Nelikymppiset naiset eivät jaksa enää Asiantuntija avaa syyt selittämättömään ahdistukseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä on ollut tutkimuksia. Yksi syy on tämä feministinen kulttuuri, missä nainen luulee haluavansa kulkea hyvänä jätkänä kaupungilla ja luoda kovaa uraa. Mieheltä hän luulee haluavansa pehmoisuutta, missä ei ole ripaustakaan maskuliinisuutta. Lapset tehdään aika myöhään ja pistetään iskä kotiin hoitamaan ja itse taas jakkupuku päällä uraa luomaan.

Sitten tulee masennus, jota ei osaa selittää. On paha olla, vaikkei tiedä miksi. Onhan saanut kaiken sen minkä itse halusi. Oma mies ei kiinnosta siinä mielessä, tuntuu ettei jaksa oravanpyörää ja lapsiakin on ikävä. Mutta ei VOI olla, kun tätä ihan itse halusi. Sitten lääkäriltä masennuslääkkeitä ja avataan yhteiskunnallinen keskustelu siitä, miksi niin moni keski-ikäinen nainen masentuu.

Ehkäpä unelma oli alunperinkin väärä, tiedäpä siitä sitten.

Kaunis satu, aika kaukana vain todellisuudesta. Tämä "nainen on onnellinen vain kodin lämpöisen hellan ääressä" on juuri sitä samaa 50-luvun Amerikan hapatusta, jota tietyt ihmiset apinoivat. Silloinhan kotiäideille oli tyypillistä olla huumekoukussa tai alkoholisti, olivat onnettomia.

Eihän tässä ääripäähän tarvitse heti pamauttaa, että nainen vain kotiin kokkaamaan. Mutta ehkä perinteisemmät sukupuoliroolit, missä miehet on miehiä ja naiset naisia. Eikä se tarkoita ettei töissä voisi käydä, mutta ehkä enemmän se päävastuu perheen taloudesta olisi miehellä. Kyllähän tässä on ihan biologiaa taustalla, niin turha siitä on hernettä vetää. Uskon että naisella myös yleisessä kuvassa on enemmän viettiä olla kotona lasten kanssa. Toki varmasti jonkun tekee onnelliseksi kilpailuhenkinen työelämä, enemmän kuin koti ja lapset, mutta tekeekö isossa kuvassa? Nythän moni valitsee uran ja lapset neljäkymppisenä, jos enää saa. Miehenä on se beta, joka kyllä varmasti osallistuu kotitöihin tai jopa hoitaa ne, mutta silti se nainen pettää Maken kanssa, joka on kickboxingia harrastava myyntimies, joka ei kuppiinkaan sylje ja jota oma vaimonsa ei saa koskaan pesemään pyykkiä.

Harmillisesti vuorokaudessa on vain 24 tuntia. Jos nainenkin tekee täyttä päivää töissä, se miehen enemmän maksama satanen perheen kuluista ei lohduta, kun naisen aika menee töiden ohella kotiin ja lapsiin ja miehellä riittää aikaa ja jaksamista harrastuksiin.

Niin mutta ennen vanhaan naisethan oli vuosia pois työelämästä lasten ollessa pieniä. Senkään jälkeen mikään ei estä tekemästä lyhennettyä päivää. Mutta edelleenkin jos kiireinen työelämä on juuri sinulle se juttu, niin ei muuta kuin anna palaa. Reppu selkään ja antaa mennä. Mutta on useita tutkimuksia missä vain viitataan siihen, että tämänkaltainen yhteiskunnallinen kehitys voi hyvinkin olla niiden keski-ikäisten naisten masennuksen taustalla. Mutta jos se ei sulla ole, olet siitä näin varma, niin ei muuta kuin jatkat samaan tahtiin. SSRI-lääkkeet on sitä paitsi nykyisin aika edullisia.

Ja taas sinä unohdat sen, että miehet silti vaativat naisia maksamaan puolet perheen kuluista vaikka nainen tekisi osa-aikaista työpäivää. Kerro nyt ihmeessä, missä ovat koulutetut, hyvätuloiset ja anteliaat miehet, jotka nurkumatta tarjoavat koko perheelle hyvän elintason? Oletko sinä sellainen ja vieläpä sinkku?

Siis "miehet" vaativat maksamaan aina kaikesta puolet? Vähän niin että kuin naiset ei koskaan anna, lapset aina huutaa ja vanhat ihmiset on aina saitoja. Mitäpä jos ihan vaan unohdat stereotypiat. Se että miten juuri sinä olet sopinut asian oman puolisosi kanssa on tässä aika merkityksetöntä. Ja asiaa voi ajatella niinkin, että kun yhteiskunnallinen kehitys on mennyt tähän suuntaan, niin kyllä varmasti moni mies vaatiikin maksamaan kaikesta puolet. Aika loogista. Mutta eipä todellakaan vaadittu menneinä vuosina. Hyvin loogista sekin.

Etsipä jostain käsiisi vanhoja lehtiä, niin huomaat, että naiset ovat olleet miesten mielivallan alla. Varsinkin yleisöosaston kirjoituksista sen näkee. Naiset kyseli neuvoja, millainen oikeus heillä on käyttää miehen palkkatuloja omiin tarpeisiin. Ja joo, samaa oli omassa lapsuudenkodissakin. Sitten, kun äiti meni töihin, isä määräsi hänenkin palkastaan.

Niin ja vastaavasti mies oli vastuussa naisten veloista. Itseasiassa mies oli vastuussa ihan kaikesta eikä nainen vastannut mistään, lain edessä. Mies joutui maksamaan verot omaisuudesta jonka nainen omisti muttei ollut millään lailla velvollinen käyttämään omistuksiaan perheen eteen, se kuului miehen vastuulle. Eikös kuulostakin tasa-arvoiselta.

Mitä velkaa täysin tuloton nainen olisi voinut ottaa ja mistä? Perheverotuksessa mies on saanut hyötyä tulottomasta vaimosta, joten ihan loogisesti muutama harva mies on ehkä voinut joutua maksamaan vaimon perintöveroja ennen kuin omaisuus on saatu myytyä.

Ei naisella ollut mitään velvollisuutta myydä perimäänsä omaisuutta, saatika käyttää sitä perheen eteen, miehellä oli velvollisuus maksaa verot. Systeemi oli sairas ja miehet kärsivät siitä eniten.

Naisella toisaalta ei ollut myöskään valtaa mihinkään omaan talouteensa liittyvään, lain edessä. Ei valtaa, ei velvollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on ihan täysjärkinen ja osallistuu siivoukseen ja perheen elatukseen jne, mutta olen havainnut dynamiikassa muutoksen. Aiemmin tein osa-aikatöitä ja luonnollisesti hoidin huomattavasti enemmän kotitöitä ja lasten asioita. Maksoin suhteessa saman verran, mutta miehelle jäi ns. ylimääräistä menoja. Perheessämme on myös erityislapsi, joka vaatinut paljon.

Tällä hetkellä luon uraa ja teen ns. vaativaa työtä ja opiskelen työn ohessa. Kummallisesti suurin osa kotitöistä ja lasten asioista on edelleen minulla. Lisäksi osallistun taloudellisesti huomattavan paljon enemmän kuin aiemmin. Minun vastuut on kasvaneet merkittävästi, miehen ei. Myös koulu terveydenhuolto jne on AINA ensisijaisesti yhteydessä minuun ja odottaa minun olevan tavoitettavissa. En usko, että miehenikään ymmärtää miten paljon teen, mutta välillä käy mielessä, että mitä järkeä tässä on?

Miten olette päätyneet tuohon? Miksi suostut?

Tähän on vaan ajauduttu. Luonnollisesti tein enemmän silloin, kun tein vähemmän töitä. Teen myös paljon etänä, joten ihan omasta syystäkin teen välillä kotijuttuja. Pointtina tässä oli enemmänkin se, että nykyään naiset tekee enemmän töitä, myös ns. vaativaa työtä. Silti tietyt asiat kasaantuu naisille ja sitä myös yhteiskunta olettaa. Meillä on tehty kyllä selväksi koululle ja terveydenhuoltoon, että lapsella on myös isä. Varmasti on todella osallistuvia ja tekeviä miehiä, mutta usein tuntuu, että osalta miehistä puuttuu kyky nähdä ja tajuta, että mitä kaikkea naiset tekevät.

Minä luulen että se on ylipäätään inhimillinen ominaisuus, ettei välttämättä osata hahmottaa miten paljon toinen tekee asioita. Mutta kyllähän naiset on keskimäärin empaattisempia ja parempia asettumaan toisen asemaan kuin miehet, ja toisaalta myös huonompia pitämään puoliaan ja tuomaan tekemäänsä työtä näkyväksi.

Ja miehet taas loogisempia, eikö vaan? 

Eikun helvetti sori, ainoastaan naisiin liitetyt positiiviset stereotypiat ovat totta. Unohtui ihan. Heti tuli alapeukkuja kun miehiin liitettiin jokin positiivinen ominaisuus. 

