Lue keskustelun säännöt.
Älä tuppaudu illanviettoporukkaan, jos sinua ei erikseen pyydetä
14.05.2023 |
Minulla on eräs tällainen kaveri, joka satunnaisesti yrittää tuppautua mukaan, jos olen sopinut illanvietosta joidenkin muiden kanssa. Tämä on todella kiusallista. On tympeä sanoa päin naamaa, että ei käy, koska muutoin kyseessä on ihan hyvä tyyppi. En vain voi muiden puolesta luvata tuollaista asiaa ja jos näen esim työkavereita, niin en oleta kenenkään heistäkään tuovan mukaan ketään "ringin ulkopuolista tyyppiä". Älkää siis yrittäkö tunkea mukaan edes vihjailujen tasolla, jos ei teille sitä erikseen ehdoteta. Se asettaa toisen ihmisen todella epäkiitolliseen tilanteeseen.
Kommentit (584)
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se, joka kutsuu tosi helposti muitakin mukaan illanviettoihin. Jos jonkun kanssa tulee puhetta että olen perjantaina menossa johonkin, heitän automaattisesti, että hei tervetuloa myös jos kiinnostaa. Luojan kiitos ystäväni ovat samaa maata, eikä "ylimääräisiä" katsota karsaasti. Työporukan tykyiltana tietenkin ilmoitetaan muillekin kysyville mihin baariin ollaan menossa ja siellä voi olla niin puolisoita kuin kavereitakin keneltä tahansa.
Kuulostaa erittäin raskaalta, että pitäisi vedellä jotain henkisiä eristysnauhoja porukoiden välille.
Jokainen saa tehdä, kuten parhaaksi näkee. Asioilla on yleensä kuitenkin seurauksensa, ja vaikka kuvittelet, että tapasi tuoda tapaamisiin muille vieraita ihmisiä. on kaikista ihan ok, niin muistathan, että tämä on vain sinun tulkintasi muun porukan ajatuksista. Se , että kukaan ei katso ylimääräisiä karsaasti, on vain aikuista käytöstä siinä tilanteessa, mutta ei kerro sen enempää ihmisten todellisista ajatuksista. Pidemmän päälle tämä toimintatapasi saattaa vaikuttaa myös siihen, saatko itse kutsua vai ei. Aina kun kutsuu uusia ihmisiä eri porukoihin, kannattaa ensin miettiä hetki tilannetta niin kutsuttavan kuin muun porukan kannalta. Vanha sananlasku: "Kun yhteen suuntaan kumartaa, niin toiseen pyllistää" pitää hyvin paikkansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
OLET PIKKU LAPSI !täys järkknen Aikuinen ei käyttädy noin!
Tuo on kiusaamista ala- aste ikäiseltä tytöltä!
Eikä tuo ole sinun ksvereisi kun tietää mitä peliä sä pelaat hänen selkänsä takana kirjoittelet häneltä salaa Vauva keskustelu palstalle!Kiusaamista, kun ei anna yhden kaverin sanella koko sosiaalisen elämän kuvioita?
Kaikkea sitä kuulee.
Väännetään rautalangasta:
Et kerro toiselle että hän ei ole tervetullut
Hän saapuu
Kyräilyä ja pahan puhumista jälkeenpäin
Kun olisi voinut vain sanoa että ei. Opette kommunikoimaan toisten ihmisten kanssa. Naurattaa että onko OIKEASTI olemassa ihmisiä jotka vaan antaa toisten tulla lomalle mukaan kun ei "KEHTAA" sanoa ei :D Ja sitten ulistaan jälkeenpäin. Aikuismaista!
Älä nyt viitsi. Kukaan normaaliälyinen ei saavu kaikkiin tilaisuuksiin paikalle vain siksi, ettei kukaan tajunnut erikseen sanoa ettei hän ole tervetullut.
Vierailija kirjoitti:
Oletpas ahdasmielinen, mutta niin tyypillinen suomalainen. Maailmalla toimitaan hieman eri tavalla. Suomi onkin sellainen junttikeidas että ei mitään rajaa.
