Lue keskustelun säännöt.
Nelikymppiset naiset eivät jaksa enää Asiantuntija avaa syyt selittämättömään ahdistukseen
20.06.2023 |
onko palstalaisille tuttua tämä yli 40v jaksamattomuus
https://www.iltalehti.fi/mielijamasennus/a/bede928d-8db2-4ad3-97b1-e96d…
Kommentit (480)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa on paljon ihmisiä, jotka ovat patologisesti täysin kykenemättömiä ottamaan mitään vastuuta omista virheistään. Kaikki on aina muiden syytä.
Kuulostaa nykynaiselta. Kaikki on aina miesten tai yhteiskunnan/patriarkaatin vika.
Ja miehetkö ei koskaan syytä naisia omista ongelmistaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten pitää lopettaa miesten syyllistäminen.
Hanki koulutus.
Hanki työ.
Laihduta.
Kehitä luonteesi siedettäväksi.
Etsi mies.Et ole tässäkään vaiheessa oikeutettu hyvään mieheen. Joten lopeta valittaminen ja kehitä itseäsi.
Kaikki yllämainitut on useimmilla naisilla, ei vaan pitäisi dekaantua ensimmäiseenkään mieheen. Kaikki luusereita joilla ei ole mitään annettavaa kuin...
Ongelma on siinä, että mies rakastaa naista - nainen vain sitä mitä mies voi naiselle tarjota. Mies on siis vain väline.
Rakastaako? Sen perusteella, mitä miesten kirjoittamia kommentteja on tältä palstalta lukenut, nainen nähdään enemmänkin statussymbolina, kuin oikean rakkauden kohteena.
Rakkaus on tasavertaisuutta ja kunnioitusta, ei palvontaa.Nainen täällä vähän naisselittämässä tyhmille miehille, että mitä rakkaus on. Eikä itse edes tajua kuinka vammaiselta kuulostaa.
Näköjään se joillekin pitää selittää.
Tietenkin pitää, tyhmille miehille. Ylivertainen kohdullinen selittämässä asioita, mikäpä sen parempaa.
Jotkut miehet on tyhmiä. Vai pystytkö väittämään muuta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Professori Elina Haavio-Mannilan erään noin 15 vuotta sitten Suomessa tehdyn tutkimuksen sivutuloksena näkyi, että naisten itsemurhat olivat merkittävästi lisääntyneet. Kun tätä ilmiötä tarkasteltiin enemmän, havaittiin, että kysymys on noin 40-vuotiaista naisista ja riskit masennukseen ja suorastaan itsemurhaan lisääntyivät sitä enemmän, mitä koulutetumpi nainen oli. Riski oli suurin huippukoulutetulla, eronneella 40-vuotiaalla uranaisella. Kun tätä tulosta selvennettiin vielä haastatteluin, tuli esille,että nämä naiset kertoivat kokevansa ikäänkuin "tulleensa petetyiksi" yhteiskunnan taholta. Nämä naiset ilmaisivat myös sellaisen näkökannan, että jos he saisivat nyt valita uran ja perheen tai lasten välillä, he valitsisivat lapset. Näiden naisten yhteisiä tuntoja oli, että he kokivat jääneensä jostain oleellisesti paitsi.
Mielestäni tämä tutkimus ja sen tulos heijastaa juuri oivallisesti nykynaisen mielialoja ja siihen liittyviä taustoja. Meillä on nyt sukupolvi noin 30-vuotiaita äitejä tai sinkkuja, joista on kasvatettu alusta lähtien tehosuorittajia ja kilpailijoita, menestyjiä, kiitettävien arvosanojen metsästäjiä, kuuden-seitsemän laudaturin ylioppilaiksi tähtääviä, kauniita, trimmattuja uratykkejä.
Sitten jossain vaiheessa ihminen ei jaksakaan tätä menoa. Tulee turtumus, väsymys, pelko, halu hypätä pois.
Kun se tulee murrosvaiheessa tai vähän sen jälkeen, nuorella naisella nykymenossa on seurauksena vaara alkaa oireilla jonkinlaisella syömishäiriöllä.Tämä buumi tuli jo vuosia sitten vyöryen paljolti sitä tuntemattoman hoitohenkilökunnan ja lama-Suomen syliin. Nyt muutaman vuoden ajan havaittavissa oleva uusi ilmiö on nuorten naisten uupuminen, masennus, runsas alkoholin käyttö, haluttomuus lasten tekoon ja edelleen yhä hälyttävämpänä vaikeus löytää äitiys.
On asioita, joita ei voikaan suorittaa, "ei osaa", sanoo tämä nuori suoriutujanainen. On asioita, joita voi vain löytää elämyksellisesti tunteen kautta, tunteen tasolla. Pitäisi kyetä pysähtymään ja tuntemaan eikä vaan suorittamaan senhetkistä elämää, elämäntilannetta. Tällaisia asioita ovat ihmissuhteet ja rakkaussuhteet, mitkä siinä murrosiän kynnyksellä koetaan usein uusina, pelottavina ja jännittävinä asioina. Niitä ei kuitenkaan voi hallita pelkästään tekemällä ja suorittamalla, vaan niissä liikutaankin tunne-elämän alueella. Parisuhde ja äitiys ovat juuri näitä asioita.
Tuo suorittamisaspekti on kyllä täysin totta. Nykynaiset on kasvatettu suorittamaan, ja se rima nousee koko ajan. Vanhemmuuskin on nykyään täynnä erilaisia vaatimuksia jotka pitäisi pystyä täyttämään että on hyvä vanhempi. Miehillä toki on myös vastaavanlaisia suorituspaineita, mutta siinä ei ehkä ole tapahtunut niin suurta muutosta. Miesten ei ole koskaan odotettukaan osaavan pysähtyä vanhemmuuden ääreen, vaan odotus on ollut vaan suorittaa että perheellä on rahaa. Ja toisaalta miehet on lääkinneet sitä ahdistusta alkoholilla ja olleet itsetuhoisia aina enemmän kuin naiset.
Sen takia mammojen hommat pitääkin miettiä uusiksi. Pääasialliset paineet tulee mammojen oman pään sisältä. Nainen on yksinkertaisesti liian tarkka ja täydellisyyteen pyrkivä.
Mies on hälläväliä vasurilla luuseri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä on ollut tutkimuksia. Yksi syy on tämä feministinen kulttuuri, missä nainen luulee haluavansa kulkea hyvänä jätkänä kaupungilla ja luoda kovaa uraa. Mieheltä hän luulee haluavansa pehmoisuutta, missä ei ole ripaustakaan maskuliinisuutta. Lapset tehdään aika myöhään ja pistetään iskä kotiin hoitamaan ja itse taas jakkupuku päällä uraa luomaan.
Sitten tulee masennus, jota ei osaa selittää. On paha olla, vaikkei tiedä miksi. Onhan saanut kaiken sen minkä itse halusi. Oma mies ei kiinnosta siinä mielessä, tuntuu ettei jaksa oravanpyörää ja lapsiakin on ikävä. Mutta ei VOI olla, kun tätä ihan itse halusi. Sitten lääkäriltä masennuslääkkeitä ja avataan yhteiskunnallinen keskustelu siitä, miksi niin moni keski-ikäinen nainen masentuu.
Ehkäpä unelma oli alunperinkin väärä, tiedäpä siitä sitten.
Kaunis satu, aika kaukana vain todellisuudesta. Tämä "nainen on onnellinen vain kodin lämpöisen hellan ääressä" on juuri sitä samaa 50-luvun Amerikan hapatusta, jota tietyt ihmiset apinoivat. Silloinhan kotiäideille oli tyypillistä olla huumekoukussa tai alkoholisti, olivat onnettomia.
Eihän tässä ääripäähän tarvitse heti pamauttaa, että nainen vain kotiin kokkaamaan. Mutta ehkä perinteisemmät sukupuoliroolit, missä miehet on miehiä ja naiset naisia. Eikä se tarkoita ettei töissä voisi käydä, mutta ehkä enemmän se päävastuu perheen taloudesta olisi miehellä. Kyllähän tässä on ihan biologiaa taustalla, niin turha siitä on hernettä vetää. Uskon että naisella myös yleisessä kuvassa on enemmän viettiä olla kotona lasten kanssa. Toki varmasti jonkun tekee onnelliseksi kilpailuhenkinen työelämä, enemmän kuin koti ja lapset, mutta tekeekö isossa kuvassa? Nythän moni valitsee uran ja lapset neljäkymppisenä, jos enää saa. Miehenä on se beta, joka kyllä varmasti osallistuu kotitöihin tai jopa hoitaa ne, mutta silti se nainen pettää Maken kanssa, joka on kickboxingia harrastava myyntimies, joka ei kuppiinkaan sylje ja jota oma vaimonsa ei saa koskaan pesemään pyykkiä.
