Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tohtorinhattu herättää raivoa?
21.05.2023 |
Tuli huomattua tässä hiljattain työtutun karonkassa, että niin se vaan tohtorinhattukin herättää raivoa. Mentiin jatkoille baariin ja heti tuli yksi selittämään, että häntä ottaa päähän kun jotkut käyttää tohtorinhattua (oli ihan kädessä, sisällä kun oltiin). Kyseli kaikenlaista myös omasta erikoisalastani, tivaten vastauksia triviakysymykseen. Ylipäätään jos kysyy vaikka, miksi asiaa X käytetään ja vastaat järjestyksessä syyt A, B ja C niin olet hänen mielestään idiootti niin kauan, kunnes olet vastannut sen syyn C, jota hän haki takaa ja joka on todennäköisesti ainoa, jonka hän itse tietää. Hänen en myöskään osannut mitään, koska duunarina osaa tehdä tehdä asiaa X paremmin kuin minä. Siihen vastasin, että tottakai osaa, koska se ei kuulu minun toimenkuvaani. Häntä ärsytti meidän karonkkaporukka niin paljon, että sanoi, että vetäisi turpiin, jos olisi 20 v nuorempi. Tässä vaiheessa poistuin kohteliaasti toiseen kohtaan baaritiskiä.
Ajattelin, että no jopa oli taas purkaus ja jatkoin siinä iltaa. Ei mennyt kauaa, kun kaveri tulee uudestaan selittämään ja pitää lopulta pyytää baarimikkoa viemään pois. Sitten baarista lähtiessä ajattelin, että kävelenpä kotiin niin saa raitista ilmaa. No eikö matkallakin satunnaiset ihmiset huutele homoksi.
Sitä jäin vaan miettimään, että mikä ihme se on, että herättää niin paljon raivoa? Jos tuntuu, että se on niin tärkeä niin miksei hanki itse ja toisaalta jos ärsyttää muilla niin pakko sitä on katsoa. Tohtorinhatut ovat niin äärimmäisen harvinainen näky katukuvassa, että kai sitä yhden hetken kestää, jos jotkut ovat karonkasta tulossa.
Kommentit (363)
hehe, kerroit jotenkin niin huvittavasti: homoksi huutelemaan.
Kyllä minusta joku ansari kunniatohtori on ärsyttävämpi. Kas kun ei Epstein saanut vai saiko sekin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan monessa karonkassa on joku joka tuleekin farkuissa paikalle ja nostetaan nappirivistä seinille, älä huoli.
SK kirjoitti:
Statuserojen kaihtaminen tuskin on mikään erityisesti (nyky)suomalainen piirre.
Nykyaikaisten metsästäjä-keräilijäjoukkojen egalitaristisista asenteista ja niiden pohjalta vedettävistä johtopäätöksistä voi lukea lisää vaikka täältä https://www.psychologytoday.com/us/blog/freedom-learn/201105/how-hunter… . Kirjoittajan mukaan tuon elämäntyylin noudattajat ovat itse asiassa valtavirtaväestöä valppaampia koettujen kersakailijoiden tiputtamisessa maanpinnalle, eivätkä he katso hyvällä omilla kyvyillään tai saavutuksillaan mahtailevia.
Muodollisempi, kuten esimerkiksi marksilaiseen yhteiskunnalliseen kritiikkiin perustuva, törröttävien naulojen vasarointi ja pisimpien unikkojen katkaisu on myös viety joissain muissa maissa paljon nyky-Suomea pidemmälle, jopa kirjaimellisuuteen asti.
Vierailija kirjoitti:
SK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SK kirjoitti:
No, kai jotakuta esimerkiksi marksilaisemmin tai kriittisen teorian mukaisemmin yhteiskuntaan suhtautuvia voi ärsyttää tuollaiset sosiaalisen statuksen symbolit, joita vain tietyssä sosiaalisessa asemassa olevien on hyväksyttävää käyttää (esim. juuri ylioppilaslakit ja tohtorinhatut, teekkarihaalarit, pappien liperit ja vastaavat, aatelissukujen tunnukset, tittelien kuten tohtori tai tasavallan presidentti käyttö jne.). Nämä ehkä eroavat jossain mielessä sellaisista sosiaalisen statuksen symboleista, joissa on kyse vain rahasta ja kulutuksesta (urheiluautot yms.), vaikka tietenkin molempia voidaan vastustaa.
Eli ehkä heidän mielestään tällaisia ihmisten statuseroja ei pitäisi tällä tavalla korostaa, ja tällaiset statuserot voidaan nähdä ongelmana yhteiskunnassa. Ehkä tämä sitten ilmenee käytännössä baareissa riidanhakuisuutena.
Eihän ne symboloi kuin sitä statusta, että on nähnyt sen vaivan, että on opiskellut tohtoriksi. Jos asia on itselle tärkeä, miksi ei sitten opiskelisi itsekin? Suomessa on opiskelu ilmaista. Eikö tuo ole jo jonkinlaista eskapismia, että haluaa karsia ympäriltään sen tosiasian, että ihmiset käyttävät aikaansa eri asioihin.
Tästä asiasta ärsyyntyvät eivät ehkä ole samaa mieltä siitä, että kaikilla olisi samat mahdollisuudet opiskella tohtoriksi, tai että kaikki ylipäätänsä voisivat tulla tohtoreiksi. En tiedä, paljonko esimerkiksi tohtorikoulutuspaikkoja ylipäätään Suomessa on, mutta todennäköisesti niitä ei varmaankaan ole kaikille, koska yhteiskuntakin odottaa, että vain harvat kouluttautuvat tohtoriksi asti.
Kyseessä ei ole myöskään välttämättä ole eskapismi tai todellisuuden kieltäminen, vaan yhteiskunnallisen käyttäytymisen muokkaaminen siten, ettei statuseroja ihmisten välillä korostettaisi. Voi esimerkiksi olla tunnustettu tosiasia, että jonkun esi-isä on saanut aatelisarvon joltain kunkulta, mutta käyttäymisen sääntelykysymys, että miten tämä fakta on sopivaa tuoda esille arjessa, ilman että historiallista tapahtumaa sinänsä kyseenalaistetaan.
Tohtorinarvo ei periydy, joten sitä ei oikein voi verrata aatelisarvoihin.
Tohtorikoulutukseen pääsee käytännössä jokainen, joka haluaa, jos täyttää tarvittavat ehdot eli on jokin soveltuva alempi tutkinto ja koulutuksen edellyttämät kyvyt.
En näe, mitä merkitystä arvon periytyvyydellä tai periytymättömyydellä on esimerkkini kannalta. Vai missä mielessä arvoja ei mielestäsi voi vertailla?