No tämä. Suomessa pitää tuntea ensin 30 vuotta, jotta olet oikea kaveri. Vasta 10 vuotta jos on tunnettu niin ei mitään jakoa päästä oikeiden kavereiden bileisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletpas ahdasmielinen, mutta niin tyypillinen suomalainen. Maailmalla toimitaan hieman eri tavalla. Suomi onkin sellainen junttikeidas että ei mitään rajaa.
No tämä. Suomessa pitää tuntea ensin 30 vuotta, jotta olet oikea kaveri. Vasta 10 vuotta jos on tunnettu niin ei mitään jakoa päästä oikeiden kavereiden bileisiin.
:D :D
Sua ei vaan haluta niihin bileisiin, vaikka kauan on tunnettukin.
Jos kaverisi ei pyytäisi välillä päästä mukaan eikä omaa muita ystäviä , ihmettelistkö miksi ei käy missään tai edes kysy pääsisikö joskus mukaan ettei aina tarvitse kököttää yksin kotona ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehillä tuota ongelmaa ei ole. Kaikki ovat tervetulleita mukaan vaikka ei ennestään tuntisikaan joitain kavereita.
Luulet vain!
Muistan alakouluikäisenä kun oli sovittu yhden kaverin ja hänen isänsä kans et mennään elokuviin. Kerroin eräälle toiselle kaverille siitä. Kun sitten menimme paikan päälle, tämä irtokaveri istui isänsä kanssa parhailla paikoilla keskellä salia naama loistaen vahingoniloa. Tämä pikku tyranni oli kietonut isänsä pikkusormen ympäri ja käskeny lähteen leffaan.
Kyllä tympäsi.
Opetus: älä kerro etukäteen suunnitelmista muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä "kiusaamista" se muka on, että haluaa välillä nähdä muita ystäviä rauhassa?
Minulla oli tällainen kaveri joka suutahteli jos ei saanut kutsua kaikkialle. Saattoi esimerkiksi kysyä näkemään minua tiettynä päivänä ja sanoin ettei käy kun on Marja-Irmelin synttärit - ja kaverin reaktio oli että miksi minua ei ole kutsuttu? Harmi vaan että hän ei ollut koskaan Marja-Irmeliä tavannut.
Tätä jatkui jonkin aikaa kunnes ilmoitin selkeästi että toivoisin hänen antavan tilaa muille ihmissuhteilleni. Hän ei tästä ilahtunut, ei ole tekemisissä kanssani enää.
Pääsen sitten jatkossa Irmelin synttäreille ilman riitoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä olisi uskonut enää nelikymppisenä törmääväni tällaiseen ongelmaan, mutta niin vain kävi juuri vappuna. Olin sopinut ystävän kanssa että hän tulee lastensa kanssa meille juhlimaan. Hiukan aiemmin selvisi, että kolmas henkilö oli kysynyt tältä ystävältämme vappusuunnitelmia ja kysynyt voisivatko tehdä jotakin yhdessä lasten kanssa. Ystävä oli vastannut, että on jo sopinut minun kanssani, joten joku toinen kerta sitten. Tämä kolmas henkilö oli kysynyt, että eikö voitaisi olla porukalla, jonka jälkeen toinen ilmoitti närkästyneenä minulle, että hän on nyt "tuppautumassa" mukaan, mitä keksitään ettei tule. Itse en nähnyt tässä ongelmaa, ja pidän tosi nolona sanoa, ettei käy. Mutta seuraavaksi tämä toinen oli sitä mieltä, että hän jää sitten mieluummin kotiin jos kolmaskin osallistuu. Ja hän on kuitenkin hyvä ystävä tämän kolmannen kanssa, minä tunnen hänet etäisemmin. Lopulta se kolmas ei osallistunut, mutta minulle jäi todella erikoinen fiilis. Mietin jopa onko kielto kuitenkin laitettu minun syykseni.
Ihme hyppy johonkin teini-ikään. Huomaan nykyään olevani erittäin allerginen kaikille ihmissuhdepeleille. Kenenkään muun tutustuminen tai ystävyys ei ole millään tavalla minulta pois. Ja kahdenkeskistäkin aikaa kyllä halutessaan löytää, jos haluaa henkilökohtaisempia jutustella.
