroksessa, kun miesten valta päättää naisten asioista on murtumassa. Naisia on pian enemmistö niillä aloilla joista sinä puhut, ja se kertoo paljon. Lääkäreistä jo suurin osa taitaa ollakin.
Jotenkin suloisia kommentteja kyllä, en tiedä miksi vastaan mutta kai tämä on viihdettä.
Niin, asia on varmaan suunnilleen noin kuten sanot. Enpä juuri muuta ole väittänytkään.
Roolit on jossakin joskus otettu ja/tai määrätty ja niitä on sitten noudatettu. Emme saa tietää miten asiat olisi jos olisi tehty toisin.
Kuitenkin aina on ollut naisia, jotka ovat tehneet keksintöjä ja kehittäneet kaikenlaista teknologiaa.
Vierailija kirjoitti:
Puolisosta ei vanhalla iällä ole naiselle kuin taakka, miehet vanhenevat nopeasti, tulee sairauksia ym. ja nainen saa olla huolehtimassa kaikesta. Pyykit, lääkkeet, ruuanlaiton, paperiasiat. Mies makaa nojatuolissa ja tuijottaa telkkaa.
Parisuhde parantaa kyllä miehen elämänlaatua mutta aika usein se huonontaa naisen elämänlaatua. Tällä palstalla mammat ovat tietenkin ihan hukassa ilman miestään ja rutiiniksi muodostunutta elämäänsä. Jos joku haluaa ja uskaltaa tehdä elämällään muutakin, heti lytätään ja pelotellaan että yksin jäät.
Naiset ovat vanhetessaan onnellisempia yksin, saavat elää siten kuin haluavat jos vaan terveyttä riittää. Matkustella, harrastaa, tavata ystäviä. Ei tarvi kuunnella ja katsella jotain jäärää jolle riittää ne neljä seinää siinä ympärillä.
No katselen mielelläni naapuritalon hyvin iäkästä pariskuntaa, jotka edelleen käyvät kävelyllä kahdestaan usein käsi kädessä. Söpöä!
Mutta itse olen valinnut elää yksin ja olen täysin tyytyväinen elämääni näin.
Riippuu siis naisesta ja siitä löytääkö itselleen sopivan miehen (tai puolison) jonka kanssa toteuttaa omannäköistä elämäänsä vai ei.
Mutta voi kyllä sanoa, että aika usein hyväkin avioliitto päättyy usein niin että nainen joutuu hoitamaan miestään. Jotkut iäkkäät naiset saattavat puolison kuoleman tai hoivakotiin siirtymisen jälkeen löytää vielä uuden elämän ja kaikea kiinnostavaa arkeensa.
Meillä on monta elämää, kunhan uskallamme hyväksyä muutokset, hahmottaa mitä itse haluamme elämässä ja siirtyä vaiheesta toiseen. Ei se aina tarkoita naiselle sitä että pitää jättää puoliso, mutta ikävä kyllä sitäkin on paljon, että mies ei kestä sitä että vaimolla on uusia tuttavuuksia, harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita.
Vierailija kirjoitti:
Joskus elämässä saattaa tulla tilanne, jolloin on repäistävä itsensä irti, koska kasetti hajoaa muuten. Niin minulle kävi. Oli pakko, koska olisin kuollut sisältä vanhassa suhteessa, vaikka "kaikki oli hyvin". Meillä on vain yksi elämä täällä. En edes tiedä, mitä lähdin hakemaan, enkä tiedä sainko sitä, mutta elämäni on erilaista ja tyydyttävä nyt. Sen tiedän, että vanhaan jos olisin jäänyt, niin en olisi onnellinen. Puolisolle tosiaan riitti elämänsisällöksi ne neljä seinää ja televisio. En usko, että se asia olisi ikinä muuttunut, ei toista voi muuttaa, vain itseään voi, mutta en tiedä kuinka tai millaiseksi minun olisi pitänyt muuttua tullakseni onnelliseksi.
Tämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Arvaas montako naista on tullut vastaan jotka katuvat ettei olisi kannatanut erota.
Aivan, ei yksikään mun tuntema nainen ole katunut. Kaikki ovat olleet tyytyväisempiä elämäänsä eron jälkeen.
