Lue keskustelun säännöt.
Lapsi adotioon/huostaan?
15.06.2023 |
Kokemuksia tästä? Selvisi vasta synnytyksen jälkeen, että lapsi on vammainen. Pitkien keskustelujen ja pohdintojen jälkeen päädyimme mieheni kanssa siihen lopputulemaan, että lapsi ei meille jää. Tunnesidettä ei ole syntynyt ja tuntuu että menee parisuhdekkin kohta kriisiin tämän vuoksi. Mietityttää myös meidän esikoisemme, kuinka häntä sitten kiusattaisiin ja oudoksuttaisiin, kun tämmöinen pikkusisar. Neuvolassa asian olemme tuoneet esille. Haluaisin kuulla nyt kokemuksia muilta jotka ovat luopuneet huoltajuudesta ja joiden lapsi on muuttanut pois pysyvästi kotoa? Meidän lapsi on nyt 2,5kk.
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
Olet järkyttävä ihminen, AP. Aivan kamala. Puolisosi myös. Umpi-itsekkäitä, pinnallisia ihmisen kuoria. En arvosta. Toivon todella, että lapsi pääsee paremmille ihmisille. Ei kyllä ole vaikea löytää ihmisyyttä teistä ylöspäin.
Onko sinulla vakavasti vammainen lapsi? Jos ei, olet väärä ihminen huutelemaan solvauksiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En pysty ymmärtämään teitä.
Niin, asioita voi olla vaikea ymmärtää jos ne eivät osu omalle kohdalle eikä niistä ole henkilökohtaista kokemusta.
Naapurissa asui perhe joilla yksi sairas tyttö. Ihastuttava, eikä hänen äiti olisi millään luopunut tytöstä. Kaksi veljeä, toinen niistä outo ,sairaampi kuin siskonsa. Ei päällepäin mutta muuten.
Anna pois. Parempi niin. Olisipa joensuun äidinkuvatuskin ymmärtänyt antaa poikansa adoptioon niin ressukka olisi elossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, huoliiko adoptiovanhemmat vammaisen lapsen. Itse olen nuorena terveen lapsen antanut adoptioon.
Oletko tavannut lasta jälkeenpäin? Elät varmaan joka päivä huonovpointisena. Mikä oli syy adoptioon?
Olen tavannut enkä ala syistä tänne avautumaan
Olen ihan hyvävointinen ja minulla on ns omia lapsia.Se heikoin piti luovuttaa. Niinkuin linnut pudottavat heikoimmat pesästä.
Aina tästä asiasta saa negatiivisiä kommentteja. Annoin lapseni adoptioon kun olin nuori. Yli kolmekymppisenä perustin uuden miehen kanssa perheen.
Et silti aikuistunut ,koska et lastasi hakenut ! Arvaa miltä tuntuu lapsesta aikuisena ,että on vaan lempattu pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä taas yksi syy miksi lisääntymisen pitäisi olla laitonta. Vammainen lapsi sysätään veronmaksajien huoleksi kun mammeliinia ja pappeliinia ei nappaa.
S a a ta na että kyrpii maksella teidän tuotoksienne elinkustannuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella poikkeava ratkaisu. Nykyään vammaiset asuvat järjestään kotona, ei laitoksissa (ja aikuisina omassa kodissa). Tähän on vammaispalveluista vaikka mitä tukitoimia.
No, meidän kotona ei kuitenkaan vammainen tule asumaan. Se on päätetty. Hain nyt kokemuksia muilta, jotka ovat kokeneet saman. Ymmärrän ettei vammainen lapsi ole se "halutuin" adoptiomarkkinoilla, mutta voihan sitä yrittää. Kotoa hän kuitenkin tulee pois muuttamaan.
- Aloittaja
Minkälainen vamma lapsella on?
Älyllinen.
- aloittaja
Miten 2,5-kuisen älykkyyttä mitataan?
Oletko kuullut ikinä esimerkiksi downin syndroomasta?
Varmaan kaikki on kuulleet, mutta mitä se tuohon ap:n lapseen liittyy? Sanoiko hän, että on down? Ei, vaan sanoi että on älyllinen vamma. Älyllinen vamma tarkoittaa kehitysvammaa. Down on eri asia ja siihen kuuluu paljon muutakin kuin älyllinen vamma.
Tuskin oli oikea aloittaja. Aloitus voi hyvinkin olla tosi, mutta nämä viestit joiden perässä lukee "aloittaja" eivät taida olla oikean aloittajan. Alkuunhan hän vastasi lopettamalla viestin "ap". Kirjoitustyylitkin ovat erilaiset aloituksessa ja sitten näissä "aloittajan" kommenteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, huoliiko adoptiovanhemmat vammaisen lapsen. Itse olen nuorena terveen lapsen antanut adoptioon.
Oletko tavannut lasta jälkeenpäin? Elät varmaan joka päivä huonovpointisena. Mikä oli syy adoptioon?