Tästä ei toki voi muuta kuin spekuloida, koska en tunne henkilöitä. Voi olla, että ystäväsi tietää, että sinä ja tämä kolmas ette todennäköisesti tule toimeen. Tai mahdollisesti ystäväsi oli odottanut vapun viettoa juuri sinun kanssasi ja kolmas henkilö - vaikka hyvä ystävä kenties hänelle onkin - saattaa olla joskus varsin rasittava. Tai jotain muuta. Mulla on kaksi ystävää, joita ei tulisi mieleenikään saattaa yhteen. Vaikka molemmat ovat hyviä ystäviäni, niin toisella on hyvin vahvoja mielipiteitä, jotka kyllä "totuudentorvena" sanoo ääneen. Ja tämä toinen ystäväni taas edustaa useimpia asioita, joihin "totuudentorvella" on mielipide. Lisäksi hän on luonteeltaan aika herkkä ja helposti loukkaantuva, joten jos nämä kaksi joutuisivat samoihin juhliin, mä pysyisin niistä juhlista poissa. Enkä nyt tarkoita, että vastaava tilanne olisi sun ystäväsi ja tämän kolmannen kohdalla, mutta kaikkia syitä ei voi tietää.
No ei olisi kyllä ystäväni tehtävä päättää puolestani kenen kanssa tulen toimeen ja kenen en. Jos itse sanoisin että osallistuminen on ok, se on ok.
Täsmälleen näin. Manipulaatiotahan tuo on joka suuntaan, kuvitella tietävänsä, millä tavalla ihmiset aina reagoivat ja ohjailla heitä sitten sen perusteella.
Mutta usein tuolla taustalla onkin yläpuolelle asettumista ja alitajuistakin kontrollintarvetta.
Itse olen ratkaissut kuvatut tilanteet siten, että jos olen menossa vanhan kaveriporukan/työporukan kanssa ja joku toivoo seuraa samana iltana, sanon, että menemme ensin syömään paikkaan x ja jos haluat sen jälkeen liittyä seuraan, se on ok. Eli sanon suoraan, että haluan ensin varata pari, kolme tuntia siihen tapaamiseen, joka on ollut sovittuna, mutta sen jälkeen porukkaan mahtuu kyllä.
Olen tehnyt tämän ihan kyselemättä keneltäkään lupia. Koskaan ei ole ollut ongelma ja monet hyvät ystävyydet ystävieni kesken ovat syntyneet tällä tavalla, siis ystäväni ovat tutustuneet toisiinsa ja pitäneet keskenäänkin, ilman minua, yhteyttä.
Erittäin outona pidän kyllä sitä, että työpaikan toisen tiimin tiimiläisten läsnäolosta suututaan. Samassa työpaikassahan sitä ollaan töissä ja sen vuoksi kyllä olisi omituista, jos ollaan mustasukkaisia siitä, että joku muun tiimin ihminen tulee samaan pöytään. Ei se mikään leikkikerho ole, jossa ollaan mansikoita ja lehdyköitä, vaan kaikkiinhan kuuluukin tutustua.
Minusta on myös ihanaa, jos huomaan joidenkin ystävieni saaneen ystävät myös toisistaan. Juuri kuulin lapsuudenystäväni ja työkaverini varanneen yhteisen reissun kesälle. (Mihin varmaan saisi lähteä mukaankin jos haluaisi, näin ketjun hengessä, heh.) Ihan huippua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kaverisi ei pyytäisi välillä päästä mukaan eikä omaa muita ystäviä , ihmettelistkö miksi ei käy missään tai edes kysy pääsisikö joskus mukaan ettei aina tarvitse kököttää yksin kotona ?
Anteeksi, että sanon nyt suoraan (eikä tämä tietenkään koske kaikkia yksinäisiä), mutta tuo on yksi syy siihen, miksi yksinäisten kanssa ei aina haluta ystävystyä. Koska jos ystävystyy, tästä muodostuu lopulta riippakivi, joka pitäisi ottaa joka paikkaan mukaansa. Ihmisillä on yleensä useampia ihmissuhteita eikä edes omaa puolisoa haluta joka paikkaan mukaan. Ja siksi ihmiset olettavat, että sekä puolisolla että ystävillä ja kavereillakin on muitakin ihmissuhteita, jotta ei aina tarvitse joko kököttää yksin kotona tai olla sen ainoan ystävänsä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä tuota ongelmaa ei ole. Kaikki ovat tervetulleita mukaan vaikka ei ennestään tuntisikaan joitain kavereita.
