Mikä hämmästytti puolison suvussa?

Vierailija kirjoitti:

Pohjalainen suku. On tapana halailla tavatessa (minkä miellän teennäiseksi), mutta sitten osan kanssa ei vaihdeta SANAAKAAN juhlien, sukutapaamisten yms aikana. :D Sitten sellaista piilokettuilua joka vaiheessa.

Tähän vielä tarkennan, että olen toki yrittänyt kohteliaisuudesta smalltalkata, mutta näiden muutamien kanssa on vain sellainen ikävän vaivaantunut ilmapiiri ja vahva muuri välillä.. en tiedä mistä johtuu. Minua ei hyväksytä mukaan koska olen paljasjalkainen helsinkiläinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pohjalainen suku. On tapana halailla tavatessa (minkä miellän teennäiseksi), mutta sitten osan kanssa ei vaihdeta SANAAKAAN juhlien, sukutapaamisten yms aikana. :D Sitten sellaista piilokettuilua joka vaiheessa.

Tähän vielä tarkennan, että olen toki yrittänyt kohteliaisuudesta smalltalkata, mutta näiden muutamien kanssa on vain sellainen ikävän vaivaantunut ilmapiiri ja vahva muuri välillä.. en tiedä mistä johtuu. Minua ei hyväksytä mukaan koska olen paljasjalkainen helsinkiläinen?

No tuskin johtuu helsinkiläisyydestä, eihän siinä nyt ole mitään ihmeellistä kenenkään mielestä.

Joka kerta kun käydään anoppilassa, sinne tunkee puoli sukua, ja se on harvinaisen ärsyttävää. Me mennään katsomaan anoppia ja hänen miestään ja viedään lapset sinne nimenomaan mummin kanssa viettämään aikaa. Sitten sinne kutsutaan puoli sukua kylään samaan aikaan. Siis mieheni veli tulee joka kerta ison perheensä kanssa, anopin eläkeikäinen sisko miehineen, anopin lähes 90-vuotias kummitäti, anopin miehen tytär perheineen, joskus anopin velikin vaimoineen. Ei sitä kertaa, ettei ole talo täynnä väkeä.

Esimerkiksi lasten hiihtolomaviikolla mentiin sinne perjantaina ja lähdettiin ajamaan kotiin sunnuntaina, ajoaika noin 5 tuntia/suunta. Koko lauantaipäivän siellä oli kylässä niin paljon sukua, että ihan väsyin. En jaksa seurustella niin ison väkimäärän kanssa. Ja tuo sama on ihan joka kerta, kun sinne mennään. Välillä ollaan oltu yötä hotellissa, että minä pääsen edes yön yli lepäämään. Anoppi tuntuu pahastuvan siitäkin, jos ollaan hotellissa yön yli, kun hän haluaa, että lapsenlapset on mummilassa yökylässä. Olen joskus kysynyt mieheltäni, oliko heillä aina noin paljon väkeä silloinkin, kun mieheni on ollut lapsi. Ei kuulemma, koska asuivat kerrostalossa ja tilaa vähemmän, mutta silloin on ollut mummon ja vaarin talo, jonne on kokoonnuttu lähes joka viikonloppu. Onneksi me asutaan näin pitkän matkan päässä, en kestäisi jatkuvaa sukukokousta.

Sinä

Pinnallisuus, asioiden lakaisu maton alle, kyky olla tuntematta edes omia lapsia, hyssyttely jne.

Kaikki.

Aika mittava, pääosin säätiöity varallisuus. Perhe/suku ei ole millään tavalla julkisuudessa, joten ei ollut haisuakaan moisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Marja82 kirjoitti:

Käytöstavat ovat ilmeisesti Savossa erilaiset. Isoihin syntymäpäiväjuhliin mentiin pokalla 2h etuajassa sopimatta. Juhlat siis kotona ja valmistelu oletettavasti kesken.

Kutsuttiin juhlimaan ja vietiin osamme tarjottavista. Yllättäen tuli muitakin tyhjin käsin ja saunasta tultua kaikki olikin syöty, eipä tarvinnut itse syödä pihvejä, jotka valinnut.

Päin naamaa kehuttiin miehen ex:n kauneutta. Ja sitten kuitenkin halattiin ikään kuin ystävällisesti vaikka epäkohteliasta muuten. Muitakin tökeröitä kommentteja siis.

Savostahan tuo tietenkin johtuu 🙄. Voi idiootti sentään...

Mun miehen savolainen suku on myös just tuollainen.

Jännä, kun itse Savossa parissakin paikassa asuneena ja savolaisia siis paljon tunteneena en ole koskaan tuollaiseen törmännyt.

