Miksi huumorintaju on niin tärkeää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosikoiden kanssa nyt vaan on tylsää. Mutta kyllä niitä sen verran on että ap kaltaisensa löytää.

Eikös nykyään  melkein kaikki vitsailu ole kielletty? Ei saa kertoa hömö vitsejä, ei hörri juttuja tai rössiä, ei saa kertoa perinteisiä nöökeri juttuja eikä nauraa intialaiselle puhetavalle ja listaahan voisi jatkaa loputtomiin?

Surullista, että tuokin tosiaan oikeasti on joidenkin käsitys hyvästä huumorista.

Se millainen huumorintaju jollain on, viestii heti minulle että ollaanko 'samalla aaltopituudella'. Jos toisen huumori on omaan korvaani cringeä, latteaa tai se esitetään veemäisesti se on aivan valtava turn-off. Se myös kertoo suhtautumisesta kaikkiin muihin asioihin sekä älykkyydestä ja karismasta.

Olen itse kova hassuttelija ja jos huumorintajut eivät sopisi kohdakkain, en usko että viihtyisin suhteessa viittä minuuttia kauempaa. :D

Mulle kamalinta miehet jotka kertovat jonkun (oikeesti tylsän, ei edes niin paskan että se on hauska) pikku-Kalle-vitsin ja röhönauravat itselleen kuin olisivat keksineet jonkun kuuluisan kreikkalaisen komedian....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon itse suhteessa tosikon insinöörin kanssa ja huomaan, että monista asioista olisi helpompi sanoa huumorin keinoin ja siitä sit aloittaa keskustelu, mutta kun hän ei varmaankaan ymmärrä, niin oon sit hiljaa. Ei oikeen osaa suhtautua vitseihin tai vitsailuun, se vie multakin fiiliksen.

Juu, mutta pitääkin olla vähintään dippainssi, jotta huumorintaju loistaa.

Teekkareilla on hyvä huumorintaju, ja julkaisevat Wappuna Äpy (lyhennetty sanasta h ä p y) -lehteä, joka tosin oli parempi ennen, jolloin sitä myytiin Julkku ( tulee sanasta m u l k k u) nimikkeellä. Julkku oli terävää yhteiskunnallista satiiria täynnä, aivan kuten nimestäkin voi päätellä.

Joo noi lehdet oli hyviä. Oli siellä seassa mainoksiakin, kuten tämä Pohjolan liikenteen:

Ota kaljat Turussa, tunnin päästä kustavissa.

Vierailija kirjoitti:

Huumorintaju ei tarkoita joutavaa, muka-nokkelaa länkytystä stand-up-koomikkoa leikkien ja/tai pieruvitsejä vaan hyväntahtoisuutta ja hyväntuulisuutta. Mukavan positiivista ja sopuisaa elämänasennetta sellaisen äyskivän ja kulmikkaan käytöksen sijaan. 

Entä jos sisäinen stand-up koomikko vain pyrkii esille ja ei-mauttomasti? Miehellä tai naisella. Siis silloin kun ei ole vakava hetki. Jatkuva hihittely voisi olla kyllä raskasta kieltämättä.

Ei ole kumppania tarvinnut jättää mutta muutamat eka treffit on jäänyt viimeiseksi kun vastassa ollut naama mutrulla oleva tuhahtelija.

Vierailija kirjoitti:

Syitä on paljon, mutta yksi näkökulma on se, että huumori on usein kehittyneen ihmisen keino selvitä arjen pienistä haasteista ja vastoinkäymisistä. Kuvittelepa ihminen, joka ei osaa suhtautua huumorilla jos hän tekee jonkin mokan tai sattuu jotain odottamatonta . Hyvin usein asian kääntäminen huumoriksi on aivan ihastuttava taito.

Omalla kohdallani olen joutunut huumorilla ottamaan isommatkin kolhut ja vastoinkäymiset. Jos vaan totisena niin olis kait jo köyttä viritellyt. (Eikä mitään rakkaus tai raha huolia)

Se on merkki älykkyydestä ja ehkäisee tehokkaasti lähisuhde väkivaltaa.

Koska tosikot imee elämästä ilon pitkällä aikavälillä.

Tosikot löytävät toisensa kyllä. Ei se kaikille ole tärkeää. 

Huumorintaju, erityisesti kyky sanoa hauskoja juttuja jotka on itse keksinyt, on yksi parhaista älykkyyden merkeistä. Tavallaan älykkyyden korkein ilmenemismuoto, jos ei lasketa jotain tieteen tekemistä ym.

