Miksi huumorintaju on niin tärkeää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa pitää olla samanlainen huumorintaju, erilainen huumorintaju voi aiheuttaa vain erimielisyyksiä. Siksi mielestäni "hyvän huumorintajun" perään kysely on kuin pyytäisi seuranhakuilmoituksessa, "miellytäthän silmiäni."

Jollei akka naura vitseille -> pihalle.

Mun Narsisti ukolle kävi noin. Ei siis pienintäkään huumorintajua. Ei varmasti nauranut itselleen... Huohhh..

Jos et halua, älä ole huumorintajuinen, ota yhtä vakava tai neutraali kumppani. Jos on itse huumorintajuinen, etsii toista joka tajuaa sitä huumoria jotenkin ja osaa sanoa jotain huumorilla takas, ehkä. Osa ihmisistä ei tajua huumoria, varmaan joku piirre miksi eivät. Huumoria on tosin hyvin erilaista ja huumorintajuja, miten se sitten matchaa.

Vierailija kirjoitti:

Itseään ei ainakaan kannata ottaa koko ajan liian vakavasti.

Monet pitävät myös komedioista ja huumori keventää arkielämän tilanteita. Jos joku on ns. totinen torvensoittaja, se tarkoittaa että hän ymmärtää kaikki asiat hyvin kirjaimellisesti eikä osaa nähdä asioiden huvittavia puolia ja on usein aika yksioikoinen tyyppi.

Usein hyvä huumori perustaa oivaltavaan tilannekomiikkaan eikä suinkaan mihinkään kuluneisiin puujalkavitseihin tai "suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen menivät metsään" tyyliseen kaavaan. Samoin yksi ankea vitsien muoto on se että jokaisesta asiasta yritetään vääntää jotain kaksimielisyyttä.

Up

Täytyy olla aika aspeřğeŕ kysyäkseen tällaista. Millainen ihminen jaksaa olla totisen tyypin seurassa??? Minulla oli yksi kaveri, jolla oli kyllä paljon ropleemia, varmaan masennusta ja kaikkea. Jaksoi kyllä laittautua ja nähdä kavereita, joten ei mikään kuøłemanvakava masennus ainakaan ollut. Päällimmäisenä muistona on se, että kaikkien niiden vuosien aikana hän ei koskaan kertonut oikein mitään. Tiesin vähän jotain, mutta valtaosa hänen henkilökohtaisista asioistaan oli täysi mysteeri. Muille kyllä kertoili kaikenlaista. Kyllä hän minullekin avautui jostain joskus, mutta hyvin vähän. Toinen muistoni on, että hän oli tuskastuttavan vakava ja totinen aina. Kun minä nauroin asioille, hän vain katsoi minua ja suupielet korkeintaan nousivat puoli senttiä. Tunsin itseni týhmäķsı hänen seurassaan ja häpesin sitä, että minua nauratti (ja naurattaa tänäkin päivänä) monet asiat.

Ei ole koskaan kaduttanut, että laitoin lopulta välit poikki. Oli siinä muutakin ropleemaa.

En voi sietää totisia ihmisiä, kamalan ahdistavia!!!!

Useimmat ihmiset kyllä nauravat kanssani, joten tuo kaveri oli todellakin poikkeustapaus, jonka en muista koskaan nauraneen kunnolla. Aina vain tuijotti ahdistavasti ja oli totinen.

Nauru tekee hyvää mielelle ja siksi joka päivä pitäisi nauraa, ainakin kerran. Huumorintaju on sitova voima suhteessa. Ja se on myös yksi varmimmista älyn merkeistä, koska se vaatii nopeaa tilannetajua, sitä kaikkein herkumpaa huumorintajua.

Varokaa masentuneita ihmisiä - niiltä on kadonnut huumorintaju.

Eräs asia mikä minua on hämmästyttänyt aina, on miten herkästi ihmiset leimataan huumorintajuttomiksi, kun huumorintajut eivät kohtaa. Ts. Et nauranut tälle jutulleni -> olet huumorintajuton. Tämä on mielestäni lähes narsistinen ajattelutapa, siis että kaikkien täytyisi jakaa oma ajatusmaailma. 

Ihan samaa mieltä. Hyvä huumori kun on yhdelle yhtä ja toiselle toista.

Enemmänkin tosiaan pitäisi etsiä samankaltaista huumorintajua, mutta sitä on varmasti vaikea kuvata jossain deitti-ilmoituksessa. Sen huomaa sitten livenä kohtaako huumorintaju vai ei

Kyllä kumppanin kanssa pitää olla hauskaa ja rentoa. Yhdessä nauraminen tekee samaa kuin seksi, eli vapautuu hyvän olon hormoneja ja se vahvistaa luottamusta ja yhteenkuuluvuutta, rentouttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa pitää olla samanlainen huumorintaju, erilainen huumorintaju voi aiheuttaa vain erimielisyyksiä. Siksi mielestäni "hyvän huumorintajun" perään kysely on kuin pyytäisi seuranhakuilmoituksessa, "miellytäthän silmiäni."

Tämä. Tuleehan siinä itselle tyhmä olo ja kumppanikin vaikuttaa vähäjärkiseltä, jos nauretaan ihan eri asioille. Toinen näkee jotakin loputtoman hauskaa yhdessä asiassa niin että suorastaan tippuu tuolilta, ja toinen on naama vakavana eikä ymmärrä asian koomisuutta yhtään.

Yksi ex oli todellakin huumorimiehiä, mutta hänen huumorinsa oli sellaista jekkuilua ja pilailua, joka minua lähinnä ärsytti. Minä taas tykkään enemmän kielellisestä huumorista, ja häneltä minun korvaani ratkiriemukkaat jutut menivät aivan ohi. Suhteessa oli yksinäinen olo, kun ei oikein koskaan naurettu yhdessä.

Riippuu huumorista.

Paskaa huumoria ei tarvitse ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Minulle taas tulee tuosta vaatimuksesta mieleen, että tyyppi saattaa vitsailla jatkuvasti toisen kustannuksella, ei omansa. Jos haluaa kertoa olevansa huumorintajuinen, ilmoituksessa voi laskea leikkiä itsestään. 

Todellakin laskevat leikkiä treffipalstoilla. Tavatessa tuleekin vastaan "perseeseen ammuttu karhu" naama mutturalla.

Sen huumorintajun yhteensopivuuden kyllä huomaa yleensä jo ekalla tapaamisella, ja siitä tulee semmonen olo että ton kanssa olis hauskaa ihan missä tilanteessa vaan.

Mulle sitten taas on enemmän varoitusmerkki, jos joku mainostaa itseään huumorintajuiseksi. Itse tykkään tilannehuumorista ja sanaleikeistä, mutta monelle "huumorintajuiselle" huumori on just sitä pientä keljuilua tai jotain jekkujekku-tyylistä kiusantekoa. Ei kiitos.

Miehelle hyvä huumorintaju tarkoittaa sitä, että nainen nauraa miehen vitseille. Harva mies toivonee naisen olevan mikään vitsiniekka.

tuumorin haju

Jos kumppani tuo keskustelussa esiin näkökulmia jotka ovat huvittavia, se kertoo siitä että ajattelu on nopeaa. Ne näkökulmat on pakko ollut keksiä silmänräpäyksessä.

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt tule mieleen ketään tosikkoa..

Mutta toisaalta tulee mieleen montakin julkkista jotka pitää itseään huumorintajuisina ja jopa hauskoina/vitsikkäinä.