Nelikymppiset naiset eivät jaksa enää Asiantuntija avaa syyt selittämättömään ahdistukseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä on ollut tutkimuksia. Yksi syy on tämä feministinen kulttuuri, missä nainen luulee haluavansa kulkea hyvänä jätkänä kaupungilla ja luoda kovaa uraa. Mieheltä hän luulee haluavansa pehmoisuutta, missä ei ole ripaustakaan maskuliinisuutta. Lapset tehdään aika myöhään ja pistetään iskä kotiin hoitamaan ja itse taas jakkupuku päällä uraa luomaan.

Sitten tulee masennus, jota ei osaa selittää. On paha olla, vaikkei tiedä miksi. Onhan saanut kaiken sen minkä itse halusi. Oma mies ei kiinnosta siinä mielessä, tuntuu ettei jaksa oravanpyörää ja lapsiakin on ikävä. Mutta ei VOI olla, kun tätä ihan itse halusi. Sitten lääkäriltä masennuslääkkeitä ja avataan yhteiskunnallinen keskustelu siitä, miksi niin moni keski-ikäinen nainen masentuu.

Ehkäpä unelma oli alunperinkin väärä, tiedäpä siitä sitten.

Kaunis satu, aika kaukana vain todellisuudesta. Tämä "nainen on onnellinen vain kodin lämpöisen hellan ääressä" on juuri sitä samaa 50-luvun Amerikan hapatusta, jota tietyt ihmiset apinoivat. Silloinhan kotiäideille oli tyypillistä olla huumekoukussa tai alkoholisti, olivat onnettomia.

Eihän tässä ääripäähän tarvitse heti pamauttaa, että nainen vain kotiin kokkaamaan. Mutta ehkä perinteisemmät sukupuoliroolit, missä miehet on miehiä ja naiset naisia. Eikä se tarkoita ettei töissä voisi käydä, mutta ehkä enemmän se päävastuu perheen taloudesta olisi miehellä. Kyllähän tässä on ihan biologiaa taustalla, niin turha siitä on hernettä vetää. Uskon että naisella myös yleisessä kuvassa on enemmän viettiä olla kotona lasten kanssa. Toki varmasti jonkun tekee onnelliseksi kilpailuhenkinen työelämä, enemmän kuin koti ja lapset, mutta tekeekö isossa kuvassa? Nythän moni valitsee uran ja lapset neljäkymppisenä, jos enää saa. Miehenä on se beta, joka kyllä varmasti osallistuu kotitöihin tai jopa hoitaa ne, mutta silti se nainen pettää Maken kanssa, joka on kickboxingia harrastava myyntimies, joka ei kuppiinkaan sylje ja jota oma vaimonsa ei saa koskaan pesemään pyykkiä.

Harmillisesti vuorokaudessa on vain 24 tuntia. Jos nainenkin tekee täyttä päivää töissä, se miehen enemmän maksama satanen perheen kuluista ei lohduta, kun naisen aika menee töiden ohella kotiin ja lapsiin ja miehellä riittää aikaa ja jaksamista harrastuksiin.

Niin mutta ennen vanhaan naisethan oli vuosia pois työelämästä lasten ollessa pieniä. Senkään jälkeen mikään ei estä tekemästä lyhennettyä päivää. Mutta edelleenkin jos kiireinen työelämä on juuri sinulle se juttu, niin ei muuta kuin anna palaa. Reppu selkään ja antaa mennä. Mutta on useita tutkimuksia missä vain viitataan siihen, että tämänkaltainen yhteiskunnallinen kehitys voi hyvinkin olla niiden keski-ikäisten naisten masennuksen taustalla. Mutta jos se ei sulla ole, olet siitä näin varma, niin ei muuta kuin jatkat samaan tahtiin. SSRI-lääkkeet on sitä paitsi nykyisin aika edullisia.

Ja taas sinä unohdat sen, että miehet silti vaativat naisia maksamaan puolet perheen kuluista vaikka nainen tekisi osa-aikaista työpäivää. Kerro nyt ihmeessä, missä ovat koulutetut, hyvätuloiset ja anteliaat miehet, jotka nurkumatta tarjoavat koko perheelle hyvän elintason? Oletko sinä sellainen ja vieläpä sinkku?

Siis "miehet" vaativat maksamaan aina kaikesta puolet? Vähän niin että kuin naiset ei koskaan anna, lapset aina huutaa ja vanhat ihmiset on aina saitoja. Mitäpä jos ihan vaan unohdat stereotypiat. Se että miten juuri sinä olet sopinut asian oman puolisosi kanssa on tässä aika merkityksetöntä. Ja asiaa voi ajatella niinkin, että kun yhteiskunnallinen kehitys on mennyt tähän suuntaan, niin kyllä varmasti moni mies vaatiikin maksamaan kaikesta puolet. Aika loogista. Mutta eipä todellakaan vaadittu menneinä vuosina. Hyvin loogista sekin.

Etsipä jostain käsiisi vanhoja lehtiä, niin huomaat, että naiset ovat olleet miesten mielivallan alla. Varsinkin yleisöosaston kirjoituksista sen näkee. Naiset kyseli neuvoja, millainen oikeus heillä on käyttää miehen palkkatuloja omiin tarpeisiin. Ja joo, samaa oli omassa lapsuudenkodissakin. Sitten, kun äiti meni töihin, isä määräsi hänenkin palkastaan.

Aivan tässähän se "nykynaisen" elämänfilosofia tismalleen tiivistyy. Eli omat rahat on nykyisin se juttu, koska se tarjoaa jotain pakoa miesten mielivallan alta. Jos mies on perheen talouden pää, niin kyllä hän on päättänyt monista asioista talouteen liittyen. Tuskin nyt kuitenkaan yksin. Ja tätä stressiä kun naisella ei ole ollut, niin se on ollut helpotus. Niin hassulta kuin se "nykynaisesta" sitten kuulostaakin. Naisen päävastuu on ollut perhe ja miehellä se että leipää riittää pöydässä. Stressit on olleet erilaisia, mutta selvästi jakautuneita. Nythän nykynainen saa kantaa vastuuta sekä niiden rahojen riittävyydestä, fiksusta käytöstä ja sen lisäksi perheestä, lapsista ja niin edelleen. Ja aikaa ei riitä oikein lapsille ja perheelle, mutta sen lisäksi saa stressata rahahuolet. Tätähän ne tutkimukset juuri sanovat, että olisiko tässä mahdollisesti se nykyisen naisen onnettomuuden ja masennuksen yksi alkulähteistä. En sano että on, tai että täysin on, mutta perehdy toki aiheeseen.