Harmillisesti vuorokaudessa on vain 24 tuntia. Jos nainenkin tekee täyttä päivää töissä, se miehen enemmän maksama satanen perheen kuluista ei lohduta, kun naisen aika menee töiden ohella kotiin ja lapsiin ja miehellä riittää aikaa ja jaksamista harrastuksiin.
Niin mutta ennen vanhaan naisethan oli vuosia pois työelämästä lasten ollessa pieniä. Senkään jälkeen mikään ei estä tekemästä lyhennettyä päivää. Mutta edelleenkin jos kiireinen työelämä on juuri sinulle se juttu, niin ei muuta kuin anna palaa. Reppu selkään ja antaa mennä. Mutta on useita tutkimuksia missä vain viitataan siihen, että tämänkaltainen yhteiskunnallinen kehitys voi hyvinkin olla niiden keski-ikäisten naisten masennuksen taustalla. Mutta jos se ei sulla ole, olet siitä näin varma, niin ei muuta kuin jatkat samaan tahtiin. SSRI-lääkkeet on sitä paitsi nykyisin aika edullisia.
Ja taas sinä unohdat sen, että miehet silti vaativat naisia maksamaan puolet perheen kuluista vaikka nainen tekisi osa-aikaista työpäivää. Kerro nyt ihmeessä, missä ovat koulutetut, hyvätuloiset ja anteliaat miehet, jotka nurkumatta tarjoavat koko perheelle hyvän elintason? Oletko sinä sellainen ja vieläpä sinkku?
Siis "miehet" vaativat maksamaan aina kaikesta puolet? Vähän niin että kuin naiset ei koskaan anna, lapset aina huutaa ja vanhat ihmiset on aina saitoja. Mitäpä jos ihan vaan unohdat stereotypiat. Se että miten juuri sinä olet sopinut asian oman puolisosi kanssa on tässä aika merkityksetöntä. Ja asiaa voi ajatella niinkin, että kun yhteiskunnallinen kehitys on mennyt tähän suuntaan, niin kyllä varmasti moni mies vaatiikin maksamaan kaikesta puolet. Aika loogista. Mutta eipä todellakaan vaadittu menneinä vuosina. Hyvin loogista sekin.
Etsipä jostain käsiisi vanhoja lehtiä, niin huomaat, että naiset ovat olleet miesten mielivallan alla. Varsinkin yleisöosaston kirjoituksista sen näkee. Naiset kyseli neuvoja, millainen oikeus heillä on käyttää miehen palkkatuloja omiin tarpeisiin. Ja joo, samaa oli omassa lapsuudenkodissakin. Sitten, kun äiti meni töihin, isä määräsi hänenkin palkastaan.
Aivan tässähän se "nykynaisen" elämänfilosofia tismalleen tiivistyy. Eli omat rahat on nykyisin se juttu, koska se tarjoaa jotain pakoa miesten mielivallan alta. Jos mies on perheen talouden pää, niin kyllä hän on päättänyt monista asioista talouteen liittyen. Tuskin nyt kuitenkaan yksin. Ja tätä stressiä kun naisella ei ole ollut, niin se on ollut helpotus. Niin hassulta kuin se "nykynaisesta" sitten kuulostaakin. Naisen päävastuu on ollut perhe ja miehellä se että leipää riittää pöydässä. Stressit on olleet erilaisia, mutta selvästi jakautuneita. Nythän nykynainen saa kantaa vastuuta sekä niiden rahojen riittävyydestä, fiksusta käytöstä ja sen lisäksi perheestä, lapsista ja niin edelleen. Ja aikaa ei riitä oikein lapsille ja perheelle, mutta sen lisäksi saa stressata rahahuolet. Tätähän ne tutkimukset juuri sanovat, että olisiko tässä mahdollisesti se nykyisen naisen onnettomuuden ja masennuksen yksi alkulähteistä. En sano että on, tai että täysin on, mutta perehdy toki aiheeseen.
Ihan kuin väittäisit, että kahden ihmisen palkalla eläminen aiheuttaa stressiä yhtä paljon kuin yhden ihmisen palkalla eläminen. Avaas nyt vähän tuota filosofiaasi. Minä olen luullut, että mitä enemmän perheellä on rahaa käytössään, sitä vähemmän heidän tarvitsee stressata rahan riittävyydestä.
Ei ennenkään naiset välttyneet huolelta rahan riittävyydestä. Kun mies antoi tietyn summan viikon ruokaostoksiin, niin sillä piti viikon ruuat saada. Ei nainen voinut ostaa kaupasta kaikkea mitä mieli teki, muuten loppuviikosta ei oltaisi syöty mitään.
Naisen kotona olo kuitenkin mahdollisti järkevän ruokasuunnittelun tehokkaasti. Lapsien hyvinvoinnille oli tärkeää, että äiti oli kotona ja sellaisia huolia kuin päivähoitomaksut, iltapäivähoito lapsille, eineksien kalleus ja epäterveellisyys, ja esim kahden auton pitäminen ja huolto, ei ollut. Nykyään jokainen voi kai itse yrittää laskea, säästääkö sillä enemmän, että puoliso on kotona, ja onko hän sentyylinen ihminen, että se elämäntapa on hänelle hyvä. Tosin verkostoja on vähemmän ja kotiäitiys voi olla yksinäistä monelle.
Muistelen että Tiina-kirjoissa äiti oli aina kotona ja laittoi ruokaa tai sitten ompeli. Nykyäiti ehtii säästämään vaikka sillä, että kierrättää vaatteet ja lelut. Jos käy töissä, ei jää yleensä aikaa, vaan pitää ostaa kun ehtii ja antaa pois vanhat tavarat ilmaiseksi.
Kyllä mun tuntemissa perheissä vaatteet kierrätetään edelleen. Ja jos perheen sisällä ei voi kierrättää, kierrätetään kavereille tai työkavereille.
Eineksiäkään ei tarvitse syöttää, mikäli vanhemmista molemmat osaa laittaa ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feminismi petti naiset. Samalla jäi lapset tekemättä ja nyt niitä ei varmaan onnistu saada. Se on rankkaa varmaan sitten henkisesti.
Monet tuttuni muuttivat ulkomaille, jotta saivat naisen ja miehen välisen normaalin perhe-elämän.
Tässä on totuuden siemen.
Mutta meillä ei ole miehiä jotka maksaa kaiken naisen elämisessä, jotta nainen voi keskittyä kynsien hoitoon ja iltapäivä drinksutteluun muiden joutilaiden kotirouvien kanssa. Sitten ne vähän harrastaa töissä käyntiä ja käy shoppailemassa miehen luottokortilla. Ei meillä ole miehiä jotka maksaa tämän elämäntavan.
Miksi ihmeessä sellaisen miehen vaimon pitäisi istua illalla klo 20 asti kassalla tienaamassa 1000€ kuussa, jonka omat tulot ovat vaikka yli 10 tuhatta € kuussa? Se koettaisiin lähinnä nolona miehelle.
Se ei tuo mitään lisäarvoa kenellekään, kun vaimo herää kello 05 lähteäkseen siivoamaan jotain toimistoa ja miehen pitäisi sitten laittaa lapset valmiiksi koulua varten ja tehdä näille aamupala jne. Niin ja tietenkin maksaa sille lastenhoitajalle, koska jonkun ne lapset on haettava sieltä koulusta, vaikka klo 13 tai 16 ja tietenkään alle 12 vuotiasta ei saa monessa maassa jättää koskaan yksin.
Eikä sekään ole monen miehen mielestä sen arvoista, että vaimo on töissä kaikin viikonloput pienellä palkalla ja sitten ollaan siellä yksin niiden lasten kanssa kotona odottamassa porukalla äitiä.
Niissä perheissä, joissa kyetään elämään hyvää elämää ilman, että vaimo töissä ja voi keskittyä sekä lapsiin, että miehiin, niin minkä takia pitäisi edes valita, joku muu vaihtoehto? Jos vaimon on mentävä töihin, joskus myöhemmin, hän voi aina mennä. Kyllä noille alipalkatuille siivoajille paikkoja löytyy aina, jos siihen on päädyttävä.Jos taas nainen on korkeakoulutettu ja saa hyvää palkkaa, niin mikään ei estä häntä menemästä töihin. Ja moni meneekin.
Kynsien maksaminen ei usein paljoa ulkomailla maksa. Eikä edes drinkit. Tosin aika harva kotiäiti ulkomailla juopottelee keskipäivällä kavereiden kanssa tai kävelee rakennekynnet kädessä.
Tuo ikuinen samppanjalasi kädessä on lähinnä suomalaisten märkä unelma.
Monessa maassa perheen elintaso on sama vaikka nainen on kotona, mutta perheen elämänlaatu on paljon parempi, kun ei tarvitse miettiä kun toisen työ ja lomajutut.
