Lue keskustelun säännöt.
Lapsi adotioon/huostaan?
15.06.2023 |
Kokemuksia tästä? Selvisi vasta synnytyksen jälkeen, että lapsi on vammainen. Pitkien keskustelujen ja pohdintojen jälkeen päädyimme mieheni kanssa siihen lopputulemaan, että lapsi ei meille jää. Tunnesidettä ei ole syntynyt ja tuntuu että menee parisuhdekkin kohta kriisiin tämän vuoksi. Mietityttää myös meidän esikoisemme, kuinka häntä sitten kiusattaisiin ja oudoksuttaisiin, kun tämmöinen pikkusisar. Neuvolassa asian olemme tuoneet esille. Haluaisin kuulla nyt kokemuksia muilta jotka ovat luopuneet huoltajuudesta ja joiden lapsi on muuttanut pois pysyvästi kotoa? Meidän lapsi on nyt 2,5kk.
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä kannattaa nyt ripeästi jutella hoitavan tahon kanssa ja pyytää tekemään lasu. Lastensuojelun hoiviinhan vauva ensin menisi. Adoptio voi olla pitkä prosessi, ei vauvaa voi tunnekylmissä olosuhteissa pitää siihen saakka.
Siinä on kyllä sitten se vaara, että se vanhempikin lapsi lähtee sijoitukseen.
Hän ei ole lähdössä mihinkään :)
- Aloittaja
Sehän ei ole teidän päätettävissänne, vaan viranomaisten. Tilanteenne tullaan arvioimaan hyvinkin tarkasti. Jos he arvioivat teidät tunnekylmiksi vanhemmiksi, saattaa toisenkin lapsen asuinpaikka kyllä vaihtua.
Tietysti on meidän päätettävissä. Meidän lapsesta kyse. Vanhempi lapsi ei ole lähdössä mihinkään ja asiasta on turha sinun jankuttaa.
- Aloittaja
Niinpå koska on täydellinen ja rakkaussiteet häneen on, mutta ei tuohon pieneen, joka syntyi pahaan maailmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me emme ole pahoja ihmisiä. Haluamme tarjota lapsellemme hyvän elämän ja mielestämme se ei onnistu, jos nuorempi sisarus on vammainen. Pitäisikö meidän elinvoimaisen, iloisen ja energisen leikki-ikäisen esikoisen kärsiä? Ei pidä. Olemme aktiivinen perhe ja tähän nyt ei vain monisairas vammainen sovi.
- Aloittaja
On miljoonia perheitä ympäri maailman jossa yksi sairas lapsi muiden sisarusten kanssa, eivätkä he voi mitenkään huonosti.
Vierailija kirjoitti:
No eihän tämä aloitus nyt totta ole.
Valitettavasti tällaisia psykopaatteja on kuin onkin olemassa. Juuri tuli muistutus taas yhdestä lapsen murhasta.
Jos toinen lapsi jää kotiin, toivottavasti tehdään lasu, sillä hän on vaarassa mikäli ei onnistu täyttämään näiden itsekkäiden ihmisten vaatimuksia.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti parempi että annatte lapsenne heti pois. En halua lukea uutisista enää yhtään sadistien lapsen kidutuksesta ja murhasta.
Toivottavasti löytyy ihmisiä joilla on rakkautta. Järkytys tätä ihmisten itserakkautta ja itsekeskeisyyttä.
Olette ala-arvoisia ihmisiä!
Nyt oli kyllä törkeä kommentti. Me emme ole mitään lapsien kiduttajia ja murhaajia! Juurihan yritämme ratkaista tilannetta, siten että lopputulos on parhain meille kaikille.
- Aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me emme ole pahoja ihmisiä. Haluamme tarjota lapsellemme hyvän elämän ja mielestämme se ei onnistu, jos nuorempi sisarus on vammainen. Pitäisikö meidän elinvoimaisen, iloisen ja energisen leikki-ikäisen esikoisen kärsiä? Ei pidä. Olemme aktiivinen perhe ja tähän nyt ei vain monisairas vammainen sovi.
- Aloittaja
On miljoonia perheitä ympäri maailman jossa yksi sairas lapsi muiden sisarusten kanssa, eivätkä he voi mitenkään huonosti.
Hienoa, meidän perhe ei kuitenkaan ole sellainen.
- Aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuakin kiinnostaa tietää, mitä ap tekisi, jos esikoinen vammautuisi? Antaisiko hänetkin sitten pois.
Kylläpä teillä on hankala ja ikävä elämäntillanne nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, huoliiko adoptiovanhemmat vammaisen lapsen. Itse olen nuorena terveen lapsen antanut adoptioon.
Oletko tavannut lasta jälkeenpäin? Elät varmaan joka päivä huonovpointisena. Mikä oli syy adoptioon?
Olen tavannut enkä ala syistä tänne avautumaan
Olen ihan hyvävointinen ja minulla on ns omia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella poikkeava ratkaisu. Nykyään vammaiset asuvat järjestään kotona, ei laitoksissa (ja aikuisina omassa kodissa). Tähän on vammaispalveluista vaikka mitä tukitoimia.
No, meidän kotona ei kuitenkaan vammainen tule asumaan. Se on päätetty. Hain nyt kokemuksia muilta, jotka ovat kokeneet saman. Ymmärrän ettei vammainen lapsi ole se "halutuin" adoptiomarkkinoilla, mutta voihan sitä yrittää. Kotoa hän kuitenkin tulee pois muuttamaan.
- Aloittaja
eri. Provohan sinä olet. Ja jos niin mitäs jos se terve lapsi vammautuu esim onnettomuudessa? Tai sairastuu parantumattomasti nii pistetäänkös sekin pihalle? Sehän täytyy sille terveellekin lapselle ilmoittaa että lähtö tulee jos vammautuu. Saattaa haluta jo vapaaehtoisesti itsekin pois. Ehkä pääsis sen vammaisen lapsen kanssa samaan perheeseen asumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti parempi että annatte lapsenne heti pois. En halua lukea uutisista enää yhtään sadistien lapsen kidutuksesta ja murhasta.
Toivottavasti löytyy ihmisiä joilla on rakkautta. Järkytys tätä ihmisten itserakkautta ja itsekeskeisyyttä.
Olette ala-arvoisia ihmisiä!Nyt oli kyllä törkeä kommentti. Me emme ole mitään lapsien kiduttajia ja murhaajia! Juurihan yritämme ratkaista tilannetta, siten että lopputulos on parhain meille kaikille.
- Aloittaja
Se on hyvä että yritätte löytää lapsellenne ihmisen joka ottaa vastuun kun itse ette halua. Toivottavasti onnistuu ettei tarvitse tehdä toista ratkaisua. Mikähän se sitten olisi.
Mitenkäs ajattelitte pikkusisaruksen katoamisen selittää toiselle lapsellenne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ajattelitte pikkusisaruksen katoamisen selittää toiselle lapsellenne?
Hyvää kasvatusta. Näin kohdellaan ihmisiä. Jos saat vammaisen lapsen, niin sysäät sen vaan pois.
Voi jäädä melkoiset traumat. Jos olet "huono lapsi", häivyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan tavannut ihmistä jota olisi kiusattu siksi että hänellä on vammainen sisarus. Ei ole itselleni tullut mieleen kiusata ihmistä jolla on vammainen sisarus, edes mitään klkeitä negatiivisia tai sääliviä ajatuksia ei ole tullut vaikka kaveripiirissä on ollut vammainen sisar.
Mutta ilmanmuuta, viipymättä huostaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella poikkeava ratkaisu. Nykyään vammaiset asuvat järjestään kotona, ei laitoksissa (ja aikuisina omassa kodissa). Tähän on vammaispalveluista vaikka mitä tukitoimia.
No, meidän kotona ei kuitenkaan vammainen tule asumaan. Se on päätetty. Hain nyt kokemuksia muilta, jotka ovat kokeneet saman. Ymmärrän ettei vammainen lapsi ole se "halutuin" adoptiomarkkinoilla, mutta voihan sitä yrittää. Kotoa hän kuitenkin tulee pois muuttamaan.
- Aloittaja
Niin jokainen tekee päätökset omalla parhaalla kyvyllään. Ja varmasti teidän tapauksessa on tärkeää, että lapsi pääsee hyvään ja rakastavaan kotiin, jossa hänen tarpeet pystytään huomioimaan.