Ihan kuin väittäisit, että kahden ihmisen palkalla eläminen aiheuttaa stressiä yhtä paljon kuin yhden ihmisen palkalla eläminen. Avaas nyt vähän tuota filosofiaasi. Minä olen luullut, että mitä enemmän perheellä on rahaa käytössään, sitä vähemmän heidän tarvitsee stressata rahan riittävyydestä.

Ei ennenkään naiset välttyneet huolelta rahan riittävyydestä. Kun mies antoi tietyn summan viikon ruokaostoksiin, niin sillä piti viikon ruuat saada. Ei nainen voinut ostaa kaupasta kaikkea mitä mieli teki, muuten loppuviikosta ei oltaisi syöty mitään.

Kuten jo sanoin: totta kai enemmän rahaa on parempi kuin vähemmän rahaa. Mutta se että rahaa viikon ruokaostoksiin oli, ei ollut naisen päänvaiva. Mies huolehti sen. Eikä todella helpolla. Jotkut teki kahta työtä ja niin edelleen. Mutta se yksinkertaisesti oli miehen vastuulla. Nainen hoiti sitten perheen. Ja toistan, mutta sanon uudestaan: en väitä etteikö nykyinen malli ole esimerkiksi usealle miehelle helpompi. Mutta on useita tutkimuksia siitä, että nainen ei ole tässä järjestelyssä se onnellinen. Todella moni olisi onnellisempi, kuin saisi olla keskittynyt perheeseen ja vastuu taloudesta oli miehellä. Mutta nythän yhteiskuntamalli on kehittynyt jo sellaiseksi, ettei asian palauttaminen noin vain ole mahdollista. Ei se mies enää pysty sitä tekemään. Me on itse ajettu oma yhteiskuntamallimme sellaiseksi, että molemmat lähtökohtaisesti käy töissä ja tuo talouteen rahaa. Mutta ei näin ole kaikkialla maailmassa. Ihan itse tällainen systeemi on haluttu ajaa. Monissa hyvin köyhissä maissakin mies on se joka tuo leivän. Eikä ammatti todella ole karjapaimenta kummoisempi. Mutta tunteeko nelikymppinen nainen siellä ahdistusta syöden SSRI-lääkkeitä ja miettien avioeroa siitä piipparkaakkuja leipovasta miehestään. Ei. Ei tunne ei.

Nainen ne ruoat joutui suunnittelemaan ja laskemaan, millaiseen ruokaan rahat riittää. Miehet ei uhranneet siihen ajatustakaan, rahojen riittävyys oli naisten ongelma. Naiset joutuivat pyytämään lasten menoihin rahaa mieheltään ja jos mies sanoi ei, nainen joutui kertomaan asian lapselle ja kestämään lapsen pettymyksen.

Kysyn sinulta uudestaan, oletko 80+ ikäinen nainen?

Nainen ne tosiaan ruoat laski ja suunnitteli. Ja totta kai "stressasi" jos mies ei rahaa saanut hommattua. Mutta aivan eri tavalla. Mieskin stressasi jos lapsella oli kuumetta, ei se vastuu nyt mitään absoluuttista ollut, ettei toisen tontti yhtään mitenkään kuulunut itselle. Ja naiset "joutuivat pyytämään" on taas sitä feministien syöttämää tarinaa. Kyllä ne sen ajan rahat meni ihan perheen tarpeisiin. Ei siinä tarvinnut vaimon anella, että voidaanko ostaa lapselle housut. Mutta kun tuo "anelu" on juuri sitä ideologiaa, mikä on aika hyvin juurrutettu. Eli jos et itse tienaa, olet alisteinen. Ei se niin mennyt. Ei niin ajateltu. Oletko jutellut omien isovanhempiesi kanssa? Sanoiko mummi olleensa alisteinen? Tuskin.

En ole 80+ nainen. Mutta ei nyt mennä näihin ad hominem -juttuihisin sen syvällisemmin.

Kyllä minä tiesin, että et ole nainen. Minä olen, ja jo pienenä pyörin äitini mukana, kun hän jutteli siskojensa, ystäviensä ja sukulaisten kanssa. Siihen aikaan ei kiinnitetty huomiota, mitä lapset kuulevat. Väitän, että minä tiedän paremmin kuin sinä, millaisina naiset parisuhteen kokivat. Kuten kirjoitin aiemmin, niin varhain leskeksi jääneitä naisia kadehtittiin. Kummitätini oli yksi näistä onnekkaista, hänellä alkoi hyvä elämä miehen kuoleman jälkeen. Kummitäti pääsi passaamasta miestään ja jopa matkusti ulkomaille. Muistan myös senkin, miten onnellinen äiti oli, kun pääsi töihin ja sai omaa rahaa.

Kerron tähän yhden vitsin 1970-luvulta. Pariskunta alkoi olla vanha ja heillä tuli ajankohtaiseksi muutto vanhainkotiin. Heidät pistettiin eri huoneisiin, mutta sitten hoitajat tulivat sanomaan, että he tekivät paljon töitä, mutta nyt heidän saadaan asumaan yhdessä samaan huoneeseen. Nainen suuttui ja sanoi, että hän ei lähde, hän on joutunut koko ikänsä passaamaan miestään ja nyt se on loppu. Tämän vitsin kuulin äidiltäni.