Luulet vain!
Miesvaltaisella alalla vuosia työskennelleenä naisena voin kertoa, että miehet ne vasta kuppikuntia työpaikoilla pyörittävätkin. Jos jotain tyyppiä pidetään kuspäänä, niin häntä ei todellakaan kutsuta afterworkkeihin tai lätkämatseihin. Been there, seen that.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan alakouluikäisenä kun oli sovittu yhden kaverin ja hänen isänsä kans et mennään elokuviin. Kerroin eräälle toiselle kaverille siitä. Kun sitten menimme paikan päälle, tämä irtokaveri istui isänsä kanssa parhailla paikoilla keskellä salia naama loistaen vahingoniloa. Tämä pikku tyranni oli kietonut isänsä pikkusormen ympäri ja käskeny lähteen leffaan.
Kyllä tympäsi.
Opetus: älä kerro etukäteen suunnitelmista muille.
Pärähdin nauramaan. Siis että kaverisi ei olisi saanut tulla samaan leffateatteriin ja että oikein vedätti isäänsä kuin litran mittaa leffaan päästäkseen ja vielä parhailla paikoilla !?!? No kyllä oli pokkaa hei :D Jouduin lukemaan monta kertaa, että oliko siis joku toinen kaveri pyörittänyt toisen isän pikkurillinsä ympäri vai mistä oli kysymys :D :D
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaverisi ei pyytäisi välillä päästä mukaan eikä omaa muita ystäviä , ihmettelistkö miksi ei käy missään tai edes kysy pääsisikö joskus mukaan ettei aina tarvitse kököttää yksin kotona ?
Anteeksi, että sanon nyt suoraan (eikä tämä tietenkään koske kaikkia yksinäisiä), mutta tuo on yksi syy siihen, miksi yksinäisten kanssa ei aina haluta ystävystyä. Koska jos ystävystyy, tästä muodostuu lopulta riippakivi, joka pitäisi ottaa joka paikkaan mukaansa. Ihmisillä on yleensä useampia ihmissuhteita eikä edes omaa puolisoa haluta joka paikkaan mukaan. Ja siksi ihmiset olettavat, että sekä puolisolla että ystävillä ja kavereillakin on muitakin ihmissuhteita, jotta ei aina tarvitse joko kököttää yksin kotona tai olla sen ainoan ystävänsä kanssa.
Mutta mistä nämä lukuisat ihmissuhteet sitten tulevat, jos ei kutsuta mukaan paikkoihin, joissa ihmisiä on mahdollista tavata?
Ymmärrän toki dynamiikan erilaisten ystävysporukoiden kanssa ja olen samaa mieltä, että sillekin pitää antaa sijaa. Jos on tapana vuodattaa elämän kaikki asiat esim. viiden ihmisen mökkireissulla, on todellakin ok, että sinne ei ketään ulkopuolista haluta mukaan. Ja tämän voi aivan hyvin kohteliaasti ja kivasti ilmaista, jos nyt joku oikeasti olisi mukaan haluamassa.
Mutta sitä en ymmärrä, että kun puhutaan ihan tavallisista baari-illoista, piknikille menosta, isommista juhlista, vapunvietoista, jne. niin mukaan ei mahdu jonkun kaveri, joka muutoin viettäisi illan yksin. Koska todenmukaisesti nämä tilanteet erittäin harvoin ovat sellaisia, että siellä a) koko ajan keskusteltaisiin jotain äärimmäisen luottamuksellista ja syvällistä, b) ei löytyisi sellaista haluaville mahdollisuutta vetäytyä tätä tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan alakouluikäisenä kun oli sovittu yhden kaverin ja hänen isänsä kans et mennään elokuviin. Kerroin eräälle toiselle kaverille siitä. Kun sitten menimme paikan päälle, tämä irtokaveri istui isänsä kanssa parhailla paikoilla keskellä salia naama loistaen vahingoniloa. Tämä pikku tyranni oli kietonut isänsä pikkusormen ympäri ja käskeny lähteen leffaan.