Aatelisarvo on yleensä myönnetty jollekulle joistakin ansioista mahdollisesti satoja vuosia sitten. Aateliarvo saattaa olla periytyvä, jolloin arvon nykyisellä käyttäjällä ei välttämättä ole itsellään mitään ansioita, saati sitten sellaisia, jotka oikeuttaisivat aatelisarvon käytön. Olisi mahdollista, että vaikkapa paroni Virtanen on ihan tavallinen työtön.
Sen sijaan, jos ihminen on tohtori, hänellä on itsellään ansioita, joiden vuoksi oppiarvo on myönnetty. Aatelisarvoja ei ainakaan Suomessa enää myönnetä, joten ainoa tapa saada aateliarvo, on syntyä arvon perijäksi. Tohtorin arvon sen sijaan voi saada kuka tahansa, joka osoittaa, että hänellä on tohtorinarvon mukaiset kyvyt. Opintotuen ansiosta edes raha ei ole este.
En tiedä, että tulkitsenko viestejäsi liian kapeasti vastauksina omiini, mutta mainitsemissani kohdissa olennaista ei ole se, että millä perusteilla tarkalleen jokin arvo on annettu, tai että missä määrin se kuvastaa jonkin henkilön merkityksellisinä pidettyjä kykyjä tai ominaisuuksia.
Olennaista on siis nähdäkseni se, että tällaisia myönnettäviä arvoja ja sosiaalisia oikeuksia esimerkiksi jonkun tittelin tai asusteen käyttöön on olemassa, ja että niiden käyttöön liittyvän käytöksen säätely ei ole sama asia kuin se, että tämä todellisuus kiellettäisiin tai korvattaisiin jollain fantasialla (näin siis "eskapismin" tulkitsin).
En usko, että mikään yhteiskunta pärjää kovin pitkää, jos eri yksilöiden kykyjen eroja ei mitenkään huomioida. Olisihan suorastaan typerää, että esimerkiksi metsästäjäryhmä ei mitenkään organisoituisi metsästystä varteen, vaan jokainen metsästäisi yksinään ottamatta huomioon sitä, mitä muut tekevät.
Saalista saa paljon paremmin, jos vaikkapa 5-10 metsästäjän ryhmä toimii tavalla, joka hyödyntää kunkin yksilön kykyjä ja osaamista. Käytännössä ryhmä organisoituu itse melko tehokkaasti, koska tietävät kyllä, ketkä sopivat mihinkin tehtävään. Todennäköisesti vanhimmista ja kokeneimmista ryhmän jäsenistä joku ottaa johtovastuun kenties parin muun avulla. Nuorimmat ja kokemattomimmat pistetään tehtäviin, joissa ei sähläämälläkään tuota pahaa vahinkoa, mutta joissa oppii silti, miten kannattaa metsästää.
Vaikka jokin ihmisryhmä olisi näennäisesti hyvinkin tasa-arvoinen, on varmaa, että joidenkin ryhmän jäsenten mielipidettä arvostetaan enemmän kuin toisten. Nuoren ja kokemattoman mielipide ei paina yhtä paljon kuin kokeneemmaksi ja osaavammaksi tunnetun mielipide.
Duunarisuvun edustajana en oikein käsitä tätä koulutettujen tarvetta korostaa että heitä vihataan kun herraviha.
Suvussa on nuorempaa loulutettua väkeä, pari tohtoriksikin väitellyttä. Ei heitä kukaan vihaa muttei pokkailekaan. Ihan samoja Tiinoja ja Jareja joiden pyllyä on tädit pesseet, katsoneet leikkikentillä perään ja nähneet murrosiän uhmat. Eivät nää tiinat ja jarit itsekään ole tohtoreita siviilissä, verkoille duunarienon tai -isän kanssa tai Tiina marjassa anopin kanssa uhkoutuen miten nyt on mirapetterillä vaikee ikä tms.
Eikös ne työpaikoillakin ole jo ne herravihat vaienneet, oma ukkoni ( tuotannon työntekijä) ainakin samalla lailla jutteli prismassakin osastoinssin kuin osaston siivoojan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Duunarisuvun edustajana en oikein käsitä tätä koulutettujen tarvetta korostaa että heitä vihataan kun herraviha.
Suvussa on nuorempaa loulutettua väkeä, pari tohtoriksikin väitellyttä. Ei heitä kukaan vihaa muttei pokkailekaan. Ihan samoja Tiinoja ja Jareja joiden pyllyä on tädit pesseet, katsoneet leikkikentillä perään ja nähneet murrosiän uhmat. Eivät nää tiinat ja jarit itsekään ole tohtoreita siviilissä, verkoille duunarienon tai -isän kanssa tai Tiina marjassa anopin kanssa uhkoutuen miten nyt on mirapetterillä vaikee ikä tms.Eikös ne työpaikoillakin ole jo ne herravihat vaienneet, oma ukkoni ( tuotannon työntekijä) ainakin samalla lailla jutteli prismassakin osastoinssin kuin osaston siivoojan kanssa.
Ei vihata, eikä hattu herätä raivoa. Eniten herättää huvitusta muutamien halu paneutua niin vakavasti noihin akateemisiin traditioihin. Mutta huvinsa kullakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
SK kirjoitti:
Statuserojen kaihtaminen tuskin on mikään erityisesti (nyky)suomalainen piirre.
Nykyaikaisten metsästäjä-keräilijäjoukkojen egalitaristisista asenteista ja niiden pohjalta vedettävistä johtopäätöksistä voi lukea lisää vaikka täältä https://www.psychologytoday.com/us/blog/freedom-learn/201105/how-hunter… . Kirjoittajan mukaan tuon elämäntyylin noudattajat ovat itse asiassa valtavirtaväestöä valppaampia koettujen kersakailijoiden tiputtamisessa maanpinnalle, eivätkä he katso hyvällä omilla kyvyillään tai saavutuksillaan mahtailevia.
Muodollisempi, kuten esimerkiksi marksilaiseen yhteiskunnalliseen kritiikkiin perustuva, törröttävien naulojen vasarointi ja pisimpien unikkojen katkaisu on myös viety joissain muissa maissa paljon nyky-Suomea pidemmälle, jopa kirjaimellisuuteen asti.
Vierailija kirjoitti:
SK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SK kirjoitti:
No, kai jotakuta esimerkiksi marksilaisemmin tai kriittisen teorian mukaisemmin yhteiskuntaan suhtautuvia voi ärsyttää tuollaiset sosiaalisen statuksen symbolit, joita vain tietyssä sosiaalisessa asemassa olevien on hyväksyttävää käyttää (esim. juuri ylioppilaslakit ja tohtorinhatut, teekkarihaalarit, pappien liperit ja vastaavat, aatelissukujen tunnukset, tittelien kuten tohtori tai tasavallan presidentti käyttö jne.). Nämä ehkä eroavat jossain mielessä sellaisista sosiaalisen statuksen symboleista, joissa on kyse vain rahasta ja kulutuksesta (urheiluautot yms.), vaikka tietenkin molempia voidaan vastustaa.
