Lapsi adotioon/huostaan?
Kokemuksia tästä? Selvisi vasta synnytyksen jälkeen, että lapsi on vammainen. Pitkien keskustelujen ja pohdintojen jälkeen päädyimme mieheni kanssa siihen lopputulemaan, että lapsi ei meille jää. Tunnesidettä ei ole syntynyt ja tuntuu että menee parisuhdekkin kohta kriisiin tämän vuoksi. Mietityttää myös meidän esikoisemme, kuinka häntä sitten kiusattaisiin ja oudoksuttaisiin, kun tämmöinen pikkusisar. Neuvolassa asian olemme tuoneet esille. Haluaisin kuulla nyt kokemuksia muilta jotka ovat luopuneet huoltajuudesta ja joiden lapsi on muuttanut pois pysyvästi kotoa? Meidän lapsi on nyt 2,5kk.
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kuulla. Onko abortti vaihtoehto?
Abortin olisin tietysti tehnyt jos olisi ollut tiedossa tämä vammaisuus
- ap
Vierailija kirjoitti:
En pysty ymmärtämään teitä.
Perustelut.
- ap
Vaikea valinta, mutta se mitä teette on lapsen parhaaksi, hänen tulevaisuuden kannalta te haluatte nyt parasta. Adoptio on raskas prosessi. Huostaan oton voi purkaa, adoptio on pystyttävä. Aloittakaa huostaanotosta.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea valinta, mutta se mitä teette on lapsen parhaaksi, hänen tulevaisuuden kannalta te haluatte nyt parasta. Adoptio on raskas prosessi. Huostaan oton voi purkaa, adoptio on pystyttävä. Aloittakaa huostaanotosta.
Tokihan se on raskas prosessi mutta raskaampi tämä nykytilanne on!
- ap
Kyllä tälle vähän tuli naurettua kieltämättä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea valinta, mutta se mitä teette on lapsen parhaaksi, hänen tulevaisuuden kannalta te haluatte nyt parasta. Adoptio on raskas prosessi. Huostaan oton voi purkaa, adoptio on pystyttävä. Aloittakaa huostaanotosta.
Tokihan se on raskas prosessi mutta raskaampi tämä nykytilanne on!
- ap
Jos teillä on tää tunne niin sanoisin että olette tekemässä oikean päätöksen. Lapsi tarvitsee ympärilleen ihmisiä jotka voivat turvata täysin hänen elämänsä. Erityislapsi on todella vaativa ja jos ei ole tukiverkostoa omasta takaa, niin varsinkin silloin lapsi voi kuluttaa vanhempien voimavarat loppuun ja se on tilanne mihin ei pitäisi tulla vaan löytää hyviä ratkaisuja ennen kuin se käy että vanhemmat palavat täysin loppuun, se voi aiheuttaa mielenterveys ja päihdeongelmia ja vaikka mitä lapselle erittäin haitallista käytöstä vanhempien osalta.
Antakaa samalla se toinen lapsi. Ei noin itsekkäistä ole vanhemmiksi. Käykö joku toinen pesemässä teidän vessanpöntön kun se ei ole miellyttävää ja TEILLE arvollista?
Häpeä jos osaat.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kuulla. Onko abortti vaihtoehto?
👀😳
Meni jo.
Olisihan se hyvä lukea ennen ku vastaa.
Vierailija kirjoitti:
En pysty ymmärtämään teitä.
Jaa. Tarvitseeko siihen perusteluja?
Kun ei pysty, niin ei pysty.
Sehän se on teilläkin tilanne.
En tiedä, huoliiko adoptiovanhemmat vammaisen lapsen. Itse olen nuorena terveen lapsen antanut adoptioon.
En osaa neuvoa varsinaisen kysymyksen kanssa, mutta saat minulta ymmärrystä toisin kuin monelta muulta. Olen työskennellyt kehitysvamma-alalla 10 vuotta ja jo vuosia sitten päättänyt, että en pitäisi vammaista lasta. Vierestä olen seurannut, mitä kehitysvammainen lapsi voi tehdä parisuhteelle ja terveille sisaruksille. Joskus kaikki sujuukin ja perhe selviää. Mutta myös monta eroa ja loppuunpalanutta sisarusta olen nähnyt. Kukaan muu kuin perhe itse ei voi tietää, riittävätkö resurssit tässä tilanteessa. Ja jos kehitysvammainen lapsi ymmärtää maailmasta edes jotain, kannattaa päätös tehdä mahdollisimman pienenä, jotta kiintymyssuhde ehtii muodostua uuteen vanhempaan. Itsellä ei rahkeet riittäisi kuin ehkä lievän down-lapsen kasvattamiseen. Voimia tilanteeseenne!
Jos lapsi joutuu elämään sylittä, huolenpidotta, ilman takkautta ja lempeitä katseita, on patempi luovuttaa. Etteivtee mitää pahaa viattomalle. Niitäkin on nähty. . Se abortti olisi ollut armollinen ratkaisu, .
Vierailija kirjoitti:
En pysty ymmärtämään teitä.
Minä voin perustella, vaikka olen eri. Lapsi oli teidän valinta. Riskit oli tiedossa. Lapsi ei ole vammainen omasta tahdostaan, hän on nyt täällä teidän valinnastanne, ja vastuu hänen hyvinvoinnistaan on teillä. Niin äärimmäistä itsekyyttä ja tunnekylmyyttä ei voi ymmärtää, että ette kanna valintojenne vastuuta ja pidä omakätisesti huolta lapsen hyvästä ja onnellisesta elämästä, jota hän ei valinnut, vaan te.
Ihan turha tuomita aptä. Moni ns. terveen lapsen vanhempi ei jaksa lapsensa kanssa saati sitten, jos lapsella on joku sairaus tai vamma.
Kukin voimavaroillaan. Toivon voimia aplle,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pysty ymmärtämään teitä.
Perustelut.
- ap
Oma lapsi on aina oma lapsi. Toisaalta jos ette pysty lasta rakastamaan, toivon että löytyy vanhemmat jotka lasta rakastaa. Jokainen ihminen tarvii rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
En pysty ymmärtämään teitä.
Ei kaikkea tarvitse ymmärtää tai edes yrittää ymmärtää, mutta voi hyväksyä että jokainen ihminen on vapaa tekemään omat päätöksensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pysty ymmärtämään teitä.
Perustelut.
- ap
Oma lapsi on aina oma lapsi. Toisaalta jos ette pysty lasta rakastamaan, toivon että löytyy vanhemmat jotka lasta rakastaa. Jokainen ihminen tarvii rakkautta.
Törkeästi sanottu, ei taida olla asiasta mitään kokemusta. Lapsi on rakas jopa silloin kun hänet adoptoidaan, päätös siitä syntyy rakkaudesta lapseen, antaa hänelle parempi tulevaisuus kuin itse voi tarjota. Ajattelen päivittäin omaa adoptoitua lasta. Ja varmasti tunnen syyllisyyttä loppu elämän vaikka tiedän että päätös on ollut oikea, se ei silti muuta sitä ettenkö olisi halunnut että elämä olisi kulkenut toisin.
Ikävä kuulla. Onko abortti vaihtoehto?