Hieno juttu. Jatka työelämään keskittymistä täysillä ja toivotaan että sullakin mies kuolee nopsasti, niin pääset matkustamaan ja näin. Sillä välin sitten SSRI-lääkettä masennukseen, diatsepaamia ahdistukseen ja mietitään miksi et kaikesta huolimatta ole onnellinen. Se kai meillä oli lähtökohtakin. Mutta jos tietenkin jonkunlaisen elämän on itse niin kovasti toivonut, niin aika äärimmäisen vaikeaa kai se olisikin sanoa, että ehkä tähtäin unelmien suhteen oli hieman väärä.

Haluatko sä sitä betamiestäsi? Tunnetko olevasi liekeissä kun se rakastelee sua? Vai onko haaveissa se kickboxingia harrastava Make? Ole rehellinen.

Kyllä minä olen onnellinen. Minulla on mukava työ, kivat työkaverit,oma palkka, ihanat lapset, hyvä ja pitkä parisuhde, miehenä täysi herkku. Taidat itse käydä kuumana siihen Makeen.

Matkustamaan olen päässyt jo miehen eläessä, katsos kun oman palkan turvin se on ollut mahdollista.

Mä olen huomannut sen että elämä on aikamoista taistelua että saa pyöritettyä normiarkea, tehtyä terveellistä ruokaa, treenattua, ylläpidettyä sosiaalisia linkkejä ja rakennettua uraa työelämässä.

En jaksa kiinnostua tai kokea myötätuntoa jos joku muu ei kestä, ja murtuu paineen alla. Ei vaan kiinnosta. Kaikki mentaalinen energia menee siihen että saan oman pakan pidettyä edes jotenkin kasassa. Ne tippuu kyydistä jotka tippuu, tervemenoa vaan, maalissa sitten nähdään ketkä selvisi loppuun saakka.

joo se just tuota ku 40v asti hihitellään millon missäki

ja annetaan muitten hoitaa hommat. 40v jälkeen

herätään todellisuuteen sitten ja huomaa että

olo on kuin jätesäkillä pakkasessa.

Meillä mies tuuletti, kun uudet vanhempainvapaat sallivat molempien olla kotona sen 7 kuukautta. :)[/quote]

Niin meilläkin, mutta syy oli se ettei tarvinnut mennä töihin. Lomailee palkalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä on ollut tutkimuksia. Yksi syy on tämä feministinen kulttuuri, missä nainen luulee haluavansa kulkea hyvänä jätkänä kaupungilla ja luoda kovaa uraa. Mieheltä hän luulee haluavansa pehmoisuutta, missä ei ole ripaustakaan maskuliinisuutta. Lapset tehdään aika myöhään ja pistetään iskä kotiin hoitamaan ja itse taas jakkupuku päällä uraa luomaan.

Sitten tulee masennus, jota ei osaa selittää. On paha olla, vaikkei tiedä miksi. Onhan saanut kaiken sen minkä itse halusi. Oma mies ei kiinnosta siinä mielessä, tuntuu ettei jaksa oravanpyörää ja lapsiakin on ikävä. Mutta ei VOI olla, kun tätä ihan itse halusi. Sitten lääkäriltä masennuslääkkeitä ja avataan yhteiskunnallinen keskustelu siitä, miksi niin moni keski-ikäinen nainen masentuu.

Ehkäpä unelma oli alunperinkin väärä, tiedäpä siitä sitten.

Kaunis satu, aika kaukana vain todellisuudesta. Tämä "nainen on onnellinen vain kodin lämpöisen hellan ääressä" on juuri sitä samaa 50-luvun Amerikan hapatusta, jota tietyt ihmiset apinoivat. Silloinhan kotiäideille oli tyypillistä olla huumekoukussa tai alkoholisti, olivat onnettomia.

Eihän tässä ääripäähän tarvitse heti pamauttaa, että nainen vain kotiin kokkaamaan. Mutta ehkä perinteisemmät sukupuoliroolit, missä miehet on miehiä ja naiset naisia. Eikä se tarkoita ettei töissä voisi käydä, mutta ehkä enemmän se päävastuu perheen taloudesta olisi miehellä. Kyllähän tässä on ihan biologiaa taustalla, niin turha siitä on hernettä vetää. Uskon että naisella myös yleisessä kuvassa on enemmän viettiä olla kotona lasten kanssa. Toki varmasti jonkun tekee onnelliseksi kilpailuhenkinen työelämä, enemmän kuin koti ja lapset, mutta tekeekö isossa kuvassa? Nythän moni valitsee uran ja lapset neljäkymppisenä, jos enää saa. Miehenä on se beta, joka kyllä varmasti osallistuu kotitöihin tai jopa hoitaa ne, mutta silti se nainen pettää Maken kanssa, joka on kickboxingia harrastava myyntimies, joka ei kuppiinkaan sylje ja jota oma vaimonsa ei saa koskaan pesemään pyykkiä.

Harmillisesti vuorokaudessa on vain 24 tuntia. Jos nainenkin tekee täyttä päivää töissä, se miehen enemmän maksama satanen perheen kuluista ei lohduta, kun naisen aika menee töiden ohella kotiin ja lapsiin ja miehellä riittää aikaa ja jaksamista harrastuksiin.

Niin mutta ennen vanhaan naisethan oli vuosia pois työelämästä lasten ollessa pieniä. Senkään jälkeen mikään ei estä tekemästä lyhennettyä päivää. Mutta edelleenkin jos kiireinen työelämä on juuri sinulle se juttu, niin ei muuta kuin anna palaa. Reppu selkään ja antaa mennä. Mutta on useita tutkimuksia missä vain viitataan siihen, että tämänkaltainen yhteiskunnallinen kehitys voi hyvinkin olla niiden keski-ikäisten naisten masennuksen taustalla. Mutta jos se ei sulla ole, olet siitä näin varma, niin ei muuta kuin jatkat samaan tahtiin. SSRI-lääkkeet on sitä paitsi nykyisin aika edullisia.