Kaikilla ei vaan ole ulkomailla niin huonot palkat, että molempien on pakko olla töissä.En oikein ymmärrä sitä, että naisellakin pitäisi olla työ/ura sitä varten, että jos sattuu jotain, niin olisi jotain varalle. Voihan se työpaikka potkaista pihalle tai ura mennä pilalle joka tapauksessa, eli ei noiden asioiden varaan voi laskea edes vaikka olisi perheetön. JOS tulee ero niin onhan vanhemmallakin naisella mahdollisuus vielä uudelleenkouluttautua, perustaa yritys, alkaa perhepäivähoitajaksi tai muuta vastaavaa. Kannattaako koko nuoruutta ja keski-iän jaksamista jakaa työ- ja perhe-elämään ihan vaan kaiken varalta? Jaettu energian suuntaaminen aiheuttaa sen, että stressi maksimoituu mutta hyöty välttämättä ei. Toki kannatan, että perheen ohella nainen pitää yllä omia kiinnostuksen kohteitaan jos sellaisia on.
Perheettömänä ei ole niitä lapsia elätettävänä. Miksi molemmat vanhemmista ei tekisi vaikka 80% työaikaa, niin ei tarvitsisi jakaa sitä energiaa niin paljoa? Taatusti vähenisi se stressi sillä miehelläkin ja lapset sais viettää aikaa myös isänsä kanssa?
Miksi mies edes haluaisi ottaa kokonaan taloudellisen vastuun, kun naiset on kykeneviä ja etenkin halukkaita sitä vastuuta jakamaan? Ei käy mun järkeen.
On varmasti naisia, jotka viihtyy pelkästään kotona lasten seurassa. On kuitenkin todella paljon sellaisia, jotka haluaa muutakin elämältään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten pitää lopettaa miesten syyllistäminen.
Hanki koulutus.
Hanki työ.
Laihduta.
Kehitä luonteesi siedettäväksi.
Etsi mies.Et ole tässäkään vaiheessa oikeutettu hyvään mieheen. Joten lopeta valittaminen ja kehitä itseäsi.
Kaikki yllämainitut on useimmilla naisilla, ei vaan pitäisi dekaantua ensimmäiseenkään mieheen. Kaikki luusereita joilla ei ole mitään annettavaa kuin...
Ongelma on siinä, että mies rakastaa naista - nainen vain sitä mitä mies voi naiselle tarjota. Mies on siis vain väline.
Rakastaako? Sen perusteella, mitä miesten kirjoittamia kommentteja on tältä palstalta lukenut, nainen nähdään enemmänkin statussymbolina, kuin oikean rakkauden kohteena.
Rakkaus on tasavertaisuutta ja kunnioitusta, ei palvontaa.Olisikin nainen näille vaan statussymboli, mutta kun naisen pitää olla myös lasten- ja kodinhoitaja, makuuhuoneen villipeto ja maksaa yhteisten lasten kaikkien menojen lisäksi vähintään puolet muista talouden menoista.
Itsehän sinä olet tuollaisia miehiä valinnut. Syytä siis itseäsi, ja valitse jatkossa paremmin.
Mä otin kerran kumppanikseni kaksisuuntaista mielialahäiriöitä sairastavan naisen. Hän teki elämästäni täyttä helvettiä. Tiedätkö ketä minä syytän siitä että päädyin hänen kanssaan yhteen? Syytän itseäni.
Ja on ryöstön uhriksi joutuneen oma vika, että joutui ryöstetyksi. Mitäs piti niitä merkkivaatteita. Jne... Jos joku kohtelee toista huonosti, se ei ole sen toisen vika. Kyllä se syyttävä sormi pitäisi osoittaa sitä kaltoinkohtelijaa.
Sä olet itse vastuussa siitä, kenet valitset elämänkumppaniksesi. Piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feminismi petti naiset. Samalla jäi lapset tekemättä ja nyt niitä ei varmaan onnistu saada. Se on rankkaa varmaan sitten henkisesti.
Monet tuttuni muuttivat ulkomaille, jotta saivat naisen ja miehen välisen normaalin perhe-elämän.
Tässä on totuuden siemen.
Mutta meillä ei ole miehiä jotka maksaa kaiken naisen elämisessä, jotta nainen voi keskittyä kynsien hoitoon ja iltapäivä drinksutteluun muiden joutilaiden kotirouvien kanssa. Sitten ne vähän harrastaa töissä käyntiä ja käy shoppailemassa miehen luottokortilla. Ei meillä ole miehiä jotka maksaa tämän elämäntavan.
Miksi ihmeessä sellaisen miehen vaimon pitäisi istua illalla klo 20 asti kassalla tienaamassa 1000€ kuussa, jonka omat tulot ovat vaikka yli 10 tuhatta € kuussa? Se koettaisiin lähinnä nolona miehelle.
Se ei tuo mitään lisäarvoa kenellekään, kun vaimo herää kello 05 lähteäkseen siivoamaan jotain toimistoa ja miehen pitäisi sitten laittaa lapset valmiiksi koulua varten ja tehdä näille aamupala jne. Niin ja tietenkin maksaa sille lastenhoitajalle, koska jonkun ne lapset on haettava sieltä koulusta, vaikka klo 13 tai 16 ja tietenkään alle 12 vuotiasta ei saa monessa maassa jättää koskaan yksin.
Eikä sekään ole monen miehen mielestä sen arvoista, että vaimo on töissä kaikin viikonloput pienellä palkalla ja sitten ollaan siellä yksin niiden lasten kanssa kotona odottamassa porukalla äitiä.
Niissä perheissä, joissa kyetään elämään hyvää elämää ilman, että vaimo töissä ja voi keskittyä sekä lapsiin, että miehiin, niin minkä takia pitäisi edes valita, joku muu vaihtoehto? Jos vaimon on mentävä töihin, joskus myöhemmin, hän voi aina mennä. Kyllä noille alipalkatuille siivoajille paikkoja löytyy aina, jos siihen on päädyttävä.Jos taas nainen on korkeakoulutettu ja saa hyvää palkkaa, niin mikään ei estä häntä menemästä töihin. Ja moni meneekin.
Kynsien maksaminen ei usein paljoa ulkomailla maksa. Eikä edes drinkit. Tosin aika harva kotiäiti ulkomailla juopottelee keskipäivällä kavereiden kanssa tai kävelee rakennekynnet kädessä.
Tuo ikuinen samppanjalasi kädessä on lähinnä suomalaisten märkä unelma.
Monessa maassa perheen elintaso on sama vaikka nainen on kotona, mutta perheen elämänlaatu on paljon parempi, kun ei tarvitse miettiä kun toisen työ ja lomajutut.
Kaikilla ei vaan ole ulkomailla niin huonot palkat, että molempien on pakko olla töissä.En oikein ymmärrä sitä, että naisellakin pitäisi olla työ/ura sitä varten, että jos sattuu jotain, niin olisi jotain varalle. Voihan se työpaikka potkaista pihalle tai ura mennä pilalle joka tapauksessa, eli ei noiden asioiden varaan voi laskea edes vaikka olisi perheetön. JOS tulee ero niin onhan vanhemmallakin naisella mahdollisuus vielä uudelleenkouluttautua, perustaa yritys, alkaa perhepäivähoitajaksi tai muuta vastaavaa. Kannattaako koko nuoruutta ja keski-iän jaksamista jakaa työ- ja perhe-elämään ihan vaan kaiken varalta? Jaettu energian suuntaaminen aiheuttaa sen, että stressi maksimoituu mutta hyöty välttämättä ei. Toki kannatan, että perheen ohella nainen pitää yllä omia kiinnostuksen kohteitaan jos sellaisia on.
No se nainen on ihan oma yksilönsä eikä pelkkä perheen tahdoton työmyyrä. Lähes kaikki naiset haluavat käydä ansiotyössä ja olla muutakin kuin puoliso ja äiti.
Mistä sen tiedät? Veikkaan, että moni joka voittaisi lotossa ei kävisi töissä ihan vaan ollakseen muutakin kuin puoliso ja äiti. Ja samalla lailla monet naiset eivät kävisi töissä siinä tapauksessa JOS miehen palkka olisi tarpeeksi.
Jos naisen palkka olis tarpeeksi, miksi miehen kannattaa mennä töihin. Jos mies voittaisi lotossa, hänhän ehdottomasti jatkaisi työntekoa. Eikun...
Jos voittaisin lotossa, eiköhän siinä ole koko perheen elanto jo hoidettu. Mutta kyllä naisille on aivan yhtä tärkeää osallistua elannon hommaamiseen, kuin miehilläkin. Suomessa ei ole koskaan ollut tapana, että molemmat ei tekisi työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä juuri on mielestäni Feminismin suurin epäonnistuminen.