Miehet on rohkeampia, nopeampia tekemään päätöksiä, ja nämä on etu työelämässä. Miehet uskaltaa pyytää palkankorotusta ja hakea ylennyksiä, ja toisaalta se empaattisuus on myös haittapuoli joissain tilanteissa. Mutta loogisuus, no, en kyllä usko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Feminismi petti naiset. Samalla jäi lapset tekemättä ja nyt niitä ei varmaan onnistu saada. Se on rankkaa varmaan sitten henkisesti.

Monet tuttuni muuttivat ulkomaille, jotta saivat naisen ja miehen välisen normaalin perhe-elämän.

Hankin lapsia nimenomaan feminismin takia. Jos eläisimme yhteiskunnassa, jossa naimisiinmeno ja lapset merkitsisivät oman vapauteni menettämistä, en hankkisi.

Laitamme perhevapaat puoliksi ja minäkin saan tehdä omia juttuja, omaa uraa ja samalla lapset voivat hyvin.

😂😂 Luulet voittaneesi kun sinäkin SAAT maksaa kuluja perheessä. No, mikäs siinä jos tykkää fifty-fiftystä.

Mikäs siinä jos tykkää gold diggauksesta. Huutista itselles. 50/50 -parisuhdemalli sopii joillekin, eikä siinä ole mitään väärää. Toisilla pariskunnilla on järjestely, jossa mies maksaa enemmän. Joissain parisuhteissa nainen maksaa enemmän. Mikään näistä ei ole väärin. Se taas on noloa, että joku freeloadaa. 

Vielä nolompaaki on. Vaikkapa se, etteivät jotkut osaa puhua omaa äidinkieltään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Feminismi petti naiset. Samalla jäi lapset tekemättä ja nyt niitä ei varmaan onnistu saada. Se on rankkaa varmaan sitten henkisesti.

Monet tuttuni muuttivat ulkomaille, jotta saivat naisen ja miehen välisen normaalin perhe-elämän.

Hankin lapsia nimenomaan feminismin takia. Jos eläisimme yhteiskunnassa, jossa naimisiinmeno ja lapset merkitsisivät oman vapauteni menettämistä, en hankkisi.

Laitamme perhevapaat puoliksi ja minäkin saan tehdä omia juttuja, omaa uraa ja samalla lapset voivat hyvin.

No kyllä siinä kyllä vapaus menee. Vuorokauteen tulee tuntitolkulla lisää pakollisia toimintoja - jos siis meinaa vanhemmuudesta suht kunniakkaasti selvitä.

Hieman erilaisista vapauksista puhumme.

Vierailija kirjoitti:

Uskon että naisella myös yleisessä kuvassa on enemmän viettiä olla kotona lasten kanssa. Toki varmasti jonkun tekee onnelliseksi kilpailuhenkinen työelämä, enemmän kuin koti ja lapset, mutta tekeekö isossa kuvassa? Nythän moni valitsee uran ja lapset neljäkymppisenä, jos enää saa. Miehenä on se beta, joka kyllä varmasti osallistuu kotitöihin tai jopa hoitaa ne, mutta silti se nainen pettää Maken kanssa, joka on kickboxingia harrastava myyntimies, joka ei kuppiinkaan sylje ja jota oma vaimonsa ei saa koskaan pesemään pyykkiä.

Hmm. Eikö ole jokaiselle selvää että tuo "vietti" on lähinnä urbaanilegenda? Käytännön syistä lähinnä ollut usein tällainen järjestely. Eihän naisia muuten siihen olisi kautta historian tarvinnut käytännösä pakottaa ja painostaa.

Betahöpinät kuuluvat Ylilaudalle, eivät aikuisten keskusteluihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä on ollut tutkimuksia. Yksi syy on tämä feministinen kulttuuri, missä nainen luulee haluavansa kulkea hyvänä jätkänä kaupungilla ja luoda kovaa uraa. Mieheltä hän luulee haluavansa pehmoisuutta, missä ei ole ripaustakaan maskuliinisuutta. Lapset tehdään aika myöhään ja pistetään iskä kotiin hoitamaan ja itse taas jakkupuku päällä uraa luomaan.

Sitten tulee masennus, jota ei osaa selittää. On paha olla, vaikkei tiedä miksi. Onhan saanut kaiken sen minkä itse halusi. Oma mies ei kiinnosta siinä mielessä, tuntuu ettei jaksa oravanpyörää ja lapsiakin on ikävä. Mutta ei VOI olla, kun tätä ihan itse halusi. Sitten lääkäriltä masennuslääkkeitä ja avataan yhteiskunnallinen keskustelu siitä, miksi niin moni keski-ikäinen nainen masentuu.

Ehkäpä unelma oli alunperinkin väärä, tiedäpä siitä sitten.

Kaunis satu, aika kaukana vain todellisuudesta. Tämä "nainen on onnellinen vain kodin lämpöisen hellan ääressä" on juuri sitä samaa 50-luvun Amerikan hapatusta, jota tietyt ihmiset apinoivat. Silloinhan kotiäideille oli tyypillistä olla huumekoukussa tai alkoholisti, olivat onnettomia.

Eihän tässä ääripäähän tarvitse heti pamauttaa, että nainen vain kotiin kokkaamaan. Mutta ehkä perinteisemmät sukupuoliroolit, missä miehet on miehiä ja naiset naisia. Eikä se tarkoita ettei töissä voisi käydä, mutta ehkä enemmän se päävastuu perheen taloudesta olisi miehellä. Kyllähän tässä on ihan biologiaa taustalla, niin turha siitä on hernettä vetää. Uskon että naisella myös yleisessä kuvassa on enemmän viettiä olla kotona lasten kanssa. Toki varmasti jonkun tekee onnelliseksi kilpailuhenkinen työelämä, enemmän kuin koti ja lapset, mutta tekeekö isossa kuvassa? Nythän moni valitsee uran ja lapset neljäkymppisenä, jos enää saa. Miehenä on se beta, joka kyllä varmasti osallistuu kotitöihin tai jopa hoitaa ne, mutta silti se nainen pettää Maken kanssa, joka on kickboxingia harrastava myyntimies, joka ei kuppiinkaan sylje ja jota oma vaimonsa ei saa koskaan pesemään pyykkiä.

Harmillisesti vuorokaudessa on vain 24 tuntia. Jos nainenkin tekee täyttä päivää töissä, se miehen enemmän maksama satanen perheen kuluista ei lohduta, kun naisen aika menee töiden ohella kotiin ja lapsiin ja miehellä riittää aikaa ja jaksamista harrastuksiin.

Niin mutta ennen vanhaan naisethan oli vuosia pois työelämästä lasten ollessa pieniä. Senkään jälkeen mikään ei estä tekemästä lyhennettyä päivää. Mutta edelleenkin jos kiireinen työelämä on juuri sinulle se juttu, niin ei muuta kuin anna palaa. Reppu selkään ja antaa mennä. Mutta on useita tutkimuksia missä vain viitataan siihen, että tämänkaltainen yhteiskunnallinen kehitys voi hyvinkin olla niiden keski-ikäisten naisten masennuksen taustalla. Mutta jos se ei sulla ole, olet siitä näin varma, niin ei muuta kuin jatkat samaan tahtiin. SSRI-lääkkeet on sitä paitsi nykyisin aika edullisia.

Ja taas sinä unohdat sen, että miehet silti vaativat naisia maksamaan puolet perheen kuluista vaikka nainen tekisi osa-aikaista työpäivää. Kerro nyt ihmeessä, missä ovat koulutetut, hyvätuloiset ja anteliaat miehet, jotka nurkumatta tarjoavat koko perheelle hyvän elintason? Oletko sinä sellainen ja vieläpä sinkku?

Siis "miehet" vaativat maksamaan aina kaikesta puolet? Vähän niin että kuin naiset ei koskaan anna, lapset aina huutaa ja vanhat ihmiset on aina saitoja. Mitäpä jos ihan vaan unohdat stereotypiat. Se että miten juuri sinä olet sopinut asian oman puolisosi kanssa on tässä aika merkityksetöntä. Ja asiaa voi ajatella niinkin, että kun yhteiskunnallinen kehitys on mennyt tähän suuntaan, niin kyllä varmasti moni mies vaatiikin maksamaan kaikesta puolet. Aika loogista. Mutta eipä todellakaan vaadittu menneinä vuosina. Hyvin loogista sekin.

Etsipä jostain käsiisi vanhoja lehtiä, niin huomaat, että naiset ovat olleet miesten mielivallan alla. Varsinkin yleisöosaston kirjoituksista sen näkee. Naiset kyseli neuvoja, millainen oikeus heillä on käyttää miehen palkkatuloja omiin tarpeisiin. Ja joo, samaa oli omassa lapsuudenkodissakin. Sitten, kun äiti meni töihin, isä määräsi hänenkin palkastaan.