Ja taas sinä unohdat sen, että miehet silti vaativat naisia maksamaan puolet perheen kuluista vaikka nainen tekisi osa-aikaista työpäivää. Kerro nyt ihmeessä, missä ovat koulutetut, hyvätuloiset ja anteliaat miehet, jotka nurkumatta tarjoavat koko perheelle hyvän elintason? Oletko sinä sellainen ja vieläpä sinkku?

Siis "miehet" vaativat maksamaan aina kaikesta puolet? Vähän niin että kuin naiset ei koskaan anna, lapset aina huutaa ja vanhat ihmiset on aina saitoja. Mitäpä jos ihan vaan unohdat stereotypiat. Se että miten juuri sinä olet sopinut asian oman puolisosi kanssa on tässä aika merkityksetöntä. Ja asiaa voi ajatella niinkin, että kun yhteiskunnallinen kehitys on mennyt tähän suuntaan, niin kyllä varmasti moni mies vaatiikin maksamaan kaikesta puolet. Aika loogista. Mutta eipä todellakaan vaadittu menneinä vuosina. Hyvin loogista sekin.

Etsipä jostain käsiisi vanhoja lehtiä, niin huomaat, että naiset ovat olleet miesten mielivallan alla. Varsinkin yleisöosaston kirjoituksista sen näkee. Naiset kyseli neuvoja, millainen oikeus heillä on käyttää miehen palkkatuloja omiin tarpeisiin. Ja joo, samaa oli omassa lapsuudenkodissakin. Sitten, kun äiti meni töihin, isä määräsi hänenkin palkastaan.

Aivan tässähän se "nykynaisen" elämänfilosofia tismalleen tiivistyy. Eli omat rahat on nykyisin se juttu, koska se tarjoaa jotain pakoa miesten mielivallan alta. Jos mies on perheen talouden pää, niin kyllä hän on päättänyt monista asioista talouteen liittyen. Tuskin nyt kuitenkaan yksin. Ja tätä stressiä kun naisella ei ole ollut, niin se on ollut helpotus. Niin hassulta kuin se "nykynaisesta" sitten kuulostaakin. Naisen päävastuu on ollut perhe ja miehellä se että leipää riittää pöydässä. Stressit on olleet erilaisia, mutta selvästi jakautuneita. Nythän nykynainen saa kantaa vastuuta sekä niiden rahojen riittävyydestä, fiksusta käytöstä ja sen lisäksi perheestä, lapsista ja niin edelleen. Ja aikaa ei riitä oikein lapsille ja perheelle, mutta sen lisäksi saa stressata rahahuolet. Tätähän ne tutkimukset juuri sanovat, että olisiko tässä mahdollisesti se nykyisen naisen onnettomuuden ja masennuksen yksi alkulähteistä. En sano että on, tai että täysin on, mutta perehdy toki aiheeseen.

Ihan kuin väittäisit, että kahden ihmisen palkalla eläminen aiheuttaa stressiä yhtä paljon kuin yhden ihmisen palkalla eläminen. Avaas nyt vähän tuota filosofiaasi. Minä olen luullut, että mitä enemmän perheellä on rahaa käytössään, sitä vähemmän heidän tarvitsee stressata rahan riittävyydestä.

Ei ennenkään naiset välttyneet huolelta rahan riittävyydestä. Kun mies antoi tietyn summan viikon ruokaostoksiin, niin sillä piti viikon ruuat saada. Ei nainen voinut ostaa kaupasta kaikkea mitä mieli teki, muuten loppuviikosta ei oltaisi syöty mitään.

Kuten jo sanoin: totta kai enemmän rahaa on parempi kuin vähemmän rahaa. Mutta se että rahaa viikon ruokaostoksiin oli, ei ollut naisen päänvaiva. Mies huolehti sen. Eikä todella helpolla. Jotkut teki kahta työtä ja niin edelleen. Mutta se yksinkertaisesti oli miehen vastuulla. Nainen hoiti sitten perheen. Ja toistan, mutta sanon uudestaan: en väitä etteikö nykyinen malli ole esimerkiksi usealle miehelle helpompi. Mutta on useita tutkimuksia siitä, että nainen ei ole tässä järjestelyssä se onnellinen. Todella moni olisi onnellisempi, kuin saisi olla keskittynyt perheeseen ja vastuu taloudesta oli miehellä. Mutta nythän yhteiskuntamalli on kehittynyt jo sellaiseksi, ettei asian palauttaminen noin vain ole mahdollista. Ei se mies enää pysty sitä tekemään. Me on itse ajettu oma yhteiskuntamallimme sellaiseksi, että molemmat lähtökohtaisesti käy töissä ja tuo talouteen rahaa. Mutta ei näin ole kaikkialla maailmassa. Ihan itse tällainen systeemi on haluttu ajaa. Monissa hyvin köyhissä maissakin mies on se joka tuo leivän. Eikä ammatti todella ole karjapaimenta kummoisempi. Mutta tunteeko nelikymppinen nainen siellä ahdistusta syöden SSRI-lääkkeitä ja miettien avioeroa siitä piipparkaakkuja leipovasta miehestään. Ei. Ei tunne ei.

Nainen ne ruoat joutui suunnittelemaan ja laskemaan, millaiseen ruokaan rahat riittää. Miehet ei uhranneet siihen ajatustakaan, rahojen riittävyys oli naisten ongelma. Naiset joutuivat pyytämään lasten menoihin rahaa mieheltään ja jos mies sanoi ei, nainen joutui kertomaan asian lapselle ja kestämään lapsen pettymyksen.

Kysyn sinulta uudestaan, oletko 80+ ikäinen nainen?

Nainen ne tosiaan ruoat laski ja suunnitteli. Ja totta kai "stressasi" jos mies ei rahaa saanut hommattua. Mutta aivan eri tavalla. Mieskin stressasi jos lapsella oli kuumetta, ei se vastuu nyt mitään absoluuttista ollut, ettei toisen tontti yhtään mitenkään kuulunut itselle. Ja naiset "joutuivat pyytämään" on taas sitä feministien syöttämää tarinaa. Kyllä ne sen ajan rahat meni ihan perheen tarpeisiin. Ei siinä tarvinnut vaimon anella, että voidaanko ostaa lapselle housut. Mutta kun tuo "anelu" on juuri sitä ideologiaa, mikä on aika hyvin juurrutettu. Eli jos et itse tienaa, olet alisteinen. Ei se niin mennyt. Ei niin ajateltu. Oletko jutellut omien isovanhempiesi kanssa? Sanoiko mummi olleensa alisteinen? Tuskin.

