Lue keskustelun säännöt.
Älä tuppaudu illanviettoporukkaan, jos sinua ei erikseen pyydetä
14.05.2023 |
Minulla on eräs tällainen kaveri, joka satunnaisesti yrittää tuppautua mukaan, jos olen sopinut illanvietosta joidenkin muiden kanssa. Tämä on todella kiusallista. On tympeä sanoa päin naamaa, että ei käy, koska muutoin kyseessä on ihan hyvä tyyppi. En vain voi muiden puolesta luvata tuollaista asiaa ja jos näen esim työkavereita, niin en oleta kenenkään heistäkään tuovan mukaan ketään "ringin ulkopuolista tyyppiä". Älkää siis yrittäkö tunkea mukaan edes vihjailujen tasolla, jos ei teille sitä erikseen ehdoteta. Se asettaa toisen ihmisen todella epäkiitolliseen tilanteeseen.
Kommentit (584)
Mistä se saa tietää sun menoista ja illanvietoistas???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei nyt jotain erityistä syytä ole jättää ulos porukasta, niin enpä ymmärrä. Itse nautin siitä kun saa kerättyä sekalaisen porukan ja yhdistettyä omia kavereita keskenään. Mutta ehkä ap on eri ihmisten kanssa ihan erilainen ja ei siksi kykene viettämään eri piireistä olevien kavereiden kanssa aikaa yhtäaikaa.
Jättää porukasta, siis mistä porukasta? Kuuluuko sun mummin sisko sun työporukkaan, tai puolisosi työkaveri omaan lapsuudenystäväporukkaasi?
Koko tapaaminenhan muuttuu ihan täysin luonteeltaan riippuen siitä, keitä on mukana. Jos tapaan viittä lapsuudenystävääni ja mukana on jonkun työkaveri tai muu kaveri, emme puhu samalla lailla yhteisistä muistoistamme tai vaikka avaudu parisuhdeongelmistamme. Totta kai eri porukoilla on eri jutut, ja myös eri taso sen suhteen mistä ja miten puhutaan.
Juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletpas ahdasmielinen, mutta niin tyypillinen suomalainen. Maailmalla toimitaan hieman eri tavalla. Suomi onkin sellainen junttikeidas että ei mitään rajaa.
100 % samaa mieltä. Juuri tuo "en voi muiden puolesta luvata" kuulostaa niin kuppikuntaiselta, yöksis! Ehkä joku pariskunnan vuosipäiväillallinen olisi se mihin en haluaisi ylimääräisiä mutta kuka prkl lähtee illanviettoon niin ettei yksi mahtuisi mukaan? Eri asia tietty jos on hyvin hankala tapaus.
Miksi luulet voivasi luvata muiden puolesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin missä hän ilmaisee halunsa tulla mukaan?
No ihan puhelimen välityksellä puhumalla tai vaikkapa whatsapp-viesteillessä. Noilla sitä nykyään pääsääntöjään kommunikoidaan.
Ap
No, mistä hän tietää menoistasi? Miksi kerrot, jos et halua mukaan? :D
No en tietty kerrokaan, ennen kuin vasta sitten, kun hän on itse ehdottanut minulle illan viettoa. Siinä vaiheessa totean, että olen sopinut muuta, mutta hän pyrkii saamaan itsensä mukaan iltamaan. Kyselee esim, että mihin baariin kenties menemme ja hän voisi sitten tulla sinne samaan paikkaan myös jne. Joskus kysyy ihan suoraan päästä porukkaan mukaan. Ei siis edes tunne muita tästä porukasta ja muutkaan ei raahaa sinne muita kavereitaan mukaan.
Ap
Iltamaan?!? onks tää nyt 12v. vai 62v.