Vierailija kirjoitti:
Jossain kohtaa tapahtui virhe ja naisten täytyy nykyään olla sekä naisia että miehiä.
Miehetkään eivät voi hyvin.
Rikkinäisillä työkaluilla tulee rikkinäisiä lopputuloksia. Feminismi on harhainen vihaideologia, terroristinen kultti.
Miten miellät feminismin?
Itse olen aina ajatellut sen niin, että naiset ja miehet ovat ihmisinä yhtä arvokkaita. Että naisellakin on oikeus vapauteen ja fyysiseen koskemattomuuteen, turvallisuuteen. Ja että nainenkin saa opiskella ja yrittää tavoitella unelmiaan. Että nainen saa vapaasti valita puolisonsa tai lähteä väkivaltaisesta parisuhteesta.
Mikä ajattelussani on mielestäsi vihaideologiaa?
Mikä ajattelussasi on feminismiä eikä tasa-arvoa?
Feminismin tarkoitushan on saavuttaa tasa-arvo.
Joidenkin naisten harjoittama syvä miesviha ja mieheksi muuttuminen ei ole sitä, miksi itse ymmärrän feminismin.
Pitääkö meidän keksiä uusi termi rauhantahtoiselle, molempien sukupuolten oikeuksia ajavalle liikkeelle?
Miten olisi kaikkien yksilöiden tasa-arvoon tähtäävä egalitarismi? Niin kauan kuin ihmisten tasa- ja samanarvoisuus määritellään vain yhden sukupuolen lähtökohdista (kuten esimerkiksi feminismissä), niin on hyvin vaikea kuvitella, että todellista ja toimivaa tasa-arvoa saavutetaan ikinä.
Feminismi ajaa naisten oikeuksia ja asiaa? Mikä tässä on vaikeaa? Miehet ovat itse sortaneet naisia tuhansia vuosia, tälläkin hetkellä meillä on Antero-taateli joka uhkaa naisia oikeuksien viemisellä. Enpä näe miehiänne huolestumassa vihasta, lähinnä pesevät käsiään.
Mitäa abortoitte vain tyttöjä, syytätte VAIN naisuhreja väkivallasta ja levitätte sairasta naisvihaa. Vaikka feminismi olisi VAIN naisten asiaa, ei sinulla ole siihen mitään sanomista. Ajaahan miesjärjestötkin VAIN miehen asiaa ja miehillä on lukuisia ideologioita joissa valta on heillä.
Puhutko oikeasti jostain Andrew Tatesta ihan oikeana vaikuttajana? Ihan samalla tavalla hulluja feministejä löytyy paasaamasta miesvihaansa somessa. Pikkuisen perspektiiviharhaa sulla nyt.
Mitä hel*ettiä te vähättelette? Yksikään feministi ei uhkaile miehiä tosissaan väkivallalla samalla kun joukko akkoja tukee häntä. Tate on viraali henkilö. Uhkaileeko naiset rai*kauksilla? Ajaako naiset alas miesten perusihmisoikeuksia?
Näettekö miten te VÄHÄTTELETTE? Mies- ja naisvihaa ei voi edes verrata, naiset ei ole sortaneet miehiä eikä naiset ilku systemaattisesti väkivallan uhreille?
Miten oikeasti edes kehtaat? Olette viimeisen viikon kiusanneet väkivallan naisuhreja, ja väitätte että miehet on heikossa asemassa? Mene itseesi.
Tutkitusti nimenomaan naisvihaa on netissä, ei miesvihaa. Oikeasti tehkää jotain!
Tässä yllä kirjoittaa miesvihaaja, joka "yrittää" hillitä itseään.
Kyllä tuo tapaus vihaa naisiakin. Ainakin heteronaisia.
Somessahan on mainostettu että kaikki miehet pitäisi saada hengiltä eikä kukaan sano mitään. Jos olisi toisinpäin niin tulisi hirveä itku ja cancellointi. Naiset ovat heikkoja ja epävarmoja mutta eivät narsismissaan sitä ikinä suostu tunnustamaan. Näkee jo tämän kommentin saamista alapeukuista.
Ajatelkaa nelikymppisten naisten torttuja. Hyi mikä silakan haju!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Professori Elina Haavio-Mannilan erään noin 15 vuotta sitten Suomessa tehdyn tutkimuksen sivutuloksena näkyi, että naisten itsemurhat olivat merkittävästi lisääntyneet. Kun tätä ilmiötä tarkasteltiin enemmän, havaittiin, että kysymys on noin 40-vuotiaista naisista ja riskit masennukseen ja suorastaan itsemurhaan lisääntyivät sitä enemmän, mitä koulutetumpi nainen oli. Riski oli suurin huippukoulutetulla, eronneella 40-vuotiaalla uranaisella. Kun tätä tulosta selvennettiin vielä haastatteluin, tuli esille,että nämä naiset kertoivat kokevansa ikäänkuin "tulleensa petetyiksi" yhteiskunnan taholta. Nämä naiset ilmaisivat myös sellaisen näkökannan, että jos he saisivat nyt valita uran ja perheen tai lasten välillä, he valitsisivat lapset. Näiden naisten yhteisiä tuntoja oli, että he kokivat jääneensä jostain oleellisesti paitsi.
Mielestäni tämä tutkimus ja sen tulos heijastaa juuri oivallisesti nykynaisen mielialoja ja siihen liittyviä taustoja. Meillä on nyt sukupolvi noin 30-vuotiaita äitejä tai sinkkuja, joista on kasvatettu alusta lähtien tehosuorittajia ja kilpailijoita, menestyjiä, kiitettävien arvosanojen metsästäjiä, kuuden-seitsemän laudaturin ylioppilaiksi tähtääviä, kauniita, trimmattuja uratykkejä.
Sitten jossain vaiheessa ihminen ei jaksakaan tätä menoa. Tulee turtumus, väsymys, pelko, halu hypätä pois.
Kun se tulee murrosvaiheessa tai vähän sen jälkeen, nuorella naisella nykymenossa on seurauksena vaara alkaa oireilla jonkinlaisella syömishäiriöllä.Tämä buumi tuli jo vuosia sitten vyöryen paljolti sitä tuntemattoman hoitohenkilökunnan ja lama-Suomen syliin. Nyt muutaman vuoden ajan havaittavissa oleva uusi ilmiö on nuorten naisten uupuminen, masennus, runsas alkoholin käyttö, haluttomuus lasten tekoon ja edelleen yhä hälyttävämpänä vaikeus löytää äitiys.
On asioita, joita ei voikaan suorittaa, "ei osaa", sanoo tämä nuori suoriutujanainen. On asioita, joita voi vain löytää elämyksellisesti tunteen kautta, tunteen tasolla. Pitäisi kyetä pysähtymään ja tuntemaan eikä vaan suorittamaan senhetkistä elämää, elämäntilannetta. Tällaisia asioita ovat ihmissuhteet ja rakkaussuhteet, mitkä siinä murrosiän kynnyksellä koetaan usein uusina, pelottavina ja jännittävinä asioina. Niitä ei kuitenkaan voi hallita pelkästään tekemällä ja suorittamalla, vaan niissä liikutaankin tunne-elämän alueella. Parisuhde ja äitiys ovat juuri näitä asioita.
Missä alapeukut? Tuohan on juuri samaa mitä vaaralliset naisvihaajat ovat kokoajan sanoneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feminismi petti naiset. Samalla jäi lapset tekemättä ja nyt niitä ei varmaan onnistu saada. Se on rankkaa varmaan sitten henkisesti.
Monet tuttuni muuttivat ulkomaille, jotta saivat naisen ja miehen välisen normaalin perhe-elämän.
Tässä on totuuden siemen.
Mutta meillä ei ole miehiä jotka maksaa kaiken naisen elämisessä, jotta nainen voi keskittyä kynsien hoitoon ja iltapäivä drinksutteluun muiden joutilaiden kotirouvien kanssa. Sitten ne vähän harrastaa töissä käyntiä ja käy shoppailemassa miehen luottokortilla. Ei meillä ole miehiä jotka maksaa tämän elämäntavan.
Miksi ihmeessä sellaisen miehen vaimon pitäisi istua illalla klo 20 asti kassalla tienaamassa 1000€ kuussa, jonka omat tulot ovat vaikka yli 10 tuhatta € kuussa? Se koettaisiin lähinnä nolona miehelle.
Se ei tuo mitään lisäarvoa kenellekään, kun vaimo herää kello 05 lähteäkseen siivoamaan jotain toimistoa ja miehen pitäisi sitten laittaa lapset valmiiksi koulua varten ja tehdä näille aamupala jne. Niin ja tietenkin maksaa sille lastenhoitajalle, koska jonkun ne lapset on haettava sieltä koulusta, vaikka klo 13 tai 16 ja tietenkään alle 12 vuotiasta ei saa monessa maassa jättää koskaan yksin.