En ole 80+ nainen. Mutta ei nyt mennä näihin ad hominem -juttuihisin sen syvällisemmin.

Kyllä minä tiesin, että et ole nainen. Minä olen, ja jo pienenä pyörin äitini mukana, kun hän jutteli siskojensa, ystäviensä ja sukulaisten kanssa. Siihen aikaan ei kiinnitetty huomiota, mitä lapset kuulevat. Väitän, että minä tiedän paremmin kuin sinä, millaisina naiset parisuhteen kokivat. Kuten kirjoitin aiemmin, niin varhain leskeksi jääneitä naisia kadehtittiin. Kummitätini oli yksi näistä onnekkaista, hänellä alkoi hyvä elämä miehen kuoleman jälkeen. Kummitäti pääsi passaamasta miestään ja jopa matkusti ulkomaille. Muistan myös senkin, miten onnellinen äiti oli, kun pääsi töihin ja sai omaa rahaa.

Kerron tähän yhden vitsin 1970-luvulta. Pariskunta alkoi olla vanha ja heillä tuli ajankohtaiseksi muutto vanhainkotiin. Heidät pistettiin eri huoneisiin, mutta sitten hoitajat tulivat sanomaan, että he tekivät paljon töitä, mutta nyt heidän saadaan asumaan yhdessä samaan huoneeseen. Nainen suuttui ja sanoi, että hän ei lähde, hän on joutunut koko ikänsä passaamaan miestään ja nyt se on loppu. Tämän vitsin kuulin äidiltäni.

Hieno juttu. Jatka työelämään keskittymistä täysillä ja toivotaan että sullakin mies kuolee nopsasti, niin pääset matkustamaan ja näin. Sillä välin sitten SSRI-lääkettä masennukseen, diatsepaamia ahdistukseen ja mietitään miksi et kaikesta huolimatta ole onnellinen. Se kai meillä oli lähtökohtakin. Mutta jos tietenkin jonkunlaisen elämän on itse niin kovasti toivonut, niin aika äärimmäisen vaikeaa kai se olisikin sanoa, että ehkä tähtäin unelmien suhteen oli hieman väärä.

Haluatko sä sitä betamiestäsi? Tunnetko olevasi liekeissä kun se rakastelee sua? Vai onko haaveissa se kickboxingia harrastava Make? Ole rehellinen.

Kyllä minä olen onnellinen. Minulla on mukava työ, kivat työkaverit,oma palkka, ihanat lapset, hyvä ja pitkä parisuhde, miehenä täysi herkku. Taidat itse käydä kuumana siihen Makeen.

Matkustamaan olen päässyt jo miehen eläessä, katsos kun oman palkan turvin se on ollut mahdollista.

No mutta, hienoa. Eiköhän tämä ollut loistava päätös 40v naisten masennukselle. Ongelmaa kun ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon että naisella myös yleisessä kuvassa on enemmän viettiä olla kotona lasten kanssa. Toki varmasti jonkun tekee onnelliseksi kilpailuhenkinen työelämä, enemmän kuin koti ja lapset, mutta tekeekö isossa kuvassa? Nythän moni valitsee uran ja lapset neljäkymppisenä, jos enää saa. Miehenä on se beta, joka kyllä varmasti osallistuu kotitöihin tai jopa hoitaa ne, mutta silti se nainen pettää Maken kanssa, joka on kickboxingia harrastava myyntimies, joka ei kuppiinkaan sylje ja jota oma vaimonsa ei saa koskaan pesemään pyykkiä.

Hmm. Eikö ole jokaiselle selvää että tuo "vietti" on lähinnä urbaanilegenda? Käytännön syistä lähinnä ollut usein tällainen järjestely. Eihän naisia muuten siihen olisi kautta historian tarvinnut käytännösä pakottaa ja painostaa.

Betahöpinät kuuluvat Ylilaudalle, eivät aikuisten keskusteluihin.

Kysymys herää miksi ihmeessä hankitte omia lapsia, jos kumpikaan vanhemmista ei halua heitä hoitaa? Aika kummallinen on mielestäni myös tilanne, että ollaan mieluummin töissä kuin omien lasten kanssa... Jokainen isyysvapaata pitänyt miespuolinen ystäväni on kyllä sanonut ihan suoraan, että lasten kanssa kotona ollessa on ollut paljon helpompaa kuin töissä.

Koti-isän roolista haaveilevat miehet eivät valitettavasti ole kovinkaan haluttuja kumppaneita, ja jäävät pääsääntöisesti kokonaan ilman parisuhdetta. Olisihan se hyvin noloa kertoa tuttavilleen, että oma mies ei tee töitä vaan on "ammatiltaan" koti-isä.

Miten onnistuit vääntämään tämän noin mutkalle? En todellakaan haluaisi lapsia jos se tarkoittaisi että olen kodin vankina heidän kanssaan miehen hyvän mielen varassa. Sen sijaan tilanteeseen, jossa kaksi tasavertaista hoitaa myös ne lapset, oikein mielelläni hankin lapsia. Ongelma on se jos kumpikin ei hoida.

Kyllä sitä mieluummin käy töissä ja on itsenäinen kuin on kotona ja toisen varassa. Jos olisin niin rikas, ettei töissä tarvi käydä, kyllä hankkisin kodinhoitajan hoitamaan kotityöt ja monet asiat myös lasten suhteen itse kuorien parhaat päältä.

Kauankos nämä tuntemasi miehet ovat isyysvapaitaan pitäneet?

Tuntemani miehet ja naiset taas ovat monet palatessaan töihin kertoneet sen tuntuvan lomalta.