Aivan tässähän se "nykynaisen" elämänfilosofia tismalleen tiivistyy. Eli omat rahat on nykyisin se juttu, koska se tarjoaa jotain pakoa miesten mielivallan alta. Jos mies on perheen talouden pää, niin kyllä hän on päättänyt monista asioista talouteen liittyen. Tuskin nyt kuitenkaan yksin. Ja tätä stressiä kun naisella ei ole ollut, niin se on ollut helpotus. Niin hassulta kuin se "nykynaisesta" sitten kuulostaakin. Naisen päävastuu on ollut perhe ja miehellä se että leipää riittää pöydässä. Stressit on olleet erilaisia, mutta selvästi jakautuneita. Nythän nykynainen saa kantaa vastuuta sekä niiden rahojen riittävyydestä, fiksusta käytöstä ja sen lisäksi perheestä, lapsista ja niin edelleen. Ja aikaa ei riitä oikein lapsille ja perheelle, mutta sen lisäksi saa stressata rahahuolet. Tätähän ne tutkimukset juuri sanovat, että olisiko tässä mahdollisesti se nykyisen naisen onnettomuuden ja masennuksen yksi alkulähteistä. En sano että on, tai että täysin on, mutta perehdy toki aiheeseen.

Se ongelma taitaa olla, että aiempi systeemi teki naisesta hyvin haavoittuvassa ja alisteisessa asemassa olevan naiseen nähden. Se ei siis kertakaikkiaan ole hyvä vaihtoehto naisen kannalta, vaikka optimaalisessa tilanteessa se voisi stressiä vähentää. Nykypäivän ongelma vaan taitaa olla, että se ennen vain miehelle kuulunut stressin aihe eli talous on jaettu molemmille, mutta naisille kuulunut eli lapsiin ja kotiin liittyvää ei sitten olekaan ollenkaan yhtä tehokkaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä on ollut tutkimuksia. Yksi syy on tämä feministinen kulttuuri, missä nainen luulee haluavansa kulkea hyvänä jätkänä kaupungilla ja luoda kovaa uraa. Mieheltä hän luulee haluavansa pehmoisuutta, missä ei ole ripaustakaan maskuliinisuutta. Lapset tehdään aika myöhään ja pistetään iskä kotiin hoitamaan ja itse taas jakkupuku päällä uraa luomaan.

Sitten tulee masennus, jota ei osaa selittää. On paha olla, vaikkei tiedä miksi. Onhan saanut kaiken sen minkä itse halusi. Oma mies ei kiinnosta siinä mielessä, tuntuu ettei jaksa oravanpyörää ja lapsiakin on ikävä. Mutta ei VOI olla, kun tätä ihan itse halusi. Sitten lääkäriltä masennuslääkkeitä ja avataan yhteiskunnallinen keskustelu siitä, miksi niin moni keski-ikäinen nainen masentuu.

Ehkäpä unelma oli alunperinkin väärä, tiedäpä siitä sitten.

Kaunis satu, aika kaukana vain todellisuudesta. Tämä "nainen on onnellinen vain kodin lämpöisen hellan ääressä" on juuri sitä samaa 50-luvun Amerikan hapatusta, jota tietyt ihmiset apinoivat. Silloinhan kotiäideille oli tyypillistä olla huumekoukussa tai alkoholisti, olivat onnettomia.

Eihän tässä ääripäähän tarvitse heti pamauttaa, että nainen vain kotiin kokkaamaan. Mutta ehkä perinteisemmät sukupuoliroolit, missä miehet on miehiä ja naiset naisia. Eikä se tarkoita ettei töissä voisi käydä, mutta ehkä enemmän se päävastuu perheen taloudesta olisi miehellä. Kyllähän tässä on ihan biologiaa taustalla, niin turha siitä on hernettä vetää. Uskon että naisella myös yleisessä kuvassa on enemmän viettiä olla kotona lasten kanssa. Toki varmasti jonkun tekee onnelliseksi kilpailuhenkinen työelämä, enemmän kuin koti ja lapset, mutta tekeekö isossa kuvassa? Nythän moni valitsee uran ja lapset neljäkymppisenä, jos enää saa. Miehenä on se beta, joka kyllä varmasti osallistuu kotitöihin tai jopa hoitaa ne, mutta silti se nainen pettää Maken kanssa, joka on kickboxingia harrastava myyntimies, joka ei kuppiinkaan sylje ja jota oma vaimonsa ei saa koskaan pesemään pyykkiä.

Harmillisesti vuorokaudessa on vain 24 tuntia. Jos nainenkin tekee täyttä päivää töissä, se miehen enemmän maksama satanen perheen kuluista ei lohduta, kun naisen aika menee töiden ohella kotiin ja lapsiin ja miehellä riittää aikaa ja jaksamista harrastuksiin.

Niin mutta ennen vanhaan naisethan oli vuosia pois työelämästä lasten ollessa pieniä. Senkään jälkeen mikään ei estä tekemästä lyhennettyä päivää. Mutta edelleenkin jos kiireinen työelämä on juuri sinulle se juttu, niin ei muuta kuin anna palaa. Reppu selkään ja antaa mennä. Mutta on useita tutkimuksia missä vain viitataan siihen, että tämänkaltainen yhteiskunnallinen kehitys voi hyvinkin olla niiden keski-ikäisten naisten masennuksen taustalla. Mutta jos se ei sulla ole, olet siitä näin varma, niin ei muuta kuin jatkat samaan tahtiin. SSRI-lääkkeet on sitä paitsi nykyisin aika edullisia.

Ja taas sinä unohdat sen, että miehet silti vaativat naisia maksamaan puolet perheen kuluista vaikka nainen tekisi osa-aikaista työpäivää. Kerro nyt ihmeessä, missä ovat koulutetut, hyvätuloiset ja anteliaat miehet, jotka nurkumatta tarjoavat koko perheelle hyvän elintason? Oletko sinä sellainen ja vieläpä sinkku?

Siis "miehet" vaativat maksamaan aina kaikesta puolet? Vähän niin että kuin naiset ei koskaan anna, lapset aina huutaa ja vanhat ihmiset on aina saitoja. Mitäpä jos ihan vaan unohdat stereotypiat. Se että miten juuri sinä olet sopinut asian oman puolisosi kanssa on tässä aika merkityksetöntä. Ja asiaa voi ajatella niinkin, että kun yhteiskunnallinen kehitys on mennyt tähän suuntaan, niin kyllä varmasti moni mies vaatiikin maksamaan kaikesta puolet. Aika loogista. Mutta eipä todellakaan vaadittu menneinä vuosina. Hyvin loogista sekin.

Oma mies on pienituloinen ja jos hänen yksin olisi pitänyt rahoittaa meidän elämä, hän olisi joutunut hankkimaan toisen kokopäivätyön entisen rinnalle. Kuulostaa kivalle, eikö vain? Hän kuitenkin oli tyytyväinen, että minäkin kävin töissä ja maksoin puolet kuluista.

Ei ne miehet ennen vanhaankaan ollet kaikki pankinjohtajia. Tukkijätkiä ja hanslankareita. Miehelle oli silti kunnia-asia elättää perheensä ja tuoda leipä pöytään. Mutta auttaahan se nyt tietenkin rahallisesti, että nainenkin osallituu rahan hankkimiseen. Tämä ei silti ole tässä asian pihvi. Kyse on siitä miksei nykyinen keski-ikäinen nainen ole enää onnellinen ja he masentuvat. Ja se voi olla yhteiskunnallinen kehityssuunta, missä naista on tuotu koko ajan enemmän mieheksi. Samaan aikaan miehissä on oireilua, kun ei saisi enää olla mies ja testosteroiini luokitellaan elimistön itsensä tuottamana aineenakin jo toksista käyttäytymistä aiheuttavana. Enkä sano sitäkään, että enää olisi edes mahdollista usean naisen jäädä kotiin vuosiksi. Se on enää luxusta niille, keillä sattuu olemaan erittäin hyvätuloinen mies.

Naisella 40v vaiheilla alkavat vaihdevuodet ja alkaa siirtymä vanhuuteen. Ei kiusata heitä tästä luonnonjärjestyksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain kohtaa tapahtui virhe ja naisten täytyy nykyään olla sekä naisia että miehiä.

Miehetkään eivät voi hyvin.

Tämä. Sä olet nyt asian ytimessä.

Ei miehet ole vauvoja, se on loukkaavaa sanoa niin. Ne on miehiä. Jo lähtökihtaisesti vähän erilaisia kuin naiset.

Minäkin koen, että nykyfeminismi asettaa liikaa paineita. Miksi naisen pitäisi olla kuin mies? Minulle ainakin riittää, että olen nainen ja että suoriudun tästä roolistani ja tehtävästäni.

Miten olet päätynyt käsitykseen, että naisen pitäisi olla kuin mies?

Nykypäivän feministin roolimalli tuntuu valitettavan usein olevan jonkinlainen itseriittoinen öykkärimies. Ihannoidaan jotain voimakkaan aggressiivista boss lady -elämäntyyliä jossa tehdään mitä haluaa vähät välittämättä muista ihmisistä. Leveillään lukuisilla seksikumppaneilla ja keskustellaan omasta alapäästä podcasteissa.

Tämä! On p*llupäiväkirjaa ja ties mitä kanavaa, minkä kautta öykkäröidä uudenlaista "naiseuttaan". Pthyi, en koskaan muutu boss ladyksi saati free the nipple paljastajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä on ollut tutkimuksia. Yksi syy on tämä feministinen kulttuuri, missä nainen luulee haluavansa kulkea hyvänä jätkänä kaupungilla ja luoda kovaa uraa. Mieheltä hän luulee haluavansa pehmoisuutta, missä ei ole ripaustakaan maskuliinisuutta. Lapset tehdään aika myöhään ja pistetään iskä kotiin hoitamaan ja itse taas jakkupuku päällä uraa luomaan.