Ehkä teidän miesmaku vain on kehno?

Vierailija kirjoitti:

Anoppi on oikeasti sosiopaatti. Hänestä on ok huumata ihminen, jotta siitä ei ole hänelle häiriötä. Kun asia selvisi lapset eivät ole hänen luokseen jääneet. Antoi miehelleen salaa rauhoittavia ja unilääkkeitä, jotta nukkuisi, koska ei jaksa sitä. Sittemmin maksa tuhoutui ja mietin oliko tuokin syynä ja hän kuoli. En ole uskaltanut tästä puhua koska ajattelen olenko itsekin syyllinen johonkin kun en ole tästä kertonut viranomaisille vaikka olen tietänyt. 

Näitä on. Eräs myrkkyhoitaja on vankilassa väkisin tungettuaan vanhuksille lääkkeitä.

Koskaan ei saisi väkisin/salaa/huijaten, ihan sama mitä joku muu on mieltä.

Homosetä, josta vaiettin. Selvisi n. 25 vuoden jälkeen.

Se, että ystäväperheitä tai sosiaalista elämää heillä ei ollut. Sukulaisiakin nähtiin vain pakollisissa sukujuhlissa paitsi isovanhempia. ITse olin tottunut aktiiviseen sosiaalisen elämään jo lapsena. Puolisolle onkin ollut vaikeaa kutsua ystäviä kylään yms.

Vierailija kirjoitti:

Se, että ystäväperheitä tai sosiaalista elämää heillä ei ollut. Sukulaisiakin nähtiin vain pakollisissa sukujuhlissa paitsi isovanhempia. ITse olin tottunut aktiiviseen sosiaalisen elämään jo lapsena. Puolisolle onkin ollut vaikeaa kutsua ystäviä kylään yms.

itsellekin ollut aina kaunis ajatus tavata sukulaisia jne. mutta elämän ja iän myötä on huomannut,ettei jokaista ole tarve tavatakaan,vaikka olis miten sosiaalinen,samalla aaltopituudella on harva ja on ihan ok olla tapaamatta,ei se ole ilkeyttä,ettei kaikkien kanssa kemiat osu,sukulaisiahan ei voi valita,ystävät voi

Yhen ex:n vähävaraiset vanhemmat esittivät rikkaita. Se oli aina yhtä hämmentävää. 

Miehen suvun vanhanaikaiset sukupuoliroolit. Anoppi on kotona lasten kanssa, appi tekee ympäripyöreätä päivää ja 10 eri hommaa, kun ei voi vaan olla tekemättä mitään, vaikka oma isä sai parit sydärit ja ittelläänkin on jo ollut vakavia sydänhäiriöitä. Rahasta ei ole todellakaan pulaa, silti ollaan pihejä ja _kaikkia_ valintoja mietitään viimeiseen asti, kunnes on pakko tehdä joku äkkiratkaisu ja sitten kaikki meneekin päin persettä ja joudutaan avaamaan lompakon nyörit että homma saadaan loppuun. Tämä erityisesti appiukon puolella miesten ongelmana. Anoppi hoitaa 95% päivittäisistä kotitöistä, appiukko säätää koko ajan projektiensa parissa ja puhuu lopun päivää puhelimessa jaaritellen turhanpäiväisiä.

Ja tämä kaikki periytynyt myös mun miehelle. Mies ei ole 2kk pessyt oma-aloitteisesti pyykkiä, roskat vie jos pyytää. Imuroi kyllä kahden viikon välein (huoh), mutta se on aina 2h kestävä projekti (75 neliötä), jossa pölyt pyyhitään hitaasti (ei kuitenkaan jalkalistoja tai muita oikeita törkypaikkoja) ja sitten lopuksi imuroidaan sinnepäin likaisella suuttimella, jossa harjakset täynnä pölyä, kun ei voi putsata sitä itse (minä teen sen sitten kun kyllästyn tilanteeseen ja pääsen itse imuroimaan).

Mutta kaiken huippuna miehen ja varmaan oikeastaan koko suvun motto: voittaja ei koskaan luovuta ja luovuttaja ei koskaan voita. Eli pitäis elää 110% energialla, mitään ei saa jättää kesken vaikka kuinka olis masennusta yms, eikä pikkulapsiarki ole hyväksyttävä syy sille, miksi ei jaksa tehdä mitään omia juttuja.