Eikä sekään ole monen miehen mielestä sen arvoista, että vaimo on töissä kaikin viikonloput pienellä palkalla ja sitten ollaan siellä yksin niiden lasten kanssa kotona odottamassa porukalla äitiä.
Niissä perheissä, joissa kyetään elämään hyvää elämää ilman, että vaimo töissä ja voi keskittyä sekä lapsiin, että miehiin, niin minkä takia pitäisi edes valita, joku muu vaihtoehto? Jos vaimon on mentävä töihin, joskus myöhemmin, hän voi aina mennä. Kyllä noille alipalkatuille siivoajille paikkoja löytyy aina, jos siihen on päädyttävä.Jos taas nainen on korkeakoulutettu ja saa hyvää palkkaa, niin mikään ei estä häntä menemästä töihin. Ja moni meneekin.
Kynsien maksaminen ei usein paljoa ulkomailla maksa. Eikä edes drinkit. Tosin aika harva kotiäiti ulkomailla juopottelee keskipäivällä kavereiden kanssa tai kävelee rakennekynnet kädessä.
Tuo ikuinen samppanjalasi kädessä on lähinnä suomalaisten märkä unelma.
Monessa maassa perheen elintaso on sama vaikka nainen on kotona, mutta perheen elämänlaatu on paljon parempi, kun ei tarvitse miettiä kun toisen työ ja lomajutut.
Kaikilla ei vaan ole ulkomailla niin huonot palkat, että molempien on pakko olla töissä.En oikein ymmärrä sitä, että naisellakin pitäisi olla työ/ura sitä varten, että jos sattuu jotain, niin olisi jotain varalle. Voihan se työpaikka potkaista pihalle tai ura mennä pilalle joka tapauksessa, eli ei noiden asioiden varaan voi laskea edes vaikka olisi perheetön. JOS tulee ero niin onhan vanhemmallakin naisella mahdollisuus vielä uudelleenkouluttautua, perustaa yritys, alkaa perhepäivähoitajaksi tai muuta vastaavaa. Kannattaako koko nuoruutta ja keski-iän jaksamista jakaa työ- ja perhe-elämään ihan vaan kaiken varalta? Jaettu energian suuntaaminen aiheuttaa sen, että stressi maksimoituu mutta hyöty välttämättä ei. Toki kannatan, että perheen ohella nainen pitää yllä omia kiinnostuksen kohteitaan jos sellaisia on.
Perheettömänä ei ole niitä lapsia elätettävänä. Miksi molemmat vanhemmista ei tekisi vaikka 80% työaikaa, niin ei tarvitsisi jakaa sitä energiaa niin paljoa? Taatusti vähenisi se stressi sillä miehelläkin ja lapset sais viettää aikaa myös isänsä kanssa?
Miksi mies edes haluaisi ottaa kokonaan taloudellisen vastuun, kun naiset on kykeneviä ja etenkin halukkaita sitä vastuuta jakamaan? Ei käy mun järkeen.On varmasti naisia, jotka viihtyy pelkästään kotona lasten seurassa. On kuitenkin todella paljon sellaisia, jotka haluaa muutakin elämältään.
Näissä ketjuissa annetaan aina sellainen kuva kuinka ne naisten työpaikat ovat asiantuntijahommia, hyvin palkattuja ja hyvät työajat ja lähellä kotia ja työnantaja joustaa ja työkaverit ovat kivoja.
Totuus on monelle ihan toinen. Huono palkka, työpaikkakiusaamista, vuorotyötä, työnantaja ei arvosta, eikä jousta ja lomat on aina väärään ajankohtaan sekä puolison, että lasten kannalta. Päivät pitkät syöt surkeita eväitä tai mikrossa lämmitettävää ruokaa, ehkä jopa jossain pukukopissa. Tai kalliilla ravintolassa.
Niin ja suurin osa palkasta menee autoon ja bensaan ja työvaatteisiin.
Monelle siitä työnteosta jää todella vähän kaikkien työhön liittyvien kulujen jälkeen käteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feminismi petti naiset. Samalla jäi lapset tekemättä ja nyt niitä ei varmaan onnistu saada. Se on rankkaa varmaan sitten henkisesti.
Monet tuttuni muuttivat ulkomaille, jotta saivat naisen ja miehen välisen normaalin perhe-elämän.
Tässä on totuuden siemen.
Mutta meillä ei ole miehiä jotka maksaa kaiken naisen elämisessä, jotta nainen voi keskittyä kynsien hoitoon ja iltapäivä drinksutteluun muiden joutilaiden kotirouvien kanssa. Sitten ne vähän harrastaa töissä käyntiä ja käy shoppailemassa miehen luottokortilla. Ei meillä ole miehiä jotka maksaa tämän elämäntavan.
Miksi ihmeessä sellaisen miehen vaimon pitäisi istua illalla klo 20 asti kassalla tienaamassa 1000€ kuussa, jonka omat tulot ovat vaikka yli 10 tuhatta € kuussa? Se koettaisiin lähinnä nolona miehelle.
Se ei tuo mitään lisäarvoa kenellekään, kun vaimo herää kello 05 lähteäkseen siivoamaan jotain toimistoa ja miehen pitäisi sitten laittaa lapset valmiiksi koulua varten ja tehdä näille aamupala jne. Niin ja tietenkin maksaa sille lastenhoitajalle, koska jonkun ne lapset on haettava sieltä koulusta, vaikka klo 13 tai 16 ja tietenkään alle 12 vuotiasta ei saa monessa maassa jättää koskaan yksin.
Eikä sekään ole monen miehen mielestä sen arvoista, että vaimo on töissä kaikin viikonloput pienellä palkalla ja sitten ollaan siellä yksin niiden lasten kanssa kotona odottamassa porukalla äitiä.
Niissä perheissä, joissa kyetään elämään hyvää elämää ilman, että vaimo töissä ja voi keskittyä sekä lapsiin, että miehiin, niin minkä takia pitäisi edes valita, joku muu vaihtoehto? Jos vaimon on mentävä töihin, joskus myöhemmin, hän voi aina mennä. Kyllä noille alipalkatuille siivoajille paikkoja löytyy aina, jos siihen on päädyttävä.Jos taas nainen on korkeakoulutettu ja saa hyvää palkkaa, niin mikään ei estä häntä menemästä töihin. Ja moni meneekin.
Kynsien maksaminen ei usein paljoa ulkomailla maksa. Eikä edes drinkit. Tosin aika harva kotiäiti ulkomailla juopottelee keskipäivällä kavereiden kanssa tai kävelee rakennekynnet kädessä.
Tuo ikuinen samppanjalasi kädessä on lähinnä suomalaisten märkä unelma.
Monessa maassa perheen elintaso on sama vaikka nainen on kotona, mutta perheen elämänlaatu on paljon parempi, kun ei tarvitse miettiä kun toisen työ ja lomajutut.
Kaikilla ei vaan ole ulkomailla niin huonot palkat, että molempien on pakko olla töissä.En oikein ymmärrä sitä, että naisellakin pitäisi olla työ/ura sitä varten, että jos sattuu jotain, niin olisi jotain varalle. Voihan se työpaikka potkaista pihalle tai ura mennä pilalle joka tapauksessa, eli ei noiden asioiden varaan voi laskea edes vaikka olisi perheetön. JOS tulee ero niin onhan vanhemmallakin naisella mahdollisuus vielä uudelleenkouluttautua, perustaa yritys, alkaa perhepäivähoitajaksi tai muuta vastaavaa. Kannattaako koko nuoruutta ja keski-iän jaksamista jakaa työ- ja perhe-elämään ihan vaan kaiken varalta? Jaettu energian suuntaaminen aiheuttaa sen, että stressi maksimoituu mutta hyöty välttämättä ei. Toki kannatan, että perheen ohella nainen pitää yllä omia kiinnostuksen kohteitaan jos sellaisia on.
No se nainen on ihan oma yksilönsä eikä pelkkä perheen tahdoton työmyyrä. Lähes kaikki naiset haluavat käydä ansiotyössä ja olla muutakin kuin puoliso ja äiti.
Mistä sen tiedät? Veikkaan, että moni joka voittaisi lotossa ei kävisi töissä ihan vaan ollakseen muutakin kuin puoliso ja äiti. Ja samalla lailla monet naiset eivät kävisi töissä siinä tapauksessa JOS miehen palkka olisi tarpeeksi.
No ei välttämättä ansiotöissä, mutta sitten voisi puuhastella kivojen projektien parissa tai tehdä vaikka hyväntekeväisyystyötä. Aika monilla noilla rikkaiden julkkisten rouvilla tuntuu olevan jotain omia bisneksiä siinä sivussa. Kääntäen, kuinka moni nainen käyttäisi kaiken aikansa kodin ja lasten hoitoon, jos olisi taloudellisesti mahdollista hankkia kotiapua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feminismi petti naiset. Samalla jäi lapset tekemättä ja nyt niitä ei varmaan onnistu saada. Se on rankkaa varmaan sitten henkisesti.