Sitten tulee masennus, jota ei osaa selittää. On paha olla, vaikkei tiedä miksi. Onhan saanut kaiken sen minkä itse halusi. Oma mies ei kiinnosta siinä mielessä, tuntuu ettei jaksa oravanpyörää ja lapsiakin on ikävä. Mutta ei VOI olla, kun tätä ihan itse halusi. Sitten lääkäriltä masennuslääkkeitä ja avataan yhteiskunnallinen keskustelu siitä, miksi niin moni keski-ikäinen nainen masentuu.

Ehkäpä unelma oli alunperinkin väärä, tiedäpä siitä sitten.

Kaunis satu, aika kaukana vain todellisuudesta. Tämä "nainen on onnellinen vain kodin lämpöisen hellan ääressä" on juuri sitä samaa 50-luvun Amerikan hapatusta, jota tietyt ihmiset apinoivat. Silloinhan kotiäideille oli tyypillistä olla huumekoukussa tai alkoholisti, olivat onnettomia.

Eihän tässä ääripäähän tarvitse heti pamauttaa, että nainen vain kotiin kokkaamaan. Mutta ehkä perinteisemmät sukupuoliroolit, missä miehet on miehiä ja naiset naisia. Eikä se tarkoita ettei töissä voisi käydä, mutta ehkä enemmän se päävastuu perheen taloudesta olisi miehellä. Kyllähän tässä on ihan biologiaa taustalla, niin turha siitä on hernettä vetää. Uskon että naisella myös yleisessä kuvassa on enemmän viettiä olla kotona lasten kanssa. Toki varmasti jonkun tekee onnelliseksi kilpailuhenkinen työelämä, enemmän kuin koti ja lapset, mutta tekeekö isossa kuvassa? Nythän moni valitsee uran ja lapset neljäkymppisenä, jos enää saa. Miehenä on se beta, joka kyllä varmasti osallistuu kotitöihin tai jopa hoitaa ne, mutta silti se nainen pettää Maken kanssa, joka on kickboxingia harrastava myyntimies, joka ei kuppiinkaan sylje ja jota oma vaimonsa ei saa koskaan pesemään pyykkiä.

Harmillisesti vuorokaudessa on vain 24 tuntia. Jos nainenkin tekee täyttä päivää töissä, se miehen enemmän maksama satanen perheen kuluista ei lohduta, kun naisen aika menee töiden ohella kotiin ja lapsiin ja miehellä riittää aikaa ja jaksamista harrastuksiin.

Niin mutta ennen vanhaan naisethan oli vuosia pois työelämästä lasten ollessa pieniä. Senkään jälkeen mikään ei estä tekemästä lyhennettyä päivää. Mutta edelleenkin jos kiireinen työelämä on juuri sinulle se juttu, niin ei muuta kuin anna palaa. Reppu selkään ja antaa mennä. Mutta on useita tutkimuksia missä vain viitataan siihen, että tämänkaltainen yhteiskunnallinen kehitys voi hyvinkin olla niiden keski-ikäisten naisten masennuksen taustalla. Mutta jos se ei sulla ole, olet siitä näin varma, niin ei muuta kuin jatkat samaan tahtiin. SSRI-lääkkeet on sitä paitsi nykyisin aika edullisia.

Ja taas sinä unohdat sen, että miehet silti vaativat naisia maksamaan puolet perheen kuluista vaikka nainen tekisi osa-aikaista työpäivää. Kerro nyt ihmeessä, missä ovat koulutetut, hyvätuloiset ja anteliaat miehet, jotka nurkumatta tarjoavat koko perheelle hyvän elintason? Oletko sinä sellainen ja vieläpä sinkku?

Siis "miehet" vaativat maksamaan aina kaikesta puolet? Vähän niin että kuin naiset ei koskaan anna, lapset aina huutaa ja vanhat ihmiset on aina saitoja. Mitäpä jos ihan vaan unohdat stereotypiat. Se että miten juuri sinä olet sopinut asian oman puolisosi kanssa on tässä aika merkityksetöntä. Ja asiaa voi ajatella niinkin, että kun yhteiskunnallinen kehitys on mennyt tähän suuntaan, niin kyllä varmasti moni mies vaatiikin maksamaan kaikesta puolet. Aika loogista. Mutta eipä todellakaan vaadittu menneinä vuosina. Hyvin loogista sekin.

Etsipä jostain käsiisi vanhoja lehtiä, niin huomaat, että naiset ovat olleet miesten mielivallan alla. Varsinkin yleisöosaston kirjoituksista sen näkee. Naiset kyseli neuvoja, millainen oikeus heillä on käyttää miehen palkkatuloja omiin tarpeisiin. Ja joo, samaa oli omassa lapsuudenkodissakin. Sitten, kun äiti meni töihin, isä määräsi hänenkin palkastaan.

Aivan tässähän se "nykynaisen" elämänfilosofia tismalleen tiivistyy. Eli omat rahat on nykyisin se juttu, koska se tarjoaa jotain pakoa miesten mielivallan alta. Jos mies on perheen talouden pää, niin kyllä hän on päättänyt monista asioista talouteen liittyen. Tuskin nyt kuitenkaan yksin. Ja tätä stressiä kun naisella ei ole ollut, niin se on ollut helpotus. Niin hassulta kuin se "nykynaisesta" sitten kuulostaakin. Naisen päävastuu on ollut perhe ja miehellä se että leipää riittää pöydässä. Stressit on olleet erilaisia, mutta selvästi jakautuneita. Nythän nykynainen saa kantaa vastuuta sekä niiden rahojen riittävyydestä, fiksusta käytöstä ja sen lisäksi perheestä, lapsista ja niin edelleen. Ja aikaa ei riitä oikein lapsille ja perheelle, mutta sen lisäksi saa stressata rahahuolet. Tätähän ne tutkimukset juuri sanovat, että olisiko tässä mahdollisesti se nykyisen naisen onnettomuuden ja masennuksen yksi alkulähteistä. En sano että on, tai että täysin on, mutta perehdy toki aiheeseen.

Ihan kuin väittäisit, että kahden ihmisen palkalla eläminen aiheuttaa stressiä yhtä paljon kuin yhden ihmisen palkalla eläminen. Avaas nyt vähän tuota filosofiaasi. Minä olen luullut, että mitä enemmän perheellä on rahaa käytössään, sitä vähemmän heidän tarvitsee stressata rahan riittävyydestä.

Ei ennenkään naiset välttyneet huolelta rahan riittävyydestä. Kun mies antoi tietyn summan viikon ruokaostoksiin, niin sillä piti viikon ruuat saada. Ei nainen voinut ostaa kaupasta kaikkea mitä mieli teki, muuten loppuviikosta ei oltaisi syöty mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä on ollut tutkimuksia. Yksi syy on tämä feministinen kulttuuri, missä nainen luulee haluavansa kulkea hyvänä jätkänä kaupungilla ja luoda kovaa uraa. Mieheltä hän luulee haluavansa pehmoisuutta, missä ei ole ripaustakaan maskuliinisuutta. Lapset tehdään aika myöhään ja pistetään iskä kotiin hoitamaan ja itse taas jakkupuku päällä uraa luomaan.

Sitten tulee masennus, jota ei osaa selittää. On paha olla, vaikkei tiedä miksi. Onhan saanut kaiken sen minkä itse halusi. Oma mies ei kiinnosta siinä mielessä, tuntuu ettei jaksa oravanpyörää ja lapsiakin on ikävä. Mutta ei VOI olla, kun tätä ihan itse halusi. Sitten lääkäriltä masennuslääkkeitä ja avataan yhteiskunnallinen keskustelu siitä, miksi niin moni keski-ikäinen nainen masentuu.

Ehkäpä unelma oli alunperinkin väärä, tiedäpä siitä sitten.

Kaunis satu, aika kaukana vain todellisuudesta. Tämä "nainen on onnellinen vain kodin lämpöisen hellan ääressä" on juuri sitä samaa 50-luvun Amerikan hapatusta, jota tietyt ihmiset apinoivat. Silloinhan kotiäideille oli tyypillistä olla huumekoukussa tai alkoholisti, olivat onnettomia.

Eihän tässä ääripäähän tarvitse heti pamauttaa, että nainen vain kotiin kokkaamaan. Mutta ehkä perinteisemmät sukupuoliroolit, missä miehet on miehiä ja naiset naisia. Eikä se tarkoita ettei töissä voisi käydä, mutta ehkä enemmän se päävastuu perheen taloudesta olisi miehellä. Kyllähän tässä on ihan biologiaa taustalla, niin turha siitä on hernettä vetää. Uskon että naisella myös yleisessä kuvassa on enemmän viettiä olla kotona lasten kanssa. Toki varmasti jonkun tekee onnelliseksi kilpailuhenkinen työelämä, enemmän kuin koti ja lapset, mutta tekeekö isossa kuvassa? Nythän moni valitsee uran ja lapset neljäkymppisenä, jos enää saa. Miehenä on se beta, joka kyllä varmasti osallistuu kotitöihin tai jopa hoitaa ne, mutta silti se nainen pettää Maken kanssa, joka on kickboxingia harrastava myyntimies, joka ei kuppiinkaan sylje ja jota oma vaimonsa ei saa koskaan pesemään pyykkiä.