Tämähän ei selviä kuin tekemällä. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaas montako naista on tullut vastaan jotka katuvat ettei olisi kannatanut erota.
Aivan, ei yksikään mun tuntema nainen ole katunut. Kaikki ovat olleet tyytyväisempiä elämäänsä eron jälkeen.
Itse tunnen muutamia jotka eivät. Nämä olleet lennosta vaihtajia joita sitten uusi ihastus jonka vuoksi ero tuli on kohdellut huonosti. Yhtä hakattiin ja toista petettiin koko ajan. Päihteet kuvassa myös mukana. Naisilla traumataustaa laosuudesta ja kiintymyssuhdevaurioita.
Mietityttää ajattelevatko tutut minusta samaa?
Ero meillä johtu pettämisestä ja siintä että mieheni rakastui toiseeen. Mutta ei itse pitänyt tempauksiaan mitenkään vakavina kun jäi kiinni.
Ei mulla ole tarvetta maailmalla toitottaa eron syitä. Tietty eri asia jos alan kuulemaan että tuo exäni alkaa puhumaan pas.aa selkäni takana.
Karma hoitakoot tehtävänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaas montako naista on tullut vastaan jotka katuvat ettei olisi kannatanut erota.
Aivan, ei yksikään mun tuntema nainen ole katunut. Kaikki ovat olleet tyytyväisempiä elämäänsä eron jälkeen.
Itse tunnen muutamia jotka eivät. Nämä olleet lennosta vaihtajia joita sitten uusi ihastus jonka vuoksi ero tuli on kohdellut huonosti. Yhtä hakattiin ja toista petettiin koko ajan. Päihteet kuvassa myös mukana. Naisilla traumataustaa laosuudesta ja kiintymyssuhdevaurioita.
No miten tämä liittyy AP:n tilanteeseen? Ei hän ole miestä vaihtamassa eikä niitä vaihdellut tähänkään asti.
AP, menoksi vaan! Ei parisuhteeseen voi jäädä vain siksi että toinen niin haluaa. Sitä pitää haluta itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Idiootti ap! Kuinka itsekäs ihminen voi olla? Heittää hyvä ihmissuhde menemään vain koska pikkaisen ahdistaa? Tee sille ahdistukselle jotain, mene vaikka terapiaan selvittämään päätäsi, mistä ahdistus oikeasti johtuu? Keski-iän kriisin takia ei kannata erota, sitä voi joutua katumaan raskaasti myöhemmin.
Tajuttuasi, että heitit hyvän ja toimivan ihmissuhteen pois ja enää et saakaan sitä takaisin etkä välttämättä mitään muutakaan parisuhdetta, ainakaan ns hyvän miehen kanssa
Ei se ahdistus pois mene mahdollisessa seuraavassa suhteessakaan. Se tulee vaan nopeammin esiin ja taas edessä ero. Romahdushan siitä tulee kaikesta uhosta huolimatta silloin jos seuraavan suhteen erossa roolit kääntyvätkin toisin päin eli se uusi kumppani onkin lähtijänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin tunnen vain ihmisiä jotka ovat katuneet tuota ratkaisua, osa hyvinkin katkerasti :/ Ymmärrän ajatusta, olen sitä miettinyt monesti itsekin, mutta tiedän, että se tyhjyys ja levottomuus on minussa sisällä, eikä hellitä sillä, että hylkään läheiseni.
Olen puhunut asiasta läheisilleni ja lähdin esimerkiksi ulkomaille asumaan useammaksi kuukaudeksi. Asioita voi tehdä vaikka pysyy avioliitossa. Voi sopia toisen kanssa, että asuu esim jonkun pätkän töissä ulkomailla ja palaa sitten. Tai jotain muuta vastaavaa. Se on itselle paljon kasvattavampaa, kun tekee aikuismaisia ratkaisuja, eikä vain revi itseään minne sattuu sen oman levottomuuden takia.
Tein listan asioista, joita haluan saavuttaa elämässäni ja nyt vain teen niitä asioita vaikka olen naimisissa. Jos puoliso oli todella voimakkaasti tätä vastaan niin asia olisi toki eri.
