Lue keskustelun säännöt.
Elämänvoiman katoaminen keski-iässä
02.05.2023 |
Onko biologinen merkki kuolemasta? Minä olen aivan lopussa.
Kommentit (294)
Vierailija kirjoitti:
Te edesautatte sitä ihan itse. Liikkuminen vähenee, punainen liha ja alkoholi maistuu. Milloin viimeksi teitte kuperkeikan? Onko festareilla käynti sitä, että istutte olutteltassa VIP-alueella? Milloin teitte viimeksi jotain luovaa, jotain ihan omaa? Luetteko enää edes kirjoja? Milloin perehdyitte viimeksi ihan uuteen asiaan? Milloin haastoit itsesi henkisesti tai fyysisesti?
Laittakaapa joku nuori elämään teidän elämäänne, hekin tylsistyvät, tulevat kiukkuiseksi ja masentuvat, vaikka olisi miten paljon elinvoimaa.
On varmaan helpottavaa kuvitella että kaikki on omassa hallinnassa.
Liikun keskimäärin 1.5h joka päivä.
En käytä ollenkaan alkoholia, en ole käyttänyt vuosikymmeniin.
Syön tosi terveellisesti, esim lähemmäs kilon kasviksia päivässä.
En ole ikinä tykännyt festareista, inhoan meteliä ja ihmisjoukkoja ja etenkin humalaisia joukkoja.
Työni on hyvin haastavaa, lisäksi opettelen kahta uutta kieltä ja matkustelen paljon.
Silti ei vaan kiinnosta. Kirjoja ei kiinnosta lukea kun ne on joko huonosti kirjoitettu tai aihe on tylsä. Välillä yritän aloittaa jotain ja lopetan parinkymmenen sivun jälkeen kun ei vaan kiinnosta. Luova... mitä hyötyä siitä on, ei ketään kiinnosta tavisten väkerrykset enkä saa iloa väkertää vain itselle. Tuntuu täysin turhalta.
Sä et nyt ymmärrä ettei se auta mitään että pakottaisi itsensä tekemään asioita mitkä ei millään lailla enää innosta eikä motivoi. Kokeiltu on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle iski elämänhaluttomuus parikymppisenä ja sitä kesti 35-vuotiaaksi. Silloin tuntui siltä, mistä tässä ketjussa jotkut kirjoittavat. Elämä oli yhtä velvollisuutta, burnoutia, nukkumista, itkua ja toivetta siitä, että kuolisi pois.
35-vuotiaana päätin muuttaa elämäni. Aloitin joogaharrastuksen, vähensin alkoholinkäyttöä, lopetin tupakoinnin, jätin huonot ihmissuhteet, vaihdoin työpaikkaa ja maisemaa, kohensin ruokavaliota, opettelin nukkumaan kunnolla, aloin syödä ubikinonia ja rautaa, laitoin itseni etusijalle ja lisäsin joutoajan määrää. Parissa vuodessa olin kuin uusi ihminen ja vaikutukset ovat pysyneet tänne neljänkympin puolelle. Kaiken ydin oli se, että löysin syvemmän yhteyden itseeni ja luontoon. Rakennettu maailma lakkasi kiinnostamasta.
Toivon, että olisin löytänyt tämän elämänlaadun ja -ilon jo nuorempana. Tunnen olevani yhtä onnellinen ja vapaa kuin lapsena, mitä nyt joutuu töissä käymään ja itsensä elättämään. Siitäkin nautin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te edesautatte sitä ihan itse. Liikkuminen vähenee, punainen liha ja alkoholi maistuu. Milloin viimeksi teitte kuperkeikan? Onko festareilla käynti sitä, että istutte olutteltassa VIP-alueella? Milloin teitte viimeksi jotain luovaa, jotain ihan omaa? Luetteko enää edes kirjoja? Milloin perehdyitte viimeksi ihan uuteen asiaan? Milloin haastoit itsesi henkisesti tai fyysisesti?
Laittakaapa joku nuori elämään teidän elämäänne, hekin tylsistyvät, tulevat kiukkuiseksi ja masentuvat, vaikka olisi miten paljon elinvoimaa.
