Lue keskustelun säännöt.
Mies vaatii avioehtoa 9 avioliittovuoden jälkeen
21.09.2023 |
Taustaa sen verran, että naimisiin mentäessä kummallakaan ei ole ollut omaisuutta (jotain pieniä säästöjä lukuunottamatta) ja suhteemme alussa mies sanoi kannattavansa ns. perinteisiä arvoja sekä haluavansa yhdistää taloutemme, näin olemme tehneetkin tähän asti. Meillä ei ole avioehtoa ja taloudesta on aina pysynyt käymään avoimia keskusteluja, riitaa rahasta ei oikeastaan koskaan ollut ensimmäiseen 7 vuoteen. Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne. Minä sain joitain vuosia sitten suhteemme aikana pienen perinnön (kyse muutamasta kymmenestä tuhannesta, ei suuri siis), jonka niin ikään laitoin yhteiselle sijoitustilillemme. Miehen puolelta ei ole tulossa perintöä eikä minullekaan myöhemmin enää lisää. Tulemme molemmat hyvin vähävaraisista perheistä siis.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä. Olen kai ollut naiivi sitten, kun olen jättänyt oman urani luomisen ns. kesken, luottaen liikaa tähän meidän yhteiseen sopimukseen. Mutta mies sitä etunenässä minulle on myös toistellut. Minulla on korkeakoulututkinto, mutten ole yhtään panostanut uralla etenemiseen, vaan priorisoinut perheen ja lapset.
Muutama vuosi sitten mies alkoi enenevissä määrin alkanut ottaa riidoissa myös tavalla tai toisella esiin raha-asioita. Tuntuu, että mitä enemmän hänen palkkansa on noussut, sitä enemmän raha on alkanut olla ongelma. Alussa tienasimme suunnilleen saman verran. Nyt hän tienaa nettona hieman yli tuplat minuun verrattuna. Viikko sitten hän esitti minulle, että haluaisi tehdä avioehdon sekä eriyttää myös raha-asiat. Hänen tulonsa ovat kuulema hänen ja minun tuloni minun, hän on kuin aivan eri ihminen tämän suhteen yhtäkkiä. Hän sanoo, että sillä tavalla rahasta ei tule riitaa. Täytyy sanoa, että tämä yllätti minut täysin. Yritin selittää omaa kantaani asiaan, että jos olisimme jo heti alussa näin sopineet, tuskin olisin ollut kotona niin pitkään lasten kanssa tai ottanut niin rennosti oman työurani suhteen. Olisin todellakin tehnyt erilaisia valintoja ja ollut kunnianhimoisempi itsekin. Mies ei ymmärrä ollenkaan, tuntuu ettei hän nyt näin jälkikäteen arvosta ollenkaan minun panostani perheen hyväksi tai näe, että olen osaltani mahdollistanut hänen urallaan kehityksen, ollut aina tukena kun hän ollut jopa työuupumuksen alla jne. Tottakai mies itse on uransa luonut, mutta silti tunnen hänen ehdotuksensa epäreiluna minua kohtaan. Tunnen itseni jollain tapaa jopa petetyksi. En tiedä yhtään miten pitäisi toimia. Onkohan kellään ajatuksia, kokemuksia tällaisesta tilanteesta?
Ja vielä sen verran, että omistusasunto ja muutama muu sijoitus on toki molempien nimissä. Avioehtoon laitettaisiin kuulema siten, että tähän astinen omaisuus jakautuisi eron sattuessa puoliksi, mutta tästä eteenpäin mies voisi kerryttää ilmeisesti hyvillä tuloillaan rahaa itselleen. Toki itsekin voin alkaa vielä uraa luoda ja saada parempia tuloja jne, mutta eniten tässä harmittaa miehen yhtäkkinen muutos sekä se, että itseltäni on mennyt monta hyvää työvuotta ollessani kotona. Mielipiteitä?
Kommentit (2071)
Olipa surullinen juttu. Kuulostaa siltä, että rakkaus on jo loppunut ja liitto muuttunut yritystoiminnaksi. Omien voittojen maksimoimiseksi ap:n kannattaa jättää avioehto tekemättä ja antaa puolison kerryttää yhteistä pottia niin, että puolisolle jää eron tullessa mahdollisimman vähän omia rahoja. Omia tuloja kannattaa myös piilottaa ja tuhlata nyt ja muutenkin käyttää kaikki keinot puolison harhauttamiseksi. Puolisolle tulee jättää ainoastaan kaksi vaihtoehtoa; joko hänen pitää kärsiä taloudellisesti liitosta ap:n kanssa tai sitten kärsiä taloudellisesti erosta ap:n kanssa. Eroa kannattaa pitkittää mahdollisimman pitkään, silloin saat kaikkein eniten puolison rahoja itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Pieni" perintö, "muutama kymmenen tuhatta"? Ja sen luovutit heti miehelle. Olet sinä ihme kana.