umpityhmä joka tapauksessa
Minunkin on vaikea sanoa ystävilleni etten aina halua olla heidän seurassaan. Opettelen sitä silti, koska se ei ole heidän syytään että he eivät osaa lukea ajatuksiani milloin haluan ja milloin en. Aika typerää olisi syyttää ystävää siitä, että hän kysyy voiko osallistua illanviettoon, jos itse en vain osaa ja uskalla sanoa totuutta. Vielä typerämpää olisi mennä kirjoittelemaan nettiin ihmisille, että muidenkaan ei pitäisi ystävilleen ehdottaa heidän illanviettoihinsa osallistumista siksi että itse en vielä osaa sanoa ei vaan koen tilanteet kiusallisiksi, koska joku epävarma aina ottaa sen totuutena ja jää odottelemaan kutsuja vaikka olisi ihan toivottua seuraa. Pahimmillaan illanviettoa järjestävä ihminen on lukenut netistä että ei pidä kutsua työporukan illanviettoon ulkopuolista kaveria kun sen kaverin on kiusallista sitten sanoa suoraan jos ei halua tulla. Molemminpuoleinen kommunikointi on käytännössä aina parempi tapa löytää yhteinen sävel kuin se että molemmat yrittävät lukea toisiaan rivien välistä ja säädellä omaa toimintaansa sen perusteella, mitä arvelee toisen toivovan ystävältään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vika on kyl sussa eikä siinä joka seuraan haluis. Maailma ei tarvi yhtään tollasia sisäänpäin lämpeeviä me ei leikitä sun kanssa persläpiä
Vierailija kirjoitti:
Vika on kyl sussa eikä siinä joka seuraan haluis. Maailma ei tarvi yhtään tollasia sisäänpäin lämpeeviä me ei leikitä sun kanssa persläpiä
Maailma ei tarvitse yhtään tollasia jatkuvasti seuraan tuppaantuvia sun on pakko leikkiä mun kanssa aina-persläpiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minunkin on vaikea sanoa ystävilleni etten aina halua olla heidän seurassaan. Opettelen sitä silti, koska se ei ole heidän syytään että he eivät osaa lukea ajatuksiani milloin haluan ja milloin en. Aika typerää olisi syyttää ystävää siitä, että hän kysyy voiko osallistua illanviettoon, jos itse en vain osaa ja uskalla sanoa totuutta. Vielä typerämpää olisi mennä kirjoittelemaan nettiin ihmisille, että muidenkaan ei pitäisi ystävilleen ehdottaa heidän illanviettoihinsa osallistumista siksi että itse en vielä osaa sanoa ei vaan koen tilanteet kiusallisiksi, koska joku epävarma aina ottaa sen totuutena ja jää odottelemaan kutsuja vaikka olisi ihan toivottua seuraa. Pahimmillaan illanviettoa järjestävä ihminen on lukenut netistä että ei pidä kutsua työporukan illanviettoon ulkopuolista kaveria kun sen kaverin on kiusallista sitten sanoa suoraan jos ei halua tulla. Molemminpuoleinen kommunikointi on käytännössä aina parempi tapa löytää yhteinen sävel kuin se että molemmat yrittävät lukea toisiaan rivien välistä ja säädellä omaa toimintaansa sen perusteella, mitä arvelee toisen toivovan ystävältään.
Minusta taas asiassa ei ole mitään vaikeaa. Jos ei ole kutsuttu mukaan, ei myöskään tuppauduta mukaan. Jos taas on kutsuttu, voi itse sitten päättää, tuleeko mukaan vai ei. Ja kuokkavieraaksi ei ryhdytä missään tilanteessa.
Minulla oli tällainen tilanne viime viikolla. Olin sopinut alkuviikosta lähteväni kaverin kanssa ulos iltavuoron jälkeen. No tämä kaveri teki keskellä viikkoa muita suunnitelmia ja meni toisten kavereiden luo. Näiden toisten kavereiden kanssa en ole enää pitkään aikaan kutsumatta yrittänyt neuvotella, pääsenkö mukaan, koska joskus olen tehnyt niin ja läsnäoloani ei ole kaivattu. Nyt varovasti kyselin, voinko tulla heille myös, kun tämä kaveri, jonka kanssa olin alun perin sopinut menosta, oli kutsuttu sinne. No sehän ei käynyt ja kaikki ne vanhat tilanteet, kun olen tuntenut itseni ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi, palasivat mieleeni. Tuntui tosiaan taas, että on kyse yläasteikäisistä ihmisistä. Vitutti kieltämättä, mutta en näyttänyt tunteitani. Siispä vietin yksin iltani.
Tuollainen "sinä et pääse, mutta hän pääsee", saattaa tuntua tosi ikävältä, en ole tyrkyttänyt seuraani tosiaan moneen vuoteen. Myös ärsyttää tuollainen käytös, että ensin sovitaan jotain toisen kanssa ja sitten mennäänkin muualle. Itse en tekisi niin, se ei ole reilua, vaan jos olen jotain alun perin sopinut kaverini kanssa, en sitten sovi muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tällainen tilanne viime viikolla. Olin sopinut alkuviikosta lähteväni kaverin kanssa ulos iltavuoron jälkeen. No tämä kaveri teki keskellä viikkoa muita suunnitelmia ja meni toisten kavereiden luo. Näiden toisten kavereiden kanssa en ole enää pitkään aikaan kutsumatta yrittänyt neuvotella, pääsenkö mukaan, koska joskus olen tehnyt niin ja läsnäoloani ei ole kaivattu. Nyt varovasti kyselin, voinko tulla heille myös, kun tämä kaveri, jonka kanssa olin alun perin sopinut menosta, oli kutsuttu sinne. No sehän ei käynyt ja kaikki ne vanhat tilanteet, kun olen tuntenut itseni ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi, palasivat mieleeni. Tuntui tosiaan taas, että on kyse yläasteikäisistä ihmisistä. Vitutti kieltämättä, mutta en näyttänyt tunteitani. Siispä vietin yksin iltani.