On varmaan helpottavaa kuvitella että kaikki on omassa hallinnassa.
Liikun keskimäärin 1.5h joka päivä.
En käytä ollenkaan alkoholia, en ole käyttänyt vuosikymmeniin.
Syön tosi terveellisesti, esim lähemmäs kilon kasviksia päivässä.
En ole ikinä tykännyt festareista, inhoan meteliä ja ihmisjoukkoja ja etenkin humalaisia joukkoja.
Työni on hyvin haastavaa, lisäksi opettelen kahta uutta kieltä ja matkustelen paljon.
Silti ei vaan kiinnosta. Kirjoja ei kiinnosta lukea kun ne on joko huonosti kirjoitettu tai aihe on tylsä. Välillä yritän aloittaa jotain ja lopetan parinkymmenen sivun jälkeen kun ei vaan kiinnosta. Luova... mitä hyötyä siitä on, ei ketään kiinnosta tavisten väkerrykset enkä saa iloa väkertää vain itselle. Tuntuu täysin turhalta.
Sä et nyt ymmärrä ettei se auta mitään että pakottaisi itsensä tekemään asioita mitkä ei millään lailla enää innosta eikä motivoi. Kokeiltu on.
Jos olet aktiivisesta ja terveellisestä elämästä huolimatta menettänyt kiinnostuksen elämään etkä saa siitä iloa, käy puhumassa jollekin. Tuo ei ole normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä nyt taas? oletteko naisia kaikki tässä ketjussa?
50v ole vielä mitään, ei muutaku lentokentälle ja menoksi vaan ,akut latautuu kummasti kun käy bailaamassa.
Bailaaminen on sitten ihan se viho viimeinen juttu. Nyt puhutaan siitä, kun hengittäminen ja ajatteleminenkin tuottaa tuskaa.
Ihmisparka, sinä olet ihan sekaisin hermostosi ja mielesi kanssa. Noihin asioihin saa apua, jos vain haluaa. Lääkäreiltä et sitä löydä, vaan sisältäsi ja yhteydestä maailmankaikkeuteen. Jos et itse löydä näitä reittejä, etsi valaistunut ihminen auttamaan. Voimia ja toivoa tulevaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaan samaa. Mikään ei kiinnosta. Ei ole unelmia ei projekteja. Rahaa olisi mutta ei mitään mihin sitä kiinnostaisi kuluttaa..
N53"Rahaa on" : D
No mikäs tuossa naurattaa? Olen velaton ja palkkani on hyvä. Lapset omillaan. Säästöön jää enemmän kuin on ostettavaa. On ollut toisenlainen aika. Kun piti laskea joka markka eikä ollut rahaa esim talvikenkiin. Vähän epäreilua..nuorena olisi ollut tarpeita ja kiinnostuksen kohteita monenmoisia. Nyt ostan osakkeita. Eikä sekään sydäntä sykähdytä. Tässä iässä ei enää eria inko tilillä 10 000 vai 100 000 kun ei sitä kuitenkaan käytä. Penskat perii..
N53
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä nyt taas? oletteko naisia kaikki tässä ketjussa?
50v ole vielä mitään, ei muutaku lentokentälle ja menoksi vaan ,akut latautuu kummasti kun käy bailaamassa.
Bailaaminen on sitten ihan se viho viimeinen juttu. Nyt puhutaan siitä, kun hengittäminen ja ajatteleminenkin tuottaa tuskaa.
Ihmisparka, sinä olet ihan sekaisin hermostosi ja mielesi kanssa. Noihin asioihin saa apua, jos vain haluaa. Lääkäreiltä et sitä löydä, vaan sisältäsi ja yhteydestä maailmankaikkeuteen. Jos et itse löydä näitä reittejä, etsi valaistunut ihminen auttamaan. Voimia ja toivoa tulevaan!
Ai kun hän ei jaksa bailata, niin pitää etsiä joku shamaani? 😳
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaan samaa. Mikään ei kiinnosta. Ei ole unelmia ei projekteja. Rahaa olisi mutta ei mitään mihin sitä kiinnostaisi kuluttaa..