Harmillisesti vuorokaudessa on vain 24 tuntia. Jos nainenkin tekee täyttä päivää töissä, se miehen enemmän maksama satanen perheen kuluista ei lohduta, kun naisen aika menee töiden ohella kotiin ja lapsiin ja miehellä riittää aikaa ja jaksamista harrastuksiin.

Niin mutta ennen vanhaan naisethan oli vuosia pois työelämästä lasten ollessa pieniä. Senkään jälkeen mikään ei estä tekemästä lyhennettyä päivää. Mutta edelleenkin jos kiireinen työelämä on juuri sinulle se juttu, niin ei muuta kuin anna palaa. Reppu selkään ja antaa mennä. Mutta on useita tutkimuksia missä vain viitataan siihen, että tämänkaltainen yhteiskunnallinen kehitys voi hyvinkin olla niiden keski-ikäisten naisten masennuksen taustalla. Mutta jos se ei sulla ole, olet siitä näin varma, niin ei muuta kuin jatkat samaan tahtiin. SSRI-lääkkeet on sitä paitsi nykyisin aika edullisia.

Ja taas sinä unohdat sen, että miehet silti vaativat naisia maksamaan puolet perheen kuluista vaikka nainen tekisi osa-aikaista työpäivää. Kerro nyt ihmeessä, missä ovat koulutetut, hyvätuloiset ja anteliaat miehet, jotka nurkumatta tarjoavat koko perheelle hyvän elintason? Oletko sinä sellainen ja vieläpä sinkku?

Siis "miehet" vaativat maksamaan aina kaikesta puolet? Vähän niin että kuin naiset ei koskaan anna, lapset aina huutaa ja vanhat ihmiset on aina saitoja. Mitäpä jos ihan vaan unohdat stereotypiat. Se että miten juuri sinä olet sopinut asian oman puolisosi kanssa on tässä aika merkityksetöntä. Ja asiaa voi ajatella niinkin, että kun yhteiskunnallinen kehitys on mennyt tähän suuntaan, niin kyllä varmasti moni mies vaatiikin maksamaan kaikesta puolet. Aika loogista. Mutta eipä todellakaan vaadittu menneinä vuosina. Hyvin loogista sekin.

Etsipä jostain käsiisi vanhoja lehtiä, niin huomaat, että naiset ovat olleet miesten mielivallan alla. Varsinkin yleisöosaston kirjoituksista sen näkee. Naiset kyseli neuvoja, millainen oikeus heillä on käyttää miehen palkkatuloja omiin tarpeisiin. Ja joo, samaa oli omassa lapsuudenkodissakin. Sitten, kun äiti meni töihin, isä määräsi hänenkin palkastaan.

Aivan tässähän se "nykynaisen" elämänfilosofia tismalleen tiivistyy. Eli omat rahat on nykyisin se juttu, koska se tarjoaa jotain pakoa miesten mielivallan alta. Jos mies on perheen talouden pää, niin kyllä hän on päättänyt monista asioista talouteen liittyen. Tuskin nyt kuitenkaan yksin. Ja tätä stressiä kun naisella ei ole ollut, niin se on ollut helpotus. Niin hassulta kuin se "nykynaisesta" sitten kuulostaakin. Naisen päävastuu on ollut perhe ja miehellä se että leipää riittää pöydässä. Stressit on olleet erilaisia, mutta selvästi jakautuneita. Nythän nykynainen saa kantaa vastuuta sekä niiden rahojen riittävyydestä, fiksusta käytöstä ja sen lisäksi perheestä, lapsista ja niin edelleen. Ja aikaa ei riitä oikein lapsille ja perheelle, mutta sen lisäksi saa stressata rahahuolet. Tätähän ne tutkimukset juuri sanovat, että olisiko tässä mahdollisesti se nykyisen naisen onnettomuuden ja masennuksen yksi alkulähteistä. En sano että on, tai että täysin on, mutta perehdy toki aiheeseen.

Se ongelma taitaa olla, että aiempi systeemi teki naisesta hyvin haavoittuvassa ja alisteisessa asemassa olevan naiseen nähden. Se ei siis kertakaikkiaan ole hyvä vaihtoehto naisen kannalta, vaikka optimaalisessa tilanteessa se voisi stressiä vähentää. Nykypäivän ongelma vaan taitaa olla, että se ennen vain miehelle kuulunut stressin aihe eli talous on jaettu molemmille, mutta naisille kuulunut eli lapsiin ja kotiin liittyvää ei sitten olekaan ollenkaan yhtä tehokkaasti.

Alisteisessa asemassa, koska niin nykyinen tietty suuntaus jaksaa kertoa kyllä? Oletko jutellut molempien mummojesi kanssa? Kertoiko kumpikaan, että tunsi olonsa alitetuksi? Koskaan edes vihjanneet? On toki voineet, sitä en kiistä, mutta väitän ettei isossa kuvassa näin kyllä ajateltu. Se että nyt on feministien toimesta vuosia hoettu naisen alisteista asemaa, tehty esimerkkejä jne. on poliittinen näkemys. Ei ihmiset ennen niin tunteneet, kokeneet tai ajatelleet. Eikä ollut keski-ikäisten naisten masennusta, kuten nyt.

Oikeat elämänarvot ovat kadonneet nyky-yhteiskunnasta. Ei enää ymmärretä, mistä hyvä elämä koostuu. Perinteisempiä arvoja nykyvouhotuksen tilalle, niin ihmiset voivat paljon paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä on ollut tutkimuksia. Yksi syy on tämä feministinen kulttuuri, missä nainen luulee haluavansa kulkea hyvänä jätkänä kaupungilla ja luoda kovaa uraa. Mieheltä hän luulee haluavansa pehmoisuutta, missä ei ole ripaustakaan maskuliinisuutta. Lapset tehdään aika myöhään ja pistetään iskä kotiin hoitamaan ja itse taas jakkupuku päällä uraa luomaan.

Sitten tulee masennus, jota ei osaa selittää. On paha olla, vaikkei tiedä miksi. Onhan saanut kaiken sen minkä itse halusi. Oma mies ei kiinnosta siinä mielessä, tuntuu ettei jaksa oravanpyörää ja lapsiakin on ikävä. Mutta ei VOI olla, kun tätä ihan itse halusi. Sitten lääkäriltä masennuslääkkeitä ja avataan yhteiskunnallinen keskustelu siitä, miksi niin moni keski-ikäinen nainen masentuu.

Ehkäpä unelma oli alunperinkin väärä, tiedäpä siitä sitten.

Kaunis satu, aika kaukana vain todellisuudesta. Tämä "nainen on onnellinen vain kodin lämpöisen hellan ääressä" on juuri sitä samaa 50-luvun Amerikan hapatusta, jota tietyt ihmiset apinoivat. Silloinhan kotiäideille oli tyypillistä olla huumekoukussa tai alkoholisti, olivat onnettomia.

Eihän tässä ääripäähän tarvitse heti pamauttaa, että nainen vain kotiin kokkaamaan. Mutta ehkä perinteisemmät sukupuoliroolit, missä miehet on miehiä ja naiset naisia. Eikä se tarkoita ettei töissä voisi käydä, mutta ehkä enemmän se päävastuu perheen taloudesta olisi miehellä. Kyllähän tässä on ihan biologiaa taustalla, niin turha siitä on hernettä vetää. Uskon että naisella myös yleisessä kuvassa on enemmän viettiä olla kotona lasten kanssa. Toki varmasti jonkun tekee onnelliseksi kilpailuhenkinen työelämä, enemmän kuin koti ja lapset, mutta tekeekö isossa kuvassa? Nythän moni valitsee uran ja lapset neljäkymppisenä, jos enää saa. Miehenä on se beta, joka kyllä varmasti osallistuu kotitöihin tai jopa hoitaa ne, mutta silti se nainen pettää Maken kanssa, joka on kickboxingia harrastava myyntimies, joka ei kuppiinkaan sylje ja jota oma vaimonsa ei saa koskaan pesemään pyykkiä.

Harmillisesti vuorokaudessa on vain 24 tuntia. Jos nainenkin tekee täyttä päivää töissä, se miehen enemmän maksama satanen perheen kuluista ei lohduta, kun naisen aika menee töiden ohella kotiin ja lapsiin ja miehellä riittää aikaa ja jaksamista harrastuksiin.

Niin mutta ennen vanhaan naisethan oli vuosia pois työelämästä lasten ollessa pieniä. Senkään jälkeen mikään ei estä tekemästä lyhennettyä päivää. Mutta edelleenkin jos kiireinen työelämä on juuri sinulle se juttu, niin ei muuta kuin anna palaa. Reppu selkään ja antaa mennä. Mutta on useita tutkimuksia missä vain viitataan siihen, että tämänkaltainen yhteiskunnallinen kehitys voi hyvinkin olla niiden keski-ikäisten naisten masennuksen taustalla. Mutta jos se ei sulla ole, olet siitä näin varma, niin ei muuta kuin jatkat samaan tahtiin. SSRI-lääkkeet on sitä paitsi nykyisin aika edullisia.

