Lue keskustelun säännöt.
Oletko huomannut vanhemmiten rajoittavasi elämääsi ikäsi takia, tai muiden tekevän niin omassa elämässään?
10.06.2023 |
Olen näin vanhemmiten (keski-ikäisenä) huomannut tuota ilmiötä ympärilläni, että moni ihminen alkaa iän myötä rajoittaa tekemisiään, koska keski-ikäisen ei kuulemma ole sopivaa tehdä tiettyjä asioita. (Esim eräs ystäväni lakkasi käymästä festareilla, ei suinkaan minkään työ-, perhe- tai muiden velvollisuuksien estämänä, vaan yksinkertaisesti koska pitää itseään liian vanhana, ja on kuulemma noloa olla keski-ikäisenä siellä nuorten seassa). Ja toinen hyvä esimerkkihän on se paheksunta, mitä monelta tulee, jos vanhempi nainen pukeutuu minihameeseen
Ja samoin moni tuntuu pelkäävän kauheasti sitä, että mitä ne muutkin ihmiset nyt sanovat, jos ei käyttäydykään niin kuin keski-ikäisen pitäisi olla ja käyttäytyä.
Kommentit (16)
Festarit ja keikat ovat vähentyneet ihan vaan kun ei jaksa valvoa/kestä juoppoja/jaksa seisoa tungoksessa/jne.jne. Ihan sama mitä joku sanoisi jostain. Nyt minulla on festarit omassa nojatuolissa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole muuttanut mitään vanhenemisen vuoksi. Väistämättä kunto rapistuu iän myötä ja sen vuoksi vältän ainakin n. 1000 kilometrin automatkoja yksin tai jos joutuisin ajamana itse koko matkan. Korkokenkiä ja minihametta en käytä enää, kun ei ole jalat sellaisessa kunnossa, että voisi ja viitsisi käyttää.
En ole koskaan nuorempanakaan ajatellut sitä, mitä ihmiset sanovat minun edesottamuksista. Voin vakuuttaa, että sanomista on kyllä löytynyt. Miksi nyt kuusikymppisenä välittäisin?
En. Mutta 60 v tuttavanainen lopetti miessuhteet, kun nuoremmat miehet ei enää kiinnostuneet. Minähän en vanhojen ukkojen kanssa ala olemaan!
Olen lakannut miettimästä, minkä ikäinen olen. Olen aloittanut tekemään enemmän sellaisia asioita, joista pidän. Teen asioita, joita omassa ystäväpiirissäni muut ikätoverini eivät tee, eivätkä ole kiinnostuneet opettelemaan - tosin eivät ole olleet nuorempinakaan. Olen viisissäkymmenissä ja aloittanut käymään painonnostotreeneissä ja melomassa kajakilla. Kunto on kasvanut, vaikka ulkonäkö lienee jonkun mielestä rapistunut.
Lakkasin käymästä festareilla kun tuli omia lapsia mutta nyt kun lapset aikuisia, niin taas voikin mennä. Baariin sen sijaan ei jaksa lähteä koska ei jaksa valvoa enää myöhään. Enemmän keski-ikäisten alkuillan diskoja voisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En.
Olen vasta 68 v, enkä aio aloittaakaan.
Useat jutut eivät vaan enää kiinnosta, vaikka juuri festarit, enkä ikinä tykännyt konserteista. Eikä jaksa valvoa, eikä kestä meteliä, eikä kestä ihmisiä, ei vaan kestä. Ihanaa olla rauhassa kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikäni vuoksi ole luopunut mistään, mutta kiinnostuksen kohteet ovat iän myötä muuttuneet ja tietty mukaviidenhalukin lisääntynyt. En siis enää esim. reppureissaa ja nuku retkeilymajoissa koska en vaan jaksa enkä viitsi, vaan pakkaan matkalaukun ja majoitun hotelliin. En jaksa baareja, mieluummin käyn harvakseltaan ravintolassa syömässä hyvin.
En ole mennyt pulkkamäkeen vuosikausiin koska eihän aikuisen sovi pulkkailla jos ei ole lapsia joiden kanssa pulkkailee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päinvastoin. Nuorena kävin festareilla, baareissa jne, koska niin nuorten kuuluikin tehdä. Keski -iässä aloin tehdä asioita, jotka oikeasti kiinnostaa.