Kyllä tympäsi.
Opetus: älä kerro etukäteen suunnitelmista muille.Pärähdin nauramaan. Siis että kaverisi ei olisi saanut tulla samaan leffateatteriin ja että oikein vedätti isäänsä kuin litran mittaa leffaan päästäkseen ja vielä parhailla paikoilla !?!? No kyllä oli pokkaa hei :D Jouduin lukemaan monta kertaa, että oliko siis joku toinen kaveri pyörittänyt toisen isän pikkurillinsä ympäri vai mistä oli kysymys :D :D
Joo näin me ihmiset tulkitaan eri tavalla. Itse olisin todennäköisesti tulkinnut, että onpa kiva, tuo toinenkin kaveri pääsee leffaan, koska hänenkin isänsä on halunnut sinne tuoda.
"Vahingoniloinen" loisto saattoi olla sitäkin, että isä ei useinkaan halua lähteä mukaan/viedä jonnekin ja nyt vei, vieläpä parhoille paikoille.
On oikeasti vähän surullinen tämä suomalainen mielenmaisema, mitä seurallisuuteen tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan alakouluikäisenä kun oli sovittu yhden kaverin ja hänen isänsä kans et mennään elokuviin. Kerroin eräälle toiselle kaverille siitä. Kun sitten menimme paikan päälle, tämä irtokaveri istui isänsä kanssa parhailla paikoilla keskellä salia naama loistaen vahingoniloa. Tämä pikku tyranni oli kietonut isänsä pikkusormen ympäri ja käskeny lähteen leffaan.
Kyllä tympäsi.
Opetus: älä kerro etukäteen suunnitelmista muille.Pärähdin nauramaan. Siis että kaverisi ei olisi saanut tulla samaan leffateatteriin ja että oikein vedätti isäänsä kuin litran mittaa leffaan päästäkseen ja vielä parhailla paikoilla !?!? No kyllä oli pokkaa hei :D Jouduin lukemaan monta kertaa, että oliko siis joku toinen kaveri pyörittänyt toisen isän pikkurillinsä ympäri vai mistä oli kysymys :D :D
Joo näin me ihmiset tulkitaan eri tavalla. Itse olisin todennäköisesti tulkinnut, että onpa kiva, tuo toinenkin kaveri pääsee leffaan, koska hänenkin isänsä on halunnut sinne tuoda.
"Vahingoniloinen" loisto saattoi olla sitäkin, että isä ei useinkaan halua lähteä mukaan/viedä jonnekin ja nyt vei, vieläpä parhoille paikoille.
On oikeasti vähän surullinen tämä suomalainen mielenmaisema, mitä seurallisuuteen tulee.
Jutun juju oli se, et irtokaveri oli kateellinen, kun häntä ei oltu pyydetty mukaan. Päätti toimia ripeästi ja ollakin paikalla ekana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan alakouluikäisenä kun oli sovittu yhden kaverin ja hänen isänsä kans et mennään elokuviin. Kerroin eräälle toiselle kaverille siitä. Kun sitten menimme paikan päälle, tämä irtokaveri istui isänsä kanssa parhailla paikoilla keskellä salia naama loistaen vahingoniloa. Tämä pikku tyranni oli kietonut isänsä pikkusormen ympäri ja käskeny lähteen leffaan.
Kyllä tympäsi.
Opetus: älä kerro etukäteen suunnitelmista muille.Pärähdin nauramaan. Siis että kaverisi ei olisi saanut tulla samaan leffateatteriin ja että oikein vedätti isäänsä kuin litran mittaa leffaan päästäkseen ja vielä parhailla paikoilla !?!? No kyllä oli pokkaa hei :D Jouduin lukemaan monta kertaa, että oliko siis joku toinen kaveri pyörittänyt toisen isän pikkurillinsä ympäri vai mistä oli kysymys :D :D
Joo näin me ihmiset tulkitaan eri tavalla. Itse olisin todennäköisesti tulkinnut, että onpa kiva, tuo toinenkin kaveri pääsee leffaan, koska hänenkin isänsä on halunnut sinne tuoda.