Monet tuttuni muuttivat ulkomaille, jotta saivat naisen ja miehen välisen normaalin perhe-elämän.
Tässä on totuuden siemen.
Mutta meillä ei ole miehiä jotka maksaa kaiken naisen elämisessä, jotta nainen voi keskittyä kynsien hoitoon ja iltapäivä drinksutteluun muiden joutilaiden kotirouvien kanssa. Sitten ne vähän harrastaa töissä käyntiä ja käy shoppailemassa miehen luottokortilla. Ei meillä ole miehiä jotka maksaa tämän elämäntavan.
Miksi ihmeessä sellaisen miehen vaimon pitäisi istua illalla klo 20 asti kassalla tienaamassa 1000€ kuussa, jonka omat tulot ovat vaikka yli 10 tuhatta € kuussa? Se koettaisiin lähinnä nolona miehelle.
Se ei tuo mitään lisäarvoa kenellekään, kun vaimo herää kello 05 lähteäkseen siivoamaan jotain toimistoa ja miehen pitäisi sitten laittaa lapset valmiiksi koulua varten ja tehdä näille aamupala jne. Niin ja tietenkin maksaa sille lastenhoitajalle, koska jonkun ne lapset on haettava sieltä koulusta, vaikka klo 13 tai 16 ja tietenkään alle 12 vuotiasta ei saa monessa maassa jättää koskaan yksin.
Eikä sekään ole monen miehen mielestä sen arvoista, että vaimo on töissä kaikin viikonloput pienellä palkalla ja sitten ollaan siellä yksin niiden lasten kanssa kotona odottamassa porukalla äitiä.
Niissä perheissä, joissa kyetään elämään hyvää elämää ilman, että vaimo töissä ja voi keskittyä sekä lapsiin, että miehiin, niin minkä takia pitäisi edes valita, joku muu vaihtoehto? Jos vaimon on mentävä töihin, joskus myöhemmin, hän voi aina mennä. Kyllä noille alipalkatuille siivoajille paikkoja löytyy aina, jos siihen on päädyttävä.Jos taas nainen on korkeakoulutettu ja saa hyvää palkkaa, niin mikään ei estä häntä menemästä töihin. Ja moni meneekin.
Kynsien maksaminen ei usein paljoa ulkomailla maksa. Eikä edes drinkit. Tosin aika harva kotiäiti ulkomailla juopottelee keskipäivällä kavereiden kanssa tai kävelee rakennekynnet kädessä.
Tuo ikuinen samppanjalasi kädessä on lähinnä suomalaisten märkä unelma.
Monessa maassa perheen elintaso on sama vaikka nainen on kotona, mutta perheen elämänlaatu on paljon parempi, kun ei tarvitse miettiä kun toisen työ ja lomajutut.
Kaikilla ei vaan ole ulkomailla niin huonot palkat, että molempien on pakko olla töissä.En oikein ymmärrä sitä, että naisellakin pitäisi olla työ/ura sitä varten, että jos sattuu jotain, niin olisi jotain varalle. Voihan se työpaikka potkaista pihalle tai ura mennä pilalle joka tapauksessa, eli ei noiden asioiden varaan voi laskea edes vaikka olisi perheetön. JOS tulee ero niin onhan vanhemmallakin naisella mahdollisuus vielä uudelleenkouluttautua, perustaa yritys, alkaa perhepäivähoitajaksi tai muuta vastaavaa. Kannattaako koko nuoruutta ja keski-iän jaksamista jakaa työ- ja perhe-elämään ihan vaan kaiken varalta? Jaettu energian suuntaaminen aiheuttaa sen, että stressi maksimoituu mutta hyöty välttämättä ei. Toki kannatan, että perheen ohella nainen pitää yllä omia kiinnostuksen kohteitaan jos sellaisia on.
Perheettömänä ei ole niitä lapsia elätettävänä. Miksi molemmat vanhemmista ei tekisi vaikka 80% työaikaa, niin ei tarvitsisi jakaa sitä energiaa niin paljoa? Taatusti vähenisi se stressi sillä miehelläkin ja lapset sais viettää aikaa myös isänsä kanssa?
Miksi mies edes haluaisi ottaa kokonaan taloudellisen vastuun, kun naiset on kykeneviä ja etenkin halukkaita sitä vastuuta jakamaan? Ei käy mun järkeen.On varmasti naisia, jotka viihtyy pelkästään kotona lasten seurassa. On kuitenkin todella paljon sellaisia, jotka haluaa muutakin elämältään.
Näissä ketjuissa annetaan aina sellainen kuva kuinka ne naisten työpaikat ovat asiantuntijahommia, hyvin palkattuja ja hyvät työajat ja lähellä kotia ja työnantaja joustaa ja työkaverit ovat kivoja.
Totuus on monelle ihan toinen. Huono palkka, työpaikkakiusaamista, vuorotyötä, työnantaja ei arvosta, eikä jousta ja lomat on aina väärään ajankohtaan sekä puolison, että lasten kannalta. Päivät pitkät syöt surkeita eväitä tai mikrossa lämmitettävää ruokaa, ehkä jopa jossain pukukopissa. Tai kalliilla ravintolassa.
Niin ja suurin osa palkasta menee autoon ja bensaan ja työvaatteisiin.
Monelle siitä työnteosta jää todella vähän kaikkien työhön liittyvien kulujen jälkeen käteen.
Niin. Ja SILTI ne naiset haluaa mieluummin mennä töihin kuin jäädä kotiin lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä on ollut tutkimuksia. Yksi syy on tämä feministinen kulttuuri, missä nainen luulee haluavansa kulkea hyvänä jätkänä kaupungilla ja luoda kovaa uraa. Mieheltä hän luulee haluavansa pehmoisuutta, missä ei ole ripaustakaan maskuliinisuutta. Lapset tehdään aika myöhään ja pistetään iskä kotiin hoitamaan ja itse taas jakkupuku päällä uraa luomaan.
Sitten tulee masennus, jota ei osaa selittää. On paha olla, vaikkei tiedä miksi. Onhan saanut kaiken sen minkä itse halusi. Oma mies ei kiinnosta siinä mielessä, tuntuu ettei jaksa oravanpyörää ja lapsiakin on ikävä. Mutta ei VOI olla, kun tätä ihan itse halusi. Sitten lääkäriltä masennuslääkkeitä ja avataan yhteiskunnallinen keskustelu siitä, miksi niin moni keski-ikäinen nainen masentuu.
Ehkäpä unelma oli alunperinkin väärä, tiedäpä siitä sitten.
Kaunis satu, aika kaukana vain todellisuudesta. Tämä "nainen on onnellinen vain kodin lämpöisen hellan ääressä" on juuri sitä samaa 50-luvun Amerikan hapatusta, jota tietyt ihmiset apinoivat. Silloinhan kotiäideille oli tyypillistä olla huumekoukussa tai alkoholisti, olivat onnettomia.
Eihän tässä ääripäähän tarvitse heti pamauttaa, että nainen vain kotiin kokkaamaan. Mutta ehkä perinteisemmät sukupuoliroolit, missä miehet on miehiä ja naiset naisia. Eikä se tarkoita ettei töissä voisi käydä, mutta ehkä enemmän se päävastuu perheen taloudesta olisi miehellä. Kyllähän tässä on ihan biologiaa taustalla, niin turha siitä on hernettä vetää. Uskon että naisella myös yleisessä kuvassa on enemmän viettiä olla kotona lasten kanssa. Toki varmasti jonkun tekee onnelliseksi kilpailuhenkinen työelämä, enemmän kuin koti ja lapset, mutta tekeekö isossa kuvassa? Nythän moni valitsee uran ja lapset neljäkymppisenä, jos enää saa. Miehenä on se beta, joka kyllä varmasti osallistuu kotitöihin tai jopa hoitaa ne, mutta silti se nainen pettää Maken kanssa, joka on kickboxingia harrastava myyntimies, joka ei kuppiinkaan sylje ja jota oma vaimonsa ei saa koskaan pesemään pyykkiä.
Harmillisesti vuorokaudessa on vain 24 tuntia. Jos nainenkin tekee täyttä päivää töissä, se miehen enemmän maksama satanen perheen kuluista ei lohduta, kun naisen aika menee töiden ohella kotiin ja lapsiin ja miehellä riittää aikaa ja jaksamista harrastuksiin.