Mietin juuri että muutaman kymmenen tuhannen euron perintö, ja "tulemme molemmat hyvin vähävaraisista perheistä". Newsflash: hyvin vähävaraisissa perheissä peritään kirpparisohva ja äidin itse virkkaama päiväpeite. Ei peritä kymmeniä tuhansia euroja todellakaan.
Se on pettänyt.
Sillä on salasuhde.
Se miettii tulevaa eroa.
Se ei rakasta (enää) sinua.
Se on kaapissa.
Se on pian vapaana.
Aikuistu, ja allekirjoita. Anna miehesi mennä, jos menee.
Ns akateeminen raivaussiivooja, avovankilaotus, yhteiskuntapakotettu suorittamaan, jalkapantapönttö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku naimisiin menevä tätä lukee niin tällain keski-iässä voin kyllä antaa vinkiksi, että ehkä se avioehto olisi AINA hyvä. Ihminen muuttuu, kumppani muuttuu, pitäisi jotenkin ajatella jo alkuun että tätä minä nyt haluan, mutta en tiedä haluanko 20 vuoden päästä. Minkä ihmeen takia pitäisi olla koko elämä saman ihmisen kanssa? Siinä kohtaa kun eroa haluaa olisi hyvä, että tietää mitem omaisuus jaetaan eikä tarvitse pelätä omaisuuden jakoa itselle tappiollisesti.
Apn (jos tämä on tottakaan) kumppani voi vain järkeillä, kun lehdissä on ollut näitä erojuttuja, että onpa ollut tyhmä kun eibole avioehtoa laatinut. Niinpä. Miksi kukaan haluaisi antaa toiselle omistaan eron hetkellä?
Laatikaa se avioehto kaikki te naimisiin pyrkivät.
Päin vastoin, tuossahan juuri on hyvä, että avioehtoa EI ole.
Niin naisen kannalta, mutta meneekö silti ihan oikein? Minusta ei, miehen kannalta siis. Selkeämpää olisi jos olisi avioehto, jossa asiat määritelty.
Totta kai menee oikein miehen kannalta. Hän halusi, että vaimo on kotona, jolloin hän itse pystyi keskittymään töihinsä. Tästä saatu hyöty pitää totta kai laittaa puoliksi.
Toinen vaihtoehto olisi ollut, että mies olisi pitänyt itse puolet perhevapaista ja hoitanut puolet lasten viemisistä, hakemisista, sairasteluista ja niin edelleen. Silloin voisi sanoa/sopia, että kumpikin elää omalla palkallaan, kun kummallakin olisi ollut yhtä hyvä mahdollisuus kerryttää sitä palkkaa.
Koittakaa nyt pellet ymmärtää että ap on töissä ja saa keskimääräistä parempaa palkkaa.
Miehelläsi on kaveri joka alkanut häntä aivopesemään omalla paskalla tarinalla jonka takia miehesi näkee mörköjä myös kotonaan ja kuvittelee että tarvii avioehtoa vaikka kaikki on hyvin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Pieni" perintö, "muutama kymmenen tuhatta"? Ja sen luovutit heti miehelle. Olet sinä ihme kana.
Mietin juuri että muutaman kymmenen tuhannen euron perintö, ja "tulemme molemmat hyvin vähävaraisista perheistä". Newsflash: hyvin vähävaraisissa perheissä peritään kirpparisohva ja äidin itse virkkaama päiväpeite. Ei peritä kymmeniä tuhansia euroja todellakaan.
Kaikki on suhteellista. Jos on aikuisena tottunut parempaan elämään ja oma palkka on hyvä ja miehen vielä tuplasti isompi ja on saanut ostaa mitä haluaa hintoja katselematta jne niin silloin voi jokunen k perintö vaikuttaa pikkurahoilta.
Vierailija kirjoitti:
Aikuistu, ja allekirjoita. Anna miehesi mennä, jos menee.
Ei tarvitse allekirjoittaa, jos ero on ihan tässä tulossa. Korkeintaan sellainen, jossa naisen perintö merkitään vain naisen omaisuudeksi ja kaikki muu tasan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikuistu, ja allekirjoita. Anna miehesi mennä, jos menee.
Ap:n mies on tässä se, jonka pitää aikuistua. Ajattelee vain itseään, eikä perhettä ja lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap jotenkin pakotettu tai painostettu jäämään kotiin perhevapaan jälkeen? Perhevapaa-ajalta kertyy eläkettä. Vai onko ap jotenkin niin ymmärtämätön, että ei ole tajunnut, mitä merkitsee se, että vapaaehtoisesti on poissa töistä vuosikausia?