Olen tavannut enkä ala syistä tänne avautumaan
Olen ihan hyvävointinen ja minulla on ns omia lapsia.Se heikoin piti luovuttaa. Niinkuin linnut pudottavat heikoimmat pesästä.
Aina tästä asiasta saa negatiivisiä kommentteja. Annoin lapseni adoptioon kun olin nuori. Yli kolmekymppisenä perustin uuden miehen kanssa perheen.
Et silti aikuistunut ,koska et lastasi hakenut ! Arvaa miltä tuntuu lapsesta aikuisena ,että on vaan lempattu pois.
Hänellähän on vanhemmat, ei silloin voi hakea pois. Hän on jo aikuinen, asuu vaimonsa kanssa. Käy töissä ja harrastaa aktiivisesti. Eli hyvin meni hänen elämänsä. On hyvin läheinen adoptioäitinsä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kuulla. Onko abortti vaihtoehto?
Miten kuvittelet, että 2,5kk lapsi abortoidaan? Ylipäätään MISTÄ!?
Aloittajaa en pysty neuvomaan, koska itse en moiseen kykene. Meillä mieheni kanssa oli iso riski saada vammainen lapsi, silti otimme kerran riskin ja saimme terveen lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kuulla. Onko abortti vaihtoehto?
Miten kuvittelet, että 2,5kk lapsi abortoidaan? Ylipäätään MISTÄ!?
Aloittajaa en pysty neuvomaan, koska itse en moiseen kykene. Meillä mieheni kanssa oli iso riski saada vammainen lapsi, silti otimme kerran riskin ja saimme terveen lapsen.
Meillä ei ollut tiedossa olevaa riskiä. Emme olisi hankkineet lasta jos tämän olisimme tienneet.. Valitettavasti ennustaminen on vaikeaa..
- Aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pysty ymmärtämään teitä.
Perustelut.
- ap
Oma lapsi on aina oma lapsi. Toisaalta jos ette pysty lasta rakastamaan, toivon että löytyy vanhemmat jotka lasta rakastaa. Jokainen ihminen tarvii rakkautta.
Törkeästi sanottu, ei taida olla asiasta mitään kokemusta. Lapsi on rakas jopa silloin kun hänet adoptoidaan, päätös siitä syntyy rakkaudesta lapseen, antaa hänelle parempi tulevaisuus kuin itse voi tarjota. Ajattelen päivittäin omaa adoptoitua lasta. Ja varmasti tunnen syyllisyyttä loppu elämän vaikka tiedän että päätös on ollut oikea, se ei silti muuta sitä ettenkö olisi halunnut että elämä olisi kulkenut toisin.
Aloittaja sanoi ettei tunnesidettä ole tullut vauvaan 2,5kk aikana. Jos rakastaisit jotakuta sen ajan niin et voisi sanoa ettei ole tunnesidettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvaapa, mitä se teidän ensimmäinen lapsi teille vanhemmille sanoo sitten aikuisena. Veikkaisin, että pitää teitä ihmishirviöinä.
Vierailija kirjoitti:
Me emme ole pahoja ihmisiä. Haluamme tarjota lapsellemme hyvän elämän ja mielestämme se ei onnistu, jos nuorempi sisarus on vammainen. Pitäisikö meidän elinvoimaisen, iloisen ja energisen leikki-ikäisen esikoisen kärsiä? Ei pidä. Olemme aktiivinen perhe ja tähän nyt ei vain monisairas vammainen sovi.
- Aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Arvaapa, mitä se teidän ensimmäinen lapsi teille vanhemmille sanoo sitten aikuisena. Veikkaisin, että pitää teitä ihmishirviöinä.
Vierailija kirjoitti:
Me emme ole pahoja ihmisiä. Haluamme tarjota lapsellemme hyvän elämän ja mielestämme se ei onnistu, jos nuorempi sisarus on vammainen. Pitäisikö meidän elinvoimaisen, iloisen ja energisen leikki-ikäisen esikoisen kärsiä? Ei pidä. Olemme aktiivinen perhe ja tähän nyt ei vain monisairas vammainen sovi.
- Aloittaja
No se ei ole sinun huolesi tai asiasi. Ja tuskin ajattelee niin.
- Aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tavannut ihmistä jota olisi kiusattu siksi että hänellä on vammainen sisarus. Ei ole itselleni tullut mieleen kiusata ihmistä jolla on vammainen sisarus, edes mitään klkeitä negatiivisia tai sääliviä ajatuksia ei ole tullut vaikka kaveripiirissä on ollut vammainen sisar.
Mutta ilmanmuuta, viipymättä huostaan.
Minulla on pikkusisko, joka on pyörätuolissa eikä minua ole asiasta koskaan kiusattu. Meillä häntä kyllä rakastetaan kuten muitakin lapsia. Tai toisaalta hän taisi olla meillä se hemmotelluin, mutta sen soimme hänelle.