"Vahingoniloinen" loisto saattoi olla sitäkin, että isä ei useinkaan halua lähteä mukaan/viedä jonnekin ja nyt vei, vieläpä parhoille paikoille.
On oikeasti vähän surullinen tämä suomalainen mielenmaisema, mitä seurallisuuteen tulee.
Jutun juju oli se, et irtokaveri oli kateellinen, kun häntä ei oltu pyydetty mukaan. Päätti toimia ripeästi ja ollakin paikalla ekana.
Totesinkin, että erilaisia ollaan. Itselläni ei koskaan ole ollut mitään irtokavereita, ainoastaan kavereita. Sen vuoksi varmaan ei tarvinnut harmistua siitä, että joku muukin tulee isänsä kanssa elokuviin, ei edes siinä tapauksessa, että olisivat ennättäneet ennen minua paikalle.
Kertojasta päätellen tosin jutun juoni lienee ollut myös siinä, että irtokaverille on alleviivattu hänen olevan irtokaveri leuhkimalla, miten itse pääsee elokuviin ja häntä ei ole kutsuttu. Sitten harmittaa, kun ei onnistunutkaan jatkaa leuhkimista, miten leffassa oltiin.
Vierailija kirjoitti:
Muistan alakouluikäisenä kun oli sovittu yhden kaverin ja hänen isänsä kans et mennään elokuviin. Kerroin eräälle toiselle kaverille siitä. Kun sitten menimme paikan päälle, tämä irtokaveri istui isänsä kanssa parhailla paikoilla keskellä salia naama loistaen vahingoniloa. Tämä pikku tyranni oli kietonut isänsä pikkusormen ympäri ja käskeny lähteen leffaan.
Kyllä tympäsi.
Opetus: älä kerro etukäteen suunnitelmista muille.
,
Tässä oikeasti paljastuu jotain melko syvällistä aiheesta.
Ensin on pakko päästä leijumaan leffakutsullaan, minkä jälkeen suututaan oikein, jos toinenkin on onnistunut leffaan pääsemään.
Tässähän "irtokaveri" ei jäänyt riippakiveksi roikkumaan eikä tuppautunut seuraan, vaan ratkaisi leffaan menon omalla tavallaan. Ja sekös tympäisi.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaverisi ei pyytäisi välillä päästä mukaan eikä omaa muita ystäviä , ihmettelistkö miksi ei käy missään tai edes kysy pääsisikö joskus mukaan ettei aina tarvitse kököttää yksin kotona ?
Anteeksi, että sanon nyt suoraan (eikä tämä tietenkään koske kaikkia yksinäisiä), mutta tuo on yksi syy siihen, miksi yksinäisten kanssa ei aina haluta ystävystyä. Koska jos ystävystyy, tästä muodostuu lopulta riippakivi, joka pitäisi ottaa joka paikkaan mukaansa. Ihmisillä on yleensä useampia ihmissuhteita eikä edes omaa puolisoa haluta joka paikkaan mukaan. Ja siksi ihmiset olettavat, että sekä puolisolla että ystävillä ja kavereillakin on muitakin ihmissuhteita, jotta ei aina tarvitse joko kököttää yksin kotona tai olla sen ainoan ystävänsä kanssa.
Mutta mistä nämä lukuisat ihmissuhteet sitten tulevat, jos ei kutsuta mukaan paikkoihin, joissa ihmisiä on mahdollista tavata?
Ymmärrän toki dynamiikan erilaisten ystävysporukoiden kanssa ja olen samaa mieltä, että sillekin pitää antaa sijaa. Jos on tapana vuodattaa elämän kaikki asiat esim. viiden ihmisen mökkireissulla, on todellakin ok, että sinne ei ketään ulkopuolista haluta mukaan. Ja tämän voi aivan hyvin kohteliaasti ja kivasti ilmaista, jos nyt joku oikeasti olisi mukaan haluamassa.