Omassa suvussa ärsyttää se, että kaikki yhteydet sukulaisiin ja tuttuihin kulkee mun äidin kautta. Niin enpä sitten ole nähnyt moniakaan sukulaisiani moneen vuoteen. Äidiltäni kyllä kysellään, mitä minulle kuuluu, mutta kukaan ei vaivaudu ottamaan minuun yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Miehen suvun vanhanaikaiset sukupuoliroolit. Anoppi on kotona lasten kanssa, appi tekee ympäripyöreätä päivää ja 10 eri hommaa, kun ei voi vaan olla tekemättä mitään, vaikka oma isä sai parit sydärit ja ittelläänkin on jo ollut vakavia sydänhäiriöitä. Rahasta ei ole todellakaan pulaa, silti ollaan pihejä ja _kaikkia_ valintoja mietitään viimeiseen asti, kunnes on pakko tehdä joku äkkiratkaisu ja sitten kaikki meneekin päin persettä ja joudutaan avaamaan lompakon nyörit että homma saadaan loppuun. Tämä erityisesti appiukon puolella miesten ongelmana. Anoppi hoitaa 95% päivittäisistä kotitöistä, appiukko säätää koko ajan projektiensa parissa ja puhuu lopun päivää puhelimessa jaaritellen turhanpäiväisiä.

Ja tämä kaikki periytynyt myös mun miehelle. Mies ei ole 2kk pessyt oma-aloitteisesti pyykkiä, roskat vie jos pyytää. Imuroi kyllä kahden viikon välein (huoh), mutta se on aina 2h kestävä projekti (75 neliötä), jossa pölyt pyyhitään hitaasti (ei kuitenkaan jalkalistoja tai muita oikeita törkypaikkoja) ja sitten lopuksi imuroidaan sinnepäin likaisella suuttimella, jossa harjakset täynnä pölyä, kun ei voi putsata sitä itse (minä teen sen sitten kun kyllästyn tilanteeseen ja pääsen itse imuroimaan).

Mutta kaiken huippuna miehen ja varmaan oikeastaan koko suvun motto: voittaja ei koskaan luovuta ja luovuttaja ei koskaan voita. Eli pitäis elää 110% energialla, mitään ei saa jättää kesken vaikka kuinka olis masennusta yms, eikä pikkulapsiarki ole hyväksyttävä syy sille, miksi ei jaksa tehdä mitään omia juttuja.

Omassa suvussa ärsyttää se, että kaikki yhteydet sukulaisiin ja tuttuihin kulkee mun äidin kautta. Niin enpä sitten ole nähnyt moniakaan sukulaisiani moneen vuoteen. Äidiltäni kyllä kysellään, mitä minulle kuuluu, mutta kukaan ei vaivaudu ottamaan minuun yhteyttä.

Ja monestikos sinä olet itse ottanut yhteyttä sukuusi?

Se hämmästyttää, että mistään ei puhuta. Miehellä on 3 siskoa/veljeä ja lisäksi siskopuoli ja velipuoli, jotka ovat paljon nuorempia. Vaikka hän puhuisi puhelimessa jonkun kanssa, ei ne puhu koskaan mistään. Puhelut on tyyliin, että mitäs sinne, ei tänne mitään erikoista, mitäs sinne, no sitä samaa vaan, kevät se taas tulee ja jotain urheilujuttuja.

Miehen sisko erosi pari vuotta sitten, ja me ei tiedetty mitään ennen kuin se asui jo eri asunnossa ja lapsensa oli uudessa koulussa ja sitä rataa. Me ollaan sen lapsen kummeja. Salailu tuntuu olevan hyvin sitkeää, koska miehen lähisukulainen sairasti syöpää ja ilmoitti vasta sairaalasta ison leikkauksen jälkeen, että häneltä poistettiin syöpäkasvain ja kaikki on ihan kunnossa. Monta muutakin salaisuutta siellä muhinut, ihan tosi isoja elämänmuutoksia, joista ei kukaan puhu mitään. Kun kysyin mieheltäni, miksi niillä on tuollaiset välit, ei se edes ymmärrä kysymystä.

Kuvaavaa on sekin, että kun isänsä oli löytänyt uuden naisystävän, lähes teini-ikäisille lapsille ei ole kerrottu mitään. Yhtäkkiä vaan sitten lapset menneet isälleen ja siellä ollut nainen, jonka tavaroita talossa ja joka laittaa ruokaa ja pesee pyykkiä. Ja kukaan ei puhu, mikä nainen sinne on tullut ja miksi se ei lähde illalla omaan kotiinsa. Kun lapset olivat menneet takaisin äitinsä luo, olivat kertoneet, että siellä oli joku vieras nainen, onkohan isä palkannut kotiapulaisen. Tietenkin mieheni äiti on siitä tajunnut, että ei, se on varmaan isänne uusi naisystävä, ehkä se asuu siellä. Minusta on lähes sairasta olla kertomatta omille lapsilleen, jotka oli silloin jo 10-14-vuotiaita, että tässä on uusi avovaimoni ja hän asuu nyt täällä.