Ap on ihan itse tehnyt valintansa ja aikuisen ihmisen on elettävä valintojensa seurausten kanssa.
Ja voisin vielä huomauttaa, että ei niitä lapsiakaan kukaan pakota tekemään, kyllä siinäkin on kyse ihan omasta valinnasta.
AP ja miehensä ovat valinneet haluta perheen. Ap on halunnut jäädä kotiin kuin myös miehensä on halunnut että ap jää kotiin lasten kanssa. Ovat katsoneet, että se on paras ratkaisu heille ja yhteisille lapsille myös parhaaksi. Mies on halunnut vapaaehtoisesesti myös yhteiset rahat. Hän voi keskittyä uraansa ja tienaamieen kun nainen hoitaa pääasiassa kodin ja lapset. Kaikki tekee hommia perheen eteen ja edut tästä nautitaan myös yhdessä. Näin on yhdessä valittu, haluttu ja sovittu. Kaikki hyvin.
Mutta nyt mies haluaa muuttaa tätä sovittua käytäntöä kiristämällä erolla?! Mies haluaa nyt aivan välttämättä kerryttää omaa omaisuuttaan nyt erikseen. Nauttia tulevaisuudessa vain itse isosta palkastaan tms, vaikka ap on mahdollistanut perheelliselle miehelle lastenhoidollaan koko urakehityksen. Onko tämä miehen mielen suunnanmuutos ja "valinta" nyt todella mielestäsi reilua?
Mies valmistautuu todennäköisesti eroon ja haluaa olla siinä itsekäs. Ei halua antaa aiemmin sovitun mukaan ap:n panokselle perheessä sitä arvoa mitä on aiemmin luvannut, eikä halua itsekkäästi myöskään nähdä ap:n lastenhoidon vaikutusta molempien palkkoihin. Tästä kaikesta oli jo sovittu kun perhettä perustettiin, mies haluaa muuttaa näitä yhdessä sovittuja tärkeitä asioita - kiristämällä ja painostamalla. Tuo on erpätervettä vallankäyttöä, oli sitten motiivi tuleva ero taikka "vain" ap:n alistaminen.
Onneksi ap:n ei tarvitse tuollaisen törkeään painostamiseen taipua. Mies ehkäpä "tarvii" ap:tä vielä pari vuotta lastenhoitajana, ennenkuin mies on saanut ap:stä kaiken edun itsekkäästi irti ja on helpomaa erota kun lapset ovat vähän isompia ja on samalla kerryttänyt jo omaa varallisuuttaan :/
Jos ap on pelkästään vauvavuosien verran jäänyt jälkeen täysin vastaavasta urakehityksestä niin sittenhän ap on viiden vuoden päästä saavuttanut saman tulotason kuin miehellä on nyt. Jos ap taas on valinnut leppoisammat työtehtävät ja elellyt miehen tuloilla mukavaa elämää tekemättä mitään oman urakehitykseensä eteen, niin silloin saa katsoa peiliin ja pitkään. Toisaalta koskaan ei ole liian myöhäistä eli oletan että ap on jo aloittanut tekemään jotain. Vai onko kenties valinnut kirjoitella av-palstalle sen sijaan että tekisi sitä rahulia.
Haloo!! Tällä pariskunnalla on LAPSIA, niitä täytyy jonkun hoitaa. Kuka hoitaa kahden uraohjuksen lapsia?
Päiväkoti.
Ei sielläkään saa pitää lapsia aamukuudesta iltakahdeksaan. Miehen pitää ruveta hoitamaan lapsiaan ja pistää palkkatyö kakkossijalle.
Mistä sait kösityksen että apn mies tekee töitä aamusta iltaan perheensä kustannuksella.
Mä teen 15h/vko töitä ja silti mulla on hyvä palkka ja olen *urani huipulla*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tältä se kai näyttää, kun toista pidetään itsestäänselvyytenä. Mies pitää niin itsestäänselvänä sitä, että ap on vuosien kuluessa uhrannut oman uransa ja eläkkeensä yhteisten lapsien ja kodin hoitoon miehenkin puolesta, että ei enää arvosta sitä yhtään. Päinvastoin asetelma on kääntynyt hänen päässään niin, että itseasiassa se toisen puolesta uhrautunut onkin hän itse ja hän ansaitsee parempaa. Miettii siksi sitä, miten voisi päästä eroln ap:sta mahdollisimman helposti ja halvalla ja vaihtaa uuteen.