No vähän. Nuorempana esim matkustelin aina niin että majoituin hostelleissa. Siellä tutustui ihmisiin ja löysi reissuseuraa. Makuusalissa saattoi majoittua vaikka 10hlö kerrossängyissä, vessat ja suihkut oli jaettuja. Oli tosi halpaa ja mahdollisti pidemmätkin reissut vaikka rahaa ei ollut hirveästi. Minulla on paljon hyviä muistoja tuosta ja tavallaan olisi ihanaa kokeilla matkustaa taas noin. En ole kovin mukavuudenhaluinen, viihdyn esim telttailemassa . Mutta tuntuisi se silti vähän omituiselta. En tiedä onko hostelleissa minun ikäisiäni, silloin ei ainakaan paljon ollut kun itse niissä majoituin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En iän vuoksi, mutta terveyden vuoksi. En lähde skeittaamaan, lumilautailua en ajatellut opetella, yleensäkään kokeilla lajeja, joissa iso kaatumisriskin, koska hauraat luut.
Tuo reppu matkailu esim. Interrail kiinnostaa kyllä. Edelleen olen majoittunut esim. Hostellissa. Vähemmän ihmiset juttelee keskenään kuin silloin ennen nettiä. B&b joissa oikeasti isäntä samassa osoitteesta ovat olleet positiivisia kokemuksia. Siellä enemmän tullut juttua toisten vieraiden ja isäntäväelle kanssa, hyviä
vinkkejä missä kannattaa käydä, syödä tms.
Se ikä on vain tekosyy sille, ettei lähde festareille, kun ei ihan oikeasti ole koskaan nauttinutkaan niistä. Sinne on vain "kuulunut mennä", kun kaikki muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En rajoita itseäni. Äitini aloitti jo nelikymppisenä sanomaan "ei tässä iässä enää", "jos elinpäiviä riittää" Ihan kamalaa kuultavaa. Itse olen 44v ja nuori vielä ja teen mitä haluan.
Aapeen kuvaukseen liittyen en rajoita itseäni, mutta ne samat jutut ei vaan innosta enää. Tänä iltana esmes olisin ihan hyvin voinut lähteä bailaamaan kaupungille, mutta omalla terassilla kaikessa rauhassa on kivempaa. Olisin voinut löhteö kesätapahtumaan tai konserttiin, tässä kaupungissa on aina satoja vaihtoehtoja, mutta tuskin niistä mikään olisi oikeasti hauskempi kuin youtube ja hyvä lasi chardonnayta tässä omassa puolivarjoisessa pihassa. Kun mulls nyt on vapaus ja rahaa tehdä mitä huvittaa, mä todellakin käytän sen, enkä mene johonkin osaksi karjalaumaa.
Mutta on jotain asioita, joita en tässä iässä tee. Lapsena ja vielä parikymppisenä oli esim ok kellahtaa vaaka-asentoon rautatieaseman penkillä junaa odotellessa. Nyt aikuisena ei todellakaan olisi. Lapsena ja parikymppisenä oli ok pyytää isältä rahaa kun omat loppuivat. Nyt ei todellakaan ole. Parikymppisenä oli ok mennä töihin joogahousuissa. Nyt ei ole. Parkymppisenä oli ok kiukutella kuinka maailma on epäreilu. On se vieläkin, mutta kiukuttelu ei enää tässä iässä ole ok, pitää tehdä jotain rakentavaa. Jne. On iso kasa asioita, jotka ei vaan ole ok enää kypsemmällä aikuisiällä, ja olen valmis myöntämään sen. Sitä sanotaan aikuistumiseksi.
Oman elämänsähän nämä vain ankeuttavat. Sitten mietitään, miksi koko ajan on tympeä ja elämään kyllästynyt olo.
Minulle tulee näistä se tunne, että aikuistuminen on jäänyt jotenkin kesken, kun koetaan että sitä pitää erikseen esittää. Vähän samalla lailla kuin nämä äjjjjjät joiden sukukalleudet kutistuvat ja uhkaavat tippua, jos kaikki mitä tekee, sanoo, päälleen pukee ei ole niin maan vietävän äjjjjjjämäistä.