Mikä hämmästytti puolison suvussa?

Vierailija kirjoitti:

Nunna kirjoitti:

Kuinka tynnyrissä kasvaneita ovat. Toki ymmärrän, kun ei ole koulutusta ja elanto on saatu maataloudella ja sekin on melko vaatimatonta. Mukaan astuivat myös viina ja mielenterveyden ongelmat.

Silti tuli yllätyksenä kuinka huonosti ovat nykyajasta perillä. Eivät millään ymmärrä edes sitä, kun itse opiskelin ekonomiksi ja menin hyvään työpaikkaan. Edelleen kyselevät kaikkea vuorotyöstä ja hoitoalan raskaudesta. En ole koskaan ollut enkä harkinnut hoitoalalle menemistä, mutta ei mene kaaliin vaikka yli 10 vuotta olen rautalankaa aiheesta jo vääntänyt.

Lisäksi luulin heitä paljon vanhemmiksi kuin ovat. Oletin heidän olevan noin 65-vuotiaita, kunnes anoppi kysyi, ehtisinkö auttaa kahvituksessa kun hänellä on 50v syntymäpäivät.

Siis menit yhteen jonkun kouluttamattoman kanssa vai miten juuri sinun miehesi onnistui saamaan ihan ekonomin, muille kun riitti vain kauppatieteiden maisterit.

Ei vaan menin yhteen DI-miehen kanssa, jonka vanhemmat ja suku ovat kouluttamattomia.

Ja arvasin, että joku pillastuu ekonomi-sanasta. Niin aina käy 😂

Vierailija kirjoitti:

Suku jossa kaikki hengailee keskenään ja asuu vierekkäin ja samassa kaupungissa, näkee vaan suvun ihmisiä ja yksi nainen ollut kuuden serkun kanssa vuorotellen parisuhteessa.

Kaksi sukuhaaraa jotka yhdistyy yhdeksi ja siellä sekalaisia suhteita, ei kaikki kaikille sukua mutta jonkun haaran kautta kyllä.

Älä kuule mitään , mun sisko asuu samassa pihapiirissä mun sedän kanssa ja setä on siis yhdessä naisen kanssa joka on siskon miehen veli ja taas siskon miejen sisar on on mun sedän kanssa yhdessä ja niillä 6 lasta. Sitten hänen äitinsä kuuluisa jakorasiaa on ollut mun kaikkien setien kanssa ja serkun. Kaikki asuu kilometrin päässä toisistaan.

Kukaan ei koskaan kysy kuulumisia ja kun omaiseni kuoli, kukaan puolison sukulaisista ei sanonut sanaakaan.

Kerron exästä. Miten voi olla yli 10v nuoremmat vanhemmat kuin itellä ja elää jossain 70-80-luvun taitteessa. Älylaitteet saakelin hankalia, yleinen maailman ymmärtäminen hemmetin jälessä.

Eivät keskustele/puhu mitään :O

Itse tulen perheestä ja suvusta, jossa vieraiden (ja omienkin) kanssa jutellaan kaikesta ja juttu luistaa koko ajan tavatessa.

Puolison vanhempien luo mennessä tuli yllätyksenä, että kaikki istuivat hiljaa vaan soffalla. Itse yritin sitten small-talkia pukata johonkin väleihin, koska täysi hiljaisuus oli mielestäni absurdia. Mehän tapasimme ekaa kertaa ja olisi ollut loogista, että vähän tutustutaan.

Puolison sukulainen oli myös tapaamisessa ja hiljaisuuden välttämiseksi kyselin hänen (itse mainitsemastaan) pitkästä reissusta tyyliin "mikä kohde oli vaikuttava" tms. Kotimatkalla puolisoni sanoi, että "olin hyökkäävä kun kyselin asioista" :D

Opin ja seuraavilla kerroilla istuin hiljaa särpien kahvia.

Se että ihan kerrottiin, että suvussa ei katsota hyvällä suvun ulkopuolisia varsinkin suvun naiset eivät katso hyvällä suvun ulkopuolisia naispuolisia ihmisiä, jotka siis tulevat sukuun.

Mies ihan kertoi että siskoillaan on valitettavasti tapana hyvin arvosteleva asenne veljien vaimoja kohtaan. Veljet ansaitsevat parasta ja heissä ei tietenkään mitään vikaa voi olla ikinä. Jos ongelmia, se on aina veljen vaimon vika.

Jos miehellä ollut huonosti työ ja koulutus kuviot, se on ollut miehen vaimon vika tai jos on ollut aggressiivinen höpön löpön syystä, se on miehen vaimon vika jotenkin aina alunperin. Jos on vetänyt viinaa kaksin käsin, se on miehen vaimon vika alunperin.