N53"Rahaa on" : D
No mikäs tuossa naurattaa? Olen velaton ja palkkani on hyvä. Lapset omillaan. Säästöön jää enemmän kuin on ostettavaa. On ollut toisenlainen aika. Kun piti laskea joka markka eikä ollut rahaa esim talvikenkiin. Vähän epäreilua..nuorena olisi ollut tarpeita ja kiinnostuksen kohteita monenmoisia. Nyt ostan osakkeita. Eikä sekään sydäntä sykähdytä. Tässä iässä ei enää eria inko tilillä 10 000 vai 100 000 kun ei sitä kuitenkaan käytä. Penskat perii..
N53
Joku on köyhä eikä ymmärrä etteivät kaikki ole. Helpompi yrittää vääntää siitä jotenkin naurettavaa, kuin myöntää että itsellä ei ole talouspuoli hallussa vielä edes keski-iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te edesautatte sitä ihan itse. Liikkuminen vähenee, punainen liha ja alkoholi maistuu. Milloin viimeksi teitte kuperkeikan? Onko festareilla käynti sitä, että istutte olutteltassa VIP-alueella? Milloin teitte viimeksi jotain luovaa, jotain ihan omaa? Luetteko enää edes kirjoja? Milloin perehdyitte viimeksi ihan uuteen asiaan? Milloin haastoit itsesi henkisesti tai fyysisesti?
Laittakaapa joku nuori elämään teidän elämäänne, hekin tylsistyvät, tulevat kiukkuiseksi ja masentuvat, vaikka olisi miten paljon elinvoimaa.
On varmaan helpottavaa kuvitella että kaikki on omassa hallinnassa.
Liikun keskimäärin 1.5h joka päivä.
En käytä ollenkaan alkoholia, en ole käyttänyt vuosikymmeniin.
Syön tosi terveellisesti, esim lähemmäs kilon kasviksia päivässä.
En ole ikinä tykännyt festareista, inhoan meteliä ja ihmisjoukkoja ja etenkin humalaisia joukkoja.
Työni on hyvin haastavaa, lisäksi opettelen kahta uutta kieltä ja matkustelen paljon.
Silti ei vaan kiinnosta. Kirjoja ei kiinnosta lukea kun ne on joko huonosti kirjoitettu tai aihe on tylsä. Välillä yritän aloittaa jotain ja lopetan parinkymmenen sivun jälkeen kun ei vaan kiinnosta. Luova... mitä hyötyä siitä on, ei ketään kiinnosta tavisten väkerrykset enkä saa iloa väkertää vain itselle. Tuntuu täysin turhalta.
Sä et nyt ymmärrä ettei se auta mitään että pakottaisi itsensä tekemään asioita mitkä ei millään lailla enää innosta eikä motivoi. Kokeiltu on.
Kuulostaa siltä, että ongelman ydin on nyt persoonan joustamattomuudessa. En tarkoita sitä, että pitäisi nauttia muiden ehdottomista asioista. Tuntuu vaan, että olet asettunut henkisesti muiden yläpuolelle, esimerkkinä nyt tuo puhe tavisten väkerryksistä. Puuttuuko sinulta yhteys muihin ihmisiin, jotka voisit kokea vertaisiksesi? Vai olisiko elämässäsi nyt sisäänpäin kääntymisen ja yksin kasvamisen aika?
Vierailija kirjoitti:
Huomaan samaa. Mikään ei kiinnosta. Ei ole unelmia ei projekteja. Rahaa olisi mutta ei mitään mihin sitä kiinnostaisi kuluttaa..
N53
Ylimenokausi, menopaussi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te edesautatte sitä ihan itse. Liikkuminen vähenee, punainen liha ja alkoholi maistuu. Milloin viimeksi teitte kuperkeikan? Onko festareilla käynti sitä, että istutte olutteltassa VIP-alueella? Milloin teitte viimeksi jotain luovaa, jotain ihan omaa? Luetteko enää edes kirjoja? Milloin perehdyitte viimeksi ihan uuteen asiaan? Milloin haastoit itsesi henkisesti tai fyysisesti?