Välinpitämäytömyys terveyttä ja turvallisuutta kohtaan. Tarkennan hieman, että miehen kaikki lähisukulaiset juovat kännit joka viikonloppu (anoppi tissuttelee päivittäin), tupakkaa palaa ja hammaslääkärissä käydään kerran kymmenessä vuodessa.

Meidän lapset eivät voi käydä miehen puolen isovanhemmilla kylässä, koska pitävät turhana pukea lapsille hanskat ja hattu kylmällä (minulle on oikeasti vttuiltu tästä, kun olen saarnannut) eikä välipaloja tunneta. Eli heillä lapset olisivat nälässä ja palelluttaisivat itsensä ulkona. Lisäksi tupakoivat lasten vieressä.

Omat vanhempani eivät ole ikinä käyttäneet alkoholia humalahakuisesti eivätkä tupakoineet. Puolisoni asettuu tähän välimaastoon. Hän ei myöskään halua antaa lapsia hoitoon vanhemmilleen, mutta pitää minun jyrkkää suhtautumistani mainitsemiini asioihin välillä liioitteluna.

Exän suvussa varmaan se, miten minua ei voi hyväksyä sukuun. Olin väärää uskontokuntaa. Se oli ihan selvää, että ei hyväksytä eikä meistä voi tulla virallinen pari, jos en vaihda uskontoa. Näin siis vielä 2000-luvulla. Kantasuomalaisena on tottunut liberaaliin menoon, ettei ole niin väliä tuollaisilla seikoilla, jos ihmiset rakastaa toisiaan. Me ei kyllä koskaan menty naimisiin ja asuttiin hänen suvultaan salaa avoliitossa.

Vierailija kirjoitti:

Joka kerta kun käydään anoppilassa, sinne tunkee puoli sukua, ja se on harvinaisen ärsyttävää. Me mennään katsomaan anoppia ja hänen miestään ja viedään lapset sinne nimenomaan mummin kanssa viettämään aikaa. Sitten sinne kutsutaan puoli sukua kylään samaan aikaan. Siis mieheni veli tulee joka kerta ison perheensä kanssa, anopin eläkeikäinen sisko miehineen, anopin lähes 90-vuotias kummitäti, anopin miehen tytär perheineen, joskus anopin velikin vaimoineen. Ei sitä kertaa, ettei ole talo täynnä väkeä.

Esimerkiksi lasten hiihtolomaviikolla mentiin sinne perjantaina ja lähdettiin ajamaan kotiin sunnuntaina, ajoaika noin 5 tuntia/suunta. Koko lauantaipäivän siellä oli kylässä niin paljon sukua, että ihan väsyin. En jaksa seurustella niin ison väkimäärän kanssa. Ja tuo sama on ihan joka kerta, kun sinne mennään. Välillä ollaan oltu yötä hotellissa, että minä pääsen edes yön yli lepäämään. Anoppi tuntuu pahastuvan siitäkin, jos ollaan hotellissa yön yli, kun hän haluaa, että lapsenlapset on mummilassa yökylässä. Olen joskus kysynyt mieheltäni, oliko heillä aina noin paljon väkeä silloinkin, kun mieheni on ollut lapsi. Ei kuulemma, koska asuivat kerrostalossa ja tilaa vähemmän, mutta silloin on ollut mummon ja vaarin talo, jonne on kokoonnuttu lähes joka viikonloppu. Onneksi me asutaan näin pitkän matkan päässä, en kestäisi jatkuvaa sukukokousta.

Onhan piina. Må olen introvertti ja mulle ei olisi ok tuollanen. Yleensä mun pitää päästä kotiin miehen sukulaisista viimeistään yöksi, koska ne on vaan liian äänekkäitä ja puheliaita ja aktiivisia. Mä en varmaan ikinä pystyis tuollaiseen, että puoli sukua tunkee samaan paikkaan.

Me ei kertaakaan tavattu appivanhempia ilman miehen siskoja.

Siis kertaakaan ei vain me menty käymään vaan sinne kutsuttiin aina myös ne siskot perheineen.

Sitten piti nukkua muhkuraisilla patjoilla tai maksaa hotelli ja koko viikonloppu oli ihan hullunmylly.

Ihmettelen että puhuiko kumpikaan miehen vanhemmista ikinä oikeasti poikansa kanssa mistään. Anoppi ei tiennyt edes poikansa pääainetta eikä tuntunut tuntevan tätä yhtään.