Tuollainen "sinä et pääse, mutta hän pääsee", saattaa tuntua tosi ikävältä, en ole tyrkyttänyt seuraani tosiaan moneen vuoteen. Myös ärsyttää tuollainen käytös, että ensin sovitaan jotain toisen kanssa ja sitten mennäänkin muualle. Itse en tekisi niin, se ei ole reilua, vaan jos olen jotain alun perin sopinut kaverini kanssa, en sitten sovi muuta.
Ongelma tässä on se "kaverisi" joka teki sulle törkeästi oharit, eikä se ettei sinua kaivata tiettyyn porukkaan mukaan.
Ok, eli kaveri on juttelunne lomassa todennut, "kuulostaa kivalta voinko tulla mukaan", ja ap on siitä myrtsinä, kun tuppaudutaan.
Ihan normaalia smalltalkiahan tuo on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tällainen tilanne viime viikolla. Olin sopinut alkuviikosta lähteväni kaverin kanssa ulos iltavuoron jälkeen. No tämä kaveri teki keskellä viikkoa muita suunnitelmia ja meni toisten kavereiden luo. Näiden toisten kavereiden kanssa en ole enää pitkään aikaan kutsumatta yrittänyt neuvotella, pääsenkö mukaan, koska joskus olen tehnyt niin ja läsnäoloani ei ole kaivattu. Nyt varovasti kyselin, voinko tulla heille myös, kun tämä kaveri, jonka kanssa olin alun perin sopinut menosta, oli kutsuttu sinne. No sehän ei käynyt ja kaikki ne vanhat tilanteet, kun olen tuntenut itseni ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi, palasivat mieleeni. Tuntui tosiaan taas, että on kyse yläasteikäisistä ihmisistä. Vitutti kieltämättä, mutta en näyttänyt tunteitani. Siispä vietin yksin iltani.
Tuollainen "sinä et pääse, mutta hän pääsee", saattaa tuntua tosi ikävältä, en ole tyrkyttänyt seuraani tosiaan moneen vuoteen. Myös ärsyttää tuollainen käytös, että ensin sovitaan jotain toisen kanssa ja sitten mennäänkin muualle. Itse en tekisi niin, se ei ole reilua, vaan jos olen jotain alun perin sopinut kaverini kanssa, en sitten sovi muuta.
Ongelma tässä on se "kaverisi" joka teki sulle törkeästi oharit, eikä se ettei sinua kaivata tiettyyn porukkaan mukaan.
Molemmat asiat ärsyttivät, kun tosiaan tuli vanhat tilanteet mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tällainen tilanne viime viikolla. Olin sopinut alkuviikosta lähteväni kaverin kanssa ulos iltavuoron jälkeen. No tämä kaveri teki keskellä viikkoa muita suunnitelmia ja meni toisten kavereiden luo. Näiden toisten kavereiden kanssa en ole enää pitkään aikaan kutsumatta yrittänyt neuvotella, pääsenkö mukaan, koska joskus olen tehnyt niin ja läsnäoloani ei ole kaivattu. Nyt varovasti kyselin, voinko tulla heille myös, kun tämä kaveri, jonka kanssa olin alun perin sopinut menosta, oli kutsuttu sinne. No sehän ei käynyt ja kaikki ne vanhat tilanteet, kun olen tuntenut itseni ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi, palasivat mieleeni. Tuntui tosiaan taas, että on kyse yläasteikäisistä ihmisistä. Vitutti kieltämättä, mutta en näyttänyt tunteitani. Siispä vietin yksin iltani.
Tuollainen "sinä et pääse, mutta hän pääsee", saattaa tuntua tosi ikävältä, en ole tyrkyttänyt seuraani tosiaan moneen vuoteen. Myös ärsyttää tuollainen käytös, että ensin sovitaan jotain toisen kanssa ja sitten mennäänkin muualle. Itse en tekisi niin, se ei ole reilua, vaan jos olen jotain alun perin sopinut kaverini kanssa, en sitten sovi muuta.
Ongelma tässä on se "kaverisi" joka teki sulle törkeästi oharit, eikä se ettei sinua kaivata tiettyyn porukkaan mukaan.