Laittakaapa joku nuori elämään teidän elämäänne, hekin tylsistyvät, tulevat kiukkuiseksi ja masentuvat, vaikka olisi miten paljon elinvoimaa.
Ajattelitko viestisi piristävän kohdeyleisöä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te edesautatte sitä ihan itse. Liikkuminen vähenee, punainen liha ja alkoholi maistuu. Milloin viimeksi teitte kuperkeikan? Onko festareilla käynti sitä, että istutte olutteltassa VIP-alueella? Milloin teitte viimeksi jotain luovaa, jotain ihan omaa? Luetteko enää edes kirjoja? Milloin perehdyitte viimeksi ihan uuteen asiaan? Milloin haastoit itsesi henkisesti tai fyysisesti?
Laittakaapa joku nuori elämään teidän elämäänne, hekin tylsistyvät, tulevat kiukkuiseksi ja masentuvat, vaikka olisi miten paljon elinvoimaa.
On varmaan helpottavaa kuvitella että kaikki on omassa hallinnassa.
Liikun keskimäärin 1.5h joka päivä.
En käytä ollenkaan alkoholia, en ole käyttänyt vuosikymmeniin.
Syön tosi terveellisesti, esim lähemmäs kilon kasviksia päivässä.
En ole ikinä tykännyt festareista, inhoan meteliä ja ihmisjoukkoja ja etenkin humalaisia joukkoja.
Työni on hyvin haastavaa, lisäksi opettelen kahta uutta kieltä ja matkustelen paljon.
Silti ei vaan kiinnosta. Kirjoja ei kiinnosta lukea kun ne on joko huonosti kirjoitettu tai aihe on tylsä. Välillä yritän aloittaa jotain ja lopetan parinkymmenen sivun jälkeen kun ei vaan kiinnosta. Luova... mitä hyötyä siitä on, ei ketään kiinnosta tavisten väkerrykset enkä saa iloa väkertää vain itselle. Tuntuu täysin turhalta.
Sä et nyt ymmärrä ettei se auta mitään että pakottaisi itsensä tekemään asioita mitkä ei millään lailla enää innosta eikä motivoi. Kokeiltu on.
Jos olet aktiivisesta ja terveellisestä elämästä huolimatta menettänyt kiinnostuksen elämään etkä saa siitä iloa, käy puhumassa jollekin. Tuo ei ole normaalia.
Ei varmaan joo, mutta masennuslääkkeet tekevät enemmän haittaa kuin hyötyä, eikä niiden vaikutus tutkimuksissa ole plaseboa parempi. Tämä on ihan fakta.
Terapiaa / keskustelua olen kokeillut mutta siitäkin on ollut lopulta enemmän haittaa kuin hyötyä. Esim todella moni on vain lopettanut yhtäkkiä hoitosuhteen ilman jatkoa (vaihtanut työpaikkaa, jäänyt äitiyslomalle, todennut että ei ole hänen specialiteettiä...) tai sitten tarjonnut jotain huuhaahoitoja vaikka oli kelan mukaan ammattilainen. Jokainen yritys on siis päättynyt yhä pahempaan luottamuksen horjumiseen ihmisiä kohtaan, enkä pystyisi enää luottamaan yhteenkään tällaiseen. En vaan jaksa enää kokeilla yhtä lisää kun ei ole yhtään positiivista kokemusta näistä "ammattilaisista".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä nyt taas? oletteko naisia kaikki tässä ketjussa?
50v ole vielä mitään, ei muutaku lentokentälle ja menoksi vaan ,akut latautuu kummasti kun käy bailaamassa.
Bailaaminen on sitten ihan se viho viimeinen juttu. Nyt puhutaan siitä, kun hengittäminen ja ajatteleminenkin tuottaa tuskaa.
Ihmisparka, sinä olet ihan sekaisin hermostosi ja mielesi kanssa. Noihin asioihin saa apua, jos vain haluaa. Lääkäreiltä et sitä löydä, vaan sisältäsi ja yhteydestä maailmankaikkeuteen. Jos et itse löydä näitä reittejä, etsi valaistunut ihminen auttamaan. Voimia ja toivoa tulevaan!