Eli ehkä heidän mielestään tällaisia ihmisten statuseroja ei pitäisi tällä tavalla korostaa, ja tällaiset statuserot voidaan nähdä ongelmana yhteiskunnassa. Ehkä tämä sitten ilmenee käytännössä baareissa riidanhakuisuutena.
Eihän ne symboloi kuin sitä statusta, että on nähnyt sen vaivan, että on opiskellut tohtoriksi. Jos asia on itselle tärkeä, miksi ei sitten opiskelisi itsekin? Suomessa on opiskelu ilmaista. Eikö tuo ole jo jonkinlaista eskapismia, että haluaa karsia ympäriltään sen tosiasian, että ihmiset käyttävät aikaansa eri asioihin.
Tästä asiasta ärsyyntyvät eivät ehkä ole samaa mieltä siitä, että kaikilla olisi samat mahdollisuudet opiskella tohtoriksi, tai että kaikki ylipäätänsä voisivat tulla tohtoreiksi. En tiedä, paljonko esimerkiksi tohtorikoulutuspaikkoja ylipäätään Suomessa on, mutta todennäköisesti niitä ei varmaankaan ole kaikille, koska yhteiskuntakin odottaa, että vain harvat kouluttautuvat tohtoriksi asti.
Kyseessä ei ole myöskään välttämättä ole eskapismi tai todellisuuden kieltäminen, vaan yhteiskunnallisen käyttäytymisen muokkaaminen siten, ettei statuseroja ihmisten välillä korostettaisi. Voi esimerkiksi olla tunnustettu tosiasia, että jonkun esi-isä on saanut aatelisarvon joltain kunkulta, mutta käyttäymisen sääntelykysymys, että miten tämä fakta on sopivaa tuoda esille arjessa, ilman että historiallista tapahtumaa sinänsä kyseenalaistetaan.
Tohtorinarvo ei periydy, joten sitä ei oikein voi verrata aatelisarvoihin.
Tohtorikoulutukseen pääsee käytännössä jokainen, joka haluaa, jos täyttää tarvittavat ehdot eli on jokin soveltuva alempi tutkinto ja koulutuksen edellyttämät kyvyt.
En näe, mitä merkitystä arvon periytyvyydellä tai periytymättömyydellä on esimerkkini kannalta. Vai missä mielessä arvoja ei mielestäsi voi vertailla?
Aatelisarvo on yleensä myönnetty jollekulle joistakin ansioista mahdollisesti satoja vuosia sitten. Aateliarvo saattaa olla periytyvä, jolloin arvon nykyisellä käyttäjällä ei välttämättä ole itsellään mitään ansioita, saati sitten sellaisia, jotka oikeuttaisivat aatelisarvon käytön. Olisi mahdollista, että vaikkapa paroni Virtanen on ihan tavallinen työtön.
Sen sijaan, jos ihminen on tohtori, hänellä on itsellään ansioita, joiden vuoksi oppiarvo on myönnetty. Aatelisarvoja ei ainakaan Suomessa enää myönnetä, joten ainoa tapa saada aateliarvo, on syntyä arvon perijäksi. Tohtorin arvon sen sijaan voi saada kuka tahansa, joka osoittaa, että hänellä on tohtorinarvon mukaiset kyvyt. Opintotuen ansiosta edes raha ei ole este.
En tiedä, että tulkitsenko viestejäsi liian kapeasti vastauksina omiini, mutta mainitsemissani kohdissa olennaista ei ole se, että millä perusteilla tarkalleen jokin arvo on annettu, tai että missä määrin se kuvastaa jonkin henkilön merkityksellisinä pidettyjä kykyjä tai ominaisuuksia.
Olennaista on siis nähdäkseni se, että tällaisia myönnettäviä arvoja ja sosiaalisia oikeuksia esimerkiksi jonkun tittelin tai asusteen käyttöön on olemassa, ja että niiden käyttöön liittyvän käytöksen säätely ei ole sama asia kuin se, että tämä todellisuus kiellettäisiin tai korvattaisiin jollain fantasialla (näin siis "eskapismin" tulkitsin).
En usko, että mikään yhteiskunta pärjää kovin pitkää, jos eri yksilöiden kykyjen eroja ei mitenkään huomioida. Olisihan suorastaan typerää, että esimerkiksi metsästäjäryhmä ei mitenkään organisoituisi metsästystä varteen, vaan jokainen metsästäisi yksinään ottamatta huomioon sitä, mitä muut tekevät.
Saalista saa paljon paremmin, jos vaikkapa 5-10 metsästäjän ryhmä toimii tavalla, joka hyödyntää kunkin yksilön kykyjä ja osaamista. Käytännössä ryhmä organisoituu itse melko tehokkaasti, koska tietävät kyllä, ketkä sopivat mihinkin tehtävään. Todennäköisesti vanhimmista ja kokeneimmista ryhmän jäsenistä joku ottaa johtovastuun kenties parin muun avulla. Nuorimmat ja kokemattomimmat pistetään tehtäviin, joissa ei sähläämälläkään tuota pahaa vahinkoa, mutta joissa oppii silti, miten kannattaa metsästää.
Vaikka jokin ihmisryhmä olisi näennäisesti hyvinkin tasa-arvoinen, on varmaa, että joidenkin ryhmän jäsenten mielipidettä arvostetaan enemmän kuin toisten. Nuoren ja kokemattoman mielipide ei paina yhtä paljon kuin kokeneemmaksi ja osaavammaksi tunnetun mielipide.
Kyse ei olekaan sokeudesta kykyeroille esimerkiksi työn organisoinnissa, vaan egalitarismi yhteiskunnallisen aseman suhteen. Myös esimerkiksi Marx tunnetaan kuuluisasta sloganista "jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeittensa mukaan". Eli esimerkiksi harva marksilainenkaan varmaan ajatteli, että kaikki ihmiset ovat kyvyiltään samanlaisia, mutta he saattoivat ajatella, että ihmisiä ei pitäisi jaotella vaikka eri yhteiskuntaluokkiin heidän kykytasonsa perusteella.