Itse asiassa kun siskon pyörätuoli oli tyhjillään (sisko nukkumassa, kylvyssä tmv) niin kavereiden kanssa "rossailtiin" tuolilla.
Onneksi vanhemmat eivät edes miettineet pikkusiskon pois antamista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tavannut ihmistä jota olisi kiusattu siksi että hänellä on vammainen sisarus. Ei ole itselleni tullut mieleen kiusata ihmistä jolla on vammainen sisarus, edes mitään klkeitä negatiivisia tai sääliviä ajatuksia ei ole tullut vaikka kaveripiirissä on ollut vammainen sisar.
Mutta ilmanmuuta, viipymättä huostaan.Minulla on pikkusisko, joka on pyörätuolissa eikä minua ole asiasta koskaan kiusattu. Meillä häntä kyllä rakastetaan kuten muitakin lapsia. Tai toisaalta hän taisi olla meillä se hemmotelluin, mutta sen soimme hänelle.
Itse asiassa kun siskon pyörätuoli oli tyhjillään (sisko nukkumassa, kylvyssä tmv) niin kavereiden kanssa "rossailtiin" tuolilla.
Onneksi vanhemmat eivät edes miettineet pikkusiskon pois antamista!
En nyt ihan saa kiinni, miksi tulit asiasta tänne kertomaan. Päätös on jo tehty. Tulin tänne hakemaan kokemuksia saman ratkaisun tehneiltä.
- Aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Arvaapa, mitä se teidän ensimmäinen lapsi teille vanhemmille sanoo sitten aikuisena. Veikkaisin, että pitää teitä ihmishirviöinä.
Vierailija kirjoitti:
Me emme ole pahoja ihmisiä. Haluamme tarjota lapsellemme hyvän elämän ja mielestämme se ei onnistu, jos nuorempi sisarus on vammainen. Pitäisikö meidän elinvoimaisen, iloisen ja energisen leikki-ikäisen esikoisen kärsiä? Ei pidä. Olemme aktiivinen perhe ja tähän nyt ei vain monisairas vammainen sovi.
- Aloittaja
Tuossa perheessä hänestä kasvaa ihminen jonka mielestä vammaiset tai muuten heikommat sysätään jonkun muun vastuulle, jonkun joka on vähemmän arvokas jotta voi huolehtia heikommistaan.
Aloittajan täytyy olla joku intersektionaalinen ääliö
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tavannut ihmistä jota olisi kiusattu siksi että hänellä on vammainen sisarus. Ei ole itselleni tullut mieleen kiusata ihmistä jolla on vammainen sisarus, edes mitään klkeitä negatiivisia tai sääliviä ajatuksia ei ole tullut vaikka kaveripiirissä on ollut vammainen sisar.
Mutta ilmanmuuta, viipymättä huostaan.Minulla on pikkusisko, joka on pyörätuolissa eikä minua ole asiasta koskaan kiusattu. Meillä häntä kyllä rakastetaan kuten muitakin lapsia. Tai toisaalta hän taisi olla meillä se hemmotelluin, mutta sen soimme hänelle.
Itse asiassa kun siskon pyörätuoli oli tyhjillään (sisko nukkumassa, kylvyssä tmv) niin kavereiden kanssa "rossailtiin" tuolilla.
Onneksi vanhemmat eivät edes miettineet pikkusiskon pois antamista!
Ihana kuulla, heti lämmittää että tällaisia ihmisiä on kuitenkin tässä pahassa maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tavannut ihmistä jota olisi kiusattu siksi että hänellä on vammainen sisarus. Ei ole itselleni tullut mieleen kiusata ihmistä jolla on vammainen sisarus, edes mitään klkeitä negatiivisia tai sääliviä ajatuksia ei ole tullut vaikka kaveripiirissä on ollut vammainen sisar.
Mutta ilmanmuuta, viipymättä huostaan.Minulla on pikkusisko, joka on pyörätuolissa eikä minua ole asiasta koskaan kiusattu. Meillä häntä kyllä rakastetaan kuten muitakin lapsia. Tai toisaalta hän taisi olla meillä se hemmotelluin, mutta sen soimme hänelle.
Itse asiassa kun siskon pyörätuoli oli tyhjillään (sisko nukkumassa, kylvyssä tmv) niin kavereiden kanssa "rossailtiin" tuolilla.
Onneksi vanhemmat eivät edes miettineet pikkusiskon pois antamista!
En nyt ihan saa kiinni, miksi tulit asiasta tänne kertomaan. Päätös on jo tehty. Tulin tänne hakemaan kokemuksia saman ratkaisun tehneiltä.
- Aloittaja
Tässä yksi ratkaisu ja sisaruksen mietteet.
Asoptiossa lapsi saa kodin ja perheen. Huostassa on lastu lainehilla.