Ai kun hän ei jaksa bailata, niin pitää etsiä joku shamaani? 😳
Voithan sinä vetää mutkat suoriksi ja pyöritellä silmiäsi. Avaan sinulle vähän tätä asiaa, niin ehkä ymmärrät muutenkin kuin provosoitumisen kautta.
Tuo raukka jolle vastasin sanoo, ettei kykene edes hengittämään ja ajattelemaan ilman tuskaa. En minä puhu mistään bailaamisesta tai shamaaneista, vaan yhteydestä omaan sieluun. Jos on pahasti eksynyt tasapainosta, tarvitsee apua. Miksi tänne muuten asiasta avauduttaisiin?
En minä mitään shamaania ehdota, vaan valaistunutta eli viisasta ihmistä, joka on jo ratkaissut tällaiset haasteet omalla kohdallaan. Se voi olla oma puoliso, äiti, mummo, vaari, pappi, meditaatioryhmän vetäjä, naapuri tai nettikirjoittelija. Joku, jolla on elämänkokemusta ja keino auttaa ihminen ulos ajatusjumeista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä nyt taas? oletteko naisia kaikki tässä ketjussa?
50v ole vielä mitään, ei muutaku lentokentälle ja menoksi vaan ,akut latautuu kummasti kun käy bailaamassa.
Bailaaminen on sitten ihan se viho viimeinen juttu. Nyt puhutaan siitä, kun hengittäminen ja ajatteleminenkin tuottaa tuskaa.
Ihmisparka, sinä olet ihan sekaisin hermostosi ja mielesi kanssa. Noihin asioihin saa apua, jos vain haluaa. Lääkäreiltä et sitä löydä, vaan sisältäsi ja yhteydestä maailmankaikkeuteen. Jos et itse löydä näitä reittejä, etsi valaistunut ihminen auttamaan. Voimia ja toivoa tulevaan!
Ai kun hän ei jaksa bailata, niin pitää etsiä joku shamaani? 😳
Esimerkiksi jooga on laji, joka auttaa löytämään kadotetun yhteyden omaan sisimpään ja tasapainoon.
Shamaanien avusta en osaa sanoa, sulle ehkä ne on tuttuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko johtua ihan vaan estrogeenin puutoksesta ja muista hormonimuutoksista? Oletteko kokeilleet hormonilisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaan samaa. Mikään ei kiinnosta. Ei ole unelmia ei projekteja. Rahaa olisi mutta ei mitään mihin sitä kiinnostaisi kuluttaa..
N53"Rahaa on" : D
No mikäs tuossa naurattaa? Olen velaton ja palkkani on hyvä. Lapset omillaan. Säästöön jää enemmän kuin on ostettavaa. On ollut toisenlainen aika. Kun piti laskea joka markka eikä ollut rahaa esim talvikenkiin. Vähän epäreilua..nuorena olisi ollut tarpeita ja kiinnostuksen kohteita monenmoisia. Nyt ostan osakkeita. Eikä sekään sydäntä sykähdytä. Tässä iässä ei enää eria inko tilillä 10 000 vai 100 000 kun ei sitä kuitenkaan käytä. Penskat perii..
N53
Jos mulla olis aidosti ylimääräistä rahaa, ostaisin sellaisia elämyksiä joihin nyt ei raski laittaa
- Kuukauden reissu Italiaan, jonne palkkaan itselleni henk koht kieltenopettajan
- Palkkaisin bändin joka levyttäisi kanssani biisin
- Haamukirjoittaja kirjoittamaan sanelemani kirja
- Reppureissu maailman hämyisiin ja erikoisiin kolkkiin niin, että olen palkannut henkivartijan varjostamaan minua (olen nainen)
- Hienoja juhlia ja konsertteja jonne lennätän lempiartistejani
- Joku toteuttamaan suunnittelemani korumallisto
- Tekisin toinen toistaan ihmeellisempiä taideprojekteja joihin pakkaisin työryhmiä.
Teiltä puuttuu mielikuvitusta.