Mutta sitä en ymmärrä, että kun puhutaan ihan tavallisista baari-illoista, piknikille menosta, isommista juhlista, vapunvietoista, jne. niin mukaan ei mahdu jonkun kaveri, joka muutoin viettäisi illan yksin. Koska todenmukaisesti nämä tilanteet erittäin harvoin ovat sellaisia, että siellä a) koko ajan keskusteltaisiin jotain äärimmäisen luottamuksellista ja syvällistä, b) ei löytyisi sellaista haluaville mahdollisuutta vetäytyä tätä tekemään.
Tarviiko aidan takana norkoileva naapuri ottaa uutena vuotena mukaan paljuun ja juottaa se samppanjahuppeliin. Vai saanko juhlia a) perheen b) kutsumieni ystävien kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaverisi ei pyytäisi välillä päästä mukaan eikä omaa muita ystäviä , ihmettelistkö miksi ei käy missään tai edes kysy pääsisikö joskus mukaan ettei aina tarvitse kököttää yksin kotona ?
Anteeksi, että sanon nyt suoraan (eikä tämä tietenkään koske kaikkia yksinäisiä), mutta tuo on yksi syy siihen, miksi yksinäisten kanssa ei aina haluta ystävystyä. Koska jos ystävystyy, tästä muodostuu lopulta riippakivi, joka pitäisi ottaa joka paikkaan mukaansa. Ihmisillä on yleensä useampia ihmissuhteita eikä edes omaa puolisoa haluta joka paikkaan mukaan. Ja siksi ihmiset olettavat, että sekä puolisolla että ystävillä ja kavereillakin on muitakin ihmissuhteita, jotta ei aina tarvitse joko kököttää yksin kotona tai olla sen ainoan ystävänsä kanssa.
Mutta mistä nämä lukuisat ihmissuhteet sitten tulevat, jos ei kutsuta mukaan paikkoihin, joissa ihmisiä on mahdollista tavata?
Ymmärrän toki dynamiikan erilaisten ystävysporukoiden kanssa ja olen samaa mieltä, että sillekin pitää antaa sijaa. Jos on tapana vuodattaa elämän kaikki asiat esim. viiden ihmisen mökkireissulla, on todellakin ok, että sinne ei ketään ulkopuolista haluta mukaan. Ja tämän voi aivan hyvin kohteliaasti ja kivasti ilmaista, jos nyt joku oikeasti olisi mukaan haluamassa.
Mutta sitä en ymmärrä, että kun puhutaan ihan tavallisista baari-illoista, piknikille menosta, isommista juhlista, vapunvietoista, jne. niin mukaan ei mahdu jonkun kaveri, joka muutoin viettäisi illan yksin. Koska todenmukaisesti nämä tilanteet erittäin harvoin ovat sellaisia, että siellä a) koko ajan keskusteltaisiin jotain äärimmäisen luottamuksellista ja syvällistä, b) ei löytyisi sellaista haluaville mahdollisuutta vetäytyä tätä tekemään.
Mulla ei ole koskaan ollut ongelmia saada kavereita eikä ystäviäkään. Mun kohdallani homma on toiminut lähes poikkeuksetta niin, että olen ensin ystävystynyt yhden ihmisen kanssa. Ja kun hän sitten on järjestänyt jotain, on kutsunut mukaan muita ystäviään ja kavereitaan. Sekä minut. Ei koskaan niin, että hän olisi raahannut mut jonkun muun järjestämiin illanistujaisiin. Ja mä olen toiminut ihan samalla tavalla. Kun järjestän jotain - vaikka kesällä grillibileet pihallani - olen kutsunut mukaan tuntemiani ihmisiä. En heidän pikkuserkkujaan tai työkavereitaan. Mutta niissä grillibileissä on sitten mun ystäväni ja kaverini, jotka eivät aiemmin tunteneet toisiaan, tutustuneet toisiinsa.
