Miksi huumorintaju on niin tärkeää?
Kiinnostaisi tietää että miksi kaikki ihmiset nykyään asettavat kumppanin kriteeriksi huumorintajun. Siis tähän törmää jatkuvasti. "Mun kanssa jos on niin täytyy löytyä huumorintajua" "Hyvä huumori pitää olla" yms. Voisitteko avata vähän ja antaa jonkun käytännön esimerkin tilanteesta jossa hyvä tai huono huumorintaju tulee esille. Oletteko jättäneet kumppanin huonon huumorintajun takia? Kiitos.
Kommentit (189)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hyvä perse korvaa huonon huumorintajun.
Ehkä yhden illan suhteessa, ei pidemmän päälle tosiaankaan. Nimimerkillä kokemusta on.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kumppanin kanssa pitää olla hauskaa ja rentoa. Yhdessä nauraminen tekee samaa kuin seksi, eli vapautuu hyvän olon hormoneja ja se vahvistaa luottamusta ja yhteenkuuluvuutta, rentouttaa.
Itse yhdistän tuon hyvällä tavalla rennon elämänasenteen ja huumorintajun sellaiseen aitoon hyväsydämisyyteen ja sopuisuuteen, jossa toisen seurassa on turvallinen olo vaikka tulisi minkälaista hankaluutta eteen.
Meinaan siis sitä, ettei ikinä tarvitse olla "varpaillaan" ja sietää sitä kuinka toisella palaakin pinna johonkin arkiseen ja/tai vähäpätöiseen asiaan joka tosiaan olisi kuitattavissa ihan olan kohautuksella tai huumorilla.
Sen sijaan ne navanaluspuujalat ja muut pieruvitsit ei ole elämässä/parisuhteessa vaadittavaa huumorintajua nähneetkään. Saati sitten ne keljuilut/naljailut vaikka ulkonäöstä tai muut omituiset ja lapselliset "källit".
No siis mä en ole ihan varma onko olemassa hyvää ja huonoa huumorintajua. On vaan erilaisia ihmisiä, jotka löytää komiikkaa eri asioista ja nauravat eri jutuille.
Itse pidän tärkeänä kykyä nauraa itselleen. Omaan aika sarkastisen huumorintajun, jolla pyrin keventämään vaikeita asioita; ihan vain siksi, etten muserru kaikkien omien ja maailman ongelmien ja vastoinkäymisten alle. Haluan, että kumppanillani on samanlainen huumorintaju, koska on kiva nauraa asioille yhdessä. Nauru helpottaa stressiä ja lieventää kipua, henkistä ja fyysistä.
Vierailija kirjoitti:
Varokaa masentuneita ihmisiä - niiltä on kadonnut huumorintaju.
Ei meidän huumorintaju ole mihinkään kadonnut.
Minulle huumorintaju on, kahden täysin eri maailmasta olevan asian yhdistämistä, hetken oivallusta. Lopputuloksena on kuulijan aivojen keikauttaminen uusiin uomiin. Hän löytää ilon keinoin, uuden tavan ajatella asioista. Se on parhaimmillaan, huojentavaa, rentouttavaa, poistaa ahdistusta, poistaa ennakkoluuloja. Yhdellä sanalla, älykästä. Kutkuttavaa, poistaa jännitteet. Laukaisee hyvän tunnelman. Mikä jottei.
Huumorin avulla voi myös käsitellä erittäin vaikeita tai arkaluonteisia asioita rakentavasti. Huomio kiinnittyy itse asiaan, eikä provosoi tunne purjauksiin. Super kätevää.
Huumorin avulla voi myös paeta aitoa kohtaamista. Kunhan laukoo hyvän vitsin, niin tulee hyväksytyksi, vaikka ei ole antanut itsestään yhtään mitään. Todelliset pelurit osaavat tämän. Elämä on monipuolista.
Jos ei pysty nauramaan omalle itselleen totuudenmukaisesti, ei ole huumorintajuinen lainkaan.
Huumorintajuja on niin erilaisia. Nautin suuresti esim brittikomedioista, Frendeistä ja tbbt:stä, mutten ymmärrä Kummelia ollenkaan.