Ikuisen Elämän eväät tarjolla:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te edesautatte sitä ihan itse. Liikkuminen vähenee, punainen liha ja alkoholi maistuu. Milloin viimeksi teitte kuperkeikan? Onko festareilla käynti sitä, että istutte olutteltassa VIP-alueella? Milloin teitte viimeksi jotain luovaa, jotain ihan omaa? Luetteko enää edes kirjoja? Milloin perehdyitte viimeksi ihan uuteen asiaan? Milloin haastoit itsesi henkisesti tai fyysisesti?
Laittakaapa joku nuori elämään teidän elämäänne, hekin tylsistyvät, tulevat kiukkuiseksi ja masentuvat, vaikka olisi miten paljon elinvoimaa.
On varmaan helpottavaa kuvitella että kaikki on omassa hallinnassa.
Liikun keskimäärin 1.5h joka päivä.
En käytä ollenkaan alkoholia, en ole käyttänyt vuosikymmeniin.
Syön tosi terveellisesti, esim lähemmäs kilon kasviksia päivässä.
En ole ikinä tykännyt festareista, inhoan meteliä ja ihmisjoukkoja ja etenkin humalaisia joukkoja.
Työni on hyvin haastavaa, lisäksi opettelen kahta uutta kieltä ja matkustelen paljon.
Silti ei vaan kiinnosta. Kirjoja ei kiinnosta lukea kun ne on joko huonosti kirjoitettu tai aihe on tylsä. Välillä yritän aloittaa jotain ja lopetan parinkymmenen sivun jälkeen kun ei vaan kiinnosta. Luova... mitä hyötyä siitä on, ei ketään kiinnosta tavisten väkerrykset enkä saa iloa väkertää vain itselle. Tuntuu täysin turhalta.
Sä et nyt ymmärrä ettei se auta mitään että pakottaisi itsensä tekemään asioita mitkä ei millään lailla enää innosta eikä motivoi. Kokeiltu on.
Kuulostaa siltä, että ongelman ydin on nyt persoonan joustamattomuudessa. En tarkoita sitä, että pitäisi nauttia muiden ehdottomista asioista. Tuntuu vaan, että olet asettunut henkisesti muiden yläpuolelle, esimerkkinä nyt tuo puhe tavisten väkerryksistä. Puuttuuko sinulta yhteys muihin ihmisiin, jotka voisit kokea vertaisiksesi? Vai olisiko elämässäsi nyt sisäänpäin kääntymisen ja yksin kasvamisen aika?
Siis minun väkerrykset olisi tavisväkerryksiä. Ei kiinnosta väkertää jotain taidetta kun sen voisi heittää valmiina roskiin, kun ketään ei kiinnostaisi.
Joustamattomuus... no en tiedä mitä tällä tarkoitat. Jos mikään ei kiinnosta eikä innosta niin tarjoatko siis ratkaisuna että jonkun pitäisi kiinnostaa ja innostaa? Aika kehäpäätelmä.
Ja todellakin puuttuu yhteys, aina on puuttunut. Yksin olen ollut käytännössä koko elämäni, nyt on vaan loppunut myös se toivo ja jaksaminen yrittää löytää sitä yhteyttä. Kun ei ole tähän mennessä onnistunut niin eiköhän se ole todiste sen mahdottomuudesta. Enempää yksin en voi olla, töitä lukuunottamatta vietän aikani käytännössä yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te edesautatte sitä ihan itse. Liikkuminen vähenee, punainen liha ja alkoholi maistuu. Milloin viimeksi teitte kuperkeikan? Onko festareilla käynti sitä, että istutte olutteltassa VIP-alueella? Milloin teitte viimeksi jotain luovaa, jotain ihan omaa? Luetteko enää edes kirjoja? Milloin perehdyitte viimeksi ihan uuteen asiaan? Milloin haastoit itsesi henkisesti tai fyysisesti?
Laittakaapa joku nuori elämään teidän elämäänne, hekin tylsistyvät, tulevat kiukkuiseksi ja masentuvat, vaikka olisi miten paljon elinvoimaa.
On varmaan helpottavaa kuvitella että kaikki on omassa hallinnassa.
Liikun keskimäärin 1.5h joka päivä.
En käytä ollenkaan alkoholia, en ole käyttänyt vuosikymmeniin.