AP. Ei noita yksinäisyydellä tulevaisuudella pelottelevia kannata kuunnella. Lompakkoloiset ovat itse riippuvaisia miehestään taloudellisesti tai eivät vaan uskalla tehdä muutosta elämässään.
Sinulla on vielä kenties puoli elämää jäljellä. Elä se itsesi näköisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kusipäistä touhuahan tuollainen on.
En voi uskoa näitä kommentteja. Onko avioero 2023 vielä monelle noin hirveä tabu vai pelkäättekö oman puolisonne kaipaavan liikaa vapautta ja nostavan kytkintä?
Ihmeellisiä kommentteja että yhdessä voi silti jatkaa vaikka eri osoitteissa ja elämänsä voi muuttaa avioliitossakin.
No kyllä jossain määrin voi, mutta kun siinä liitossa on kaksi ja sen toisen mielipide täytyy myös ottaa huomioon. Vai monelleko olisi oikeasti ihan ok jatkaa avioliitossa vaikka toinen haluaa asua yksin toisessa kaupungissa, reissata vuoden ulkomailla tai muuttaa suhde avoimeksi tai mitä tahansa mikä ei välttämättä vastaa omia arvoja?
Minulle ei ainakaan olisi ja jos puoliso kaipaa jotain missä en itse voi vastaan tulla niin erohan se silloin on ainoa vaihtoehto. Avioliitossa ei kumpikaan voi vaatia toista elämään oman tahtonsa mukaisesti.
Ja asian voi kääntää vielä niinpäinkin että monelleko vapautta ja muutoksia kaipaavalle se avioliitossa pysyminen vaikka eri asunnoissa sitten riittää. Eihän se mitään vapautta ole tehdä asioista kompromisseja.
Kun siitähän siinä vapauden kaipuussa nimenomaan on kyse, vapautta kompromisseista.
Mulla on hyvä avioliitto ja aika vapaakin sellainen mutta jos puoliso kokisi kaipaavansa jotain sellaista elämää johon itse en pysty taipumaan niin surullista se tietysti olisi mutta en voi pakottaa häntä luopumaan haaveistaan enkä toisaalta alkaa elämään hänen kauttaan.
Kompromissit ja läheisriippuvuus on toisinaan hyvin lähellä toisiaan ja niissä pitää uskaltaa erottaa se kumpiko on sitä yksinjäämisen pelkoa ja kumpiko taas aidosti molempien onnellisuutta tukeva kompromissi.
Joskus ne pitkät ja hyvätkin liitot vaan tulee tiensä päähän. Ne on toimineet aikansa ja kun jompikumpi kokee ettei siinä ole enää hyvä olla niin sitten se vaan päättää yhden elämänvaiheen ja tilalle tulee jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaas montako naista on tullut vastaan jotka katuvat ettei olisi kannatanut erota.
Aivan, ei yksikään mun tuntema nainen ole katunut. Kaikki ovat olleet tyytyväisempiä elämäänsä eron jälkeen.
Itse tunnen muutamia jotka eivät. Nämä olleet lennosta vaihtajia joita sitten uusi ihastus jonka vuoksi ero tuli on kohdellut huonosti. Yhtä hakattiin ja toista petettiin koko ajan. Päihteet kuvassa myös mukana. Naisilla traumataustaa laosuudesta ja kiintymyssuhdevaurioita.
Eiköhän tuollaiset ole ihan poikkeustapauksia. En tunne ketään traumatapausta saati jotain lennosta vaihtajia saati päihteitä käyttäviä.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin tunnen vain ihmisiä jotka ovat katuneet tuota ratkaisua, osa hyvinkin katkerasti :/ Ymmärrän ajatusta, olen sitä miettinyt monesti itsekin, mutta tiedän, että se tyhjyys ja levottomuus on minussa sisällä, eikä hellitä sillä, että hylkään läheiseni.
Olen puhunut asiasta läheisilleni ja lähdin esimerkiksi ulkomaille asumaan useammaksi kuukaudeksi. Asioita voi tehdä vaikka pysyy avioliitossa. Voi sopia toisen kanssa, että asuu esim jonkun pätkän töissä ulkomailla ja palaa sitten. Tai jotain muuta vastaavaa. Se on itselle paljon kasvattavampaa, kun tekee aikuismaisia ratkaisuja, eikä vain revi itseään minne sattuu sen oman levottomuuden takia.
