Miksi huumorintaju on niin tärkeää?
Kiinnostaisi tietää että miksi kaikki ihmiset nykyään asettavat kumppanin kriteeriksi huumorintajun. Siis tähän törmää jatkuvasti. "Mun kanssa jos on niin täytyy löytyä huumorintajua" "Hyvä huumori pitää olla" yms. Voisitteko avata vähän ja antaa jonkun käytännön esimerkin tilanteesta jossa hyvä tai huono huumorintaju tulee esille. Oletteko jättäneet kumppanin huonon huumorintajun takia? Kiitos.
Kommentit (189)
Mieti elämää täysin ilman huumoria?
Ei huumoria muiden ihmisten teoissa eikä sanoissa, ei huumoria omassa mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö sekin ottaa huumorilla vaan kun toinen heittää läppää sinun ulkonäöstä
No eihän huumorilla sentään voi loukkaavaa käytöstä oikeuttaa.
Minä olen ap:n tapaisesti aina ihmetellyt ja ollut huvittunutkin tästä suomalaisten yksimielisestä huumorintajun vaatimuksesta. Näinkin huumorittomalta ja tosikolta kansalta se on sellaista huumoria, ellei peräti tahatonta huumoria, että melkein voisi väittää sen olevan itseironisin kansa maailmassa. Ellei se olisi vale.
Aina on hiipinyt mieleen, että halutaan huumorintaju-vaatimuksella vain partneriksi kaiken nielevää (chic) tossukkaa, jota voi nälviä 'huumorin' varjolla ja se vain nauraa itselleen silleen kivasti ja itseironisesti ja ei ota itseään niiiiiiin hirveän vakavasti, ja rakastaa ja palvoo kahta kauheammin. Olis ihan kauheaa tosikkoutta, jos se alkaisi tivaamaan anteeksipyyntöä tai jotain muuta tosi tosikkoa. Melkein sellaista woketusta tuollainen.
Sellainen näppituntuma vielä on, että naiset vaatii erityisesti tätä 'huumorintajua'. Miehille riittää tunnetusti isot tissit ja hyvä prse. Niinpä on pilvin pimein näitä pariskuntia, jossa kireä, tosikko, nätti nainen määrää ihan kaikesta ja kiukkuaa ja järjestää kohtauksia, jos kaikki ei mene hänen mielensä mukaan. Vieressä 'huumorintajuinen' mies myötäilee ja julistaa muille what megha...my darling wants, she gets - ainakin niin kauan kun nuorempaa ja nätimpää ei ole tarjolla.
Lisäksi huumorintajun vaatimuksella on toinenkin hyvä puoli: siinä se toinen voi erehtyä luulemaan, että huumorintajun vaatija itse on jotenkin automaattisesti huumorintajuinen ja voi harjoittaa esim. ironiaa tai parodiaa sanomisissaan. Ja nehän on tunnetusti nykyään helppo kääntää somessa sanojaansa vastaan. Tyyliin: mut sähän, sinä kauhea narsisti ja misogynisti, lähetit mulle textarin jossa sanotaan 'nyt muija kahvit tulelle tai tulee turpaan, minä tulen kotiin tunnin kuluessa' ja jättää silleen kivasti mainitsematta, että se on ollut yhteistä ironista roolileikkiä.
Monesti olen huomannut, että nämä "huumorintajuiset" ovat tyhjän naurajia joilla on huonot vitsit. Sitten sitä kepeää asennetta pidetään huumorintajuisuuden merkkinä. Itse olen arvoihminen ja otan jotkut asiat vakavissani. Näistä huumoriveikoista ei välttämättä löydy vakavuutta missään tilanteessa ja näkyy monesti hällä väliä asenteena.
Huumorintaju ei ole vitsikkyyttä, pinnallisuutta tai rempseyttä. Se on eräänlaista elämän vaillinaisuuden hyvää, lempeää hyväksymistä pilke silmäkulmassa. Sen avulla kestää itsensä ja muut ihmiset sekä erilaiset vakavat ja pöljät sattumukset paremmin kuin ilman tajua asioiden humoristisista puolista. Se on ystävyyden ja parisuhteen turvatekijä: lupa molemmille olla inhimillisen pieni, hassu ja erehtyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö sekin ottaa huumorilla vaan kun toinen heittää läppää sinun ulkonäöstä
Ei, mutta helpottaahan se. Työkaveri ravisteli tyhjää hiuslakkapurkkia ja sanoi: "Oot sit taas menny käytämään kaiken."
Kun on lähes kalju mies, 🤣 niin eihän tosta oikein loukaantuakaan voinut. Onneksi tällä kertaa huumorintaju oli aikalailla samanlainen.
"Huumori on älykkyyden korkein muoto."
Lin Jutang
Huumorilla selviää monestakin kiperästä tilanteesta. Voisi sanoa että "elämä voima" tietyllä tapaa.
On hyvä taito osata nauraa myös itselleen eikä ottaa tätä pientä elämää niin vakavasti.
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa pitää olla samanlainen huumorintaju, erilainen huumorintaju voi aiheuttaa vain erimielisyyksiä. Siksi mielestäni "hyvän huumorintajun" perään kysely on kuin pyytäisi seuranhakuilmoituksessa, "miellytäthän silmiäni."
Jollei akka naura vitseille -> pihalle.
Nauru on VAIN miesten yritys alistaa naisia.
Sappho!
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen ei osaa nauraa itselleen, niin se on VALTAVA red flag. Narsistiset naiset ei ikinä osaa nauraa itselleen.
Vain naista huonosti kohteleva mies haluaa nauraa naiselle.
Huono huumori sopii arkeen ja juhlaan.
Ml. anopin naaraus.
Vierailija kirjoitti:
En ole kuunaan ryhtynyt mihinkään toimiin ns. tosikoiden kanssa. Eli vähintään välillisesti juu on torpannut suhteen, huumorintajun puute.
Huumorin tajuttomat ovat vaarallisia.. Tiedät mitä tarkoitan..
Siki, että jos maitu kaatuu, niin on parempi nauraa kuin suuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa pitää olla samanlainen huumorintaju, erilainen huumorintaju voi aiheuttaa vain erimielisyyksiä. Siksi mielestäni "hyvän huumorintajun" perään kysely on kuin pyytäisi seuranhakuilmoituksessa, "miellytäthän silmiäni."
Jollei akka naura vitseille -> pihalle.
Jollei keskinäinen huumori ole toiminut, ei tarvitse heittää pihalle. Ei oo nääs päässy sisällekään. 😎👍
Vierailija kirjoitti:
Koska kukaan ei jaksa tosikkourpoa. Naura ittelles ja muille.
Varsinkin muille eli sulle. Taitais sulta kyllä loppua huumorintaju.
Kaikki diktaattorit ottavat itsensä AINA vakavasti ja tosissaan. Heillä on AINA MISSIO...
Pitääkö sekin ottaa huumorilla vaan kun toinen heittää läppää sinun ulkonäöstä