Huumorin ymmärtäminen ilman että itse keksii hauskoja juttuja, on se huumorin II-divari ja ihan arvokasta sekin.

Ei se silti minustakaan ole ykkösasia. Ärsyttää semmoset ihmiset jotka yrittää vääntää joka asiasta vitsiä, ja niiden energia menee eniten siihen, kuin siihen että kuuntelisi ohjeita tai tekisi töitä. 

Mulle riittää jos joskus välillä tulee hauska heitto, ja osaa myös nauraa itselleen joskus kun aihetta on. Kaikki ei voi olla huumoria. Aikuisen ihmien elämässä etenkään.Välillä ollaan vakavasti, välillä ei. Enimmäkseen vakavasti.

Ja vitsikirjoista on turha opetella juttuja, se ei ole huumoria. Huumori keksitään siinä tilanteessa. Ei se pakottamalla tule. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kumppania tarvinnut jättää mutta muutamat eka treffit on jäänyt viimeiseksi kun vastassa ollut naama mutrulla oleva tuhahtelija.

Tämä. Eihän siitä mitään tule jos mies ei naura jutuilleni.

Huumorintajun kuuluttaminen deitti-ilmoissa/tinderissä on semmonen klisee. Tavallaan sitä on ihan turha mainita, kun melkein kaikki sitä toivoo. Silti se mainitaan.

Naiset vaativat että mies olisi hauska, mutta nainen pitää itseään tosi huumorintajuisena koska osaa nauraa oikeassa kohdassa. Nainen vaatii aina enemmän mieheltä kuin itseltään, tässäkin asiassa.

Toisaalta kukaan mies ei halua naista, joka olisi niin hauska että omat jutut kalpenee koko ajan. Mies haluaa olla se pikkuisen hauskempi osapuoli, koska siinä on jotain hyvin maskuliinista että saa naisen nauramaan.

Nainen kun heläyttää naurun miehen keksimälle jutulle ja tukkansa taaksepäin, sehän on jo melkein kuin haarat avaisi. Jos ei tällaista pysty aiheuttamaan naiselle, menestys naismaailmassa voi jäädä vähäiseksi. 

Tämän vuoksi miehet alkavat treenaamaan hauskuuttamista toistensa kanssa jo pikkupoikana. Tämä kaiken ottaminen huumorin kannalta tosin johtaa useimmilla pojilla tyttöjä huonompaan koulumenestykseen. Kun oppitunnit ovat vain säätämiseen ja kikkailuun keskittyvää, opetusta ei seurata. Nämä vitsinvärkkäystaidot tosin tulevat myöhemmin kullanarvoiseksi.

Miehet myös treenaavat keskenään kykyä sanoa hauska juttu, nauramatta itse. Tämä on kriittisen tärkeä asia. Naiset mokaavat tämän, kun he harvoin keksivät jotain hauskaa, heidän oma pokka ei pidä. Tällöin hauska juttu menettä about 70% tehostaan. Miehet harjoittelevat tätä niin monta vuotta, että aikuisena se alkaa jo sujua. 

Vierailija kirjoitti:

Naiset vaativat että mies olisi hauska, mutta nainen pitää itseään tosi huumorintajuisena koska osaa nauraa oikeassa kohdassa. Nainen vaatii aina enemmän mieheltä kuin itseltään, tässäkin asiassa.

Toisaalta kukaan mies ei halua naista, joka olisi niin hauska että omat jutut kalpenee koko ajan. Mies haluaa olla se pikkuisen hauskempi osapuoli, koska siinä on jotain hyvin maskuliinista että saa naisen nauramaan.

Nainen kun heläyttää naurun miehen keksimälle jutulle ja tukkansa taaksepäin, sehän on jo melkein kuin haarat avaisi. Jos ei tällaista pysty aiheuttamaan naiselle, menestys naismaailmassa voi jäädä vähäiseksi. 

Tämän vuoksi miehet alkavat treenaamaan hauskuuttamista toistensa kanssa jo pikkupoikana. Tämä kaiken ottaminen huumorin kannalta tosin johtaa useimmilla pojilla tyttöjä huonompaan koulumenestykseen. Kun oppitunnit ovat vain säätämiseen ja kikkailuun keskittyvää, opetusta ei seurata. Nämä vitsinvärkkäystaidot tosin tulevat myöhemmin kullanarvoiseksi.