Ja taas sinä unohdat sen, että miehet silti vaativat naisia maksamaan puolet perheen kuluista vaikka nainen tekisi osa-aikaista työpäivää. Kerro nyt ihmeessä, missä ovat koulutetut, hyvätuloiset ja anteliaat miehet, jotka nurkumatta tarjoavat koko perheelle hyvän elintason? Oletko sinä sellainen ja vieläpä sinkku?

Siis "miehet" vaativat maksamaan aina kaikesta puolet? Vähän niin että kuin naiset ei koskaan anna, lapset aina huutaa ja vanhat ihmiset on aina saitoja. Mitäpä jos ihan vaan unohdat stereotypiat. Se että miten juuri sinä olet sopinut asian oman puolisosi kanssa on tässä aika merkityksetöntä. Ja asiaa voi ajatella niinkin, että kun yhteiskunnallinen kehitys on mennyt tähän suuntaan, niin kyllä varmasti moni mies vaatiikin maksamaan kaikesta puolet. Aika loogista. Mutta eipä todellakaan vaadittu menneinä vuosina. Hyvin loogista sekin.

Etsipä jostain käsiisi vanhoja lehtiä, niin huomaat, että naiset ovat olleet miesten mielivallan alla. Varsinkin yleisöosaston kirjoituksista sen näkee. Naiset kyseli neuvoja, millainen oikeus heillä on käyttää miehen palkkatuloja omiin tarpeisiin. Ja joo, samaa oli omassa lapsuudenkodissakin. Sitten, kun äiti meni töihin, isä määräsi hänenkin palkastaan.

Aivan tässähän se "nykynaisen" elämänfilosofia tismalleen tiivistyy. Eli omat rahat on nykyisin se juttu, koska se tarjoaa jotain pakoa miesten mielivallan alta. Jos mies on perheen talouden pää, niin kyllä hän on päättänyt monista asioista talouteen liittyen. Tuskin nyt kuitenkaan yksin. Ja tätä stressiä kun naisella ei ole ollut, niin se on ollut helpotus. Niin hassulta kuin se "nykynaisesta" sitten kuulostaakin. Naisen päävastuu on ollut perhe ja miehellä se että leipää riittää pöydässä. Stressit on olleet erilaisia, mutta selvästi jakautuneita. Nythän nykynainen saa kantaa vastuuta sekä niiden rahojen riittävyydestä, fiksusta käytöstä ja sen lisäksi perheestä, lapsista ja niin edelleen. Ja aikaa ei riitä oikein lapsille ja perheelle, mutta sen lisäksi saa stressata rahahuolet. Tätähän ne tutkimukset juuri sanovat, että olisiko tässä mahdollisesti se nykyisen naisen onnettomuuden ja masennuksen yksi alkulähteistä. En sano että on, tai että täysin on, mutta perehdy toki aiheeseen.

Se ongelma taitaa olla, että aiempi systeemi teki naisesta hyvin haavoittuvassa ja alisteisessa asemassa olevan naiseen nähden. Se ei siis kertakaikkiaan ole hyvä vaihtoehto naisen kannalta, vaikka optimaalisessa tilanteessa se voisi stressiä vähentää. Nykypäivän ongelma vaan taitaa olla, että se ennen vain miehelle kuulunut stressin aihe eli talous on jaettu molemmille, mutta naisille kuulunut eli lapsiin ja kotiin liittyvää ei sitten olekaan ollenkaan yhtä tehokkaasti.

Alisteisessa asemassa, koska niin nykyinen tietty suuntaus jaksaa kertoa kyllä? Oletko jutellut molempien mummojesi kanssa? Kertoiko kumpikaan, että tunsi olonsa alitetuksi? Koskaan edes vihjanneet? On toki voineet, sitä en kiistä, mutta väitän ettei isossa kuvassa näin kyllä ajateltu. Se että nyt on feministien toimesta vuosia hoettu naisen alisteista asemaa, tehty esimerkkejä jne. on poliittinen näkemys. Ei ihmiset ennen niin tunteneet, kokeneet tai ajatelleet. Eikä ollut keski-ikäisten naisten masennusta, kuten nyt.

Huutonaurua!

Oletko sinä 80+ ikäinen nainen?

Miesten syytä, tai miehettömyyden, joka sekin on miesten syytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut monesta lähteestä että 42- vuotiaana on ihminen onnettomimmillaan. Ehkä liikaa painetta eri puolilta eikä elämässä enää nuoruuden iloja. Siitä se käyrä alkaa nousta.

Kiitos, lohdullista. Tästä on suunta eteenpäin/ylöspäin.

N42

Hassua kyllä, myös muilla kädellisillä (tai ainakin simpansseilla ja orangeilla) on havaittu keski-iän kriisi. Eli tässä voi hyvinkin olla myös jonkinlainen evoluutiobiologinen tausta, joka ei selity pelkästään modernin maailman paineilla. https://suomenkuvalehti.fi/ulkomaat/simpansseillakin-keski-ian-kriisi/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä on ollut tutkimuksia. Yksi syy on tämä feministinen kulttuuri, missä nainen luulee haluavansa kulkea hyvänä jätkänä kaupungilla ja luoda kovaa uraa. Mieheltä hän luulee haluavansa pehmoisuutta, missä ei ole ripaustakaan maskuliinisuutta. Lapset tehdään aika myöhään ja pistetään iskä kotiin hoitamaan ja itse taas jakkupuku päällä uraa luomaan.

Sitten tulee masennus, jota ei osaa selittää. On paha olla, vaikkei tiedä miksi. Onhan saanut kaiken sen minkä itse halusi. Oma mies ei kiinnosta siinä mielessä, tuntuu ettei jaksa oravanpyörää ja lapsiakin on ikävä. Mutta ei VOI olla, kun tätä ihan itse halusi. Sitten lääkäriltä masennuslääkkeitä ja avataan yhteiskunnallinen keskustelu siitä, miksi niin moni keski-ikäinen nainen masentuu.

Ehkäpä unelma oli alunperinkin väärä, tiedäpä siitä sitten.

Kaunis satu, aika kaukana vain todellisuudesta. Tämä "nainen on onnellinen vain kodin lämpöisen hellan ääressä" on juuri sitä samaa 50-luvun Amerikan hapatusta, jota tietyt ihmiset apinoivat. Silloinhan kotiäideille oli tyypillistä olla huumekoukussa tai alkoholisti, olivat onnettomia.

Eihän tässä ääripäähän tarvitse heti pamauttaa, että nainen vain kotiin kokkaamaan. Mutta ehkä perinteisemmät sukupuoliroolit, missä miehet on miehiä ja naiset naisia. Eikä se tarkoita ettei töissä voisi käydä, mutta ehkä enemmän se päävastuu perheen taloudesta olisi miehellä. Kyllähän tässä on ihan biologiaa taustalla, niin turha siitä on hernettä vetää. Uskon että naisella myös yleisessä kuvassa on enemmän viettiä olla kotona lasten kanssa. Toki varmasti jonkun tekee onnelliseksi kilpailuhenkinen työelämä, enemmän kuin koti ja lapset, mutta tekeekö isossa kuvassa? Nythän moni valitsee uran ja lapset neljäkymppisenä, jos enää saa. Miehenä on se beta, joka kyllä varmasti osallistuu kotitöihin tai jopa hoitaa ne, mutta silti se nainen pettää Maken kanssa, joka on kickboxingia harrastava myyntimies, joka ei kuppiinkaan sylje ja jota oma vaimonsa ei saa koskaan pesemään pyykkiä.

Harmillisesti vuorokaudessa on vain 24 tuntia. Jos nainenkin tekee täyttä päivää töissä, se miehen enemmän maksama satanen perheen kuluista ei lohduta, kun naisen aika menee töiden ohella kotiin ja lapsiin ja miehellä riittää aikaa ja jaksamista harrastuksiin.

Niin mutta ennen vanhaan naisethan oli vuosia pois työelämästä lasten ollessa pieniä. Senkään jälkeen mikään ei estä tekemästä lyhennettyä päivää. Mutta edelleenkin jos kiireinen työelämä on juuri sinulle se juttu, niin ei muuta kuin anna palaa. Reppu selkään ja antaa mennä. Mutta on useita tutkimuksia missä vain viitataan siihen, että tämänkaltainen yhteiskunnallinen kehitys voi hyvinkin olla niiden keski-ikäisten naisten masennuksen taustalla. Mutta jos se ei sulla ole, olet siitä näin varma, niin ei muuta kuin jatkat samaan tahtiin. SSRI-lääkkeet on sitä paitsi nykyisin aika edullisia.

Ja taas sinä unohdat sen, että miehet silti vaativat naisia maksamaan puolet perheen kuluista vaikka nainen tekisi osa-aikaista työpäivää. Kerro nyt ihmeessä, missä ovat koulutetut, hyvätuloiset ja anteliaat miehet, jotka nurkumatta tarjoavat koko perheelle hyvän elintason? Oletko sinä sellainen ja vieläpä sinkku?