Meillä myös toi puhumattomuus ja tunteita ei näytetä / puhuta. Meidän lapset eivät ole koskaan kuulleet mitään " mummin rakas" tyyppisiä juttuja. Ei sillä, että tarvikaan ylimääräisiä lässytellä. Mut oishan se kiva jollain tasolla.

Itse loukkaannuin siitä, että kun äitini kuoli niin en saanut minkäänlaista osanottoa. Ensimmäisen kerran nähtiin vaata useita kuukausia tapahtuneen jälkeen, eivätkä silloinkaan sanoneet mitään. Oltiin oltu miehen kanssa silloin yhdessä jo yli 10v ja lapsiakin jo, ettei ihan vieraitakaan enää oltu.

Muutenkin toi puhumattomuus on outoa ja ettei koskaan kysytä kuulumisia. Isovanhemmat jääneet lapsille todella etäisiksi hahmoiksi. Harvoin kun kyläillään niin silloinkin istutaan hiljaa.

Se hämmästytti, että anoppi oli niin hyvä minulle.

Vierailija kirjoitti:

Luovuttava elämänasenne. Jäädään tuleen makaamaan. Jos tulee yksi ongelma, niin annetaan kaiken muunkin mennä päin peetä, koska enhän mä nyt voi mitään, kun mulla on tämä itse olen tottunut ihan erilaiseen elämän asenteeseen. Sisulla ja periksi ei anneta. Niin tosi raivostuttavaa katsoa, kun annetaan kaiken valua sormien välistä. Ei ole mitään sinniä eikä päämääriä. Keskitytään ongelmiin ja ryvetään niissä ja tehdään niistä esteitä. Raivostuttavaa. Kymenlaaksosta ovat nämä ja itse ihan toisaalta.

Mulla ex Etelä-Karjalasta ja itse ihan toisaalta. Kokemuksieni perusteella puolisoa ei pidä ottaa jostain muualta päin Suomea. Täällä kun niin jaetaan kahtia sen takia kun ollaan jostain muualta ja sitten on kaiken näköistä muka ongelmaa. Naureskellaan, että se on semmoinen, kun se on sieltä kotoisin jne. Ja sitten olisi kaikki pitänyt tehdä samoin kuin miten he olivat tehneet. Juu. Silleen kun olisi tehnytkin, niin sitten olisi arvosteltu heidän matkimisesta ja olisi ollut ihan toiset ongelmat. Meno oli kuin hullujenhuoneella.

Nykyään on naisystävä 30 kilsan päästä, toisesta kaupungista, ja parisuhde on ihan erilainen kuin sen exän kanssa. Tähän vaikuttaa varmaan sekin, kun ikää on jo yli 50 ja naisystäväkin yli 40 v, niin ei tulla enää vaatimaan kaikenlaista kuten nuorilta parikymppisiltä, joilla on kaikki vasta edessäpäin, jos ei nyt liikenneonnettomuuteen jouduta. Mitä vanhemmaksi tulee, sen paremmin saa seurustella rauhassa. Paljon vaikuttaa myös, se millaisia ihmisiä ympärillä on. Se on oikeastaan se tärkein, että on just oikea porukka ympärillä. Väärässä sakissa ei tule mistään mitään, kun aina on joku mulkero tunkemassa kapuloita rattaisiin. Siitä on kosolti kokemuksia. Ihan niin paljoa ei tarvitsisi olla.

Iän myötä ja kokemuksieni kautta olen ruvennut kyseenalaistamaan väitettä, että nuoruus on ihmisen parasta aikaa. No, ei mulla ole ollut nuoruus parasta aikaa, kiitos silloisen ympäristön. Voihan se nuoruus olla parasta aikaa, jos olosuhteet ovat hyvät. Mutta parempi että elän nyt sitä parasta aikaa kuin että se paras aika olisi pelkästään muistoissa ja menneisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että halaillaan aina tavatessa kaikkia ja lääpitään.

Sama. Ihan sietämätöntä.

Mitä on lääppiminen?

Seksuaalinen vire: nuoria ja nättejä tyttölapsia palvotaan ja ylitetään rajoja puheessa, koskettelussa (ja mahdollisesti vakavammassakin mielessä). Ukot ovat sovinistisia ja naiset joko vetäytyvät syrjään valokiilasta, elleivät ole loppuun asti kaunottaria. Varmaan myös prostituutiota mukana, ainakin aikanaan muutamalla (nyt jo vanhalla) veljellä, jotka Keski-Euroopassa kävivät ilotaloissa. Venäläisiä nuoria naisia jollain setämiehellä puolisona (vahtuvia) ja ikäeroa sen 20-40 vuotta.... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva ylianalyyttisyys ja se että asiat pitää selittää tosi auki jotenkin ja asioille pitää olla joku syy. Siis arkisille jutuille, jos vaikka olen väsynyt ja näytän siltä, niin sitä sitten tiedustellaan että miksi, onko ollut rankkaa töissä, enkö nuku tarpeeksi, juonko kahvia illalla, auttaisikohan painopeitto, onko pimentävät verhot jne. Tai jos kerron vaikka että en tykkää oliiveista, niin sitten tiedustellaan että enkö lapsenakaan tykännyt ja enkö tykkää kummankaan värisistä tai olenko maistanut oliiveja aidossa kreikkalaisessa salaatissa, ne vasta hyviä ovat. Entäs oliivi pizzassa??