Miehet myös treenaavat keskenään kykyä sanoa hauska juttu, nauramatta itse. Tämä on kriittisen tärkeä asia. Naiset mokaavat tämän, kun he harvoin keksivät jotain hauskaa, heidän oma pokka ei pidä. Tällöin hauska juttu menettä about 70% tehostaan. Miehet harjoittelevat tätä niin monta vuotta, että aikuisena se alkaa jo sujua. 

Kuulostaa ihan incelin ininältä.

Täällä av:lla näkee mihin huumorintajun puuttuminen johtaa. Siksi.

Tissit ja munat hölskyy.

Olen kaiketi vähän tosikko ja mielestäni huumorintaju on yliarvostettua ja aivan valtavan väärin ymmärrettyä.

Paras huumori liittyy empatiakykyyn, nähdään asioiden hyvät ja hauskat puolet. Osataan olla hakematta hyviä ja hauskoja puolia, kun tilanteeseen sellaiset eivät kuulu. Nauretaan asioille, ilmiöille ja sattumuksille, eikä toisille ihmisille. Lempeys ja ymmärtäväisyys ovat tärkeitä määreitä, jos huumoria pitäisi luonnehtia.

Aikani katselin rajatonta ja empatiakyvytöntä miestä, jonka huumori oli ehkä tahattomasti julmaa, silti julmaa. Usein toivoin, että olisi jättänyt yritykset huumorin saralla sikseen. Tässä myös syy omaan tosikkouteeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon itse suhteessa tosikon insinöörin kanssa ja huomaan, että monista asioista olisi helpompi sanoa huumorin keinoin ja siitä sit aloittaa keskustelu, mutta kun hän ei varmaankaan ymmärrä, niin oon sit hiljaa. Ei oikeen osaa suhtautua vitseihin tai vitsailuun, se vie multakin fiiliksen.

Juu, mutta pitääkin olla vähintään dippainssi, jotta huumorintaju loistaa.

Teekkareilla on hyvä huumorintaju, ja julkaisevat Wappuna Äpy (lyhennetty sanasta h ä p y) -lehteä, joka tosin oli parempi ennen, jolloin sitä myytiin Julkku ( tulee sanasta m u l k k u) nimikkeellä. Julkku oli terävää yhteiskunnallista satiiria täynnä, aivan kuten nimestäkin voi päätellä.

Joo noi lehdet oli hyviä. Oli siellä seassa mainoksiakin, kuten tämä Pohjolan liikenteen:

Ota kaljat Turussa, tunnin päästä kustavissa.

Olivat kuulemma kerjäämässä mainoksia lehteen. Eräs ravitsemusliike, jonka nimi jääköön kiireen ja ajanpuutteen takia mainitsematta, kieltäytyi.

Kysyivät, saisivatko laittaa ilmaisen mainoksen. Ravintelinpitäjä antoi luvan. Lehdessä oli firman logo ja alla teksti:

Kiireessä maistuu huonompikin ruoka.

Ravintoloitsijaa ei naurattanut.

Huumorintaju on minusta yksi ihmisen tärkeimpiä ominaisuuksia. Tosikot on tylsiä ja rasittavia ihmisiä lähipiirissä. Ehkä joku analyytikko tai kirurgi saa olla tosikko, mutta se kuuluu sitten työrooliin. Vapaa-ajan tosikot on masentavia.

Miettikää nyt: joku kertoo vaikka vitsin, niin tosikko hymähtää harmistuneena ja huomauttaa, miten tyhmä, huono tai loukkaava vitsi oli. Tai jos joku huomaa hauskan asian ja sanoo sen, tosikko kertoo vastineeksi jonkun ikävän tai latistavan jutun. Tosikkous on negatiivisuutta ja pessimismiä. Tosikko näkee elämän harmaana, mitä se pääasiassa toki on, mutta hän ei vakavana ihmisenä edes halua nähdä värejä. Tosikko pilaa toisten ilon.

Siinäpä muutama syy, miksi huumorintajuiset ovat parempaa seuraa kuin tosikot.

Olen jättänyt tylsän miehen, joka ei saanut minua nauramaan 

Samanlainen huumorintaju on välttämätön pitkässä suhteessa. Kropat roikkuvat kolmenkymmenen aviovuoden jälkeen ihan jokaisella, mutta kun yhdessä viihtyy ja huvittaa samanlaiset asiat, rakkaus kestää. En osaisi kuvitella rakastavani miestä, jolla olisi typerä, moukkamainen tai muuten huono huumorintaju.