He ovat pitäneet sitä sallitun maksimimäärän ja lasten äiti on ollut sillä aikaa kokoaikaisessa päivätyössä. Nyt on tietenkin myöhäistä, mutta ehkäpä tuttaviesi olisi pitänyt jättää lapset hankkimatta kokonaan.. Aivan käsittämättömältä kuulostaa, jos omien lasten kanssa on niin raskasta, että töihin palaaminen tuntuu lomalta. Varmaan kasvaa hyvin tasapainoisia lapsia :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat saaneet yhteiskunnassa määräysvallan. Seurauksena rikkinäiset perheet, miesurheilijat naisten sarjoissa, Oulunkylän roadmanit, päätösvallan antaminen EU:lle jne. Hyviäkin juttuja tietysti on, mutta näitä asioita naiset keskimäärin tukevat äänestämällä punavihreitä

Sinä oikeasti ajattelet, että naiset määräävät yhteiskunnassa? Miten?

Määräävät esimerkiksi äänioikeutensa kautta. Sosiaaliturva, maahanmuutto, translaki ja avioeron normalisointi ovat naisten poliittisen- ja kulttuurivaikuttamisen tulosta.

Nuo kaikki ovat hyviä asioita, etenkin sosiaaliturva. Sehän koskee ihan jokaista, myös miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies tuuletti, kun uudet vanhempainvapaat sallivat molempien olla kotona sen 7 kuukautta. :)

Niin meilläkin, mutta syy oli se ettei tarvinnut mennä töihin. Lomailee palkalla.

Yhtäaikaa vanhempainvapaita ei voi pitää eli tulee siinä se lapsikin hoidettua

Menkää ylilau*alle katsomaan mitä mieltä miehenne ovat naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja miettikää sen jälkeen onko joku miesviha ongelma. Sitä ei ole edes olemassa. Kukaan teistä ei ole tuomitsemassa heteroiden sairasta naisvihaa missään ketjussa. Ette IKINÄ kutsu rai*kaus- ja lyömisuhkauksia naisvihaksi, sen sijaan on vihaa jos kerrot että miehet ei tiskaa.

Miehet uhkailee internetin täydellä naisia väkivallalla ja lisäilee oikeita videoita väkivallasta. Kukaan teistä ei tuomitse, sen sijaan heterokana suojelee miestä kauheilta yleistyksiltä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon että naisella myös yleisessä kuvassa on enemmän viettiä olla kotona lasten kanssa. Toki varmasti jonkun tekee onnelliseksi kilpailuhenkinen työelämä, enemmän kuin koti ja lapset, mutta tekeekö isossa kuvassa? Nythän moni valitsee uran ja lapset neljäkymppisenä, jos enää saa. Miehenä on se beta, joka kyllä varmasti osallistuu kotitöihin tai jopa hoitaa ne, mutta silti se nainen pettää Maken kanssa, joka on kickboxingia harrastava myyntimies, joka ei kuppiinkaan sylje ja jota oma vaimonsa ei saa koskaan pesemään pyykkiä.

Hmm. Eikö ole jokaiselle selvää että tuo "vietti" on lähinnä urbaanilegenda? Käytännön syistä lähinnä ollut usein tällainen järjestely. Eihän naisia muuten siihen olisi kautta historian tarvinnut käytännösä pakottaa ja painostaa.

Betahöpinät kuuluvat Ylilaudalle, eivät aikuisten keskusteluihin.

Kysymys herää miksi ihmeessä hankitte omia lapsia, jos kumpikaan vanhemmista ei halua heitä hoitaa? Aika kummallinen on mielestäni myös tilanne, että ollaan mieluummin töissä kuin omien lasten kanssa... Jokainen isyysvapaata pitänyt miespuolinen ystäväni on kyllä sanonut ihan suoraan, että lasten kanssa kotona ollessa on ollut paljon helpompaa kuin töissä.

Koti-isän roolista haaveilevat miehet eivät valitettavasti ole kovinkaan haluttuja kumppaneita, ja jäävät pääsääntöisesti kokonaan ilman parisuhdetta. Olisihan se hyvin noloa kertoa tuttavilleen, että oma mies ei tee töitä vaan on "ammatiltaan" koti-isä.

Miten onnistuit vääntämään tämän noin mutkalle? En todellakaan haluaisi lapsia jos se tarkoittaisi että olen kodin vankina heidän kanssaan miehen hyvän mielen varassa. Sen sijaan tilanteeseen, jossa kaksi tasavertaista hoitaa myös ne lapset, oikein mielelläni hankin lapsia. Ongelma on se jos kumpikin ei hoida.

Kyllä sitä mieluummin käy töissä ja on itsenäinen kuin on kotona ja toisen varassa. Jos olisin niin rikas, ettei töissä tarvi käydä, kyllä hankkisin kodinhoitajan hoitamaan kotityöt ja monet asiat myös lasten suhteen itse kuorien parhaat päältä.

Kauankos nämä tuntemasi miehet ovat isyysvapaitaan pitäneet?

Tuntemani miehet ja naiset taas ovat monet palatessaan töihin kertoneet sen tuntuvan lomalta.

He ovat pitäneet sitä sallitun maksimimäärän ja lasten äiti on ollut sillä aikaa kokoaikaisessa päivätyössä. Nyt on tietenkin myöhäistä, mutta ehkäpä tuttaviesi olisi pitänyt jättää lapset hankkimatta kokonaan.. Aivan käsittämättömältä kuulostaa, jos omien lasten kanssa on niin raskasta, että töihin palaaminen tuntuu lomalta. Varmaan kasvaa hyvin tasapainoisia lapsia :(

Ja heidän aikanaan se maksimi oli...? Ja perhevapaat piti...?

Lopun marttyyri-itkun jätän huomiotta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat saaneet yhteiskunnassa määräysvallan. Seurauksena rikkinäiset perheet, miesurheilijat naisten sarjoissa, Oulunkylän roadmanit, päätösvallan antaminen EU:lle jne. Hyviäkin juttuja tietysti on, mutta näitä asioita naiset keskimäärin tukevat äänestämällä punavihreitä

Sinä oikeasti ajattelet, että naiset määräävät yhteiskunnassa? Miten?