Toisaalta tuo pointti iän merkityksestä statuksen suhteen on merkittävä, ja tosiaan esimerkiksi noissa metsästäjä-keräilijätyyppisissä yhteisössä ikä ja mahdollisesti sukupuoli vaikuttavat statukseen enemmän kuin mitä nykyvaltavirtayhteiskunnissa, ja ehkä etenkin länsimaissa. Iän ja sukupuolen perusteella määräytyvä status mielletään ehkä siinä mielessä erilaiseksi, että se ei ole kilpailullista, kun taas kykyjen mittely olisi. Eli ehkä olisi tarkempaa sanoa, että nykyvaltavirtayhteiskunnissa suvaitaan enemmän kilpailua statuksesta.
Marin voisi alkaa jatko-opiskella, kun ministerihommat ovat loppumassa. Saisi tohtorin silinterin ja miekan promootiossa väitöskirjan tultua hyväksytyksi. Olisi oikea tohtori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Duunarisuvun edustajana en oikein käsitä tätä koulutettujen tarvetta korostaa että heitä vihataan kun herraviha.
Suvussa on nuorempaa loulutettua väkeä, pari tohtoriksikin väitellyttä. Ei heitä kukaan vihaa muttei pokkailekaan. Ihan samoja Tiinoja ja Jareja joiden pyllyä on tädit pesseet, katsoneet leikkikentillä perään ja nähneet murrosiän uhmat. Eivät nää tiinat ja jarit itsekään ole tohtoreita siviilissä, verkoille duunarienon tai -isän kanssa tai Tiina marjassa anopin kanssa uhkoutuen miten nyt on mirapetterillä vaikee ikä tms.Eikös ne työpaikoillakin ole jo ne herravihat vaienneet, oma ukkoni ( tuotannon työntekijä) ainakin samalla lailla jutteli prismassakin osastoinssin kuin osaston siivoojan kanssa.
Tuo on ihan normaalia. Mutta ihan oikeasti on sellaisia ihmisiä, jotka kuvittelevat, että niitä "arvomerkkejä" käytetään kehuskelumielessä. Sen takia ihmisille huudellaan, jos he käyttävät ylioppilaslakkia muulloin kuin vappuna. Sen takia jotkut alkavat uhota, jos ihmisellä on päällään frakki tai päässä tohtorinhattu, vaikka kyseessä on työtehtävä ja se hattu on työvaate. Huutelu kohdistuu käytännössä aina korkeasti koulutettuihin, sillä harva alkaa huudella vaikka huomioliivissä ja kypärässä kulkevalle, että "Mikä rakennusmies sä oikein luulet olevasi?" tai "Ooksä muka meitä parempi?".
Akateeminen ylimielisyys on kyllä aika surkeaa käytöstä, kun tohtori ei pääse yleensä edes paskastaan eroon ilman putkimiestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa on monelta kommentoijalta tainnut mennä sekaisin karonkka ja karonkan jatkot.
Karonkka on väitöspäivän iltana järjestettävä akateemisten rituaalien mukainen illallinen puheineen ynnä muineen. On normaalia, että ne, joilla on tohtorinhattu, käyttävät sitä karonkassa siten kuin rituaaleihin kuuluu. Karonkkaa varten on tapana varata ravintola etukäteen, ja samalla yleensä selviää, mihin hatut laitetaan siksi aikaa kun niitä ei pidetä päässä.
Vaikka on yleistä mennä karonkan jälkeen jatkoille, jatkot eivät kuulu varsinaisiin akateemisiin tilaisuuksiin. Etiketti puolestaan asettaa tohtorinhatun käytölle hyvin ahtaat rajat, etiketin mukaan hattua käytetään vain niissä tilaisuuksissa, joissa sitä kuuluu käyttää. Eikä varmaan ole kovin etiketinmukaista esiintyä selvästi alkoholin vaikutuksen alaisena tohtorinhatun kanssa.
Tässä on se mutta. Vaikka joku menettelisi jossain asiassa etiketin vastaisesti, sivullinen osoittaa vielä suurempaa moukkamaisuutta huomauttaessaan siitä äänekkäästi, usein oman päihtymyksensä heikentämän arvostelukyvyn vaikutuksesta.
Ei olisi välttämättä huono idea ottaa jatkot etukäteen huomioon ja kuljettaa hattua säilytyskotelossaan ja/tai selvittää karonkkaan kutsuttujen kanssa väitöstilaisuuden ja karonkan väliaikana, onko jollain asunto tai hotelli karonkkapaikan lähellä niin, että hatut voisi jättää sinne matkalla karonkasta jatkoille. Kosteilla jatkoilla on kuitenkin olemassa arvokkaan hatun katoamisen, vahingoittumisen tai likaantumisen vaara.
Ei ole tapana olla ympärikännissä enkä kyllä ala kuljettamaan mukanani laatikkoa hatulle, jonka voin kuljettaa ihan hyvin päässäni. Mieluummin sanon pokelle, että heivaa häiriköt pois kuin alan juoksemaan heidän pillin mukaan.
Ap
Tohtorinhatun käyttö on niin rajoitettua, että jäin miettimään, kuuluisiko sitä pitää päässä edes ulkona, kun on kyse "vain" karonkasta.
Karonkkaan tohtorinhattu päässä saapuminen on ikivanha tapa. Löytyy kyllä etikettikirjoista. Rajoitteita tohtorinhatun käytölle keksivät etupäässä ne, joilla ei ole joko oikeutta sitä käyttää tai sitten eivät ole raaskineet ostaa.
No kun se hatun käyttö on rajoitetumpaa kuin vaikkapa tavallisen silinterihatun käyttö. Sitä käytetään vain frakin kanssa. Ennen väitöstilaisuudessa pukukoodina oli frakki, mutta nykyään myös tumma puku käy, jos niin on sovittu. Väitöstilaisuudessa kustos ja vastaväittäjä kantavat hattua mukaan myös tummassa puvussa.
Koska karonkkaan jatketaan yleensä samoissa tamineissa, käyttö riippuu pukukoodista. Karonkaan voi tulla hattu päässä, jos pukukoodi on frakki, mutta jos käytössä on tumma puku, hattu kannetaan mukana ja pistetään hattupöytään. Näin olen ymmärtänyt, mutta voin hyvin olla väärässä.
Juuri päinvastoin: silinterihattua käytetään pelkästään hännystakkien kanssa, mutta tohtorinhattua voidaan käyttää sekä frakin että tumman puvun kanssa. Tohtorinhattu on päähine eli luonnollisesti sitä saa pitää myös ulkosalla päässä.
Missä sanotaan, että tohtorinhattua voi käyttää tumman puvun kanssa? Olet ensimmäinen, joka sanoo, että tohtorinhattu eroaisi jotenkin silinteristä tässä suhteessa. Enkä tiedä yhtään akateemista juhlaa, jossa käytettäisiin tohtorinhattua, mutta pukukoodina olisi tumma puku, eikä frakki.