Vierailija kirjoitti:
Tältä se kai näyttää, kun toista pidetään itsestäänselvyytenä. Mies pitää niin itsestäänselvänä sitä, että ap on vuosien kuluessa uhrannut oman uransa ja eläkkeensä yhteisten lapsien ja kodin hoitoon miehenkin puolesta, että ei enää arvosta sitä yhtään. Päinvastoin asetelma on kääntynyt hänen päässään niin, että itseasiassa se toisen puolesta uhrautunut onkin hän itse ja hän ansaitsee parempaa. Miettii siksi sitä, miten voisi päästä eroln ap:sta mahdollisimman helposti ja halvalla ja vaihtaa uuteen.
Mikä häntä estää eroamasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikuistu, ja allekirjoita. Anna miehesi mennä, jos menee.
Eropaperit tulee allekirjoittaa jos haluaa päästää miehen menemään, avioehtoa ei tarvitse. Mies on vapaa eroamaan, ei muuta kun tassua toisen eteen vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tältä se kai näyttää, kun toista pidetään itsestäänselvyytenä. Mies pitää niin itsestäänselvänä sitä, että ap on vuosien kuluessa uhrannut oman uransa ja eläkkeensä yhteisten lapsien ja kodin hoitoon miehenkin puolesta, että ei enää arvosta sitä yhtään. Päinvastoin asetelma on kääntynyt hänen päässään niin, että itseasiassa se toisen puolesta uhrautunut onkin hän itse ja hän ansaitsee parempaa. Miettii siksi sitä, miten voisi päästä eroln ap:sta mahdollisimman helposti ja halvalla ja vaihtaa uuteen.
Mikä häntä estää eroamasta?
Eron jälkeen pitäisi itse hoitaa omia lapsia? Ja laittaa ruokaa ja korjata jälkensä, pestä pyykkinsä. Kaikkee vaivalloista, mikä on nyt vaimon hommaa.
Vierailija kirjoitti:
Olipa surullinen juttu. Kuulostaa siltä, että rakkaus on jo loppunut ja liitto muuttunut yritystoiminnaksi. Omien voittojen maksimoimiseksi ap:n kannattaa jättää avioehto tekemättä ja antaa puolison kerryttää yhteistä pottia niin, että puolisolle jää eron tullessa mahdollisimman vähän omia rahoja. Omia tuloja kannattaa myös piilottaa ja tuhlata nyt ja muutenkin käyttää kaikki keinot puolison harhauttamiseksi. Puolisolle tulee jättää ainoastaan kaksi vaihtoehtoa; joko hänen pitää kärsiä taloudellisesti liitosta ap:n kanssa tai sitten kärsiä taloudellisesti erosta ap:n kanssa. Eroa kannattaa pitkittää mahdollisimman pitkään, silloin saat kaikkein eniten puolison rahoja itsellesi.
Ei ne ole puolison rahoja vaan yhteisiä rahoja. Piste.
Vierailija kirjoitti:
Voitin veikkauksesta huomattavan summan. Pitäisi jotenkin saada puoliso ulos kuvioista ennen kuin hän huomaa. En aio todellakaan jakaa rahojani tuon pihtaavan läskin kanssa.
Jos huomioisit vaimoasi jotenkin etkä vaan kieli pitkällä odottaisi ILMAISTA seksiä (hence 'pihtaus' - ikään kuin kuuluisi sinulle se seksi) hän saattaisi innostua mamboamaankin. Vaihtokauppaa nääs.
Jos et allekirjoita, mies ottaa eron. Jos allekirjoitat, eroatte hetken päästä.
En tajua, miten tässä puolet ketjusta tyypit trollailee, että muka miehen palkkaa oltaisiin jakamassa puoliksi tässä. Varmaan samat urpot, jotka perintöketjuissa puhuvat, että kun mies kuolee ensin, vaino saisi puolet miehen omaisuudesta osituksessa.
Voiko suurempaa sisäistettyä naisvihaa olla? Nämä siis pokkana pitävät naisen työtä nollan arvoisena, myös ihan konkreettisesti naisen kuukausipalkkaa ja naisen omistusosuutta asunnosta nollana. He näkevät vain miehen tulot ja miehen omaisuuden.
Jotenkin paradoksaalisesti nämä samat tyypit kyllä olettavat naisen omilla rahoillaan ostavan perheen ruoat ja lasten kurahousut ja talvihaalarit. Tuo puolet miehen palkasta on heille semmoinen olkiukko, jolla perustelevat oikeasti sitä, että miehen ei pitäisi joutua laittamaan yhtään mitään perheen hyväksi.
Ihan hullua.
Olisitko "hiukan" manipuloiva...? Et tod.näk. itse tajua kuinka sairas olet.
Todellista rakkautta et saa, koska ei osaa itse rakastaa toista ihmistä.