No edellinen hallitus julisti tekevänsä feminististä politiikkaa.. ehkäpä esim siten.

Eli samalla logiikalla pitää olettaa, että tähänastiset hallitukset ovat tehneet sitten varmaan sovinistista politiikkaa....?

En ole nähnyt miesten oikeuksia kavennetun enkä ole huomannut naisilla olevan määräysvaltaa miesten ylitse.

Sen sijaan olen nähnyt yhteiskunnan muuttuvan tasa-arvoisemmaksi. Sehän ei ole miehiltä mitään pois, jos naiset nostetaan heidän rinnalleen....

Niin mitkä ne syyt ahdistukseen oli? Mulla ei ole lapsia, miestä eikä uraa. Silti ahdistaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon että naisella myös yleisessä kuvassa on enemmän viettiä olla kotona lasten kanssa. Toki varmasti jonkun tekee onnelliseksi kilpailuhenkinen työelämä, enemmän kuin koti ja lapset, mutta tekeekö isossa kuvassa? Nythän moni valitsee uran ja lapset neljäkymppisenä, jos enää saa. Miehenä on se beta, joka kyllä varmasti osallistuu kotitöihin tai jopa hoitaa ne, mutta silti se nainen pettää Maken kanssa, joka on kickboxingia harrastava myyntimies, joka ei kuppiinkaan sylje ja jota oma vaimonsa ei saa koskaan pesemään pyykkiä.

Hmm. Eikö ole jokaiselle selvää että tuo "vietti" on lähinnä urbaanilegenda? Käytännön syistä lähinnä ollut usein tällainen järjestely. Eihän naisia muuten siihen olisi kautta historian tarvinnut käytännösä pakottaa ja painostaa.

Betahöpinät kuuluvat Ylilaudalle, eivät aikuisten keskusteluihin.

Kysymys herää miksi ihmeessä hankitte omia lapsia, jos kumpikaan vanhemmista ei halua heitä hoitaa? Aika kummallinen on mielestäni myös tilanne, että ollaan mieluummin töissä kuin omien lasten kanssa... Jokainen isyysvapaata pitänyt miespuolinen ystäväni on kyllä sanonut ihan suoraan, että lasten kanssa kotona ollessa on ollut paljon helpompaa kuin töissä.

Koti-isän roolista haaveilevat miehet eivät valitettavasti ole kovinkaan haluttuja kumppaneita, ja jäävät pääsääntöisesti kokonaan ilman parisuhdetta. Olisihan se hyvin noloa kertoa tuttavilleen, että oma mies ei tee töitä vaan on "ammatiltaan" koti-isä.

Miten onnistuit vääntämään tämän noin mutkalle? En todellakaan haluaisi lapsia jos se tarkoittaisi että olen kodin vankina heidän kanssaan miehen hyvän mielen varassa. Sen sijaan tilanteeseen, jossa kaksi tasavertaista hoitaa myös ne lapset, oikein mielelläni hankin lapsia. Ongelma on se jos kumpikin ei hoida.

Kyllä sitä mieluummin käy töissä ja on itsenäinen kuin on kotona ja toisen varassa. Jos olisin niin rikas, ettei töissä tarvi käydä, kyllä hankkisin kodinhoitajan hoitamaan kotityöt ja monet asiat myös lasten suhteen itse kuorien parhaat päältä.

Kauankos nämä tuntemasi miehet ovat isyysvapaitaan pitäneet?

Tuntemani miehet ja naiset taas ovat monet palatessaan töihin kertoneet sen tuntuvan lomalta.

He ovat pitäneet sitä sallitun maksimimäärän ja lasten äiti on ollut sillä aikaa kokoaikaisessa päivätyössä. Nyt on tietenkin myöhäistä, mutta ehkäpä tuttaviesi olisi pitänyt jättää lapset hankkimatta kokonaan.. Aivan käsittämättömältä kuulostaa, jos omien lasten kanssa on niin raskasta, että töihin palaaminen tuntuu lomalta. Varmaan kasvaa hyvin tasapainoisia lapsia :(

Töissä ei vielä ole tullut tilannetta, jossa työkaveri roikkuu lahkeessa tai vessareissullani hakkaa vessanovea ja itkee. Ruuankin ehdin syödä lämpimänä. Ja se tilipäivä, aah. Jos Suomessa arvostettaisiin kotiäitiyttä, siitä maksettaisiin palkkaa.

Olen kotirouvana (lapset jo isompia) ja kaikki perheessä ovat tyytyväisiä järjestelyyn: minä tykkään hoitaa kotia ja harrastaa omassa rauhassa, lapsilla on aina lähellä aikuinen, mies voi keskittyä töihin (ja niistä palautumiseen kotona). Varsinkin lasten ollessa pienempiä, meidän arki ei olisi toiminut ollenkaan, jos minunkin olisi täytynyt käydä töissä.

Ratkaisumme toimii ja luo harmoniaa, mutta tähän kuuluu myös se, että mieheni arvostaa minua sekä puheissa että teoissa. Myöskään lapset eivät ole mitään lellipentuja, ja arvostavat siistiä kotia, itsetehtyä ruokaa ym.

Rakkaat siskot, teillä on vain yksi elämä. Miettikää tarkasti, haluatteko käyttää sen oravanpyörässä, sellaisen miehen kanssa joka ei teitä loppupeleissä edes arvosta. On järjetöntä tehdä kahta työpäivää (toinen niistä kotona), jos se polttaa loppuun ennenaikaisesti.

Ps. Emme ole varakkaita, tavallinen keskiluokkainen perhe.

Vierailija kirjoitti:

Menkää ylilau*alle katsomaan mitä mieltä miehenne ovat naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja miettikää sen jälkeen onko joku miesviha ongelma. Sitä ei ole edes olemassa. Kukaan teistä ei ole tuomitsemassa heteroiden sairasta naisvihaa missään ketjussa. Ette IKINÄ kutsu rai*kaus- ja lyömisuhkauksia naisvihaksi, sen sijaan on vihaa jos kerrot että miehet ei tiskaa.