Siis "miehet" vaativat maksamaan aina kaikesta puolet? Vähän niin että kuin naiset ei koskaan anna, lapset aina huutaa ja vanhat ihmiset on aina saitoja. Mitäpä jos ihan vaan unohdat stereotypiat. Se että miten juuri sinä olet sopinut asian oman puolisosi kanssa on tässä aika merkityksetöntä. Ja asiaa voi ajatella niinkin, että kun yhteiskunnallinen kehitys on mennyt tähän suuntaan, niin kyllä varmasti moni mies vaatiikin maksamaan kaikesta puolet. Aika loogista. Mutta eipä todellakaan vaadittu menneinä vuosina. Hyvin loogista sekin.

Etsipä jostain käsiisi vanhoja lehtiä, niin huomaat, että naiset ovat olleet miesten mielivallan alla. Varsinkin yleisöosaston kirjoituksista sen näkee. Naiset kyseli neuvoja, millainen oikeus heillä on käyttää miehen palkkatuloja omiin tarpeisiin. Ja joo, samaa oli omassa lapsuudenkodissakin. Sitten, kun äiti meni töihin, isä määräsi hänenkin palkastaan.

Aivan tässähän se "nykynaisen" elämänfilosofia tismalleen tiivistyy. Eli omat rahat on nykyisin se juttu, koska se tarjoaa jotain pakoa miesten mielivallan alta. Jos mies on perheen talouden pää, niin kyllä hän on päättänyt monista asioista talouteen liittyen. Tuskin nyt kuitenkaan yksin. Ja tätä stressiä kun naisella ei ole ollut, niin se on ollut helpotus. Niin hassulta kuin se "nykynaisesta" sitten kuulostaakin. Naisen päävastuu on ollut perhe ja miehellä se että leipää riittää pöydässä. Stressit on olleet erilaisia, mutta selvästi jakautuneita. Nythän nykynainen saa kantaa vastuuta sekä niiden rahojen riittävyydestä, fiksusta käytöstä ja sen lisäksi perheestä, lapsista ja niin edelleen. Ja aikaa ei riitä oikein lapsille ja perheelle, mutta sen lisäksi saa stressata rahahuolet. Tätähän ne tutkimukset juuri sanovat, että olisiko tässä mahdollisesti se nykyisen naisen onnettomuuden ja masennuksen yksi alkulähteistä. En sano että on, tai että täysin on, mutta perehdy toki aiheeseen.

Se ongelma taitaa olla, että aiempi systeemi teki naisesta hyvin haavoittuvassa ja alisteisessa asemassa olevan naiseen nähden. Se ei siis kertakaikkiaan ole hyvä vaihtoehto naisen kannalta, vaikka optimaalisessa tilanteessa se voisi stressiä vähentää. Nykypäivän ongelma vaan taitaa olla, että se ennen vain miehelle kuulunut stressin aihe eli talous on jaettu molemmille, mutta naisille kuulunut eli lapsiin ja kotiin liittyvää ei sitten olekaan ollenkaan yhtä tehokkaasti.

Alisteisessa asemassa, koska niin nykyinen tietty suuntaus jaksaa kertoa kyllä? Oletko jutellut molempien mummojesi kanssa? Kertoiko kumpikaan, että tunsi olonsa alitetuksi? Koskaan edes vihjanneet? On toki voineet, sitä en kiistä, mutta väitän ettei isossa kuvassa näin kyllä ajateltu. Se että nyt on feministien toimesta vuosia hoettu naisen alisteista asemaa, tehty esimerkkejä jne. on poliittinen näkemys. Ei ihmiset ennen niin tunteneet, kokeneet tai ajatelleet. Eikä ollut keski-ikäisten naisten masennusta, kuten nyt.

Tästä tuli mieleen jonkun naisen kertomus, joka oli työskennellyt vanhainkodissa joskus 90-luvulla. Vanhojen naisten kertomukset olivat kuulemma todella karuja, vaikka oli minkälainen perhehelvetti, niin ei erota voinut. Monet naiset pistivät toivonsa siihen, että aviomies kuolee ja vanhana oltiin tyytyväisiä siihen, ettei miestä ollut enää olemassa. Vähän samanlainen tapaus löytyi miehen suvusta. Ihmettelin aina kun isoisän hautaa ei ollut enää olemassa, kun kukaan ei halunnut sitä jatkaa hautapaikan umpeuduttua. Mummo itse kertoi miehestään miten ankeaa oli kun mies ei sallinut hänen opiskelevan vaikka päätä olisi riittänyt. Syy oli yksinkertaisesti se, että mitä hän naisena muka sellaisilla taidoilla tekisi? Mies sitten meni kuolemaan nuorena ja nainen sai elättää itsensä loppuun saakka siivoojana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä on ollut tutkimuksia. Yksi syy on tämä feministinen kulttuuri, missä nainen luulee haluavansa kulkea hyvänä jätkänä kaupungilla ja luoda kovaa uraa. Mieheltä hän luulee haluavansa pehmoisuutta, missä ei ole ripaustakaan maskuliinisuutta. Lapset tehdään aika myöhään ja pistetään iskä kotiin hoitamaan ja itse taas jakkupuku päällä uraa luomaan.

Sitten tulee masennus, jota ei osaa selittää. On paha olla, vaikkei tiedä miksi. Onhan saanut kaiken sen minkä itse halusi. Oma mies ei kiinnosta siinä mielessä, tuntuu ettei jaksa oravanpyörää ja lapsiakin on ikävä. Mutta ei VOI olla, kun tätä ihan itse halusi. Sitten lääkäriltä masennuslääkkeitä ja avataan yhteiskunnallinen keskustelu siitä, miksi niin moni keski-ikäinen nainen masentuu.

Ehkäpä unelma oli alunperinkin väärä, tiedäpä siitä sitten.

Kaunis satu, aika kaukana vain todellisuudesta. Tämä "nainen on onnellinen vain kodin lämpöisen hellan ääressä" on juuri sitä samaa 50-luvun Amerikan hapatusta, jota tietyt ihmiset apinoivat. Silloinhan kotiäideille oli tyypillistä olla huumekoukussa tai alkoholisti, olivat onnettomia.

Eihän tässä ääripäähän tarvitse heti pamauttaa, että nainen vain kotiin kokkaamaan. Mutta ehkä perinteisemmät sukupuoliroolit, missä miehet on miehiä ja naiset naisia. Eikä se tarkoita ettei töissä voisi käydä, mutta ehkä enemmän se päävastuu perheen taloudesta olisi miehellä. Kyllähän tässä on ihan biologiaa taustalla, niin turha siitä on hernettä vetää. Uskon että naisella myös yleisessä kuvassa on enemmän viettiä olla kotona lasten kanssa. Toki varmasti jonkun tekee onnelliseksi kilpailuhenkinen työelämä, enemmän kuin koti ja lapset, mutta tekeekö isossa kuvassa? Nythän moni valitsee uran ja lapset neljäkymppisenä, jos enää saa. Miehenä on se beta, joka kyllä varmasti osallistuu kotitöihin tai jopa hoitaa ne, mutta silti se nainen pettää Maken kanssa, joka on kickboxingia harrastava myyntimies, joka ei kuppiinkaan sylje ja jota oma vaimonsa ei saa koskaan pesemään pyykkiä.

Harmillisesti vuorokaudessa on vain 24 tuntia. Jos nainenkin tekee täyttä päivää töissä, se miehen enemmän maksama satanen perheen kuluista ei lohduta, kun naisen aika menee töiden ohella kotiin ja lapsiin ja miehellä riittää aikaa ja jaksamista harrastuksiin.

Niin mutta ennen vanhaan naisethan oli vuosia pois työelämästä lasten ollessa pieniä. Senkään jälkeen mikään ei estä tekemästä lyhennettyä päivää. Mutta edelleenkin jos kiireinen työelämä on juuri sinulle se juttu, niin ei muuta kuin anna palaa. Reppu selkään ja antaa mennä. Mutta on useita tutkimuksia missä vain viitataan siihen, että tämänkaltainen yhteiskunnallinen kehitys voi hyvinkin olla niiden keski-ikäisten naisten masennuksen taustalla. Mutta jos se ei sulla ole, olet siitä näin varma, niin ei muuta kuin jatkat samaan tahtiin. SSRI-lääkkeet on sitä paitsi nykyisin aika edullisia.

Ja taas sinä unohdat sen, että miehet silti vaativat naisia maksamaan puolet perheen kuluista vaikka nainen tekisi osa-aikaista työpäivää. Kerro nyt ihmeessä, missä ovat koulutetut, hyvätuloiset ja anteliaat miehet, jotka nurkumatta tarjoavat koko perheelle hyvän elintason? Oletko sinä sellainen ja vieläpä sinkku?

Siis "miehet" vaativat maksamaan aina kaikesta puolet? Vähän niin että kuin naiset ei koskaan anna, lapset aina huutaa ja vanhat ihmiset on aina saitoja. Mitäpä jos ihan vaan unohdat stereotypiat. Se että miten juuri sinä olet sopinut asian oman puolisosi kanssa on tässä aika merkityksetöntä. Ja asiaa voi ajatella niinkin, että kun yhteiskunnallinen kehitys on mennyt tähän suuntaan, niin kyllä varmasti moni mies vaatiikin maksamaan kaikesta puolet. Aika loogista. Mutta eipä todellakaan vaadittu menneinä vuosina. Hyvin loogista sekin.