Ainoa tietämäni poikkeus on, että tumman puvun kanssa tohtorinhattua voi kantaa mukana väitöstilaisuudessa, jos on kustos tai vastaväittäjä, mutta ei sitä silloin pistetä päähän.
Etiketit on opeteltu kannesta kanteen. Varmasti hirveästi hyötyä arkielämässä, kiillotatko hattuasi päivittäin? Ja varmasti juuri tämänkaltainen elitistinen etikettien pohdinta aiheuttaa inhoa akateemisia kohtaan - ja ihan aiheesta, jos akateemisuuden ydin on pohtia tohtorinhatun päähän laittamista tai laittamattomuutta on erittäin hankalaa perustella veronmaksajille miksi kalliita tohtorintutkintoja kannattaa julkisella rahalla maksaa. Onneksi kaltaisiasi ei ole paljon.
Mikä siinä niin ärsyttää, jos jotkut tietävät yleissivistykseen kuuluvaa tapakulttuuria. Onko ihanteena, että ihmisten pitäisi tietää mahdollisimman vähän ja mahdollisimman suppeasti? Erikoista kääntää oma tietämättömyys ikäänkuin muiden ongelmaksi. Ennen ihanteena oli se, että se mitä ei osattu, opeteltiin.
Yliopiston ja tutkimuksen tulisi luoda uutta jo olemassa olevan lisäksi. Jotenkin tiukka tarttuminen hyvin konservatiivisiin etiketteihin, kykenemättömyys kyseenalaistaa vanhoja tapoja ei kovin luovalta asenteelta tunnu. Enemmän tuntuu siltä, että se hattu on ollut uran huipennus, ei alku kuten pitäisi olla.
Tohtorit aivan varmasti luovat uutta, sillä se on jo väitöskirjan hyväksymisen edellytys. Mutta ei uuden luominen millään tavalla estä sitä, ettei samaan aikaan voisi arvostaa jopa satoja vuosia vanhoja perinteitä. Toki 1970-luvulla monet hurahtivat aatteisiin, joiden kannattajat halveksivat kaikenlaisia perinteitä ja kokemusta. Perinteet elpyivät 1980-luvulta alkaen. Vaikka perinteitä noudatetaan, kyllä niitä myös uudistetaan.
Jopa kaikkein vanhanaikaisimmassa akateemisessa pönötysjuhlassa eli promootiossa on tehty muutoksia. Esimerkiksi yleinen seppeleensitojatar on nykyään yleinen seppeleensitoja ja tehtävään voidaan valita myös mies. Muistakin muutoksia on tehty promootiosta toiseen.
Seppeleensitojatar onkin hieno esimerkki näistä perinteistä jotka joutaisivat unohtua. Voi siis jopa olla poika - mutta kuitenkin täytyy olla jonkun professorin lapsi, näinhän se on mennyt? Nämä hattu ja frakkileikit eivät ole mitään tieteen juhlaa vaan luokkayhteiskunnan punnertamista väkisin yhteiskuntaan. Kastimerkkejä, joita hankkivat ne sivistyssukujen ja kauppiaitten lapset, köyhät kii nalaiset väitellessään tarjoavat vain noutopöytää sukulaisen ravintolassa. Eniten juhlista nauttivat eläkettä odottelevat opettajat jotka ovat harrastuksenaan väsänneet väitöskirjaa. melko suurella osalla yliopistoni professoreista ei ole omaa tohtorinhattua, ja hatullisistakin isoin osa on tainnut hankkia sen promootiosta poissaolevana. Kun nuo miekan hiomiset sampanjalla ei taida kovinkaan montaa ilahduttaa, eikä monipäiväiset pukuleikit.
Onneksi tohtorin työuraa ei taida ennustaa promootioon osallistuminen tai osallistumattomuus. Ja ne kerrat jolloin akateemisen yhteisön kannattaa juhla-asuihin pukeutua ovat tilaisuudet, joissa palkitaan ansioituneita tieteenharjoittajia: Nobel ym. juhlat - sielläkin esim. Wallenberg juhlissa on smokki pukukoodina, ei frakki eikä kenelläkään mitään hattuja mukana.
Jos ärsyttää niin kovasti, onko pakko osallistua? Onko tuo luokkakateus peruja kotipuolesta? Jos on niin kannattaa karistaa. Järjetöntä larppausta opiskella itsensä tohtoriksi asti ja yrittää riippua duunari-identiteetissa. Ei kukaan oikea duunari pidä sinua "veljenäsi", feikkinä pitävät.
Työn puolesta osallistun väitöstilaisuuksiin ja karonkkoihin, sitä hattua en ole hankkinut. Ja olen kyllä itse korkeasti koulutetusta perheestä, ei ole duunari-identiteettiä. Muttei myöskään tarvetta nähdä tohtorintutkintoa muuksi kuin yhdeksi koulutukseksi muiden joukossa, oman urani kannalta ehdoksi päästä eteenpäin. Väittelin jo 30 vuotta sitten, sen jälkeen olen ohjannut useita ja ollut monien muiden vastaväittäjänä. Minusta aina hienoa kun ihmiset alkavat itsenäistyä tohtorikoulutuksen aikana, vakavasti otettavia tutkijoita heistä tulee usein vasta post doc vuosien jälkeen. Kunnioitan ja arvostan älyä ja kykyä ajatella luovasti. Usein vaan yliopistoissa noita traditioita arvostavat eniten ne tylsimmät kynät - ne, joille hatun hankkiminen on uran huippu eikä alku tai professorit joita kiinnostaa enemmän eläkkeen odottelu kuin opetus tai tutkimus.
60- ja 70-luvun taitteessa oli tosiaan melkomoinen hävityksen aika ja melko paljon länsimaista kulttuuria vedettiin vessanpöntöstä alas ymmärtämättä miksi se oli muodostunutkaan. Nuoremmilla sukupolvilla asennevamma on harvinaisempi ja promootioissa on tenure-porukka, lääkärit jne.
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen ylimielisyys on kyllä aika surkeaa käytöstä, kun tohtori ei pääse yleensä edes paskastaan eroon ilman putkimiestä.
Ei taida olla kuitenkaan kovin yleistä, että tohtori huutelee ohimenevän putkimiehen olevan homo tai yrittää haastaa tappeluun. En ole eläissäni haastanut kenenkään duunarin kanssa riitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duunarisuvun edustajana en oikein käsitä tätä koulutettujen tarvetta korostaa että heitä vihataan kun herraviha.