Miehet uhkailee internetin täydellä naisia väkivallalla ja lisäilee oikeita videoita väkivallasta. Kukaan teistä ei tuomitse, sen sijaan heterokana suojelee miestä kauheilta yleistyksiltä!

En mene ylilaudalle, enkä suosittele että kukaan muukaan menee. Täynnä syrjäytyneitä ja katkeria miehiä, joiden jutut on mitä on.

Vierailija kirjoitti:

Menkää ylilau*alle katsomaan mitä mieltä miehenne ovat naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja miettikää sen jälkeen onko joku miesviha ongelma. Sitä ei ole edes olemassa. Kukaan teistä ei ole tuomitsemassa heteroiden sairasta naisvihaa missään ketjussa. Ette IKINÄ kutsu rai*kaus- ja lyömisuhkauksia naisvihaksi, sen sijaan on vihaa jos kerrot että miehet ei tiskaa.

Miehet uhkailee internetin täydellä naisia väkivallalla ja lisäilee oikeita videoita väkivallasta. Kukaan teistä ei tuomitse, sen sijaan heterokana suojelee miestä kauheilta yleistyksiltä!

Hei sun oikeasti pitää mennä juttelemaan jollekin asiantuntijalle! Muuten toi sun viha ja pahoivointi syö sut hengiltä. Se on myös aika kuvaavaa, että pidät ylilaudan käyttäjiä jollain tavoin edustavana otoksena koko miessukupuolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat saaneet yhteiskunnassa määräysvallan. Seurauksena rikkinäiset perheet, miesurheilijat naisten sarjoissa, Oulunkylän roadmanit, päätösvallan antaminen EU:lle jne. Hyviäkin juttuja tietysti on, mutta näitä asioita naiset keskimäärin tukevat äänestämällä punavihreitä

Sinä oikeasti ajattelet, että naiset määräävät yhteiskunnassa? Miten?

Määräävät esimerkiksi äänioikeutensa kautta. Sosiaaliturva, maahanmuutto, translaki ja avioeron normalisointi ovat naisten poliittisen- ja kulttuurivaikuttamisen tulosta.

Nuo kaikki ovat hyviä asioita, etenkin sosiaaliturva. Sehän koskee ihan jokaista, myös miehiä.

Niin, mielipiteensä kullakin. Toiset tykkää enemmän perinteisestä yhteiskunnasta, jossa on vahva ydinperhe

Vierailija kirjoitti:

Menkää ylilau*alle katsomaan mitä mieltä miehenne ovat naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja miettikää sen jälkeen onko joku miesviha ongelma. Sitä ei ole edes olemassa. Kukaan teistä ei ole tuomitsemassa heteroiden sairasta naisvihaa missään ketjussa. Ette IKINÄ kutsu rai*kaus- ja lyömisuhkauksia naisvihaksi, sen sijaan on vihaa jos kerrot että miehet ei tiskaa.

Miehet uhkailee internetin täydellä naisia väkivallalla ja lisäilee oikeita videoita väkivallasta. Kukaan teistä ei tuomitse, sen sijaan heterokana suojelee miestä kauheilta yleistyksiltä!

Hahaa feminazisika nyljetään elävältä ja jauhetaan eläinten rehuksi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menkää ylilau*alle katsomaan mitä mieltä miehenne ovat naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja miettikää sen jälkeen onko joku miesviha ongelma. Sitä ei ole edes olemassa. Kukaan teistä ei ole tuomitsemassa heteroiden sairasta naisvihaa missään ketjussa. Ette IKINÄ kutsu rai*kaus- ja lyömisuhkauksia naisvihaksi, sen sijaan on vihaa jos kerrot että miehet ei tiskaa.

Miehet uhkailee internetin täydellä naisia väkivallalla ja lisäilee oikeita videoita väkivallasta. Kukaan teistä ei tuomitse, sen sijaan heterokana suojelee miestä kauheilta yleistyksiltä!

Hei sun oikeasti pitää mennä juttelemaan jollekin asiantuntijalle! Muuten toi sun viha ja pahoivointi syö sut hengiltä. Se on myös aika kuvaavaa, että pidät ylilaudan käyttäjiä jollain tavoin edustavana otoksena koko miessukupuolesta.

Kukaan mies ei tuomitse tuota! Tekään ette tuomitse! Alkakaa tuomita se naisiin kohdistuva väkivalta! Hauskaa miten MIESTEN kohdalla puututte siihen YHTEENKIN asiattomaan kommenttiin, naisten kohdalla sivuutatte systemaattisen , väkivaltaan yllyttävän naisvihan.

TUOMITKAA se. Miesvihaa kertoa ettei miehet tiskaa, naisiin kohdistuvan väkivallan ihailu hihi pikkujuttu.

Te ette ole koskaan tuomitsemassa naisvihaa jossa syytätte uhreja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Feminismi petti naiset. Samalla jäi lapset tekemättä ja nyt niitä ei varmaan onnistu saada. Se on rankkaa varmaan sitten henkisesti.

Monet tuttuni muuttivat ulkomaille, jotta saivat naisen ja miehen välisen normaalin perhe-elämän.

Hankin lapsia nimenomaan feminismin takia. Jos eläisimme yhteiskunnassa, jossa naimisiinmeno ja lapset merkitsisivät oman vapauteni menettämistä, en hankkisi.

Laitamme perhevapaat puoliksi ja minäkin saan tehdä omia juttuja, omaa uraa ja samalla lapset voivat hyvin.

😂😂 Luulet voittaneesi kun sinäkin SAAT maksaa kuluja perheessä. No, mikäs siinä jos tykkää fifty-fiftystä.

👍

Ihan suoraan sanottuna, hän kuulostaa pers.häiriöiseltä, joka tarvitsee lokerointia kestääkseen perheellisyyden "kokonaisuutena". Perhe on hönelle vain ideologian väline... Kas kun ei ole kilpailuttanut koko hommaa.