se voi olla vaan sellaista keskustelun avausta,halutaan keskustelua,jutustelua :)

Varmasti näin, ja sille onkin usein paikkansa, mutta on paljon tilanteita, joissa omalle henkilökohtaiselle alueelle tullaan kysymään tarpeettomia juttuja. Esim poistunu ruokapöydästä hetkeksi vessaan niistämään nenää, niin kysytään että mihin olet menossa ja sitten että onko allergiaa, oliko ruuassa jotain mikä aiheuttaa nenän vuotamista, onko flunssa tulosaa jne. Siis tuo on vaan ihmetyttänyt että jossain tilanteissa, joissa en kysyisi itse mitään tai korkeintaan yhden kysymyksen niin sitten tulee kunnon tiedustelupatteristo jostain ihan pikkujutusta 😀 eikä se niin vakavaa ole, ihmetyttää vain. Toisinaan kuormittaa.

Mun appivanhemmat käyttäytyi kuin kuninkaalliset, joiden hyväksyntää minun olisi pitänyt kerjätä ja anella.

Hermostuivat täysin, kun olin kuin tasa-arvoinen, enkä piian paikkaan koeajalla.

Ihan hirveän riitainen suku, anoppi ja nato kleptomaaneja, tunnekylmiä

Saituus ja se että mistään ikävästä ei pystytä puhumaan lainkaan tai käsittelemään niitä. Siis mitenkään. Aivan pikkuasia katkaissut sukulaisten välit. Olen itse ollut todistamassa tätä "konfliktia" ja en pitänyt sitä oikein mitään, pieni töksähdys toiselta mutta paisui aivan valtaviin mittasuhteisiin ja välien katkaisemiseen niin että suku käytännössä jakaantui kahteen leiriin. Sen jälkeen pari vuosikymmentä kuultu haukkumista tästä ko.henkilöstä josta leivottiin pahantekijä. Kun oma äitini sairastui vakavasti, reaktio ei ollut ihan sitä mitä odotin: röhönauru. Ovat vaan aivan vinksallaan kaikkien ikävien tunteiden käsittelyn kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos heille puhuu jotakin, niin usein ei osoiteta millään tavalla, että puhe kuultiin. Mieheni, isänsä ja veljensä ainakin tekevät tätä. Mies saattaa istuskella sohvalla, kun kerron hänelle päivän kuulumisista ja esim. mitä pieni lapsemme on sinä päivänä tehnyt. Hän saattaa olla pitkäänkin ihan hiljaa, ja alkaa sitten yhtäkkiä puhumaan jostain ihan toisesta asiasta, kommentoimatta mitenkään minun sanomisiani. Kun miehen isä on ollut meillä kylässä, olen jutustellut niitä näitä vaikka siivoamisen lomassa, eikä hän ole sanonut yhtään mitään tai edes katsonut minuun päin. Näin siis myös silloin, kun olen puhunut jostain oikeasti tärkeästä asiasta. 

Tämä on tuntunut todella oudolta minulle, jonka lapsuudenperheessä moikkaillaan iloisesti mennen tullen ja kommentoidaan aina toisen puheisiin "okei", "ai jaa", "ohhoh" tai vastaavaa. Aina toisen puheet eivät välttämättä ole kovin kiinnostavia, mutta meillä on ilmaistu kuuntelua ihan vain kohteliaisuudestakin.

Tuosta tosiaan saa sen vaikutelman, etteivät he kuuntele eikä heitä kiinnosta pätkääkään, mitä puhut. Olen tuntenut henkilön, joka käyttäytyi noin ja hänen kanssaan otin asian puheeksi. Kysyin, kuunteletko, kun et ainakaan näytä siltä yhtään.

En halua puhua ihmiselle, jota ei kiinnosta kuunnella.

Meillä osassa suvussa tätä. Oman lapsen myötä vasta valitettavasti ymmärsin että kyse on neurokirjon hommista. En tiedä onko teillä, syitä voi olla aivan lukemattomia ja malliopittua outoilua myös mutta meillä tämä osoittautui autismikirjon ja adhd:n piirteeksi. Etenkään ellaista yleistä puhevirtaa joka ei ole suoraan osoitettu tietylle kuulijalle, ei yksinkertaisesti huomata/noteerata. Vähän kuin radio taustalla jotain höpinää. Voisiko kuitenkin olla tällaista?