Molemmat asiat ärsyttivät, kun tosiaan tuli vanhat tilanteet mieleen.
Kannattaa siis opetella olemaan kutsumatta itseään tilaisuuksiin.
En voi käsittää tuota logiikkaa. Jos minä sopisin ystäväni kanssa tapaamisen joka peruuntuisi siksi että hän haluaisikin tavata jonkun porukan, ei tulisi pieneen mieleenkään kutsua itseäni mukaan. En edes ehdottaisi tälle ystävälle uutta tapaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ok, eli kaveri on juttelunne lomassa todennut, "kuulostaa kivalta voinko tulla mukaan", ja ap on siitä myrtsinä, kun tuppaudutaan.
Ihan normaalia smalltalkiahan tuo on.
Jos se olisi normaalia smalltalkia, ap olisi vastannut "tietenkin voit tulla" ja kysyjä olisi ymmärtänyt, että ei mene mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tällainen tilanne viime viikolla. Olin sopinut alkuviikosta lähteväni kaverin kanssa ulos iltavuoron jälkeen. No tämä kaveri teki keskellä viikkoa muita suunnitelmia ja meni toisten kavereiden luo. Näiden toisten kavereiden kanssa en ole enää pitkään aikaan kutsumatta yrittänyt neuvotella, pääsenkö mukaan, koska joskus olen tehnyt niin ja läsnäoloani ei ole kaivattu. Nyt varovasti kyselin, voinko tulla heille myös, kun tämä kaveri, jonka kanssa olin alun perin sopinut menosta, oli kutsuttu sinne. No sehän ei käynyt ja kaikki ne vanhat tilanteet, kun olen tuntenut itseni ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi, palasivat mieleeni. Tuntui tosiaan taas, että on kyse yläasteikäisistä ihmisistä. Vitutti kieltämättä, mutta en näyttänyt tunteitani. Siispä vietin yksin iltani.
Tuollainen "sinä et pääse, mutta hän pääsee", saattaa tuntua tosi ikävältä, en ole tyrkyttänyt seuraani tosiaan moneen vuoteen. Myös ärsyttää tuollainen käytös, että ensin sovitaan jotain toisen kanssa ja sitten mennäänkin muualle. Itse en tekisi niin, se ei ole reilua, vaan jos olen jotain alun perin sopinut kaverini kanssa, en sitten sovi muuta.
Ongelma tässä on se "kaverisi" joka teki sulle törkeästi oharit, eikä se ettei sinua kaivata tiettyyn porukkaan mukaan.
Molemmat asiat ärsyttivät, kun tosiaan tuli vanhat tilanteet mieleen.
Kannattaa siis opetella olemaan kutsumatta itseään tilaisuuksiin.
En voi käsittää tuota logiikkaa. Jos minä sopisin ystäväni kanssa tapaamisen joka peruuntuisi siksi että hän haluaisikin tavata jonkun porukan, ei tulisi pieneen mieleenkään kutsua itseäni mukaan. En edes ehdottaisi tälle ystävälle uutta tapaamista.
En ole kutsunut itseäni pitkään aikaan minnekään, sen olen jo oppinut. Nyt tuli poikkeus, kun tämä ohari-kaveri oli menossa sinne. Ja tunnen itseni syylliseksi, vaikka en ole kaiken järjen mukaan.
Meilläkin oli aikoinaan tiimin illanviettoja mutta aina sinne tunki väkisin populaa muista tiimeistä. Ja kerran yksi tiimiläinen retuutti poikaystävänsä!!! Olin juuri niin kauan että sai syötyä ja juotua firman maksamat ja sit lähdin meneen...
Vierailija kirjoitti:
Miehillä tuota ongelmaa ei ole. Kaikki ovat tervetulleita mukaan vaikka ei ennestään tuntisikaan joitain kavereita.
Ai. Mun ex oli just sellainen joka valitti, kun joku yritti tuppautua mukaan. Halusi aina nähdä kavereita vain kahden kesken, koska ei kestänyt sitä, että ei olisikaan huomion keskipisteenä. Hänellä oli myös todella typerät jutut, joihin ehkä yksittäinen kaveri ei kehdannut väittää vastaan, mutta kahdelta olisi jo saanut kuulla ehkä teorioidensa idioottimaisuudesta. Mutta joo, taitaa olla vähemmistössä asenteineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tällainen tilanne viime viikolla. Olin sopinut alkuviikosta lähteväni kaverin kanssa ulos iltavuoron jälkeen. No tämä kaveri teki keskellä viikkoa muita suunnitelmia ja meni toisten kavereiden luo. Näiden toisten kavereiden kanssa en ole enää pitkään aikaan kutsumatta yrittänyt neuvotella, pääsenkö mukaan, koska joskus olen tehnyt niin ja läsnäoloani ei ole kaivattu. Nyt varovasti kyselin, voinko tulla heille myös, kun tämä kaveri, jonka kanssa olin alun perin sopinut menosta, oli kutsuttu sinne. No sehän ei käynyt ja kaikki ne vanhat tilanteet, kun olen tuntenut itseni ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi, palasivat mieleeni. Tuntui tosiaan taas, että on kyse yläasteikäisistä ihmisistä. Vitutti kieltämättä, mutta en näyttänyt tunteitani. Siispä vietin yksin iltani.