Viime kesänä mulla oli 3 lippua Iskelmäfestareille. Olin ostanut ne jo ennen pandemiaa, mutta sittenhän festarit pariksi vuodeksi peruttiin. Ensin ajattelin lahjoittaa liput Facebookin avustusryhmissä, mutta tuli liput puheeksi yhden jo eläkkeellä olevan tutun kanssa ja hän ehdotti, että mitä jos lähdettäisiin yhdessä sinne. Hetken pohdin ja koska oli vielä kolmaskin lippu, kysyin ensin tältä ihmiseltä, että sopiiko, jos tulee vielä X mukaan ja koska sopi, kysyin vielä X:ltä, että kiinnostaisiko. Ja niin me mentiin sinne kolmistaan. Festareilla sitten oli meille kaikille kolmelle muitakin tuttuja eikä ollut mitään ongelmaa siinä, että myös heidän kanssaan kukin vietti aikaansa. Välillä ehkä vähän ihmetteli, onko joku meistä jo lähtenyt kotiin vai missä päin festareita pyörii.
Mä näen tässä sellaisen eron, että onko tarkoitus viettää aikaa yhdessä sen tietyn ystävän/porukan kanssa vai kenties ihan ok, että porukka illan aikana hajaantuu. Festareilla tms paikoissa on ihan ok, että porukka jossain vaiheessa iltaa hajaantuu. Tosin sen "yksinäisen" pitää myös ymmärtää, että hän saattaa jäädä festareille ihan ilman porukkaa - ja sitä ystäväänsäkin - , kun muut ovat valuneet kuka mihinkin suuntaan. Tai se, että ihan tavallisena baari-iltana se yksinäinen huomaa istuvansa yksin pöydässä, kun muut ovat kadonneet jo kuka minnekin.
Ja vielä kysymykseesi, mistä lukuisat ihmissuhteet tulevat, niin ne tulevat elämän varrelta. Mulla on edelleen kavereita, jotka ovat alunperin työkavereitani, mutta en ole ollut samalla alallakaan enää neljännesvuosisataan. Mä olen ystävystynyt Facebookin kautta ihmisen kanssa, joka kyllä oli 1970-luvulla samassa lukiossa mun kanssani, mutta rinnakkaisluokalla eikä me silloin oltu toistemme kanssa lainkaan tekemisissä. Sitten vaan joitain vuosia sitten koulun sen ikäluokan FB-ryhmässä hän huomasi mut ja laittoi kaveripyynnön. Koska meillä oli yhteisiä kouluaikaisia kavereita, hyväksyin pyynnön, vaikka hänen nimensä ei sanonutkaan mulle yhtään mitään. Kun näin hänen vanhan kouluaikaisen kuvansa, tunnistin kyllä hänet. Alettiin viestitellä Messengerissä ja kun todettiin, että meillähän juttu luistaa, päätettiin tavata.
Täsmälleen näin. Manipulaatiotahan tuo on joka suuntaan, kuvitella tietävänsä, millä tavalla ihmiset aina reagoivat ja ohjailla heitä sitten sen perusteella.
Mutta usein tuolla taustalla onkin yläpuolelle asettumista ja alitajuistakin kontrollintarvetta.
Itse olen ratkaissut kuvatut tilanteet siten, että jos olen menossa vanhan kaveriporukan/työporukan kanssa ja joku toivoo seuraa samana iltana, sanon, että menemme ensin syömään paikkaan x ja jos haluat sen jälkeen liittyä seuraan, se on ok. Eli sanon suoraan, että haluan ensin varata pari, kolme tuntia siihen tapaamiseen, joka on ollut sovittuna, mutta sen jälkeen porukkaan mahtuu kyllä.
Olen tehnyt tämän ihan kyselemättä keneltäkään lupia. Koskaan ei ole ollut ongelma ja monet hyvät ystävyydet ystävieni kesken ovat syntyneet tällä tavalla, siis ystäväni ovat tutustuneet toisiinsa ja pitäneet keskenäänkin, ilman minua, yhteyttä.
Erittäin outona pidän kyllä sitä, että työpaikan toisen tiimin tiimiläisten läsnäolosta suututaan. Samassa työpaikassahan sitä ollaan töissä ja sen vuoksi kyllä olisi omituista, jos ollaan mustasukkaisia siitä, että joku muun tiimin ihminen tulee samaan pöytään. Ei se mikään leikkikerho ole, jossa ollaan mansikoita ja lehdyköitä, vaan kaikkiinhan kuuluukin tutustua.