Lue keskustelun säännöt.
Olen suhteessa vain, koska jos lähtisin olisin niin yksinäinen
25.07.2022 |
Enkä tarkoita pelkkää seksiyksinäisyyttä. Olen siis mies, ja sitä myöten varmaan useimpien palstan naisten näkemys on, että mies on suhteessa pelkän seksin takia.
Nainen kohtelee minua huonosti, eikä rakasta eikä arvosta minua. Ei siitä sen enempää. Olen ollut huonoissa suhteissa tätä ennenkin, oikeastaan en ole missään muissa parisuhteissa ollutkaan kuin huonoissa. Tämä ei ole huonoin.
Suurin syy miksi edelleen pysyn tässä suhteessa, on että minulla olisi seuraa. Nainen on paljon ekstrovertimpi kuin minä ja pölöttää minulle puhelimessa joka päivä jotain, ja tietenkin myös ollessaan minun luonani. On minulla kavereitakin, mutta he ovat jumittuneet perheisiinsä ja parisuhteisiinsa niin syvälle, etten tapaa heitä kuin ehkä kerran pariin kuukauteen. En myöskään ole kovin hyvä tutustumaan uusiin ihmisiin, enkä ole "vetovoimainen" tyyppi, en saa kaverilaumaa heti perääni, jos käyn muutaman kerran jossain festareilla tai tapahtumissa tai missä nyt uusiin ihmisiin voisikaan tutustua.
Olen naiseni kanssa, koska vaikka hän ja hänen käytöksensä satuttaa minua jatkuvasti, ilman häntä olisi taas niin totaalisen yksin, että harva nainen sitä edes ymmärtää, kun yksinäisyys on enemmän miesten juttu.
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai sentään yrität samaan aikaan löytää parempaa seuraa, muuten sun tilanne ei koskaan parannu.
Tiedän kyllä että se on vaikeaa mutta pakko edes yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos olisit yksin? Mitä sitten tapahtuisi?
Valun yksinäisyyteen, jossa kaikki vuorovaikutukseni ihmisten kanssa vähentyy minimiin, ja jossa lukuunottamatta satunnaisia keskusteluja äidin kanssa, voi mennä pari, pahimmillan kolmekin kuukautta etten ole oikeassa vuorovaikutuksessa kenenkään ihmisen kanssa.
En laske kaupankassaa vuorovaikutukseksi, kuten en myöskään työkavereita. Olen asiantuntijatyössä, mutta työyhteisöt joissa olen työskennellyt, ovat tähän mennessä olleet melko vihamielisen oloisia, tai ehkä vihamielinen on väärä sana, mutta suvaitsemattomia. Eli pitäisi olla ihmisenä hyvin samantyyppinen kuin työpaikan näkyvimmät hahmot, kaikenlaiset projektipäälliköt ja myyntipäälliköt ja muut säätäjät. Minä en ole yhtään samanlainen kuin he, joten ei tule kavereita työpaikoilta.
Mielikuvitus nainen on niin kaunista. Valitat milloin vaimosta ja nyt naisystävästä. Yksinäisyydessä ei ole mitään väärää eikä siinä että oot oikeasti Kitty seksinuken seurassa.
Etkö siis kaveeraa miespuolisten ihmisten kanssa ollenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etkö siis kaveeraa miespuolisten ihmisten kanssa ollenkaan?
Kaikki kaverini ovat miespuolisia.
Reflektoitko nyt minuun omaa tilannettasi, jossa kaveeraat pelkästään vastakkaisen sukupuolen kanssa, koska rakastat vastakkaisen sukupuolen antamaa huomiota?
Kummallisia sellaiset jotka etsii kumppania vain sen vuoksi ettei tarvitsisi olla yksin ja pelkäävät että tulevat kuolemaan yksin. Siihen vierelle kelpaisi ihan kuka tahansa kunhan vaan ei tarvitsisi olla yksin. Ei vaikuta kauhean normaalilta sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai sentään yrität samaan aikaan löytää parempaa seuraa, muuten sun tilanne ei koskaan parannu.
Tiedän kyllä että se on vaikeaa mutta pakko edes yrittää.
Ihmisille voitaisiin lakata valehtelemasta Sen Oikean olemassaolosta. Joillekin osuu kohdalle Se ainoa ja oikea, osalle ei. Siksi toisekseen perheen voi perustaa muillakin tavoin. Kumppanuusvanhemmuus (Turkissa,Bulgariassa), Men-Having babies surrogate, kommuunit (tsekkaa Face) sekä itseellinen vanhemmuus eli haetaan klinikalta spermaa.