Suvussa on nuorempaa loulutettua väkeä, pari tohtoriksikin väitellyttä. Ei heitä kukaan vihaa muttei pokkailekaan. Ihan samoja Tiinoja ja Jareja joiden pyllyä on tädit pesseet, katsoneet leikkikentillä perään ja nähneet murrosiän uhmat. Eivät nää tiinat ja jarit itsekään ole tohtoreita siviilissä, verkoille duunarienon tai -isän kanssa tai Tiina marjassa anopin kanssa uhkoutuen miten nyt on mirapetterillä vaikee ikä tms.Eikös ne työpaikoillakin ole jo ne herravihat vaienneet, oma ukkoni ( tuotannon työntekijä) ainakin samalla lailla jutteli prismassakin osastoinssin kuin osaston siivoojan kanssa.
Tuo on ihan normaalia. Mutta ihan oikeasti on sellaisia ihmisiä, jotka kuvittelevat, että niitä "arvomerkkejä" käytetään kehuskelumielessä. Sen takia ihmisille huudellaan, jos he käyttävät ylioppilaslakkia muulloin kuin vappuna. Sen takia jotkut alkavat uhota, jos ihmisellä on päällään frakki tai päässä tohtorinhattu, vaikka kyseessä on työtehtävä ja se hattu on työvaate. Huutelu kohdistuu käytännössä aina korkeasti koulutettuihin, sillä harva alkaa huudella vaikka huomioliivissä ja kypärässä kulkevalle, että "Mikä rakennusmies sä oikein luulet olevasi?" tai "Ooksä muka meitä parempi?".
Monella raksamiehelläkin voi olla ylioppilaslakki. Ja voi olla ettei tohtorilla ole jos on kiertoteitä mennyt yliopistoon.
Minun mielestäni nyt menee jutut vähän leuhkaksi jo , kyll meitä kaikki kadehtii ja vihaa, en kyll ikinä oo kuullut että.yo-lakki olisi jo noin iso arvon merkki. Paitsi vanhoissa suomalaisissa elokuvissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duunarisuvun edustajana en oikein käsitä tätä koulutettujen tarvetta korostaa että heitä vihataan kun herraviha.
Suvussa on nuorempaa loulutettua väkeä, pari tohtoriksikin väitellyttä. Ei heitä kukaan vihaa muttei pokkailekaan. Ihan samoja Tiinoja ja Jareja joiden pyllyä on tädit pesseet, katsoneet leikkikentillä perään ja nähneet murrosiän uhmat. Eivät nää tiinat ja jarit itsekään ole tohtoreita siviilissä, verkoille duunarienon tai -isän kanssa tai Tiina marjassa anopin kanssa uhkoutuen miten nyt on mirapetterillä vaikee ikä tms.Eikös ne työpaikoillakin ole jo ne herravihat vaienneet, oma ukkoni ( tuotannon työntekijä) ainakin samalla lailla jutteli prismassakin osastoinssin kuin osaston siivoojan kanssa.
Tuo on ihan normaalia. Mutta ihan oikeasti on sellaisia ihmisiä, jotka kuvittelevat, että niitä "arvomerkkejä" käytetään kehuskelumielessä. Sen takia ihmisille huudellaan, jos he käyttävät ylioppilaslakkia muulloin kuin vappuna. Sen takia jotkut alkavat uhota, jos ihmisellä on päällään frakki tai päässä tohtorinhattu, vaikka kyseessä on työtehtävä ja se hattu on työvaate. Huutelu kohdistuu käytännössä aina korkeasti koulutettuihin, sillä harva alkaa huudella vaikka huomioliivissä ja kypärässä kulkevalle, että "Mikä rakennusmies sä oikein luulet olevasi?" tai "Ooksä muka meitä parempi?".
Tämä on niin huvittavaa, pakko huomenna etsiä jokin rakennusmies ja kysyä tätä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo turpaan saamisen kerjäämistä mennä tohtorinhatussa tavalliseen kansan kuppilaan. Vähän sama jos laittaisit miesoletettuna hameen päällesi paitsi jos olet skotti.
Luulisi että juntit pysyvät siellä Kontulassa tai muissa lähiöiden olutbaareissa. Minkä ihmeen takia sieltä pitää lähteä stadin keskustaan örveltämään. Tavallinen ihminen (ei siis idiootti) osaa käyttäytyä vaikka olisi kännissä.
En ole promootion jälkeen käyttänyt tohtorin lätsää.
Kesällä voisinkin naapuruston iloksi ajella se päässä istuttavalla leikkurilla nurtsia.
Vierailija kirjoitti:
En ole promootion jälkeen käyttänyt tohtorin lätsää.
Kesällä voisinkin naapuruston iloksi ajella se päässä istuttavalla leikkurilla nurtsia.
:D Juuri oikea käyttö sille.
Kyllä omassa yliopistossani myös ulkomaalaiset väittelijät yleensä pitävät karonkat yms. ihan samaan suomalaiseen tyyliin. Sehän on hauskaa ja arjen yläpuolelle kohottavaa tapakulttuuria.
Jotenkin hätkähdyttävää itsekin tohtorina lukea tätä keskustelua. Jantelaisuus voimissaan.
SK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SK kirjoitti:
Statuserojen kaihtaminen tuskin on mikään erityisesti (nyky)suomalainen piirre.
Nykyaikaisten metsästäjä-keräilijäjoukkojen egalitaristisista asenteista ja niiden pohjalta vedettävistä johtopäätöksistä voi lukea lisää vaikka täältä https://www.psychologytoday.com/us/blog/freedom-learn/201105/how-hunter… . Kirjoittajan mukaan tuon elämäntyylin noudattajat ovat itse asiassa valtavirtaväestöä valppaampia koettujen kersakailijoiden tiputtamisessa maanpinnalle, eivätkä he katso hyvällä omilla kyvyillään tai saavutuksillaan mahtailevia.
Muodollisempi, kuten esimerkiksi marksilaiseen yhteiskunnalliseen kritiikkiin perustuva, törröttävien naulojen vasarointi ja pisimpien unikkojen katkaisu on myös viety joissain muissa maissa paljon nyky-Suomea pidemmälle, jopa kirjaimellisuuteen asti.
Vierailija kirjoitti:
SK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SK kirjoitti:
No, kai jotakuta esimerkiksi marksilaisemmin tai kriittisen teorian mukaisemmin yhteiskuntaan suhtautuvia voi ärsyttää tuollaiset sosiaalisen statuksen symbolit, joita vain tietyssä sosiaalisessa asemassa olevien on hyväksyttävää käyttää (esim. juuri ylioppilaslakit ja tohtorinhatut, teekkarihaalarit, pappien liperit ja vastaavat, aatelissukujen tunnukset, tittelien kuten tohtori tai tasavallan presidentti käyttö jne.). Nämä ehkä eroavat jossain mielessä sellaisista sosiaalisen statuksen symboleista, joissa on kyse vain rahasta ja kulutuksesta (urheiluautot yms.), vaikka tietenkin molempia voidaan vastustaa.