Tein listan asioista, joita haluan saavuttaa elämässäni ja nyt vain teen niitä asioita vaikka olen naimisissa. Jos puoliso oli todella voimakkaasti tätä vastaan niin asia olisi toki eri.
Minä taas tunnen ihmisiä jotka eivät ole katuneet vaan elävät sellaista elämää mistä nauttivat.
Tietenkin se onnistuu liitossakin jos se puolisolle sopii. Useimmille miehille se vaan ei sovi.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin tunnen vain ihmisiä jotka ovat katuneet tuota ratkaisua, osa hyvinkin katkerasti :/ Ymmärrän ajatusta, olen sitä miettinyt monesti itsekin, mutta tiedän, että se tyhjyys ja levottomuus on minussa sisällä, eikä hellitä sillä, että hylkään läheiseni.
Olen puhunut asiasta läheisilleni ja lähdin esimerkiksi ulkomaille asumaan useammaksi kuukaudeksi. Asioita voi tehdä vaikka pysyy avioliitossa. Voi sopia toisen kanssa, että asuu esim jonkun pätkän töissä ulkomailla ja palaa sitten. Tai jotain muuta vastaavaa. Se on itselle paljon kasvattavampaa, kun tekee aikuismaisia ratkaisuja, eikä vain revi itseään minne sattuu sen oman levottomuuden takia.
Tein listan asioista, joita haluan saavuttaa elämässäni ja nyt vain teen niitä asioita vaikka olen naimisissa. Jos puoliso oli todella voimakkaasti tätä vastaan niin asia olisi toki eri.
Huoh.
Vierailija kirjoitti:
En voi uskoa näitä kommentteja. Onko avioero 2023 vielä monelle noin hirveä tabu vai pelkäättekö oman puolisonne kaipaavan liikaa vapautta ja nostavan kytkintä?
Ihmeellisiä kommentteja että yhdessä voi silti jatkaa vaikka eri osoitteissa ja elämänsä voi muuttaa avioliitossakin.
No kyllä jossain määrin voi, mutta kun siinä liitossa on kaksi ja sen toisen mielipide täytyy myös ottaa huomioon. Vai monelleko olisi oikeasti ihan ok jatkaa avioliitossa vaikka toinen haluaa asua yksin toisessa kaupungissa, reissata vuoden ulkomailla tai muuttaa suhde avoimeksi tai mitä tahansa mikä ei välttämättä vastaa omia arvoja?
Minulle ei ainakaan olisi ja jos puoliso kaipaa jotain missä en itse voi vastaan tulla niin erohan se silloin on ainoa vaihtoehto. Avioliitossa ei kumpikaan voi vaatia toista elämään oman tahtonsa mukaisesti.
Ja asian voi kääntää vielä niinpäinkin että monelleko vapautta ja muutoksia kaipaavalle se avioliitossa pysyminen vaikka eri asunnoissa sitten riittää. Eihän se mitään vapautta ole tehdä asioista kompromisseja.
Kun siitähän siinä vapauden kaipuussa nimenomaan on kyse, vapautta kompromisseista.Mulla on hyvä avioliitto ja aika vapaakin sellainen mutta jos puoliso kokisi kaipaavansa jotain sellaista elämää johon itse en pysty taipumaan niin surullista se tietysti olisi mutta en voi pakottaa häntä luopumaan haaveistaan enkä toisaalta alkaa elämään hänen kauttaan.
Kompromissit ja läheisriippuvuus on toisinaan hyvin lähellä toisiaan ja niissä pitää uskaltaa erottaa se kumpiko on sitä yksinjäämisen pelkoa ja kumpiko taas aidosti molempien onnellisuutta tukeva kompromissi.Joskus ne pitkät ja hyvätkin liitot vaan tulee tiensä päähän. Ne on toimineet aikansa ja kun jompikumpi kokee ettei siinä ole enää hyvä olla niin sitten se vaan päättää yhden elämänvaiheen ja tilalle tulee jotain muuta.
Tämä! Järjen ääni.
Voi poikaressua. Otapa vähän selvää asioista, käytä esim. sellaista keksintöä kuin internet ja google-haku.