Lue keskustelun säännöt.
En vain jaksa vakituista työtä hoito-alalla. Liikaa vastuuta ja kiirettä minulle. Tuntuu riittämättömältä ja epäonnistumiset ahdistaa. Irtisanonko itseni?
21.05.2023 |
Jälleen kerran sellainen olo työpäivän jälkeen, että olen ihan loppu ja harmittaa ne hommat mitkä kiireessä unohtui tehdä tai ne, joita ei ehtinyt tehdä tarpeeksi hyvin. Kun on niin paljon kaikkea huomioitavaa ja haluaisi olla hyvä tyyppi kaikille sekä osata hommansa. Tehdä oikeasti merkityksellistä työtä.
Tuntuu, että sitä työtä on loputtomiin ja useita lounastaukoja on jäänyt pitämättä. Koko ajan tulee lisähommia tai ei ole tarpeeksi tekijöitä. Pitäisi parantaa tuloksia ja tehdä vielä enemmän, jotenkin taipua olemaan enemmän läsnä.
Osa työkavereista ei stressaa lainkaan ja on liikaa löysäilyä, niin joutuu sitten katsomaan, että tulee tehtyä. Joskus en jaksa enää itsekään välittää toissijaisista hommista (esim. virikkeistä tms.) kun on pakko istahtaa välillä. Sellaista pyörremyrskyä välillä ja kaikki pyytää apua samaan aikaan/puhelimet soi, pitää ehtiä useampaan paikkaan ja muistaa paljon. Sitten kun jokin unohtuu tai jokin ei mene ihan nappiin niin itseäni ahdistaa valtavasti. Etenkin jos asiakkaat itse eivät ole tyytyväisiä ja harmittelevat kun "homma ei toimi" eli joku on asia on unohtunut.
Huoh. En jaksa vakituisen tekijän vastuuta ja riittämättömyyden tunnetta. Sekä sitä, että sen lisäksi vielä työyhteisössä on omat ongelmansa. Haluaisi vain tehdä työnsä ja lähteä kotiin. Jokin suorittava päivätyö ilman niitä useita vastuutehtäviä (lääkevastuut, omaiset, kaikki tulostettavat viikko-ohjelmat, useammat kirjaukset ja laadun varmistaminen, opiskelijoiden ohjaus, työyhteisön hyvinvoinnin puiminen jne.)
Eikä minun hommani ole edes pahimmasta päästä varmastikaan. Hommia kuitenkin riittää ja aina tulee jotain yllättävää mitä pitäisi hoitaa heti.
Parempi olisi olla vain joku suorittava hoitotyön rivityöntekijä paremmalla palkalla eri yksiköissä.
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä. Onko sinulla joku työterveyshuollon psykologi tms. jolle voisit käydä puhumassa?
Kiitos!
Ei minulla ole syytä siellä käydä. Olen vain jotenkin itse liian vastuuntuntoinen ja tulee yritettyä tehdä mutta usein on vain turhautunut fiilis jotenkin. Kenties keikkatyö on ainoa joka sopii minulle tällä alalla.
Olen ollut vajaa puolivuotta nykyisessä paikassa ja alkaa tuntumaan, että riittää jo. On ahdistunut olo siitä kun yrittää ja tuntuu, ettei kuitenkaan tee tarpeeksi tai oikein asioita. Aina puidaan henkilöstöpalaverissa sitten mitä pitäisi tehdä vielä paremmin ja huoh. Ei vaan voimat itsellä riitä liian vastuulliseen ja kiireiseen työhön. Keikkalijana saisi tehdä ne työnsä asiakkaan kanssa ja sitten vain poistua ilman niitä muita kuormittavia tekijöitä.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaamee olo tänään. Mietin, että jos nyt tämän kesän vain jaksan ja sitten teen sen mitä haluan, eli siirryn vain tekemään hommia silloin kun haluan ja sinne missä haluan. Valitsen vapaani ja työmääräni itse.
-ap
No miksi et vaan keikkailisi? Itse vasta opiskelen, mutta harkitsen keikkailua valmistumisen jälkeen myös, silloin pääsisi tekemään hommia samalla tavalla kuin nyt opiskelijana, ilman kaikkia ylimääräisiä vastuita, jotka ei mua kiinnosta.
Hoitoalalla on pakko hyväksyä se että asiat ei aina mene täydellisesti, enkä siis tarkoita riman alta menemistä vaan ihan sitä että on mahdotonta että kaikki sujuu 100% aina. Tämän hyväksyminen on itsellenikin ollut paha paikka. Nykyään yritän miettiä mitä voin itse oppia, ja miten voisi kehittää toimintaa. Mut jälkimmäinenkin turhauttaa kun esimiehet harvoin kuuntelee. Kuulostat juuri sellaiselta työntekijältä mitä ala tarvitsee, jos vain pystyt käsittelemään täydellisyyden tavoittelun ja realististen mahdollisuuksien välisen ristiriidan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ystävätvastaavassa tilanteessa on päätyneet keikkatyöhön. Silloin puuttuu se pitkän tähtäimen "kaiken kannattelu". Sitä menee keikalle ja ainakin he kokevat, että työkaverit on kiitollisia, että saivat apua. Hyvä puoli on myös se, että työporukan sisäisistä kahnauksista jää ulkopuoliseksi eli nekään ei syö energiaa. Kokeile, olisko keikkailu sun juttu.
Kannattaa olla työtön jos töissä kukaan ei arvosta sinua ja saat huonoa palkkaa ja joudut raatamaan.
Tsemppiä. Onko sinulla joku työterveyshuollon psykologi tms. jolle voisit käydä puhumassa?