Eli ehkä heidän mielestään tällaisia ihmisten statuseroja ei pitäisi tällä tavalla korostaa, ja tällaiset statuserot voidaan nähdä ongelmana yhteiskunnassa. Ehkä tämä sitten ilmenee käytännössä baareissa riidanhakuisuutena.
Eihän ne symboloi kuin sitä statusta, että on nähnyt sen vaivan, että on opiskellut tohtoriksi. Jos asia on itselle tärkeä, miksi ei sitten opiskelisi itsekin? Suomessa on opiskelu ilmaista. Eikö tuo ole jo jonkinlaista eskapismia, että haluaa karsia ympäriltään sen tosiasian, että ihmiset käyttävät aikaansa eri asioihin.
Tästä asiasta ärsyyntyvät eivät ehkä ole samaa mieltä siitä, että kaikilla olisi samat mahdollisuudet opiskella tohtoriksi, tai että kaikki ylipäätänsä voisivat tulla tohtoreiksi. En tiedä, paljonko esimerkiksi tohtorikoulutuspaikkoja ylipäätään Suomessa on, mutta todennäköisesti niitä ei varmaankaan ole kaikille, koska yhteiskuntakin odottaa, että vain harvat kouluttautuvat tohtoriksi asti.
Kyseessä ei ole myöskään välttämättä ole eskapismi tai todellisuuden kieltäminen, vaan yhteiskunnallisen käyttäytymisen muokkaaminen siten, ettei statuseroja ihmisten välillä korostettaisi. Voi esimerkiksi olla tunnustettu tosiasia, että jonkun esi-isä on saanut aatelisarvon joltain kunkulta, mutta käyttäymisen sääntelykysymys, että miten tämä fakta on sopivaa tuoda esille arjessa, ilman että historiallista tapahtumaa sinänsä kyseenalaistetaan.
Tohtorinarvo ei periydy, joten sitä ei oikein voi verrata aatelisarvoihin.
Tohtorikoulutukseen pääsee käytännössä jokainen, joka haluaa, jos täyttää tarvittavat ehdot eli on jokin soveltuva alempi tutkinto ja koulutuksen edellyttämät kyvyt.
En näe, mitä merkitystä arvon periytyvyydellä tai periytymättömyydellä on esimerkkini kannalta. Vai missä mielessä arvoja ei mielestäsi voi vertailla?
Aatelisarvo on yleensä myönnetty jollekulle joistakin ansioista mahdollisesti satoja vuosia sitten. Aateliarvo saattaa olla periytyvä, jolloin arvon nykyisellä käyttäjällä ei välttämättä ole itsellään mitään ansioita, saati sitten sellaisia, jotka oikeuttaisivat aatelisarvon käytön. Olisi mahdollista, että vaikkapa paroni Virtanen on ihan tavallinen työtön.
Sen sijaan, jos ihminen on tohtori, hänellä on itsellään ansioita, joiden vuoksi oppiarvo on myönnetty. Aatelisarvoja ei ainakaan Suomessa enää myönnetä, joten ainoa tapa saada aateliarvo, on syntyä arvon perijäksi. Tohtorin arvon sen sijaan voi saada kuka tahansa, joka osoittaa, että hänellä on tohtorinarvon mukaiset kyvyt. Opintotuen ansiosta edes raha ei ole este.
En tiedä, että tulkitsenko viestejäsi liian kapeasti vastauksina omiini, mutta mainitsemissani kohdissa olennaista ei ole se, että millä perusteilla tarkalleen jokin arvo on annettu, tai että missä määrin se kuvastaa jonkin henkilön merkityksellisinä pidettyjä kykyjä tai ominaisuuksia.
Olennaista on siis nähdäkseni se, että tällaisia myönnettäviä arvoja ja sosiaalisia oikeuksia esimerkiksi jonkun tittelin tai asusteen käyttöön on olemassa, ja että niiden käyttöön liittyvän käytöksen säätely ei ole sama asia kuin se, että tämä todellisuus kiellettäisiin tai korvattaisiin jollain fantasialla (näin siis "eskapismin" tulkitsin).
En usko, että mikään yhteiskunta pärjää kovin pitkää, jos eri yksilöiden kykyjen eroja ei mitenkään huomioida. Olisihan suorastaan typerää, että esimerkiksi metsästäjäryhmä ei mitenkään organisoituisi metsästystä varteen, vaan jokainen metsästäisi yksinään ottamatta huomioon sitä, mitä muut tekevät.
Saalista saa paljon paremmin, jos vaikkapa 5-10 metsästäjän ryhmä toimii tavalla, joka hyödyntää kunkin yksilön kykyjä ja osaamista. Käytännössä ryhmä organisoituu itse melko tehokkaasti, koska tietävät kyllä, ketkä sopivat mihinkin tehtävään. Todennäköisesti vanhimmista ja kokeneimmista ryhmän jäsenistä joku ottaa johtovastuun kenties parin muun avulla. Nuorimmat ja kokemattomimmat pistetään tehtäviin, joissa ei sähläämälläkään tuota pahaa vahinkoa, mutta joissa oppii silti, miten kannattaa metsästää.
Vaikka jokin ihmisryhmä olisi näennäisesti hyvinkin tasa-arvoinen, on varmaa, että joidenkin ryhmän jäsenten mielipidettä arvostetaan enemmän kuin toisten. Nuoren ja kokemattoman mielipide ei paina yhtä paljon kuin kokeneemmaksi ja osaavammaksi tunnetun mielipide.
Kyse ei olekaan sokeudesta kykyeroille esimerkiksi työn organisoinnissa, vaan egalitarismi yhteiskunnallisen aseman suhteen. Myös esimerkiksi Marx tunnetaan kuuluisasta sloganista "jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeittensa mukaan". Eli esimerkiksi harva marksilainenkaan varmaan ajatteli, että kaikki ihmiset ovat kyvyiltään samanlaisia, mutta he saattoivat ajatella, että ihmisiä ei pitäisi jaotella vaikka eri yhteiskuntaluokkiin heidän kykytasonsa perusteella.
Toisaalta tuo pointti iän merkityksestä statuksen suhteen on merkittävä, ja tosiaan esimerkiksi noissa metsästäjä-keräilijätyyppisissä yhteisössä ikä ja mahdollisesti sukupuoli vaikuttavat statukseen enemmän kuin mitä nykyvaltavirtayhteiskunnissa, ja ehkä etenkin länsimaissa. Iän ja sukupuolen perusteella määräytyvä status mielletään ehkä siinä mielessä erilaiseksi, että se ei ole kilpailullista, kun taas kykyjen mittely olisi. Eli ehkä olisi tarkempaa sanoa, että nykyvaltavirtayhteiskunnissa suvaitaan enemmän kilpailua statuksesta.