Syön tosi terveellisesti, esim lähemmäs kilon kasviksia päivässä.
En ole ikinä tykännyt festareista, inhoan meteliä ja ihmisjoukkoja ja etenkin humalaisia joukkoja.
Työni on hyvin haastavaa, lisäksi opettelen kahta uutta kieltä ja matkustelen paljon.
Silti ei vaan kiinnosta. Kirjoja ei kiinnosta lukea kun ne on joko huonosti kirjoitettu tai aihe on tylsä. Välillä yritän aloittaa jotain ja lopetan parinkymmenen sivun jälkeen kun ei vaan kiinnosta. Luova... mitä hyötyä siitä on, ei ketään kiinnosta tavisten väkerrykset enkä saa iloa väkertää vain itselle. Tuntuu täysin turhalta.
Sä et nyt ymmärrä ettei se auta mitään että pakottaisi itsensä tekemään asioita mitkä ei millään lailla enää innosta eikä motivoi. Kokeiltu on.
Jos olet aktiivisesta ja terveellisestä elämästä huolimatta menettänyt kiinnostuksen elämään etkä saa siitä iloa, käy puhumassa jollekin. Tuo ei ole normaalia.
Ei varmaan joo, mutta masennuslääkkeet tekevät enemmän haittaa kuin hyötyä, eikä niiden vaikutus tutkimuksissa ole plaseboa parempi. Tämä on ihan fakta.
Terapiaa / keskustelua olen kokeillut mutta siitäkin on ollut lopulta enemmän haittaa kuin hyötyä. Esim todella moni on vain lopettanut yhtäkkiä hoitosuhteen ilman jatkoa (vaihtanut työpaikkaa, jäänyt äitiyslomalle, todennut että ei ole hänen specialiteettiä...) tai sitten tarjonnut jotain huuhaahoitoja vaikka oli kelan mukaan ammattilainen. Jokainen yritys on siis päättynyt yhä pahempaan luottamuksen horjumiseen ihmisiä kohtaan, enkä pystyisi enää luottamaan yhteenkään tällaiseen. En vaan jaksa enää kokeilla yhtä lisää kun ei ole yhtään positiivista kokemusta näistä "ammattilaisista".
Tekstistäsi huokuu, että haluat avun ulkopuolelta tekemättä itse mitään. Pilleri tai terapeutti on mielestäni sopiva akuuttiin hätään, mutta ei tuollaiseen elämänasenteelliseen ongelmaan kuten sulla.
Se mikä toimii on meditointi, liikunta, lepo ja ravinto. Tärkein näistä on meditointi.
Voi esim listata asioita, joista pitää, isompia ja pienempiä, ja huolehtia, että niitä pienepiä mahtuu joka päivään (esim kävely, kukkien hoitaminen) , keskikokoisia joka viikkoon tai kuukauteen (esim konsertti, taidenäyttely) ja isompia joka vuoteen (esim matka).
Voi listata terveellisiä ruokia, joista pitää, ja huolehtia, että näitä on aina kaapissa.
Se on keski-ikäisen otettava itse nämä vastuulleen, ensin oli äiti, joka nämä huolehti sinulle valmiiksi, sitten elit vuosia, jolloin itse huolehdit omien lastesi tarpeista. Nyt on aika, jolloin sinulla on oikeus ja velvollisuus tunnistaa omat nykyiset tarpeesi ja huolehtia itse niiden toteuttamisesta, jotta pysyisit hyvinvoivana,
Te edesautatte sitä ihan itse. Liikkuminen vähenee, punainen liha ja alkoholi maistuu. Milloin viimeksi teitte kuperkeikan? Onko festareilla käynti sitä, että istutte olutteltassa VIP-alueella? Milloin teitte viimeksi jotain luovaa, jotain ihan omaa? Luetteko enää edes kirjoja? Milloin perehdyitte viimeksi ihan uuteen asiaan? Milloin haastoit itsesi henkisesti tai fyysisesti?
Laittakaapa joku nuori elämään teidän elämäänne, hekin tylsistyvät, tulevat kiukkuiseksi ja masentuvat, vaikka olisi miten paljon elinvoimaa.