Niin mutta ennen vanhaan naisethan oli vuosia pois työelämästä lasten ollessa pieniä. Senkään jälkeen mikään ei estä tekemästä lyhennettyä päivää. Mutta edelleenkin jos kiireinen työelämä on juuri sinulle se juttu, niin ei muuta kuin anna palaa. Reppu selkään ja antaa mennä. Mutta on useita tutkimuksia missä vain viitataan siihen, että tämänkaltainen yhteiskunnallinen kehitys voi hyvinkin olla niiden keski-ikäisten naisten masennuksen taustalla. Mutta jos se ei sulla ole, olet siitä näin varma, niin ei muuta kuin jatkat samaan tahtiin. SSRI-lääkkeet on sitä paitsi nykyisin aika edullisia.
Ja taas sinä unohdat sen, että miehet silti vaativat naisia maksamaan puolet perheen kuluista vaikka nainen tekisi osa-aikaista työpäivää. Kerro nyt ihmeessä, missä ovat koulutetut, hyvätuloiset ja anteliaat miehet, jotka nurkumatta tarjoavat koko perheelle hyvän elintason? Oletko sinä sellainen ja vieläpä sinkku?
Siis "miehet" vaativat maksamaan aina kaikesta puolet? Vähän niin että kuin naiset ei koskaan anna, lapset aina huutaa ja vanhat ihmiset on aina saitoja. Mitäpä jos ihan vaan unohdat stereotypiat. Se että miten juuri sinä olet sopinut asian oman puolisosi kanssa on tässä aika merkityksetöntä. Ja asiaa voi ajatella niinkin, että kun yhteiskunnallinen kehitys on mennyt tähän suuntaan, niin kyllä varmasti moni mies vaatiikin maksamaan kaikesta puolet. Aika loogista. Mutta eipä todellakaan vaadittu menneinä vuosina. Hyvin loogista sekin.
Etsipä jostain käsiisi vanhoja lehtiä, niin huomaat, että naiset ovat olleet miesten mielivallan alla. Varsinkin yleisöosaston kirjoituksista sen näkee. Naiset kyseli neuvoja, millainen oikeus heillä on käyttää miehen palkkatuloja omiin tarpeisiin. Ja joo, samaa oli omassa lapsuudenkodissakin. Sitten, kun äiti meni töihin, isä määräsi hänenkin palkastaan.
Aivan tässähän se "nykynaisen" elämänfilosofia tismalleen tiivistyy. Eli omat rahat on nykyisin se juttu, koska se tarjoaa jotain pakoa miesten mielivallan alta. Jos mies on perheen talouden pää, niin kyllä hän on päättänyt monista asioista talouteen liittyen. Tuskin nyt kuitenkaan yksin. Ja tätä stressiä kun naisella ei ole ollut, niin se on ollut helpotus. Niin hassulta kuin se "nykynaisesta" sitten kuulostaakin. Naisen päävastuu on ollut perhe ja miehellä se että leipää riittää pöydässä. Stressit on olleet erilaisia, mutta selvästi jakautuneita. Nythän nykynainen saa kantaa vastuuta sekä niiden rahojen riittävyydestä, fiksusta käytöstä ja sen lisäksi perheestä, lapsista ja niin edelleen. Ja aikaa ei riitä oikein lapsille ja perheelle, mutta sen lisäksi saa stressata rahahuolet. Tätähän ne tutkimukset juuri sanovat, että olisiko tässä mahdollisesti se nykyisen naisen onnettomuuden ja masennuksen yksi alkulähteistä. En sano että on, tai että täysin on, mutta perehdy toki aiheeseen.
Ihan kuin väittäisit, että kahden ihmisen palkalla eläminen aiheuttaa stressiä yhtä paljon kuin yhden ihmisen palkalla eläminen. Avaas nyt vähän tuota filosofiaasi. Minä olen luullut, että mitä enemmän perheellä on rahaa käytössään, sitä vähemmän heidän tarvitsee stressata rahan riittävyydestä.
Ei ennenkään naiset välttyneet huolelta rahan riittävyydestä. Kun mies antoi tietyn summan viikon ruokaostoksiin, niin sillä piti viikon ruuat saada. Ei nainen voinut ostaa kaupasta kaikkea mitä mieli teki, muuten loppuviikosta ei oltaisi syöty mitään.
Naisen kotona olo kuitenkin mahdollisti järkevän ruokasuunnittelun tehokkaasti. Lapsien hyvinvoinnille oli tärkeää, että äiti oli kotona ja sellaisia huolia kuin päivähoitomaksut, iltapäivähoito lapsille, eineksien kalleus ja epäterveellisyys, ja esim kahden auton pitäminen ja huolto, ei ollut. Nykyään jokainen voi kai itse yrittää laskea, säästääkö sillä enemmän, että puoliso on kotona, ja onko hän sentyylinen ihminen, että se elämäntapa on hänelle hyvä. Tosin verkostoja on vähemmän ja kotiäitiys voi olla yksinäistä monelle.
Muistelen että Tiina-kirjoissa äiti oli aina kotona ja laittoi ruokaa tai sitten ompeli. Nykyäiti ehtii säästämään vaikka sillä, että kierrättää vaatteet ja lelut. Jos käy töissä, ei jää yleensä aikaa, vaan pitää ostaa kun ehtii ja antaa pois vanhat tavarat ilmaiseksi.Kyllä mun tuntemissa perheissä vaatteet kierrätetään edelleen. Ja jos perheen sisällä ei voi kierrättää, kierrätetään kavereille tai työkavereille.
Eineksiäkään ei tarvitse syöttää, mikäli vanhemmista molemmat osaa laittaa ruokaa.
Jep, jos siinä perheessä on kaksi aikuista jotka hoitaa hommansa, ehtii kyllä kierrättää ja laittaa ruokaa, vaikka molemmat kävisi töissä. Mutta ollaanhan me ihmiset erilaisia, jollekin se kotona olo sopisi ja toisille ei missään nimessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten pitää lopettaa miesten syyllistäminen.
Hanki koulutus.
Hanki työ.
Laihduta.
Kehitä luonteesi siedettäväksi.
Etsi mies.Et ole tässäkään vaiheessa oikeutettu hyvään mieheen. Joten lopeta valittaminen ja kehitä itseäsi.
Kaikki yllämainitut on useimmilla naisilla, ei vaan pitäisi dekaantua ensimmäiseenkään mieheen. Kaikki luusereita joilla ei ole mitään annettavaa kuin...
Ongelma on siinä, että mies rakastaa naista - nainen vain sitä mitä mies voi naiselle tarjota. Mies on siis vain väline.
Sinulla taisi menmä tuo väärinpäin.
Ongelma on siinä, että nainen rakastaa miestä, mies vain sitä, mitä nainen voi miehelle tarjota. Eli kodinhoitoa ja seksiä. Miehet eivät rakasta naista hänen itsensä vuoksi, se on tullut tällä palstalla selväksi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feminismi petti naiset. Samalla jäi lapset tekemättä ja nyt niitä ei varmaan onnistu saada. Se on rankkaa varmaan sitten henkisesti.
Monet tuttuni muuttivat ulkomaille, jotta saivat naisen ja miehen välisen normaalin perhe-elämän.
Tässä on totuuden siemen.
Mutta meillä ei ole miehiä jotka maksaa kaiken naisen elämisessä, jotta nainen voi keskittyä kynsien hoitoon ja iltapäivä drinksutteluun muiden joutilaiden kotirouvien kanssa. Sitten ne vähän harrastaa töissä käyntiä ja käy shoppailemassa miehen luottokortilla. Ei meillä ole miehiä jotka maksaa tämän elämäntavan.
Miksi ihmeessä sellaisen miehen vaimon pitäisi istua illalla klo 20 asti kassalla tienaamassa 1000€ kuussa, jonka omat tulot ovat vaikka yli 10 tuhatta € kuussa? Se koettaisiin lähinnä nolona miehelle.
Se ei tuo mitään lisäarvoa kenellekään, kun vaimo herää kello 05 lähteäkseen siivoamaan jotain toimistoa ja miehen pitäisi sitten laittaa lapset valmiiksi koulua varten ja tehdä näille aamupala jne. Niin ja tietenkin maksaa sille lastenhoitajalle, koska jonkun ne lapset on haettava sieltä koulusta, vaikka klo 13 tai 16 ja tietenkään alle 12 vuotiasta ei saa monessa maassa jättää koskaan yksin.
Eikä sekään ole monen miehen mielestä sen arvoista, että vaimo on töissä kaikin viikonloput pienellä palkalla ja sitten ollaan siellä yksin niiden lasten kanssa kotona odottamassa porukalla äitiä.
Niissä perheissä, joissa kyetään elämään hyvää elämää ilman, että vaimo töissä ja voi keskittyä sekä lapsiin, että miehiin, niin minkä takia pitäisi edes valita, joku muu vaihtoehto? Jos vaimon on mentävä töihin, joskus myöhemmin, hän voi aina mennä. Kyllä noille alipalkatuille siivoajille paikkoja löytyy aina, jos siihen on päädyttävä.Jos taas nainen on korkeakoulutettu ja saa hyvää palkkaa, niin mikään ei estä häntä menemästä töihin. Ja moni meneekin.