Kyllä ne muutkin kyvyt vaikuttavat. Ei sitä metsästysryhmää koskaan pääse johtamaan se tyyppi, joka sählää kaikessa ja päästää saaliin karkuun. Metsästyksessä se vanhempi kokenut metsästäjä, joka ei ehkä enää ole parhaissa voimissaan, voi hyvinkin johtaa koko touhua, kun nuorempana ja siten voimakkaampana ja nopeampana hän olisi ehkä ollut iskemässä saaliseläintä keihäällä tai ampumassa jousella. Tai ehkä hän oli silloinkin välkyin ja huomiokykyisin ja pystyi reagoimaan nopeasti muuttuviin tilanteisiin. Vaikka muodollisesti ryhmä olisi hyvinkin tasa-arvoinen, käytännössä arvojärjestys on olemassa.
Marxismin ongelma minun nähdäkseni on se, että se ei huomioinut riittävästi sitä, että ihminen on hierarkinen laji. Ajatuksena se on kaunis, mutta käytännössä se ei toimi. Jokin metsästäjäkeräilijäryhmä, jolle ei juurikaan ylijäämää kerry, voi vielä olla tasa-arvoinen, mutta yhteiskunta, jossa kertyy ylijäämiä (esim. viljaa varastoon) alkaa vähitellen erkaantua vauraisiin ja vähemmän vauraisiin yksilöihin tai perheisiin. Jos ylijäämä syntyy siksi, että toiset ovat ahkerampia ja etevämpiä kuin toiset, jossain vaiheessa syntyy yksilöitä, jotka kokevat vaurauden tasaamisen olevan väärin ja he joko ottavat enemmän kuin oman osansa salaa tai sitten koko lauma kärsii, kun etevimmät eivät tee parastaan. Millä sen voisi estää?
Ongelma on se, että jo pieni ja huomaamaton kotiinpäin vetäminen saattaa hyödyttää yksilöä jälkeläisineen ja jos ominaisuus on jollain tavoin periytyvä, se alkaa helposti voimistua sukupolvesta toiseen. Käytännössä on nähtävissä, että kaikissa menestyneissä (eli yksilömääriltään suurissa) yhteiskunnissa osa yksilöistä saa vauraudesta enemmän kuin oman osansa. Sen vaikutuksia voidaan yrittää korjata vaikkapa verotuksella, mutta ominaisuutta itseään ei voida poistaa.
Olisi ehkä ihan hyvä, jos halu haalia itselle enemmän kuin oma osa, saadaan suunnattua taloudellisesti merkityksettömiin arvomerkkeihin sen sijaan, että se suuntautuu todelliseen varallisuuteen. Yhteiskunnalle on selvä etu, jos etevimmät yksilöt saadaan tekemään parhaansa, mutta heidän työnsä palkitaan vaikkapa juuri hienoilla hatuilla, jonka saa, kun opiskelee paljon tai jollain prenikalla, kun on tehnyt paljon yhteiskunnan hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista tässä pohdin, että miksi ylipäänsä kuljeskella baarissa tohtorihatun kanssa?
Olisiko liittynyt karonkan etkoihin tai jatkoihin? Karonkkaan pukeudutaan asianmukaisesti ja väitelleet ottavat tohtorinhattunsa mukaan kuten asiaan kuuluu. Jos joku on tästä kateellinen niin mitä sille voi.
Olin itse juuri karonkassa ja oli mahtavaa juhlistaa 7 vuotta kestänyttä projektia joka tuli päätökseensä. Sitä oli todellakin syytä juhlia kun sen eteen teki todella moni työtä eli ei siis pelkästään väittelijä vaan muutkin mukana olleet.
Yleensä tohtorintutkintoon menee nykyään noin neljä vuotta, väittelijät ovat alle kolmikymppisiä, monet ulkomaalaisia. Väitös vain yhdet lisänatsat uraa luodessa. Harvempi haluaa tuota hirveästi juhlia, eikä kovin moni väitellyt halua - taloudellisista tai muista syistä - tohtorinhattuja ja miekkoja hankkia. Väikkärinteko on nykyään paljolti palkkatyötä, ilman muuta aikaa ja energiaa vievää muttei mikään ihmesuoritus. Karonkkaan voi pukeutua asianmukaisesti ilman hatun mukaan raahaamista - ja varsin moni väittelijä ei halua frakkijuhlia vaan paljon epämuodollisempi tyyli riittää. Hyvin monessa maassa väitös kuin suuri lopputentti jota ei sen kummemmin juhlita kuin yliopiston kahvihuoneessa kaljapullot kourassa. Kun se on vain yksi tutkinto muiden joukossa, joko akateemisen elämän loppu jos siirrytään tutkimuksen ulkopuolelle tai sen alku jos tutkimuksessa jatketaan.
Jokainen väittelijä järjestää sellaiset juhlat kuin haluaa. Mitä olen tekniikan ja lääketieteen alan karonkoissa käynyt jotain kymmenen kertaa niin aina on syöty usean ruokalajin illallinen ja pidetty puheita alkaen väittelijästä ihan pitkän kaavan mukaan. Tunnelma on aina ollut iloinen ja rentoutunut eikä mitenkään liian jäykkä ainakaan sitten kun pari ensimmäistä puhetta on kuultu. Viimeisimmässä karonkoissa on ollut elävää musiikkia eri muodoissaan.
Väitöspäivä on monelle yksi elämän merkkipäivistä naimisiinmenona ja lasten syntymän ohella joten miksi sitä ei juhlisi jos se on taloudellisesti mahdollista. Halpaa se ei varmasti ole jos kutsuu paikalla ison joukon sukulaisia, työkavereiita, tutkimukseen osallistuneita, vastaväittäjän (jonka kunniaksi juhla järjestetään), kustoksen, esitarkastajat jne.
Omasta mielestäni on hienoa että tietyt perinteet jatkuvat vaikka se saattaa tuntua vanhanaikaiselta joidenkin mielestä.
Alue: Aihe vapaa
Itse olen kerran vappuna laittanut yo-lakin päähän ja sain huutelua ja haukkumista osakseni usealta henkilöltä. En ole sen jälkeen laittanut lakkia päähän.
Tulkitsin asian niin, että jonkin sortin kateutta ja ns. syvään juurtunutta herravihaa oli. Vaikkei ylioppilas nyt sentään herra ole nykysuomessa.
Ja jos ei itse ole viitsinyt opiskella oikein mitään ja kokee alisuoriutuneensa.