Tuollainen "sinä et pääse, mutta hän pääsee", saattaa tuntua tosi ikävältä, en ole tyrkyttänyt seuraani tosiaan moneen vuoteen. Myös ärsyttää tuollainen käytös, että ensin sovitaan jotain toisen kanssa ja sitten mennäänkin muualle. Itse en tekisi niin, se ei ole reilua, vaan jos olen jotain alun perin sopinut kaverini kanssa, en sitten sovi muuta.
Ongelma tässä on se "kaverisi" joka teki sulle törkeästi oharit, eikä se ettei sinua kaivata tiettyyn porukkaan mukaan.
Molemmat asiat ärsyttivät, kun tosiaan tuli vanhat tilanteet mieleen.
Kannattaa siis opetella olemaan kutsumatta itseään tilaisuuksiin.
En voi käsittää tuota logiikkaa. Jos minä sopisin ystäväni kanssa tapaamisen joka peruuntuisi siksi että hän haluaisikin tavata jonkun porukan, ei tulisi pieneen mieleenkään kutsua itseäni mukaan. En edes ehdottaisi tälle ystävälle uutta tapaamista.
En ole kutsunut itseäni pitkään aikaan minnekään, sen olen jo oppinut. Nyt tuli poikkeus, kun tämä ohari-kaveri oli menossa sinne. Ja tunnen itseni syylliseksi, vaikka en ole kaiken järjen mukaan.
No olet sinä vähän. Mutta kaverisi on kyllä mulkku.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tällainen tilanne viime viikolla. Olin sopinut alkuviikosta lähteväni kaverin kanssa ulos iltavuoron jälkeen. No tämä kaveri teki keskellä viikkoa muita suunnitelmia ja meni toisten kavereiden luo. Näiden toisten kavereiden kanssa en ole enää pitkään aikaan kutsumatta yrittänyt neuvotella, pääsenkö mukaan, koska joskus olen tehnyt niin ja läsnäoloani ei ole kaivattu. Nyt varovasti kyselin, voinko tulla heille myös, kun tämä kaveri, jonka kanssa olin alun perin sopinut menosta, oli kutsuttu sinne. No sehän ei käynyt ja kaikki ne vanhat tilanteet, kun olen tuntenut itseni ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi, palasivat mieleeni. Tuntui tosiaan taas, että on kyse yläasteikäisistä ihmisistä. Vitutti kieltämättä, mutta en näyttänyt tunteitani. Siispä vietin yksin iltani.
Tuollainen "sinä et pääse, mutta hän pääsee", saattaa tuntua tosi ikävältä, en ole tyrkyttänyt seuraani tosiaan moneen vuoteen. Myös ärsyttää tuollainen käytös, että ensin sovitaan jotain toisen kanssa ja sitten mennäänkin muualle. Itse en tekisi niin, se ei ole reilua, vaan jos olen jotain alun perin sopinut kaverini kanssa, en sitten sovi muuta.
Kaverisi tekemät oharit oli ikävä juttu. Mutta miksi ihmeessä olisit halunnut hänen mukanaan porukkaan, josta jo tiesit, ettei läsnäoloasi siinä porukassa kaivata? Siis jos nyt olisi käynyt niin, että kaverisi olisi suostunut ottamaan sut mukaansa sinne, niin mitä ihmeen iloa sä olisit saanut istuessasi mukana porukassa, joka ei sun läsnäoloasi kaipaa? Eikö se tilanne olisi ollut sulle aika epämiellyttävä ja kiusallinen?
100 % samaa mieltä. Juuri tuo "en voi muiden puolesta luvata" kuulostaa niin kuppikuntaiselta, yöksis! Ehkä joku pariskunnan vuosipäiväillallinen olisi se mihin en haluaisi ylimääräisiä mutta kuka prkl lähtee illanviettoon niin ettei yksi mahtuisi mukaan? Eri asia tietty jos on hyvin hankala tapaus.