Meilläkin näin. Pitkään ajattelin lapsestakin että on vain "isänsä luonne" mutta olikin isältä peritty autismikirjoisuus. Lapsi saa nykyään tukea ja pärjää ihmissuhteissaan ok, isänsä on lukkiutunut omaan huoneeseensa eikä puhu tai kuuntele sitäkään vähää kuin ennen.

Meillä taas miehen suvussa on vähän päinvastoin, että tuntuu että on jatkuvasti puhuttava jostain, ja usein vielä melko raskaista ja työläistä ajattelua vaativista aiheista. Hiljaisia hetkiä ei oikein ole. Välillä vaikka kiireisen työviikon jälkeen heitä nähdessä olisi kiva vaan syödä, kahvitella ja jutella niitä näitä ja välissä olla pari minuuttia vaikka ihan hiljaakin. Usein kun ollaan pari tuntia jo puhuttu ja aiheet ovat usein aika ajattelua vaativia, kuten politiikka, työt jne. ja joihin pitää paneutua kunnolla ja keskustelu on aika polveilevaa ja analyyttistäkin, niin siinä helposti väsähtää ja olisi edes kiva puhua jostain rennommasta aiheesta. Usein olen tietoisesti hiljaa jos olen jatkuvasta juttelusta jo väsähtänyt ja saatan sanoa miehelleni että josko lähdettäisi kotiin, niin todennäköisesti sitten tulee joku vaikka omaa työtä koskeva tosi spesifi ja kattavaa vastausta vaativa kysymys tai joku syvällinen että mitenköhän joku historian juttu tapahtuikaan kun se ja tuo oli pääministerinä....

Mitä jos tuollaisessa tilanteessa ottaisit itse esiin jonkin itsellesi mieleisen rennomman aiheen?

Useampiakin asioita. Suurin kummastelun kohde mieheni tädit. Outoa porukkaa. Asuvat parinkymmenen kilometrin säteellä toisistaan kaikki ja kaikilla on 3-4 lasta, jotka on kaikki tosi menestyneitä. Siis suuryrityksen johtoa, tutkijaa, ison koulun toimitusjohtaja (ei peruskoulu, vaan korkeampi aste). Minun mieheni on tavis, kun taas kaikki serkut on oikein hyvin menestyneitä.

Ne tädit ovat hyvin uteliaita kaikesta, sellaisia hyperaktiivisia ja monessa mukana, tietävät olevinaan kaikesta kaiken ja seuraavat kaikkea. He ovat eläkkeellä jo, mutta aika tavallisissa ammateissa olleet, kuten lukion äidinkielen opettajana. Ihme että kaikista heidän lapsistaan tullut niin menestyneitä, koska luulisi, että sellaisten toheltajien lapset ei olisi kovin kunnianhimoisia. Ja niiden tempaukset on huvittaneet minua jo yli 20 vuoden ajan. Kerran lähtivät siskoporukalla tropiikkiin matkalle, siellä tuli jokin aseellinen kahnaus, jonka takia yhden tädin poika hankki yksityisen helikopterin lennättämään heidät turvaan. Hyvä että eivät hengestään päässeet, kun touhotetaan vaan menemään ilman kunnollista käsitystä riskeistä.

Pohjalainen suku. On tapana halailla tavatessa (minkä miellän teennäiseksi), mutta sitten osan kanssa ei vaihdeta SANAAKAAN juhlien, sukutapaamisten yms aikana. :D Sitten sellaista piilokettuilua joka vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suku jossa kaikki hengailee keskenään ja asuu vierekkäin ja samassa kaupungissa, näkee vaan suvun ihmisiä ja yksi nainen ollut kuuden serkun kanssa vuorotellen parisuhteessa.

Kaksi sukuhaaraa jotka yhdistyy yhdeksi ja siellä sekalaisia suhteita, ei kaikki kaikille sukua mutta jonkun haaran kautta kyllä.

Älä kuule mitään , mun sisko asuu samassa pihapiirissä mun sedän kanssa ja setä on siis yhdessä naisen kanssa joka on siskon miehen veli ja taas siskon miejen sisar on on mun sedän kanssa yhdessä ja niillä 6 lasta. Sitten hänen äitinsä kuuluisa jakorasiaa on ollut mun kaikkien setien kanssa ja serkun. Kaikki asuu kilometrin päässä toisistaan.

Oliko vähän keksitty juttu: setä on yhdessä NAISEN kanssa, joka on siskon miehen VELI.