Vierailija kirjoitti:
Hanki koira.
En halua. Lapsen voisin hankkia naisen kanssa, jos nainen haluaisi. Lemmikkiä en halua, en sen paremmin yksin ollessani kuin suhteeseen yhteiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja on hyvä ja tekee vaikkapa tämäntyyppisen listan:
-miksi olen naisen kanssa, plussat ja miinukset
-millainen on unelmieni nainen ja mikä on realistista
-mitä hyvää olisi yksinolossa, plussat ja miinukset
-kuinka selviydyn yksinäisyyden hetkistä ja mikä yksinolossa on niin kamalaa
-mitä toivon elämäni olevan 10 vuoden päästä ja miten saavutan tavoitteeni
-saa suorittaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos olisit yksin? Mitä sitten tapahtuisi?
Valun yksinäisyyteen, jossa kaikki vuorovaikutukseni ihmisten kanssa vähentyy minimiin, ja jossa lukuunottamatta satunnaisia keskusteluja äidin kanssa, voi mennä pari, pahimmillan kolmekin kuukautta etten ole oikeassa vuorovaikutuksessa kenenkään ihmisen kanssa.
En laske kaupankassaa vuorovaikutukseksi, kuten en myöskään työkavereita. Olen asiantuntijatyössä, mutta työyhteisöt joissa olen työskennellyt, ovat tähän mennessä olleet melko vihamielisen oloisia, tai ehkä vihamielinen on väärä sana, mutta suvaitsemattomia. Eli pitäisi olla ihmisenä hyvin samantyyppinen kuin työpaikan näkyvimmät hahmot, kaikenlaiset projektipäälliköt ja myyntipäälliköt ja muut säätäjät. Minä en ole yhtään samanlainen kuin he, joten ei tule kavereita työpaikoilta.
Kuulostaa siltä että vietät aikaasi väärien ihmisten seurassa, ja alat vihaamaan itseäsi enemmän ja enemmän.
Ap. Sinulla on pätevä syy pysyä suhteessasi. Kumppanin kanssa on parempi kuin yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa häiriintynyt parisuhde sulla. Et taida olla ihan terve.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos olisit yksin? Mitä sitten tapahtuisi?
Valun yksinäisyyteen, jossa kaikki vuorovaikutukseni ihmisten kanssa vähentyy minimiin, ja jossa lukuunottamatta satunnaisia keskusteluja äidin kanssa, voi mennä pari, pahimmillan kolmekin kuukautta etten ole oikeassa vuorovaikutuksessa kenenkään ihmisen kanssa.
En laske kaupankassaa vuorovaikutukseksi, kuten en myöskään työkavereita. Olen asiantuntijatyössä, mutta työyhteisöt joissa olen työskennellyt, ovat tähän mennessä olleet melko vihamielisen oloisia, tai ehkä vihamielinen on väärä sana, mutta suvaitsemattomia. Eli pitäisi olla ihmisenä hyvin samantyyppinen kuin työpaikan näkyvimmät hahmot, kaikenlaiset projektipäälliköt ja myyntipäälliköt ja muut säätäjät. Minä en ole yhtään samanlainen kuin he, joten ei tule kavereita työpaikoilta.
Kuulostaa siltä että vietät aikaasi väärien ihmisten seurassa, ja alat vihaamaan itseäsi enemmän ja enemmän.
Olen samaa mieltä, mutta työyhteisöä on aika vaikea valita, jos päätavoitteena on yleensä saada/ pitää työpaikka ja kohtuullinen palkka.
Harkitse terapiaa, vaikka sillä on Suomessa kova stigma. Ei se sinusta huonompaa tee.
Jos ongelma on oikeasti yksinäisyydessä eikä siinä että on pakko olla naisseuraa, aloita uusi harrastus. Kamppailulajeista ainakin saa jätkäseuraa pienellä kynnyksellä.
M28
Vierailija kirjoitti:
Harkitse terapiaa, vaikka sillä on Suomessa kova stigma. Ei se sinusta huonompaa tee.
Jos ongelma on oikeasti yksinäisyydessä eikä siinä että on pakko olla naisseuraa, aloita uusi harrastus. Kamppailulajeista ainakin saa jätkäseuraa pienellä kynnyksellä.
M28
Ei ap viiti, kehtaa ja haluu. Paras on valittaa.
Mitä jos olisit yksin? Mitä sitten tapahtuisi?