Lähes kaikki ilmoittaa olevansa huumorintajuisia, mutta todellisuudessa suurin osa on loppujaan mielensäpahoittajia 😂
Huumori paljastaa samalla sekä älyntyypin että asenteet. Jos toinen käyttää likimain samanlaista huumoria, niin ajatukset ovat muutenkin likimain samanlaisia. Harva muu asia kiteyttää nuo samalla tavalla.
Muistaakseni 17% ihmisistä on oikeasti vailla mitään huumorintajua. Yllättävän yleistä. Tiedän yhden ehkä kaksi, ihan hyviä tyyppejä mutta en kestäisi parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Huumorintajuja on niin erilaisia. Nautin suuresti esim brittikomedioista, Frendeistä ja tbbt:stä, mutten ymmärrä Kummelia ollenkaan.
Tykkäät Frendeistä, mutta et ymmärrä Kummelia. Olet selvästikin vasemmistolainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huumorintajuja on niin erilaisia. Nautin suuresti esim brittikomedioista, Frendeistä ja tbbt:stä, mutten ymmärrä Kummelia ollenkaan.
Tykkäät Frendeistä, mutta et ymmärrä Kummelia. Olet selvästikin vasemmistolainen.
Siis mikä niinkun minkään logiikan mukaan yhdistää Frendit vasemmistolaisuuteen? 😮
Huumorintaju on suhtautumistapa.
Pelastin monta tilannetta äkkipikaisen henkilön kanssa huumorilla.
Huumorintaju = suhteellisuudentaju.
Elämä on enimmäkseen vittumaista selviytymistaistelua. ne lyhyet valonpilkahdukset tulee siitä, kun puolison ja ystävien kanssa voi nauraa maailman järjettömyydelle, käkätti sitä sitten nololle pierulle, hyvälle tilanneheitolle, tai jonkun julkisuuden "huippuälykön" uusimmille toilailuille.
Hyvä huumori on tilannesidonnaista ja silloin tällöin sopivasti ilkeää.
Iloa elämään! Vakavat on tylsiä ja elämä ihan harmaata sellaisten kanssa. Olen kokenut. Ihanaa kun nykyisen kanssa saa nauraa!
yritn hetken tinderissä , mutta tyssäs siihen kuin kaikki haki HUUMORINTAJUISTA, tai ilmoitti olevansa HUUMORINTAJUINEN. ei yhtään tosikkoa, jollainen itse olen. Minusta huumori on sitä että nauretaan jonkun kustannuksella, ja yleensä se joku olen minä, joten ei kiitos huumoria mun elämään.
Mulla on nyt miesystävä joka on aika huumorintajuton... muuten ihan kymppi mutta on se aika rasittavaa ja kaipaan aika ajoin tuulettumaan ja tapaamaan kavereita. Keskustelee kyllä ja on vankka yleistieto, jota arvostan korkealle.
Joskus kun ollaan vaikka mun sisarusten ja niiden puolisoiden kanssa jossain mökillä tai reissussa, saan nauraa, että on melkein pissat housuissa. Ihan sitä tilannekomiikkaa ja jollekin on tapahtunut jotain ja osaa kertoa sen hyvin mutta mies ei ymmärrä. Jotenkin sen hoksottimet ei vaan leikkaa. Ei siis kenenkään kanssa.
On vähän ikävä niitä entisiä miesytäväviä, joiden kanssa joissain tilanteissa ei tarvittu edes sanoja aina kun vaan katsoi toista niin pokka alkoi pettää kun molemmat tajusi hetken koomisuuden.
Vierailija kirjoitti:
yritn hetken tinderissä , mutta tyssäs siihen kuin kaikki haki HUUMORINTAJUISTA, tai ilmoitti olevansa HUUMORINTAJUINEN. ei yhtään tosikkoa, jollainen itse olen. Minusta huumori on sitä että nauretaan jonkun kustannuksella, ja yleensä se joku olen minä, joten ei kiitos huumoria mun elämään.
Johan on asenne ja traumat. Itse rakastan kaikkea huumoria, mutta parasta on nasevat tilannetajua vaativat letkautukset ja puujalkahuumori, joka leikittetelee kielellä.
Kyllä minä toivoisin, mutta naisten huumori on usein sitä, että haukkuu miestään ja v*ttuilee tälle. Mies siinä sitten teeskentelee, että olipa juu hauskaa taas dissaaminen, ihan vaan huumorilla.