Etsipä jostain käsiisi vanhoja lehtiä, niin huomaat, että naiset ovat olleet miesten mielivallan alla. Varsinkin yleisöosaston kirjoituksista sen näkee. Naiset kyseli neuvoja, millainen oikeus heillä on käyttää miehen palkkatuloja omiin tarpeisiin. Ja joo, samaa oli omassa lapsuudenkodissakin. Sitten, kun äiti meni töihin, isä määräsi hänenkin palkastaan.

Aivan tässähän se "nykynaisen" elämänfilosofia tismalleen tiivistyy. Eli omat rahat on nykyisin se juttu, koska se tarjoaa jotain pakoa miesten mielivallan alta. Jos mies on perheen talouden pää, niin kyllä hän on päättänyt monista asioista talouteen liittyen. Tuskin nyt kuitenkaan yksin. Ja tätä stressiä kun naisella ei ole ollut, niin se on ollut helpotus. Niin hassulta kuin se "nykynaisesta" sitten kuulostaakin. Naisen päävastuu on ollut perhe ja miehellä se että leipää riittää pöydässä. Stressit on olleet erilaisia, mutta selvästi jakautuneita. Nythän nykynainen saa kantaa vastuuta sekä niiden rahojen riittävyydestä, fiksusta käytöstä ja sen lisäksi perheestä, lapsista ja niin edelleen. Ja aikaa ei riitä oikein lapsille ja perheelle, mutta sen lisäksi saa stressata rahahuolet. Tätähän ne tutkimukset juuri sanovat, että olisiko tässä mahdollisesti se nykyisen naisen onnettomuuden ja masennuksen yksi alkulähteistä. En sano että on, tai että täysin on, mutta perehdy toki aiheeseen.

Se ongelma taitaa olla, että aiempi systeemi teki naisesta hyvin haavoittuvassa ja alisteisessa asemassa olevan naiseen nähden. Se ei siis kertakaikkiaan ole hyvä vaihtoehto naisen kannalta, vaikka optimaalisessa tilanteessa se voisi stressiä vähentää. Nykypäivän ongelma vaan taitaa olla, että se ennen vain miehelle kuulunut stressin aihe eli talous on jaettu molemmille, mutta naisille kuulunut eli lapsiin ja kotiin liittyvää ei sitten olekaan ollenkaan yhtä tehokkaasti.

Alisteisessa asemassa, koska niin nykyinen tietty suuntaus jaksaa kertoa kyllä? Oletko jutellut molempien mummojesi kanssa? Kertoiko kumpikaan, että tunsi olonsa alitetuksi? Koskaan edes vihjanneet? On toki voineet, sitä en kiistä, mutta väitän ettei isossa kuvassa näin kyllä ajateltu. Se että nyt on feministien toimesta vuosia hoettu naisen alisteista asemaa, tehty esimerkkejä jne. on poliittinen näkemys. Ei ihmiset ennen niin tunteneet, kokeneet tai ajatelleet. Eikä ollut keski-ikäisten naisten masennusta, kuten nyt.

Niin kauas kuin muistan, muistan äitini hokeneen minulle, että hanki hyvä koulutus, työ ja omat rahat, niin ei tarvitse olla yhdestäkään miehestä riippuvainen. Aiheesta tuli juteltua yläasteella kavereiden kanssa, ja lähes jokainen oli kuullut saman lauseen omalta äidiltään. Yksikään ei kertonut, miten äiti olisi sanonut, että ei sinun kannata kouluttautua, hommaa vain rikas mies itsellesi, niin saat elää hyvän elämän.

Ennen muuten naiset kadehtivat varhain leskeksi jääneitä naisia. Osaatko arvata, miksi?

Vierailija kirjoitti:

Ja nelikymppiset miehethän ne ovatkin onnellisia kultapossuja, niinkö? 

Kaikkea skeidaa.

Nykyisten nelikymppisten elämä on ollut harvinaisen epävarmaa ja kurjaa. Lapsena/nuorena moni kärsi 90-luvun laman jäljistä. Sitten 2008 alkaneesta taantumasta. Työllistyminen epävarmaa.

Historiallisesti tarkasteltuna suurin velkataakka > korot nousevat. Asuntojen arvo laskee. Asumisen kustannukset raketoivat. 

Lasten hoitamiseen ja lasten/nuorten kasvattamiseen asetettu enemmän paineita ja haasteita kuin koskaan aiemmin. Omat lapset ovat ensimmäistä älypuhelinsukupolvea, joiden kasvattaminen on hyvin haasteellista. Lapsilla ennätysmäärät erilaisia diagnooseja ja huonovointisuutta.

Ylikireäksi vedetty työelämä, jossa on pakko jokaisen painaa tukka putkella, että saa asuntolainat maksettua, tai edes vuokrat. Metatyötä tulee valtavasti.

Tähän päälle epävarmat tulevaisuudennäkymät, koronavuosien painolastit, Ukrainan sota, ilmastonmuutos..

Nykynelikymppisillä on henkisesti raskaampaa aikaa kuin ensimmäiselläkään sukupolvella toisen maailmansodan jälkeen.

Enpä tiedä. Työelämä veti hyvin 2000- luvun alkupuoliskolla ja hyvinvointiyhteiskunta toimi vielä. Laman varjoista olen samaa mieltä. Omassakin lapsuuden perheessä oli työttömyyttä ja köyhyyttä, joten menin nuorena työelämään.

Asunto hankittu 2010- luvulla ja jo lähes velaton, lapsi aikuinen ja töissä.

Nykytyöelämän vaatimukset ovat toki kasvaneet, mutta pula-aloilla riittää hommia, kun tekee työnsä ok hyvin.

Minulla on ikää 42, mutta ikäluokassa on paljon hajontaa ja sellaiset, jotka ovat tehneet lapset, aloittaneet työelämän ja ottaneet ison asuntolainan myöhään, ovat hyvin eri asemassa kuin aikaisin aloittaneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Feminismi petti naiset. Samalla jäi lapset tekemättä ja nyt niitä ei varmaan onnistu saada. Se on rankkaa varmaan sitten henkisesti.

Monet tuttuni muuttivat ulkomaille, jotta saivat naisen ja miehen välisen normaalin perhe-elämän.

Hankin lapsia nimenomaan feminismin takia. Jos eläisimme yhteiskunnassa, jossa naimisiinmeno ja lapset merkitsisivät oman vapauteni menettämistä, en hankkisi.

Laitamme perhevapaat puoliksi ja minäkin saan tehdä omia juttuja, omaa uraa ja samalla lapset voivat hyvin.

Kyllä sinä ne lapset hankit biologian määrittämän tarpeen vuoksi, siis sen takia että se kuuluu sinuun erottomana osana. Nyt on aika paksua. Lapsia on nimenomaan ollut enemmän ENNEN feminismiä.

> Lapsia on nimenomaan ollut enemmän ENNEN feminismiä.

Jos nämä kommentoijat eivät ole trolleja niin hyi että kun oksettaa millainen mieli jollain miehillä on. Oksettavaa ja sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon että naisella myös yleisessä kuvassa on enemmän viettiä olla kotona lasten kanssa. Toki varmasti jonkun tekee onnelliseksi kilpailuhenkinen työelämä, enemmän kuin koti ja lapset, mutta tekeekö isossa kuvassa? Nythän moni valitsee uran ja lapset neljäkymppisenä, jos enää saa. Miehenä on se beta, joka kyllä varmasti osallistuu kotitöihin tai jopa hoitaa ne, mutta silti se nainen pettää Maken kanssa, joka on kickboxingia harrastava myyntimies, joka ei kuppiinkaan sylje ja jota oma vaimonsa ei saa koskaan pesemään pyykkiä.

Hmm. Eikö ole jokaiselle selvää että tuo "vietti" on lähinnä urbaanilegenda? Käytännön syistä lähinnä ollut usein tällainen järjestely. Eihän naisia muuten siihen olisi kautta historian tarvinnut käytännösä pakottaa ja painostaa.

Betahöpinät kuuluvat Ylilaudalle, eivät aikuisten keskusteluihin.

Kysymys herää miksi ihmeessä hankitte omia lapsia, jos kumpikaan vanhemmista ei halua heitä hoitaa? Aika kummallinen on mielestäni myös tilanne, että ollaan mieluummin töissä kuin omien lasten kanssa... Jokainen isyysvapaata pitänyt miespuolinen ystäväni on kyllä sanonut ihan suoraan, että lasten kanssa kotona ollessa on ollut paljon helpompaa kuin töissä.

Koti-isän roolista haaveilevat miehet eivät valitettavasti ole kovinkaan haluttuja kumppaneita, ja jäävät pääsääntöisesti kokonaan ilman parisuhdetta. Olisihan se hyvin noloa kertoa tuttavilleen, että oma mies ei tee töitä vaan on "ammatiltaan" koti-isä.