Silti särähtää korvaan, että meillä ei vammainen asu. Vammautua voi tervekin lapsi tai aikuinen esim tapaturmaisesti, onnettomuuden tai sairastumisen kautta. Olisiko kantas siihenkin näin jyrkkä? Hoitoon vain ja pois omasta elämästä. Kannattaa yrittää laajentaa omaa ymmärrystä ja lisätä suvaitsevaisuutta myös vammaisia ja sairaita kohtaan. Käydä vaikka keskustekua ammattiauttajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
En pysty ymmärtämään teitä.
Minä pystyn ymmärtämään.
Vammaisen lapsen hoitaminen on todella raskasta ja jatkuu koko loppuelämän. Paitsi jos lapsi kuolee nuorena sen vammansa takia. Sekin raastaa sydäntä vaikka kuinka olisi ollut vaikeasti hoidettava lapsi.
AP ei selvästikään uskalla kiintyä lapseen ja siksi kuulostaa kylmältä.
Monissa tapauksissa on joka tapauksessa kaikille paras ratkaisu hankkia laitospaikka vaikeasti vammaiselle. Hänellekin on hyväksi se, että vanhemmat eivät ole koko ajan uupuneita. Uupuneena kukaan ei jaksa olla hyvä vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, huoliiko adoptiovanhemmat vammaisen lapsen. Itse olen nuorena terveen lapsen antanut adoptioon.
Oletko tavannut lasta jälkeenpäin? Elät varmaan joka päivä huonovpointisena. Mikä oli syy adoptioon?
Olen tavannut enkä ala syistä tänne avautumaan
Olen ihan hyvävointinen ja minulla on ns omia lapsia.
Se heikoin piti luovuttaa. Niinkuin linnut pudottavat heikoimmat pesästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella poikkeava ratkaisu. Nykyään vammaiset asuvat järjestään kotona, ei laitoksissa (ja aikuisina omassa kodissa). Tähän on vammaispalveluista vaikka mitä tukitoimia.
No, meidän kotona ei kuitenkaan vammainen tule asumaan. Se on päätetty. Hain nyt kokemuksia muilta, jotka ovat kokeneet saman. Ymmärrän ettei vammainen lapsi ole se "halutuin" adoptiomarkkinoilla, mutta voihan sitä yrittää. Kotoa hän kuitenkin tulee pois muuttamaan.
- Aloittaja
Niin jokainen tekee päätökset omalla parhaalla kyvyllään. Ja varmasti teidän tapauksessa on tärkeää, että lapsi pääsee hyvään ja rakastavaan kotiin, jossa hänen tarpeet pystytään huomioimaan.
Silti särähtää korvaan, että meillä ei vammainen asu. Vammautua voi tervekin lapsi tai aikuinen esim tapaturmaisesti, onnettomuuden tai sairastumisen kautta. Olisiko kantas siihenkin näin jyrkkä? Hoitoon vain ja pois omasta elämästä. Kannattaa yrittää laajentaa omaa ymmärrystä ja lisätä suvaitsevaisuutta myös vammaisia ja sairaita kohtaan. Käydä vaikka keskustekua ammattiauttajan kanssa.
AP on shokissa ja peloissaan. Yrittää selviytyä jotenkin ja perustella itselleen kaikin mahdollisin tavoin että muuta mahdollisuutta ei ole kuin lapsesta luopuminen.
Selvästikään hän ei ole saanut riittävästi tukea terveydenhuollon puolelta tähän tilanteeseen. Se on valitettavan yleistä että Ihmiset jätetään ilman tukea, jotenkin vain selviytymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, huoliiko adoptiovanhemmat vammaisen lapsen. Itse olen nuorena terveen lapsen antanut adoptioon.
Oletko tavannut lasta jälkeenpäin? Elät varmaan joka päivä huonovpointisena. Mikä oli syy adoptioon?
Olen tavannut enkä ala syistä tänne avautumaan
Olen ihan hyvävointinen ja minulla on ns omia lapsia.Se heikoin piti luovuttaa. Niinkuin linnut pudottavat heikoimmat pesästä.
Aina tästä asiasta saa negatiivisiä kommentteja. Annoin lapseni adoptioon kun olin nuori. Yli kolmekymppisenä perustin uuden miehen kanssa perheen.
Oletko tavannut lasta jälkeenpäin? Elät varmaan joka päivä huonovpointisena. Mikä oli syy adoptioon?