Kynsien maksaminen ei usein paljoa ulkomailla maksa. Eikä edes drinkit. Tosin aika harva kotiäiti ulkomailla juopottelee keskipäivällä kavereiden kanssa tai kävelee rakennekynnet kädessä.
Tuo ikuinen samppanjalasi kädessä on lähinnä suomalaisten märkä unelma.
Monessa maassa perheen elintaso on sama vaikka nainen on kotona, mutta perheen elämänlaatu on paljon parempi, kun ei tarvitse miettiä kun toisen työ ja lomajutut.
Kaikilla ei vaan ole ulkomailla niin huonot palkat, että molempien on pakko olla töissä.En oikein ymmärrä sitä, että naisellakin pitäisi olla työ/ura sitä varten, että jos sattuu jotain, niin olisi jotain varalle. Voihan se työpaikka potkaista pihalle tai ura mennä pilalle joka tapauksessa, eli ei noiden asioiden varaan voi laskea edes vaikka olisi perheetön. JOS tulee ero niin onhan vanhemmallakin naisella mahdollisuus vielä uudelleenkouluttautua, perustaa yritys, alkaa perhepäivähoitajaksi tai muuta vastaavaa. Kannattaako koko nuoruutta ja keski-iän jaksamista jakaa työ- ja perhe-elämään ihan vaan kaiken varalta? Jaettu energian suuntaaminen aiheuttaa sen, että stressi maksimoituu mutta hyöty välttämättä ei. Toki kannatan, että perheen ohella nainen pitää yllä omia kiinnostuksen kohteitaan jos sellaisia on.
Perheettömänä ei ole niitä lapsia elätettävänä. Miksi molemmat vanhemmista ei tekisi vaikka 80% työaikaa, niin ei tarvitsisi jakaa sitä energiaa niin paljoa? Taatusti vähenisi se stressi sillä miehelläkin ja lapset sais viettää aikaa myös isänsä kanssa?
Miksi mies edes haluaisi ottaa kokonaan taloudellisen vastuun, kun naiset on kykeneviä ja etenkin halukkaita sitä vastuuta jakamaan? Ei käy mun järkeen.On varmasti naisia, jotka viihtyy pelkästään kotona lasten seurassa. On kuitenkin todella paljon sellaisia, jotka haluaa muutakin elämältään.
Näissä ketjuissa annetaan aina sellainen kuva kuinka ne naisten työpaikat ovat asiantuntijahommia, hyvin palkattuja ja hyvät työajat ja lähellä kotia ja työnantaja joustaa ja työkaverit ovat kivoja.
Totuus on monelle ihan toinen. Huono palkka, työpaikkakiusaamista, vuorotyötä, työnantaja ei arvosta, eikä jousta ja lomat on aina väärään ajankohtaan sekä puolison, että lasten kannalta. Päivät pitkät syöt surkeita eväitä tai mikrossa lämmitettävää ruokaa, ehkä jopa jossain pukukopissa. Tai kalliilla ravintolassa.
Niin ja suurin osa palkasta menee autoon ja bensaan ja työvaatteisiin.
Monelle siitä työnteosta jää todella vähän kaikkien työhön liittyvien kulujen jälkeen käteen.Niin. Ja SILTI ne naiset haluaa mieluummin mennä töihin kuin jäädä kotiin lasten kanssa.
Niinpä, monelle miehelle tuntuu olevan aivan käsittämätöntä, että nainen menee ennemmin surkeaan työhön kuin jää miehen vallan alle. Syntyvyys laskee, koska perhe-elämä on naiselle niin huono diili.
En juttua päässyt lukemaan. Tämän ketjun perusteella nelikymppiset sinkkut ja eronneet jaksava hyvin ja ovat onnellisia.
Parisuhteessa eläminen väsyttää naista ja tekee onnettomaksi. Mies on parisuhteessa elätettävä lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten pitää lopettaa miesten syyllistäminen.
Hanki koulutus.
Hanki työ.
Laihduta.
Kehitä luonteesi siedettäväksi.
Etsi mies.Et ole tässäkään vaiheessa oikeutettu hyvään mieheen. Joten lopeta valittaminen ja kehitä itseäsi.
Kaikki yllämainitut on useimmilla naisilla, ei vaan pitäisi dekaantua ensimmäiseenkään mieheen. Kaikki luusereita joilla ei ole mitään annettavaa kuin...
Ongelma on siinä, että mies rakastaa naista - nainen vain sitä mitä mies voi naiselle tarjota. Mies on siis vain väline.
Rakastaako? Sen perusteella, mitä miesten kirjoittamia kommentteja on tältä palstalta lukenut, nainen nähdään enemmänkin statussymbolina, kuin oikean rakkauden kohteena.
Rakkaus on tasavertaisuutta ja kunnioitusta, ei palvontaa.Olisikin nainen näille vaan statussymboli, mutta kun naisen pitää olla myös lasten- ja kodinhoitaja, makuuhuoneen villipeto ja maksaa yhteisten lasten kaikkien menojen lisäksi vähintään puolet muista talouden menoista.
Itsehän sinä olet tuollaisia miehiä valinnut. Syytä siis itseäsi, ja valitse jatkossa paremmin.
Mä otin kerran kumppanikseni kaksisuuntaista mielialahäiriöitä sairastavan naisen. Hän teki elämästäni täyttä helvettiä. Tiedätkö ketä minä syytän siitä että päädyin hänen kanssaan yhteen? Syytän itseäni.
Ja on ryöstön uhriksi joutuneen oma vika, että joutui ryöstetyksi. Mitäs piti niitä merkkivaatteita. Jne... Jos joku kohtelee toista huonosti, se ei ole sen toisen vika. Kyllä se syyttävä sormi pitäisi osoittaa sitä kaltoinkohtelijaa.
Sä olet itse vastuussa siitä, kenet valitset elämänkumppaniksesi. Piste.
Siinä tapauksessa, että diagnoosit, parisuhdehistoria ja aito käytös parisuhteessa kerrotaan heti kättelyssä avoimesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten pitää lopettaa miesten syyllistäminen.
Hanki koulutus.
Hanki työ.
Laihduta.
Kehitä luonteesi siedettäväksi.
Etsi mies.Et ole tässäkään vaiheessa oikeutettu hyvään mieheen. Joten lopeta valittaminen ja kehitä itseäsi.
Kaikki yllämainitut on useimmilla naisilla, ei vaan pitäisi dekaantua ensimmäiseenkään mieheen. Kaikki luusereita joilla ei ole mitään annettavaa kuin...
Ongelma on siinä, että mies rakastaa naista - nainen vain sitä mitä mies voi naiselle tarjota. Mies on siis vain väline.
Rakastaako? Sen perusteella, mitä miesten kirjoittamia kommentteja on tältä palstalta lukenut, nainen nähdään enemmänkin statussymbolina, kuin oikean rakkauden kohteena.
Rakkaus on tasavertaisuutta ja kunnioitusta, ei palvontaa.Olisikin nainen näille vaan statussymboli, mutta kun naisen pitää olla myös lasten- ja kodinhoitaja, makuuhuoneen villipeto ja maksaa yhteisten lasten kaikkien menojen lisäksi vähintään puolet muista talouden menoista.
Itsehän sinä olet tuollaisia miehiä valinnut. Syytä siis itseäsi, ja valitse jatkossa paremmin.
Mä otin kerran kumppanikseni kaksisuuntaista mielialahäiriöitä sairastavan naisen. Hän teki elämästäni täyttä helvettiä. Tiedätkö ketä minä syytän siitä että päädyin hänen kanssaan yhteen? Syytän itseäni.
Ja on ryöstön uhriksi joutuneen oma vika, että joutui ryöstetyksi. Mitäs piti niitä merkkivaatteita. Jne... Jos joku kohtelee toista huonosti, se ei ole sen toisen vika. Kyllä se syyttävä sormi pitäisi osoittaa sitä kaltoinkohtelijaa.
Sä olet itse vastuussa siitä, kenet valitset elämänkumppaniksesi. Piste.
Ihmiset valehtelee. Jos sulla ei ole kristallipalloa, aina on olemassa mahdollisuus, että kumppani valehtelee ja huijaa. Kyllä se edelleen on sen valehtelijan vika.
Ja on ryöstön uhriksi joutuneen oma vika, että joutui ryöstetyksi. Mitäs piti niitä merkkivaatteita. Jne... Jos joku kohtelee toista huonosti, se ei ole sen toisen vika. Kyllä se syyttävä sormi pitäisi osoittaa sitä kaltoinkohtelijaa.